Vahinkovakuutusyhtiön vastuu hinnanalennuksesta?
Toisinaan asuntokaupan virhetilanteissa havaitaan, että aikaisempi kosteusvauriokorjaus onkin tehty puutteellisesti. Silloin vauriot uusiutuvat nopeastikin. Alla olevassa tapauksessa myyjä oli joutunut maksamaan ostajalle hinnanalennusta 1993 kaupan kohteen rakennuksen virheiden johdosta. Myyjä nosti kanteen vakuutusyhtiötä vastaan ja vaati siltä vahingonkorvauksia 1989 puutteellisista korjauksista. Korvausvaatimus vanhenee 10 vuodessa. Kantaja/myyjän ensisijainen vastaaja olisi vakuutusyhtiön puolesta korjauksen tehneet urakoitsijat (myös 10 vastuu) mutta se ei ollut tässä vastaajana. Myöskään ei vedottu siihen, että vakuutusyhtiö vastaisia urakoitsijoiden virheistä vahingonkorvauslain nojalla (ns. väittämistaakka eli vetoamistaakka). Kanteen kohteena oli vain se, oliko vakuutusyhtiö rajannut korjaustyön virheellisesti ja oliko se ottanut vastatakseen korjaustyöt ja laiminlyönyt valvonnan ja oliko myöhempi vahinko ollut ennakoitavissa 1989 korjaustöitä puutteellisesti tehtäessä.
Hovioikeus totesi:
Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen korvausvastuu vuoden 1993 kosteusvaurioista J. Mxxx-Kxxxlle syntyneistä vahingoista
Asiassa on kysymys siitä, onko Kaxxx Läxxx vuonna 1989 virheellisesti rajoittanut kosteusvaurioiden korjaamiseksi tarpeellisten korjaustöiden alaa ja/tai ottanut huolehtiakseen korjaustöiden tekemisestä ja tässä yhteydessä valvonut korjaustöiden suorittamista puutteellisesti. Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen väitetään siten huolimattomuudellaan aiheuttaneen ne vuonna 1993 todetut kosteusvauriot, joista on syntynyt J. Mxxx-Kxxxlle taloudellista vahinkoa tämän jouduttua maksamaan hinnanalennusta kiinteistön ostajille. Kanteen tueksi ei sen sijaan ole vedottu siihen, että vuonna 1989 korjaus- ja kuivaustöiden tekemisestä tosiasiallisesti vastanneet yritykset ovat suorittaneet vaadittavat korjaus- ja kuivaustyöt puutteellisesti tai muutoin virheellisesti ja että Kaxxx Läxxx vastaa vahingonkorvauslain nojalla myös näistä virheistä syntyneistä vahingoista. Siten arvioitavana on ainoastaan se, (1) onko korjaustyöt tehty vuonna 1989 puutteellisesti ja onko nimenomaan Kaxxx Läxxx omilla ratkaisuillaan virheellisesti rajannut korjaustöitä ja siten aiheuttanut kosteusvaurioiden korjaamisen riittämättömällä tavalla, (2) onko Kaxxx Läxxx ottanut vastatakseen korjaustöiden tekemisestä ja tässä yhteydessä valvonut korjaustöiden suorittamista puutteellisesti ja (3) onko Kaxxx Läxxx tällä huolimattomuudellaan aiheuttanut kosteusvaurioiden uusiutumisen vuonna 1993 ja voidaanko vahinkojen syntymistä pitää huolimattoman toiminnan ennalta-arvattavissa olevana seurauksena.
VAASAN HOVIOIKEUS TUOMIO Nro 572
Antamispäivä
14.5.2001
Diaarinro
S 00/297
RATKAISU, JOSTA ON VALITETTU
Kaxxx käräjäoikeuden tuomio 4.2.2000 nro 105 (liitteenä)
ASIA
Hinnanalennukseen perustuva vahingonkorvaus
VALITTAJA
J. I. Mxxx-Kxxx
VASTAPUOLI
Kaxxx Läxxx
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
Pääkäsittely
Hovioikeus on 5.4.2001 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siten kuin siitä erikseen laadittu pöytäkirja osoittaa.
Valitus
J. I. (J.) Mxxx-Kxxx on viitaten käräjäoikeudessa kanteensa tueksi esittämiinsä perusteisiin ja todisteluun vaatinut, että käräjäoikeuden virheelliseen näytön arviointiin perustuva tuomio kumotaan ja Kaxxx Läxxx velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta käräjäoikeuden tuomion sivulta 3 ilmenevien kannevaatimusten 1-2 mukaisesti. Lisäksi J. Mxxx-Kxxx on vaatinut, että Kaxxx Läxxx velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 30.686,06 markalla laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja hovioikeudesta 20.211,62 markalla laillisine viivästyskorkoineen.
Vastaus
Kaxxx Läxxx on viitaten käräjäoikeudessa esittämiinsä perusteisiin ja todisteluun sekä käräjäoikeuden tekemään näytön arviointiin vaatinut, että valitus hylätään ja J. Mxxx-Kxxx velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 20.219,20 markalla laillisine viivästyskorkoineen.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen korvausvastuu vuoden 1993 kosteusvaurioista J. Mxxx-Kxxxlle syntyneistä vahingoista
Asiassa on kysymys siitä, onko Kaxxx Läxxx vuonna 1989 virheellisesti rajoittanut kosteusvaurioiden korjaamiseksi tarpeellisten korjaustöiden alaa ja/tai ottanut huolehtiakseen korjaustöiden tekemisestä ja tässä yhteydessä valvonut korjaustöiden suorittamista puutteellisesti. Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen väitetään siten huolimattomuudellaan aiheuttaneen ne vuonna 1993 todetut kosteusvauriot, joista on syntynyt J. Mxxx-Kxxxlle taloudellista vahinkoa tämän jouduttua maksamaan hinnanalennusta kiinteistön ostajille. Kanteen tueksi ei sen sijaan ole vedottu siihen, että vuonna 1989 korjaus- ja kuivaustöiden tekemisestä tosiasiallisesti vastanneet yritykset ovat suorittaneet vaadittavat korjaus- ja kuivaustyöt puutteellisesti tai muutoin virheellisesti ja että Kaxxx Läxxx vastaa vahingonkorvauslain nojalla myös näistä virheistä syntyneistä vahingoista. Siten arvioitavana on ainoastaan se, (1) onko korjaustyöt tehty vuonna 1989 puutteellisesti ja onko nimenomaan Kaxxx Läxxx omilla ratkaisuillaan virheellisesti rajannut korjaustöitä ja siten aiheuttanut kosteusvaurioiden korjaamisen riittämättömällä tavalla, (2) onko Kaxxx Läxxx ottanut vastatakseen korjaustöiden tekemisestä ja tässä yhteydessä valvonut korjaustöiden suorittamista puutteellisesti ja (3) onko Kaxxx Läxxx tällä huolimattomuudellaan aiheuttanut kosteusvaurioiden uusiutumisen vuonna 1993 ja voidaanko vahinkojen syntymistä pitää huolimattoman toiminnan ennalta-arvattavissa olevana seurauksena.
Esitetty näyttö
Hovioikeuden pääkäsittelyssä on otettu vastaan käräjäoikeuden tuomion sivuilta 6-7 ilmenevä näyttö. Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomion sivulla 6 kohdassa 6 tarkoitettu kirjallinen todiste on Munters Oy:n (ent. Hantec Oy, ent. Hankkija-Tekniikka Oy) mittauspöytäkirja 9.9.1992 erityisesti 12.1.1993 tehdyn kosteusmittauksen osalta.
Todistelutarkoituksessa kuullut A. J. Hattt, J. S. (J.) Mxxx-Kxxx, H. T. M. ja S. T. Kittt ovat pääosin kertoneet asian ratkaisemisen kannalta olennaisista seikoista käräjäoikeuden tuomion sivuilta 8-14 ilmenevällä tavalla. Lisäksi he ovat näiltä osin kertoneet erityisesti seuraavaa.
J. Mxxx-Kxxx on kertonut, että Munters Oy:n 9.9.1992 päivätyn mittauspöytäkirjan liitteenä oleva kuva saattaa olla se piirros, jonka perusteella vuoden 1989 kosteusvauriot oli osaksi korjattu ja osaksi tyydytty kuivaa maan. J. Mxxx-Kxxx oli purkanut kaikki märät rakenteet ja hän olisi ilmoittanut Kaxxx Lähivakuutusyhdistykselle, jos rakenteita olisi ollut tarpeen purkaa tehdyn kosteusmittauksen perusteella oletettua suuremmassa määrin.
Mn mukaan rakennuksen ulkopuolisten vesien osuutta vuoden 1993 kosteusvaurioiden syynä ei ollut nimenomaisesti tutkittu. Siihen nähden, että vesiputket olivat vuonna 1989 menneet maanvaraisen betonilaatan sisällä, M. on pitänyt mahdollisena, ettei kosteusmittauksissa ollut vuonna 1989 havaittu kaikkea kosteutta ja että kosteus oli edennyt laatassa aina rakennuksen vastakkaiselle sivustalle saakka. Toisaalta M. on pitänyt mahdollisena, että piipun juuren kattovuoto voi selittää osan vuoden 1993 kosteusvaurioista.
Kittt on kertonut, että Munters Oy oli tehnyt ensimmäiset kosteusmittaukset 6.6.1989 ja että varsinaiset kuivaustyöt oli aloitettu vasta 27.6.1989 kuten 6.6.1989 päivätystä mittauspöytäkirjasta ilmenee. Kitttn arvion mukaan kaikista vuonna 1989 poratuista kosteusmittausrei'istä olisi pitänyt nousta vesi, jotta vuoden 1993 kosteusvauriot olisi mahdollista selittää vuonna 1989 rakenteisiin päässeellä vesimäärällä. Tällaiset vesimäärät olisi väistämättä havaittu jo vuonna 1989. Myöhemmät kosteusvauriot olivat syntyneet rakenteisiin päässeistä ulkopuolisista vesistä.
Timo S. Kutttn kertomusta ei voida käräjäoikeuden toteamalla tavalla pitää asian ratkaisemisen kannalta merkityksettömänä. Kuttt on kertonut, että hän on keväällä 1993 ottanut kirjallisena todisteena esitetyt valokuvat. Tekemiensä tutkimusten perusteella Kuttt on päätynyt siihen, että kosteusvauriot olivat syntyneet rakenteisiin päässeistä ulkopuolisista vesistä. Tätä arviointiaan Kuttt on perustellut muun muassa sillä, että tutkituissa kohdissa tuulensuojalevyjen alaosat olivat olleet todella märkiä ja että kosteutta oli havaittu pääasiallisesti ulkoseinien välittömässä läheisyydessä. Kuttt ei ole pitänyt mahdollisena, että vuonna 1989 olisi jäänyt havaitsematta niin suuri vesimäärä kuin mitä vuonna 1993 oli todettu olleen rakenteissa ja että tällainen vesimäärä olisi pysynyt rakenteissa näin kauan.
Näytön arviointi ja johtopäätökset
Kutttn todistajankertomus on perustunut hänen vuonna 1993 tekemiinsä tutkimuksiin, joiden yhteydessä hän on Munters Oy:n asiakirjoihin perustuen selvittänyt myös vuoden 1989 kosteusvaurioita ja niiden korjaus- ja kuivaustöitä. Kuttt on laatinut tutkimustensa perusteella vahinkotarkastuslausunnon ja havainnollisen yhteenvedon vuosien 1989 ja 1993 kosteusvaurioista, minkä lisäksi vuoden 1993 kosteusvauriot voidaan havaita hänen ottamistaan valokuvista. Kutttn todistajankertomukseen ei ole katsottu J. Mxxx-Kxxxn väittämällä tavalla vaikuttaneen se, että Kuttt tekee suuressa määrin Kaxxx Lähivakuutusyhdistykselle vastaavantyyppisiä vahinkotarkastuslausuntoja. Myös Kitttn todistajankertomus tukee Kutttn tekemiä havaintoja ja johtopäätöksiä. Näihin seikkoihin nähden hovioikeus on arvioinut Kutttn todistajankertomuksen luotettavaksi ja sille on asiaa ratkaistaessa annettava yhdessä Kitttn todistajankertomuksen kanssa suurempi merkitys näyttönä kuin J. Mxxx-Kxxxn Ja M.n todistajankertomuksille.
Esitettyä näyttöä ei ole syytä arvioida toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän näytön arvioinnin ja johtopäätökset (s. 14-16). Lisäksi hovioikeus toteaa valituksen johdosta seuraavaa.
Mahdollisten eri vastuutahojen korvausoikeudellista asemaa arvioitaessa on huomattava, että J. Mxxx-Kxxxn ehdottamalla tavalla hänen veljensä J. Mxxx-Kxxxn omistama rakennusliike JO-Rakenne Ky on vuonna 1989 korjannut putkivuodosta aiheutuneet kosteusvauriot tuntilaskutustyönä. Munters Oy on puolestaan vastannut tarpeellisten kosteusmittausten tekemisestä. Vallinneissa olosuhteissa Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen tehtäväksi on jäänyt myöntämänsä kotivakuutuksen perusteella maksaa vakuutustapahtuman varalta sovittu vakuutuskorvaus J. Mxxx-Kxxxlle eli toisin sanoen muun muassa maksaa kosteusvaurioiden korjauskustannukset sille toimitettujen laskujen mukaisesti.
Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen ei ole näytetty ottaneen vastuuta varsinaisten korjaustöiden tekemisestä ja tässä yhteydessä rajoittaneen kosteusvaurioiden korjaamiseksi tarpeellisia korjaus- ja kuivaustöitä, joiden tekemisestä ja työn valvonnasta ovat tosiasiallisesti vastanneet JO-Rakenne Ky ja Munters Oy. Hatttn kertomalla tavalla, jota Kutttn kertomus tukee, Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksellä ei olisi vuonna 1989 edes ollut resursseja ja ammattitaitoa valvoa rakennustöiden tekemistä tai arvioida, millä tavalla ja missä laajuudessa havaitut kosteusvauriot on korjattava ja missä laajuudessa on mahdollista tyytyä ainoastaan kuivaamaan kastuneita rakenteita. Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksellä ei ole ollut myöskään erityistä syytä epäillä tehtyjen korjaustöiden asianmukaisuutta siihen nähden, että J. Mxxx-Kxxxn veljen omistama JO-Rakenne Ky on vastannut korjaustöiden tekemisestä ja että Kaxxx Läxxx on maksanut kaikki sille toimitetut laskut vakuutustapahtumaan perustuvien kokonaiskustannusten ollessa noin 165.000 markkaa. Hatttn mukaan kosteusvaurioiden korjaus- ja kuivaustöistä syntyneet kustannukset olivat olleet keskimääräisiä kosteusvaurioiden korjauskustannuksia suuremmat.
J. Mxxx-Kxxx on hovioikeudessa kertonut, että hän oli vuonna 1989 purkanut kaikki rakenteet, jotka olivat olleet märkiä. Hän olisi myös kertomallaan tavalla ottanut yhteyttä Kaxxx Lähivakuutusyhdistykseen, jos kosteutta olisi korjaustöiden tekemisen yhteydessä havaittu tehtyjen kosteusmittausten perusteella oletettua laajemmalta alueelta. J. Mxxx-Kxxxn todistajankertomuksesta ilmenevällä tavalla varsinaiset korjaustöiden tekijät ovat viimekädessä arvioineet kosteusvaurioiden korjaustavan ja -laajuuden. Jos J. Mxxx-Kxxx on vuonna 1989 katsonut kosteusvaurioiden tulleen korjatuksi asianmukaisesti, Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksellä ei ole tuolloin myöskään ollut edellytyksiä päätyä toisenlaiseen arvioon.
Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen esittämä kirjallinen todistelu ja erityisesti Kutttn ottamat valokuvat tukevat Kitttn ja Kutttn todistajankertomuksia, joiden mukaan vuonna 1993 todetun kaltaiset kosteusvauriot eivät ole voineet syntyä siitä, että putkivuodoista syntyneitä kosteusvaurioita ei olisi vuonna 1989 korjattu asianmukaisella tavalla ja riittävässä laajuudessa. Kaxxx Läxxx on siten Kutttn ja Kitttn todistajankertomuksilla ja näitä tukevalla kirjallisella todistelullaan saattanut varsin todennäköiseksi, että vuoden 1993 kosteusvauriot ovat ainakin jossain määrin johtuneet rakennuksen alapohjan ja ulkoseinän riskialttiista rakenteesta, vuoden 1989 jälkeen tehdyistä maanpinnan muutostöistä vesikattovuodoista ja siten rakennuksen ulkopuolisista vesistä. Tällöin on erityisesti huomattava, että vuoden 1993 kosteusvauriot ovat pääosin sijainneet vuoden 1989 kosteusvaurioihin nähden rakennuksen toisella puolella, että ne ovat rajoittuneet rakennuksen ulkoseinien läheisyyteen noin puoli metriä leveälle alueelle ulkoseinästä sisäänpäin ja että Kutttn kertomalla tavalla esimerkiksi tuulensuojalevyt olivat olleet niin märkiä, että niistä oli ollut mahdollista puristaa vettä. Sekä Kuttt että Kittte ovat todenneet, että rakennuksen pohjalaatan yläpinta oli sijainnut huomattavasti alempana kuin rakennuksen ulkopuolinen maanpinta. Näihin seikkoihin nähden on päädyttävä Kutttn ja Kitttn kertomalla tavalla siihen, ettei ole uskottavaa, että putkivuoden seurauksena olisi vuonna 1989 päässyt rakennuksen rakenteisiin niin paljon vettä, että siitä olisi aiheutunut vuonna 1993 todetun kaltaiset kosteusvauriot ja ettei tälläistä vesimäärää olisi havaittu korjaustöiden yhteydessä tai viimeistään 12.7.1989 tehdyssä lopputarkastuksessa eikä myöskään myöhemmissä kosteusmittauksissa. On myös huomattava, että vuoden 1989 korjaustöiden yhteydessä rakennuksen putkistot asennettiin siten, etteivät ne enää sijainneet rakenteiden sisällä. (ks. Munters Oy:n mittauspöytäkirjat 6.6.1989, 9.9.1992 ja 12.1.1993, Kutttn 6.9.1993 päivätty vahinkotarkastuslausunto ja hänen 9.12.1993 päivätty yhteenvetonsa liitteineen ja erityisesti valokuvat nro 1-13, VTT:n Rakennu laboratorion 1.12.1993 päivätty tutkimusselostus ja Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen 7.9.1993 päivätty päätös.)
Joka tapauksessa on selvää, ettei Kaxxx Läxxx ole vuonna 1989 vallinneissa olosuhteissa voinut ennalta-arvata, että kosteusvaurioiden valitusta korjaus- ja kuivaustavasta saattaisi syntyä vuonna 1993 todetun kaltaiset uudet kosteusvauriot. Näin ollen asiassa on jäänyt myös näyttämättä, että Kaxxx Läxxx olisi huolimattomuudellaan aiheuttanut vuoden 1993 kosteusvauriot (syy-yhteys).
Yhteenveto
J. Mxxx-Kxxx ei ole näyttänyt, että Kaxxx Läxxx olisi vuonna 1989 rajoittanut korjaustöiden tekemistä tai ottanut vastatakseen niistä ja tässä yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja että Kaxxx Läxxx olisi siten omalla huolimattomuudellaan aiheuttanut vuoden 1993 kosteusvauriot ja näistä J. Mxxx-Kxxxlle syntyneet taloudelliset vahingot.
Tuomiolauselma
Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
J. Mxxx-Kxxx velvoitetaan korvaamaan Kaxxx Lähivakuutusyhdistyksen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 20.219,20 markalla, jolle määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 13.7.2001.
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenlaamanni B. H.
hovioikeudenneuvos P. L. (valmistelusta vastannut jäsen)
määräaikainen hovioikeudenneuvos A. L.
Valmistelija:
Ratkaisu on yksimielinen.
viskaali P. K.