Oikeudenkäyntikulut asuntokauppariidoissa

Oikeudenkäyntikulut jäävät kaikkien osapuolten osalta häviäjän korvattavaksi. Mutta kuka häviää jutun, ei ole helppo päätös. Usein kantajan vaatimukset ovat varman päälle eli vähän yli mitä ajatellaan saavutettavan. Tämä harvemmin vaikuttaa asiassa. Enemmän vaikuttaa se, esitetäänkö perusteiden osalta vaatimuksia, jotka eivät menesty. Oikeudenkäyntikulut muodostavat usein keskeisen osan korvauksista joten ne pitää yrittää ennakoida ennen jutun oikeuskäsittelyä. Tämä on kuitenkin usein mahdotonta, koska jutun lopputuloksen ennakointikin on vaikeaa. itse asiassa koko jutun lopputuloksen arviointi on usein mahdotonta kokeneellekin asianajajalle. Tämän johdosta asiat useinmiten sovitaan ennen päätöstä.

Seuraavassa on oikeudenkäyntikuluihin liittyviä oikeuden perusteluja:


Oikeudenkäyntikulut

Koska edellä todetut virheet ovat olleet maakaaren 2 luvun 17 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja salaisia virheitä, ei ostajilla ole oikeutta saada korvausta vahingostaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että myyjät olisivat aiheuttaneet kiinteistön virheet huolimattomuudellaan.  Näin ollen ostajilla ei ole tälläkään perusteella oikeutta vahingonkorvaukseen kanteessa tarkoitetuista vahingoistaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Mitä 1 momentissa säädetään, on pykälän 2 momentin mukaan vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Markkasen ja Hytösen vaatimukset hyväksytään vain osittain. Kantajien päävaatimus on ollut kaupan purku, mikä vaatimus ei tule hyväksyttäväksi. Toissijaisesti kantajat ovat vaatineet kiinteistön eri virheiden perusteella kauppahinnan alennusta sekä vahingonkorvausta. Käräjäoikeus on edellä todetuin tavoin katsonut, etteivät aluskate, katon laudoitus ja tuuletus, seinärakenne, sadevesijärjestelmä, sisäilmaongelma ja kellarikomeron kosteus ole katsottava kiinteistön laatuvirheiksi. Lisäksi käräjäoikeus on toteamiensa rakennuksen vanhan osan lattiarakenteiden virheiden perusteella päätynyt hinnanalennuksen määrän osalta olennaisesti alhaisempaan hinnanalennukseen  kuin mitä kantajat olivat vaatineet. Näin ollen sillä, minkä kantajat asiassa häviävät, ei voida katsoa olevan vain vähäistä merkitystä. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa ei ole ilmennyt aihetta arvioida oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta miltään muultakaan osalta toisin.