Kaupan purkaminen

Kaupan purkaminen on mahdollista vain poikkeustapauksissa. Purkukynnyksenä on pidetty korjauskuluja noin 25-30% kauppahinnasta. Mutta tämä on vain suuntaa antava ohje. Aina ei ole edes selvää, mitä korjaus tulee maksamaan. Muutkin seikat vaikuttavat purkamisessa.

Kiinteistökaupan purkusäännös on maakaaren 2 luvun 17 § 2 momentissa eli "Ostajalla on virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen tai, jos virhe on olennainen , oikeus purkaa kauppa. Ostajalla on lisäksi 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitetun virheen perusteella oikeus saada korvaus vahingostaan. " Asuntokauppalain vastaava säännös on 6 luvun 16§ 3 momentissa:Ostajalla on oikeus purkaa kauppa, jos virheestä aiheutuu hänelle olennaista haittaa eikä muuta seuraamusta voida pitää kohtuullisena, ja 4 momentissa; jos myyjänä on elinkeinonharjoittaja, ostajalla on oikeus purkaa kauppa 4 luvun 25 §:ssä säädetyin edellytyksin. Hieman eri sisällöstä huolimatta olennaisuutta tulkitaan molemmissa laeissa samalla tavalla.

Olennaisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon erilaisia seikkoja esim. kauppahinta, rakennuksen ikä, korjauskustannukset (n.10-30% kauppahinnasta), myyjän tietoisuus virheestä, vaikutus asumiseen, terveyshaitta, ostajan asema jne. Kysymys on kokonaisarviosta.

Seuraavassa käydään läpi purkuun liittyviä tapauksia.

Korkein oikeus on tuomiossaan 2015:58 linjannut purkukynnystä ja korjauskustannuksia. Siinä alle 40% korjauskustannukset, tapauksessa n. 26%, voivat johtaa purkuun kokonaisarvioinnissa varsinkin jos on mahdollista että esitetyt korjauskustannukset saattavat kasvaa. Kysymystä lähestytään siitä, olisiko ostaja ostanut kiinteistön, jos olisi tiennyt tulevasta laajasta korjauksesta. Oikeuskäytännössä purkukynnystä on siis viety enemmän kokonaisarvioinnin puolelle korjauskustannusarvioinnista.

KKO kirjoittaa perusteluissaan:

"Olennaisuusarvioinnista

13. Korkein oikeus katsoo, että maakaaren 2 luvun 17 §:n 1 momentin 5 kohdan salaisen virheen olennaisuusarviointi on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella, jossa voidaan kiinnittää huomiota paitsi siihen, millainen kiinteistö on laadultaan verrattaessa sitä muihin vastaaviin kohteisiin ja rakentamisajan tyypilliseen laatutasoon, myös kaupan kohteen sopimuksen mukaisiin ominaisuuksiin sekä kaupantekohetkellä ostajalla käytettävissä olleisiin tietoihin esimerkiksi kiinteistön käyttötarkoituksesta ja arvosta. Tällaisten seikkojen perusteella voidaan muodostaa kokonaiskäsitys siitä, millaista tasoa ostaja on voinut kaupan kohteelta perustellusti edellyttää. Tätä päätelmää tukee myös se, että kaupan kohteen sopimuksen vastaisuus ja tiedonantovelvollisuuteen liittyvät puutteet voivat muodostaa maakaaren 2 luvun 17 §:n 1 momentin 1 - 4 kohdissa määrätyin edellytyksin sellaisenaan virheperusteen. Tapauskohtaisesti voidaan merkitystä antaa myös muille olosuhteille.

14. Jos kiinteistö poikkeaa ominaisuuksiltaan näin määrittyvästä tasosta salaisen virheen vuoksi sellaisella tavalla, ettei ostaja voi käyttää kiinteistöä aikomallaan tavalla kohtuullisen ajan kuluessa virheen havaitsemisesta, virhettä voidaan pitää jo tästä syystä olennaisena. Virhettä voidaan pitää olennaisena myös silloin, jos sen korjaaminen on asianmukaisen kiinteistön käytön kannalta välttämätöntä, mutta sitä ei voida kohtuullisin kustannuksin korjata.

15. Kustannusten kohtuullisuuden arvioinnin osalta Korkein oikeus katsoo ensinnäkin, että useita kymmeniä vuosia vanhan omakotitalokiinteistön ostajalta voidaan lähtökohtaisesti edellyttää varautumista siihen, että taloa joudutaan korjaamaan rakennusosien normaalin kulumisen vuoksi aikaisemmin kuin esimerkiksi kaupan kohteesta laaditun kuntotarkastuksen perusteella on ennakoitu. Vaikka myyjän vastuu kaupan kohteen virheestä voi näissäkin tapauksissa aiheutua esimerkiksi kauppakirjan ehtojen tai myyjän ennen kauppaa antamien virheellisten tietojen perusteella, ei se, että rakennuksen tiettyjen osien tekninen käyttöikä jää jonkin verran tavanomaista lyhyemmäksi, monestikaan vielä täytä sellaista salaiselta virheeltä edellytettävää olennaisuusvaatimusta, mikä oikeuttaisi ainakaan kaupan purkamiseen. Mikäli salaisen virheen korjauskustannukset kuitenkin poikkeavat rahamäärältään merkittävästi sellaisista korjauskustannuksista, joihin ostajan on tullut perustellusti varautua kaupan kohteen kunnosta saamiensa tietojen perusteella, virhettä voidaan pitää merkittävänä. Tällöin arvioitavana on se kysymys, onko virhe myös niin olennainen, että ostajalla on oikeus kaupan purkamiseen.

16. Kiinteistön kaupan purkamisen edellytyksenä oleva olennaisuuskynnys on korkeampi kuin salaiselta virheeltä edellytettävä merkittävyyskynnys. Tämä on otettava huomioon, kun arvioidaan kysymystä siitä, milloin korjauskustannukset nousevat niin korkeiksi, että kauppa on ostajan niin vaatiessa purettava. Korkein oikeus katsoo, että lähtökohtaisesti purkamisen edellytyksenä voidaan pitää sitä, ettei kauppaa olisi edes alennettuun hintaan lainkaan syntynyt, jos virhe olisi ollut ostajan tiedossa. Tilanne voi olla sellainen, että virheen korjaaminen ilman viivytystä on välttämätöntä, jotta kiinteistöä voidaan käyttää aiotun tarkoituksen mukaisesti, ja korjauskustannuksiin liittyy varteenotettava riski siitä, että ne nousevat kohtuuttomiksi verrattuna siihen, mihin ostajan voidaan katsoa perustellusti varautuneen. Tällaisessa tilanteessa ostajalta ei voida edellyttää sitä, että hän kantaisi riskin korjauskustannusten määrästä ja korjaustöiden onnistumisesta. Edellytykset kaupan purkamiselle voivat tällöin olla olemassa.

17. Korkein oikeus katsoo edelleen, että mainitun kaltaisen laatuvirheen kohdalla kaupan purkamisen edellytyksen täyttymistä ei voida arvioida yksinomaan tarkastelemalla korjauskustannusten suhdetta kiinteistön kauppahintaan. Mikäli edellytyksenä olisi se, että korjauskustannusten tulisi nousta johonkin prosenttimäärään, kuten vähintään 40 prosenttiin kauppahinnasta, voisi se tapauksesta riippuen johtaa joko myyjän tai ostajan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

18. Korkein oikeus katsoo, ettei virheen olennaisuutta asumiselle aiheutuvan haitan kannalta voida arvioida pelkästään virheen korjaamiseksi tarvittavien rakennustöiden kestoajan pituuden perusteella. Laatuvirheen vuoksi kiinteistöllä olevan asuinrakennuksen käyttö voi olla kokonaan estynyt siihen saakka, kunnes virhe on lopulta asianmukaisesti korjattu. Ostajalle on ehtinyt aiheutua monesti haittaa jo siinä vaiheessa, kun haitan syy lopulta selviää. Asumishaitan arvioinnissa merkityksellisiä ovat myös terveysviranomaisten kannanotot rakennuksessa asumiseen liittyvistä terveydellisistä riskeistä.

Käsiteltävänä olevan tapauksen arviointi

19. Kaupan kohteena on ollut Kuhmon keskusta-alueella sijaitseva kiinteistö, jolla sijaitsee vuonna 1955 rakennettu puurakenteinen niin sanottu rintamamiestalo. Rakennuksen kuistin alapuolella on pieni kellaritila, johon on käynti ulkopuolelta. Muutoin rakennus on niin sanottu rossipohjatalo, jossa betonisokkelin päälle on rakennettu puurakenteinen alapohja. Puisen alapohjarakenteen päällä on pääasiallisena eristeenä käytetty puupurua. Betonisokkelissa on muutama tuuletusaukko, mutta alapohjaan ei ole ollut kaupantekohetkellä kulkuaukkoa.

20. Kiinteistön kauppakirjassa on rakennusten kunnon osalta viitattu ainoastaan ennen kaupantekoa toimitettuun kuntotarkastukseen. Siinä tehtyjen havaintojen osalta ostaja on sitoutunut olemaan esittämättä hinnanalennus- tai muita korvausvaatimuksia. Kauppakirjassa ei ole muutoin myyjän vastuuta erityisesti rajoittavia tai lisääviä ehtoja.

21. Kiinteistön myyntiesitteen mukaan omakotitalossa oli tehty vuosina 1995 - 1997 perusparannus, joka oli koskenut kalustoja, kalusteita ja pinnoitteita sekä sokkelin pinnoitusta. Lisäksi talo oli maalattu ulkopuolelta vuonna 1995, kolminkertaiset ikkunat ja ikkunoiden tiivistys sekä sisäpuolinen maalaus oli tehty vuonna 2000 ja ulkovuorausta oli korjattu rännivuodon jälkeen vuonna 2008. Edelleen myyntiesitteestä on ilmennyt, että rakennukseen oli asennettu salaojat ja tehty kattovesien poisjohtaminen. Kielteisenä seikkana kohteesta on mainittu, että keittiön leivinuuni oli heikkokuntoinen ja se oli purettava tai kokonaan korjattava.

22. Kiinteistöstä ennen kaupantekoa laaditun kuntotarkastusraportin mukaan 27.1.2011 tehdyssä kuntotarkastuksessa rakennuksen kaikki huonetilat oli tutkittu kosteudenosoittimella ja silmämääräisesti. Rakennukseen oli porattu kolme koereikää, joista oli mitattu ilman suhteellinen kosteus mittausanturilla. Sisätilojen ulkovaipan pintalämpötiloja oli tutkittu infrapunailmaisimella. Rakennuksen ulkopuoli oli tutkittu silmämääräisesti. Vesikattoa ja maanpinnan muotoa rakennuksen ympärillä ei ollut voitu tutkia lumen vuoksi. Tarkastusraportin loppupäätelmissä on todettu, ettei tarkastuksessa ollut havaittu raja-arvot ylittävää kosteuspitoisuutta. Puutteina oli havaittu se, ettei keittiön tulisija ollut käyttöturvallinen, keittiön liesituulettimen valo ei toiminut ja vesikaton räystäskouru oli poikki. Muissa tarkastetuissa osissa ei ollut havaittu asuttavuuteen tai asukkaiden terveyteen haitallisesti vaikuttavia puutteita tai virheitä. Korjaussuosituksena tarkastuksen tehnyt rakennusmestari on maininnut räystäskourun korjaamisen.

23. Korkein oikeus katsoo, että A on kauppakirjan ehtojen ja edellä mainittujen ennen kauppaa saamiensa tietojen perusteella voinut edellyttää, ettei omakotitalon alapohjassa tai pesutilassa tarvinnut tehdä lähiaikoina mittavia korjaustöitä, vaan että talo soveltui sellaisenaan asuinkäyttöön.

24. Korkein oikeus katsoo, että kaupanteon jälkeen todetut edellä kohdassa 5 mainitut rakennuksen alapohjan vauriot ovat laadultaan sellaisia, että niiden korjaamatta jättäminen on omiaan altistamaan omakotitalon asukkaat haitallisille terveysvaikutuksille. Kuten terveystarkastajan lausunnossa on todettu, mahdollisten oireiden laatu ja voimakkuus riippuvat henkilön vastustuskyvystä sekä altistuksen kestosta ja voimakkuudesta.

25. Asiassa esitetyistä kirjallisista lausunnoista sekä todisteina esitetyistä valokuvista käy ilmi, että alapohjan vauriot sijaitsevat eri puolilla rakennusta erityisesti sen ulkoreunoilla, kun taas rakennuksen keskellä olevan sydänmuurin ympärillä alapohja on paremmassa kunnossa, joskin paikoin alapohjarakennetta on lahonnut myös keskemmällä. B:n myyjänä oikeudenkäyntiä varten hankkiman, 29.5.2012 tehtyyn tarkastukseen perustuvan asiantuntijalausunnon mukaan rakennuksen alapohjassa oli lahonnutta tai selvästi vaurioitunutta osaa karkeasti arvioiden 30 - 35 prosenttia alapohjan pinta-alasta. Saman lausunnon mukaan lisäksi rossialuslaudoituksen pinnassa oli havaittavissa paikoin kosteuden ja puutteellisen tuuletuksen aiheuttamia värimuutoksia, muttei selvästi erottuvia lahovaurioita.

26. A:n ja B:n käyttämien asiantuntijoiden laatimat kustannusarviot vaurioiden korjauskustannuksista poikkeavat merkittävästi toisistaan. A:n esittämissä kahdessa kustannusarviossa pesutilojen korjauskustannuksiksi ilman uutena asennettavaa lattialämmitystä on arvioitu yli 13 000 euroa ja alapohjan korjauskustannuksiksi noin 31 000 euroa. Jälkimmäisessä arviossa on lähdetty siitä, että koko rossialapohja uusittaisiin. Siinä on todettu edelleen, että arvio oli tehty katselmuksen perusteella ja että vaurioiden laajuus, kuten vauriot seinille ja mahdolliset kasvustot, varmentui vasta purkutöiden jälkeen. Kustannusarviossa ei ole otettu huomioon näitä mahdollisia kustannuksia. B:n esittämässä kustannusarviossa puolestaan on lähdetty siitä, että alapohja uusittaisiin noin 35 prosentin alalta ja että sen sekä pesutilojen korjauskustannukset olisivat tällöin yhteensä noin 14 600 euroa.

27. Pesutilojen vaurioiden osalta Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt puutteellisen vesieristyksen aiheuttaneen vaurioita laajemmin eri puolille taloa. Tältä osin korjaustöiden voidaan otaksua rajoittuvan lähinnä pesutiloihin liittyviin rakenteisiin, joskin virheen korjaamatta jättäminen johtaisi todennäköisesti normaalissa asuinkäytössä siihen, että vauriot leviäisivät vähitellen laajemmalle. Virheen ja sen korjaustöiden ei myöskään voida otaksua kohtuuttomasti haittaavan asuinrakennuksen normaalia käyttöä. Tältä osin korjauskustannusten voidaan esitettyjen selvitysten perusteella arvioida olevan suuruusluokaltaan sellaisia, joita A vanhan asuintalon ostajana on voinut ennakoida jossakin vaiheessa joutuvansa maksamaan.

28. Rakennuksen alapohjassa eri puolilla oleva kosteusvaurio on sitä vastoin niin vakava, ettei sen korjaamatta jättämistä voida terveystarkastajankaan lausunto huomioon ottaen pitää asumiskäyttöön tarkoitetussa rakennuksessa varteenotettavana vaihtoehtona. Alapohjan vaurioiden korjauskustannuksia ei voida ennen korjaustöiden tekemistä riittävällä varmuudella määrittää, mitä osoittaa sekin, että hovioikeus on todistajien kuulemisen jälkeen päätynyt korjauskustannusten osalta tekemään oman arvionsa niiden määrästä hyväksymättä yhdenkään todistajan arviota sellaisenaan. Näiden korjauskustannusten voidaan arvioida olevan joka tapauksessa suuruusluokaltaan merkittäviä, sillä hovioikeus on arvioinut rakennuksen korjauskustannuksiksi 20 000 euroa eli 29 prosenttia kauppahinnasta. Korkein oikeus katsoo, että myös riski siitä, että alapohja joudutaan A:n esittämän mukaisesti uusimaan kokonaan, on varteenotettava. Kun kysymys on tällaisesta rakenteissa laaja-alaisesti olevasta virheestä, jonka korjauskustannusten lopullista määrää ei voida riittävällä varmuudella arvioida, on perusteltua, että kiinteistön ostaja voi valita, tyytyykö hän rahamääräiseen hinnanalennukseen vai haluaako hän, että riski korjauskustannuksista ja korjaustoimenpiteiden onnistumisesta palautuu kaupan purkamisen perusteella myyjälle. Purkamisen jälkeen myyjä voi saada myös tarpeellisiksi katsomistaan korjaustöistä mahdollisesti tulevan tasonparannuksen hyväkseen.

Yhteenveto

29. Korkein oikeus katsoo, että alapohjan ja pesutilojen kosteusvauriot ovat laadultaan sellaisia, että kiinteistön käyttö asumistarkoitukseen ja rakennuksen vaurioitumisen jatkumisen estäminen edellyttävät virheiden korjaamista ilman aiheetonta viivytystä. Virheiden korjauskustannukset ovat suuruusluokaltaan merkittävät ja olennaisesti suuremmat verrattuna siihen, mitä A on voinut kauppaa tehtäessä otaksua joutuvansa rakennuksen kohtuullisina korjauskuluina maksamaan. Alapohjan vaurioiden osalta korjauskustannusten määrästä vallitsee osin epävarmuus, mikä ei kuitenkaan korjausten välttämättömyys ja kustannusten vaikea arvioitavuus huomioon ottaen voi rajoittaa ostajan oikeutta kaupan purkamiseen. Hovioikeuden arvioimaa määrää on pidettävä suurena myös suhteessa kiinteistön kauppahintaan. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon myös näihin suuriin korjauskustannuksiin liittyvät epävarmuustekijät Korkein oikeus katsoo, että kaupan kohteen virhettä on pidettävä maakaaren 2 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisena. Sen vuoksi asiassa on edellytykset kiinteistön kaupan purkamiselle A:n vaatimuksesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan."


Itä-Suomen hovioikeus on 2015 tuomiossa perustellut olennaisuutta seuraavasti:

"Oikeuskäytännössä olennaisuuskynnyksen ylittäneissäratkaisuissapainoarvoa on annettukorjauskustannustenmäärälle, virheenkorjaamiseenkäytettävälIe ajalle ja myyjientietoisuudellevirheen olemassaolosta(TurunHO 28.11.2008 S 07/1826).Joissakin ratkaisuissaon annettupainoarvoa myössille, ettei vaurioidenlaajuutta ja korjauskustannusten määrääollut voitu vielä luotettavasti arvioida (RovaniemenHO 3.5.2007 S 05/1167 ja VaasanHO 27.11.2003 S 02/283). Lisäksikorkein oikeuson vanhanmaakaaren aikaisessaratkaisussaan KKO1983-II-79 ottanuthuomioonmyyjien tietoisuudenpurkamisedellytyksiinvaikuttavana seikkana.Myösostajalle aiheutunutterveyshaittaja mahdollisuussen poistamiseenkohtuullisessaajassa sekä kunnanviranomaisen määräämä asumiskieltovoivat vaikuttaaolennaisuusarviointiin.(Rovaniemen HO 3.5.2007S 05/1167).Lainkohdan säätämiseenjohtaneidenesitöiden mukaanvirheenolennaisuutta on arvioitava sen kokonaismerkityksen perusteella.Jollei ostajavoi käyttääkiinteistöä aikomallaantavallaeikä virhettä voida kohtuullisessaajassa ja kohtuullisin kustannuksin korjata,virhe on olennainen.Arviointia ei voidatehdävain ostajan oman käsityksenmukaan,vaan sillä tuleeolla objektiivisetperusteet (HE12011994 vp s. 51).

Olennaisuusarviointi tehdääntapauskohtaisestiasiaan vaikuttaviaseikkoja punniten.

Oikeuskäytännössä on katsottu,että olennaisuuskynnyksen ylittyminenedellyttää korjauskustannustenmäärän osaltasitä, että ne ovat noin 40 prosenttia kauppahinnasta.

Asiassaei ole muodostunut yksiselitteistäkuvaa siitä, minkäsuuruisetomakotitalon virheiden korjauskustannuksettulisivatolemaan. Joka tapauksessakorjauskustannuksetedellä selostettujentodisteidenja kertomustenperusteella muodostuisivathuomattaviksisuhteessa omakotitalonarvoon.Virheiden arvioituakorjausaikaakahdesta neljäänkuukauttasen sijaan voidaanpitää kohtuullisena.Arvioitaessavirheen olennaisuuttaon otettavahuomioon myösse seikka,että ostajat ovat ostaneetkiinteistönasumistarkoitukseenlapsiperheen kodiksi.Alapohjan laajanmikrobivaurionvuoksi kiinteistöäei ole voinutkäyttää tuohontarkoitukseen.Kunnan ympäristöterveyslautakuntaon asettanut talon asumiskieltoon.Lisäksi myyjätovat edellä todetuintavoin olleettietoisia alapohjarakenteessa, maankallistuksessajasadevesien ohjauksessaolevista virheestä jo kiinteistöämyytäessä ja laiminlyöneet tiedonantovelvollisuutensa.

Kaikki mainitutseikat huomioonottaen hovioikeuskatsoo,että ostajat eivät olisi näistäseikoistatietoisina todennäköisestikauppaasolmineet. Muu loppu tuloskuin kaupanpurkaminen olisi ostajillekohtuuton.Hovioikeus päätyysiihen, että kiinteistön laatuvirheetovat olennaisia.Näin ollen ostajillaon maa kaaren 2 luvun17 §:n 2 momentinensimmäisen virkkeennojallaoikeus purkaa kauppa."

Vaasan hovioikeuden tuomiossa 18.3.2010 ei hyväksytty purkua kohtuullisuusharkinnan perusteella. Siinä oli kysymys asunto-osakkeesta ja yllättävästä julkisivuremontista josta tuomittiin hinnanalennusta. Purku katsottiin kuintenkin kohtuuttomaksi koska virhe oli korjattavissa vaikka siis ostaja oli kärsinut terveyshaitoista.

"Purkuedellytyksiä arvioitaessa on lähtökohtana virheen merkitys ostajalle. Virheestä tulee aiheutuaolennaista haittaa, jotta purkaminenvoisi tulla kysymykseen. Arvioitaessa, voidaankomuutaseuraamusta kuinkaupan purkua pitää kohtuullisena, on erityisesti otettava huomioon mahdollisuudet korjauttaa virhe ja korvata ostajalle siitä aiheutuvat kustannukset. Purku voi siten tulla ajankohtaiseksilähinnä, josvirhettä eivoidaoikaista ilman olennaista haittaa eikä hinnanalennusta voida virheen merkityksen vuoksi pitää riittävänä seuraamuksena . Purkua harkittaessa on kuitenkinotettava huomioon myös sen vakavat vaikutukset myyjän taloudelliseen tilanteeseen. Purkuonkin asuntokaupanvirheenseuraamuksena viimeinenvaihtoehto (hallituksen esitys 14/1994 vp s. 136 ja s. 138).

Hovioikeuskatsoo, ettäkysymyksessäolevan asunnonvirheeton mahdollista korjata niin, että asunto täyttää ainakin kohtuullista asumistasoa koskevat yleiset vaatimukset. Tämä johtopäätös perustuu erityisesti todisteeksi esitettyyn korjausehdotukseen (A19), jonkaXXXXXkikin on lähtökohtaisesti hyväksynyt. Hän on kuitenkin edellyttänyt, että myös ulkoseinien eristeenäolevien villojenkunto,siis niidenmahdollinen kosteus ja itiöpitoisuus, tarkastetaan. Tähän asunto-osakeyhtiö ei ole suostunut. Hovioikeus pitääallergisen ja homeillealtistuneenXXXXXen vaatimusta sinänsä ymmärrettävänä. Mikäli eristevillat olisi tarkastettu ja tarvittaessa vaihdettu, XXXXXkiolisitodennäköisestityytynyt asunto-osakeyhtiönesittämiinkorjauksiin,ja siispysynytkaupassa. Hovioikeus on tehnyt tämän johtopäätöksen kirjallisesta todisteesta A 20. Toisaalta kaupan purulla olisi vakavat vaikutukset myös myyjän eli YYYYYin taloudelliseen tilanteeseen. Hovioikeuspäätyy katsomaan,etteiole edellytyksiä purkaa kauppaa."

HelHo 31.1.2018 tapauksessa on hyväksytty 10% korjauskustannuksissa kokonaisarvion perusteella purku.

VaaHo 4.4.2018 purkaminen hyväksytty 30% korjauskustannukset