Helsingin hovioikeus Tuomio



Antamispäivä





17.6.2015









Nro 897





Diaarinumero





S 14/111





Ratkaisu, johon on haettu muutosta





Vantaan käräjäoikeus 3 os. 31.10.2013 nro 23540 (liitteenä)





Asia Irtaimen kaupan purkaminen





Valittaja SRV Rakennus Oy





Vastapuolet M Tnen ja P Knen





Vastavalittaja MTnen









Vastapuoli SRV Rakennus Oy





Asian käsittely hovioikeudessa





Hovioikeus on 22.10.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt M
Tsen turvaamistointa koskevan hakemuksen ja SRV Rakennus Oy:n vaatimuksien
uusien kirjallisten todisteiden huomioon ottamisesta.





Pääkäsittely on toimitettu 11.-13.11.2014 ja
17.11.-20.11.2014. Hovioikeus on pääkäsittelyssä tehnyt pöytäkirjasta tarkemmin
ilmenevän päätöksen todistelun vastaanottamisesta.





Valitus





SRV Rakennus Oy on vaatinut, että kanne hylätään kokonaan ja
että M Tnen ja P Knen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaa maan SRV
Rakennus Oy:n oikeudenkäyntikulut korkoineen käräjäoikeuden osalta 299.377,66
eurolla ja hovioikeuden osalta 45.117,32 eurolla.





Kaupan purkaminen





Oikeutta asunnon kaupan purkamiseen ei ollut. Kaupan
kohteessa ei ollut rakenteellista vikaa eikä siinä ollut kosteus- tai
homevauriota. Asunnon rakennusaikaiset rakennusvirheet oli korjattu kaikilta
osin. Asunnossa tehdyt laajamittaiset rakenteiden avaukset, kosteusmittaukset,
lämpökamerakuvaukset sekä mikrobinäytetutkimukset osoittivat, että asunnosta ei
ollut löytynyt mitään poikkeavaa. Asunnon lupapiirustukset ja -kuvat oli
arvioitu eikä niistä ollut löytynyt riskirakenteita. Mikrobien havaitseminen sisäilmassa
oli täysin normaalia, koska sisäilma oli peräisin ulkoilmasta ja siten
asunnossa oli sisäilmassa samoja mikrobeja kuin ulkoilmassa. Tsen ja Ksen
teettämät sisäilman laatua koskevat mittaukset oli toteutettu menetelmillä,
joita ei ollut hyväksytty kyseiseen tarkoitukseen eivätkä ne vastanneet
viranomaisohjeita. Mittausmenetelmät oli voitu osoittaa Toxtest- hankkeen
loppuraportissa ja sen ulkopuolisessa tieteellisessä arviossa perusteettomiksi.





PHMG-pintakäsittelyillä ei ollut näytetty olevan haittaa
ihmisten terveydelle. Asunto ei ollut tullut asuinkelvottomaksi
PHMG-käsittelystä johtuen.





Purkamiskynnys määräytyi asuntokauppalain mukaan, ei kaupan
osapuolten aseman mukaan.





Kantajilla oli näyttötaakka asiassa. SRV Rakennus Oy:n
vakavaa asiaan suhtautumista ja pyrkimystä asian kunnolliseen selvittämiseen ei
voitu käyttää näyttönä virheen olemassaolosta.





Tsen ja hänen lastensa ei ollut näytetty oireilleen
kohteessa poikkeuksellisesti ottaen huomioon heidän sairasteluhistoriansa sekä
normaalin sairastelun määrän heidän elämäntilanteessaan. Tnen oli vaatinut
kaupan purkua ensimmäisen kerran kesäkuun alussa 2010 eikä Tsella ja hänen
lapsillaan tuohon mennessä ollut ilmennyt minkäänlaista konkreettista kosteus-
ja homevaurioon viittaavaa sairastelua. Tsella oli jo ennen asuntoon muuttoa
todettu astma, hänen pojallaan sairaalahoitoa vaatineita hengitystieinfektioita
sekä ruoka-aineallergiaa ja hänen tyttärellään silmäoireita, iho-oireita sekä
ruoka-aineallergiaa.





Vahingonkorvausvaatimukset





Virheen selvittelykustannukset eivät voineet tulla SRV
Rakennus Oy:n korvattaviksi, koska kaupan kohteessa ei ollut ollut virhettä.
Inspector Oy:n laskua ei voitu hyväksyä myöskään siksi, että Inspector Oy:n
käyttämää menetelmää ei ollut hyväksytty sisäilman laadun selvittämiseen.
Kaupan kohteena ollut asunto oli ollut mukana Toxtest-hankkeessa, jossa
Helsingin yliopisto oli ollut mukana. Yliopiston osuus hankkeen
tutkimuskuluista ei voinut tulla SRV Rakennus Oy:n korvattavaksi. Yliopiston
selvittely- ja tutkimuskustannusten maksusta ei myöskään ollut sovittu eikä
korvausvaatimuksella siten ollut perustetta. Tselle ei ollut aiheutunut
muuttokustannuksia.





Oikeudenkäyntikulut





Kaupan purkuun liittyvät taloudelliset vaatimukset eivät
olleet asiassa keskeisimmät vaan Tsen ja Ksen esittämät
vahingonkorvausvaatimukset yhteismäärältään 226.733,81 euroa. Asunnon arvo oli
edelleen sama 250.000 euroa kuin kaupantekohetkellä ja purkutilanteessa SRV
Rakennus Oy saisi osakkeiden omistusoikeuden. Koska Tnen ja Knen hävisivät
asian enemmältä osin jo käräjäoikeudessa, SRV Rakennus Oy tuli vapauttaa
oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta ja Tnen ja Knen velvoittaa
korvaamaan vähintään puolet SRV Rakennus Oy:n oikeudenkäyntikuluista
käräjäoikeuden osalta.









Vastavalitus









M Tnen on vaatinut, että SRV Rakennus Oy velvoitetaan
suorittamaan Tselle käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteen mukaisesti
käräjäoikeuden tuomitsemien määrien lisäksi vahingonkorvauksena tulevista
lääkekustannuksista ja pysyvästä terveyshaitasta 60.000 euroa, pilaantuneesta
asuinirtaimistosta 37.590,01 euroa, molemmat määrät korkoineen 30.7.2011 lukien
sekä että korvaus yliopiston selvittely- ja tutkimuskustannuksista korotetaan
9.715,40 euroksi viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion
antamisesta. Lisäksi Tnen on vaatinut, että SRV Rakennus Oy:n maksettavaksi
tuomittu korvaus oikeudenkäyntikuluista korotetaan 111.286,40 euroksi
korkoineen. Edelleen Tnen on vaatinut, että SRV Rakennus Oy velvoitetaan
korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.





SRV Rakennus Oy:n tuottamus





SRV Rakennus Oy oli tiennyt asunnon rakennusteknisistä
virheistä, mutta yhtiö ei ollut kertonut niistä ostajille. Yhtiö oli muun
muassa tiennyt, että rakennuksen alapohjaan oli päässyt vuotamaan viemärivedet.
Uuden asunnon myyjä vastasi joka tapauksessa rakentamiseen liittyneestä
huolimattomuudestaan, joka oli ilmennyt muun muassa rakenneliitosten
epätiiveytenä, IV-laitteiston toimintakunnon puutteellisuutena,
IV-putkikanaalin kondensoitumisena sekä alapohjan ja yläpohjan läpivientien
epätiiveytenä.





Myyjä oli toiminut huolimattomasti, joten ostajilla oli
virheen aiheuttamien välittömien vahinkojen lisäksi oikeus saada korvausta myös
välillisistä vahingoista. Myyjän tuottamuksellinen toiminta oli tapahtunut
siten, että se oli laiminlyönyt huolehtia hyvän rakennustavan noudattamisesta
kunnollisen työntuloksen saavuttamiseksi eikä se ollut kertonut ostopäätöksen
kannalta tiedossaan olevia vaikutuksellisia seikkoja ja toisaalta siten, että
myyjän toimesta asunto oli saatettu asumiskelvottomaan kuntoon myrkyttämällä
asunto biosidilla.





Tulevat lääkekustannukset ja pysyvä terveyshaitta





Tsten sairastelu johtui kaupan kohteena olleesta asunnosta.
Tsen tyttärelle oli aiheutunut elinikäinen ja erittäin vakava
monikemikaaliyliherkkyys ja hänen pojalleen lievempi monikemikaaliyliherkkyys.
Tselle itselleen asunnossa asuminen oli aiheuttanut pysyvän terveyshaitan.





Asunto-irtaimisto





Irtaimistosta valtaosa oli ollut materiaaliltaan sellaista,
johon ei ollut tarkoituksenmukaista puhdistusmenetelmää. Suomen Sisäilmaston
Mittauspalvelu Oy:n irtaimistosta tekemän tutkimuksen lopputulos oli mahdoton,
koska näytteissä ei ollut havaittu minkäänlaisia mikrobeja, vaikka näytteitä
oli otettu lapsiperheen käytössä olleesta sängystä ja sohvasta.





Yliopiston tutkimus- ja selvittelykustannukset





Yliopisto tuli laskuttamaan M. Sattt-Stttn tietyistä
yliopiston viranhaltijana tekemistä toimenpiteistä 9.715,40 euroa. Sattt-Stttn
oli käyttänyt myös omaa aikaansa oikeudenkäynnin kohteena olevien asioiden
selvittämiseen ja oikeudenkäyntiin valmistautumiseen. Siitä aiheutuneet tunnit
Sattt-Stttn oli ilmoittanut palkkiovaatimuksensa perusteena. Sattt-Stttn työt
eivät olleet tulleet huomioiduksi kahteen kertaan.





Vastaukset





M Tnen ja P Knen ovat vaatineet, että SRV Rakennus Oy:n
valitus hylätään ja että yhtiö velvoitetaan suorittamaan heidän vastauskulunsa
hovioikeudessa korkoineen.





Epätarkoituksenmukaiset viranomaisohjeet (Asumisterveysohje
ja -opas) eivät olleet ainoa keino osoittaa terveyshaitan olemassaolo. Ohjeissa
oli todettu, että näitä mittausmenetelmiä ei tullut soveltaa arvioitaessa
asuntoa asumisterveyden näkökulmasta. Ohjeiden mukainen
pesäkelukumittausmenetelmä ei ollut kelvollinen arvioitaessa asunnon
terveysvaikutuksia, koska siinä mitattiin mikrobien pesäkkeitä eikä niiden
vaikutusta ihmiselle. Pesäkelukumittaukset voivat sinänsä osoittaa yhden
selittävän tekijän ihmisen oireilulle tietyssä rakennuksessa. Kirjallisina
todisteina olevat mikrobitutkimukset tukivat sitä, että kaupan kohteena
olleessa asunnossa oli ollut sellaisia määriä terveydelle haitallisia
mikrobeja, että niillä oli vaikutusta Tsten sairastumiseen. Solutoksikologinen
mittausmenetelmä oli oikea mittaustapa arvioitaessa terveyshaittaa, koska siinä
mitattiin mikrobien ja toksiinien vaikutuksia eläville soluille. Terveyshaitan
arvioinnissa oli kysymys nimenomaan siitä, aiheutuiko ihmiselle solutasolla
haitallisia muutoksia, jotka ilmenivät erilaisina terveysoireina ja
sairauksina.





Asunnossa oli havaittu terveydelle erittäin haitallisia
mikrobeja ja asunnon olleen erittäin myrkyllinen. Sisäilmassa havaittu
mikrobilajisto, mikrobimäärät ja niiden jakauma osoittivat, että haitallisten
mikrobien lähde oli muualla kuin ulkoilmassa. Asunnossa oli ollut useita
rakennusvirheitä, joilla saattoi olla osuutta Tsten oireiluun, vaikka virheet
oli korjattu. Sisäilmaongelman syntymekanismi oli jäänyt tuntemattomaksi, koska
rakennus- virheiden korjaustöiden ja ongelman selvittämisen yhteydessä asunto
oli myrkytetty biosidilla. Biosidikäsittelylle ei ollut olemassa hyväksyttävää
syytä ja käsittelyn jälkeisillä mikrobimittaustuloksilla ei ollut merkitystä
asumisterveyden arvioinnissa. Biosidikäsittely oli synnyttänyt asunnossa uuden
kemikaalivaurion.





Koska asunnossa oli havaittu terveyshaitta, oli selvää, että
kysymys oli asuntokauppalain tarkoittamasta myyjän vastuulle kuuluvasta
virheestä. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, mikä oli asumisterveyshaitan
syntymekanismi.





Tsten sairastumiselle ei ollut muuta selittävää tekijää kuin
kaupan kohteena olleessa asunnossa ilmennyt terveyshaitta.





Käräjäoikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikulujen osalta oli
oikea. Yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimus oli asianajo- ja todistelukustannusten
ylittävältä osalta perusteeton.





SRV Rakennus Oy on vaatinut, että Tsen valitus jätetään
tutkimatta ja/tai hylätään.





Tsella ei ollut asialegitimaatiota ajaa kannetta lastensa
puolesta koskien lasten lääkekustannuksia ja pysyvää terveyshaittaa.





Tsilla ei ollut todettu sellaista haittaa, mitä
edellytettiin vahingon korvattavuudelta. M Tsen pysyväksi terveyshaitaksi
kuvailema sairaus ei ollut edes saanut tautiluokitusta.





Asiassa on jäänyt näyttämättä, että kaupan kohteena ollut
asunto olisi aiheuttanut Tsille pysyvän terveyshaitan tai sellaisia
lääkekustannuksia, jotka SRV Rakennus Oy olisi velvollinen korvaamaan. Asiassa
ei ollut myöskään kyetty näyttämään syy-yhteyttä asunnon virheen ja väitetyn
vahingon välillä. SRV Rakennus Oy ei ollut toiminut huolimattomasti.





Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että asuinirtaimisto olisi
mennyt pilalle. Tsen asuinirtaimistosta ei ollut löytynyt viitteitä
mikrobilöydöistä. Irtaimiston aiheuttamasta terveyshaitasta ei ollut esitetty
minkäänlaista näyttöä. Irtaimisto olisi joka tapauksessa voitu puhdistaa.





Todistelu









Koska Tsen nimeämän todistajan Sattt-Stttn asiantuntijatyö
huomioitiin jo todistajanpalkkiossa, joka sisältyi
oikeudenkäyntikuluvaatimukseen, sitä ei voitu vaatia vahingonkorvauksena.
Kaupan kohteena ollut asunto oli ollut mukana Helsingin yliopiston
Toxtest-hankkeessa ja Toxic- Dust -hankkeessa eivätkä yliopiston hankkeen
tutkimuskulut voineet tulla SRV Rakennus Oy:n korvattavaksi. Yliopiston
selvittely- ja tutkimuskustannusten maksusta ei myöskään ollut sovittu Tsen ja
yliopiston välillä eikä kysymyksessä ollut virallinen lasku eikä
korvausvaatimuksella siten ollut perustetta. Joka tapauksessa vaatimus oli
ennenaikainen. Yliopiston käyttämää solututkimusmenetelmää ei ollut hyväksytty
asumisterveyshaitan selvittämisen välineeksi eikä kulujen korvausvastuu voinut
myöskään sen vuoksi tulla kysymykseen.





Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta
ilmenevään todisteluun.





Tnen on esittänyt uutena kirjallisena todisteena 3.11.2014
päivätyn V. Vatttn asiantuntija- /lääkärinlausunnon.





Hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuultu
todistelutarkoituksessa M Thsta ja P Kstä sekä todistajina V. Vattt, M. Sattt-
Sttt, R. Saltttia, S. Valttta, P. Metttstä, T. Vattt, M. Stttiä, S. Katttta, J.
Wtttia, J. Grtttia, K. Ertttea, L. Patttsta, M. Vtttsta, S. Kalttta, J.
Kätttstä, M. Pittttaa, M. Vetttstä, J. Kattta, K. Rettta ja A.-V. Ktttsta.





Hovioikeuden ratkaisu









Käsittelyratkaisu





Pääasia





Perustelut





M Tsella on käsiteltävänä olevassa asiassa oikeus käyttää
alaikäisten lastensa Nex ja Nixs Tsen puhevaltaa ja vaatia heidän puolestaan
vahingonkorvausta heille aiheutuneista vahingoista. SRV Rakennus Oy:n
asialegitimaation puuttumista koskeva väite hylätään.





Terveyshaitta asuntokaupan purkuperusteena





Käräjäoikeus on purkanut riidan kohteena olevan uuden
asunnon kaupan asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n 3 kohdassa tarkoitetun
terveyshaitan perusteella. Mainitun lainkohdan mukaan uudessa asunnossa on
virhe, jos sen ominaisuuksista aiheutuu tai voidaan perustellusti olettaa
aiheutuvan haittaa terveydelle. Hallituksen esityksessä asuntokauppalaiksi (HE
14/1994 vp s.92) on katsottu, että virheenä voitaisiin vedota esimerkiksi
siihen, että käytetyt rakenteet osoittautuvat myöhemmin vaarallisen heikoiksi
tai että asunnossa käytetty rakennusmateriaali, esimerkiksi maali tai
pintakäsittelyaine osoittautuu myrkylliseksi tai allergisoivaksi. Terveydelle
aiheutuvan vaaran arvioinnissa lähtökohtana olisi pidettävä objektiivista
haitallisuutta. Näin asunnossa olisi virhe esimerkiksi, jos maalista haihtuvien
höyryjen todettaisiin tai perustellusti epäiltäisiin aiheuttavan vaaraa
ihmisten terveydelle yleensä. Jos sen sijaan haittaa aiheutuisi vain pienelle
kyseiseen aineeseen erityisen herkästi reagoivalle ihmisryhmälle, asuntoa ei
voitaisi pitää virheellisenä pelkästään tämän poikkeuksellisen seikan vuoksi.





Asuntokauppalaissa tai sen säätämiseen johtaneissa esitöissä
ei ole määritelty uudessa asunnossa virheeksi katsottavaa terveyshaitan
käsitettä.





Terveydensuojelulain 1 §:n 2 momentin mukaan terveyshaitalla
tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai
sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai
yksilön elinympäristön terveellisyyttä.





Terveydensuojelulain esitöissä todetaan, että
terveyshaitalla tarkoitetaan muun muassa sairauden oiretta, tautia ja pitkä-
tai lyhytaikaista altistumista terveydelle vaaralliselle kemialliselle aineelle
siinä määrin, että sairauden tai muun terveyshaitan syntyminen on mahdollista
(HE 42/1994 vp s. 18).





Tsten sairauksista ja oireilusta





Tnen ja Knen ovat kertoneet M, Nex ja Nixs Tsen
sairastelusta olennaisilta osin niin kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.
Sisätautien ja keuhkosairauksien erikoislääkäri, allergologi T. Heltttin
lausuntojen (K11 ja K12) ja lastenlääkäri M. Vetttn lausuntojen (K13 ja K14)
keskeinen sisältö on kirjattu käräjäoikeuden tuomioon. Hovioikeus katsoo, että
Tsen ja Ksen kertomusten sekä kirjallisina todisteina esitettyjen
lääkärinlausuntojen perusteella on näytetty, että Tset ovat vuonna 2010
asuessaan Ukujan asunnossa sairastelleet enemmän kuin mitä voidaan pitää
tavallisena.





Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko perusteltua aihetta
olettaa, että Thosten sairastelu ja oireet johtuvat jostain Ukujan asunnon
ominaisuudesta. Kantajat ovat yksilöineet tällaisiksi ominaisuuksiksi ne
asunnossa todetut rakennusvirheet, jotka oli sinänsä korjattu, mutta joista oli
saattanut jäädä terveydellistä haittaa aiheuttava sisäilmaongelma, tai muu
sisäilmaongelma, jonka päästölähdettä ei tunneta.





Arviointi Tsten sairauksien ja oireilun syy-yhteydestä
asuntoon Pääkäsittelyssä todistajana kuultu sisätautien ja infektiosairauksien
erikois- lääkäri V. Vatttn on kertonut perehtyneensä M Tsen ja hänen lastensa
sairauskertomuksiin ja tavanneensa Tsta useamman kerran ja tavanneensa myös
molemmat Tsen lapset. Vatttn mukaan homesairauden diagnostiikassa suurin
ongelma on se, että ei ole olemassa testiä, jolla voitaisiin todeta homesairaus.
Diagnostiikka perustuu kliiniseen kokonaiskuvaan, johon kuuluu "sairas
rakennus -oireyhtymä". Siinä oireet liittyvät rakennukseen, jonka home-
tai kosteusvauriosta taikka muusta sisäilma- ongelmasta on olemassa
objektiivinen näyttö. Kokonaiskuvaan liittyy myös monikemikaaliyliherkkyys ja
herkistynyt hajuaisti. M Tsen sairastelun taustalla olivat olleet aikaisemman
työpaikan mahdolliset sisäilmaongelmat. Hänellä ei ollut diagnosoitu varmaa
astmaa. Muutoin Tnen oli ollut terve. Hän oli kuitenkin käyttänyt astmalääkkeitä,
koska niistä oli ollut hyötyä pitkittyneeseen yskään, limaisuuteen sekä
hengenahdistukseen. Vatttn on todennut, että hänen käytössään olleissa
lääkärinlausunnoissa oli todettu selvästi, että Tsen oireet olivat liittyneet
Ukujan rakennukseen ja oireet olivat olleet erittäin tyypillisiä homesairauden
oireita. Vatttnen ei kertomansa mukaan voinut suositella Tsille palaamista
Ukujan asuntoon. Vatttn on kertonut käsityksensä perustuvan siihen, että
asunnossa oli virhe. Vatttn oli myös todennut 3.11.2014 päivätyssä
asiantuntija- / lääkärinlausunnossaan, että M Tsen ja hänen lastensa
taudinkuvat täyttävät selvästi sekä "sairas rakennus -oireyhtymän"
eli homesairauden sekä M Tsen osalta monikemikaaliyliherkkyyden diagnostiset
kriteerit.





Pääkäsittelyssä todistajana kuultu työterveyshuollon
erikoislääkäri ja työterveyshuollon professori K. Rettt on kertonut, että on
hyvin tärkeää, että lääkäri saa olosuhdetiedot rakennuksesta, jossa epäillään
kosteus- tai homevauriota ja josta oireiden epäillään johtuvan. Kosteus- ja
homevauriosta johtuvan sairastumisen arvioinnissa lääkärin tulee tutkia
potilaan kliiniset oireet ja arvioida oireiden ajallista syy-yhteyttä
rakennukseen. Rakennuksen olosuhdetietojen ja kliinisten havaintojen
perusteella lääkäri voi tehdä todennäköisyysarvion siitä, liittyvätkö potilaan
oireet rakennukseen. Esimerkkinä Rettt on käyttänyt ammattitautitutkimusta
liittyen kosteus- ja homevaurioon. Jos ammattitautitutkimuksessa kosteus- ja
homevauriota ei ole todettu rakennusteknisesti, on hyvin vaikeaa tai mahdotonta
todeta henkilöllä olevan kliinistä rakennuksesta johtuvaa sairautta. Tällöin
ammattitautia ei voida varmistaa. Rettt on pitänyt sisätautien ja
keuhkosairauksien erikoislääkäri, allergologi T. Heltttin lausuntoja (K11 ja
K12) tyypillisinä lääkärinlausuntoina sisäilma-asioissa, jolloin lausunto
perustuu potilaan kertomiin oireisiin kohteessa. Rettt on kritisoinut Heltttin
lausuntoja siitä, että kliinisten oireiden syy-yhteys rakennukseen puuttuu eikä
rakennuksen löydöksiä suhteessa oireisiin ole juurikaan kuvattu. Lausuntojen
välillä on myös havaittavissa ristiriita. Rettt on myös kritisoinut
lastenlääkäri M. Vetttn Nex ja Nixs Tsesta antamia lääkärinlausuntoja (K13 ja
K14) siitä, että tiedot perustuvat lasten äidin kertomukseen olosuhteista eikä
objektiiviseen näyttöön rakennuksesta. Retttn mukaan sisäilmaongelmien
aiheuttamien oireiden toteaminen lapsessa oli hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.





Rettt on kritisoinut Vatttn lausuntoja (K45 ja 3.11.2014
päivätty lausunto) siitä, että lausunnot perustuvat pitkälti lääkärin omaan
mielipiteeseen eikä tutkittuun tietoon. Myös termi "sairas rakennus-
oireyhtymä" on jo vuosia sitten jätetty pois käytetystä terminologiasta.
Retttn mukaan kosteus- ja homevauriorakennuksen ja kemikaaliyliherkkyyden yhteyttä
toisiinsa ei ole voitu tieteellisessä tutkimuksessa todentaa.





Tsten sairastelua arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös
heidän aikaisempi sairastelunsa. M Tsella on vuodelta 2005 diagnoosi
mahdollisesta astmasta ja siihen on määrätty lääkitys. Tsen entinen kumppani J.
Wttt on kertonut Tsen polttaneen heidän seurusteluaikanaan vuodesta 2004 lukien
tupakkaa noin askin päivässä ja olleen paljon sairauslomalla silloisesta
työpaikastaan Sinebrychoffin tehtaalta mahdollisten sisä- ilmaongelmien vuoksi.
Nex Tsella on aiemmin todettu useita allergiaoireita ja hänellä oli ollut
astmalääkitys koivuallergian vuoksi. Nixs Tnen on ollut heinäkuusta 2009 alkaen
allergiasairaalan seurannassa ruoka- aineallergioihin liittyen ja hänellä on
ollut toukokuussa 2009 keuhkoputkentulehdus, jonka vuoksi hän on ollut
osastohoidossa ja saanut lääkitystä kolme kuukautta. Asiassa on esitetty
kirjallisina todisteina useita lääkärinlausuntoja. Todistajana kuultu Rettt on
painottanut rakennuksen olosuhdetietojen tärkeyttä lääkärinlausuntoja
laadittaessa. Hovioikeus pitääkin lääkärinlausuntojen osalta puutteena sitä,
että lausuntojen olosuhdetiedot Ukujan asunnosta ovat puutteellisia ja osittain
virheellisiä sekä poikkeavat toisistaan.





Hallituksen esityksen (HE 14/1994 vp) mukaan terveydelle
aiheutuvan vaaran arvioinnissa lähtökohtana olisi pidettävä objektiivista
haitallisuutta. Hovioikeus katsoo, että Tsten aiemman sairastelun ja Ukujan
asuntoon muuttamisen jälkeisen sairastelun perusteella ei voida sulkea pois
sitä, että Tsilla olisi erityinen herkkyys sairastua hengitystieoireita
aiheuttaviin sairauksiin. Asunnossa nyttemmin vuokralaisina asuneet henkilöt
eivät ole todistajana kuullun asunto-osakeyhtiön isännöitsijän K. Ertttn mukaan
ainakaan hänelle ilmoittaneet, että asunnosta aiheutuisi terveydellisiä
oireita. Edelleen hallituksen esityksen mukaan jos asunnon ominaisuuksista
aiheutuu haittaa vain pienelle erityisen herkästi reagoivalle ihmisryhmälle,
asuntoa ei voitaisi näiden ominaisuuksien vuoksi pitää virheellisenä.
Hovioikeus katsoo, että arvioitaessa Tsten sairastelun syy-yhteyttä riidan
kohteena olevan asunnon ominaisuuksiin lähtökohdaksi tulee ottaa objektiivinen
arvio. Objektiivisen arvion tekemistä vaikeuttaa se, että kirjallisiksi
todisteiksi esitetyt lääkärinlausunnot ovat edellä todetun tavoin asunnon
olosuhdetietojen osalta puutteellisia ja osin jopa virheellisiä. Vaikka Tsten
on selvitetty sairastelleen normaalia enemmän, hovioikeus katsoo, että
lääkärinlausunnoilla ja asiassa kuullulla henkilötodistelulla ei ole voitu
näyttää Tsten sairastelun johtuvan nimenomaisesti Ukujan asunnosta.





Kysymys on vielä siitä, onko asunnossa kuitenkin sellainen
kantajien väittämä ominaisuus, jonka perusteella asunnosta voidaan perustellusti
olettaa aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle.





Rakennusvirheet





Asunnossa on todettu käräjäoikeuden tuomiossa (s. 15-16)
todetut rakennusvirheet. Lisäksi alakerran kylpyhuoneen putkikanaalin alaosassa
on todettu kondenssiveden aiheuttama mikrobivaurio. Käräjäoikeuden tuomiosta
ilmenevin tavoin (s. 20) virheet on korjattu.





Asiassa on ollut riidatonta, että ennen asunnon kauppaa
siinä oli havaittu rakennusvirheenä virheellinen putkikytkentä wc-tiloissa
niin, että radonputki oli ollut kytkettynä viemäriputkeen. Virheellinen
kytkentä oli aiheuttanut sen, että asunnon alapohjaan oli valunut viemäristä
vettä. Asunnon rakennusvaiheessa vuosikorjausmestarina toiminut todistaja J.
Grttt on kertonut havainneensa virheellisen kytkennän ja tilanneensa korjaustoimet.
SRV Rakennus Oy on korjannut virheen niin, että alapohjan maa-ainesta oli
vaihdettu kuution verran ja paikalle oli tilattu viemärinpuhdistukseen
tarkoitettu auto. Grttt ei ole pitänyt mahdollisena, että muista asunnoista
olisi valunut viemärivettä Tsten asunnon alapohjaan. Todistaja L. Patttnen on
kertonut olleensa rakennustöiden valvojana ja hyväksyneensä virheellisen
putkikytkennän korjaustyöt. Korjaustyö on tehty ennen kuin asunto on otettu
asumiskäyttöön.





Tsten jo asuessa Ukujan asunnossa siellä oli havaittu
virhekytkentä ilmanvaihdossa siten, että radonimuri oli kytketty
tuloilmaputkeen. Tämä oli aiheuttanut sen, että asunnon ilmanotto oli toiminut
puutteellisesti ja ilmanpoisto liian tehokkaasti, jolloin asunnon alapohjan
vuotokohdista oli päässyt ilmaa sekoittumaan sisäilmaan. Tästä johtuen asunto
oli ollut myös alipaineinen ja ilmanvaihdon karkeasuodattimessa oli ollut
kondenssivettä, mikä oli aiheuttanut homehtumista. SRV Rakennus Oy on korjannut
virheellisen kytkennän ilmanvaihdossa. Todistajat A.-V. Ktttn, M. Pitttta, M.
Vtttnen ja M. Vetttnen ovat kertoneet, että ilmavuodot asunnon alapohjasta
olivat olleet normaaleja sen aikaiseen rakennustapaan nähden, koska tuolloin ei
ollut ollut tapana tiivistää lattian ja seinän liitoskohtia. Tsten asunnossa
tiivistys oli kuitenkin tehty sen varmistamiseksi, ettei alapohjan ilmaa
päässyt sekoittumaan huoneilmaan.





Tsten asunnossa on tehty laajoja rakenteellisia avauksia.
Avauksissa ei ole todettu riskirakenteita eikä kosteutta tai mikrobivaurioita
rakenteissa (V2). Asunnossa 17.8.2011 pidetyssä katselmuksessa (V8) on ollut
läsnä laajasti molempien osapuolten edustajia. Katselmuksessa läsnä olleilla on
ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten laajasti rakenteita on avattu jo
avattujen rakenteiden lisäksi. Munters Oy:n 2.-6.9.2010 suorittamissa
mittauksissa (V14) rakenteissa ei ole havaittu kosteutta. Myöskään asunnon
rakenteisiin tehdyissä lämpökamerakuvauksissa ei ole löytynyt poikkeavaa.





Todistajat Vtttnen, Ktttn, Pitttta ja Vetttnen ovat
kertoneet käsityksenään, että asunto on rakennettu asianmukaisesti hyvän
rakennustavan vaatimalla tavalla eikä virheiden selvittämiseksi olisi enää
voitu tehdä enempää.





Huomioon ottaen asunnossa todettujen rakennusvirheiden
korjaamisesta esitetty selvitys sekä korjausten jälkeiset rakenteiden avaukset
ja tutkimukset hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että asuntoon olisi
jäänyt rakennusvirheiden seurauksena jokin sellainen virhe tai ominaisuus,
josta voitaisiin perustellusti olettaa aiheutuvan asunnon sisäilmaan terveydellistä
haittaa aiheuttavia päästöjä. Asunnon rakenteet ovat korjaustöiden jälkeen
asianmukaiset eikä väitettyjen haitallisten päästöjen lähteen selvittämiseksi
olisi voitu tehdä enempää.





Sisäilma





Asunnossa on suoritettu laajasti eri toimijoiden (Novorite
Oy, Inspector Sec Oy, Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelun, Helsingin yliopiston
Elintarvike- ja ympäristötieteen laitoksen tutkimusjohtaja M. Sattt-Stttn
tutkimukset sekä MetropoliLab Oy) eri menetelmillä tekemiä sisäilmatutkimuksia,
joiden keskeinen sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomiosta. Näissä tutkimuksissa
asunnosta on löytynyt mikrobeja, joita voidaan pitää kosteus-
vaurioindikaattoreina.





Todistajat S. Kalttt, J. Knen, Pitttta, Vetttnen ja P.
Metttnen ovat katsoneet, että Tsten asunnossa tehdyissä
mikrobinäytetutkimuksissa ei ollut havaittu kokonaisuutena arvostellen mitään
rakenteelliseen vikaan viittaavaa. Kaltttn, Pitttnan ja Ksen mukaan
mikrobipitoisuudet sisäilmassa olivat olleet vähäisiä ja he ovat pitäneet
ulkoilmaa mikrobien todennäköisimpänä lähteenä. He ovat painottaneet
rakennuksen kokonaisvaltaisen tutkimisen tärkeyttä ja erityisesti rakenteiden
tutkimista. Kun asunnon rakenteista ei ole löytynyt vikaa, mikrobien lähdettä
on etsittävä muualta. Knen on myös pitänyt mahdollisena, että mikrobit ovat
peräisin ulkoa asuntoa laajasti ympäröivästä puunkuorikatteesta.





Novorite Oy:n suorittamissa tutkimuksissa (K1) taas on
todettu, että asunnon sisäilman laatu viittasi poikkeavan mikrobilähteen
olemassaoloon asunnon portaiden alaosan läheisyydessä. Kosteusmittauksessa on
todettu kohonneita lukemia betoniseinien alaosasta naapurin puoleisessa
seinässä. Edelleen asunnon tuloilman karkeasuodattimesta otetusta näytteestä
oli todettu runsaasti homeitiöitä ja -rihmaston paloja sekä runsaasti bakteerikasvua
ja hienosuodattimesta otetusta näytteestä oli todettu runsaasti homeitiöitä ja
-rihmaston paloja. Novorite Oy:n edustaja S. Valttt on kertonut, ettei hän
ollut ottanut mikrobinäytteitä ulkoilmasta. Inspector Sec Oy:n tutkimusraportin
15.11.2010 (K8) mukaan asunnon ilma oli ollut selvästi solumyrkyllistä. Myös
Sattt-Stttn lausunnossa (K9) on todettu asunnon sisäilman sisältäneen
tutkimusajankohtana poikkeavan paljon toksisia mikrobeja, joiden esiintymisen
on tieteellisesti yleisellä tasolla osoitettu liittyvän terveyshaittoihin.
Sattt-Stttn ei ole pitänyt ulkoilmaa todennäköisenä mikrobien lähteenä.





Tsten asunto oli ollut mukana Toxtest-nimisessä Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin yliopiston, Työterveyslaitoksen ja Turun yli-
opiston yhteisessä hankkeessa, jossa on tutkittu sisäilmanäytteille sopivaa
toksisuuden mittausmenetelmää. Tutkimuksessa oli kerätty pölynäytteitä
kosteusvaurioituneista taloista ja vertailutaloista. Näytteiden toksisuus oli
mitattu useilla toksikologisilla menetelmillä ja tuloksia oli verrattu
tietoihin kohteen kosteusvauriotilanteesta ja asukkaiden oireilusta. Hankkeen
loppuraportissa (V15) todetaan, että tulosten perusteella pölynäytteet
soveltuvat huonosti toksikologisiin analyyseihin eikä mikään käytetyistä toksisuuden
testausmenetelmistä pystynyt luotettavasti erottelemaan tapauskohteita
vertailukohteista. Toksisuus ei myöskään korreloinut kohteessa havaittujen
kosteusvaurioiden ja asukkaiden kokemien terveyshaittojen kanssa. Tutkimuksessa
oli päädytty siihen, että toksisuustestausta pölynäytteen tutkimisessa ei
suositeltu rakennuksen kunnon arviointiin eikä terveydelliseen arviointiin.
Tutkiva taho oli esittänyt tästä eriävän mielipiteen, jonka johdosta Sosiaali-
ja terveysministeriö oli pyytänyt professori E. Lätttltä ja professori O.
Peltttlta Toxtest-hankkeesta ulkopuolisen tieteellisen arvion (V21). Arviossa
oli päädytty samaan lopputulokseen toksisuustestauksen soveltuvuudesta
rakennuksen kunnon ja terveyshaitan arviointiin kuin Tox- test-hankkeen
loppuraportissa oli päädytty. Todistaja Rettt on kertonut olleensa mukana
Toxtest-hankkeessa asiantuntijana ja olevansa Peltttn ja Lätttn
johtopäätöksestä samaa mieltä. Tällä hetkellä Työterveyslaitos ei suosittele
toksisuustestausta terveydellisen merkityksen arviointiin.





Tsen ja P Ksen todisteina esittämät mikrobitutkimukset on
tehty vastoin Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen ohjeita.





Tsten asunnossa oli tehty lukuisia sisäilmamittauksia eri
tahojen toimesta ja useilla erilaisilla menetelmillä. Keskeiset asiantuntijat
ovat pitäneet sisäilmamittauksia toissijaisena rakenteiden avaukseen nähden ja
lähinnä rakennelöydöksiä tukevana menetelmänä. Asunnossa on tehty laajoja
rakenteellisia avauksia ja kosteusmittauksia rakenteista, joissa ei ole
kuitenkaan löytynyt viitteitä kosteusvauriosta. Myöskään lämpökamerakuvauksissa
ei ole havaittu poikkeavaa. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että asunnossa
todettujen haitallisten mikrobien todennäköinen lähde olisi asunnossa ja että
asunnon ominaisuuksista siten olisi oletettava aiheutuvan terveydellistä
haittaa. Asiaa arvioitaessa on myös merkitystä sillä, että asunnossa todettujen
haitallisten mikrobien määrä on ollut vähäinen.





Asiassa on ollut riitaista myös se, ovatko jäljempänä
selostettavat asunnon biosidikäsittelyt vaikuttaneet sisäilmamittausten
lopputulokseen. Pitttnan mukaan jos rakenteissa oli kosteusvaurio, ja mikrobeja
siirtyi sisäilmaan, desinfioiduilla pinnoilla oleva aine ei voinut tappaa
ilmassa olevia mikrobeja. Ilmassa pitäisi näkyä mikrobit samalla tavalla kuin
käsittelemättömässä asunnossa. Biosidikäsittelyllä ei olisi voitu manipuloida
sisäilmamittausten lopputulosta. Sattt-Stttn ja Valttt ovat taas kertoneet,
että PHMG pidentää joidenkin mikrobien itämisaikaa eikä niitä siten voitu
havaita sisäilmatutkimuksissa. Hovioikeus katsoo, etteivät biosidikäsittelyt
anna aihetta arvioida sisäilmatutkimusten tuloksia toisin kuin mihin edellä on
päädytty. Asiassa ei ole myöskään voitu osoittaa, että biosidikäsittelyillä
olisi pyritty manipuloimaan sisäilmamittausten lopputuloksia.





Edellä lausutun perusteella asiassa on jäänyt näyttämättä
että asunnossa oli- si ollut kaupantekohetkellä asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n
3 kohdassa tarkoitettu virhe.





Ne toimenpiteet, joihin SRV Rakennus Oy on Tsen ja Ksen
reklamaatioiden johdosta ryhtynyt väitettyjen virheiden selvittämiseksi, eivät
myöskään ole osoitus kaupan kohteen virheellisyydestä.





Biosidikäsittelyt





Asuntokauppalain 4 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan asunnon
virheellisyyttä on arvioitava sen perusteella, millainen asunto on
ominaisuuksiltaan vaaranvastuun siirtyessä ostajalle. Myyjä vastaa virheestä,
joka asunnossa on ollut tänä ajankohtana, vaikka virhe ilmenisi vasta
myöhemmin. Jos asunto huononee vaaranvastuun siirryttyä ostajalle, asunnossa
katsotaan olevan virhe, jos huononeminen johtuu myyjän sopimusrikkomuksesta.





Asiassa on ollut riidatonta, että Tsten asunnossa on tehty
kolme home- pölysiivousta, 7.3.2011, 14.3.2011 ja 16.12.2011. Näissä on
kaikissa käytetty pesuainetta, joka oli sisältänyt biosidista desinfiointiainetta
PHMG:tä. Kysymys on siitä, ovatko SRV Rakennus Oy:n toimesta suoritetut
toistuvat homepölysiivoukset aiheuttaneet asunnon huononemisen edellä
mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla ja merkinneet sopimusrikkomusta.





PHMG:n osalta ei ole ollut olemassa objektiivista tietoa,
mitä aineelle tapahtuu, kun se on levitetty kuiville pinnoille. Myöskään PHMG:n
puhdistukseen ei ole ollut olemassa varmaa menetelmää. Asiassa on myös ollut
riidatonta, että PHMG:n käyttö on ollut sallittua Suomessa vuonna 2011. Tukes
on antanut tiedotteen 30.11.2012 (K27), jossa on ilmoitettu siitä, että PHMG:tä
sisältävät tuotteet vedetään pois markkinoilta EU-alueella.





Hovioikeudessa kuullut todistajat ovat olleet yhtä mieltä
siitä, että biosidien käytölle niin sanotuissa homesaneerauksissa ei ole ollut
perustetta. Asiassa on tullut esille, että biosideja oli Suomessa kuitenkin
käytetty desinfiointiaineissa ja laajalti niin sanotuissa homepölysiivouksissa.
Hovioikeudessa kuullut todistajat ovat olleet yksimielisiä siitä, että PHMG on
ihmiselle vaarallista sen joutuessa suoraan hengitysteihin. Epäselvää on ollut,
millainen vaikutus pinnoille kuivuneella PHMG:llä on ihmisen terveyteen.





Todistaja Sattt-Stttn mukaan PHMG on pinnoille jätettynä
pitkäaikainen altistaja. PHMG:n ollessa vesiliukoinen se liukenee käsitellyiltä
pinnoilta uudelleen jos se joutuu tekemisiin kosteuden kanssa. Tällöin sitä
pääsee ihmisen hengitysteihin, missä se aiheuttaa vakavaa terveyshaittaa.
Sattt-Stttn mukaan PHMG:tä ei ollut sallittua käyttää kodeissa eikä pieniä
lapsia ja äitejä tullut altistaa kyseiselle aineelle. Hovioikeudessa on myös
esitetty kirjallisena todisteena Sattt-Stttn tekemä muistio biosidien
turvallisuudesta (K19).





Todistajat Pitttta ja Vetttnen ovat kertoneet tutkineensa
PHMG:n irtoamista PHMG:llä käsitellyiltä pinnoilta. Tutkimuksessa oli kerätty
aiheesta olevaa kirjallisuutta, oltu yhteydessä eteläkorealaisiin tutkijoihin
ja hyödynnetty omaa tietoutta. Tutkimuskäsittelyssä oli simuloitu tavallista
kotona tehtävää käsittelyä kuten siivousliike on kertonut tehneensä ja tutkittu
Ukujan asunnon kaltaisia pintoja. Käsittelyn jälkeen aineen oli annettu kuivua
ja tämän jälkeen selvitetty imuroimalla, pyyhkimällä ja rapsuttamalla,
millaisia hiukkasia pinnoilta oli irronnut. Tutkimuksen mukaan pinnoilta ei
ollut irronnut terveyshaittaa aiheuttavia pitoisuuksia taikka sellaisia
partikkeleja, jotka pääsisivät ihmisen keuhkorakkuloihin. Pinnoilta irtoava
määrä oli ollut monituhatkertaisesti pienempi kuin turvalliseksi todettu määrä.
Pitttnan mukaan Etelä-Koreassa sattuneessa tapauksessa, jossa ihmisiä oli
kuollut biosidimyrkytyksen seurauksena, altistustapa oli erilainen, koska
biosidia oli kulkeutunut ilmankostuttimen kautta suoraan ihmisten
hengitysteihin. Todistaja Metttnen on kertonut, että asiantuntijoilla oli se
käsitys, että suurin haitta biosidista aiheutui silloin, kun se oli sumuna ja
sitä hengitettiin. Kun sumutus oli päättynyt ja biosidi kiinnittynyt, sen
vaikutus oli vähäisempää. Metttsen mukaan ei ollut olemassa raportteja, jotka
osoittaisivat, että kuivuneesta biosidikalvosta aiheutuisi terveyshaittaa.
Valviran lausunnossa 18.2.2013 (K31, V20) on todettu, ettei biosidien käytölle
sisätiloissa homeongelman ratkaisijana ole perustetta. Terveyshaitta voi syntyä
ihmisille, jotka oleskelevat käsiteltävänä olevassa tilassa ilman
hengityssuojaimia PHMG:tä sisältävän biosidin levityksen aikana ja jonkin aikaa
levityksen jälkeen. Huonepölyyn sitoutuneesta tai kuivuneesta PHMG-
biosidikalvosta mahdollisesti aiheutuvaa terveyshaittaa ei tällä hetkellä
tiedetä eikä sitä siten voida sulkea pois. Lausunnossa on todettu vielä, että
mikäli tiloissa ei todeta terveyshaittaa ja biosidin käyttö on toteutunut
asianmukaisesti, ei korjaustoimenpiteisiin ole tarvetta.





Tset ovat muuttaneet pois asunnosta 30.11.2010. He eivät
siten ole asuneet asunnossa biosidikäsittelyn aikana tai sen jälkeen.
Käsittelyn vaikutusta Tsten terveydentilaan ei siten ole edes mahdollista
arvioida. Näyttämättä on jäänyt, että asunnossa olisi muutenkaan todettu biosidikäsittelyjen
jäljiltä terveyshaittaa tai että edes perusteltua epäilyä sellaisesta olisi
syntynyt.





Yhteenveto





Kuten hovioikeus on aiemmin todennut, ei voida poissulkea
sitä, että T- silla on erityinen herkkyys sairastua hengitystieoireita
aiheuttaviin sairauksiin. Asunnosta ei ole kuitenkaan löydetty laajoissa
tutkimuksissa rakenteista kosteusvauriota eikä riskirakenteita. Vaikka on ollut
riidatonta, että sisäilmatutkimuksissa on löytynyt joitain
kosteusvauriomikrobeja, niiden lähdettä rakennuksessa tai niiden syy-yhteyttä
Tsten sairasteluun ei ole voitu luotettavasti osoittaa. Suurin osa
hovioikeudessa kuulluista asiantuntijoista on myös pitänyt sisäilmamittausten
tuloksia kokonaisuutena arvostellen normaaleina ja kosteusvauriomikrobien
todennäköisimpänä lähteenä ulkoilmaa. Ukujan asunnossa tehtyjen kolmen
biosidikäsittelyn tarkoituksena ei ole näytetty olleen sisäilmamittausten
tulosten manipulointi. Biosidikäsittelyn ei ole myöskään näytetty aiheuttavan
asunnossa oleskeleville terveyshaittaa. Hovioikeus katsoo siten, että Ukujan
asunnossa ei ole osoitettu olevan sellaisia asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n 3
kohdan mukaisia ominaisuuksia, joista aiheutuisi haittaa terveydelle. Tsella ja
Ksellä ei ole näin ollen oikeutta purkaa kauppaa eikä oikeutta vaatimiinsa
korvauksiin.









Oikeudenkäyntikulut









Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen,
joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa
tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei
muualla laissa toisin säädetä.





SRV Rakennus Oy:n voittaessa asian kaikilta osin M Tnen ja
Knen ovat velvolliset korvaamaan SRV:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut
asiassa.





Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan jos
asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon
ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys
olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran
puolesta alentaa asianosaisten maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen
määrää.





SRV Rakennus Oy:n käräjäoikeudelle esittämään yhteensä
299.377,66 euron suuruiseen laskuun on sisältynyt huomattava määrä kuluja,
joita ei voi pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisina
oikeudenkäyntikuluina. Tällaisia kuluja ovat muun muassa sijaisasumisesta, työnjohtopalkoista
ja muutosta aiheutuneet kustannukset. Tähän nähden ja huomioon ottaen että Tsen
ja Ksen velvoittaminen vastaamaan SRV Rakennus Oy:n oikeudenkäyntikuluista
täysimääräisesti olisi oikeudenkäymiskaaren





21 luvun 8 b §:ssä säädetyllä tavalla ilmeisen kohtuutonta,
hovioikeus harkitsee Tsen SRV Rakennus Oy:lle korvattavien kohtuullisten
oikeudenkäyntikulujen määräksi asiassa 75.000 euroa, minkä määrän korvaamiseen
Knen on velvollinen osallistumaan yhteisvastuullisesti Tsen kanssa 50.000 euron
osalta.





Tuomiolauselma





Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan. Kanne hylätään.





SRV Rakennus Oy vapautetaan kaikesta maksu- ja
korvausvelvollisuudesta





M Tselle ja P Kselle.





SRV Rakennus Oy velvoitetaan palauttamaan mahdollisesti jo
haltuunsa saamansa osoitteessa Ukuja XX X XX sijaitsevan asunnon hallintaan
oikeuttava osakekirja tai muut asunnon omistus- tai hallintaoikeutta osoittavat
asiakirjat M Tselle ja P Kselle.





M Tnen velvoitetaan suorittamaan SRV Rakennus Oy:lle
korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä
kohtuulliseksi harkitut 75.000 euroa.





P Knen velvoitetaan osallistumaan oikeudenkäyntikulujen
korvaamiseen SRV Rakennus Oy:lle yhteisvastuullisesti M Tsen kanssa 50.000
euron määrällä.





Oikeudenkäyntikulujen korvaukselle on maksettava
viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden
kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta lukien.





Muutoksenhaku





Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta
oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä
perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää
valitusluvan.





Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan
pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.8.2015.





Helsingin hovioikeuden puolesta:





Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos P. L.
hovioikeudenneuvos A. M.





määräaikainen hovioikeudenneuvos M. R.





Valmistelija: viskaali L. H.





Ratkaisu on yksimielinen.





VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS





Osasto 3









1





TUOMIO 13/23540





Annettu kansliassa









Käräjätuomarit A. V., T. K. ja I. G.









31.10.2013 L11/9106





Kantajat Tnen, M Knen, P





Vastaaja SRV Rakennus Oy, 0868648-1





Asia Irtaimen kaupan purkaminen





Vireille 22.6.2011





SELOSTUS ASIASTA





Riidaton tausta





M Tnen ja. P Knen ovat 29.12.2009 tehneet SRV Rakennus Oy:n
Gäljempänä myös SRV) kanssa uuden asunnon kauppaa koskevan kauppakirjan. Kaupan
kohteena on ollut asunto osoitteessa Ukuja XX X XX, 01400 Vantaa. Asunnon
velaton kauppahinta on ollut 250.000 euroa, josta kaupantekotilaisuudessa on



maksettu 43.273,85 euroa. Osakkeisiin kohdistuva osuus
yhtiön lainoista on ollut kauppaa solmittaessa 206.726,15 euroa.





Isännöitsijäntodistuksen osoittamalla tavalla taloyhtiön
omistamat rakennukset on rakennettu 2007. Taloyhtiössä on 20 asuntoa, joiden
yhteenlaskettu pinta-ala on 2007 neliömetriä. Puheena oleva asunto on 5
huoneistoa käsittävän kaksikerroksisen rivitalon päätyasuntoa edeltävä asunto.
Sanotun rakennuksen alempi kerros on puoliksi maanpäällinen kellari.





M Tnen lapsineen on muuttanut asuntoon 20.12.2009. He ovat
muuttaneet pois asunnosta 30.11.2010. Asunto on ollut tästä lähtien tyhjillään.





Tnen on asunut sijaisasunnossa. SRV Rakennus Oy on korvannut
Tselle sijaisasumisesta 120 euroa päivältä 31.3.2012 saakka. Sijaisasumisesta
SRV on maksanut Tselle yhteensä 67.009,48 euroa.





Kanne





Vaatimukset M Tnen ja P Knen ovat vaatineet, että





1) heidän ja SRV Rakennus Oy:n välinen asuntokauppa
määrätään purettavaksi ja suoritukset palautetaan siten, että SRV velvoitetaan
suorittamaan ostajille ostajien maksama kauppahinta 43.273,85 euroa ja
lyhentämä yhtiölainaosuus 53.057,79 euroa sekä purkuhetkeen asti erääntynyt,
mutta maksamaton yhtiölainaosuus 15.549,97 euroa (erääntynyt ja maksamaton
yhtiölaina per 28.2.2013) eli yhteensä



111.881,61 euroa.





Palautettavalle kauppahinnalle 43.273,85 euroa on maksettava
korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa 30.12.2009 lukien 29.7.2011
asti. Palautettavalle yhtiölainan lyhennykselle 53.057,79



eurolIe on maksettava korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista
tuottokorkoa 22.3.2010 lukien 29.7.2011 asti.





Palautettavalle koko suoritukselle 111.881,61 eurolle on
maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 30.7.2011
lukien.





2) SRV Rakennus Oy velvoitetaan suorittamaan
vahingonkorvausta: Tselle ja Kselle:





- virheen selvittelykustannuksista 4.741 euroa





- yliopiston selvittely- ja tutkimuskustannukset 9.715,40
euroa





- asunnon käyttöhyödyn menetyksestä 7.150 euroa asunnossa
asuttaessa (Tnen ja Knen)





- asunnon käyttöhyödyn menetyksestä 120 euroa päivä alkaen
1.4.2012 1.4.2013 saakka (1.4.2013 saakka laskettuna yhteensä 120 x 360 =
43.200) (Tnen ja Knen)





- yleisen asuntojen arvonnousun perusteena aiheutuneen
hinnaneron aiheuttaman vahingon korvauksena 25.000 euroa yksin Tselle





- muuttokustannuksista 2.000 euroa





- pilaantuneesta asuntoirtaimistosta 37.590,01 euroa





- lääkärissä käynneistä ja lääkehoidoista yhteensä 3.451,40
euroa





- tulevista lääkekustannuksista ja pysyvästä terveyshaitasta
yhteensä 60.000 euroa





- tulonmenetyksestä 28.601,40 euroa





Korvattaville yliopiston selvittely- ja
tutkimuskustannuksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista
viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.





Korvattavalle asunnon käyttöhyödyn menetykselle on
maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kunkin kuukauden
aikana kertyneen määrän osalta kyseisen kuukauden viimeisestä päivästä lukien.





Muille korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin
mukaista viivästyskorkoa 30.7.2011 lukien paitsi hinnanerotukselle 18.5.2013 lukien.





3) SRV Rakennus Oy velvoitetaan korvaamaan heidän
oikeudenkäyntikulunsa 111.286,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.





Perusteet





Asunnossa oli vakava terveyshaitta. Asunnossa oli todettu
myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita erittävää hometta, runsaasti homeitiöitä
ja -rihmaston paloja sekä runsasta bakteerikasvua, mikrobikasvustoa ja



homekasvua, joiden on todettu olevan selvästi
solumyrkyllisiä ja aiheuttavan vakavia terveysoireita. Asunnon sisäilman on
todettu olevan erittäin myrkyllistä ja muodostavan vakavan terveyshaitan.





Tutkimuksissa huoneiston on katsottu olevan asumiskelvoton.





Tselle ja tämän perheenjäsenille on aiheutunut
terveyshaittaa. Tsen Nex-tytlärellä (synt. 2006) on ollut kurkkukipua, yskää,
jatkuvaa nuhaa, nenän tukkoisuutta, kuivaa karstaa ja verikarstaa nenästä,
jatkuvaa kuumeilua ja kuumepiikkejä, särkyä, hengitystieinfektioita,
hengenahdistusta, liman eritystä, nenän verenvuotoa ja iho-oireita.





Tsen Nixs-pojalle (synt. 2008) on aiheutunut
hengitystieoireita, kuumeilua, nuhaa, yskää, nenän tukkoisuutta, nenän
verenvuotoa, kuivaa karstaa nenästä, hengitystieinfektioita, hengenahdistusta,
limaisuutta, lieviä iho-oireita, silmätulehduksia ja sieni-infektio.





M Tselle on aiheutunut limaneritystä, yskää, nuhaa, nenän
jatkuvaa tukkoisuutta, kurkkukipua, hengitystiehyiden tukkoisuutta, nivel­ ja
lihaskipuja, jalan ja käden sieni-infektiot, silmäoireita, jatkuvaa kuumeilua
ja vapinaa.





SRV Rakennus Oy ei ole korjannut virhettä kohtuullisessa
ajassa saatuaan ostajalta tiedon terveyshaitasta eikä korjaamisen
onnistumisesta ollut olemassa varmuutta. Lisäksi oli erittäin todennäköistä,
ettei asuntoa voitu korjata siten, että kantaja voisi siinä ilman
terveysoireita asua. Asunto oli edelleen korjaamatta, vaikka Tnen oli
luovuttanut asunnon myyjän hallintaan jo marraskuussa 2010.





Myyjä oli ollut tietoinen asunnon rakennusteknisistä
virheistä eikä ollut kertonut niistä ostajille. Myyjä oli muun muassa tiennyt,
että rakennuksen alapohjaan oli päässyt vuotamaan viemärivedet. Uuden asunnon
tapauksessa myyjä vastaa joka tapauksessa rakentamiseen liittyvästä
huolimattomuudestaan, joka on ilmennyt muun muassa rakenneliitosten
epätiiveytenä, IV-laitteiston toimintakunnon puutteellisuutena,
IV-putkikanaalin kondensoitumisena sekä alapohjan että yläpohjan läpivientien
epätiiveytenä.





Myyjän sopimusrikkomus oli olennainen. Terveyshaitta oli
vakava eikä asuntoa korjaustoimenpiteilläkään saada sellaiseen kuntoon, että
altistuneet asukkaat eivät reagoisi toksisuuteen/mikrobijäämiin. Myyjä oli tai
sen olisi pitänyt ollut tietoinen ennen kaupan solmimista havaituista virheistä
ja salannut ne. Myyjä oli ollut haluton selvittämään terveyshaitan olemassaoloa
tai sen aiheuttajaa. Osapuolet olivat epätasavertaisessa taloudellisessa
asemassa ja neuvotteluasemassa.





Myyjä oli toiminut huolimattomasti, joten ostajalla oli
virheen aiheuttamien välittömien vahinkojen lisäksi oikeus saada korvausta
välillisistäkin vahingoista. Myyjän tuottamuksellinen toiminta on





tapahtunut yhtäältä siten, että se on laiminlyönyt huolehtia
hyvän rakennustavan noudattamisesta kunnollisen työntuloksen saavuttamiseksi
eikä se ole kertonut ostopäätöksen kannalta tiedossaan olevia vaikutuksellisia
seikkoja ja toisaalta siten, että myyjän toimesta asunto on saatettu
asumiskelvotlomaan kuntoon myrkyttämällä asunto biosidillä.





Valmistelu istunnon jälkeen on kantajan tietoon tullut, että
asunto on vastaajan toimesta myrkytetty biosidillä, tarkoituksenaan manipuloida
mikrobimittaustuloksia. Asunto on myös tästä syytä tällä hetkellä
asuinkelvoton. Myyjän on täytynyt olla viimeistään 11.9.2011 tietoinen
käyttämänsä PHMG:tä sisältävän desinfiointiaineen myrkyllisyydestä, koska
Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) on tehnyt aineelle tuolloin alustavan
vaarallisuusluokituksen ja Koreassa tapahtuneista kuolemantapauksista on
uutisoitu mediassa ja aihetta koskevia tieteellisiä julkaisuja on ollut
saatavissa samoihin aikoihin.





Välittömät vahingot





Virheen selvittelykustannukset koostuivat Novorite Oy:n
laskuista 3.321 euroa ja Inspector Sec Oy:n laskusta 420 euroa ja Novorite Oy:n
laskusta 1.000 euroa. Helsingin yliopiston tekemien tutkimus- ja
selvittelykustannusten määrä on 9.715,40 euroa.





Muuttokustannukset 2.000 euroa aiheutuivat Thhoselle hänen
muuttaessaan asunnosta pois ja takaisin.





Kulut pilaantuneesta asuntoirtaimistosta 37.590,01 aiheutui,
kun kaikki tavarat oli asiantuntijoiden ohjeen mukaan hylättävä. Kirjallisen
todisteen 37 yhteydessä on luettelo pilaantuneesta asuinirtaimistosta.





Kustannukset lääkärissä käynneistä ja lääkkeistä
muodostuivat Nexn lääkkeistä 787,24 euroa, Nixksen lääkkeistä 436,94 euroa, M
Tsen lääkkeet 304,23 euroa ja lääkärikuluista 1.545,30 euroa.





Arvioidut lääkekustannukset ja välittömät hoitokustannukset
tulevaisuudessa sekä korvaus pysyvästä haitasta ovat M, Nixs ja Nex Tsen osalta
20.000 euroa henkilöä kohti eli yhteensä 60.000 euroa. Tämän hetkisen tilanteen
mukaan odotettavissa olevat lääkekustannukset ovat seuraavat:





Nexn lääkkeet





- Ventoline 3,56e x 12kk = 42,72e/vuosi x 73 vuotta=
3.118,56e





- Flixotide 18,87e/kk x 12kk = 226,44e/vuosi x 73 vuotta=
16.530,12e





Nixksen lääkkeet:





- Ventoline 3,56e x 12kk = 42,72e/vuosi x 75 vuotta= 3.204e





- Flixotide 18,87e/kk x 12kk = 226,44e/vuosi x 75 vuotta=
16.983e





M lääkkeet:





- Flixotide 18,87e/kk x 12kk = 226,44e/vuosi x 43 vuotta=
9.736,92e





Lääkärikustannusten tai terveyshaitan määrästä ei ole tässä
vaiheessa tehtävissä täsmällistä euromääräistä arviota.





Välilliset vahingot





Tnen on joutunut olemaan pois ansiotyöstään omien ja lasten
oireiden vuoksi ja olemaan hoitovapaalla 1.1.2010 - 30.6.2011, jolta ajalta
hänelle on syntynyt tulonmenetyksenä vaadittava vahinko. Tsen palkka olisi
kyseisenä aikana ollut 49.077,54 euroa (2.726,53 e x 18 kk) ja hän on saanut
Kelan selvityksen mukaan tukimaksuja yhteensä 10.942,34 euroa, joiden summien
erotus on 38.135,20 euroa. Tsen veroprosentti on ollut noin 25, jolloin näin
laskettuna nettoansionmenetys on 28.601,40 euroa.





Asunto on ollut vain puoliksi ostajien käytössä, koska
kantajat eivät ole voineet käyttää asunnon alakertaa sekä siellä ilmenneiden
terveyshaittojen vuoksi että sen vuoksi että SRV on tehnyt siellä tutkimuksia
ja remontteja ajalla 1.1.2010 - 31.11.2010, jolloin heille on aiheutunut
käyttöhyödyn menetystä, joka on suuruudeltaan puolet vastaavanlaisen asunnon
1.300 euron suuruisesta kuukausivuokrasta eli yhteensä 7.150 euroa.





Koska SRV on lopettanut sijaisasumiskustannusten korvaamisen
31.3.2012, kantaja vaatii sijaisasumiskustannusten korvaamista 120 euroa per
päivä 1.4.2013 saakka. Sijaisasumiskustannusten korvausmäärä per päivä on
sovittu asunnon hallintaa luovutettaessa SRV:lle. Joka tapauksessa asunnon
käyvän vuokran määrä olisi vuonna 2012 ollut 1.600 euroa kuukaudessa.





Vastaus





Vaatimukset SRV Rakennus Oy on vaatinut, että





1) kanne hylätään kokonaan





Viivästyskorkovaatimukset haasteen tiedoksiantopäivästä
lukien on joka tapauksessa hylättävä sellaisten vaatimusten osalta, joiden
kustannuksia ei ollut siihen mennessä syntynyt tai kantajat eivät olleet niitä
vielä maksaneet.





2) Tnen ja Knen velvoitetaan korvaamaan SRV:n
oikeudenkäyntikulut 299.377,66 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta.





Perusteet





Kaupan kohteessa ei ollut minkäänlaista virhettä tai
puutetta. Asiassa ei ollut ilmennyt olennaista sopimusrikkomusta. Asunnossa ei
objektiivisesti tarkasteltuna ollut vakavaa asumisterveyshaittaa.





Asunto ei myöskään ollut myöhemminkään myrkyttynyt biosidin
takia. SRV myös kiistää syy-yhteyden kaikkien esitettyjen kustannusten ja/tai
vahinkojen sekä väitetyn virheen tai puutteen osalta.





Hinnaneron aiheuttama vahingonkorvausvaatimus kiistetään
lakiin perustumattomana ja muutenkin perusteettomana.





Tnen lapsineen oli jo alemmassa asunnossaan altistunut
sisäilman epäpuhtauksille, joka aiheutti sen, että he saattoivat oireilla myös
asunnossa, jossa oireita ei pitäisi syntyä.





SRV oli ryhtynyt poikkeuksellisen laajoihin
selvitystoimenpiteisiin ostajien esittämien väitteiden vuoksi ja se on myös
kustantanut sijaisasumisen selvitystoimenpiteiden aikana.





Huoneiston sisäilman laatumittauksissa ei ollut todettu
merkittäviä poikkeamia normaaliin. Rakenteista ja materiaaleista otetuista
näytteistä ei ollut todettu mitään poikkeavaa. Rakenneavauksissa ei ollut
havaittu merkkejä kosteudesta tai mikrobikasvustosta. Rakenneavausten
perusteella rakenteet oli toteutettu asianmukaisesti eikä rakenneavauksissa
ollut havaittu merkittäviä puutteita.





Ostajan tutkimuksissa havaitut poikkeavat yksittäiset
mikrobi-itiöt olivat todennäköisesti liittyneet kerrokseen varastoituihin
varusteisiin ja kalusteisiin sekä ulkoilman vaikutuksiin sisätiloissa. Myös
rakennusten viereisessä ulkotilan ilmassa oli talviaikana suuriakin määriä
mikrobeja. Ulkoilman mikrobeihin saattoi vaikuttaa myös taloyhtiön pihalla
oleva maantäytön puunkuorikate, joka ei muodostanut virhettä kaupan kohteessa.





Huoneistosta erityismenetelmällä otetuista näytteissä
yhdessäkään ei ollut esiintynyt Stachybotrys-homesienipesäkkeitä.





Putkistohormiin/putkihormikoteloon liittyvät seikat oli
kaikki korjattu SRV:n toimesta. Kysymys oli ollut yksittäisestä vähäisestä
kondensaatiotilanteesta, jolla ei ollut vaikutusta asian kokonaisarvioinnin
kannalta.





Kohteessa on toteutettu 20.-22.2.2012 Suomen Sisäilmaston
Mittauspalvelun toimesta sisäilmasto- ja kosteustekninen kuntotutkimus.
Tutkimuksessa todettiin, että huoneistossa toteutetuissa mittauksissa ei
todettu mitään poikkeavaa sisäilman mikrobipitoisuuksissa. Tutkimukset
osoittavat kohteen olevan täysin asumiskelpoinen ja ettei kaupan kohteessa ole
virhettä.





Tehtyjen laajojen tutkimustoimenpiteiden perusteella
ainoaksi tehtäväksi rakennustekniseksi toimenpiteeksi on todettu, että
huoneiston alapohjaan voidaan tehdä lisätiivistystä Ilmavirtausten estämiseksi.
Huoneiston alapohja on toteutettu asianmukaisesti, suunnitelmien mukaisesti
sekä normien ja hyvän rakennustavan mukaisesti.





Uuden asunnon kaupassa virheen oikaiseminen oli ensisijainen
virheseuraamus. Mikäli vastoin SRV:n käsitystä katsotaan, että kohteessa on
aiemmin ollut virhe, SRV on korjannut kohteen. Kysymys on taloyhtiön
kunnossapitovastuulle kuuluvista seikoista ja SRV on toiminut taloyhtiön
hyväksynnällä.





Kantaja on väittänyt vastaajan myrkyttäneen asunnon
käyttäessään puhdistukseen biosidia. Asiantuntijat kyseenalaistavat kantajan
puolesta esitetyt mielipiteet ja tutkimustavat voimakkaasti. Kysymyksessä on
ihmisen hygienian hoitoon hyväksytty tuote. Kohteessa käytetty pitoisuus
käytettynä kohteessa käytetyin tavoin, ei voi päätyä ihmisen elimistöön eikä
desinfiointi ole aiheuttanut vaaraa.





Vaikka SRV ei katso sitä tarpeelliseksi, SRV on asian
riidattomaksi selvittämiseksi ilmoittanut olevansa valmis puhdistamaan
huoneiston pinnat vielä erikseen. Kantajat ovat kieltäneet toimenpiteen.





Väitetyn terveyshaitan olemassaolo kiistetään.





Vahingonkorvausvaatimukset





Kaupan kohteessa ei ollut väitettyjä virheitä tai puutteita
eikä SRV ollut vahingonkorvausvastuussa. SRV ei ollut menetellyt siten, että
välilliset vahingot tulisivat korvattaviksi. Virhe tai vahinko ei ollut
johtunut huolimattomuudesta SRV:n puolella.





Kaikki vaatimukset kiistetään paitsi perusteeltaan myös
määrältään ylimitoitettuina, kohtuuttomina ja toteennäyttämättöminä.





Selvittelykustannukset





Kaupan kohteessa ei ollut virhettä tai puutetta.





Muuttokustannuksia koskeva vaatimus on yksilöimätön ja
perustelematon.





Asuntoirtaimistoa koskeva vaatimus on yksilöimätön ja
perustelematon, ja se kiistetään kokonaan määrällisesti.





Lääkärissäkäyntien ja lääkehoitojen sekä SRV:n menettelyn
välillä ei ollut syy-yhteyttä.





Tulevien lääke- ja hoitokustannusten sekä pysyvää
terveyshaittaa koskeva korvausvaatimus oli perusteeton, ennenaikainen,
yksilöimätön ja määrältään kohtuuton.





Tulonmenetystä koskeva vaatimus oli perusteeton.
yksilöimätön ja määrältään kohtuuton. Sairauslomatodistusta ei ole esitetty,
eikä ole tietoa, että tähän asiaan liittyen Tnen olisi määrätty sairauslomalle.





Asunnon käyttöhyödyn menetystä koskeva vaatimus oli
perusteeltaan ja määrältään kohtuuton.





SRV oli tehnyt asiassa sovintotarjouksen pitkäkestoisen ja
kalliin oikeusprosessin välttämiseksi. Sovintoesitys oli sisältänyt kaupan
sovinnollisen purkamisen.





Todistelu









Kirjalliset todisteet









Kantajat





1. Novorite Oy:n raportti 31.7.2010





2. Novorite Oy:n raportti 23.9.2010





3. Novorite Oy:n raportti 15.10.2010





4. Novorite Oy:n raportti 25.10.2010





5. Terveystarkastajan lausunto 10.8.2010





6. Terveystarkastajan lausunto 27.10.2010





7. Terveystarkastajan tarkastuskertomus 9.11.2010





8. Inspector Sec Oy:n raportti 15.11.2010





9. Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ympäristötieteen
laitoksen tutkimusjohtaja M. Sattt-Stttn lausunto 16.6.2011





10. Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ympäristötieteen
laitoksen tutkimusjohtaja M. Sattt-Stttn lausunto sisäilmaongelmaisessa
asunnossa olleen irtaimiston puhdistamisesta 12.1.2012





11. Lääkärinlausunto 11.8.2010





12. Lääkärinlausunto 29.5.2011





13. Lääkärinlausunto C - Nex K. Tnen 28.6.2011





14. Lääkärinlausunto C - Nixs O. Tnen 28.6.2011





15. M. Kantttn email J. Ritttlle 11.4.2012 ja sitä edeltävä
sähköpostiketju sekä liitteenä oleva Sisäilmasto- ja kosteustekninen
kuntotutkimus 27.1 .2012





16. Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ympäristötieteen
laitoksen tutkimusjohtaja M. Sattt-Stttn asiantuntijaraportti 2.5.2012





17. Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ympäristötieteen
laitoksen tutkimusjohtaja M. Sattt-Stttn biosidilausunto 10.5.2012





18. Terveystarkastajan tarkastuskertomus 14.5.2012





19. M. Sattt-Stttn julkaisu koskien biosidejä 6.6.2012





20. M. Sattt-Stttn kannanotto SRV:n lausuntoon 13.9.2012





21. M. Sattt-Stttn julkaisu - Työtilojen ja - irtaimistojen
desinfiointiin käytettyjen guanidiiniyhdisteiden turvallisuudesta





22. Terveystarkastajan tarkastuskertomus 23.8.2012





23. Terveystarkastajan lausunto 30.8.2012





24. Sisäilmasto- ja kosteustekninen kuntotutkimus/syksy
20121 SRV





25. M. Sattt-Stttn lausunto 21.9.2012





26. M. Sattt-Stttn selvitys 17.9.2012





27. Tukesin tiedote 30.11.2012 I Rajoituksia ja kieltoja
eräille desinfioiville aineille





28. M. Sattt-Stttn tutkimustodistus guanidibiosidien
toksisuus I päivitys 30.11.2012





29. Työtilojen ja -irtaimiston desinfiointiin käytettyjen
gaunidiiniyhdisteiden turvallisuudesta I TSR hankkeen 111084 sisäilmatoksiinien
soluvaikutuksia koskeva julkaisu I M. Sattt-Stttn





30. Terveystarkastajan lausunto 10.12.2012





31. Valviran lausunto biosidikäsitlelyn aiheuttamasta
mahdollisesta terveyshaitasta asuinhuoneistossa 18.2.2013





32. Sosiaali ja terveysministeriön tiedote 19.2.2013 I
Homeentorjuntakemikaalien käyttö ei ole suositeltavaa





33. M. Sattt-Stttn kannanotto M. Vetttsen lausuntoon





34. M. Sattt-Stttn kannanotto J. Katttn lausuntoon





35. M. Sattt-Stttn kannanotto S. Kaltttn lausuntoon





36. Valokuvia





37. Maksukuitteja koti-irtaimistosta





38. Maksukuitteja lääkärissä käynneistä ja
lääkekustannuksista





39. SRV:n S. Hettten sähköposti





40. Kauppakirja ja isännöitsijätodistus





41. Isännöitsijän selvitys ja maksuhistoria





42. Kelan päätös ja maksutiedot





43. Palkkatodistus





44. Valokuvia koti-irtaimistosta (ed-levyllä)





45. V. Vatttn lausunto 7.4.2013





46. S. Batttin email K. Ertttlle 14.12.2010ja K. Ertttn
email S. Batttille 14.12.2010





47. S.
Batttin email K. Ertttlle 4.9.2012





48. J. Ritttn email M. Kantttlle 11.4.2012





49. M. Stttin email M. Kantttlle 29.3.2012





50. M. Sattt-Stttn kannanotto Vahanen Oy:n
tutkimusraporttiin 6.8.2013





51. "Laskutettavaa (M Tnen)"





52. Sovintotarjoukset 28.6.2010 ja 3.8.2010





Vastaaja





1. Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelun lausunto 23.5.2011





2. Vahanen Oy:n lausunto 24.5.2011





3. Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelun lausunto 14.7.2011





4. MetropoliLab Oy:n lausunto 14.6.2011





5. Vahanen Oy:n lausunto 20.6.2011





6. Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen terveysinsinööri T.
Vatttn lausunto 13.12.2010





7. Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelun lausunto 9.3.2012





8. Palaverimuistio kohteessa 17.8.2011 pidetystä
katselmuksesta





9. Valvontamuistio Nahanen Oy 9.1.2012





10. Vastaanottotarkastuksen pöytäkirja 22.12.2011





11. Lausunto kemisti J. Kattt Oy Faintend Ltd





12. Lausunto MTI M. Vetttnen Nahanen Environment Oy
11.12.2012





13. Lausunto kemisti J. Kattt Oy Faintend Ltd 14.5.2012





14. Suomen sisäilmaston Mittauspalvelun lausunto 20.9.2010





15. Toksikologisen menetelmän kehittämissuunnitelma TOXTEST
2010-2012, loppuraportti 22.2.2013





16. Vahanen Oy:n lausunto 15.4.2013





17. WD Kuivaus Oy:n raportti ostajan aiemman asunnon
kosteusvauriokorjauksista





18. Komisario J. Tuotttsen päätös 20.6.2013 esitutkinnan
lopettamisesta





19. Vahanen Oy:n tutkimusraportti 6.8.2013





20. Vantaan kaupungin terveysinsinööri K. Gtttn lausunto
27.8.2013 ja sen liitteenä oleva Valviran lausunto 18.2.2013





21. Professori E. Lätttn ja professori O. Peltttn raportti
Toxtest - ulkopuolinen tieteellinen arvio 31.5.2013





22. Kantajan todisteet 11-14





23. Sovintotarjous 10.4.2013





Henkilötodistelu Kantajat





1. M Tnen





2. P Knen





3. Todistaja S. Valttt





4. Todistaja T. Vatttn





5. Todistaja R. Salttt





6. Todistaja M. Sattt-Stttn





7. Todistaja V. Vatttn





8. Todistaja P. Metttnen





9. Todistaja S. Kattt





10. Todistaja M. Sttt





Vastaaja





1. Todistaja J. Grttt





2. Todistaja J. Knen





3. Todistaja S. Kalttt





4. Todistaja M. Vtttnen





5. Todistaja A.-V. Ktttn





6. Todistaja K. Erttti





7. Todistaja J. Kattt





8. Todistaja M. Vetttnen





9. Todistaja E. Lattt





10. Todistaja M. Pitttta





11. Todistaja K. Rettt





12. Todistaja L. Patttnen





13. Todistaja P. Metttnen





14. Todistaja J. Wttt





KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU Perustelut





Kysymyksenasettelu





Asiassa tulee ensin ratkaista kantajien esittämä vaatimus
asuntokaupan purkamisesta.





Asuntokaupan purkamisen edellytyksistä säädetään
asuntokauppalain 4 luvun 14, 15 ja 25 §:ssä. Keskeisin asiassa ratkaistava
kysymys on, onko Tsen ja Ksen SRV:ltä ostamassa uudessa asunnossa ollut
kaupantekohetkellä sellainen olennainen virhe, joka on aiheuttanut kantajille
terveydellistä haittaa. Lisäksi kysymys on siitä, onko väitetty alkuperäinen
virhe edelleen olemassa vai onko se poistunut SRV:n suorittamien rakennusteknisten
korjaus- sekä siivoustoimenpiteiden seurauksena. Mahdolliseen virhearviointiin
vaikuttaa myöskin kysymys siitä, onko asuntoon muodostunut uusi virhe
siivousmenettelyssä asunnossa puhdistusaineena käytetyn biosidin levittämisen
myötä.





Mikäli asunnossa todetaan olevan virhe, harkittavaksi tulee,
onko SRV vielä oikeutettu virheen korjaamiseen. Mikäli se ei ole, niin on
ratkaistava, onko sopimusrikkomus niin olennainen, että kauppa tulee purkaa, ja
mitä purkamisesta seuraa.





Asiassa on vielä kysymys siitä, mitä vahinkoa ostajille on
aiheutunut ja ovatko vahingot syy-yhteydessä väitettyyn virheeseen. Vahinkojen
osalta kysymys on myös niiden määristä.





Oikeudellinen viitekehys





Asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n mukaan uudessa asunnossa on
virhe, jos





1) se ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun;





2) se ei vastaa niitä säännöksissä tai määräyksissä
asetettuja vaatimuksia, jotka rakennuksen oli täytettävä
rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyessä sen käyttöönotettavaksi;





3) sen ominaisuuksista aiheutuu tai voidaan perustellusti
olettaa aiheutuvan haittaa terveydelle;





4) rakentamista tai korjausrakentamista ei ole suoritettu
hyvän rakentamistavan mukaisesti taikka ammattitaitoisesti ja huolellisesti;





5) rakentamisessa tai korjausrakentamisessa käytetty
materiaali, sikäli kuin sen laadusta ei ole erikseen sovittu, ei ole
kestävyydeltään tai muilta ominaisuuksiltaan tavanomaisen hyvää laatua; tai





6) asunto ei muuten vastaa sitä, mitä asunnonostajalla
yleensä on sellaisen asunnon kaupassa perusteltua aihetta olettaa.





Asunnossa on mainitun luvun 15 §:n mukaan virhe myös, jos





1) se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen
kaupantekoa antanut asunnosta ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;





2) myyjä on ennen kaupantekoa jättänyt antamatta ostajalle
tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta seikasta, joka hänen asuntojen
markkinoinnissa annettavista tiedoista annetun valtioneuvoston asetuksen
(130/2001) mukaan olisi pitänyt antaa, ja laiminlyönnin voidaan olettaa
vaikuttaneen kauppaan;





3) myyjä on muuten ennen kaupantekoa jättänyt antamatta ostajalle
tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta erityisestä seikasta, josta hänen täytyy
olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon,
ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai





4) myyjä ei ole antanut ostajalle tarpeellisia
erityistietoja asunnon materiaalien tai laitteiden käytöstä tai hoidosta taikka
on antanut näistä seikoista virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja.





Ostajalla on asuntokauppalain 4 luvun 22 §:n nojalla oikeus
vaatia, että virhe korjataan tai muuten oikaistaan ilman, että hänelle aiheutuu
siitä kustannuksia.





Edellä mainitun luvun 25 §:n mukaan jollei virheen oikaisu
tule kysymykseen tai jollei oikaisua suoriteta tai jos on painavia syitä
olettaa, ettei tällaista oikaisua tulla suorittamaan 24 §:ssä edellytetyssä
ajassa, ostaja saa:





1) vaatia virhettä vastaavaa tai muuten virheeseen nähden
määrältään kohtuullista hinnanalennusta; tai





2) purkaa kaupan, jos sopimusrikkomus on olennainen.





Asunnon virhe





Yleistä asiassa esitetystä näytöstä





Asiassa on esitetty väitetyn terveyshaitan todistusteemasta
huomattava määrä sekä kirjallista että henkilötodistelua. Osa todistelusta on
koskenut terveyshaittaa asukkaiden oireiden ja sairastelun näkökulmasta ja osa
todistelusta on keskittynyt asunnon rakennusteknisiin ominaisuuksiin. Edelleen
asiassa on esitetty laajamittaisesti todistelua eri tahojen asunnossa
suorittamista sisäilmatutkimuksista, tutkimusten metodologiasta sekä
tutkimustuloksista tehtävistä johtopäätöksistä.





Asiassa esitetty näyttö sisäilmatutkimuksista, niiden
metodeista ja johtopäätöksistä on ollut sisällöltään ristiriitaista erityisesti
sen suhteen, onko kysymys ollut kantajan vai vastaajan tilaamasta tutkimuksesta
ja nimeämästä todistelusta. Näytön ristiriitaisuudet ovat kohdistuneet
kysymyksiin, onko asunnossa ollut virhe ja mitkä ovat olleet väitetyn virheen
vaikutukset asukkaiden terveydentilaan. Asiassa kuullut todistajat ovat olleet
huomattavan erimielisiä tieteellisten tutkimus- ja mittausmenetelmien
luotettavuudesta sekä tulosten tulkinnasta.





Käräjäoikeus kuitenkin toteaa, että nyt käsiteltävänä
olevassa asiassa on kysymys asuntokauppalain säännösten tulkinnasta sen seikan
selvittämiseksi, onko asunnossa ollut kaupan purkuun oikeuttava virhe sekä
virheen seurauksista. Asiassa ei ole kysymys siitä, kumman osapuolen nimeämät
asiantuntijat ovat tieteellisesti meritoituneempia tai kumman osapuolen
asiantuntijoiden tekemiä tutkimuksia voidaan metodologisesti pitää
luotettavampana.





Asukkaiden oireilusta ja sairauksista





Asiassa esitetty näyttö M Tsen ja hänen alaikäisten lastensa
Nexn ja Nixksen sairastelusta koostuu Tsen itsensä sekä P Ksen kertomuksista,
todistaja V. Vatttn lääketieteen asiantuntijana antamasta
asiantuntijalausunnosta (K45) ja todistajankertomuksesta sekä kirjallisiksi
todisteiksi K11 - K14 nimetyistä lääkärinlausunnoista.





Tnen ja Ksen käräjäoikeudessa kertoman mukaan Tsen ja lasten
oireilu on alkanut välittömästi heidän muutettuaan asuntoon. Tsen mukaan
oireilu alkoi nuhalla ja kuumeilulla. Nexlta aikoi vuotaa öisin verta nenästä,
ja Nex alkoi yskiä voimakkaasti öisin sekä oksentamaan. Nexlla diagnosoitiin
silmätulehduksia, sieni-infektio, kuumepiikkejä ja hengitystieinfektioita. Nexn
ruokahalu hävisi. He joutuivat asunnossa asuessaan useasti öisin viettämään
pitkiä aikoja suihkuhuoneessa sen vuoksi, että Nex oksensi limaa. Myös
yskimisongelma oli jatkuva. Nexlle myös kehittyi erilaisia iho-oireita. Nex sai
asumisen aikana lääkärin määräämänä astmalääkityksen, mutta virallista diagnoosia
astmasta ei ole tehty.





Tsen mukaan myös Nixksella oli erilaisia silmäoireita sekä
hengitystieinfektioita. Nixs yski asunnossa oleskellessaan voimakkaasti ja
kärsi jatkuvasta nuhasta. Mahdollisesti myös Nixksella oli sieni-infektioita.
Myös Nixksella ainakin yhden kerran alkoi nenästä täysin yllättäen vuotaa
verta. Nixksenkin oireita hoidettiin ja hoidetaan yhä astmalääkityksellä.





Omista oireistaan Tnen on kertonut, että hän kärsi
voimakkaasta limanerityksestä, yskästä, kuumeilusta, horkasta sekä lihas- ja
nivelkivuista. Tsen mukaan hän ei ollut sairastellut aikaisemmin, ainakaan
vuosina 2006 - 2009 lainkaan. Vuonna 2005 hänelle diagnosoitiin astma
pitkittyneen flunssan seurauksena, mutta toisen diagnoosin mukaan astmaa ei
olisi.





Tsen kertomuksen näyttöarvoa heikentää se, että Tnen ei ole
vastakuulustelussa vastannut yksityiskohtaisesti hänelle esitettyihin
kysymyksiin oireiden laadusta ja laajuudesta sekä hänen aikaisemmasta
terveydentilastaan.





P Knen on kertonut M Tsen sekä Nexn ja Nixksen oireilusta
saman sisältöisesti kuin M Tnen. Ksen kertomus perustuu niihin havaintoihin,
joita hän on tehnyt ollessaan hoitamassa lapsenlapsiaan ja oleskellessaan
Ukujan asunnossa.





Todistaja Vatttn on perustanut laatimansa
asiantuntijalausunnon sekä todistajan kertomuksensa Tsen Vatttselle
toimittamiin sairauskertomuksiin sekä M Tsen kanssa käymiin
puhelinkeskusteluihin kuin myös yhteen Nex Tsen kanssa käymään
puhelinkeskusteluun. Vatttn on pitänyt lääkärintodistusten ja
sairauskertomusmerkintöjen sekä Tsen kertomusten perusteella selvänä sitä, että
asukkailla on asunnossa asuessaan ollut runsaasti ja voimakkaita terveysoireita
ja että oireet ovat johtuneet ja olleet suorassa syy-seuraussuhteessa Ukujan
asunnon sisäilmaongelmiin.





Vatttn on tutustumansa aineiston perusteella arvioinut, että
asukkaille on kehittynyt homealtistuksen vuoksi monikemikaaliyliherkkyys ja/tai
homeallergia, jotka kumpikaan eivät ainakaan toistaiseksi ole virallisesti
diagnosoitavia ja tautiluokituksen saaneita sairaustyyppejä.





Vatttn asiantuntijalausunnon sekä todistajankertomuksen
näyttöarvoa rasittaa erityisesti se, että Vatttn ei ole toiminut Tsten
hoitavana lääkärinä, vaan hänen johtopäätöksensä perustuvat pääasiassa



asiakirja-aineistoon eikä hän ole tavannut Tsia
henkilökohtaisesti. Lisäksi näyttöarvoa rasittaa se, että johtopäätökset
perustuvat pääasiassa sellaiseen asiakirja-aineistoon, johon käräjäoikeudella
eikä vastaajalla ole ollut mahdollista tutustua, eikä Vatttn ole
vaitiolovelvollisuuteensa vedoten vastannut yksityiskohtaisesti hänelle asiasta
esitettyihin kysymyksiin. Lisäksi Vatttn asiantuntijalausunnosta ilmenee, että
hän on tehnyt johtopäätöksiä ainakin osittain virheellisten esitietojen
perusteella. Vatttn ei ole lausuntoa laatiessaan ollut tietoinen M Tsen
aikaisemmasta sairastelusta eikä siitä, että Tset eivät ole asuneet asunnossa
lainkaan sen jälkeen, kun asuntoon on tehty desinfiointi PHMG-aineella.





Kirjallisena todisteena K11 olevasta sisätautien ja
keuhkosairauksien erikoislääkäri, allergologi T. Heltttin laatimasta
lääkärinlausunnosta ilmenee, että M Tselle on pian asuntoon muuttamisen jälkeen
ilmaantunut lämpöilyä, lisääntynyttä limannousua. ihottumaa sekä lihas­ ja
nivelvaivoja. Lausunnon mukaan oireet selittyvät ja ovat tyypillisiä
kosteusvaurion I sisäilmaongelman aiheuttamia ja syy-seuraussuhde oireiden ja
kosteusvaurion I sisäilmaongelman välillä on erittäin todennäköinen.





Todisteen K11 näyttöarvoa rasittaa se, että lausunnon mukaan
se perustuu johtopäätöksiltään M Tsen kertomukseen sekä Novorite Oy:n tekemään
sisäilmatutkimukseen. Lausunnosta ei ilmene, miltä osin se mahdollisesti
perustuu Heltttin omiin havaintoihin M Tsen oireilusta ja sairauksista.





Todisteena K12 olevasta Heltttin allekirjoittamasta
lääkärinlausunnosta ilmenee, että se perustuu M Tsen vastaanottokäynteihin
Heltttin luona 18.3.2009 - 13.4.2011, puheluihin, sähköpostiviesteihin sekä
vastaajan todisteisiin 1 (Suomen sisäilmaston Mittauspalvelun lausunto) ja 2
(Vahanen Oy:n lausunto). Lausunnon mukaan M Tsen oireiden ja asunnon ala
pohjasta sisäilmaan päässeiden epäpuhtauksien välinen syy-seuraussuhde on
todennäköinen.





Todisteena K13 olevasta lastenlääkäri M. Vetttn allekirjoittamasta
lääkärinlausunnosta Nex Tsesta ilmenee, että Nex Tsella on Ukujan asuntoon
muuttamisen jälkeen ollut toistuvasti pitkittyneitä yskiä ja kuumetauteja. Nex
Tsen terveydentila on pahentunut kesällä 2010, ja syksyn 2010 aikana Nex Tnen
on käyttänyt pitkään korotettua annosta astmalääkitystä räkäisyyden ja
limaisuuden vuoksi.





Todisteen K13 näyttöarvoa heikentää se, että siinä on
esitietona mainittu perheen asunnossa todetun homevaurion, vaikka tämä kysymys
on osoittautunut tässä oikeudenkäynnissä sisällöllisesti riitaiseksi ja
epäselväksi. Lausunnosta ei myöskään ilmene mitään johtopäätöksiä tai
terveydenhuollon ammattihenkilön arviota siitä, mikä on Nex Tsella
diagnosoitujen oireiden syy-yhteys väitettyyn homevaurioon.





Todisteena K14 olevasta lastenlääkäri M. Vetttn
allekirjoittamasta lääkärinlausunnosta Nixs Tsesta ilmenee, että Nixs Tsen
terveydentila on huonontunut kesällä 2010 ja että Nixs Tnen on joutunut
käyttämään runsaasti avosektorin lääkärien palveluja yskäoireiden ja
limaisuuden vuoksi.





Todisteen K14 näyttöarvoa rasittavat samat sisällölliset
puutteet kuin Nex Tsesta annettua lääkärinlausuntoa.





Vastanäyttönä M Tsen oireilusta ja sairastelusta esitettyyn
on vastaajan toimesta esitetty J. Wtttin kertomus, jonka mukaan M Tnen on
heidän seurusteluaikanaan vuosina 2004 - 2007 ollut useammassa eri jaksossa
pitkillä useiden kuukausien sairauslomilla työpaikkansa Sinebrychoffin
oluttehtaaseen liittyneiden homealtistusten vuoksi. Edelleen Wtttin mukaan M
Tnen poltti vuosina 2004 - 2007 runsaasti tupakkaa.





Asukkailla todettujen oireiden osalta ongelmana on esitetyn
näytön vähäisyys ja tulkinnanvaraisuus. Tnen ei ole itse halunnut kertoa
tarkemmin terveydentilastaan, eikä asiassa ole kuultu todistajina Tsta tai
lapsia henkilökohtaisesti hoitaneita lääkäreitä.





Johtopäätöksenä asiassa esitetystä näytöstä Ukujan asunnon
asukkaiden oireilusta ja sairastelusta käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että
asukkaat ovat asunnossa asumisensa aikana oireilleet ja sairastelleet enemmän
kuin mitä voitaisiin pitää tavanomaisena hengitystieinfektioiden ja muiden
sairauksien esiintymisen tiheytenä. Oireilun laatu on vastannut sitä, mitä
todistajien Vatttn ja työterveyshuollon erikoislääkäri K. Rettt mukaan
yleisesti pidetään tyypillisinä kosteusvaurioituneen asunnon aiheuttamina
terveysoireina. Käräjäoikeudella ei ole syytä epäillä kirjallisten todisteiden
K11 - K14 luotettavuutta siltä osin, kun niistä käy ilmi yksityiskohtaista
tietoa Tsten sairastelusta. Sen sijaan johtopäätöstä oireilun ja sairastelun
syystä ei ole asiassa pelkän oireilusta esitetyn näytön perusteella mahdollista
tehdä.





Asunnon ominaisuuksista esitetty henkilötodistelu





Asiassa on riidatonta, että Tnen ja Knen ovat ostaneet
asunnon yksityisinä kuluttajina ammattimaisena rakennusliikkeenä toimineelta
SRV:ltä uutena ja että asunnon markkinoinnin taikka kaupanteon yhteydessä ei
ole myyjän tai myyjän edustajan toimesta ilmoitettu, että asunnon ominaisuudet
miltään osin poikkeaisivat uudesta ja hyvän rakennustavan mukaan rakennetusta
asunnosta.





Asiassa on selvitetty muun muassa Tsen, SRV:llä korjauksista
huolehtineiden J. Grtttin ja M. Stttin, valvojana toimineen L. Patttsen ja
isännöitsijä K. Ertttn samansisältöisillä kertomuksilla, että ennen asunnon
kauppaa siinä oli rakennusvirheenä havaittu virheellinen putkikytkentä
wc-tiloissa, jossa niin sanottu radonpoistoputki oli virheellisesti kytketty
viemäriputkeen. Virhe on korjattu ennen asunnon kauppaa, ja putket on ollut
oikein kytkettynä siinä vaiheessa, kun kantajat ovat ostaneet asunnon.





Edelleen asiassa on selvitetty, että asunnon ilmanvaihto ei
ole toiminut suunnitellusti, vaan ilmanotto toimi ainoastaan osittain ja
ilmanpoisto toimi liian tehokkaasti, jolloin asunnon alapohjasta pääsi
vuotokohtien kautta ilmaa sekoittumaan sisäilmaan. Stttin mukaan syynä ilmanvaihdonongelmiin
oli pääasiassa se, että asunnon radonimuri oli virheellisesti kytketty
tuloilmaputkeen. Tästä seurasi, että asunto oli voimakkaan alipaineinen. Sttt
on kertonut, että virheelliset kytkennät korjattiin ja ongelma poistui.





Tnen ja Knen ovat kertoneet, että Ukujan asunnon alakerrassa
oli todella kylmä. Asunnon lämpötila oli lattianrajasta mitattuna vain 14
astetta. Tsen ja Ksen mukaan asuntoa yritettiin tiivistää, mutta se ei auttanut
paljoakaan.





Stttin mukaan Tsen ja Ksen väitteet asunnon kylmyydestä
eivät tutkimustulosten perusteella pitäneet paikkansa. Stttin mukaan Tnen ja
Knen reklamoivat asunnon kylmyydestä. Asunnossa järjestettiin maaliskuussa 2010
lämpökuvaus, jonka mukaan alakerran makuuhuoneen lämpötila oli 21 astetta.





Asunnossa tehtiin myös useita muita mittauksia, mutta
poikkeavaa kylmyyttä ei havaittu.





Edelleen Stttin mukaan asunnossa on suoritettu kaupanteon
jälkeen erilaisia korjaustoimenpiteitä, kuten Mijorak Oy:n asunnossa tehtyjen
rakenneavausten vuoksi suorittama asunnon lattiarajan tiivistys sekä alakerran
kylpyhuoneen vähäisen kaatovirheen korjaus.





Todistaja M. Vtttsen kertomuksesta ilmenee, että asunnon
ominaisuuksien tutkimuksissa asunnossa havaittiin ilmavuotoja, jotka virheen
havaitsemisen jälkeen korjattiin ja ilmavuodot saatiin tukittua.





Tutkimukset. mittaukset ja muut havainnot





Todisteena K1 olevan Novorite Oy:n tutkimusraportin mukaan
Novorite Oy:n edustajat ovat tutkineet asunnossa sisäilman laatua.
Tutkimuksissa on päädytty johtopäätökseen, että asunnon sisäilman laatu viittaa
poikkeavan homemikrobilähteen olemassaoloon asunnossa näytteenottokohdan eli
asunnon portaiden aluksen läheisyydessä.





Todisteena K2 olevan Novorite Oy:n tutkimusraportin mukaan
asunnon tuloilman karkeasuodattimesta otetusta näytteestä on todettu runsaasti
homeitiöitä ja -rihmaston paloja sekä runsaasti bakteerikasvua sekä
hienosuodattimesta otetusta näytteestä on havaittu runsaasti homeitiöitä ja
-rihmaston paloja.





Todisteena K4 olevan Novorite Oy:n tutkimusraportin mukaan
asunnosta sisäilmamittauksilla havaitut mikrobikasvustot muodostavat
terveydensuojelulaissa tarkoitetun terveyshaitan.





Todisteena K5 olevasta terveysinsinööri, Vantaan kaupungin
terveystarkastaja T. Vatttn allekirjoittamasta tarkastuspöytäkirjasta ilmenee,
että Vatttn on todennut asukkaiden oirelIun ja huonon sisäilman viittaavan
terveyshaittaan asunnossa. Vatttn käräjäoikeudessa kertoman mukaan viittaus
huonoon sisäilmaan perustui hänen omiin aistinvaraisiin havaintoihinsa sekä
siihen, mitä asukkaat olivat kertoneet.





Todisteen K6 mukaan Vatttn on 27.10.2010 edelleen havainnut
asunnossa huonoa sisäilmaa ja todennut sen viittaavan terveyshaittaan
asunnossa.





Todisteen K22 eli tarkastuskertomuksen 23.8.2012 mukaan
Vatttn on todennut, että aistinvaraisen arvion mukaan asunto ei täyttänyt
tarkastushetkellä asunnoille asetettuja terveydellisiä vaatimuksia. Vatttn on
käräjäoikeudessa kertonut lausunnossa esitetyn kannanoton tarkoittavan
periaatteessa samaa kuin että asunto olisi luokiteltu asumiskelvottomaksi.
Mikäli asunnossa olisi tarkastushetkellä asuttu ja asukas olisi oireillut,
asunto olisi voitu määrätä asumiskieltoon.





Todisteen 8 eli Inspector Sec Oy:n raportin 15.11.2010
mukaan asunnon sisäilma on tai on ollut selvästi solumyrkyllistä.





Todisteena Kg oleva Helsingin yliopiston elintarvike- ja
ympäristötieteen laitoksen tutkimusjohtaja M. Sattt-Stttn lausunto perustuu
Helsingin yliopiston suorittamiin näytteenottoihin ja laboratorioanalyyseihin
sekä Sattt-Stttn johtopäätöksiin mittaustuloksista. Lausunnon mukaan Ukujan
asunnon sisäilma sisälsi tutkimusajankohtana paljon poikkeavan toksisia
mikrobeja, joiden esiintymisen on tieteellisesti yleisellä tasolla osoitettu
liittyvän terveyshaittoihin. Lausunnon mukaan asunto oli sopimaton asunnoksi.
M. Sattt-Stttn on häntä käräjäoikeudessa kuultaessa kertonut laajasti
näytteenottometodeista ja näytteiden analysoinnissa käytetyistä metodeista.





Todisteena Vi olevan Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelu Oy:n
lausunnon 23.6.2011 mukaan huoneiston sisäilman laatumittausten tuloksissa ei
ole todettu merkittäviä poikkeamia normaaliin verrattuna. Mittauksissa havaitut
poikkeukset ovat olleet vähäisiä ja yksittäisiä mikrobi-itiöitä, jotka
lausunnon mukaan ovat todennäköisesti liittyneet varastoituihin varusteisiin ja
kalusteisiin sekä ulkoilman vaikutuksiin sisätiloissa. Lausunnon mukaan
asunnossa suoritetuissa tutkimuksissa asukkaiden oireiluun ei ole löytynyt
selvää syytä.





Todisteena V2 olevan Vahanen Oy:n lausunnon 24.5.2011 mukaan
asunnossa suoritetuissa rakenneavauksissa ei ole havaittu riskirakenteita eikä
merkkejä kosteudesta tai mikrobivaurioista.





Todisteena V3 olevan Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelu Oy:n
lausunnon 14.7.2011 mukaan asunnon ulkopuolella olleen maatäytön
puunkuorikatteen mikrobimäärät olivat korkeat homesienien ja bakteereiden
osalta.





Suomen Sisäilmaston Mittauspalvelussa työskentelevä
todistaja J. Knen on kertonut todisteista V1 ja V3 ilmenevien mittaustulosten
olleen mikrobi-itiöiden lukumäärien osalta normaaleina pidettäviä. Knen on
lisäksi kritisoinut todistaja Sattt-Stttn tutkimusmenetelmää epäluotettavaksi.
Ksen mukaan





Sattt-Stttn tutkimusmenetelmät eivät ole saavuttanut yleistä
hyväksyntää tutkijoiden keskuudessa.





Todisteena V16 olevan Vahanen Oy:n lausunnon 15.4.2013
mukaan asunnossa on kesällä 2010 ollut paikallisesti todennäköisesti
ilmavuotojen mukana tulleita mahdollisesti poikkeavia mikrobeja. Lausunnon
mukaan vaurio on korjattu asianmukaisesti. Lausunnon mukaan muut asunnossa
tehdyt mikrobilöydökset eivät ole poikkeavia.





Todistajina kuullut lausunnon laatijat, mikrobiologit M.
Vetttnen ja M. Pitttta ovat käräjäoikeudessa kertoneet, että sisäilman laatua
ei tulisi arvioida kantajien vetoamalla toksisuusmittauksella, vaan väitetyn
terveyshaitan kannalta olennaista olisi selvittää, tulevatko mittauksissa
havaitut yksittäiset mikrobit sisäilmaan ulkoilmasta ihmisten mukana vai onko
kyse rakenteista tulevista mikrobi-itiöistä. Sisäilman laatua arvioitaessa
tulee luotettavan johtopäätöksen saamiseksi sitä aina verrata
ulkoilmanäytteisiin.





Todistaja Pitttta on myös kritisoinut todistaja
Salkmoja-Stttn tutkimusmenetelmää epäluotettavaksi. Pitttnan mukaan esimerkiksi
sisäilman toksisuutta mitattaessa toksisuutta voidaan havaita





Sattt-Sttten käyttämällä metodologialla, vaikka ihmiset
eivät asunnossa oireile, eikä toksisuutta välttämättä havaita, vaikka ihmiset
oireilevat.





Todistaja Rettt on yleisellä tasolla kertonut potilaiden
oirehtimisesta kosteusvaurioisissa sisätiloissa, kosteusvaurioituneiden tilojen
määrittämisestä sekä niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä, mikäli
epäillään, että ihmisten oireilu johtuu kosteus- ja homevauriosta. Rettt on
myös kertonut kosteus- ja homevaurioaltistuksen tyypillisimmistä oireista.





Retttn mukaan päätöstä yksittäisen tilan käytön sallimisesta
tai kieltämisestä ei voida tehdä pelkästään sisäilmamittausten tulosten
perusteella, koska sisäilman toksisuuden määritysmenetelmiä ei ole vielä
riittävästi tutkittu. Retttn mukaan siitä, että ympäristöstä löytyy
toksisuutta, ei voida ilman perusteellisia lisäselvityksiä tehdä johtopäätöstä,
onko havaitulla toksisuudella merkitystä ihmisten terveyden kannalta.





Biosidikäsittety





Asiassa on riidatonta, että asunnossa on käytetty
MCF-merkkistä desinfiointiainetta Yleissiivous E. Kattt Oy:n suorittamien
siivoustoimenpiteiden yhteydessä maaliskuussa ja joulukuussa 2011. Käytetyn
pintadesinfiointiaineen vaikuttavana aineena on ollut PHMG eli
polyheksametyleeniguanidiinihydrokloridi. PHMG on biosidi.





Edelleen asiassa on selvitetty, että PHMG on poistettu EU:n
komission päätöksellä sallittujen biosidien luettelosta. Sitä ei ole saanut
myydä, markkinoida tai muutoin saattaa markkinoille Euroopan unionin alueella





1.7.2012 jälkeen.





Todistaja Stttin kertomuksen mukaan asunnon siivous on
suoritettu SRV:n alihankkijan Mijorak Oy:n toimeksiannosta. SRV ei ole antanut
Mijorak Oy:lle taikka Yleissiivous Oy:lle mitään muita ohjeita kuin Suomen
Sisäilmaston Mittauspalvelun ohjeen asunnon siivouksesta. Sttt on itse ollut
yhteydessä Yleissiivoukseen I todistaja Kantttseen ainoastaan aikatauluun
liittyvissä kysymyksissä.





Stttin mukaan SRV ei ole antanut asiassa ohjetta käyttää
asunnon siivouksessa PHMG:tä.





Todistaja S. Kattt Yleissiivous E. Kattt Oy:stä on kertonut,
että Yleissiivous on siivonnut Ukujan asunnossa ensimmäisen kerran 7.3.2011,
jolloin asunto imuroitiin ja pyyhittiin MCF-aineella. Sama käsittely toistui
14.3.2011 ja 16.12.2011. Kantttn mukaan 30. - 31.1.2012 asunto imuroitiin ja pyyhittiin
laimennetulla 10 Universum -pesuaineella. Tasot pyyhittiin 7.2.2012.
Menettelyohjeet siivoukseen saatiin Mijorak Oy:ltä. MCF-aineen Yleissiivous
hankki itse, ja enää sitä ei käytetä. Vastaavia homepölysiivouksia tehtiin
samalla tavalla muuallakin. Kantttn mukaan vaikka MCF-ainetta on käytetty
Yleissiivous Oy:n henkilökunnan toimesta ennen aineen käyttökieltoa
suhteellisen usein, henkilökunnassa ei ole havaittu mitään oireita aineen
käyttöön liittyen.





Todistaja J. Kattt on kertonut toimivansa kemistinä MCF-
desinfiointiainetta markkinoineessa yhtiössä. Katttn mukaan PHMG:tä sisältävää
ainetta on käytetty loppudesinfiointiin homesaneerauksissa.





Todistaja E. Lattt, Kiilto Clean Oy:n laatu- ja
lainsäädäntöpäällikkö, on kertonut, että Priima pesuaine on vanha tuote ja
heidän suurin yleispesuaineensa ammattisiivouspuolella. Sen nimi on sittemmin
muutettu muotoon Kiilto 10 Universum. Todistajan mukaan kyseinen aine ei ole
myrkyllinen, koska yksikään sen yksittäisistä ainesosista ei ole myrkyllinen.





Todistaja Retttn mukaan on yleistä, että kosteus- ja
homevaurioisten rakennusten korjausremontoinnin yhteydessä rakennusliikkeet
käyttävät loppusiivouksessa viimeiseksi varmistukseksi biosidejä sisältäviä
desinfiointiaineita. Rettt on ihmetellyt käytäntöä, koska biosidin käytön
hyödyistä ei ole olemassa tieteellistä näyttöä. Sen sijaan on olemassa näyttöä
siitä, että biosidikäsittely saattaa olla haitallista.





Todistaja Sattt-Sttten on kantajan kirjallisena todisteena
16 olevassa lausunnossaan todennut, että asuntoon on levitetty biosidi PHMG:tä
hyvin suuri määrä. Sattt-Stttn mukaan PHMG:n levityksestä ei ole asukkaille
mitään hyötyvaikutuksia, vaan ainetta levittämällä aiheutetaan asuntoon
terveyshaitta. Sattt-Stttn mukaan mahdollisuudet puhdistaa Ukujan asunto
biosidistä asuntoon suoritetun mittavan käsittelyn jälkeen ovat vähäiset.
Lausunnossaan Sattt-Stttn on suositellut, että asunto poistetaan
asumiskäytöstä.





Sattt-Stttn mukaan biosidikäsittelyä käytetään sisäilman ja
rakennusmateriaalien pesäkelukujen alentamiseksi viitearvojen alapuolelle.
Biosidikäsittelyllä saatuja matalia mikrobipesäketuloksia käytetään
osoittamaan, että tilat olisivat puhtaat. Kuitenkaan käsittely ei tuhoa tai
poista homeiden tai bakteerien tuottamia toksiineja, vaan se lisää sisätilan
toksisuutta, koska desinfiointiaine on yhtä myrkyllistä ihmisen soluille kuin
homeiden tuottamat toksiinit. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että ihmisten
terveydelle kaikkein haitallisimmat homeitiöt olisivat resistenttejä
biosidille. Näin ollen biosidikäsittely tappaisi niin sanottuja hyviä
bakteereita ja itiöitä, ja jäljelle jäisivät vahingolliset, joilla olisi
käsittelyn jälkeen enemmän elintilaa.





Kantajien todisteena 31 olevassa Valviran lausunnossa
todetaan asiantuntijoiden yleisen näkemyksen olevan, ettei biosidien käytölle
esimerkiksi asuntojen sisätiloissa homeongelman ratkaisijana ole perustetta.
Terveyshaittaa voi syntyä ihmisille, jotka oleskelevat käsiteltävässä tilassa
ilman riittäviä henkilösuojaimia PHMG:tä sisältävän biosidin levityksen aikana
ja jonkin aikaa levityksen jälkeen. Valviran lausunnossa 18.2.2013 todetaan
edelleen, että huonepölyyn sitoutuneesta tai kuivuneesta PHMG-biosidikalvosta
mahdollisesti aiheutuvaa terveyshaittaa ei tämän hetken tietojen mukaan
tiedetä, eikä voida siten sulkea pois. Lausunnossa todetaan vielä, että mikäli
tiloissa ei todeta terveyshaittaa ja biosidin käyttö on tapahtunut
asianmukaisesti, korjaustoimenpiteisiin ei ole tarvetta.





Todistaja Erttti on kertonut pyytäneensä SRV:tä suorittamaan
Valviran ohjeen mukaisen vesipesun ja pyyhinnän Ukujan asunnossa sen jälkeen,
kun asunto siirtyi asunto-osakeyhtiön hallintaan. Asunto-osakeyhtiö on nyt
ryhtymässä itse toimenpiteisiin, koska SRV ei ole hoitanut tätä asiaa. Vaikka
asunto on siirtynyt asunto-osakeyhtiön hallintaan, asunto-osakeyhtiö ei ole
vuokrannut asuntoa, koska SRV ei ole suorittanut Valviran ohjeen mukaisia
pesutoimenpiteitä.





Johtopäätökset asiassa esitetystä näytöstä asunnon väitetyn
virheen osalta





Edellä esitetyillä perusteilla käräjäoikeus on katsonut
selvitetyksi, että Tset ovat asuessaan Ukujan asunnossa oireilleet tavanomaista
sairastelua enemmän.





Edelleen käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että
asunnossa suoritetuissa sisäilmatutkimuksissa on saatu vahvoja viitteitä siitä,
että asunnossa on ollut sisäilmaongelma.





Käräjäoikeus katsoo, että asiassa esitetyllä selvityksellä
asunnon rakennusaikaisista rakennusvirheistä ei ole merkitystä asian ratkaisun
kannalta, koska nämä virheet on esitetyn selvityksen perusteella hyvää
rakennustapaa noudattaen korjattu joko ennen asunnon kauppaa tai pian
kaupanteon jälkeen.





Asiassa on myös selvitetty, että asunnossa on sen jälkeen,
kun Tset muuttivat asuntoon, SRV:n toimesta suoritettu asukkaiden oireilun sekä
sisäilmamittaustulosten perusteella poikkeuksellisen laajoja selvitys- ja
korjaustoimenpiteitä, muun ohessa laajoja asunnon rakenteiden avauksia.
Asunnossa on myös useaan otteeseen suoritettu SRV:n alihankkijan toimesta niin
sanottu homepölysiivous eli asunnon pintojen käsittely PHMG:tä sisältävälIä desinfiointiaineella.





Asiassa ei ole tutkimuksilla pystytty yksiselitteisesti
selvittämään, onko asunnossa kosteus- ja homevaurio, eikä myöskään sitä, mikä
on se mahdollinen päästölähde, josta sisäilmamittauksissa havaitut
mikrobilöydökset ovat peräisin. Asiassa esitetyn näytön perusteella on
mahdollista, että vaurio ja päästölähde on kantajien väittämällä tavalla
edelleen olemassa tai että vastaajan väittämällä tavalla mitään vauriota tai
päästölähdettä ei ole koskaan ollut olemassakaan tai ainakin se on korjattu.





Asiassa on näytetty, että asuntoon suoritetuilla
PHMG-käsittelyillä eli niin sanotuilla homepölysiivouksilla ei ole voitu
korjata alkuperäistä väitettyä sisäilmaongelmaa (muun muassa Sattt-Stttn ja
Retttn kertomukset). Näyttö siitä, onko PHMG-käsittely itsessään aiheuttanut
asunnon sisäilmaongelman pahenemista on ristiriitaista (toisaalta Sattt-Stttn
sekä toisaalta Vetttsen ja Pitttnan kertomukset).





Edellä luetellut asunnon väitetystä virheestä esitetystä
näytöstä tehdyt johtopäätökset huomioiden käräjäoikeus katsoo, että kantajien
vaatimus kaupan purkamisesta on hyväksyttävä.





Mikään edellä luetelluista perusteluista ei yksinään
riittäisi ylittämään kaupan purkamisen kynnystä. Asiassa esitettyä näyttöä on
kuitenkin arvioitava kokonaisuutena.





Asukkaiden oireilu yhdistettynä sisäilmatutkimusten
havaintoihin, asunnossa suoritetut poikkeuksellisen laajat korjaustoimenpiteet
rakenneavauksineen sekä asunnon useampikertainen homepölysiivous PHMG:llä
verrattuna siihen, että Tnen ja Knen ovat yksityisinä kuluttajina ostaneet uuden
asunnon ammattimaisena rakennusliikkeenä toimineelta SRV:ltä riittävät asiassa
ylittämään sen asuntokauppalain 4 luvun 25 §:ssä säädetyn olennaisen
sopimusrikkomuksen kynnyksen.





Huolimatta siitä, että asunnossa suoritetut tutkimustulokset
asunnon sisäilman mikrobipitoisuuksista ovat olleet jossakin määrin
ristiriitaisia kuten myös asiantuntijoiden arviot tutkimusten ja niiden
tulosten merkittävyydestä ja luotettavuudesta, katsoo käräjäoikeus tulleen
asiassa luotettavalla tavalla selvitetyksi, että asunnon sisäilmassa on
havaittu ainakin joitakin haitallisia mikrobeja tai jossakin määrin poikkeavia
mikrobipitoisuuksia. Sisäilmassa todettujen mikrobien syy tai lähde on jäänyt
epäselväksi ja tältä osin on esitetty myös arvailuja esimerkiksi niiden kulkeutumisesta
maaperästä. Sisäilman mikrobipitoisuuden osalta esitetty näyttö on kuitenkin
ollut siinä määrin ristiriitaista ja tulkinnanvaraista, että pelkästään tällä
perusteella asunnossa ei voida katsoa olevan purkuun oikeuttavaa olennaista
virhettä.





Kaupan kohteena on ollut uusi asunto, jolloin ostajalla on
oikeus olettaa kohteen olevan täysin uutta vastaavassa kunnossa ja virhekynnys
on tämän vuoksi oltava matalammalla kuin käytetyn asunnon kaupassa. lisäksi
vastaajana asiassa on asuntojen rakentamista ammattimaisesti harjoittava yhtiö,
jolta kantajina olevat yksityishenkilöt ovat ostaneet uuden asunnon.
Käräjäoikeus katsoo, että tämä asetelma saa aikaan sen, että purkamiskynnys on
alhaisempi, kuin jos kysymys olisi tasaveroisista sopimuskumppaneista. Kun vielä
otetaan huomioon ne edellä todetut seikat, että asukkaille on asunnossa
asuttaessa aiheutunut ainakin joitakin terveydellisiä oireita ja että asunnon
sisäilmassa on todettu ainakin Joitain haitallisia mikrobeja, katsoo
käräjäoikeus arvioidessaan näitä kaikkia seikkoja kokonaisuutena asunnossa
olleen asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n 3-kohdan mukaisen virheen, jonka ei ole
näytetty poistuneen. Tätä tulkintaa tukee myös se seikka, että SRV on ryhtynyt
virheen löytämiseksi ja korjaamiseksi laajoihin selvitys- ja
korjaustoimenpiteisiin, jota menettelyä ei voitaisi pitää loogisena siinä
tapauksessa, että SRV olisi väittämällään tavalla pitänyt asuntoa
ominaisuuksiltaan kokonaan virheettömänä.





Käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei tule myöskään
sovellettavaksi asuntokauppalain 4 luvun 23 §:n säätämä myyjän oikeus virheen
korjaamiseen, koska asiassa on osapuolten kesken erimielisyyttä siitä, onko
virhettä ylipäätään olemassa ja miten virhe olisi mahdollista korjata.





Näin ollen käräjäoikeus hyväksyy kantajien vaatimuksen
kaupan purkamisesta.





Seuraamukset kaupan purkamisesta





Asuntakauppalain 4 luvun 36 §:n mukaan jos kauppa puretaan,
myyjän on palautettava saamansa kauppahinta ja maksettava palautettavalle
kauppahinnalle korkoa korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan
mukaan siitä päivästä lukien, jana hän vastaanotti maksun. Jos ostaja on saanut
asunnon tai tämän luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetut asiakirjat hallintaansa,
hänen on luovutettava ne takaisin myyjälle.





Kantajien kirjallisen todisteen 40 mukaan asunnon
kauppahinta on ollut 43.273,85 euroa, asuntoon kohdistuva yhtiölainaosuus
206.726,15 euroa ja niin sanottu velaton hinta eli kauppahinta ja
yhtiölainaosuus yhteensä 260.000 euroa.





Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu (esimerkiksi
KKO 1992:51), että kaupan purkamisen seuraamuksena myyjän ja ostajan asema
tulee saattaa kaupan purun jälkeen sellaiseksi, kuin se olisi ollut,



jos asuinhuoneiston kauppaa ei olisi lainkaan tehty. Tämä
tarkoittaa, että kaupan ostajan ja myyjän on puolin ja toisin palautettava
kaupan johdosta saamansa suoritukset.





Tnen ja Knen ovat kaupan purun seurauksena vaatineet, että
SRV velvoitetaan maksamaan heille 1) asunnon kauppahinta, 2) kaupan jälkeen
maksetut yhtiölainat sekä 3) kaupan jälkeen erääntyneet, mutta maksamatta
jätetyt yhtiölainat.





Asunnon kauppahinta





Asiassa on riidatonta, että Tnen ja Knen ovat asunnon oston
yhteydessä maksaneet SRV:lle asunnon kauppahintana (niin sanottu myyntihinta)
43.273,85 euroa.





Koska kauppa on määrätty purettavaksi, SRV velvoitetaan
maksamaan kyseinen summa takaisin Tselle ja Kselle.





Käräjäoikeus hyväksyy vaatimuskohtaan liittyvät
korkovaatimukset, eli palautettavalle kauppahinnalle 43.273,85 eurolIe
määrätään suoritettavaksi korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa



30.12.2009 lukien 29.7.2011 saakka sekä korkolain 4 §:n 1
momentin mukaista viivästyskorkoa 30.7.2011 lukien.





Kantajien maksama yhtiölainaosuus





Vaikka asuntokauppalain 4 luvun 36 §:ssä säädetään
ainoastaan kauppahinnan palauttamisesta, käräjäoikeus katsoo, että siltä osin
kuin Tnen ja Knen ovat maksaneet asunta-osakkeeseen kohdistunutta yhtiölainaa,
kyse on lainkohdan tarkoittamalla tavalla purkutilanteessa kauppahintaan
rinnastuvasta maksusta ja heillä on vastaavasti kuin kauppahinnan osalta oikeus
saada SRV:ltä korvaus maksamistaan määristä.





Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että asunnon ostajan
kannalta voidaan pitää purkamisen seurauksen kannalta merkityksettömänä sitä
seikkaa, mikä on asunnon kauppahinnan ja maksetun yhtiölainan välinen
suhdeluku. Mikäli kantajat olisivat maksaneet nyt maksamansa yhtiölainamäärän
jo osana asunnon kauppahintaa, heillä olisi edellä mainituilla perusteilla
oikeus saada maksamansa määrä kokonaan takaisin.





Näyttönä maksetusta yhtiölainan määrästä on esitetty
kantajan kirjallisena todisteena 41 oleva asunto-osakeyhtiön isännöitsijän
selvitys huoneiston yhtiölainasta ja rahoitusvastikkeesta, jonka mukaan
kyseisen asunnon lainaosuutta on lyhennetty 22.2.2010 mennessä yhteensä
51.560,45 euroa.





Edelleen näyttönä on esitetty kantajan kirjallisena
todisteena 41 oleva asunnon vastikkeiden maksuhistoriataulukko, jonka mukaan
kantajat ovat maksaneet 22.2.2010 jälkeen 11.3., 18.3. ja 22.3.2010.
pääomavastiketta yhteensä 1.497,34 euroa.





Vastaajat eivät ole yksilöidysti kiistäneet sitä, että
kantajat ovat väittämällään tavoin lyhentäneet yhtiölainaosuutta. Näin ollen
käräjäoikeus hyväksyy kantajien esittämän selvityksen näytöksi Iyhennetystä
yhtiölainaosuudesta.





Näin ollen Tsen ja Ksen maksamaksi yhtiölainaosuuden
määräksi saadaan 51.560,45 euroa lisättynä 22.2.2010 jälkeen maksetulla määrällä
1.497.34 euroa eli yhteensä kantajien vaatima 53.057,79 euroa, joka määrä
vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajille.





Käräjäoikeus hyväksyy vaatimuskohtaan liittyvän
korkovaatimuksen, eli palautettavalle yhtiölainan Iyhennykselle 53.057,79
eurolle määrätään suoritettavaksi korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista
tuottokorkoa 22.3.2010 lukien 29.7.2011 saakka sekä korkolain 4 §:n 1 momentin
mukaista viivästyskorkoa 30.7.2011 lukien.





Erääntynyt multa maksamaton yhtiölainaosuus





Asiassa on riidatonta, että Knen ja Tnen eivät ole maksaneet
asunto-osakeyhtiölle SRV:ltä vaatimaansa 15.549,97 euron heidän hallitsemaansa
asuinhuoneistoon kohdistuvaa yhtiölainaosuutta. Riidatonta on myös, että
asunto-osakeyhtiö Vantaan Urinne on tehnyt päätöksen huoneiston ottamisesta
asunto-osakeyhtiön hallintaan maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi.





Asuntokauppalaissa ei ole yksityiskohtaisia säännöksiä
kaupan purkamisen oikeusvaikutuksista eli siitä. mitkä ostajan ja myyjän
suoritukset on kaupan purkamisen yhteydessä palautettava. Säännöksiä siitä,
miten erääntyneen mutta maksamattoman yhtiölainan osalta tulisi asuinhuoneiston
kaupan purkamisen yhteydessä menetellä, ei ole myöskään muualla
lainsäädännössä.





Näin ollen kysymys on ratkaistava edellä selostetun sen
purkamisen oikeusvaikutuksia koskevan periaatteen mukaisesti, että ostaja ja
myyjä tulisi saattaa siihen asemaan, jossa he ovat olleet ennen kaupan
solmimista.





Asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 7 §:n mukaan, jos osakkeet
siirtyvät uudelle omistajalle sen jälkeen, kun päätös osakehuoneiston
ottamisesta yhtiön hallintaan on tehty, uusi omistaja saa osakehuoneiston



hallintaansa maksettuaan ne erääntyneet erät, joihin
osakehuoneistosta saatavaa vuokraa voitaisiin 6 §:n 2 momentin mukaan käyttää.





Tnen ja Knen eivät ole esittäneet yksilöityä väitettä siitä,
että he olisivat kaupan purusta huolimatta henkilökohtaisesti vastuussa
erääntyneistä yhtiövastikkeista. Asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 1 §:n pääsäännön
mukaan osakkeenomistaja on velvollinen maksamaan yhtiön menojen kattamiseksi
yhtiövastiketta yhtiöjärjestyksessä määrättyjen perusteiden mukaan. Toisaalta 3
luvun 6 §:n 2 momentin mukaan osakkeen uusi omistaja on vastuussa
yhtiövastikkeen maksamisesta omistusoikeuden siirtymisestä lähtien.





Ottaen huomioon purkamisen oikeusvaikutusten pääsääntö eli
asianosaisten aseman palauttaminen kauppaa edeltävään tilaan sekä
asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 6 §:n 2 momentti, käräjäoikeus katsoo SRV:n
asunnon myyjänä olevan vastuussa osakkeisiin kohdistuvasta yhtiölainasta myös
Tsen ja Ksen hallinta-ajalta.





Tätä tulkintaa tukee asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 7 §:n
säännös, jonka mukaan SRV voi saada asunto-osakeyhtiön haltuun otetun
osakehuoneiston hallintaansa maksamalla erääntyneet yhtiövastikkeet
asunto-osakeyhtiölle.





Mikäli SRV velvoitettaisiin maksamaan vaadittu määrä Tselle
ja Kselle, mahdollista olisi, että SRV joutuisi maksamaan yhtiövastikkeen
kahteen kertaan, mikäli Tnen ja Knen laiminlöisivät maksaa SRV:n maksaman
määrän sellaisenaan asunto-osakeyhtiölle.





Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että Tsella ja Ksellä ei
kaupan purkamisen seurauksena ole oikeutta saada SRV:ltä niitä erääntyneitä
mutta maksamatta jätettyjä yhtiövastikkeita (tai vaatimuksen mukaisesti
yhtiölainaa), joita he eivät ole maksaneet asunto-osakeyhtiölle.





Tältä osin käräjäoikeus hylkää kanteen.





Muut huomiot





Koska kauppa on määrätty purettavaksi, Tnen ja Knen
velvoitetaan luovuttamaan asunnon osakekirjat tai muut asunnon omistus- tai
hallintaoikeutta osoittavat asiakirjat SRV:lle.





Vahingonkorvausvaatimukset





Asuntokauppalain 4 luvun 26 §:n mukaan ostajalla on oikeus
korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii asunnon virheen vuoksi. Välillisen
vahingon myyjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain jos virhe tai vahinko
johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan.





Ostajan on näytettävä toteen kärsimänsä vahinko. Mikäli
ostaja näyttää. että hänelle on asunnon virheen vuoksi aiheutunut vahinkoa,
ostaja on täyden korvauksen periaatteen mukaisesti saatettava siihen
taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman kärsimäänsä vahinkoa.





Virheen selvittelykustannukset





Kantajien selvittelykustannuksia koskeva 4.741 euron
vaatimus on muodostunut Novorite Oy:n ja Inspector Sec Oy:n toimesta asunnossa
suoritettujen tutkimusten kustannuksista.





Asianosaisten ja useiden todistajien kertomuksilla asiassa
on selvitetty kohteessa suoritetun lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä. Asiassa
on kirjallisina todisteina (kantajan kirjalliset todisteet 1 - 4) esitetty
Novorite Oy:n raportit 31.7.2010. 23.9.2010, 15.10.2010 ja 25.10.2010 sekä
Inspector Sec Oy:n raportti 15.11.2010 (kantajan kirjallinen todiste 8).





SRV on kiistänyt vaatimuksen yleisellä tasolla. Huolimatta
siitä, että sanottujen lausuntojen ja tutkimusten laatimisesta ei ole esitetty
laskuja, pitää käräjäoikeus uskottavana, että kantajille on aiheutunut
tutkimusten teettämisestä kustannuksia. Käräjäoikeus hyväksyy vaatimuksen
määrällisesti vaaditun suuruisena, koska vastaaja ei ole yksilöidysti kiistänyt
vaatimuksen määrää. Tämän vuoksi SRV on velvoitettava korvaamaan virheen
selvittelykustannukset kantajille vaaditun suuruisina.





Yliopiston tutkimus- ja selvittelykustannukset





Kirjallisesta todisteesta K51 "Laskutettavaa (M
Tnen)" ilmenee Helsingin yliopiston tutkimuksista aiheutuneet/aiheutuvat
kustannukset Tselle.





Asianosaisten sekä todistajien kertomuksilla on selvitetty,
että kohteessa on suoritettu lukuisia tutkimuksia myös Helsingin yliopiston
toimesta. Asiassa esitetyt kirjalliset todisteet K9, K10, K16, K17. K20, K25,
K26, K28, K33, K34. K35 ja K50 ovat kaikki olleet Helsingin yliopiston
tutkimusjohtaja Sattt-Stttn laatimia selvityksiä ja lausuntoja koskien nyt
käsiteltävänä olevaa asiaa.





Käräjäoikeus pitää uskottavana, että sanottujen selvitysten
ja lausuntojen laatimisesta on aiheutunut tai aiheutuu kantajille kustannuksia.
Sattt-Stttn on kuitenkin esittänyt käräjäoikeudessa todistajapalkkiota koskevan
vaatimuksensa, mikä on sisältänyt myös Sattt-Stttn asiantuntijatyötä koskien
muun ohella lausuntojen laatimista ja kirjoittamista.





Sattt-Stttn asiantuntijat yö on jo huomioitu hänen
esittämässään ja kantajien oikeudenkäyntikuluina vasta ajalta vaatimassa
palkkiovaatimuksessa, eikä näitä kustannuksia huomioida tämän vuoksi
toistamiseen.





Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että vastaaja on
velvollinen korvaamaan selvittely- ja tutkimuskustannusten osalta vain suoranaiset
kulut, jollaisina on pidettävä näytteiden otoista, tarvikkeista ja testeistä
aiheutuneita kustannuksia. Sanottujen kustannusten suuruus on todisteen K51
mukaan yhteensä 3.296 euroa, mihin määrään lisätään arvonlisäveron osuus 791,04
euroa.





SRV velvoitetaan korvaamaan kantajille selvittely- ja
tutkimuskustannuksista yhteensä 4.087,04 euroa. Enemmälti vaatimukset hylätään.





Asunnon käyttöhyödyn menetys asunnossa asuttaessa





Kantajat ovat vaatineet asiassa vahingonkorvausta asunnon
käyttöhyödyn menetyksestä sillä perusteella, että heille on aiheutunut asunnon
käyttöhyödyn menetystä asunnossa asuttaessa, koska he eivät ole voineet käyttää
asunnon alakertaa.





Asunnon alakerran käytön ei ole näytetty estyneen. Asiassa
ei ole esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella käräjäoikeus voisi tehdä
johtopäätöksen siitä, että asunnon alakerta ei olisi ollut käyttökunnossa. Sen
sijaan Tnen ja Knen ovat käräjäoikeudessa itse kertoneet, että asunnon
alakerrassa oli ollut lasten leikkihuone ja että Knen on nukkunut itse
alakerran makuuhuoneessa oleskellessaan asunnossa. Asiassa on myös jäänyt
näyttämättä, että asunnon alakerta olisi kantajien väittämin tavoin ollut
poikkeuksellisen kylmä.





Asiassa on lisäksi huomioitava se, että Tsen ja Ksen SRV:n
kanssa tekemä kauppa on edellä selostetuin tavoin määrätty purettavaksi ja
suoritukset puolin ja toisin palautettavaksi. Koska koko asunnon kauppahinta
sekä kantajien Iyhentämä yhtiölainaosuus on määrätty heille korkoineen
palautettavaksi eikä SRV ole esittänyt asiassa kantajia kohtaan
asuntokauppalain 4 luvun 36 §:n säätämää asumishyötyä koskevaa vaatimusta,
kantajat ovat asuneet asunnossa pelkän yhtiövastikkeen määrällä, eikä heille
näin ollen edes teoriassa ole voinut syntyä käyttöhyödyn menetystä.





Näillä perusteilla kantajien vaatimus asumishaitan
korvaamisesta asunnossa asuttaessa hylätään.





Asunnon käyttöhyödyn menetys 1.4.2012 lukien





Kirjallisena todisteena esitetystä sähköpostista 15.11.2010
(kantajien todiste 39) ilmenee, että SRV on suostunut korvaamaan Tselle
tutkimusten toteutuneen keston ajalta 120 euroa päivältä
sijaisasumiskustannuksia. Asiassa on riidatonta, että SRV on suorittanut
sanottua korvausta 31.3.2012 saakka.





Asiassa on selvitetty, että SRV on asianosaisten välisen
sopimuksen perusteella maksanut korvausta sijaisasumisesta noin vuoden ajalta.
Kantajien käräjäoikeudessa esittämän vaatimuksen osalta jää epäselväksi. mihin
seikkoihin heidän vaatimuksensa tältä osin perustuu ja onko kysymyksessä
katsottava olevan sopimukseen perustuva korvausvaatimus vaiko vahingonkorvaus.
Oikeudenkäynnissä kantajat eivät ole esittäneet perustetta vaatimukselleen.





Käräjäoikeus katsoo, että pelkästään sähköpostilla
asianosaisten kesken sovitusta ja hyväksytystä menettelystä ei voida katsoa
seuraavan SRV:lle velvollisuutta korvata sijaisasunnon kustannuksia
määräämättömän pitkäksi ajaksi. SRV:n kantajille sijaisasumisesta jo korvaamaa
aikaa voidaan pitää sellaisena sopimuksen mukaisena korvauksena, joka kattaa
asiassa SRV:n sopimusvelvoitteet, eikä kantajilla ole enää jo vastaanottamiensa
korvausten lisäksi oikeutta saada korvausta sijaisasumisen kustannuksista.





Näillä perusteilla kantajien vaatimus asunnon käyttöhyödyn
menetyksestä 1.4.2012 lukien hylätään.





Asuntojen arvonnousun aiheuttama hinnanero





Kantajat ovat vaatineet SRV:n velvoittamista korvaamaan
asuntojen arvonnousun perusteella aiheutuneen hinnaneron johdosta
vahingonkorvauksena 25.000 euroa.





Kantajat eivät ole esittäneet vaatimuksensa tueksi lainkaan
perusteita eivätkä mitään näyttöä. Tämän vuoksi vaatimus asuntojen arvonnousun
aiheuttamasta hinnaneron johdosta aiheutuneesta vahingosta on
perustelemattomana ja näyttämättömänä hylättävä.





Muuttokustannukset





Tnen on käräjäoikeudessa kertonut, että asunnosta poismuutto
aiheutti hänelle erilaisia kustannuksia, joiden tarkempaa sisältöä hän ei
kuitenkaan muistanut. Knen on kertonut, että muuttokustannuksia aiheutui
ilmeisesti pianon kuljetuskustannuksista ja osa kustannuksista oli ilmeisesti
varattu tavaroiden hävityskustannuksiin. Rahaa oli Ksen mukaan varattu myös
pesukoneen hävitykseen.





Vastaaja on kiistänyt vaatimuksen yleisellä tasolla.
Käräjäoikeus toteaa yleisen elämänkokemuksen perusteella olevan uskottavaa,
että muutosta aiheutuu kustannuksia. Kantajat eivät ole esittäneet tarkempaa
selvitystä siitä, mihin Tsen vaatimus määrällisesti on perustunut.





Käräjäoikeus arvioi tarkemman selvityksen puuttuessa
muuttokustannusten kohtuulliseksi määräksi 500 euroa ja hylkää vaatimuksen
enemmälti.





Asuntoirtaimistoa koskeva vaatimus





Asiassa on selvitetty, että Tsen asuntoirtaimisto on tällä
hetkellä varastoituna SRV:n hallussa. Tnen on esittänyt kirjallisena todisteena
irtaimistoa koskevan luettelon, johon on kirjattu kaikki väitetysti pilalle
mennyt irtaimisto, maksukuitteja siitä (K31) sekä valokuvia koti-irtaimistosta
(K44). Luettelo on ollut Tsen laatima ja esineiden arvot on kirjattu joko
tositteiden perusteella tai uutta vastaavan hintana.





Tnen on kertonut, että hän oli asiantuntijoiden
suosituksesta luopunut kaikesta Ukujalla olleesta asuntoirtaimistostaan.
Asiantuntijoiden mukaan omaisuutta ei voitu puhdistaa. Tnen oli kertomansa
mukaan kokeillut pestä farkkuja tai lakanoita korkeassa lämpötilassa, mutta
niiden käyttäminen aiheutti heti oireilua.





Todistaja Sattt-Stttn mukaan toksiinit tarttuvat eri
materiaaleihin ja niiden poistaminen onnistuu huonosti, mutta se on
mahdollista. Kovat pinnat kuten lasi voidaan puhdistaa pyyhkimällä ja
luonnonkuidut voi pestä korkeassa lämpötilassa.





Todistaja J. Kätttsen mukaan kantajien asuntoirtaimistosta
oli varastossa otettu näytteitä sen selvittämiseksi, oliko niihin jäänyt
mikrobeja. Mikrobimäärien ja lajistojen selvittämiseksi oli otettu näytteitä
sekä irtaimiston pintaosista että varaston sisäilmasta. Irtaimistosta otetut
näytteet eivät kuitenkaan olleet antaneet mitään viitteitä mikrobeista.





Irtaimisto olisi joka tapauksessa ollut puhdistettavissa
joko pesemällä tai pyyhkimällä.





Asunnossa on käräjäoikeuden tuomiossa edellä selostetuin
tavoin todettu olleen kokonaisuutena arvioiden virhe, joka on oikeuttanut
kaupan purkuun, mutta selvittämättä on sen sijaan jäänyt, että irtaimisto olisi
mennyt siten pilalle, että se olisi tullut hylätä. Todistaja Knen on
suorittanut irtaimiston mittauksia varastossa, eikä mitään poikkeavaa ole
löytynyt. Sekä todistajat Knen että Sattt-Stttn ovat molemmat kertoneet, että
irtaimisto olisi ollut puhdistettavissa.





Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo asiassa jääneen
näyttämättä, että irtaimisto olisi kaupan purkuun oikeuttavan asunnon virheen
vuoksi menneen siten pilalle, että se olisi tullut hylätä. Tämän vuoksi
vaatimus pilalle menneen asuntoirtaimiston korvaamisesta on hylättävä.





Lääkärissä käynnit ja lääkehoidot





Tnen on vaatinut omien ja lastensa lääke- ja lääkärikulujen
korvaamista. Tnen on esittänyt käräjäoikeudelle laskelmia lääkeostoista.
kuitteja lääkärissäkäynneistä sekä lääkemääräyksiä (kirjallinen todiste K38).





Vahingonkorvauksen määrääminen edellyttää syy-yhteyttä
asunnon virheen ja aiheutuneen vahingon välillä eli tässä tapauksessa lääke- ja
lääkärikulujen välillä.





Esitetyt lääkärissäkäyntejä koskevat maksupäätekuitit ovat
kaikki koskeneet Nex, Nixs ja M Tsen käyntejä erikoislääkärin vastaanotolla.
Maksupäätekuiteista ei kuitenkaan ilmene tarkemmin käyntien syytä. Lääkeostoja
koskevista laskelmista ilmenee, että Nex, Nixs ja M Tselle on määrätty muun
muassa perusvoiteita pitkäaikaisen ihotaudin/ihottuman hoitoon, lääkesumutteita
ja suihkeita (muun muassa Flixotide ja Ventollne) sekä tippoja.
Käyttötarkoituksena on lääkemääräyksissä mainintoja muun muassa
"limaisuuteen", "tarvittaessa", "kostutukseen",
"puhdistukseen", "kipu- ja kuumelääke", "yskään",
"hengitysvaikeuteen", "nuhalääke", "ihottumaan", "kutinaan
ja allergiaoireisiin" ja "atooppiseen ihottumaan".
Lääkemääräyksistä ei ilmene myöskään tämän tarkempaa syytä lääkkeen
määräämiselle.





Käräjäoikeus katsoo, että esitettyjen maksupäätekuittien,
lääkeostoja koskevien laskelmien tai lääkemääräysten perusteella ei voida tehdä
sitä johtopäätöstä, että kustannukset olisivat johtuneet asunnon virheellisyydestä.
Esitetyissä asiakirjoissa mainitut perusteet lääkärikäynneille ja lääkkeiden
määräämiselle ovat olleet niin yleisellä tasolla ja yksilöimättömiä, ettei
niiden perusteella voida todeta



syy-yhteyttä asunnon virheen ja syntyneiden kulujen välillä.
Edelleen käräjäoikeus toteaa, että esimerkiksi perusvoiteiden määräämisen syynä
on ollut pitkäaikainen ihosairaus, joka osaltaan antaa aiheen olettaa lääkkeen
määräämisen perusteen syntyneen jo ennen asuntoon muuttoa.





Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo asiassa jääneen
näyttämättä, että lääkäri- ja lääkekustannukset olisivat syy-yhteydessä asunnon
virheellisyyteen. Tämän vuoksi Tsen vaatimus lääkäri- ja lääkekustannusten
korvaamisesta on hylättävä.





Lisäksi Tsen kertomuksesta on ilmennyt, että ainakin Nex ja
Nixs Tsella on ollut voimassa olevat sairauskuluja kattaneet vakuutukset
vakuutusyhtiössä, josta Tnen on hakenut ja saanut korvauksen kaikista tähän
mennessä syntyneistä. lääkäri- ja lääkekuluista. Tsen mukaan vakuutusyhtiön
maksamat määrät ovat kuitenkin vähentäneet vakuutusta kohdin sopimusehtojen
mukaan korvattavaa enimmäismäärää.





Käräjäoikeus toteaa, että Tnen on jo saanut korvauksen
lasten lääkäri- ja lääkekuluista eikä hänellä tälläkään perusteella olisi
oikeutta saada SRV:ltä vahingonkorvausta. Käräjäoikeus katsoo, että
vahingonkorvauslain säätämänä taloudellisena vahinkona ei voida pitää sitä,
että vakuutusyhtiön maksamat korvaukset ovat vähentäneet niin sanottua
maksukattoa ja mahdollisesti tulevaisuudessa maksettavia korvauksia.





Tulevat lääkekustannukset ja pysyvä terveyshaitta





Tnen on vaatinut, että SRV velvoitetaan korvaamaan hänelle
hänen ja lasten tulevista lääke- ja hoitokustannuksista sekä pysyvästä haitasta
20.000 euroa henkeä kohden eli yhteensä 60.000 euroa.





Lääkekustannuksia koskevan vaatimuksen perusteeksi on
esitetty lasten kohdalla jatkuva Ventoline-ja Flixotide-Iääkitys ja M Tsen
osalta jatkuva Flixotide-Jääkitys.





Vahingonkorvauksen tuomitseminen edellyttäisi
asuntokauppalain mukaisesti sw-yhteyttä asunnon virheen ja aiheutuneen vahingon
välillä. Lisäksi vahingonkorvausta vaativan on näytettävä toteen myös aiheutunut
vahinko eli tässä tapauksessa vaaditut tulevat lääke- ja hoitokustannukset sekä
pysyvän haitan olemassaolo niin perusteeltaan kuin määrältään.





M Tnen on kertonut, että hän joutuu käyttämään keuhkoputkia
avaavia lääkkeitä. Edellä kerrotuin tavoin hän oli aiemmin saanut
astmadiagnoosin pitkittyneen flunssan yhteydessä, mutta astmaa hänellä ei tällä
hetkellä ole todettu. Tnen ei ole käräjäoikeudessa halunnut tarkemmin kertoa
terveydentilastaan. M Tsta koskevissa lääkärinlausunnoissa 11.8.2010 ja 29.5.2011
(todisteet K11 ja K12) on todettu Tsen oireilevan, mutta lausunnoissa ei ole
otettu kantaa siihen, onko Tselle jäänyt pysyvää haittaa. Lausunnossa 29.5.2011
on todettu Tsella todetun jo vuonna 2005 astma, johon hänelle on määrätty
erityiskorvattavat lääkkeet.





Asiassa on M Tsen omalla kertomuksella sekä häntä koskevilla
lääkärinlausunnoilla (todisteet K11 ja K12) näytetty, että M Tnen on jo ennen
asuntoon muuttoa saanut astmadiagnoosin sekä tähän lääkkeet. Selvitystä siitä,
että asunnossa todettu virhe aiheuttaisi tulevaisuudessa Tselle lääkityksen
tarvetta tai hoitokustannuksia ei ole esitetty.





M Tnen on kertonut, että Nexn terveydentila parani, kun he
muuttivat pois Ukujan asunnosta, mutta oireet palasivat Nexn aloitettua
päiväkodin ja koulun, joissa oli Tsen mukaan kosteusongelmia. Tsen mukaan
Nexlla on koko ajan oireita ja hän joutuu käyttämään jatkuvasti keuhkoputkia
avaavia lääkkeitä, joita ilman happi ei kulje.





Nex Tsta koskevan lääkärinlausunnon 28.6.2011 (todiste K13)
mukaan Nexlla on ollut iho- ja suolisto-oireinen ruoka-aineallergia, joka on
pikkuhiljaa väistynyt. Lausunnon mukaan Nexlla on ollut vuoden 2010 aikana
astmalääkitys räkäisyyden ja limaisuuden vuoksi ja lääkitystä on jatkettu
koivuallergian vuoksi. Uuteen asuntoon muuttamisen jälkeen marraskuussa 2010
Nex on allergiaoireita lukuun ottamatta ollut hyvävointinen. Vielä lausunnossa
on todettu, ettei Nexlla ole säännöllistä astmalääkityksen tarvetta ja että
f1unssissa tarvittaessa Iyhytkestoisesti Flixotide- tai Ventoline-Iääkitystä yskään.





Kirjallisena todisteina esitetyt lääkärinlausunnot eivät tue
sitä Tsen väitettä, että Nex joutuisi käyttämään säännöllisesti lääkitystä,
vaan lausunnossa on nimenomaisesti todettu, ettei säännöllistä lääkityksen
tarvetta ole. Kun muutakaan selvitystä siitä, että Nexlla olisi pysyvää
lääkityksen tai hoidon tarvetta ei ole esitetty, katsoo käräjäoikeus jääneen
näyttämättä, että asunnossa todettu virhe aiheuttaisi Nex Tselle
tulevaisuudessa lääke- tai hoitokustannuksia.





Tnen on kertonut, että Nixs ei tällä hetkellä käytä
lääkitystä, mutta hänellä on tarvittaessa käytössään Ventoline- ja
Flixotide-lääkitys. Myös P Knen on todennut Nixksen olleen koko ajan terveempi
kuin Nexn ja Nixksen olevan tällä hetkellä terve. Nixs Tsta koskevan
lääkärinlausunnon 28.6.2011 (todiste K14) mukaan Nixs on ollut iho- ja
allergiasairaalan hoidossa ruoka-aineallergian vuoksi.





Lausunnon mukaan Nixksella on aloitettu astmalääkitys
keväällä 2009, josta on ollut tauko toukokuussa 2010. Kesällä 2010 lääkitystä
on jatkettu limaisuuden vuoksi. Lausunnon mukaan Nixs on ollut huhtikuusta 2011
lähtien terve ja Flixotide-Iääkityson laitettu tauolle. Lausunnon mukaan
lääkitys on jatkossa jaksoittaista ja flunssien aikaista.





Tsen oman kertomuksen sekä sitä tukevan Ksen kertomuksen
sekä Nixs Tsta koskevan lääkärinlausunnon perusteella käräjäoikeus pitää
selvitettynä, että Nixs Tsella ei ole tällä hetkellä pysyvää lääkityksen
tarvetta. Mitään selvitystä siitä, että asunnossa todettu virhe aiheuttaisi
Nixs Tselle lääkityksen tarvetta tai tulevia lääke- tai hoitokustannuksia ei
ole esitetty.





Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä,
että asunnon virheellisyys olisi aiheuttanut M, Nex ja Nixs Tselle sellaisia
tulevia lääke- ja hoitokustannuksia, jotka SRV olisi velvollinen korvaamaan.





Todistaja Vatttn mukaan homealtistus saattaa aiheuttaa
homesairauksia ja altistuksen jatkuessa pidempään saattaa osalle henkilöistä
kehittyä monikemikaaliyliherkkyys. Vatttn mukaan M ja Nex Tselle oli selvästi
kehittynyt monikemikaalioireyhtymä, mutta Nixs oli sen sijaan oireeton. M Tsta
koskevissa lääkärinlausunnoissa 11.8.2010 ja 29.5.2011 (todisteet K11 ja K12)
on todettu nimenomaisesti, ettei voida ottaa kantaa siihen, onko Tselle jäänyt
pysyvää haittaa. M Tnen ei ole käräjäoikeudessa halunnut tarkemmin kertoa
terveydentilastaan.





Edellä kerrotusti Vatttn ei ole tavannut henkilökohtaisesti
M, Nex ja Nixs Tsta, vaan hänen antamansa lausunto on perustunut
sairauskertomusten tietoihin sekä puhelinkeskusteluihin M ja Nex Tsen kanssa.
Vatttn kertomusta ei tämän vuoksi voida pitää riittävänä näyttönä asunnon
virheen mahdollisesti aiheuttamasta pysyvästä terveyshaitasta. Pysyvästä
terveyshaitasta ei ole esitetty muutakaan näyttöä. Lisäksi M Tsen ja Ksen
kertomuksista sekä Nixs Tsta koskevasta lääkärinlausunnosta ilmenee, että



Nixs Tnen on tällä hetkellä terve.





Näillä perusteilla asiassa on jäänyt näyttämättä, että
asunnon virheellisyys olisi aiheuttanut M, Nex ja Nixs Tselle myöskään pysyvää
terveydellistä haittaa, jonka SRV olisi velvollinen korvaamaan.





Tulonmenetys





Kirjallisena todisteena K42 esitetystä Kansaneläkelaitoksen
lasten kotihoidontukea koskevasta päätöksestä 4.5.2010 ilmenee, että Tselle on
myönnetty lasten kotihoidon tukea ajalle 1.12.2009 - 7.7.2011.





Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että Tsen jääminen
pois töistä olisi johtunut asunnossa olleesta virheestä ja että Tnen olisi
ollut työkyvytön tai estynyt tekemästä työtä lasten sairastelun vuoksi.







Myöskään lasten sairastelusta ei ole esitetty sellaista
yksityiskohtaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin arvioida Tsen kotona
olon johtuneen lasten sairauksista. Kun muutakaan näyttöä tulonmenetyksestä ei
ole esitetty, on vaatimus tulonmenetyksen korvaamisesta hylättävä.





Näillä perusteilla kantajien vaatimus tulonmenetyksen
korvaamisesta on hylättävä.





Oikeudenkäyntikulut





Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n oikeudenkäyntikuluja
koskevan pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen
korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat
kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.





Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaan jos samassa
asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa
toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole
syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä,
minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee
saada täysi korvaus kuluistaan.





Asiassa on oikeudenkäyntikulujen osalta kysymys oikeudenkäymiskaaren
21 luvun 3 §:n säätämästä tilanteesta, jossa asiassa esitetyistä useista
vaatimuksista kantajat ovat voittaneet osan ja osa vaatimuksista on hylätty.





Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n esitöiden mukaan (HE
191/1993 vp.) pääsääntönä niin sanotussa osavoittotilanteissa on, että
asianosaiset pitävät kulunsa vahinkonaan, koska oikeudenkäyntikulujen
kohdentaminen eri vaatimuksiin on vaikeata ja lisäksi on vaikeata arvioida
sitä, mikä merkitys kokonaiskulujen kannalta on sillä vaatimuksella, jonka
asianosainen on joko voittanut tai hävinnyt.





Toisaalta esitöistä ilmenee myös, että vähäiset voitot tai
tappiot eivät saa johtaa kulujen kuittaamiseen, vaan näissä tilanteissa
asianosaisella on oikeus joko täyteen tai osittaiseen korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan.





Edelleen esitöiden mukaan eräissä tilanteissa on kuitenkin
syytä poiketa pykälässä ehdotetusta pääsäännöstä ja velvoittaa asianosainen
korvaamaan osaksi vastapuolen kulut. Näin tulisi menetellä tilanteissa, joissa
selvitykseksi jostain vaatimuksesta on esitetty huomattavia kustannuksia
vaatinutta todistelua, esimerkiksi asiantuntijatodistelua. Tällöin nämä
kustannukset tulisi voida ottaa huomioon oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta
päätettäessä. Samoin kustannusten jakaantumisessa tulisi huomioida tilanteet,
joissa sillä vaatimuksella, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen
merkitys asiassa.





Kantajat ovat vaatineet asuinhuoneiston kaupan purkua ja
purun seurauksena noin 112.000 euroa kauppahinnan sekä yhtiölainan
palautuksena. Edelleen kantajat ovat vaatineet erilaisilla perusteilla
vahingonkorvausta noin 227.000 euroa.





Kantajat ovat voittaneet asian kaupan purun sekä pääosin
purkuun liittyvien seuraamusten osalta. Kantajat ovat virheen selvittely- ja
tutkimuskustannuksia sekä osittaisia muuttokustannuksia lukuun ottamatta
hävinneet asian vahingonkorvausvaatimusten osalta.





Oikeudenkäynti on pääosin kohdistunut kaupan purkamista
koskevaan vaatimukseen, eli asunnon ominaisuuksiin ja asunnon ominaisuuksista
tehtyihin asiantuntijaselvityksiin. Sekä kantaja että vastaaja ovat esittäneet
runsaasti asiantuntijatodistelua asunnon ominaisuuksista.
Vahingonkorvausvaatimuksiin kohdistuva selvitys ja näyttö on jäänyt
merkittävästi kaupan purkamiseen liittynyttä näyttöä vähäisemmäksi.





Käräjäoikeus katsoo, että kaupan purkamista ja purkamisen
seuraamuksia koskevaa vaatimusta on myös oikeudenkäyntikulujen tuomitsemisen
näkökulmasta pidettävä ensisijaisena vaatimuksena. Vaikka asiassa esitetyt
vahingonkorvausvaatimukset ovat olleet euromääräisesti merkittävät, vain
vähäinen osa oikeudenkäyntikuluista on käräjäoikeuden arvion mukaan kohdistunut
näihin vaatimuksiin.





Edellä ilmenevästi vahingonkorvausvaatimukset ovat olleet
sisällöllisesti pääosin yksilöimättömiä ja vastaaja on tyytynyt kiistämään
vaatimukset kategorisesti yleisellä tasolla. Käräjäoikeus arvioi, että
vahingonkorvausvaatimuksilla ei ole ollut vähäistä suurempaa merkitystä
vastaajan oikeudenkäyntikulujen määrään. Vahingonkorvausvaatimusten osuuden
kantajien oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeus arvioi 25 prosentiksi
oikeudenkäyntikulujen kokonaismäärästä.





Koska kantajat ovat voittaneet oikeudenkäynnin sen
merkittävimmiltä osin ja niillä vaatimuksilla, jotka kantajat ovat hävinneet,
ei ole ollut käräjäoikeuden arvion mukaan merkittävää vaikutusta vastaajan
oikeudenkäyntikulujen määrään, käräjäoikeus katsoo perustelluksi soveltaa
asiassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ää siten, että vastaaja velvoitetaan
korvaamaan osan kantajien oikeudenkäyntikuluista. Samoilla perusteilla
vastaajalla ei ole oikeutta saada kantajilta korvausta omista
oikeudenkäyntikuluistaan.





Asiassa on selvitetty, että sekä kantajat että vastaaja ovat
tehneet asiassa vastapuolelle sovintotarjouksen. Asiassa esitetyn selvityksen
perusteella (kantajien kirjallinen todiste 52) kantajat ovat kesäkuussa 2010
esittäneet sovinnon sisällöksi kaupan purkua ja/tai asunnon vaihtoa toiseen
samassa taloyhtiössä sijaitsevaan vastaavanlaiseen asuntoon. Vastaajan
kirjallisen todisteen 23 mukaan vastaaja on huhtikuussa 2013 esittänyt
sovintotarjouksenaan kaupan purkamista sekä 35.000 euron kertakorvausta sekä
sitä, että osapuolet pitävät omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.





Asia on sisällöllisesti ratkaistu lähelle sitä, mitä
kantajat ovat alkuperäisessä kesäkuussa 201 0 esitetyssä sovintotarjouksessaan
esittäneet. Toisaalta SRV on nyt tuomittu maksamaan kantajille varsinaisten
vaatimusten osalta vähemmän kuin he olisivat huhtikuun 2013 sovintotarjouksen
mukaan olleet valmiita korvaamaan kantajille asian sopimiseksi.





Koska kantajien päävaatimuksen eli kaupan purkua koskevan
vaatimuksen selvittäminen ja tutkiminen oli esitetyn selvityksen perusteella
aiheuttanut kantajille kuluja huomattavasti enemmän kuin vastaajan tarjous
olisi kattanut ja koska kantajilla on edellä esitetyillä perusteilla oikeus
saada vastaajilta korvaus näistä kustannuksistaan, kantajilla on ollut
perusteltu syy olla suostumatta vastaajan huhtikuussa 2013 esittämään
sovintotarjoukseen.





Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että puolin ja toisin
esitetyillä sovintotarjouksilla ei voida katsoa olevan tässä tapauksessa
merkitystä oikeudenkäyntikuluja koskevaan ratkaisuun.





Tsen ja Ksen oikeudenkäyntikuluvaatimus muodostuu
asianajajan palkkiosta 80.640 euroa lisättynä arvonlisäverolla sekä
todistajanpalkkioista 11.292,80 euroa. Todistajanpalkkiot kohdistuvat pääosin
kaupan purkamista koskeneeseen vaatimukseen, jonka kantajat ovat voittaneet.





Käräjäoikeus velvoittaa näin ollen SRV:n korvaamaan Tselle
ja Kselle 75 prosenttia asianajajan palkkiosta eli 60.480 euroa lisättynä
arvonlisäveron osuudella 14.515,20 euroa sekä todistajanpalkkioidenmäärän
11.292,80 euroa.





Yhteensä SRV velvoitetaan korvaamaan Tselle ja Kselle
oikeudenkäynti kuluista 86.288 euroa. Määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1
momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta.









Tuomiolauselma









M Tsen ja P Ksen sekä SRV Rakennus Oy:n välinen kauppa
29.12.2009 koskien asuntoa osoitteessa Ukuja XX X XX, 01400 Vantaa määrätään
purettavaksi.





M Tnen ja P Knen velvoitetaan luovuttamaan kyseisen asunnon
hallintaan oikeuttavat osakekirjat tai muut asunnon omistus- tai
hallintaoikeutta osoittavat asiakirjat SRV Rakennus Oy:lle.





SRV Rakennus Oy velvoitetaan suorittamaan kauppahinnan
palautuksena M Tselle ja P Ksellä yhteensä 43.273,85 euroa korkolain 3 §:n 2
momentin mukaisine tuottokorkoineen 30.12.2009 lukien 29.7.2011 saakka sekä
korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.7.2011 lukien.





SRV Rakennus Oy velvoitetaan suorittamaan M Tselle ja P
Kselle heidän Iyhentämänsä yhtiölainaosuus yhteensä 53.057,79 euroa korkolain 3
§:n 2 momentin mukaisine tuottokorkoineen 22.3.2010 lukien 29.7.2011 saakka
sekä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.7.2011 lukien.





SRV Rakennus Oy velvoitetaan korvaamaan M Tselle ja P Kselle
virheen selvittelykustannuksina 4.741 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin
mukaisine viivästyskorkoineen 30.7.2011 lukien sekä yliopiston selvittely- ja
tutkimuskustannuksina 4.087,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä
eli 30.11.2013 lukien.





SRV Rakennus Oy velvoitetaan korvaamaan M Tselle
kohtuullisiksi arvioituina muuttokustannuksina 500 euroa korkolain 4 §:n 1
momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.7.2011 lukien.





SRV Rakennus Oy velvoitetaan korvaamaan M Tselle ja P Kselle
oikeudenkäyntikuluina 86.288 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä
lukien.





Muilta osin vaatimukset hylätään.