Asunto-osakeyhtiön mikrobivaurioiden kunnossapitovastuu ja huolimattomuus/tuottamus siinä?

Osakkaan on ilmoitettava epäily kosteus-/mikrobivauiosta heti sen havaittuaan. Vanhenemisaika on 3 vuotta.
Asunto-osakeyhtiön on ryhdyttävä selvittämään ja korjaamaan virhettä ja meneteltävä siinä huolellisesti ja joutuisasti. Osakkaalle aiheutuu kuitenkin varsinkin vaikeammissa virhetapauksissa helposti isojakin vahinkoja sijaisasumiskuluina jne. Tyypillisesti tällaisissa tilanteissa osakkaan ja yhtiön muiden osakkaiden välit kiristyvät mutta oikeuteen näitä ei pitäisi päästää.

Alla oleva riita oli aineistoltaan laaja ja siinä kuultiin paljon todistajia. Osakas hävisi vaatimuksensa lähes kokonaan molemmissa oikeusasteissa. Osakas velvoitettiin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 33.000 euroa ja hovioikeudessa 46.000 euroa eli yhteensä 79.000 euroa oikeudenkäyntikuluja.

Lainaus hovioikeuden päätöksen osasta johtopäätökset:

"Yhtiön kunnossapitovastuun toteuttamiseksi teettämistä toimista

Käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevin tavoin yhtiö on vuonna 1998 korjannut salaojia ja sadevesiviemäröintiä. Vuonna 2000 yhtiö on toteuttanut pesutilojen saneerauksen sekä vuonna 2003 tehnyt pihasalaojan A ja B -talojen väliin. Vuonna 2004 yhtiö on toteuttanut asuntojen A2 ja A3 välille, asunnon A2 puolelle, poikittaissalaojan. Näitä toimenpiteitä seuranneina vuosina asunnossa A2 on tehty asianosaisten toimesta erilaisia mittauksia. Näiden mittausten tulosten johdosta yhtiö on vuonna 2011 toteuttanut kapillaarikatkon niin sanotulla Köster-menetelmällä. Lisäksi yhtiö on kuvannut salaojia vuonna 2009 ja huuhdellut niitä vuosina 2010 - 2011.

Kosteusongelmien selvittelyn yhteydessä yhtiö on pyytänyt VTT:ltä lausunnon, jonka johdosta VTT on 14.3.2004 antanut tutkimusselostuksen "Arviointi rivitalon väliseinien alaosan kastumisen syistä korjaustoimien suunnittelua varten". Tutkimusselostuksessa on esitetty väliseinien alaosan kosteusrasitusta vähentäviä tapoja, jotka ilmenevät käräjäoikeuden tuomion sivulta 52. Yhtiön suorittamat edeltä ilmenevät korjaustoimenpiteet vastaavat osin VTT:n tutkimusselostuksessa mainittua.

Tuottamuksesta

Uuden asunto-osakeyhtiölain esitöiden (HE 24/2009 vp s. 279) mukaan yhtiön on huolehdittava siitä, että sen sopimuskumppanina oleva itsenäinen urakoitsija noudattaa hyvää rakennustapaa myös sen varmistamiseksi, ettei työstä aiheudu vahinkoa osakkeenomistajille. Yhtiön on huolehdittava siitä, että rakennustyö suunnitellaan, sovitaan, toteutetaan ja valvotaan siten, ettei työstä aiheudu vahinkoa osakkeenomistajille. Jos yhtiö rikkoo tätä velvollisuuttaan, yhtiö voi joutua vastuuseen myös oman sopimuskumppaninsa eli työn tehneen tahon aiheuttamista vahingoista, jos ne ovat syntyneet kunnossapito- ja muutostyötä koskevien määräysten, esimerkiksi hyvän rakennustavan, rikkomisen seurauksena. Yhtiön teettämästä työstä vahinkoa kärsineellä osakkeenomistajalla on oikeus saada vahingonkorvausta vahingonkorvauslain perusteella vahingon aiheuttaneelta taholta ja mahdollisesti tämän lain perusteella työn teettäneeltä yhtiöltä, jos tämä on ollut huolimaton.

Mitä edellä on todettu uuden asunto-osakeyhtiölain esitöissä, voidaan hovioikeuden käsityksen mukaan soveltaa myös jo vanhan asunto-osakeyhtiölain voimassa ollessa aiheutuneeseen vahinkoon, koska asunto-osakeyhtiölain muutos ei ole aikaansaanut muutosta vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin.

Yhtiön vahingonkorvausvastuu Väärästä kohtaan voi toteutua vain siinä tapauksessa, että yhtiön voidaan katsoa toimineen tuottamuksellisesti.

Yhtiön poikittaissalaojan tekoa valvomaan palkkaaman rakennusalan diplomi­ insinööri Ivströmin mukaan poikittaissalaojan täyttömateriaalina oli käytetty yleisesti käytössä ollutta maa-ainesta. Todistajana kuultu Gerg on kertonut, että käytetty materiaali oli ollut yleisesti käytössä 1970-luvulta 1990-luvulle ja muutos oli selkeästi tapahtunut vasta 2000-luvulla. Poikittaissalaojan salaojakerroksessa käytetty maa-aines ei esitetyn selvityksen mukaan ole ilmeisesti vastannut hyvää rakennustapaa ja salaojan toteutus on lisäksi ollut käräjäoikeuden toteamin tavoin virheellinen, koska se päättyy hiekkaan.

Havaittavissa on, ettei kosteusrasitus ole yhtiön aiemmin kerrotuista toimenpiteistä huolimatta ainakaan täysin poistunut. Todistelu osoittaa, että yhtiö on aina kohtuullisessa ajassa ryhtynyt selvittämään tietoonsa tulleen kosteuden syytä. Yhtiö on käyttänyt syiden selvittämiseen ja korjaamiseen erikoistuneita rakennusalan ammattilaisia ja näin ollen yhtiö on voinut perustellusti lähteä siitä, että ongelma tulee korjatuksi kulloinkin tehdyllä korjaustoimenpiteellä. Varmaa syytä sille, miksi kosteusongelma aina uusiutuu, ei ole asiantuntevalla todistelulla pystytty osoittamaan.

Arvioidessaan yhtiön tuottamusta hovioikeus on ottanut myös huomioon Vääräsen oman toiminnan. Todistelusta on ilmennyt, kuten käräjäoikeuskin on todennut, että Vääränen ei esimerkiksi ollut aina päästänyt tutkijoita ja korjaajia sisälle asuntoonsa. Hän oli myös tehnyt omia tutkimuksiaan ja suunnitelmiaan, joita hän ei kuitenkaan ollut toimittanut yhtiölle ainakaan välittömästi.

Yhtiön kosteuden poistamiseksi toteuttamaa työtä arvioitaessa joudutaan ottamaan huomioon työn luonne ja myös se, että kunnossapitotyö ei välttämättä aina onnistu ensimmäisellä kerralla varsinkin, jos vahingon aiheuttanut syy on epäselvä, kuten tässä tapauksessa ilmeisestikin on.

Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, yhtiö saa lähtökohtaisesti valita kunnossapitotyön teettämistavan niistä toteuttamistavoista, joita voidaan pitää hyvän rakennustavan mukaisina. Edelleen, jos yhtiö luottaa alan ammattilaisten ohjeisiin ja näiden ohjeiden mukaan toimitaan, se on yleensä riittävää osoittamaan yhtiön toimineen huolellisesti. Toisaalta, jos yhtiö ei yrityksistään huolimatta saa vastuulleen kuuluvaa seikkaa korjattua, se voi jossain tapauksissa osoittaa yhtiön toiminnassa tuottamusta, varsinkin jos kyseinen korjaustarve merkitsee huoneiston asumiskelvottomuutta.

Teettäessään työn yhtiön on pyrittävä riittävällä valvonnalla varmistumaan siitä, että yhtiön sopimuskumppani noudattaa hyvää rakennustapaa sekä itse työsuorituksen että sen lopputuloksen osalta. Se, milloin yhtiö on vastuussa sopimuskumppaninaan olevan työtä tekevän tahon tuottamuksellisesti aiheuttamista vahingoista, ratkaistaan sen perusteella, onko yhtiö huolehtinut omista velvollisuuksistaan asianmukaisesti. Jos yhtiö ei ole huolehtinut velvollisuuksistaan työn tilaajana ja teettäjänä asianmukaisesti ja yhtiön voidaan siten katsoa menetelleen huolimattomasti, se voi joutua vahingonkorvausvastuuseen työn tehneen tahon aiheuttamasta vahingosta, jos se on syntynyt esimerkiksi hyvän rakennustavan rikkomisen seurauksena.

Salaojan tekemistä ei sinänsä voida pitää poikkeuksellisena työnä ja yleisesti voidaan lähteä siitä, ettei yhtiön ole aiheellista erityisesti valvoa, että tällainen työ tehdään ainakin keskeisten työvaiheiden osalta hyvän rakennustavan mukaisesti. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa poikittaissalaojan tekeminen huoneistojen väliseinän alle on asettanut omat haasteensa, eikä kysymys ole niin sanotusta perustyöstä. Se, ettei yhtiö itse työn tilaajana ole valvonut salaojan tekemistä sinänsä, ei kuitenkaan tässä tapauksessa asian kokonaisarvioinnissa osoita hovioikeuden käsityksen mukaan yhtiön tuottamuksellista toimintaa, kun otetaan huomioon työn luonne ja se, että yhtiö on valinnut työtä tekemään ja valvomaan alan ammattilaisen.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus päätyy siihen, ettei yhtiö ole menetellyt kunnossapitovastuuseensa nähden huolimattomasti korjaustarvetta selvittäessään ja korjauksia toteuttaessaan, eikä yhtiö ole vahingonkorvausvastuussa suhteessa vahinkoa kärsineeseen Vääräseen."





Turun hovioikeus Tuomio Nro 1051

Antopäivä 15.12.2017

Diaarinumero S 15/1838


Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 18.6.2015 nro 6261 (liitteenä)

Asia Vahingonkorvaus

Valittaja ja vastavalittajan vastapuoli

A L Vääränen

Vastavalittaja ja valittajan vastapuoli

As Oy Pohjan Luhtipuisto


Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus
Vääränen on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja As Oy Pohjan Luhtipuisto velvoitetaan korvaamaan hänelle asunnon arvon alentumisesta 100.000 euroa korkoineen haasteen tiedoksiannosta 16.10.2012 lukien sekä asumishaitasta 28.2.2015 asti 52.200 euroa, ylimääräisistä asumiskuluista 28.2.2015 asti 22.316,31 euroa, muuttokuluista 2.922 euroa, pysyvästä terveydellisestä haitasta 19.720 euroa, tilapäisestä haitasta 15.000 euroa, lääkekuluista 1.886,53 euroa, lääkärikuluista 1.346,50 euroa, koti-irtaimiston ja vaatteiden turmeltumisesta 9.000 euroa, siivouskuluista 5.954,66 euroa ja selvityskuluista 20.314,92 euroa, kaikki viimeksi mainitut määrät korkoineen 24.9.2010 lukien sekä asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 1.461,68 euroa ja oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 9.697 euroa, molemmat määrät korkoineen 18.7.2015 lukien sekä asianosais- ja oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Perusteinaan Vääränen on lausunut, että hänen vaatimuksensa 1.9.2007 edeltävältä ajalta eivät ole vanhentuneet. Yhtiöllä on näyttötaakka siitä, että se on toiminut huolellisesti. Yhtiö oli menetellyt huolimattomasti ja laiminlyönyt kunnossapitovastuunsa. Yhtiö ei ollut korjannut asianmukaisesti Vääräsen asunnossa havaittuja virheitä. Vääräsen asunnon kosteusvaurioiden syynä on asunnon alla olevassa alapohjassa olevat virheelliset rakennustavat ja -materiaalit, mistä aiheutuu ylimääräistä kosteutta ja kosteusvaurioita. Yhtiön teettämät korjaustyöt tai niiden suunnittelu ei ollut tapahtunut kohtuullisessa ajassa, ja korjaukset olivat epäonnistuneet. Yhtiö ei ollut selvittänyt kosteusvaurion syitä, laajuutta eikä laatinut korjaussuunnitelmaa. Salaojitukseen liittyvät toimenpiteet olivat olleet joko virheellisiä ja/tai puutteellisia. Kapillaarikatkon ruiskuttaminen kemiallisesti seinärakenteisiin oli ollut puutteellinen toimenpide. Terveydelle vaarallisten biosidiä sisältävien pesuaineiden käyttäminen oli lisännyt ja aiheuttanut asunnon kalusteiden ja pintojen turmeltumisen sekä asunnon käyttökelvottomuuden Vääräselle sekä aiheuttanut virheellisesti tul­ kittavia tutkimustuloksia. Yhtiö ei ollut noudattanut asiantuntijan ohjeistuksia korjaustavoista ja oli menetellyt hyvän rakennustavan vastaisesti. Yhtiö oli laiminlyönyt tehtyjen korjausten onnistumisen seurannan korjatessaan vain seurauksia ja jättänyt korjaamatta syyt. Yhtiö on vastuussa osakkaalle siitä, että sen teettämä korjaustyö tehdään asianmukaisesti ja hyvää rakennustapaa noudattaen. Yhtiö on vastuussa myös käyttämiensä asiantuntijoiden suorittaman valvonnan laiminlyönneistä. Yhtiö on loukannut osakkaiden yhdenvertaisuusperiaatetta. Vääränen on altistunut mikrobeille asunnossaan usean vuoden ajan, mikä on ollut syy-yhteydessä hänen herkistymiseensä kemikaaleille. Vääräsen oma toiminta ei ollut ollut tuottamuksellista. Vääräsen asumiskulut olivat olleet 510 euroa kuukaudessa 1.2.2013 ja 31.12.2014 välisellä ajalla ja 520 euroa kuukaudessa 1.1.-28.2.2015 eli yhteensä 12.770 euroa. Asianosaiskuluvastuulle ei ole perustetta. Yhtiöllä ei ole ollut hyväksyttävää perustetta käyttää oikeudenkäynnissä kahta yhtiön hallituksen jäsentä, joilla ei ole ammatillista asiantuntemusta. Oikeudenkäyntikuluratkaisu on kohtuuton.

Vastavalitus

As Oy Pohjan Luhtipuisto on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin yhtiö on velvoitettu suorittamaan Vääräselle sijaisasunnon vuokrakuluja 1.2.2013 ja 28.2.2015 väliseltä ajalta yhteensä 11.770 euroa sekä vahingonkorvausta asunnon irtaimiston hävittämisestä 400 euroa. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että Vääränen velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 43.961,06 euroa sekä asianosaiskulut Martti Joonin osalta
9.464 euroa ja Tuija Tsen osalta 7.189 euroa, kaikki määrät korkoineen 17.8.2015 lukien. Vielä yhtiö on vaatinut, että Vääränen velvoitetaan korvaa­ maan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan yhtiö on lausunut, että sillä oli ollut oikeus lopettaa sijaisasunnon vuokranmaksu kunnan ympäristöterveyslautakunnan päätöksen jälkeen. Yhtiön ja Vääräsen välillä 3.2.2011 solmitun sopimuksen oli ollut tarkoitus olla voimassa siihen saakka kunnes ympäristöterveyslautakunta on kumonnut asumiskieltopäätöksen, mikä oli tapahtunut 20.12.2012. Vääränen oli suostunut kaappien hävittämiseen ilmoittaessaan yhtiölle, ettei hän tarvitse kaappeja. Oikeudenkäyntikulut on määrättävä korvattavaksi täysimääräisenä, koska Vääräselle tuomitut summat ovat alle viisi prosenttia hänen kokonaisvaatimuksistaan. Yhtiön on ollut välttämätöntä käyttää kahta yhtiön edustajaa yhtiön asia­ miehen apuna Vääräsen riitauttaessa yhtiön koko korjaushistorian 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Vastaukset

As Oy Pohjan Luhtipuisto on vaatinut, että Vääräsen valitus hylätään.

Perusteinaan yhtiö on lausunut, että Vääräsen vaatimukset ovat vanhentuneet siltä osin kuin ne koskevat aikaa ennen 1.9.2007. Vanhentumisaika on kolme vuotta ja Vääränen on esittänyt korvausvaatimuksensa elokuussa 2010. Vääräsellä on näyttötaakka siitä, että yhtiö on laiminlyönyt kunnossapitovastuunsa, että yhtiö on aiheuttanut hänelle vahinkoa ja että laiminlyönnin ja vahingon välillä on syy-yhteys. Yhtiö oli reagoinut kaikkiin tietoonsa tulleisiin ongelmiin ja ryhtynyt kohtuullisessa ajassa korjaustoimenpiteisiin. Isännöitsijän vaihtuminen, yhtiöoikeudellisen päätöksenteon vaatimat hyväksymiset, urakoitsijoiden saamisen hankaluus ja lomakaudet olivat olleet perusteltuja syitä viivästymiseen. Yhtiön kunnossapitovastuu voi ulottua vain objektiivisesti arvioiden järkeviin korjaustoimenpiteisiin ja toimenpiteiden laajuus rajautuu perustasoon saakka. Yhtiö oli toiminut asiantuntijan suositusten mukaisesti. Yhtiöllä oli ollut perusteltu syy luottaa käyttämiensä asiantuntijoiden ohjeisiin. Taloyhtiö on joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen Vääräsen jatkuvien väitteiden ja toimenpiteiden vuoksi. Kapillaarikatkotekniikka on yleisesti käytössä oleva menetelmä kosteuden nousun katkaisemiseksi. Biosidejä sisältävien pesuaineiden käyttö on ollut sallittua siivouksen tekohetkellä, eikä yhtiö ollut menetellyt tuottamuksellisesti luottaessaan, että alan ammattilainen suorittaa siivouksen asianmukaisesti ja hyväksyttyjä kemikaaleja käyttäen. Rakennuksen alapohjassa ei ole näytetty olevan virheellisiä rakennusmateriaaleja. Rakennuksen alapohjan täyttöjen mahdollinen virheellisyys ei ole yhtiön vaan rakennukset rakentaneen rakennusyhtiön laiminlyönti. Vääräsen omasta tuottamuksesta johtuu, että hän ei voi hyödyntää asuntoaan. Taloyhtiön toimenpiteet ovat viivästyneet Vääräsen omasta tuottamuksesta johtuen. Vääränen ei ollut suostunut muuttamaan pois huoneistostaan korjaustöiden ajaksi. Asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen osalta yhtiö on viitannut vastavalitukseensa.

Vääränen on vaatinut, että vastavalitus hylätään.

Perusteinaan Vääränen on lausunut, että yhtiö on tehnyt päätöksen lakkauttaa vuokranmaksut, vaikka 3.2.2011 solmitun sopimuksen edellytykset eivät olleet tältä osin täyttyneet. Yhtiön vuokranmaksuvelvollisuus on jatkunut kyseisen sopimuksen nojalla myös 1.2.2013 lukien. Kaappien hävittämisestä ei oltu keskusteltu Vääräsen kanssa. Asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen osalta Vääränen on viitannut valituksessa lausumaansa.

Todistelu hovioikeudessa

Kuten käräjäoikeudessa lukuun ottamatta sähköpostiviestiä tilitoimistosta kantajalle 4.3.2014; GHS Palvelu Oy:n laskua; työterveyslaitoksen laskua 18.12.2013; lääkärintodistusmaksua 19.2.2015; vuokran korotusilmoitusta
15.9.2014 ja sähkölaskua 7.6.2005.

Lisäksi uusina kirjallisina todisteina Pohjan ympäristö- ja rakennuslautakunnan ympäristöterveysjaoston päätös 11.10.2016; asunnontarkastuspöytäkirja 9.9.2016; FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n kuntotutkimus 12.9.2016; toimialajohtaja Juhani Tirisen sähköposti 1.7.2016; ympäristöterveyspäällikkö Olli Jövallin sähköpostikirje 1.7.2016; Sisäilmari Oy:n lausunto 14.3.2017; Veto­ voimalautakunnan lupajaoston päätös 13.9.2017; Juha Reinikasen kosteuskaitoitusraportti 19.9.2017; yhtiön tekemä reklamaatio 26.9.2016 FCG:n kunto­ tutkimuksesta; yhtiön 27.9.2016 päivätty vastine ympäristö- ja rakennuslauta­ kunnan ympäristöterveysjaoston päätösesitysluonnokseen sekä sen liitteenä oleva yhtiön hallituksen kokouksen pöytäki1ja 1.10.2015; Martti Joonin 31.8.2017 laatima yhteenveto yhtiön teettämistä toimenpiteistä 13.4.2016 - 31.8.2017; Korjaussuunnittelu T. Gerg Oy:n laatima asunnon A2 vaurioselos­ tus ja ko1jausehdotukset 16.12.2016; Korjaussuunnittelu T. Gerg Oy:n laatima rakennusselostus, asunto A 2, 8.5.2017; Korjaussuunnittelu T. Gerg Oy:n laatima Pohjan rakennusvalvonnalle toimitettu lausunto, asunnon A2 alapohjan korjaussuunnittelun periaatteet, 25.8.2017; Pohjan kaupungin rakennusvalvon­ nan taloyhtiölle myöntämä rakennuslupapäätös 29.6.2017; Joonin sähköposti 15.9.2016 ympäristöterveyspäällikkö Olli Jövallille ja Korjaussuunnittelu T. Gerg Oy:n 11.10.2017 päivätty raportti sekä siihen liittyvä Sisäilmari Oy:n 3.10.2017 päivätty kosteusmittauspöytäkirjaja uutena todistajana Timo Olavi Gerg.

Hovioikeus on lisäksi toimittanut katselmuksen riidan kohteessa, asunto A2 ja tarpeellisessa määrin taloyhtiön maa-alue ja tilat.

Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Asunnon arvonalentuminen

Vääränen on vaatinut yhtiötä suorittamaan hänelle 100.000 euroa korkoineen asunnon arvon alentumisesta. Yhtiö on vastustanut vaatimusta muun ohella sillä perusteella, että se on ennenaikainen.

Yhtiön toimesta Vääräsen asuntoa on korjattu kosteus- ja mikrobivaurioiden johdosta useaan otteeseen ja sitä korjataan edelleen. Vääränen on esittänyt to­ distelua asunnon arvosta. Vääränen ei ole myynyt asuntoa, missä yhteydessä mahdollinen arvonalentuma olisi realisoitunut, vaan Vääräsellä on edelleen asuntoon oikeuttavat osakkeet omistuksessaan. Näin ollen hänelle ei ole vielä syntynyt korvaukseen oikeuttavaa perustetta, joten hovioikeus hylkää Väärä­ sen vaatimuksen asunnon arvon alentumisesta ennenaikaisena.

Vanhentuminen

Asiassa on riidatonta, että Vääränen on esittänyt vahingonkorvausvaatimuksensa yhtiötä kohtaan elokuussa 2010.

Vanhassa asunto-osakeyhtiölaissa (809/1991) tai vanhassa osakeyhtiölaissa (734/1978) ei ole ollut erityisiä vanhentumissäännöksiä yhtiön vastuusta osakkeenomistajaa kohtaan nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa. Määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen (32/1868) 1 §:n mukainen vanhentumisaika oli kymmenen vuotta. Laki velan vanhentumisesta (vanhentumislaki), joka on tullut voimaan 1.1.2004, on kumonnut viimeksi mainitun lain. Vahingonkorvauslain (412/1974) 7 luvun 2 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan vahingonkorvausta oli vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta, ellei lyhyempää vanhentumisaikaa ollut säädetty. Sanottu pykälä on tullut kumotuksi siirtymäsäännöksin lailla 733/2003 vanhentumislain säätämisen yhteydessä. Vanhentumislain 21:n 2 momentin ensimmäinen virkkeen mukaan vanhentumislakia sovelletaan myös velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Asunto-osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (1600/2009) 20 §:n mukaan vahingonkorvaukseen, joka perustuu ennen uuden asunto-osakeyhtiölain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin, sovelletaan vanhaa asunto-osakeyhtiölakia. Uusi asunto-osakeyhtiölaki on tullut asiassa merkityksellisten lainkohtien osalta voimaan 1.7.2010.

Tällä hetkellä voimassa olevan asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan nyt kysymyksessä olevan kaltainen kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Lainkohdan 3 momentin mukaan edellä säädetystä huolimatta kunnossapidosta tai sen laiminlyönnistä tai muutostyöstä aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva 24 luvun 6 §:n nojalla ajettava kanne voidaan nostaa yhtiötä vastaan vanhentumislain 7 §:ssä säädetyssä ajassa. Uuden asunto-osakeyhtiölain esitöissä (HE 24/2009 vp s.
286) todetaan, että vanhentumislain yleissäännöksen soveltamisesta seuraa, että virheelliseen rakennustyöhön tai kunnossapitovastuun laiminlyöntiin pe­ rustuvan vahingonkorvausvastuun vanhentumisaika säilyy ennallaan.

Vanhentumisen osalta asunto-osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 20§:n mukaan tässä asiassa voisi osittain tulla sovellettavaksi vanha asunto-osakeyhtiölaki, mutta koska siinä ei ole ollut vanhentumista koskevia pykäliä ja koska vanhentumislaki on tullut voimaan 2004 sekä huomioon ottaen myös jäljempänä Vääräsen tietoisuudesta lausuttu, hovioikeus päätyy siihen, että asiassa tulee kaikilta osin sovellettavaksi vanhentumislaki.

Vanhentumislain 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vahingonkorvauksen vanhentumisaika alkaa kulua muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Saman pykälän 2 momentin mukaan vahingonkorvauksen vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilövahingosta.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin käräjäoikeus on tuomionsa sivulla 35 päätynyt siihen, että Vääränen on viimeistään vuonna 2005 riittävällä tavalla tiennyt hänelle siihen mennessä aiheutuneesta vahingosta sekä siitä vastuullisesta tahosta. Lisäksi hovioikeus toteaa, että Vääräsellä on siten kyseisenä ajankohtana ollut vanhentumislain 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu tietoisuus. Tällaisessa tilanteessa vanhentuminen alkaa kulua lainkohdassa sanotusta ajankohdasta.

Vanhentumislain 7 §:n 1 momentti on vanhentumisen pääsääntö. Pykälän 2 momentissa puolestaan on kysymys vanhentumisen katkaisemisen takarajasta ja siinä mainittu kymmenen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua eri ajankohdasta kuin vanhentumislain 7 §:n 1 momentin mukainen yleinen vanhentumisaika. Pykälän 2 momentin tarkoituksena on, että vahingonkorvausta ei lähtökohtaisesti voida vaatia enää sen jälkeen kun kymmenen vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta eli se asettaa takarajan korvausvaatimuksen esittämiselle. Kysymyksen ollessa henkilövahingosta vaatimus on esitettävä viimeistään 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun henkilö on saanut tietää hänelle aiheutuneesta henkilövahingosta ja siitä vastuussa olevasta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Vääränen on edellä todetun mukaisesti ollut tietoinen hänelle aiheutuneista vahingoista, mukaan lukien henkilövahinko, jo vuonna 2005. Vanhentumislain 7 §:n 2 momentti ei siten tule sovellettavaksi.

Edellä lausuttu ja käräjäoikeuden tuomiosta vanhentumisen osalta ilmenevä huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden lopputuloksen siitä, että Vääräsen esittämät vaatimukset vahingoista ajalta ennen 1.9.2007 ovat vanhentuneet.

Todistelusta

Vääränen on esittänyt uutena kirjallisena todisteena 12.9.2016 päivätyn FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n (FCG) kuntotutkimuksen, joka oli tehty terveydensuojeluviranomaisia varten terveyshaitan selvittämiseksi. Tutkimuksen tilaajana oli ollut Pohjan kaupungin ympäristötoimi. Tutkimuksen tarkoituksena oli ollut muun ohessa selvittää asunnon A2 tutkimushetken huhtikuun 2016 kunto. Raportin mukaan alakerran betonilaatan suhteellisen kosteuden mittauksella oli tarkoitus selvittää, nouseeko kosteutta korjauksista huolimatta edelleen kapillaarisesti maapohjan kautta alapohjan betonilaattaan.

Betonin suhteellisen kosteuden mittauksissa oli todettu lievää kosteutta. Kosteusprosentti oli ollut 88 isossa varastohuoneessa huoneistojen A2 ja A3 välisessä seinässä syvemmässä mittauspisteessä. Alapohjan mittauksissa ei tutkimuksen mukaan ollut havaittu poikkeavia kosteuspitoisuuksia. Samassa yhteydessä oli tutkittu myös ilmavuotokohtia. Vähäisiä ilmavuotokohtia oli havaittu alakerran makuuhuoneen huoneistojen Al ja A2 välisessä seinässä lattian ja seinän rajakohdassa sekä sähköpistorasioissa ja kyseisellä kohdalla olevissa villapalasissa oli ollut mikrobiperäistä hajua.

Uutena Vääräsen nimeämänä todisteena on esitetty VTT-sertifioidun rakenteiden kosteuden mittaajan Juha Reinikasen 19.9.2017 päivätty kosteuskartoitusraportti. Raportista ilmenevillä mittauksilla oli haluttu tarkistaa, olivatko asunnon A2 kosteusarvot laskeneet vuosina 2012 - 2013 tehdyistä mittauksista. Raportin lähtötietojen mukaan betonilaatan sivulta seinän viereisestä maaperästä nousevan ilman suhteellinen kosteus oli mitattu otantana. Raportissa oli todettu kohonnutta kosteutta seinien vieressä makuuhuoneesta ja varastoista. Makuuhuoneen seinän ja lattian välistä ylös nousevan ilman suhteellinen kosteusprosentti oli raportin mukaan ollut 88,3. Muiden kohtien mittaukset oli suoritettu raportissa olevien kuvien mukaan erilaisella mittalaitteella, hovioikeuden käsityksen mukaan pintamittauslaitteella, eikä niiden osalta raportissa ole ilmoitettu suhteellista kosteusprosenttia. Hovioikeus toteaa, etteivät nämä mittaukset ole näin ollen suoraan vertailukelpoisia mittauksiin, joista selviää suhteellinen kosteusprosentti.

Yhtiön nimeämästä uutena kirjallisena todisteena esitetystä Sisäilmari Oy:n kosteusmittauspöytäkirjasta 3.10.2017 ilmenee, että asunnon A2 alakerran varastohuoneessa kahdessa mittauspisteessä kosteus oli ollut koholla. Rakenteen suhteellinen kosteusprosentti oli vaihdellut välillä 76 - 85.

Todistajista Jouni Ossinen, Kari Rassinen ja Arto Keino ovat kritisoineet Reinikaisen tekemiä mittauksia. Todistajat ovat tuoneet esiin, että Reinikanen ei ollut tehnyt muun muassa 19.9.2017 päivätystä raportista ilmeneviä mittauksia alalla määriteltyjen standardien mukaisesti.

Yhtiön uutena todistajana nimeämä Timo Gerg on rakennusalan diplomi-insinööri ja toiminut muun muassa korjausrakentamisen rakennussuunnittelijana. Gergillä on FISE:n rakennusfysiikan suunnittelijan ja kosteusteknisen korjaussuunnittelijan pätevyydet. Lisäksi hän on sertifioitu rakennusterveysasiantuntija (VTT). Gergin lausunnot ovat pohjautuneet suurimmaksi osaksi hänen taloyhtiöltä saamiinsa tietoihin, FCG:n kuntotutkimukseen ja hänen Pohjan kaupungilta pyytämiinsä tietoihin. Gerg on 25.8.2017 päivätyssä asunnon A2 alapohjan korjaussuunnittelun periaatteita koskevassa lausunnossaan todennut, viitaten RT-ohjekorttiin 14-10984, että maanvaraisen laatan ohjeellinen mittaussyvyys on 0,4 x laatan paksuus, asunnon A2 osalta siis noin 30 millimetriä. Gergin lausunnosta, kuten myös Rassisen / Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:n lausunnosta Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunnalle 15.12.2012, ilmenee, että mitä syvemmältä kosteusmittaus tehdään, sitä enemmän se normaalitapauksessa lähenee maapohjan suhteellista kosteutta, jolloin kosteusprosentti on lähes sata. Myöskään Gergin mukaan Reinikasen 19.9.2017 raportin mittauksia ei ollut tehty asianmukaisista syvyyksistä.

Edellä todisteista lausuttu huomioon ottaen Reinikasen 19.9.2017 päivätystä raportista ilmenevät tutkimustulokset eivät hovioikeuden käsityksen mukaan kaikilta osin ole vertailukelpoisia muiden mittausten tuloksiin. Näin ollen hovioikeus ottaa tämän huomioon asiaa arvioidessaan.

Gergin 25.8.2017 päivätyn asunnon A2 alapohjan korjaussuunnittelun periaatteita koskevan lausunnon mukaan alapohjarakenteessa ei ole nykyohjeiden mukaista kapillaarisen nousun katkaisevaa kerrosta, esimerkiksi sepeliä tai muuta sellaista. Rakenteessa oleva muovikalvo / kevytsora estää osittain kapillaarisen nousun/ diffuusion vaikutusta ja auttaa rakennetta pysymään riittävän kuivana. Rakennuksessa oleva alapohjarakenne on hyvin yleinen vastaavan aikakauden rakennuksissa ja koska viimeisimmässä tutkimuksessa laatan yläpinta oli havaittu kuivaksi, Gerg ei ole nähnyt syytä alapohjan uusimiselle, mikä on ollut Vääräsen ja hänen nimeämiensä todistajien, muun muassa Reinikasen, mukaan ainoa hyväksyttävissä oleva korjausvaihtoehto. Gergin mukaan alapohjan uusiminen olisi myös raskas ja kallis toimenpide. Lisäksi Gerg on kertonut, että nykykäsityksen mukaan maa-aineksessa on aina mikrobeja ja niiden kulku asuntoon tulee estää tiivistämisellä. Todistajista Ossinen, Rassinen, Keino ja Pekka Ivström ovat pitäneet Gergin esittämää tiivistämällä tapahtuvaa korjaustapaa toimivana.

Asiassa kuultujen todistajien, mukaan luettuna Gerg, luotettavuutta ei ole aihetta epäillä. Hovioikeudessakin on tullut ilmi, että kertomukset on annettu sen osapuolen näkökulmasta ja sen osapuolen kantaa tukien, kumpi on todistajan nimennyt. Lisäksi hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että korjausrakentamisessa yleensäkin vallitsee erilaisia näkemyksiä.

Hovioikeuden suorittamassa katselmuksessa asunnon A2 takapihalla olevan poikittaissalaojan tarkastuskaivon kantta ei saatu auki, mistä syystä havaintoja siitä, onko kaivossa vettä, ei pystytty tekemään.

Muilta osin hovioikeudessa esitetyllä uudella todistelulla ei ole asian ratkaisun kannalta olennaista merkitystä ja jo käräjäoikeudessa esitetty todistelu on hovioikeudessa esitettynä vastannut ratkaisuun vaikuttavalta osalta käräjäoikeuden tuomioon kirjattua.




Johtopäätökset

Yhtiön kunnossapitovastuun toteuttamiseksi teettämistä toimista

Käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevin tavoin yhtiö on vuonna 1998 korjannut salaojia ja sadevesiviemäröintiä. Vuonna 2000 yhtiö on toteuttanut pesutilojen saneerauksen sekä vuonna 2003 tehnyt pihasalaojan Aja B -talojen väliin. Vuonna 2004 yhtiö on toteuttanut asuntojen A2 ja A3 välille, asunnon A2 puolelle, poikittaissalaojan. Näitä toimenpiteitä seuranneina vuosina asunnossa A2 on tehty asianosaisten toimesta erilaisia mittauksia. Näiden mittausten tulosten johdosta yhtiö on vuonna 2011 toteuttanut kapillaarikatkon niin sanotulla Köster-menetelmällä. Lisäksi yhtiö on kuvannut salaojia vuonna 2009 ja huuhdellut niitä vuosina 2010 - 2011.

Kosteusongelmien selvittelyn yhteydessä yhtiö on pyytänyt VTT:ltä lausunnon, jonka johdosta VTT on 14.3.2004 antanut tutkimusselostuksen "Arviointi rivitalon väliseinien alaosan kastumisen syistä korjaustoimien suunnittelua varten". Tutkimusselostuksessa on esitetty väliseinien alaosan kosteusrasitusta vähentäviä tapoja, jotka ilmenevät käräjäoikeuden tuomion sivulta 52. Yhtiön suorittamat edeltä ilmenevät korjaustoimenpiteet vastaavat osin VTT:n tutkimusselostuksessa mainittua.

Tuottamuksesta

Uuden asunto-osakeyhtiölain esitöiden (HE 24/2009 vp s. 279) mukaan yhtiön on huolehdittava siitä, että sen sopimuskumppanina oleva itsenäinen urakoitsija noudattaa hyvää rakennustapaa myös sen varmistamiseksi, ettei työstä aiheudu vahinkoa osakkeenomistajille. Yhtiön on huolehdittava siitä, että rakennustyö suunnitellaan, sovitaan, toteutetaan ja valvotaan siten, ettei työstä aiheudu vahinkoa osakkeenomistajille. Jos yhtiö rikkoo tätä velvollisuuttaan, yhtiö voi joutua vastuuseen myös oman sopimuskumppaninsa eli työn tehneen tahon aiheuttamista vahingoista, jos ne ovat syntyneet kunnossapito- ja muutostyötä koskevien määräysten, esimerkiksi hyvän rakennustavan, rikkomisen seurauksena. Yhtiön teettämästä työstä vahinkoa kärsineellä osakkeenomistajalla on oikeus saada vahingonkorvausta vahingonkorvauslain perusteella vahingon aiheuttaneelta taholta ja mahdollisesti tämän lain perusteella työn teettäneeltä yhtiöltä, jos tämä on ollut huolimaton.

Mitä edellä on todettu uuden asunto-osakeyhtiölain esitöissä, voidaan hovioikeuden käsityksen mukaan soveltaa myös jo vanhan asunto-osakeyhtiölain voimassa ollessa aiheutuneeseen vahinkoon, koska asunto-osakeyhtiölain muutos ei ole aikaansaanut muutosta vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin.

Yhtiön vahingonkorvausvastuu Väärästä kohtaan voi toteutua vain siinä tapauksessa, että yhtiön voidaan katsoa toimineen tuottamuksellisesti.

Yhtiön poikittaissalaojan tekoa valvomaan palkkaaman rakennusalan diplomi­ insinööri Ivströmin mukaan poikittaissalaojan täyttömateriaalina oli käytetty yleisesti käytössä ollutta maa-ainesta. Todistajana kuultu Gerg on kertonut, että käytetty materiaali oli ollut yleisesti käytössä 1970-luvulta 1990-luvulle ja muutos oli selkeästi tapahtunut vasta 2000-luvulla. Poikittaissalaojan salaojakerroksessa käytetty maa-aines ei esitetyn selvityksen mukaan ole ilmeisesti vastannut hyvää rakennustapaa ja salaojan toteutus on lisäksi ollut käräjäoikeuden toteamin tavoin virheellinen, koska se päättyy hiekkaan.

Havaittavissa on, ettei kosteusrasitus ole yhtiön aiemmin kerrotuista toimenpiteistä huolimatta ainakaan täysin poistunut. Todistelu osoittaa, että yhtiö on aina kohtuullisessa ajassa ryhtynyt selvittämään tietoonsa tulleen kosteuden syytä. Yhtiö on käyttänyt syiden selvittämiseen ja korjaamiseen erikoistuneita rakennusalan ammattilaisia ja näin ollen yhtiö on voinut perustellusti lähteä siitä, että ongelma tulee korjatuksi kulloinkin tehdyllä korjaustoimenpiteellä. Varmaa syytä sille, miksi kosteusongelma aina uusiutuu, ei ole asiantuntevalla todistelulla pystytty osoittamaan.

Arvioidessaan yhtiön tuottamusta hovioikeus on ottanut myös huomioon Vääräsen oman toiminnan. Todistelusta on ilmennyt, kuten käräjäoikeuskin on todennut, että Vääränen ei esimerkiksi ollut aina päästänyt tutkijoita ja korjaajia sisälle asuntoonsa. Hän oli myös tehnyt omia tutkimuksiaan ja suunnitelmiaan, joita hän ei kuitenkaan ollut toimittanut yhtiölle ainakaan välittömästi.

Yhtiön kosteuden poistamiseksi toteuttamaa työtä arvioitaessa joudutaan ottamaan huomioon työn luonne ja myös se, että kunnossapitotyö ei välttämättä aina onnistu ensimmäisellä kerralla varsinkin, jos vahingon aiheuttanut syy on epäselvä, kuten tässä tapauksessa ilmeisestikin on.

Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, yhtiö saa lähtökohtaisesti valita kunnossapitotyön teettämistavan niistä toteuttamistavoista, joita voidaan pitää hyvän rakennustavan mukaisina. Edelleen, jos yhtiö luottaa alan ammattilaisten ohjeisiin ja näiden ohjeiden mukaan toimitaan, se on yleensä riittävää osoittamaan yhtiön toimineen huolellisesti. Toisaalta, jos yhtiö ei yrityksistään huolimatta saa vastuulleen kuuluvaa seikkaa korjattua, se voi jossain tapauksissa osoittaa yhtiön toiminnassa tuottamusta, varsinkin jos kyseinen korjaustarve merkitsee huoneiston asumiskelvottomuutta.

Teettäessään työn yhtiön on pyrittävä riittävällä valvonnalla varmistumaan siitä, että yhtiön sopimuskumppani noudattaa hyvää rakennustapaa sekä itse työsuorituksen että sen lopputuloksen osalta. Se, milloin yhtiö on vastuussa sopimuskumppaninaan olevan työtä tekevän tahon tuottamuksellisesti aiheuttamista vahingoista, ratkaistaan sen perusteella, onko yhtiö huolehtinut omista velvollisuuksistaan asianmukaisesti. Jos yhtiö ei ole huolehtinut velvollisuuksistaan työn tilaajana ja teettäjänä asianmukaisesti ja yhtiön voidaan siten katsoa menetelleen huolimattomasti, se voi joutua vahingonkorvausvastuuseen työn tehneen tahon aiheuttamasta vahingosta, jos se on syntynyt esimerkiksi hyvän rakennustavan rikkomisen seurauksena.

Salaojan tekemistä ei sinänsä voida pitää poikkeuksellisena työnä ja yleisesti voidaan lähteä siitä, ettei yhtiön ole aiheellista erityisesti valvoa, että tällainen työ tehdään ainakin keskeisten työvaiheiden osalta hyvän rakennustavan mukaisesti. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa poikittaissalaojan tekeminen huoneistojen väliseinän alle on asettanut omat haasteensa, eikä kysymys ole niin sanotusta perustyöstä. Se, ettei yhtiö itse työn tilaajana ole valvonut salaojan tekemistä sinänsä, ei kuitenkaan tässä tapauksessa asian kokonaisarvioinnissa osoita hovioikeuden käsityksen mukaan yhtiön tuottamuksellista toimintaa, kun otetaan huomioon työn luonne ja se, että yhtiö on valinnut työtä tekemään ja valvomaan alan ammattilaisen.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus päätyy siihen, ettei yhtiö ole menetellyt kunnossapitovastuuseensa nähden huolimattomasti korjaustarvetta selvittäessään ja korjauksia toteuttaessaan, eikä yhtiö ole vahingonkorvausvastuussa suhteessa vahinkoa kärsineeseen Vääräseen.

Sijaisasunnon vuokrakustannusten määrä 1.2.2013 - 28.2.2015

Vääräsen sijaisasunnon vuokra on ollut 510 euroa kuukaudessa 1.2.2013 - 31.12.2014. Sen jälkeen vuokra on ollut 520 euroa kuukaudessa. Korvausvaatimus on perustunut otsikossa mainittuun ajanjaksoon ja vuokran määrä kuukaudessa on hovioikeudessa todettu riidattomaksi. Vuokrakustannusten yhteismäärä on kysymyksessä olevalta ajanjaksolta 12.770 euroa. Tähän nähden ho­ vioikeus päätyy siihen, että yhtiön Vääräselle korvattava määrä on edellä mainittu.

Johtopäätökset muilta osin

Muilta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun pääasian osalta.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Vääränen on vaatinut käräjäoikeudessa ylimääräisistä asumiskuluista 22.316,31 euroa. Käräjäoikeus on hyväksynyt vaatimuksen 11.770 euron osalta. Edelleen Vääränen on vaatinut koti-irtaimiston ja vaatteiden turmeltumisesta 9.000 euroa ja käräjäoikeus on velvoittanut yhtiön maksamaan 400 euroa. Vaikka Vääränen on voittanut asian osittain kyseisten vaatimuskohtien osalta, tuomittu määrä on ollut kuitenkin huomattavasti pienempi kuin mitä Vääränen on vaatinut. Vääräsen yhtiötä kohtaan esittämät vaatimukset ilman oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja ovat olleet yhteensä 250.660,92 euroa. Käräjäoikeus on katsonut yhtiön korvausvelvollisuuden määräksi 12.170 euroa. Hyväksytyiksi tulleisiin vaatimuksiin käytetty asianajoaika ei ole voinut olla hovioikeuden käsityksen mukaan merkittävä, koska asian käsittely on ylimääräisten asumiskulujen osalta pääosin keskittynyt kirjallisena todisteena K83 olevan sopimuksen tulkintaan, eikä siihen laajempaan kysymykseen, onko yhtiö menetellyt tuottamuksellisesti. Sillä seikalla, että sijaisasunnon vuokrakulujen määrää korotetaan hovioikeudessa 1.000 eurolla, ei ole merkitystä korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrään. Asiassa ei myöskään ole perusteita oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n soveltamiselle. Vääräsen yhtiölle korvattavia oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa on korotettava ja kohtuullinen korvaus on 38.000 euroa.

Siltä osin kuin oikeudenkäyntikulujen määrää on korotettu, korotetulle määrälle on maksettava korkoa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla 30 päivän kuluttua hovioikeuden ratkaisun antamisesta lukien.

Asianosaiskulujen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Asianosaiskulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n esitöissä (HE 107/1998 vp s. 19) todetaan, että asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen on itse ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaativia toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä. Hovioikeus toteaa, että lähtökohta on siten se, että jokainen on omassa asiassaan velvollinen tekemään työtä ja näkemään vaivaa korvauksetta. Tapauskohtaisesti on arvioitava sitä, olisiko asian hoitaminen oikeudenkäynnissä edellyttänyt asianosaisen oikeudenkäyntiä varten tekemällä työllä tuottaman tiedon hankkimista joka tapauksessa jollakin muulla kustannuksia aiheuttavalla tavalla. Korvaus työstä ei siten ole korvausta suoranaisesta taloudellisesta menetyksestä, vaan korvausta asianosaisen itsensä omassa asiassaan erityisosaamiseensa liittyvästä merkittä­ västä työpanoksesta oikeudenkäyntiin liittyen. Oikeushenkilön puolesta työn on voinut tehdä joku yhtiön edustaja. Korvauksen tuomitseminen ei edellytä, että työn tekemisestä olisi aiheutunut asianosaiselle suoranaista taloudellista menetystä. Näin myös vapaa-aikana tehty työ voi tulla korvattavaksi. Vaikka oma työ oikeudenkäynnissä ei saa olla ansaintakeino, korvausta siitä määrättäessä tulee kuitenkin kiinnittää huomiota myös siihen, mitä työstä olisi ulkopuoliselle jouduttu maksamaan.

Vääränen on hyväksynyt yhtiön hallituksen puheenjohtajan asiaan käyttämäksi tuntimääräksi 97,5 tuntia ja toisen hallituksen jäsenen osalta 100 tuntia, mutta hän on katsonut, ettei asiassa ole ollut perusteita käyttää kahta edustajaa. Vääränen on hyväksynyt yhtiön edustajan tuntiveloituksen määräksi 20 euroa.

Koska kysymys on muutoksenhakuvaiheesta eikä asia siten ole asianosaisille ja asiamiehille uusi, asiassa ei ole ollut tarvetta sille, että oikeudenkäyntiin osallistuu samanaikaisesti kaksi yhtiön edustajaa. Hovioikeus pitää yhden edustajan osallistumista oikeudenkäyntiin perusteltuna.

Asian luonne ja Vääräsen hyväksyminen huomioon ottaen hovioikeus pitää kohtuullisena yhtiön asianosaiskulujen tuntimääränä 110 tuntia ja korvattavana asianosaiskulujen yhteismääränä 2.500 euroa.

Vääräsellä ei ole oikeutta saada korvausta asianosaiskuluistaan, joka vaatimus sisältää myös hänen nimeämiensä todistajien todistelukustannusten korvaukset siltä osin kuin ne ylittävät heille valtion varoista maksetut määrät, koska yhtiö voittaa asian hovioikeudessa miltei kokonaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä Vääränen on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan yhtiön kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Vääränen on hyväksynyt yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrällisesti lukuun ottamatta todistajien Gergin ja Ivströmin todistajanpalkkiota hyväksyen kummankin osalta määrällisesti puolet vaaditusta.

Ottaen kuitenkin huomioon riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 27 §:n säännös hovioikeus hylkää yhtiön vaatimuksen 17., 18. ja 21.12.2015 tehtyjen toimenpiteiden eli 7,5 tunnin osalta lakiin perustumattomana. Siltä osin kuin kysymys on Gerginja Ivströmin kuulemisesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta yhtiölle, hovioikeus pitää kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksena kummankin osalta 1.000 euroa.

Avustajan palkkio

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan valmistautumisesta palkkio maksetaan sen ajankäytön perusteella, jota voidaan pitää asian laatuun ja laajuuteen sekä suoritettuihin toimenpiteisiin nähden hyväksyttävänä.

Vääräsen avustajaksi määrätty asianajaja Timo E on vaatinut palkkiota valituksen laatimisesta noin 20 tuntia ja vastauksen laatimisesta noin 20 tuntia. Muusta asian valmistelusta E on vaatinut palkkiota lähes 80 tunnilta, johon sisältyy valmistautumista pääkäsittelyihin runsaat 23 tuntia. Pääkäsittely mukaan lukien katselmus ja sovitteluistunto ovat kestäneet yhteensä lähes 40 tuntia. Lisäksi E. on vaatinut palkkiota matka-ajasta ja kulukorvauksia.

Asian laatuun ja laajuuteen sekä suoritettuihin toimenpiteisiin nähden hyväksyttävänä ajankäyttönä on pidettävä valituksen ja vastauksen laatimisesta yhteensä kohtuulliseksi arvioitua 25 tuntia ja asian muusta valmistelusta kohtuulliseksi arvioitua 45 tuntia. Tässä harkinnassa hovioikeus on ottanut huomioon sen, että asiassa on käyty päämiehen ja avustajan välillä lukuisia sähköposti- ja puhelinneuvotteluja. Matka-ajasta ja matkakuluista sekä jälkitoimista palkkio maksetaan vaaditun mukaisesti. Lisäksi hovioikeus toteaa, ettei matka-aika sisälly avustajalle oikeusapulain nojalla korvattavien toimenpiteiden enimmäis­ tuntimäärään.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan:

As Oy Pohjan Luhtipuisto velvoitetaan suorittamaan A Vääräselle sopimukseen perustuvana vahingonkorvauksena sijaisasunnon vuokrakuluista 1.2.2013 - 28.2.2015 käräjäoikeuden tuomitseman yhteismäärän 11.770 euron asemesta 12.770 euroa. Tuomitulle määrälle on maksettava käräjäoikeuden tuomitsemaa korkoa seuraavasti:
-7.650 eurolle 15.4.2014 lukien
-3.570 eurolle 2.12.2014 lukien
-510 eurolle 3.12.2014 lukien
-520 eurolle 3.1.2015 lukien
-520 eurolle 3.2.2015 lukien.

Vääränen velvoitetaan suorittamaan As Oy Pohjan Luhtipuistolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena käräjäoikeuden tuomitseman 33.000 euron asemesta 38.000 euroa. Korvauksesta 33.000 eurolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n l momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan vaatimuksen mukaisesti 17.8.2015 lukien ja 5.000 eurolle korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

Vääränen velvoitetaan suorittamaan As Oy Pohjan Luhtipuistolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 46.173,10 euroa ja asianosaiskuluina 2.500 euroa, kummatkin määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.

Valtion varoista maksetaan asianajaja Timo Elle palkkioksi Vääräsen avustamisesta hovioikeudessa valituksen laatimisesta ja muista pääkäsittelyä edeltäneistä valmistelutoimista kohtuulliseksi arvioidun 70 tunnin ajankäytön perusteella 7.700 euroa, 39,75 tuntia kestäneen pääkäsittelyn osalta 4.372,50 euroa, 27,75 tunnin matka-ajasta 3.052,50 euroa, jälkitoimista 110 euroa ja matkakulujen korvauksena 944,72 euroa eli yhteensä 16.179,72 euroa sekä arvonlisäveron osuutena 3.883,13 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.

A Vääräsen vaatimus oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujensa korvaamisesta hovioikeudessa hylätään.

Muutoksenhaku


Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 13.2.2018.

Asian ovat ratkaisseet pääkäsittelyssä:

Hovioikeudenneuvos Leena V. Hovioikeudenneuvos Juha K. Hovioikeudenneuvos Virpi V.


Valmistelija:

Ratkaisu on yksimielinen.

Hovioikeuden esittelijä Emmi K.



LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUS
Pohja
Käräjätuomari Juuso L.




TUOMIO
Annettu kansliassa



1
15/6261

18.6.2015 L 12/12431


Kantaja

Vastaaja

Vääränen, A


As Oy Pohjan Luhtipuisto 0756709-3




Asia Vireille
ASIAN TAUSTA

Vahingonkorvaus 5.10.2012


A Vääränen on vuonna 1994 ostanut Asunto Oy Pohjan Luhtipuiston osakkeet, jotka oikeuttavat 66 neliömetrin asuinhuoneiston hallintaan.
Huoneisto, jossa on kaksi kerrosta, käsittää 2 huonetta, keittiön ja saunatilan sekä varastotilan. Asunto-osakeyhtiön rakennukset on rakennettu vuosina 1988 - 89.


KA Vaatimukset

Vääränen on vaatinut, että Asunto Oy Pohjan Luhtipuisto (jäljempänä myös asuntoyhtiö, taloyhtiö, yhtiö) velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena:

1.asunnon arvon alentumisesta 100.000 euroa,
2.asumishaitasta 28.2.2015 asti 52.200 euroa,
3.ylimääräisistä asumiskuluista 28.2.2015 saakka 22.316,31 euroa,
4.muuttokuluista 2.922 euroa,
5.pysyvästä terveydellisestä haitasta 19.720 euroa,
6.tilapäisestä haitasta 15.000 euroa,
7.lääkekuluista 1.886,53 euroa,
8.lääkärikuluista 1.346,50 euroa,
9.koti-irtaimiston ja vaatteiden turmeltumisesta 9.000 euroa,
10.siivouskuluista 5.954,66 euroa ja ·
11.selvityskuluista 20.314,92 euroa.

Vaatimuskohdalle 1 on suoritettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa haasteen tiedoksiannosta lukien. Kohdille 2-11 on suoritettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa

24.9.2010 lukien.

Vääränen on lisäksi vaatinut, että asunto-osakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen asianosaiskulunsa, selvittelykulunsa ja oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.


Perusteet


Tapahtumainkulku

Yhtiö oli vuosina 1996-1997 ryhtynyt selvittämään kohteessa ilmenneitä merkkejä rakennusvirheistä. Tuolloin oli ilmennyt, että perustuskuivatus ja sadevesiviemäröinti olivat olleet puutteellisia ja että perustusten eristys ja alapohjan täyttö oli toteutettu virheellisesti. Vääräsen asunnon alakerran kaksi seinää olivat olleet silminnähden märkiä. Kysymys oli ollut kokonaiskosteusrasitteen aiheuttamista seuraamuksista, mutta yhtiö oli korjannut ainoastaan sadevesirännien ja syöksytorvien
asennusvirheet vuonna 1996. Yhtiö oli laiminlyönyt suorittaa muilta osin mahdollisten vaurioiden tutkimisen (mm. alapohjarakenteet ja salaojat). Rakenteiden osalta ei myöskään ollut tehty minkäänlaista kuivatusta.
Vuonna 2000 tehdyissä rakenteiden avauksissa oli todettu, että ko. rakenteet olivat olleet märkiä. Yhtiö oli ilmoittanut, että virheet oli korjattu pesutilojen vesieristyksellä ja pintojen uusimisella.

Vääränen oli ensimmäisen kerran vuonna 1996 ilmoittanut yhtiön edustajalle asunnossa ilmenneistä terveyshaitoista. Isännöitsijä oli tuolloin kehottanut kantajaa itse kuivattamaan märkiä seiniä. Pohjan kaupungin terveystarkastaja oli tammikuussa 1999 ja vuonna 2000 todennut Vääräsen asunnon alakerran varastohuoneessa, kylpyhuoneessa, WC:ssä ja yläkerran WC:ssä mikrobeja ja kosteusvaurioita. Ympäristölautakunta oli antanut päätöksen korjata virheelliset rakenteet 1.8.2000 mennessä.

Edellä mainitun määräyksen perusteella yhtiö oli loppuvuonna 2000 saneerannut kohdetta korjaamalla asunnon kylpyhuonetta. Korjausten perusteella asunnossa oli vasta vuoden 2001 loppupuolella tehty asiaan liittyviä jatkotutkimuksia ja selvityksiä. Lisäksi selvityksiä oli tehty uudelleen vuonna 2002. Tuolloin oli havaittu, että asunnossa oli edelleen mikrobikasvustoa ja kosteusvaurioita. Saneeraukset olivat epäonnistuneet, koska korjauksia ei ollut asianmukaisesti suunniteltu eikä laajuutta selvitetty.

Yhtiön olisi pitänyt suorittaa asianmukaiset tutkimukset Vääräsen asunnon kosteusvaurioiden osalta viimeistään vuonna 1999. Yhtiö ei ollut myöskään saamansa korjausehdotuksen (kosteustutkimus 24.5.1999) mukaisesti selvittänyt mahdollista kosteuden nousua rakenteisiin alapohjarakenteiden kautta. Yhtiö oli saanut viranomaiselta kehotuksen korjaustöihin ryhtymisestä 22.6.1999. Yhtiö ei ollut ryhtynyt kehotuksen johdosta asianmukaisiin ja riittäviin toimenpiteisiin. Tämän vuoksi asia oli saatettu ympäristölautakunnan käsittelyyn 13.4.2000.
Lautakunta oli 18.5.2000 velvoittanut asuntoyhtiön korjaamaan kiinteistön kosteusvauriot ja mikrobihaitan sekä niille altistavat tekijät. Lisäksi päätöksessä oli edellytetty, että kostuneiden rakenteiden kostumisen syyt selvitetään avaamalla riittävästi rakenteita ja mui\\a asianmukaisilla tavoilla. Yhtiö oli ryhtynyt korjaustoimenpiteisiin kesällä 2000, mutta oli jälleen laiminlyönyt kehotuksen selvittää rakenteiden kastumisen syyt.

Yhtiö ei ollut menetellyt huolellisesti myöskään siltä osin, kun korjaukset olivat viivästyneet. Rakenteita oli avattu jo huhtikuussa 1999 mutta korjaukset olivat valmistuneet vasta 16.1.2001. Vääräselle oli aiheutunut tästä asumishaittaa.

11.2.2003 terveystarkastaja oli tehnyt yhtiölle selvityspyynnön. Yhtiön teettämä tutkimusselostus osoitti, että asunnon rakenteissa oli merkittävästi kohonneita kosteuspitoisuuksia salaojituksesta huolimatta. Yhtiölle oli annettu jälleen kehotus korjata rakennusvirheet.

Yhtiökokouksessa on vuonna 2003 käsitelty alapohjan kosteusongelmia ja todettu, että vuoden 1998 korjaustyöt olivat olleet riittämättömiä.

Yhtiö on tullut tietoiseksi asunnon vaurioista jo vuonna 1999. Tästä huolimatta se oli ryhtynyt tutkimustoimenpiteisiin vasta vuonna 2003. Koska korjaustoimia ei ollut aloitettu kohtuullisessa ajassa, Vääräsen asunto oli 1.9.2003 alkaen asetettu asumiskieltoon. Vuonna 2000 oli korjattu vain kylpyhuonetta, kun kosteusvaurioita oli havaittu tuolloin myös molemmissa WC-tiloissa ja varastohuoneessa.

Vuonna 2003 todetut kosteusvauriot perustusrakenteissa olisi huolellisesti meneteltäessä pitänyt havaita jo vuonna 1996 ja sen jälkeen tehtyjen toimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi vuosina 2001 ja 2002 tehdyissä mittauksissa oli havaittu viitteitä kosteusvaurioiden jatkumisesta asunnossa. Vasta vuonna 2003 yhtiö oli hankkinut kohteeseen konsultin arvioimaan tilannetta. Mainittu konsultti oli todennut kosteuden johtuvan alapohjarakenteiden ongelmista ja virheistä.

Vasta keväällä 2004 yhtiö oli ryhtynyt toimenpiteisiin asentaen Vääräsen asunnon alle ylimääräisen salaojaputken. Asennuksen virheellisyydestä ja maatäytön virheistä johtuen korjaustoimi oli ollut tehoton. Salaojat olivat muutoinkin olleet virheelliset ja toimimattomat.

Yhtiö oli tehnyt virheiden vuoksi korjauksia vuosina 2003-2006 ilman, että korjauksia olisi suunniteltu tai korjausten laajuutta tarkemmin selvitetty. Koska varsinaista kosteusvaurion syytä ei ollut korjattu, vauriot olivat korjaustoimenpiteistä huolimatta uusiutuneet.

Yhtiö ei ollut suorittanut VTT:n tutkimusselostuksessa (14.3.2003) edellytettyjä korjaustöitä. Tutkimusselostuksessa todetaan kohonneita kosteusrasitteita kaikkien huoneistoseinien osalta. Korjausvaihtoehtona oli ehdotettu salaojituksen lisäämistä kaikkien asuntojen välisten seinien juureen anturatason alapuolelle (vaihtoehto 2, s. 4). Tutkimuksen jälkeen oli tehty vain yksi seinän salaaja, jonka pintatasoa ei ole tiedossa.

Vääränen oli muuttanut takaisin asuntoon 30.10.2006. Asunnossa oli tammikuussa 2007 edelleen terveysviranomaisten toimesta todettu kohonneita kosteuksia rakenteissa, mistä oli tiedotettu yhtiön edustajia.

Kosteusvauriotutkimukset vuonna 2009 olivat osoittaneet seurausten jatkuneen. Vääränen oli vaatinut isännöitsijältä vuonna 2007-2008 toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, mutta tämä oli ryhtynyt ainoastaan vähäisiin korjauksiin, vaikka oli tiennyt rakenteiden ongelmasta.
Terveystarkastaja oli käynyt kohteessa 2.2.2009 ja todennut epäilyjä kosteusvauriosta, minkä seurauksena yhtiölle oli Attu toimenpidekehotus ja selvityspyyntö. Vääränen oli myös itse teettänyt tutkimuksen (lausunto 3.3.2009), jossa oli todettu kosteusvaurio. Yhtiön teettämässä kartoituksessa 24.9.2009 oli todettu alapohjanäyte ja väliseinä märäksi, mikä oli johtunut höyrynsulkumuovien virheellisestä asennuksesta. Tuolloin Atussa toimenpidesuosituksessa oli edellytetty perusteellista rakenteiden tutkimista ja korjaustöiden suunnitelmaa.

Yhtiö oli vuodenvaihteessa 2009-2010 teettänyt selvityksen, jossa oli todettu salaojituksen olevan epäkunnossa. Lisäksi perustuksen ja seinän välissä ei ollut ollut vedeneristettä ja alapohjatäyttö oli ollut edelleen virheellistä. Sama oli todettu Vääräsen teettämässä tutkimuksessa (lausunto 3.12.2009). Myös hänen 26.1.2010 teettämässään tutkimuksessa oli todettu alakerran materiaalinäytteissä selkeitä viitteitä kosteus- ja mikrobivaurioihin. Edelleen yhtiön 26.4.2010 teettämässä sisäilmatutkimuksessa oli todettu alakerran rakenteiden olevan mikrobivaurioituneita. Kyseisen toimenpide-ehdotuksen mukaisia toimenpiteitä ei ollut suoritettu kuin osittain. Yhtiö oli tehnyt/teettänyt vain salaojituksen huuhteluita.

Yhtiö on väittänyt, että hallituksen kokouksessa 13.10.2009 olisi päätetty WD-Kuivaus Oy:n ehdotuksen mukaisesti teettää perusteellinen tutkimus- ja suunnittelutoimeksianto asiantuntijalla. Hallitus ei ollut kuitenkaan ryhtynyt päätöksensä toteuttamiseen, vaan kohteessa oli selvitetty vain osin perustuskuivatuksen toimintaedellytyksiä.

Vääränen on lisäksi teettänyt kohteessa kokonaisvaltaisen asiantuntijatutkimuksen, jossa rakenteiden virheet ja niiden seuraukset on todettu (lausunto 12.8.2010).

Ympäristöviranomainen oli mm. 30.3.2010 tiedustellut yhtiöltä tarkempia suunnitelmia, mutta sellaisia yhtiö ei ollut viranomaiselle toimittanut.
Yhtiö oli laiminlyönyt laatia vaaditut suunnitelmat. Ympäristölautakunta on 30.5.201O velvoittanut yhtiön selvittämään asunnon terveyshaitat. Yhtiö ei ollut noudattanut päätöstä, vaan oli häätänyt Vääräsen asunnostaan vaikuttamattomien korjaustöiden tieltä, eikä ollut suostunut noudattamaan viranomaisen päätöstä. Yhtiö oli vasta 23.9.2010 ilmoittanut valinneensa korjaustöille urakoitsijan, mutta ei ollut ilmoittanut mitään korjauslaajuudesta ja -ajasta. Tälläkään hetkellä ei ole esitetty mitään työselostetta tai muuta urakoitsijan antamaa selvitystä suoritetusta korjauslaajuudesta ja -tavasta.

Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyspäällikkö oli 24.8.2010 todennut yhtiön tekemät selvitykset riittämättömiksi. Pohjan ympäristöterveyslautakunta on 4.11.2010 päättänyt asettaa Vääräsen asunnon käyttökieltoon.

Tämän jälkeenkin yhtiö oli laiminlyönyt korjata alapohjan täytön virheellisyydet ja alakerran lattian, minkä vuoksi kosteutta pääsee edelleen rakenteisiin eli Vääränen kiistää asuntoyhtiön suorittaneen myöskään myöhempiä toimenpidesuosituksia.

Vastaajan käyttämä asiantuntija on korjaustöitä suunniteltaessa tehnyt virheellisen olettamuksen alapohjan korjatun seinäosuuden kapillaarikatkon osalta. Mainitulla osuudella ei ole kapillaarikatkoa tai ilmansulkua maaperästä tuleville mikrobeille.

Yhtiö ei ollut tarkastanut salaojitusta kuin vähäisin osin eikä lainkaan alkuperäistä rakennuksen viereistä salaojitusta. Tästä syystä on selvää, ettei rakennuksen viereistä salaojitusta ole myöskään huuhdeltu. Lisäksi Vääräsen asunnon alle asennettu salaoja päättyy hiekkaan, minkä vuoksi se on toimimaton.

Ilmeistä on lisäksi, että kiinteistön sadevesiviemäröinti on toteutettu virheellisesti salaojaputkia käyttämällä, mikä lisää entisestään perustusten kosteusrasitetta.

Keväällä 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan kohteessa oli edelleen mikrobivaurio. Kohdetta oli korjattu huolimattomasti, mikäli lattiamatto oli asennettu betonin päälle ilman, että tasoite oli päässyt kuivumaan riittävästi. Lisäksi muovimaton liiman oli todettu aiheuttavan reagoidessaan kosteuden kanssa sisäilman laadun kannalta haitallisia prosesseja. Nämä prosessit jatkuvat lattiabetonin mahdollisesta kuivumisesta huolimatta. Edelleen 24.9.2012 päivätyn raportin mukaan rakenteiden kosteutta ja mikrobivaurioituneita rakenteita ei ollut saatu poistettua.

Viimeisimmän korjauksenkin jälkeen asunnosta on löytynyt selvä havainto poikkeuksellisesta mikrobikasvustosta. Muun muassa ilmavuoto lattian ja seinän välissä aiheuttaa mikrobien pääsyn sisäilmastoon.

Kohteessa oli tehty korjauksia vielä tammi-helmikuussa 2013.

Yhtiö oli lokakuussa 2011 teettänyt Vääräsen asunnossa siivouksen, jossa on käytetty kiellettyjä, biosidejä sisältäviä pesuaineita. Yhtiö oli lisäksi helmikuussa 2013 teettänyt asunnossa uuden desinfiointisiivouksen, jonka yhteydessä on myös käytetty biosidia sisältävää desinfiointiainetta. Biosidien käyttötarkoituksena on mikrobikantojen kemiallinen vähentäminen ja poistaminen, mutta ne eivät sinänsä poista mikrobikasvustoja. Biosidien käyttämisen seurauksena on mahdollista, että asunnon huoneilmassa ei ole väliaikaisesti huoneilman tutkimuksissa ollut havaittavissa mikrobeja.

Biosidit ovat terveydelle vaarallisia, ja Vääränen tulisi altistumaan niille yhtiön menettelyn seurauksena. Biosidien käyttö lisäksi pahentaa mikrobikasvustojen toksisuutta. Kun Vääräselle on aiheutunut mikrobiongelmasta muita sairauksia, on selvää, että hänelle on biosidien käytön myötä aiheutunut myös monikemikaaliherkkyys.

Biosidien käytön vuoksi asunto on asumiskelvoton, kunnes desinfiointikohteiden (kantajan käsityksen mukaan koko asunto) pintaosat on kokonaisuudessaan poistettu. Yhtiö on vastuussa osakkaalleen siitä, että sen käyttämät korjausmenetelmät ovat olleet asianmukaisia. Biosidien käyttö on entisestään laskenut asunnon arvoa.



Korvausvastuun yleiset perusteet

Yhtiö on tiennyt yhtiön rakennuksessa ja Vääräsen asunnossa olevista virheistä ja puutteista. Virheet ovat kuuluneet yhtiön kunnossapitovastuulle. Yhtiö on laiminlyönyt suorittaa asianmukaiset ja vaaditut korjaustoimet. Yhtiö on lisäksi laiminlyönyt valvoa suoritettujen korjaustöiden asianmukaisuutta ja sen, että Vääräsen asunto tulee toimenpiteillä kuntoon. Yhtiö on pyrkinyt korjaamaan ainoastaan virheen seurauksia, mutta ei ole poistanut sen aiheuttajaa, minkä vuoksi virhe on uusiutunut. Yhtiö ei ole noudattanut sille annettja ohjeita virheiden korjaamiseksi (mm. VTT). Yhtiön laiminlyönti on ollut törkeää ja se on jatkunut jo vuodesta 1998 alkaen eli erittäin pitkään. Yhtiö on siten laiminlyönyt kunnossapitovastuunsa ja on siten korvausvastuussa tästä aiheutuneista, jäljempänä selostetuista vahingoista. Yhtiöllä on asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 6 §:n nojalla näyttötaakka siitä, että se on menetellyt huolellisesti virheiden korjauksessa.

Yhtiö on tietoisesti jättänyt huomioimatta sellaiset tutkimustulokset, jotka olisivat edellyttäneet laajempia korjaustoimenpiteitä kuin yhtiö oli suorittanut. Yhtiö on tietoisesti laiminlyönyt selvittää kosteusvaurioiden syitä ja laajuutta jo vuodesta 1998 lukien sekä myöhemmin laiminlyönyt toteuttaa asiantuntijoiden toimenpidesuosituksia eli asuntoyhtiö ei ole menetellyt huolellisesti.

Yhtiön laiminlyönneistä on aiheutunut Vääräselle kohtuutonta haittaa. Myöskään yhtiön osakkaiden yhdenvertaisuus ei ole toteutunut, koska yksi osakkaista ei ole voinut käyttää asuntoaan lähes seitsemään vuoteen.

Mahdolliset viranomaisten laiminlyönnit eivät poista yhtiön korvausvastuuta.
3.2.2011 tehty sopimus osoittaa, että asuntoyhtiö on katsonut olevansa korvausvastuussa kantajalle aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Ilman vahingonkorvausvelvollisuutta asuntoyhtiöllä ei olisi velvollisuutta kyseisen sopimuksen mukaisiin korvauksiin. Sopimuksen mukaiset yhtiölle aiheutuvat maksuvelvollisuudet eivät ole päättyneet vieläkään.

Siltä osin, kun on vaadittu korvausta ylimääräisestä asumiskustannuksesta 1.2.2013 lukien, on vaatimuksen perusteena myös 3.2.2011 tehdyn sopimuksen rikkominen. Kun sopimuksessa on ehto, jonka mukaisesti mm. kantajan vuokrakulut maksetaan, kunnes

asunnon käyttökielto on poistunut, ja kun käyttökielto ei ole poistunut, sopimuksen mukainen vuokranmaksuvelvollisuus on edelleen voimassa , jota ehtoa vastaaja on rikkonut. Sopimusrikkomuksesta aiheutuu vaatimuksen mukainen taloudellinen vahinko 1.2.2013 lukien.

Asuntoyhtiön menettelyllä kokonaisuudessaan on aiheutettu merkittävää ja pitkäaikaista vahinkoa tavalliselle asukkaalle. Viitaten oikeuskäytäntöön vastuuta ei voida tältä osin rajoittaa vain esine- ja henkilövahinkoihin. Asiassa on erityisen painavia syitä myös taloudellisten vahinkojen korvaamiseen.


Korvauksen määrä


Asunto-osakkeiden arvon alentuminen


Vääräsen asunto-osakkeiden arvo olisi ilman mitään arvoa vähentäviä seikkoja noin 135.000 euroa. Asunnon käyttökelvottomuuden ja yhtiön haluttomuuden korjata virheitä vuoksi asunnon todellinen arvo on kuitenkin vain noin 35.000 euroa, kun otetaan huomioon mahdollisen ostajan varautuminen asunnon välttämättömään kunnostamiseen.
Asunnon laadulliset ominaisuudet ovat lisäksi kuluneiden vuosien aikana kärsineet, mikä on alentanut asunnon arvoa.

Yhtiö on velvollinen korvaamaan tämän arvon alentumisen.


Asumishaitta


Vääränen on vuodesta 1997 alkaen kärsinyt asunnon sisäilman haitoista. Hän on sairastunut vakavasti altistuessaan asunnossa terveyshaitalle.
Hänen asumisviihtyvyytensä ja - taso on laskenut merkittävästi hänen asuessaan muualla.

Vääränen oli asunut asunnossa vuoden 2000 remonttien aikana. Pesuhuonekorjaus oli kestänyt 6 kuukautta ja alakerran WC:n korjaus 2 kuukautta. Korjausalueen osastoimattomuuden vuoksi homepölyä oli päässyt muualle huoneistoon aiheuttaen Vääräselle aikaisempaa vakavampaa sairastumista ja oireilua. Koska nämä korjaukset eivät olleet parantaneet sisäilmaa, alakertaa ei ole voinut tämän jälkeen käyttää.
Toukokuussa 2004 korjaustöiden aikana homepöly oli päässyt uudelleen huoneistotiloihin aiheuttaen irtaimiston pilaantumisen. Syyskuussa 2004 irtaimisto oli siirretty ulkona sijaitsevaan konttiin.

Aikavälillä 1.10.2003-31. 7.2005 Vääränen oli joutunut asumaan poikansa luona ja osin sukulaisten mökillä sekä 1.8.2005-30.10.2006 kaupungin vuokra-asunnossa ja tammikuusta 2011 lukien ulkopuolisen vuokraamassa, asuntoaan pienemmässä väliaikaisasunnossa.

Tammikuusta 2011 helmikuuhun 2011 asti kantaja asui tuttavansa luona. Vuokrasopimus oli tehty 31.1.2011 ja edellä mainittu sopimus asuntoyhtiön kanssa 3.2.2011.

Syyskuun 2009 ja tammikuun 2011 välisenä aikana Vääränen oli joutunut eristämään asunnon käyttötilat yläkerran keittiöön ja WC:hen. Asumishaittojen vuoksi hän ei ole voinut pitää luonaan astmaa ja allergioita sairastavaa lastenlastaan ja muita ystäviä. Asunnon pesutiloja ei ole voinut käyttää tuona aikana. Asunnon tavanomainen käyttö on siten estynyt. Huoneistossa asuminen aiheutti tuona aikana merkittävää terveydellistä haittaa, jatkuvaa oireilua ja lääkityksen lisääntymistä.

Kokonaisuudessaan kohtuullinen korvaus asumishaitasta 1.9.2000 alkaen on 300 euroa kuukaudessa. Oikeus korvaukseen on myös asunnon korjausajalta, koska asuinolosuhteet eivät ole vastAet kantajan omistaman asunnon vastaavia ja koska asianmukaisesti meneteltäessä olisi asunto korjattu jo vuonna 1999, eikä jatkokorjauksia olisi tarvittu.


Ylimääräiset asumiskulut


Vääränen on, asuessaan edellä selostetuin tavoin muualla, suorittanut asuntojen haltijoille asumiskorvausta sekä muita ylimääräisiä kuluja seuraavasti:

-1.10.2003-31.7.2005 (alivuokraisena) yhteensä4.400 euroa,
- 1.8.2005-30.10.2006 (päävuokralaisena) yhteensä 4.666,31 euroa,
- 1.2.2013-30.11.2014 yhteensä 10.220 euroa.

- ylimääräiset sähkölaskut ajalta 1.10.2003-30.10.2006 yhteensä 1.480 euroa. Asuntoa ei ole tuolloin voitu hyödyntää.


Vääränen on ajalla 1.10.2003-31.12.2004 ollut vapautettu yhtiövastikkeen suorittamisesta.


Muuttokustannukset


Vääränen on joutunut tekemään seuraavat muutat:
- 27.9.2003-30.9.2003 pois asunnosta,
- 1.8.2005-20.8.2005 toiseen asuntoon,
- 27.10.2006-30.10.2006 takaisin asuntoon ja
- 11.1.2011-24.3.2011 pois asunnosta.

Muuttoihin on kulunut Vääräsen omaa aikaa yhteensä 221 tuntia (a 12 euroa). Vääränen on lisäksi maksanut muuttoapumiehille korvauksia yhteensä 270 euroa.

Pysyvä terveydellinen haitta


Vääräselle on aiheutunut asunnon puutteista ja mikrobeille, homeille sekä sädesienille altistumisesta pitkäaikaisina oireina astma, hengitystietulehduksia, iho-oireita, silmäoireita- ja sairaus, lihas- ja nivelkipuja, pääkipuja, äänen käheyttä, nenäverenvuotoa ja tinnitusta, jotka vahingot yhtiön on Vääräselle korvattava. Kysymys on pysyvästä terveyshaitasta, joka on syy-yhteydessä yhtiön laiminlyönteihin.


Tilapäinen terveydellinen haitta


Vääräselle on edellisessä kohdassa selostetuin tavoin aiheutunut monenlaisia terveyshaittoja ja siten tilapäistä terveydellistä haittaa, joka yhtiön on korvattava. Tilapäisen haitan korvausta vaaditaan vain 1.9.2000 jälkeiseltä ajalta (vanhentuminen huomioitu).


Lääke- ja lääkärikulut


Vääräselle on aiheutunut 1.9.2000 lukien lääkekuluja yhteensä 1.886,53 euroa sekä lääkärikuluja 1.306,90 euroa, jotka määrät yhtiön on korvattava Vääräselle.


Koti-irtaimiston ja vaatteiden turmeltuminen


Vääräsen omaisuutta on turmeltunut käyttökelvottomaksi seuraavasti:
-3 kpl sänkyjä
-3 kpl joustinpatjoja
-petauspatjat
-vuodevaatteet
-viltit
-kirjahylly kirjoineen (n. 150 kpl)
-kirjoituspöytä
-tietokone
-sohvaryhmä (sohva ja 2 tuolia)
-pöytä
-4 tuolia
-mattoja, verhot, ryijyt, taulut sekä pienempää kodin tavaraa.

Edellä mainitun irtaimiston yhteisarvo on vähintään 5.000 euroa. Lisäksi pilalle menneiden vaatteiden arvo on ollut yhteensä 500 euroa.

Vuonna 2011 aloitetussa korjaustyössä Vääräsen koti-irtaimistosta oli lisäksi poistettu 4 kaappia (a 200 euroa), 4 hyllykaappia (a 100 euroa) sekä pihalta tarpeettomasti poistettu 6 marjapensasta (a 150 euroa) ja pihtakuusi (900 euroa). Vahinkoa on tältä osin aiheutunut yhteensä 3.000 euroa.

Siivouskulut

Vääränen on eri vaiheissa ollut pakotettu siivoamaan asuntoaan useaan otteeseen. Lisäksi hän oli yrittänyt puhdistaa ja pestä mikrobivaurioitunutta irtainta omaisuutta. Siivouksesta on aiheutunut 470,5 tunnin työmäärä (a 12 euroa). Ajanhukka on johtunut yhtiön laiminlyönneistä. Vääränen on maksanut GHS-Palvelu Oy:lle 308,66 euroa asunnon siivouksesta ja höyrypesusta 5.6.2006.


Selvityskulut

Vääränen on ollut pakotettu hankkimaan lukuisan määrän selvityksiä ja analyysituloksia asunnostaan ja siellä olevista virheistä sekä käymään asiaan liittyviä neuvotteluja. Selvitystyöt ovat olleet välttämättömiä, koska yhtiö on koko ajan virheellisesti väittänyt asunnon olevan asumiskelpoinen.

Lisäksi Vääräselle on aiheutunut ajanhukkaa selvitystöistä, lääkärikäynneistä, asiakirjojen hankkimisesta ym. toimenpiteistä. Ajanhukkaa on aiheutunut yhteensä 668,5 tuntia (a 12 euroa).
Selvitystyöllään Vääränen on pyrkinyt myötävaikuttamaan korjausten tekemiseen. Ajanhukka on syy-yhteydessä yhtiön laiminlyönteihin.
Vääräselle on lisäksi aiheutunut tulostamis- ja kopiointikuluja yhteensä 762,55 euroa. Kyse ei ole sellaisesta selvityksestä, joita olisi pidettävä asianosaiskuluina vaan muista selvityksistä, jotka ovat aiheutuneet ennen oikeudenkäyntiä tapahtuneista ja yhtiön huolimattomuuteen syy-seuraus -suhteessa olevista tekijöistä. Näillä selvityksillä kantajalla on ollut pyrkimyksenä saada asuntonsa asumiskelpoiseksi.

Vääränen on suorittanut asiantuntijoille tutkimus/selvityskuluja seuraavasti:
-umi-Group Oy 170 euroa
-RK-Pieta / Helena Petarinen 314 euroa
-RK-Pieta / Helena Petarinen 173,24 euroa
-Insinööritoimisto Henrik Himgerb 226,19 euroa,
-em. toimisto 244,16 euroa
-em. toimisto 596,58 euroa
-Ramboll Analytics 368,56 euroa
-lns.tsto Lonkanen & Huumonen Oy 3.524,57 euroa
-Tiilimestarit Oy 301 euroa
- em. yritys 510 euroa
- T:mi Sarinen Jorma 1.703,14 euroa
- Sp-koti Länsi-Uudenmaan asuntovälitys Oy 307,50 euroa
- Huoneistokeskus Oy 473,56 euroa
- Ramo Risanen 240 euroa

Edellä mainitut yhteensä 9.152,50 euroa.

Lisäksi Vääränen on suorittanut seuraavat tutkimuskulut:

-Tiilimestarit Oy (12.11.2012) 330 euroa,
- Metropolilab (29.11.2012) 608,60 euroa
-Tiilimestarit Oy (10.2.2013) 372 euroa ja
-Metropolilab (31.5.2013) 547,09 euroa
-Työterveyslaitos (18.8.2013) 520,18 euroa.


Vääräsen myötävaikutus vahinkoon

Vääränen ei ole muuttanut asunnon huonejärjestystä eikä ole menetellyt yhtiön väittämin tavoin ilmanvaihtokanavien osalta, vaan nämä ovat edelleen samassa muodossa kuin Vääräsen saadessa asunnon hallintaansa. Vääränen ei ole tehnyt mitään muutostöitä asunnossaan eikä asentanut sinne kaapistoja eikä siten ole myötävaikuttanut virheiden syntymiseen. Vääränen ei ole vastuussa aikaisempien omistajien tekemistä muutostöistä (varastohuone). Varastohuonetta on käytetty vain vähän, eikä tällä käytöllä ole ollut vaikutusta kosteusvaurioon. Yhtiö ei ole vaatinut po. rakennetta muutettavaksi korjaustöiden yhteydessä ja on siten hyväksynyt rakenteen. Muillakin osakkailla on vastaavia huonetiloja käytössään. Myöskään huonetilojen ilmanvaihdolla ei ole vaikutusta kosteusvaurioon. Vääränen ei ole pitänyt ilmanvaihtoa pois päältä.

Vääränen ei ole omalla toiminnallaan pyrkinyt estämään yhtiötä suorittamasta tutkimuksia tai korjaustöitä asunnossa taikka haittaamaan näitä toimenpiteitä. Vuonna 2010 kantajan pyynnöistä huolimatta asuntoyhtiöllä ei ollut osoittaa sijaisasuntoa. Sitä on vaadittu 18.2.2010 (K72), ja pyynnöstä on kieltäydytty 29.9.2010 (K71).


Vaatimusten kohtuullisuus

Vääräsen vaatimukset eivät ole kohtuuttomia.


Vanhentuminen

Vääränen on tehnyt vahingonkorvausvaatimuksen elokuussa 2010, johon yhtiö on antanut vastauksensa (AA H kirje 22.9.2010). Tosiasiassa ensimmäinen vahingonkorvausvaade oli tehty jo 30.5.2010 päivätyllä kirjeellä, johon asuntoyhtiö ei ollut kuitenkaan reagoinut. Näin ollen ainoastaan vaatimukset ajalta ennen elokuuta 2000 syntyneistä
vahingoista ovat vanhentuneita. Vaatimukset on oikaistu tätä vastaaviksi. Laiminlyönti on alkanut viimeistään vuonna 1999 ja jatkuu edelleen.
Asunto-osakeyhtiölain 24 luku 10 § yhdessä vanhentumislain 7 §:n kanssa määrittävät vanhentumisajan kymmeneksi vuodeksi, joka vanhentumisaika ei koske henkilövahinkoja.

Korkovaatimus

Korkovaatimus perustuu VT Raija Himgergin elokuussa 2010 lähettämällä kirjeellä tehtyihin vaatimuksiin ja korkolain 7 §:ään.

VASTAUS Vaatimukset

Asunto Oy Pohjan Luhtipuisto on vastustanut knnetta kokonaisuudessaan ja vaatinut, että Vääränen velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut sekä yhtiön edustajille aiheutuneet asianosaiskulut laillisine viivästyskorkoineen.


Perusteet

Tapahtumainku/ku


Vuodet 1996-1998


Kysymys on 1980-luvun lopussa rakennetusta taloyhtiöstä, jossa on eri aikoina havaittu rakentajan rakennusaikaisista laiminlyönneistä johtuvia ongelmia. Taloyhtiö on selvittänyt ja korjannut näitä ongelmia sitä mukaan, kun niitä on havaittu käyttäen apunaan rakennusalan asiantuntijoita.

Vuonna 1996 taloyhtiö oli siirtänyt asuntojen A1 ja A2 väliseen kulmaukseen johtaneen rännin, jolla toimenpiteellä oli estetty sulamisvesien päätyminen talon rakenteisiin. Lisäksi samalla oli korjattu maan kaataja. Ennen korjaustyötä oli konsultoitu isännöitsijää ja rakennusalan asiantuntijaa (Paavo Kuisma).

Yhtiössä oli vuonna 1998 korjattu salaojat sekä rakennettu sadevesiviemäröinti ja perustusten ulkopuolinen vedeneristys. Taloyhtiö oli tilannut homepölykartoituksen, jonka oli suorittanut Eero Keränen 7.5.1997 sekä kosteusmittauksen, jonka oli suorittanut Rakennustekninen Toimisto P. Kuisma Oy 15.5.1997. Ylimääräinen yhtiökokous 19.11.1997 oli päättänyt korjausten suorittamisesta. Kellarin perusmuuri oli kaivettu auki, salaojat korjattu sekä rakennettu sadevesiviemäröinti ja perustusten ulkopuolinen eristys. Työt valmistuivat kesällä 1998. Taloyhtiö on vuosina 1997-1998 reagoinut väitettyihin puutteisiin oikea-aikaisesti ja käyttänyt asiantuntijoita apunaan suunnittelussa ja korjausten toteutuksessa.


Vuodet 1999-2002

Vuonna 1999 oli havaittu, että huoneiston A2 pesuhuoneistosta pääsee imeytymään kosteutta rakenteisiin, mikä oli johtunut lattiakaivon materiaalin haurastumisesta. Asia oli tullut yhtiön tietoon 9.3.1999.
Taloyhtiö oli reagoinut asiaan asianmukaisesti. Yhtiössä oli pidetty varsinainen yhtiökokous 13.3.1999. Taloyhtiö oli ilmoittanut 22.3.1999 osakkaille suorittavansa kaikkien huoneistojen kosteiden tilojen sekä maanalaisten huonetilojen seinien kosteusmittaukset. Kosteusmittaukset oli tehty kaikissa huoneistoissa 31.3.1999. Lisäksi oli tehty

tarkistusmittaukset 24.5.1999. Yhtiön hallitus oli käsitellyt asiaa kokouksissa 16.8.1999 ja 26.8.1999, joissa oli todettu ongelmana huoneiston Vääränen/Kaija välinen seinä ja mahdollisesti myös pesuhuoneiden lattiat. Hallitus oli päättänyt pyytää tarjouksia rakennustöiden valvojilta, joka valvoja kilpailuttaisi urakat. Isännöitsijä oli pyytänyt tarjouksia, jonka jälkeen hallitus oli valinnut valvojaksi Pekka Ivströmin (Eksa Oy). Työt oli tehty valvojan 13.1.2000 laatimien rakennustyöselityksen ja urakkaohjelman mukaisesti. Vääräsen yhteydenotot eri viranomaisille ja poliisiin olivat viivästyttäneet projektia taloyhtiön joutuessa antamaan näille erilaisia selvityksiä. Urakat olivat valmistuneet kesällä 2000 kauan kestäneiden rakenteiden kuivaamistoimenpiteiden jälkeen.

Kaikkien asuntojen pesuhuoneet oli lisäksi korjattu vuosina 2001-2002.

Taloyhtiö oli toteuttanut Ympäristölautakuf!nan päätöksen 18.5.2000 mukaiset työt vuoden 2000 loppupuolella. Korjaustyöt eivät olleet epäonnistuneet Vääräsen väittämin tavoin, vaan ne on suoritettu asianmukaisesti.

Taloyhtiö oli vuosina 1999-2002 reagoinut oikea-aikaisesti ja aktiivisesti ongelmiin. Yhtiö oli asianmukaisesti selvittänyt, suunnitellut ja korjannut ongelmat asiantuntijoita käyttäen. Yhtiöllä ei ole tuottamusta asiassa.


Vuodet 2003-2005

Yhtiö oli suorittanut VTT:n tutkimusselosteen 14.3.2003 mukaiset toimenpiteet. Yhtiö oli teettänyt pihasalaojan talojen Aja B väliselle kulkuväylälle, millä oli katkaistu orsivesien kulku talon A alle. Lisäksi asunnon A2 alapohjan täytemateriaali oli vaihdettu lekasoraan n. 1,5 metrin leveydeltä koko asunnon pituudelta ja perustuksiin asti.
Lekasoran alle oli asennettu tarkastussalaojaputki, josta oli yhteys tarkastuskaivoon takapihalle. Lisäksi vuonna 2004 oli vaihdettu Vääräsen huoneistojen lämminvesivaraaja. Koska huoneiston A2 kylpyhuoneessa oli edelleen ollut kosteutta, lattia ja seinät oli avattu, kuivattu ja korjattu.
Kohteessa oli tehty myös muita korjaustoimenpiteitä.

Taloyhtiössä korjaustarvetta ja VTT:n tutkimusselostetta oli käsitelty yhtiökokouksessa 4.6.2003. Tämän jälkeen hallitus oli käsitellyt asiaa kokouksessaan 2.7.2003, jolloin oli päätetty suunnittelu- ja korjaustoimenpiteiden käynnistämisestä. Hallituksen kokouksessa 13.8.2003 oli valittu uusi isännöitsijä vetämään projektia. Elokuussa korjaustöiden valvojaksi oli valittu Pekka Ivström. Tämän jälkeen syksyn 2003 aikana asiaa oli käsitelty lukuisissa hallituksen kokouksissa, joissa
oli päätetty remontin tekemiseen liittyvistä kysymyksistä. Kaikki toimenpiteet olivat valmistuneet vuoden 2004 loppuun mennessa Ja ne oli toteutettu ammattimaisten toimijoiden tekemänä.

Yhtiö oli tehnyt kaikki tarvittavat, edellä selostetut korjaukset vuosina 2003 ja 2005 havaittuihin ongelmiin. Yhtiö oli toteuttanut kaikki korjaukset sen hetkisen parhaan ymmärryksen ja tiedon mukaan.
Asunto-osakeyhtiön päätöksentekomenettelyyn ja käytännön järjestelyihin on kulunut aikaa, mitä ei voida kuitenkaan katsoa yhtiön laiminlyönniksi. Asiaa oli lisäksi viivästyttänyt hallituksen ja isännöitsijän vaihtuminen keväällä/kesällä 2003.

Ympäristölautakunnan päätös asettaa asunto asumiskieltoon 1.9.2003 lukien oli ollut virheellinen ja Helsingin hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen.

Ympäristölautakunta oli 15.9.2005 antamassa päätöksessä todennut lautakunnan antamat määräykset toteutetuiksi.


Vuodet 2009-2012

Yhtiö oli puuttunut vuonna 2009 havaittuihin ongelmiin asianmukaisella tavalla. Asunnontarkastuspöytäkirjassa 2.2.2009 ei ollut todettu terveyshaittaa, vaan mahdollinen epäily sellaisesta. Yhtiön tilaama tarkastaja oli jo 11.2.2009 käynyt Vääräsen asunnossa mutta tämä oli kieltänyt asianmukaisten tutkimusten suorittamisen. Yhtiö oli teettänyt WD Kuivaus Oy:llä kartoitukset 27.4.2009 ja 8.10.2009 sekä ryhtynyt siinä esitetyn toimenpide-ehdotuksen mukaisiin toimenpiteisiin. Yhtiö oli lisäksi teettänyt salaojatutkimuksen 16.12.2009 sekä siihen liittyvän asiantuntijalausunnon (15.1.2010) toimenpidesuosituksineen
Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:llä (päivätty 29.3.2010). Yhtiö oli edelleen teettänyt sisäilmatutkimuksen RH Korjaussarja Oy:llä 26.4.2010. Yhtiö oli toteuttanut kaikki edellä selostetuissa tutkimuksissa esitetyt toimenpiteet.

Yhtiön teettämässä salaojatutkimuksessa (15.1.2010) oli selvinnyt, että putkistossa oli ollut kaksi tukosta, jotka oli korjattu yhtiön osakkaiden omana työnä. Yhtiö oli lisäksi teettänyt salaojien huuhtelun 26.4.2010, 5.5.2010 ja noin 16.6.2011.

Vääränen oli lisäksi teettänyt ilman yhtiön lupaa ja tietoisuutta omia tutkimuksiaan kohteessa (Insinööritoimisto Lonkanen & Huumonen Oy:n lausunto 12.8.2010, Henrik Himgergin lausunto 3.1.2009 sekä Juha Reinikasen ja Jorma Saarisen raportit vuonna 2012). Yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta tai edes mahdollisuuttakaan toteuttaa tällaisten tutkimusten johdosta annettuja toimenpide-ehdotuksia. Yhtiö on kuitenkin sittemmin toteuttanut raporteissa mainittujen todellisten ongelmien korjaukset.

Yhtiö ei ollut häätänyt Väärästä asunnostaan tarpeettoman korjauksen tekemiseksi. Sen sijaan yhtiö oli ajalla 6.6.2011-1.3.2012 toteuttanut kohteessa laajan korjauksen, jossa kaikki tuohon mennessä havaitut ongelmat oli korjattu alan ammattilaisten toimesta. Tällaisia korjaustöitä olivat mm. kapillaarikatkojen asennus ja riskirakenteiden korjaukset.
Korjaustyön oli suunnitellut rakennusmestari Jouni Ossinen / Raksystems Anticimex Oy ja toteuttanut Ginola Oy sekä Pohjan Putki Ja Saneeraus Oy. Valvojana oli toiminut Jouni Ossinen.

Se, että Vääräsen huoneistossa oli asennettu lattiamatto kostean betonin päälle ei ole ollut taloyhtiön vaan urakoitsijan vastuulla. Betoni olisi joka tapauksessa kuivunut itsestään maton alla.

Huoneiston asuinkelpoisuuden toteaminen ja viranomaispäätökset

Edellä kuvattujen korjaustoimenpiteiden jälkeen huoneiston asumiskelpoisuus on todettu useassa asiantuntijaselvityksessä, joita ovat:
-Sisäilmamittaus Andersen-menetelmällä/Raksystems 29.11.2011,
-Asiantuntijalausunto rakennuksen sisäilman laadusta/sertifioitu rakennusterveysasiantuntija Kari Rassinen/Raksystems 20.1.2012,
-Vaurioraportin vertaaminen tehtyihin toimenpiteisiin, Rassinen/Raksystems 20.4.2012,
-Asiantuntijalausunto asuinhuoneiston sisäilman laadusta, Rassinen/Raksystems 17.8.2012 ja
-Lausunto Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunnalle 15.12.2012, Rassinen/Raksystems.

Yhtiön korjaustöiden aloittaminen oli viivästynyt lähes vuodella, koska Vääränen ei ollut suostunut päästämään taloyhtiön tilaamia tutkijoita ja suunnittelijoita asuntoon eikä ollut suostunut muuttamaan pois asunnosta korjaustöiden suorittamisen vuoksi. Tämän vuoksi yhtiö oli ollut pakotettu tekemään päätöksen huoneiston haltuunottamisesta tutkimusten ja korjausten suorittamiseksi. Vääränen oli muuttanut asunnosta 15.2.2011, mutta rakennustyöt oli urakoitsijoista johtuvista syistä päästy aloittamaan vasta toukokuussa 2011.

Vääränen oli syksyllä 2010 pyytänyt Pohjan kaupungin ympäristöterveyslautakuntaa asettamaan asunnon asumiskieltoon, mikä kielto oli tullut voimaan 1.1.2011 alkaen. Yhtiö ei ollut vastustanut kieltoa, jotta korjaustyöt päästäisiin aloittamaan Vääräsen muutettua asunnosta. Taloyhtiö ei ollut kuitenkaan hyväksynyt päätöksen perusteita asumiskiellon asettamiselle. Helsingin hallinto-oikeus on kumonnut
Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunnan tekemän, asumiskiellon kumoamista koskevan ratkaisun 28.3.2014 antamallaan päätöksellä, mikä kumoaminen on perustunut pääasiassa siihen, että lautakunnan päätöslauselma oli ollut epäselvä ja tulkinnanvarainen.

Huoneiston on 31.5.2013 päivätyssä Delete Oy:n laatimassa sisäilmamittausraportissa todettu olevan asumiskelpoinen eikä siinä ole tutkimuksessa esiintynyt terveyshaittaa.


Biosidit

Kantaja on väittänyt, että hänelle on syntynyt monikemikaaliyliherkkyys biosidien käytön johdosta. Kantaja ei ole kuitenkaan asunut päivääkään huoneistossa siivousten jälkeen. Taloyhtiö on ainoastaan tilannut Vääräsen väittämät siivoukset, joiden yhteydesssä on käytetty biosidejä sisältäviä pesuaineita. Yhtiö on voinut luottaa siihen, että alan ammattilainen suorittaa siivoukset asianmukaisesti ja käyttäen hyväksyttyjä kemikaaleja. Molemmat siivoukset on tehty sen ajan normien mukaisesti eikä niissä ole käytetty kiellettyä pesuainetta.

Puheena olevat siivoukset on toteutettu vasta korjaustöiden jälkeen, eikä niitä ole toteutettu siinä tarkoituksessa, että niillä korjattaisiin tai hoidettaisiin mikrobiongelmaa.


Sovellettavista korvaussäännöksistä

Kysymys on vahingonkorvauslain soveltamisen piiriin kuuluvasta, sopimuksen ulkoisesta vahingosta. Tämän vuoksi esine- ja henkilövahinkoihin liittymätön taloudellinen vahinko ei voi tulla korvattavaksi. Kysymys ei ole rikollisesta menettelystä eikä vahingonkorvauslaissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä taloudellisen vahingon korvaamiseksi ole olemassa. Tämän vuoksi vaatimus asunnon arvon alentumisesta ja asumishaitan korvaamisesta on hylättävä.


Korvausvaatimuksen yleisistä perusteista

Vahingonkorvauslain mukainen vastuu edellyttää täyttyäkseen vahingon tapahtumista, tuottamusta sekä syy-yhteyttä tuottamuksen ja vahingon välillä. Tässä tapauksessa tällaisia korvausvastuun edellytyksiä ei ole.

Taloyhtiö ei ole laiminlyönyt sillä olevaa kunnossapitovelvollisuutta. Yhtiö on teettänyt asiantuntijoiden toimesta riittävät tutkimukset ja korjaustoimenpiteet eikä ole viivytellyt niiden suorittamisessa (ks. edellä korjaustöiden osalta lausuttu).

Vääräsen huoneistossa ei ole väitetyn kaltaisia sisäilmaongelmia. Vääräsen väitetyt terveysongelmat johtuvat todennäköisesti muusta syystä kuin asumisesta po. huoneistossa. Kukaan muu taloyhtiön asukas ei ole ilmoittanut kärsineensä vastaavista ongelmista eikä muissa huoneistoissa ole edes väitetty olevan vastaavia ongelmia. Syy-yhteyttä mahdollisen mikrobivaurion ja ihmisen sairastumisen välillä ei ylipäätään ole pystytty osoittamaan. Vääränen on oman kertomuksensa mukaan yliherkistynyt mikrobeille ja hänelle on aiheutunut monikemikaaliherkkyys, joten hän ei tämän johdosta voisi asua edes tavanomaisessa asunnossa, jossa normaali herkistymätön ihminen ei oireile. Taloyhtiöllä ei ole velvollisuutta ryhtyä erityisjärjestelyihin yhden omistajan henkilökohtaisten ominaisuuksien takia ja omistajan on siedettävä normaalitasoista huoneilmaa.


Vääräsen oma tuottamus

Vääränen on osaltaan myötävaikuttanut väitettyihin vahinkoihin.

Vääränen on pitänyt alakerran varaston sivuhuoneessa olevaa korvausilmaventtiiliä vuosikausia kokonaan kiinni. Vääränen on lisäksi pitänyt koko ajan koneellista ilmanvaihtoa pois päältä, jolloin ilmanvaihto ei ole toiminut eikä ilma ole kiertänyt. Tällöin myös kosteus on tiivistynyt seinien sisäpintoihin, mistä on voinut aiheutua kosteusvaurioita.

Vääränen on käyttänyt alakerran ikkunatonta varastohuonetta makuuhuoneenaan. Huonetta ei ole tarkoitettu asuinkäyttöön. Väitettyjä mikrobipitoisuuksia on havaittu nimenomaan tässä huoneessa.

Vääräsen hallitsemaan huoneistoon on muun kuin taloyhtiön toimesta rakennettu alakerran varastohuoneeseen koko seinän pituinen kaapisto, joka on ollut kiinnitettynä suoraan maanvaraiseen seinään niin, että ilma ei ole päässyt kiertämään seinän ja kaapiston välissä. Tämä on ollut omiaan aiheuttamaan mikrobikasvustoa kaapiston ja seinän rajapintaan, joten kyse on muusta kuin taloyhtiön vastuulle kuuluvasta toiminnasta.

Edellä mainittuun varastohuoneeseen on edelleen asennettu maanvastainen lämpöeristetty seinärakenne harkkoperusmuuria vasten, mikä on riskirakenne. Riskinä on kosteuden tiivistyminen lämmöneristeen ja maanvaraisen kiviainesrakenteisen seinän rajapintaan. Tämä riskirakenne on korjattu taloyhtiön toimesta vuonna 2011.

Vääränen on monella tavalla vaikeuttanut ongelmien selvittämistä ja korjaamista. Hän oli mm. 11.2.2009 kieltänyt yhtiön tilaamaa tarkastajaa suorittamasta porareikätutkimuksia tai rakenteita avaamalla tehtäviä tutkimuksia. Lisäksi hän oli keväällä 2010 kieltänyt suorittamasta asunnossa tutkimusta kapillaarikatkon tekemisestä. Vääränen oli toistuvasti kieltäytynyt päästämästä erilaisten tutkimusten suorittajia huoneistoonsa. Taloyhtiö on antanut Vääräselle varoituksen 15.9.2010, koska tämä ei ole suostunut korjaustöiden aloittamiseen eikä suostunut myöskään muuttamaan asunnosta. Yhtiö oli lopulta 26.10.201O päättänyt ottaa Vääräsen asunnon haltuunsa korjaustöiden aloittamiseksi.


Vaatimusten kohtuuttomuus

Taloyhtiön asioita hoitaa maallikoista koostuva hallitus, joka on joutunut turvautumaan asiantuntijoiden apuun korjaustöiden suunnittelussa.
Kysymys on pienestä taloyhtiöstä (9 huoneistoa), jonka osakkaat ovat jo nyt joutuneet huomattavan taloudellisen rasituksen kohteeksi korjaustöiden vuoksi. Edellä mainituista syistä sekä Vääräsen oma toiminta huomioon ottaen korvausvaatimukset ovat kohtuuttomia.
Mahdollisia korvausmääriä tulee joka tapauksessa sovitella.


Vanhentumisesta

Oikeus vahingonkorvaukseen vanhenee 3 vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää vahingosta tai siitä vastuussa olevasta.

Ainakin seuraavat Vääräsen vaatimukset ovat vanhentuneet siltä osin kuin korvausta vaaditaan aikaisemmalta ajalta kuin 3 vuotta vaatimukser esittämisestä eli ajalta ennen 1.9.2007:

a)Vaatimus asumishaitasta on lisäksi vanhentunut siltä osin, kun sitä vaaditaan aikaisemmalta ajanjaksolta kuin 3 vuotta ennen haastehakemuksen tiedoksisaamista, mikä tapahtui 16.10.2012.

Vaatimus asumishaittaa koskien siten, että se koskee muutakin kuin sellaista aikaa, kun asunto on ollut pois asumiskäytöstä on esitetty ensimmäisen kerran vasta haastehakemuksessa. Asunto ei ole ollut pois asuinkäytöstä muuten kuin ajan 18.9.2003-24.3.2004, jolloin huoneisto oli asumiskiellossa, jonka senkin Helsingin hallinto-oikeus kumosi 24.3.2004 antamallaan päätöksellä. Vanhentuneita ovat täten kaikki vaaditut määrät ennen 16.10.2009. Vanhentunut määrä on 1.9.2000-16.10.2009 eli yhteensä 109,5 kk a 300 euroa/kk eli yhteensä 32.850 euroa.

Toissijaisesti vastaaja katsoo, että 3 vuoden vanhentumisaika on katkaistu 1.9.2010 ja vaatimus asumishaitasta on vanhentunut ajalta ennen 1.9.2007 eli vanhentunut osuus on 25.200 euroa.

b)vaatimus ylimääräisistä asumiskuluista ajalta ennen 1.9.2007,

c)vaatimus muuttokustannuksista ajalta ennen 1.9.2007,

d)vaatimus pysyvän haitan ja tilapäisen haitan korvaamisesta kokonaan, koska Vääränen on viimeistään 28.1.2005 saanut tietää yhtiön väitetyn menettelyn seurauksista (lääkärinlausunto),

e)vaatimus lääkekuluista ajalta ennen 1.9.2007,

f)vaatimus lääkärikuluista ajalta ennen 1.9.2007,

g)vaatimus turmeltuneesta irtaimistosta kokonaisuudessaan,

h)vaatimus siivouskuluista ajalta ennen 1.9.2007 ja

i)vaatimus selvittelykuluista ajalta ennen 1.9.2007.



Korvauserien määristä


Asunnon arvon alentuminen


Vaatimus on ennenaikainen ja perusteeton. Arvonalentumista ei tapahdu ennen kuin asunto on myyty.

Mahdollinen arvonalentuminen ei ole syy-yhteydessä taloyhtiön menettelyyn, vaan Vääräsen omaan toimintaan. Tämä riita-asia sekä Vääräsen itsensä vireille saattama prosessi asunnon asettamiseksi käyttökieltoon vaikuttavat ratkaisevalla tavalla negatiivisesti asunnon arvoon ja asunnon myytävyyteen. Lisäksi Vääränen on omalla toiminnallaan aiheuttanut yhtiölle suuren määrän kuluja, mikä on omiaan laskemaan asunto-osakkeiden arvoa ja myyntihintaa. Toisaalta taloyhtiö on tehnyt Vääräsen huoneistoon monia korjaustoimenpiteitä, jotka ovat omiaan nostamaan asunnon arvoa kuten lattiapinnoitteiden uusimiset ja seinien maalaukset.

Vaatimuksen määrä on joka tapauksessa täysin ylimitoitettu. Sillä seikalla, että Vääränen ei ole kokenut voivansa asua huoneistossa 4,5 vuoteen ei ole mitään merkitystä arvonalentumisen kannalta. Se kantajan väittämä seikka, että asunnon arvo laskee 100.000 euroa, koska ostaja joutuu ko. summalla varautumaan asunnon välttämättömään kunnostamiseen on epälooginen, koska kantaja muilta osin kanteessaan lähtee siitä, että taloyhtiö on vastuussa kaikista korjauskustannuksista, ei omistaja.


Asumishaitta

Kantaja vaatii asumishaitan korvaamista joka kuukaudelta 1.9.2009 lähtien riippumatta siitä, onko asuntoa korjattu vai ei ja riippumatta siitä, onko kantaja edes asunut huoneistossa vai ei. Vaatimus on perusteeton ja käsittämätön. Teoriassa korvaus asumishaitasta voisi tulla kyseeseen niiltä ajankohdilta, jolloin asunnossa on tehty asumista haittaavia korjaustoimenpiteitä ja silloinkin vain, jos korjaustoimet johtuisivat taloyhtiön tuottamuksesta. Tässä tapauksessa kaikki korjaustoimenpiteet ovat johtuneet vanhojen rakennusvirheiden korjaamisista, eikä taloyhtiöllä ole ollut tuottamusta asiassa. Nyt kantaja vaatii korvausta siis kaikilta kuukausilta, myös niiltä, jolloin asunto on ollut täysin normaalissa kunnossa. Lisäksi vaatimukset ovat päällekkäisiä mm. ylimääräisiä asumiskuluja koskevien vaatimusten kanssa. Eli kantaja vaatii samalta ajanjaksolta korvauksia sekä asumishaitasta että sijaisasunnon vuokrasta, mikä ei mitenkään ole mahdollista. Kantajan tulee näyttää toteen, että huoneistossa on ollut asumishaitta kaikkina niinä
kuukausina, joita vaatimus koskee.

Samanaikaisesti taloyhtiössä on tehty samankaltaisia korjauksia myös muissa asunnoissa (A1 ja A 3), eikä kenellekään ole maksettu asumishaitasta minkäänlaisia korvauksia. Asukkaat ovat asuneet remontin ajan asunnoissa.

Vääräsellä ei ole oikeutta saada korvausta siltä ajalta kun asuntoa on korjattu. Yhtiö on maksanut Vääräselle sijaisasumisen kulut asumiskiellon ajalta. Muina ajankohtina asuntoa on voitu käyttää asumiseen. Vaatimus on perustelematon ja lakiin perustumaton. Joka tapauksessa vaatimus on kiistetty myös määrällisesti.


Ylimääräiset asumiskulut

Ylimääräiset asumiskulut eivät ole syy-yhteydessä taloyhtiön toimintaa. Oman pojan luona asuminen ei ole ylipäätään ylimääräinen asumiskulu. Yhtiö on maksanut sijaisasunnon vuokran asumiskiellon ajalta.
Vääräsellä on ollut velvollisuus maksaa yhtiövastike, vaikka hän ei olisi asunutkaan yhtiössä, eikä kysymys ole ylimääräisestä asumiskulusta.

Yhtiö on kiistänyt velvollisuutensa korvata Vääräselle sähkölaskun määrä. Vaatimus on myös määrällisesti epäselvä ylimääräisten vuokrakulujen osalta. Sähkölaskujen määrä on riidaton.

Muuttokustannukset

Vaatimus muuttokustannusten korvaamisesta on epäselvä ja siitä esitetty selvitys riittämätön. Myös Vääräsen oma ajankäyttö on ollut ylimitoitettua. Yhtiö on suorittanut muuttokustannukset viimeisimmästä muutosta.


Pysyvä terveydellinen haitta ja tilapäinen terveydellinen haitta

Väitetty vahinko ei ole syy-yhteydessä taloyhtiön toimintaan ja sen väitettyihin laiminlyönteihin. Taloyhtiö on menetellyt ilmenneiden ongelmien osalta asianmukaisesti. Siltä osin kuin huoneistossa on mahdollisesti havaittu mikrobeja, niiden määrät ovat olleet niin vähäisiä, etteivät ne ole voineet aiheuttaa väitetyn kaltaisia sairauksia. Vääränen on omalla, edellä kuvatulla menettelyllään myötävaikuttanut väitettyjen sairauksien ja ongelmien syntymiseen.

Lääketieteessä ei ole ylipäätään pystytty esittämään näyttöä siitä, että home tai mikrobit aiheuttaisivat Vääräsellä todettuja oireita kuten astmaa sekä särkyjä ja kipuja.

Vaatimukset ovat määrällisesti ylimitoitettuja.


Lääke- ja lääkärikulut

Vaatimus lääke- ja lääkärikuluista on epäselvä ja siitä esitetty selvitys riittämätön.


Turmeltunut irtaimisto ja vaatteet

Yhtiö on pesettänyt ja desinfioinut Vääräsen irtaimistoa siinä laajuudessa kuin normaali huolellisuus on edellyttänyt. Yhtiö on lisäksi Vääräsen ilmoittamin tavoin hyvittänyt Vääräselle vuosina 2011-2012 tehtyjen korjausten yhteydessä irtaimistosta ja vaatteista 4.500 euroa, ja on siten toiminut asianmukaisesti. Vääräsen vaatima korvaus pesukoneesta on sisältynyt yllä mainittuun summaan.

Siivouskulut

Vääräsen oma ajankäyttö ei ole korvattavaa vahinkoa, vaan hänellä on ollut velvollisuus hoitaa omia asioitaan. Vaadittu tuntimäärä on joka tapauksessa ylimitoitettu. Taloyhtiöllä ei ole ollut tietoa mainituista kuluista ennen tätä oikeudenkäyntiä.


Selvityskulut

Vääräsen oma ajankäyttö ei ole korvattavaa vahinkoa, vaan hänellä on ollut velvollisuus hoitaa omia asioitaan. Vaadittu tuntimäärä on Joka tapauksessa ylimitoitettu. Myös ulkopuolisille maksetut määrät kiistetään.


Korkovaatimus

Yhtiö on kiistänyt Vääräsen korkovaatimuksen. Viivästyskorko voi joka tapauksessa alkaa kertymään vasta haasteen tiedoksiannosta lukien.


TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kantaja:
K1. Ote ympäristölautakunnan pöytäkirjasta 28.4.2005
K2. VTT:n tutkimusselostus 14.3.2003
K3. Asuntoyhtiön selonteko ympäristölautakunnalle v. 2003
K4. Yhtiökokouspöytäkirja 4.6.2003
K5. Yhtiökokouspöytäkirja 25.11.2003
K6. Yhtiökokouspöytäkirja 29.4.2004
K7. Yhtiökokouspöytäkirja 28.7.2004
K8. Terveystarkastajan toimenpidekehotus ja selvityspyyntö 3.4.2009
K9. Helena Pn lausunto 3.3.2009
K10. WD Kuivaus Oy:n kartoitusraportti 24.9.2009
K11. Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:n selvitys 29.3.201O
K12. Henrik Himgergin lausunto 3.12.2009 liitteineen
K13. Työterveyslaitoksen lausunto 4.2.2010
K14. RH Korjaussarja Oy:n sisäilmatutkimus 26.4.2010
K15. Insinööritoimisto Lonkanen & Huumonen Oy:n lausunto 12.8.2010
K16. Viranhaltijan päätös 30.5.2010
K17. Viranomaisen kirje 24.8.2010
K18. Ote ympäristöterveyslautakunnan päätöksestä 4.11.2010
K19. Raksystems Anticimex Oy:n valvontaraportti
K20. Kuvaus- ja havaintoraportti 22.6.2011
K21. Kosteuskartoitusraportti 24.9.2012
K22. Jorma Saarisen tutkimusraportti 9.5.2012
K23. Kosteuskartoitusraportti 13.4.2012
K24-25. Arviokirjat
K26-32. Lääkärinlausunnot
K33. Isännöitsijän selvitys 1.9.2004
K34. VT Raija Himgergin vahingonkorvausvaatimus 24.8.2010
K35. Myynti-ilmoitus kantajan asunnosta ennen kauppaa
K36. AA H vastauskirje Himgergille vahingonkorvausvaatimuksen johdosta
K37. Terveysvalvonnan johtaja liro Kn kirje Martti Joonille 29.10.1999
K38. Asunnontarkastuspöytäkirja 22.6.1999
K39. Tutkimustulos 2.2.1999
K40. Tutkimustulos 18.6.1999
K41. Tutkimustulos 20.10.1999
K42. Tutkimustulos 20.10.1999
K43. Tutkimustulos 6.10.2000
K44. Tutkimustulos 16.10.2000
K45. Asunnontarkastuspöytäkirja 15.1.2002
K46. Envimetria Oy:n kosteusmittausraportti 5.12.2002
K47. Tutkimustodistus 4.6.2002
K48. Tutkimustodistus 4.7.2002
K49. Asunnontarkastuspöytäkirja 31.7.2002
K50. Analyysivastaus 4.7.2002
K51. Kalervo Rn (asuntoyhtiön hall. pj. v. 2003) selvitys liitteineen
K52. Tutkimustulosteet 22.4.2004 ja 4.5.2004
K53. Valokuvakollaasi
K54. Helsingin hallinto-oikeuden päätös 24.3.2004
K55. Etelä-Suomen lääninhallituksen päätös 15.5.2007
K56. Asuntoyhtiön selvitys terveydensuojeluviranomaiselle 29.10.2004
K57. Helsingin hallinto-oikeuden päätös 28.3.2014
K58. VT Himgergin kirje asuntoyhtiölle 21.3.2005
K59. liro Kappisen kirje asuntoyhtiölle 5.6.2006
K60. Analyysivastaus 10.4.2006
K60a. Testausseloste 4.5.2006
K61. llmanvaihtuvuuden mittauspöytäkirja 18.4.2006
K62. Sähköpostiviestit Kappiselta asuntoyhtiön isännöitsijälle 7.2.2007
K63. Jari Vn raportti 12.2.2007
K64. Asunnontarkastuspöytäkirja 24.3.2009
K65. Asuntoyhtiön vastaus terveydensuojeluviranomaisille 17.12.2009
K66. Ympäristöterveyspäällikkö Nina Kn sähköpostiviesti asuntoyhtiön isännöitsijälle 4.10.2010
K67. Kn sähköpostiviestit asuntoyhtiön hallituksen pj:lle 1.7.2010 ja 13.7.2010
K68. Kn sähköpostiviestit AA Hlle 4.10. ja 5.10.2010 sekä AA Hn vastaus 6.10.2010
K69. Kn sähköpostiviesti Joonille 24.9.2010
K70. VT Himgergin sähköpostiviesti AA Hlle 27.9.2010
K71. AA Hsen sähköpostiviesti HimGergille 29.9.2010 K72. Kantajan kirje asuntoyhtiön hallitukselle 18.2.2010 K73. Sähköpostiviesti tilitoimistosta kantajalle 4.3.2014
K74. AA Hsen sähköpostiviesti kantajalle 7.10.2010 K75. Testausseloste 29.11.2012
K76. Testausseloste 31.5.2013
K77. Analyysivastaus 18.12.2013
K78. Kuvaus- ja havaintoraportti 22.6.2011 K79. Juha Reinikasen lausunto 19.12.2012 K80. Reinikasen lausunto 20.12.2012
K81. Professori, dosentti Tuula Putuksen lääkärinlausunto 1.7.2013 K82. Reinikasen lausunto 20.6.2013
K83. Sopimus 3.2.2011
K84. Lääkärinlausunto 3.1.2000
K85. Lääkärinlausunto 4.1.2013 K86. GHS Palvelu Oy:n lasku
K87. Työterveyslaitoksen lasku 18.12.2013 K88. Katselmuspöytäkirja 30.6.2000
K89. Tiedote
K90. Sähköpostiviesti (Timo Raivio)
K91. Tehopuhdistus Vesa Loiviainen Oy:n lasku 14.10.2011
K92. Ote biosidejä koskevasta artikkelista
K93. Tehopuhdistus Vesa Loiviainen Oy:n lasku 12.2.2013
K94. Tutkimusjohtaja Mirja S-Salosen artikkeli 2.11.2012
K95. Mirja S-Salosen artikkeli 12.2.2013
K96. Valviran lausunto 18.2.2013
K97. Ote Suomen Kuvalehdestä, prof. Ville Aaltosen haastattelu
K98. Maria Andersson - Johanna Salo luentoesitys 13.3.2014
K99. Ote Kosteus- ja hometalkoot -ohjeesta'
K100. Mittauspöytäkirja 24.5.1999
K101. Asemapiirros salaojista, tarkistuskaivoista ja sadevesijärjestelmästä
K102. Raksystems-Anticimex tutkimusraportti 28.5.2012
K103. VT Raija Himgergin kirje asuntoyhtiölle 21.5.2005
K104. Terveystarkastajan tarkastuskertomus liro Kn 16.9.2008
K105. A Vääräsen kirje Pohjan kaupungin ympäristöterveysvalvonta 1.1.2009
K106. A Vääräsen kirje Pohjan kaupungin terveysvalvonta Nina Kaaria 11.3.2009
K107. As Oy Pohjan Luhtipuiston varsinainen yhtiökokous 7.4.2009
K108. Asuntoyhtiö vastaa Länsi-Uudenmaan ympäristöterveys 4.5.2009
K109. A Vääräsen kirje 19.5.2009 ympäristöterveys/rakennusvalvonta/asuntoyhtiö
K110. Länsi-Uudenmaan ympäristöterveys / asuntoyhtiölle 18.6.2009
K111. Länsi-Uudenmaan ympäristöterveys asuntoyhtiö 30.11.2009
K112. Vääräsen vastaus Pohjan ympäristöterveydelle 16.12.2009
K113. Vääränen Länsi-Uudenmaan ympäristöterveydelle 11.1.201O
K114. Vääräsen kirje Pohjan kaupungin ympäristöterveydelle 3.3.201O
K115. Raksystems Anticimex insinööritoimisto Oy 17.3.2010
K116. Elmatec Oy urakkatarjous 18.3.2010
K117. Ympäristöterveysviranomaisten kutsu neuvottelukokoukseen 25.3.2010
K118. Ympäristöterveyspäällikkö Nina K kirjeenvaihtoa em. asiassa (1-c)
K119. Luhtirinne 6 A2 asukkaan olosuhteesta valokuvia (2 kpl)
K120. VT Raija Hn vahingonkorvausvaatimus asuntoyhtiölle 30.5.2010
K121. As Oy Pohjan Luhtipuiston lisäselvitys ympäristöterveysvalvonnalle 30.6.2010 (a-c)
K122. As Oy Pohjan Luhtipuiston pj. Joonin vastaus
ympäristöterveysviranomaiselle 30.8.2010
K123. A Vääränen neuvottelupyyntö/ ympäristöterveyspäällikkö Nina K 7.9.2010 (a-b)
K124. VT Raija Himgergin kirje As Oy Pohjan Luhtipuistolle 9.9.2010
K125. Ympäristöterveyspäällikkö ilmoitus As Oy:n pj. Marti Joon 1.10.2010 (a-b)
K126. As Oy:n asianajaja Arto Hsen vastaus
ympäristöterveyspäällikkö Klle 1.10.2010
K127. Ympäristöterveyspäällikkö Nina K / Arto Hnen (Pohjan Luhtipuisto) 1.10.2010
K128. As Oy:n asianajajan Arto Hsen vastaus
ympäristöterveyspäällikkö Klle 4.10.2010
K129. A Vääränen kysymys AA Hselle asuntoyhtiön toimenpiteistä 6.10.2010
K130. AA Hsen vastaus As Oy:n puolesta A Vääräselle 6.10.2010
K131. A Vääräsen kysymys AA Hselle korjaustoimista 7.10.2010 (a-b)
K132. Ympäristöterveyspäällikkö Klle tiedoksi, Vääränen liitetiedosto 7.1O.2010
K133. A Vääräsen vastaus Klle 7.10.2010
K134. Ympäristöterveyspäällikkö Kn tiedotus Joonille, Hselle ja Vääräselle 7.10.2010
K135. AA Hsen vastaus Klle ja Vääräselle 7.10.2010 K136. A Vääräsen viesti Klle 12.10.2010
K137. Vääräsen kirjelmä Länsi-Uudenmaan ympäristöterveydelle 12.10.2010
K138. Ympäristöterveyspäällikkö Kn veisti Vääräselle 18.10.2010 K139. Pohja/Länsi-Uudenmaan ympäristöterveys Nro 403/68/2005, 21.10.2010
K140. Asuntoyhtiön ylimääräinen yhtiökokous 26.10.2010
K141. Pohjan/ Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunta, ote pöytäkirjasta 2.12.2010
K142. Vääräsen vastaus Joonille/asuntoyhtiölle 15.12.2010
K143. Vääräsen kysely ympäristöterveys/liro Kn 29.12.2010
K144. Vääräsen kirje asuntoyhtiön hallitukselle 3.1.2010
K145. Hallituksen vastaus Vääräselle 5.1.2011
K146. Vääräsen kirje asuntoyhtiön hallitukselle 7.1.2011
K147. Vääränen väliaikaisesti Ulla Rn asuntoon 11.1.2011
K148. Asuntoyhtiö / Joonin vastaus Vääräselle 12.1.2010
K149. Asuntoyhtiön sopimus Vääräsen sijaisasumiseen liittyen 3.2.2011
K150. Pohja/ote pöytäkirjasta 4.11.2010-20.12.2010
K151. Pohja/ote pöytäkirjasta 11.9.2014-18.9.2014
K152. Vääräsen kirje hallitukselle 9.3.1999
K153. Vääräsen kirje Pohjan ympäristökeskukselle 10.2.2000
K154. Vääräsen kirje Pohjan ympäristöterveysviranomaisille 7.4.2000
K155. Vääräsen kirje Pohjan ympäristöterveyslautakunnalle 8.5.2000
K156. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 15.5.2000
K157. Vääräsen kirje Pohjan ympäristöterveysviranomaisille 10.9.2000
K158. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 24.1.2002
K159. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 12.6.2002
K160. Vääräsen kirje asuntoyhtiön hallitukselle 2.7.2003
K161. Vääräsen kirje Helsingin hallinto-oikeudelle 27.12.2003
K162. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille v. 2004
K163. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 16.4.2004
K164. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 14.6.2004
K165. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 28.6.2004
K166. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 3.7.2004
K167. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 9.8.2004
K168. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 21.10.2004
K169. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 18.11.2004
K170. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 25.11.2004
K171. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 27.1.2005
K172. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 14.2.2005
K173. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 16.3.2005
K174. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 1.4.2005
K175. Vääräsen kirje asuntoyhtiön isännöitsijälle 12.4.2005
K176. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 27.4.2005
K177. Vääräsen kirje ympäristöterveysviranomaisille 10.5.2005
K178. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 17.5.2005
K179. Vääräsen kirje asuntoyhtiön hallitukselle 6.2.2006
K180. Vääräsen kirje asuntoyhtiön edustajille 18.5.2006
K181. Rakentajain Konevuokraamo Oyj:n kuivauspalvelun mittauspöytäkirja 2.2.2004
K182. Vääräsen ottamat valokuvat ilmastointikanavasta 29.6.2000
K183. Vääräsen valokuva varastohuoneessa tehdystä lattian avauksesta
K184. Vääräsen ottamat valokuvat pesuhuoneen seinästä 29.6.2000
K185. Anna Stina Kn lääkärinlausunto Vääräsestä 17.2.2015
K186. Raksystems Anticimex, Jukka-Pekka In tutkimusraportti 26.1.2012
K187. Raksystems Anticimex, Jukka-Pekka In tutkimusraportti 28.5.2012
K188. Lääkäritodistusmaksu 19.2.2015
K189. Vuokrasopimus 28.7.2005
K190. Vuokrasopimuksen irtisanomisilmoitus 29.9.2006
K191. Vuokran korotusilmoitus 15.9.2014
K192. Sähkölasku 7.6.2005
K193. Vuokranmaksukuitteja (3 sivua) ja vuokrantarkistusilmoitus
K194. Selvityskustannuksiin liittyviä laskuja (20 kpl)
K195. Lääke- ja lääkärilaskuja/kuitteja (153 kpl)
K196. Ote Pohjan ympäristö- ja rakennuslautakunnan pöytäkirjasta 12.3.2015

Vastaaja:
V2. Ote Pohjan ympäristölautakunnan pöytäkirjasta 15.9.2005
V3. Taloyhtiön valituskirjelmä Helsingin hallinto-oikeudelle
V4. WD Kuivaus Oy:n kartoitusraportit 27.4.2009 ja 8.10.2009
V5. Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:n salaojatutkimus 15.1.2010 sekä asiantuntijalausunto 29.3.2010
V6. RH Korjaussarja Oy:n sisäilmatutkimus 26.4.201O
V7. Raksystems Anticimex Oy:n valvontaraportti 6.6.2011-1.3.2012
V8. Sisäilmamittaus Andersen -menetelmällä, Raksystems/JA Koramo 29.11.2011
V9. Asiantuntijalausunto rakennuksen sisäilman laadusta, Kari Rassinen/Raksystems 20.1.2012
V10. Vaurioraportin vertaaminen tehtyihin toimenpiteisiin, Kari Rassinen/Raksystems 20.4.2012
V11. Asiantuntijalausunto asuinhuoneiston sisäilman laadusta,Rassinen/Raksystems 17.8.2012
V12. Kari Rassinen / Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:n lausunto Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunnalle 15.12.2012
V13. (a-e) Taloyhtiön kantajalle lähettämiä ilmoituksia hänen asunnossaan tehtävien korjaustoimenpiteiden suorittamiseksi ajalla
3.5.2010-15.9.2010
V14. Yhtiökokouksen päätös huoneiston haltuunottamisesta 26.10.2010
V15. Pohjakuva huoneistosta A2 . . .
V16. Vahanen yhtiöt Oy/Marko Ln suorittama kantajan huoneiston alakerran ulkoseinän pintakosteusmittaus 13.12.2007
V17. Rakennustyöselitys Kuntotarkastus ja Rakennuspalvelu Eksa Oy
13.1.2000.
V18. Urakkaohjelma, Kuntotarkastus ja Rakennuspalvelu Eksa Oy 13.1.2000
V19. Mittauspöytäkirja 3.7.2000, Rakentajan konevuokraamo.
V20. Taloyhtiön isännöitsijän Tuomo Jn lähettämä vastaanottotarkastukseen 16.1.2001.
V21. VTT:n tutkimusselostus 14.3.2003.
V22. Taloyhtiön hallituksen kokouksen pöytäkirja 13.10.2009
V23. Isännöitsijä Hannu Un sähköpostiviesti hallitukselle26.4.2010
V24. Tuija Tsen sähköpostiviesti hallitukselle 3.5.2010
V25. Martti Joonin sähköposti ympäristöterveysviranomaisille 30.8.2010
V26. Isännöitsijä Hannu Un vastaus sähköpostiviesti 1.9.2009 Tuija Tlle
V27. Isännöitsijä Hannu Un sähköposti 25.9.2009 viestiketjuineen.
V28. Vääräsen kirje taloyhtiölle 18.2.2010 V29. Yhtiökokouksen pöytäkirja 30.3.2010 V30. Sähköposti 15.3.2010
V31. Vääräsen kirje Taloyhtiölle 30.3.2010
V32. Vääräsen sähköposti hallituksen pj:lle 3.5.2010
V33. Sähköpostikirjeenvaihto Juha Ali I Realia Oy ja hallituksen pj Martti Joon sekä hallituksen jäsen Tuija Tuen 4.5.201O
V34. Vääräsen kirje taloyhtiön hallitukselle ja Länsi-Uudenmaan ympäristöterveys / Nina Klle 7.7.2010
V35. Hallituksen pj:n Martti Joonin sähköpostikirjeenvaihto 29.6.2010 komisario Aapo Ison kanssa Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta
V36. Taloyhtiön asianajajan laatima reklamaatio ympäristöterveyslautakunnan päätöksestä 4.11.2010.
V37. Taloyhtiön hallituksen tiedustelu 17.11.2010 Vääräselle sijaisasunnon vuokrauksen etenemisestä
V38. Taloyhtiön hallituksen tiedustelu 3.12.2010 Vääräselle sijaisasunnon vuokrauksen etenemisestä
V39. Delete Oy:n Sisäilmamittausraportti 31.5.2013
V40. Taloyhtiön kirjelmä Pohjan kaupungin ympäristöterveyspalvelulle
V40 b). Asiantuntija Aaro Sn lausunto 16.2.2015
V41. Ilmoitus asukkaille kosteuden mittauksista 12.5.1997.
V41a). Ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja
V42. Lasku P Kuisma Oy, kosteusmittauksista 6.6.1997.
V43. Viranhaltijapäätös 26.11.1997.
V44. Tarjous P Kuisma Oy 27.11.1997.
V45. Lasku P Kuisma Oy, konsultoinnista 16.12.1997.
V46. Ilmoitus asukkaille kosteuden mittauksesta 17.11.1997.
V47. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 2.3.1998.
V48. Sopimus taloyhtiön rakentaneen Roine Porkka Ky:n kanssa 11.3.1998.
V51. Tilanneselvitys Isännöitsijätoimisto Jarkko Karuluoto 5.5.1998.
V52. Ylimääräinen yhtiökokous pöytäkirja 5.6.1998.
V53. Pihatöiden katselmus pöytäkirja Markku O, 3.6.1998.
V54. Tilaus sadevesiviemärin tarvikkeista 9.6.1998.
V55. Tilanneselvitys lsännöintitoimisto Jarkko Karuluoto 11.6.1998.
V56. Kosteusmittauspöytäkirja Markku Ojala, 11.6.1998.
V57. Lasku Pohjan Putki ja Saneeraus Oy 1.1.1998.
V58. Varsinainen yhtiökokous pöytäkirja 13.3.1999.
V59. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 11.3.1999.
V60. Tiedote asukkaille kosteusmittauksista 22.3.1999. Todiste K100: Rakentajan Konevuokraamo Oy:n mittauspöytäkirja 24.5.1999
V61. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 16.8.1999.
V62. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 26.8.1999.
V63. Tarjouspyynnöt korjausrakentamisesta lsännöintipalvelu Karuluoto Ky 5.10.1999.
V64. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 20.10.1999.
V65. TilA selvitys Pohjan kuntaan 25.11.1999.
V66. Tilanneselvitys A Vääräselle 14.2.2000
V67. Urakkaneuvottelut Vihdin Pinta-Fix Oy Tauno P 22.2.2000.
V68. tarjouspyyntöasiakirjat
V69. TilAselvitys lsännöintipalvelu Karuluoto Ky 29.2.2000.
V70. Märkätilojen korjaustapojen kysely Skanska 20.3.2000.
V71. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 22.3.2000.
V72. Tiedote asukkaille pesuhuoneremontista 23.3.2000.
V73. ilmoitus asukkaille pesuhuoneremontista 22.4.2000.
V74. TilAkatsaus lsännöintipalvelu Karuluoto 24.4.2000.
V75. Ylimääräinen yhtiökokous pöytäkirja 6.5.2000.
V76. Vastine ympäristölautakunnalle 16.5.2000.
V77. TilAkatsaus lsännöintipalvelu Karuluoto Ky 13.6.2000.
V78. Tiedote asukkaille pesuhuoneremontista 21.6.2000.
V79. Työmaakatselmus pöytäkirja 30.6.2000.
V80. Kosteusmittauspöytäkirja Kuivauspalvelu 3.7.2000.
V81. Vastine ympäristölautakunnalle 31.7.2000.
V82. Ylimääräinen yhtiökokous pöytäkirja 31.7.2000
V83. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 2.9.2000.
V84. Tilanneselvitys lsännöintipalvelu Karuluoto Ky 13.9.2000.
V85. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 13.11.2000.
V86. Tilanneselvitys lsännöintitoimisto Karuluoto Ky 5.1.2001.
V87. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 6.1.2001.
V88. Tilanneselvitys lsännöintipalvelu Karuluoto Ky 8.1.2001
V89. Vastaanottotarkastuspöytäkirja 24.1.2001.
V90. Tiedote asukkaille 23.4.2001.
V91. Tilannekatsaus lsännöintipalvelu Karuluoto Ky 23.5.2001.
V92. Esitutkinnan päätös 7.6.2001.
V93. Ylimääräinen yhtiökokous pöytäkirja 22.8.2001
V94. Lähete asukkaille 23.8.2001.
V95. Urakkatarjous KTJ saneeraus 12.9.2001.
V96. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 21.3.2002.
V97. Remonttitiedote asukkaille 2.4.2002.
V98. Varsinainen yhtiökokous pöytäkirja 10.4.2002.
V99. Rahoituskysely 13.4.2002.
V100.Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 22.5.2002. .
V101. Asunnontarkastuspöytäkirja Eero K terveystarkastaja 31.7.2002.
V102. Tiedote asukkaille 30.8.2002
V103. Saate asukkaille 2.12.2002.
V104. Kosteusmittausraportti 6A2 Envimetria Oy 5.12.2002
V105. Kosteusmittausraportti 6A1 Envimetria Oy 5.12.2002
V106. Kosteusmittausraportti 6A3 Envimetria Oy 5.12.2002
V108. Varsinainen yhtiökokous pöytäkirja 4.6.2003.
V109. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 2.7.2003.
V110. Kysely rakennustarkastaja Risto Kuirolle 4.9.2003.
V111. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 13.8.2003.
V112. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 14.8.2003.
V113. TilAkatsaus lsännöinti-lnssit 20.8.2003.
V114. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 8.10.2003.
V115. Hallituksen keskustelu vuotomittauksista 14.10.2003.
V116. Tutkimusraportti vuotomittauksista asunnosta A2 28.10.2003.
V117. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 4.11.2003.
V118. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 25.11.2003.
V119. Vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön 16.12.2003.
V120. Taloyhtiön hallituksen Tilanneselvitys 17.12.2003.
V121. Kosteusvaurioiden korjauskuluja 2003.
V122. Painekoepöytäkirja asunnosta A2 22.1.2004.
V123. Hallituksen kokous pöytäkirja 23.2.2004.
V124. Helsingin Hallinto-oikeuden päätös 24.3.2004.
V125. Kysely vedeneristyksen korjaamisesta Kiilto Oy 5.3.2004.
V126. Tilanneselvitys A Vääräselle 2.4.2004.
V127. Mittaustulokset terveysvalvonnanjohtajalta liro Kappiselta 5.5.2004.
V128. Kysely liro Kappiselta ja Risto Kuirolta 10.5.2004
V129. Taloyhtiön hallituksen kokous pöytäkirja 13.5.2004
V130. Kysely mittaustuloksista liro Kappiselta 17.5.2004.
V131. Lähete tiedoksi Länsi-Uudenmaan OK-lsännöintikeskus Oy 16.6.2004.
V132. Selvitys Ympäristökeskukselle 23.6.2004.
V133. Selvitys A Vääräselle 15.7.2004.
V134. Ylimääräinen yhtiökokous pöytäkirja 28.7.2004.
V135. Kosteuden seurantajärjestelmän asennuspöytäkirja 13.10.2004.
V136. Kosteudenmittauspöytäkirja Kuivauspalvelu 19.10.2004.
V137. Vastaus A Vääräselle 19.11.2004.
V138. Jälkitarkastuspöytäkirja 24.11.2004. V139. Vastaus A Vääräselle 17.2.2005.
V140. Sisätautilääkärin lausunto 2005.
V141. Testausseloste ilmanäyte A2 Eero Kn 21.4.2005.
V142. Ote Ympäristölautakunnan pöytäkirjasta 6.7.2005.
V144. liro Kappisen tiedote kosteuden mittauksista 13.1.2006
V146. Helsingin Hallinto-oikeuden päätös 13.4.2006.
V147. liro Koppinen ja Eero Keränen käynti asunto A2:ssa 13.6.2006. V148. liro Koppisen käynti asunto A2:ssa 16.1.2007
V149. Hall Pj. Martti Joonin laatima piirustus Taloyhtiön salaojista ja vuonna 2003 rakennetuista uusista salaojista (merkitty vihreällä)
V150. Artikkeli 12.2.2015 dosentti Markku Sn näkemyksistä
V151. Kemia Lehden artikkeli 3/2013 Toxtest-hankkeesta
Todiste K55. Etelä-Suomen lääninhallituksen päätös


Muu oikeudenkäyntiaineisto / henkilötodistelun apuvälineet

Kantaja: A. A Vääräsen laatima yksilöity luettelo riita-asian johdosta syntyneistä kuluista selvitys-, siivous- ja muuttotöiden osalta.

B. Vääräsen laatima yksilöity luettelo riita-asian johdosta syntyneistä lääkekuluista.

C. Vääräsen laatima yksilöity luettelo riita-asian johdosta syntyneistä lääkärikuluista.

D. Vääräsen vastine Joonin selvitykseen.

E. Vääräsen selvitys asioiden etenemisestä.


Vastaaja: V1. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan Martti Joonin laatima selvitys tehdyistä korjaustoimenpiteistä vuosilta 1996-2012

Henkilötodistelu

Kantaja: 1. A Vääränen todistelutarkoituksessa
2. Todistaja Tero Lonkanen
3. Todistaja Helena Hietarinen
4. Todistaja Raimo Rissanen
5. Todistaja Juha Reinikanen
6. Todistaja Leo Rintanen
7. Todistaja Mirja S-Salonen


Vastaaja: 1. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Martti Joon todistelutarkoituksessa
2. Taloyhtiön hallituksen jäsen Tuija Tnen todistelutarkoituksessa
3. Entinen isännöitsijä Hannu Utalo
4. Todistaja Kari Rassinen
5. Todistaja Arto Keino
6. Todistaja Jouni Ossinen
7. Todistaja Mirja Perimäki
8. Todistaja Vesa Loiviainen
9. Todistaja Pekka Ivström



Katselmus Käräjäoikeus on suorittanut kohteessa (asunto A2 ja tarpeellisessa määrin taloyhtiön maa-alue ja tilat) katselmuksen. Katselmuksessa on tehty seuraavat havainnot:

- Alakerran varastohuoneessa on ilmanvaihdon poisto (oven päällä/kulmassa).
- Varastohuoneen vieressä olevassa vaatehuoneessa/komerossa on tuloilmaventtiili ja välissä on ovi, jonka päällä ilmaventtiili/säleikkö.

- Wc:ssä ja pesuhuoneessa on ilmanvaihdon poisto.

- Ilmanvaihto säädetään liesituulettimesta.

- Portaiden alla on laattalattia ja lattialämmitys.

- Salaojien osalta todettiin seuraavaa:

* takapihan alapuolella on avo-oja
* pihasalaojan tarkastuskaivo on näkyvillä A-talon kulmassa (asunnon A1 kulma)
* asunnon A2 takapihalla on poikittaissalaojan tarkastuskaivo. Kaivosta lähtee poistoputki. Kaivossa ei ollut katselmushetkellä vettä.

- Pihakuusen latva on leikattu.

- Marjapensaita on leikattu.








KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Vääränen on väittänyt, että hänen hallitsemassaan ja vastaajayhtiön omistamassa huoneistossa on ollut pitkän ajan kosteus- ja mikrobivaurio. Vääränen on katsonut, että yhtiö on huolimattomuudestaan laiminlyönyt poistaa huoneistossa olevat viat ja puutteet ja on siten laiminlyönnillään aiheuttanut Vääräselle paitsi useita eri sairauksia myös suoria kustannuksia ja haittaa. Yhtiö on kiistänyt laiminlyöneensä kunnossapitovelvoitettaan ja on väittänyt reagoineensa asianmukaisesti ja viivyttelemättä sille ilmoitettuihin puutteisiin. Yhtiö on myös väittänyt, että Vääräsen korvausvaatimukset ovat osittain vanhentuneet.

Ajallisesti Vääräsen väittämät huoneiston puutteet ajoittuvat siten, että vuodet 1996-2002 muodostavat jonkinlaisen kokonaisuuden, vuodet 2003-2008 toisen kokonaisuuden ja tapahtumat vuodesta 2009 eteenpäin kolmAn kokonaisuuden. Käräjäoikeus käsittelee näitä kokonaisuuksia paitsi erillisinä tapahtumaketjuina myös tarvittavin osin yhdessä tuottamusarvioinnin yhteydessä.

Kysymys ei ole tavanomaisesta asuntokauppariidasta, kun korvausvaatimukset on kohdistettu taloyhtiöön. Näin ollen asiaa ei arvioida esimerkiksi siitä lähtökohdasta, olisiko Vääräsen asunnossa ollut asunnon myyntitilanteessa asuntokauppalain mukainen laatuvirhe. Sen sijaan kysymys on taloyhtiön kunnossapitovastuun toteutumisesta ja yhtiön menettelyn huolellisuudesta tältä osin. Sen vuoksi asiassa tulevat selvitettäväksi paitsi se, onko Vääräsen asunnossa tai taloyhtiön rakennuksessa (A-talo) ollut kuntopuutteita ja puutteiden asianmukainen korjaustapa, myös se, onko taloyhtiö menetellyt kunnossapitovastuuseensa nähden huolellisesti korjaustarvetta selvittäessään ja korjauksia toteuttaessaan.


Sovellettavat säännökset ia oikeuskäytäntö

Voimassa olevan (voimaantulo 1.7.2010) asunto-osakeyhtiölain (AOYL) 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuu jaetaan osakkeenomistajien ja yhtiön kesken 2 ja 3
§:n säännösten mukaisesti, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.

Pykälän 3 momentin mukaan kunnossapitotyön suorittavan yhtiön tai osakkeenomistajan on huolehdittava siitä, että työssä noudatetaan hyvää rakennustapaa. Pykälän 4 momentin mukaan vahingonkorvausvastuusta säädetään 24 luvussa.

Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yhtiö vastaa kunnossapidosta siltä osin kuin se ei kuulu osakkeenomistajalle.

Pykälän 2 momentin mukaan yhtiön on pidettävä kunnossa osakehuoneistojen rakenteet ja eristeet. Yhtiö on lisäksi velvollinen pitämään kunnossa lämmitys-, sähkö-, tiedonsiirto-, kaasu-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihto- ja muut sen kaltaiset perusjärjestelmät. Yhtiö ei kuitenkaan vastaa osakehuoneistoissa olevista altaista. Yhtiön on korjattava ne osakehuoneistojen sisäosat, jotka vahingoittuvat rakenteen tai yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvan rakennuksen muun osan vian tai sen korjaamisen vuoksi.

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitettu vastuu koskee sellaisia rakenteita, eristeitä ja perusjärjestelmiä, jotka yhtiö on toteuttanut tai hyväksynyt vastuulleen, ja huoneistojen sisäosien korjaamista ajankohdan perustasoon yhtiössä. Yhtiö vastaa myös sellaisesta osakkeenomistajan tekemästä tai teettämästä asennuksesta, joka rinnastuu yhtiön toteuttamaan tai vastuulleen hyväksymään toimenpiteeseen ja jonka toteuttamista yhtiö on voinut valvoa siten kuin tässä laissa säädetään.

AOYL 24 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan yhtiön on korvattava vahinko, jonka yhtiö on myötävaikuttamalla tämän lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.

Pykälän 2 momentin mukaan jos vahinko on aiheutettu rikkomalla tätä lakia muulla tavalla kuin pelkästään rikkomalla 1 luvun säännöksiä toiminnan keskeisistä periaatteista tai jos vahinko on aiheutettu rikkomalla yhtiöjärjestyksen määräystä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei yhtiö osoita menetelleensä huolellisesti.

Saman luvun 7 §:n 1 momentin mukaan vahingonkorvauksen sovittelusta ja korvausvastuun jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain 2 ja 6 luvussa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan vahinkoa kärsivän on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi. Jos hän laiminlyö tämän, hän saa kärsiä itse vastaavan osan vahingosta.

Aiemmin voimassa olleen asunto-osakeyhtiölain (vanha AOYL 809/1991, kumottu 1.7.2010 lukien) 1 luvun 3 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan asunto-osakeyhtiöön sovelletaan myös osakeyhtiölain 15 luvun säännöksiä vahingonkorvausvelvollisuudesta siten, että toimitusjohtajaa koskevia säännöksiä sovelletaan isännöitsijään ja osakeyhtiölain vastaisesta menettelystä aiheutuva vastuu syntyy myös tämän lain vastaisesta menettelystä. Käräjäoikeus katsoo, että mainittu viittaussäännös koskee myös uuden osakeyhtiölain korvaussäännöksiä.

Aiemmin voimassa olleen osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaan hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut yhtiölle. Sama koskee vahinkoa, joka tätä lakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla on aiheutettu osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.

Voimassa olevan osakeyhtiölain (OYL) 22 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään 1 luvun 8 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle. Pykälän 2 momentin mukaan hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava myös vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Pykälän 3 momentin mukaan jos vahinko on aiheutettu rikkomalla tätä lakia muulla tavalla kuin pelkästään rikkomalla 1 luvussa tarkoitettuja periaatteita tai jos vahinko on aiheutettu rikkomalla yhtiöjärjestyksen määräystä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.

OYL:n voimaanpanosta annetun lain 23 §:n mukaan vahingonkorvaukseen, joka perustuu ennen uuden lain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin, sovelletaan vanhaa lakia.

Vanhan AOYL:n 77 §:n 1 momentin mukaan osakkeenomistajalla on oikeus tehdä muutoksia tiloissa, joihin hänen osakkeensa tuottavat hallintaoikeuden. Jos muutos voi vahingoittaa rakennusta tai tuottaa muuta haittaa yhtiölle tai toiselle osakkeenomistajalle, siihen on saatava yhtiön hallituksen tai osakkeenomistajan suostumus. Muutostyöstä, joka voi vaikuttaa kantaviin rakenteisiin, talon eristyksiin, taloon asennettuihin vesi-, sähkö-, kaasu- tai vastaaviin johtoihin tai ilmanvaihtojärjestelmään, on ennen sen aloittamista ilmoitettava hallitukselle tai isännöitsijälle.
Hallituksella ja isännöitsijällä on oikeus valvoa, että muutostyö suoritetaan rakennusta vahingoittamatta ja hyvän rakennustavan mukaisesti. Jos muutos vaatii yhtiöjärjestyksen muuttamista, on sitä koskevia 3 luvun säännöksiä noudatettava.

Vanhan AOYL 78 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä yhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuun jakamisesta osakkeenomistajien ja yhtiön kesken. Yhtiöllä on kuitenkin aina oikeus suorittaa välttämätön korjaustyö. Sikäli kuin yhtiöjärjestyksessä ei ole määrätty kunnossapitovastuun jakamisesta, SE jakautuu 2-4 momentin mukaan.

Pykälän 2 momentin mukaan osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa, hallitsemansa huoneiston sisäosat ja muut osakkeiden perusteella hallinnassaan olevat tilat. Yhtiö on kuitenkin velvollinen korjaamaan rakenteista johtuvat sisäpuoliset viat sekä pitämään kunnossa huoneistoon asennetut sellaiset lämpö-, sähkö-, tiedonsiirto-, kaasu-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihto- ja muut sen kaltaiset johdot ja kanavat sek vesihanat, jotka on asennettu samantasoisina rakennuksen

huoneistoihin. Osakkeenomistajan on ilmoitettava yhtiölle viivytyksettä sellaisesta huoneiston viasta tai puutteellisuudesta, jonka korjaaminen kuuluu yhtiölle.

Pykälän 4 momentin mukaan yhtiö on vastuussa kunnossapidosta siltä osin kuin se ei kuulu osakkeenomistajille.

Vanhan AOYL 79 §:n mukaan yhtiön hallituksen jäsenillä ja isännöitsijällä sekä hallituksen tai isännöitsijän valtuuttamalla on oikeus päästä huoneistoon, kun se on tarpeellista huoneiston hoitoa tai yhtiön suorittamaa korjaustyötä varten. Käynti huoneistossa on järjestettävä osakkeenomistajalle ja huoneiston haltijalle sopivana aikana, jollei työn kiireellisyys tai laatu sitä estä Jos pääsy kielletään, on hallituksen jäsenellä ja isännöitsijällä oikeus saada poliisilta virka-apua.

AOYL:n voimaanpanolain 20 §:n mukaan vahingonkorvaukseen, joka perustuu ennen uuden lain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin, sovelletaan vanhaa lakia.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO:1992:66 ilmenee jo tuolloin voimassa ollut periaate, että myös yhtiö vastaa hallituksen jäsenen asunto-osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla aiheuttamasta vahingosta. Tällainen korvausvastuu voi ilmeisesti käsiteltävänä olevan kaltaisessa tilanteessa perustua lähinnä vahingonkorvauslain säännöksiin ja periaatteisiin (vrt. kuitenkin KKO:2003:131). Tässä tapauksessa on kantajan väitteen perusteella kysymys siitä, onko yhtiö rikkonut kunnossapitovelvoitettaan ja siten aiheuttanut Vääräselle vahinkoa. Em. ratkaisussa omaksutun oikeusperiaatteen mukaisesti myös yhtiö vastaa tällaisesta vahingosta, vaikka tosiasiassa hallituksen jäsenet ja yhtiökokous ovatkin tehneet asian osalta tarvittavat päätökset. Tähän nähden sillä, että vanhassa laissa ei ole ollut suoranaista säännöstä yhtiön korvausvelvollisuudesta osakkaalleen, ei ole olennaista merkitystä asiassa. Kuitenkin sovellettaessa vahingonkorvauslain säännöksiä ja periaatteita on erikseen pohdittava kysymystä siitä, vastaako yhtiö myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon (ks. vahingonkorvauslaki 5 luku 1 §). Tämä kysymys nousee esille erityisesti siinä tapauksessa, että korvausta tuomittaisiin asunnon arvonalentumisen tai asumishaitan perusteella.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO:1997:3 ilmenee se periaate, että yhtiö voi olla vastuussa ainoastaan sellaisesta vahingosta, johon liittyvistä seikoista ja perusteista se on ollut tietoinen. Käräjäoikeus katsoo, että ratkaisussa lausuttu periaate tulee sovellettavaksi myös tässä tapauksessa, vaikka asunto-osakeyhtiölainsäädäntöä onkin muutettu ratkaisun jälkeen. Tässä tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että yhtiön ei voida jälkikäteen edellyttää suorittaneen Vääräsen teettämissä selvityksissä suositeltuja korjaustoimenpiteitä, mikäli yhtiö ei ole aikanaan saanut tiedokseen mainittuja suosituksia.

Käräjäoikeus huomauttaa, että suoranaisista korjaustöissä aiheutuneista, vahingoista osakkeenomistajalla saattaa olla oikeus saada korvausta myös suoraan korjaustyöt suorittaneelta taholta niissä tilanteissa, joissa taloyhtiön ei voida osoittaa toimineen huolimattomasti (ks. tästä HE 24/2009 vp s. 279).

Käräjäoikeus toteaa vielä, että käsiteltävänä oleva kosteus- ja mikrobiongelma sekä sen syyt ovat huomattavasti laajempi ja monitahoisempi kokonaisuus kuin esimerkiksi Helsingin hovioikeuden 30.11.2005 antamassa ratkaisussa numero 3919 käsitelty tilanne.
Myöskään tuottamuksen alarajaa ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan ole tässä tapauksessa kohtuullista laskea samalle tasolle kuin em. ratkaisussa esimerkiksi korjaustöiden aloittamiseen käytettävissä olevan ajan suhteen. Laajojen korjaustöiden selvittämiseen, suunnitteluun ja suorittamiseen taloyhtiöllä täytyy olla em. ratkaisussa mainittua enemmän aikaa käytettävissään. Tässä tapauksessa korjaustyöt ovat niiden laadun ja laajuuden vuoksi vaatineet myös taloyhtiön yhtiökokouksen päätöksen. Käräjäoikeus ei ole tässä asiassa antanut olennaista merkitystä jutussa esitetyille yksittäisille hovioikeuksien ratkaisuille.


Vanhentuminen

AOYL 24 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan jos kannetta ajetaan 1-3, 5 tai 6 §:n nojalla ja se perustuu muuhun kuin rangaistavaan tekoon, kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Vahingonkorvausvelan vanhentuminen on katkaistava siten kuin velan vanhentumisesta annetussa laissa (728/2003) säädetään.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan edellä 1 momentissa säädetystä huolimatta kanne on kuitenkin nostettava viimeistään seuraavasti:
1) hallituksen jäsentä, isännöitsijää tai yhtiötä vastaan viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona kanteen perusteena oleva päätös tehtiin taikka kanteen perusteena olevaan toimenpiteeseen ryhdyttiin tai toimenpide laiminlyötiin.

Pykälän 3 momentin mukaan edellä tässä pykälässä säädetystä huolimatta kunnossapidosta tai sen laiminlyönnistä tai muutostyöstä aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva 2 tai 6 §:n nojalla ajettava kA voidaan nostaa osakkeenomistajaa tai yhtiötä vastaan vanhentumislain 7 §:ssä säädetyssä ajassa.

Velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5-7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Vanhentumislain 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan vahingonkorvauksen tai muun 1momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsi1än oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.

Oikeuskirjallisuudessa (Kyläkallio - lirola - Kyläkallio: Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiö, 2003, s. 443) on katsottu, että hallituksen jäsenen korvausvastuuta koskee yleinen (tuolloin 10 vuotta) vanhentumisaika. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan samaa yleistä vanhentumisaikaa voidaan soveltaa myös yhtiön korvausvastuuseen siltä osin, kuin korvausta vaaditaan ajalta ennen nykyisen AOYL:n voimaantuloa.
Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta.

Käräjäoikeus tulkitsee edellä selostettuja vanhentumissäännöksiä siten, että yhtiön korvausvastuuseen sovelletaan yleistä kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumislain 7 §:n 1 momentin mukaan vanhentuminen on alkanut kulua siitä, kun Vääränen on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta.

Oikeuskirjallisuudessa (Ari Saarnilehto: Vanhentumislaki, 2004, s. 25) on katsottu, että esimerkiksi erilaisissa altistustapauksissa vahinko voi ilmetä vasta pitkän kehityksen tuloksena. Vahingon katsotaan tällöin ilmenevän, kun se on kehittynyt niin merkittäväksi, että korvausvaatimuksen esittämistä voidaan pitää perusteltuna. Tässä tapauksessa vahingon voidaan katsoa väitettyjen henkilövahinkojen osalta ilmenneen vanhentumisajan kulumisen aloittavalla tavalla siinä vaiheessa, kun Vääräsellä on asianmukaisesti diagnosoitu mikrobihaittaan liittyviä sairauksia. Tämän ajankohdan jälkeen Vääräsen voidaan katsoa tienneen tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää henkilövahingosta sekä siitä vastuussa olevasta tahosta.

Kirjallisista todisteista K26, K27 ja K28 ilmenee, että lääkärit ovat pitäneet jo vuonna 2005 jokseenkin todennäköisenä, että Vääräsen terveysoireet johtuvat mikrobivauriosta. Lääkärinlausunnoista voidaan havaita, että myös Vääränen itse on jo tuolloin yhdistänyt oireilunsa asunnossaan olleeseen mikrobivaurioon. Edellä sanottuun nähden käräjäoikeus katsoo, että Vääränen on viimeistään vuonna 2005 riittävällä tavalla tiennyt vahingosta sekä siitä vastuullisesta tahosta. Kolmen vuoden vanhentumisaika on siten alkanut kulua vuonna 2005. Asiassa on ollut riidatonta, että vahingonkorvausvaade on esitetty elokuussa 2010. Tästä syystä sellaiset ennen 1.9.2007 syntyneet vahingot, joista on vaadittu korvausta vasta elokuussa 2010, ovat vanhentuneet. KA on tältä osin hylättävä vanhentuneena.
Käräjäoikeus toteaa vielä, että riippumatta terveyshaitan toteamisesta Vääränen on joka tapauksessa tiennyt hänelle aiheutuneista ylimääräisistä asumis- ym. suorista kustannuksista jo k st nnusten syntyhetkellä. Tällaisten vaatimusten osalta vanhentum1sa1 a on alkanut mainittujen kustannusten aiheutumisesta. Myös nämä vaatimukset ovat siten vanhentuneet ajalta ennen 1.9.2007.

Käräjäoikeus toteaa, ettei vanhentumislain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu kymmenen vuoden vanhentumisaika ole

vahingonkorvausvelan yleinen vanhentumisaika, vaan mainitulla säännöksellä on säädetty tällaisen velan viimeisestä vanhentumisajankohdasta siinä tilanteessa, että vanhentuminen ei muutoin olisi vielä alkanut. Mainittu säännös koskee siten tilAtta, jossa vahingonkärsijä ei ole lainkaan tiennyt vahingosta tai siitä vastuussa olevasta tahosta, jolloin vanhentumisaika ei yleisen vanhentumissäännöksen vuoksi ole vielä alkanut. Ks. tältä osin myös Ari SaarniLuhti: Vanhentumislaki, 2004, s. 25.

Vaikka Vääräsen korvausvaatimukset ovatkin edellä selostetuin tavoin osittain vanhentuneita, käräjäoikeus on jäljempänä käsitellyt yhtiön suorittamia tutkimuksia ja korjaustoimenpiteitä kaikilta osin, koska tällä voi käräjäoikeuden käsityksen mukaan olla merkitystä myös yhtiön tuottamusarvioinnin kannalta sekä siltä varalta, että muutoksenhakutuomioistuin päätyisi vanhentumisen osalta toiseen lopputulokseen. Lisäksi ennen 1.9.2007 suoritettujen korjausten käsittely on tarpeen yhtiön korjaushistorian selvittämiseksi, koska tällä seikalla voi olla merkitystä myös siltä osin, ovatko yhtiön päättämät korjaustoimet olleet asianmukaisia viimeisimmässä, vuonna 2009 alkaneessa korjaustyössä.



Asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuusta ja tuottamuksesta sekä näytön arvioinnista yleisellä tasolla


Yleistä näytön arvioinnista

Käräjäoikeus toteaa, ettei Vääräsen tai yhtiön edustajien kertomuksia ole sinänsä erityistä syytä epäillä luotettavuudeltaan. Vääräsen ja yhtiön edustajien kuulemisesta on kuitenkin käynyt selvästi ilmi, että Vääräsen ja yhtiön muiden osakkaiden suhde on heikko ja että molemmat osapuolet näkevät asian vahvasti omasta näkökulmastaan. Tästä syystä ja heidän asemansa huomioon ottaen mainittujen henkilöiden kertomuksille ei ole Attu ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa erityisesti taloyhtiön kunnossapitovastuun täyttämistä sekä tuottamusta. Asianosaisten kertomuksista on kuitenkin ilmennyt yksityiskohtia suoritetuista tutkimuksista ja korjauksista. Sen sijaan olennaista merkitystä on yhtiön menettelystä esitetyillä kirjallisilla todisteilla kuten kokouspöytäkirjoilla ja sähköpostiviesteillä. Näin on siitä syystä, että mainitut asiakirjat ovat suoria kuvauksia kultakin
tapahtuma-ajankohdalta. Tämä riita-asia ei ole vielä tuolloin ollut vireillä,
mikä lisää todisteiden luotettavuutta. Käräjäoikeus on jäljempänä selostanut ne johtopäätökset, joita se on kirjallisesta todistelusta tehnyt.

Vääräsen asunnon ja taloyhtiön rakennuksen puutteiden sekä yhtiön selvitys- ja korjaustoimien osalta olennainen merkitys on asiantuntijatodistelulla. Tätä todistelua on vaikutuksellisin osin arvioitu erikseen kullakin tarkastellulla ajanjaksolla.

Asiassa on esitetty erittäin runsaasti erilaisia asiantuntijoiden tutkimustuloksia ja lausuntoja. Osa näistä on ollut yhtiön ja osa Vääräsen tilaamia. Lausunnoista voidaan osittain havaita, että ne on Attu lausunnon tilaajan näkökulmasta. Käräjäoikeus ei ole näytön arvioinnissaan antanut yksittäisille lausunnoille eikä varsinkaan niiden jossain määrin summittaisille yksityiskohdille ratkaisevaa merkitystä, vaan näyttöä on kunkin ajanjakson osalta arvioitu kokonaisuutena.
Lausuntoja onkin peilattava lähinnä sitä vasten, ovatko yhtiön käyttämien asiantuntijoiden tekemät arviot korjaustarpeesta hyväksyttävissä kulloiseenkin tiedossa olleeseen kokonaisselvitykseen sekä yleiseen rakennusalan tietämykseen nähden.

Käräjäoikeus toteaa vielä, että jälkikäteen arvioituna on selvää, että kohteessa ennen vuotta 2000 sekä vuosien 2003-2004 aikana tehdyt korjaukset eivät ole poistaneet lopullisesti kosteusongelmaa. Tämä seikka ei kuitenkaan suoraan tarkoita sitä, että taloyhtiö olisi menetellyt huolimattomasti, kun otetaan huomioon, että asiantuntijoidenkin arviot ovat suuresti vaihdelleet tarvittavien korjausten laadusta ja laajuudesta. Lisäksi Vääräsen asunnossa ei ole viimeksi mainittujen korjausten jälkeen noin viiteen vuoteen todettu terveyshaittaa. On siten mahdollista, että korjaukset ovat jossain määrin auttaneet ongelmaan, joka sittemmin on vain uusiutunut.

Näyttötaakasta on säädetty uuden asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 6 §:n 2 momentissa (voimaan 1.7.2010). Sen mukaan jos vahinko on aiheutettu rikkomalla tätä lakia muulla tavalla kuin pelkästään rikkomalla 1 luvun säännöksiä toiminnan keskeisistä periaatteista tai jos vahinko on aiheutettu rikkomalla yhtiöjärjestyksen määräystä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei yhtiö osoita menetelleensä huolellisesti. Vastaavansisältöinen säännös on jo aiemmin koskenut yhtiön johdon vastuuta (uusi osakeyhtiölaki, joka tuli voimaan 1.9.2006). Tähän nähden käräjäoikeus katsoo, että tätä näyttötaakan jakoa on sovellettava myös mahdollisiin ennen 1.7.2010 tapahtuneisiin yhtiön laiminlyönteihin. Mainitusta syystä kyseinen näyttötaakan jako soveltuu kokonaisuudessaan vuonna 2009 alkaneisiin selvitys- ja korjaustöihin.

Edellä mainittu säännös tarkoittaa sitä, että Vääräsen tulee osoittaa se, että yhtiö on tässä tapauksessa laiminlyönyt laissa säädetyn kunnossapitovelvoitteensa ja siten aiheuttanut hänelle vahinkoa. Mikäli Vääränen näyttää tällaisen laiminlyönnin tapahtuneen, yhtiön tulee näyttää menetelleensä tästä huolimatta huolellisesti. Sen sijaan mainitulla säännöksellä ei tarkoiteta sitä, että mikäli jossakin yhtiön asunnossa havaitaan ongelmia tai puutteita, tämä suoraan tulkittaisiin taloyhtiön laiminlyönniksi. Taloyhtiön laiminlyönti onkin käsillä vasta silloin, mikäli yhtiö ei ole pitänyt asianmukaisella tavalla huolta kiinteistöstään tai mikäli se ei ongelmien ilmettyä ole kohtuullisessa ajassa ryhtynyt asianmukaisiin korjaustoimiin ongelman poistamiseksi. Käräjäoikeus huomauttaa vielä, ettei esimerkiksi rakennuksen alapohjan täyttöjen mahdollinen virheellisyys ole taloyhtiön vaan yhtiön rakennukset rakentaneen rakennusyhtiön laiminlyönti.

Yhtiön kunnossapitovelvoflisuus yleisesti ia päätöksenteko asunto-osakeyhtiössä

Niin kuin edellä on sovellettavien säännösten osalta todettu, yhtiön velvollisuutena on pitää kunnossa yhtiön rakennusten rakenteet. Yhtiön velvollisuutena on myös korjata sellaiset huoneiston sisäpuoliset viat, jotka johtuvat rakenteista. Tämä velvollisuus on ollut merkityksellisiltä osin samansisältöinen sekä vanhan että nykyisen asunto-osakeyhtiölain voimassaoloaikana.

Yhtiö tekee päätökset merkittävistä korjaustoimenpiteistä yhtiökokouksessa (ks. AOYL 6 luku 30 §). Hallitus saa kuitenkin ryhtyä kiireellisiin toimiin laajakantoisissakin asioissa, jos yhtiökokouksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta yhtiölle olennaista haittaa.

Yhtiömuodosta johtuen asunto-osakeyhtiön päätöksenteko ei yleensä ole erityisen nopeaa. Hallituksen velvollisuutena on huolellisesti valmistella päätösehdotukset yhtiökokoukselle. Tämän velvollisuuden täyttäminen esimerkiksi korjaustoimenpiteiden osalta edellyttää etukäteisselvittelyä. Yleinen toimintatapa on lisäksi, että jo ennen selvitystyöhön ryhtymistä asiaa käsitellään yhtiökokouksessa. Lopulliset päätökset voidaan kuitenkin tehdä vasta, kun on tiedossa sekä kunnossapitotarve että sen johdosta tarvittavat toimenpiteet.

Ei ole epätavallista, että vanhoissa rakennuksissa havaitaan virheellisestä rakentamisesta johtuvia ongelmia ja puutteita. Tällaisten virheiden olemassaolo ei vapauta taloyhtiötä kunnossapitovastuusta, vaikkakin joissakin tilanteissa myös rakentaja voi joutua niistä vastuuseen. Kuitenkaan ei voida lähtökohtaisesti edellyttää, että esimerkiksi alapohjan virheellisyydet korjattaisiin määräysten tai rakennekuvien mukaiseksi, ellei rakenteista aiheudu konkreettista haittaa taloyhtiölle tai sen osakkaille. Sama koskee tilAtta, jossa korjaus voidaan suorittaa jollakin edullisemmalla tai vähemmän haittaa aiheuttavalla tavalla. Mikäli korjaustöitä tulee tehtäväksi, yhtiö voi päättää toteuttaa korjauksen edullisimmalla tavalla, jos tämä korjaustapa riittää perustellun etukäteisarvion mukaan poistamaan virheellisestä rakenteesta aiheutuvan ongelman. Korjaus on suoritettava hyvän rakentamistavan mukaisesti. Korjaustapaa- ja laajuutta harkittaessa on muistettava, että korjauskustannukset tulevat yleensä osakkaiden maksettavaksi. Esimerkiksi tässä tapauksessa alapohjan täyttöjen uusiminen tulisi todistaja Lonkasen kertomin tavoin aiheuttamaan yksittäisille osakkeenomistajille erittäin suuria kustannuksia, kun
kysymys on pienestä taloyhtiöstä ja kustannukset ovat suuret. On
käräjäoikeuden mielestä selvää, että taloyhtiöllä ei yleensä ole mahdollisuutta toteuttaa tämänkaltaisia korjaustoimenpiteitä, vaikka ne hyvin todennäköisesti poistaisivatkin alapohjan täytöstä aiheutuvat ongelmat. Tässä tilanteessa taloyhtiö onkin pakotettu etsimään kustannustehokkaampia vaihtoehtoja korjausten toteuttamiseksi.

Edellä sanotusta seuraa, että yksittäisellä osakkaalla ei ole oikeutta saada haluamaansa korjausta sellaisenaan toteutetuksi, vaan päätös tarvittavista korjaustoimenpiteistä tehdään osakkaiden enemmistöpäätöksellä. Tämä ei poista sitä, että yksittäisellä osakkaalla on oikeus saada asuntoonsa kohdistuvat merkittävät puutteet poistetuiksi, jos nämä puutteet kuuluvat yhtiön kunnossapitovastuulle. Se, millä tavalla korjaus tehdään jää kuitenkin viime kädessä taloyhtiön ja sen yhtiökokouksen päätettäväksi, kunhan korjaustoimenpiteet ovat perustellun etukäteisarvion mukaan riittäviä sekä hyvän rakentamistavan mukaisia.


Herkistyminen mikrobeille ia yhtiön kunnossapitovelvollisuus

Muun muassa todistajien S-Salosen ja Hietarisen kertomuksiin sekä Vääräsestä esitettyihin lääkärinlausuntoihin ja osaltaan myös todisteeseen V150 viitaten käräjäoikeus katsoo, että mikrobikasvustosta voi aiheutua terveydellistä haittaa. Tätä arviota ei muuta se, että asiasta on olemassa myös toisenlaisia kannanottoja (ks. tästä esim. V140 ja V150). Myös esimerkiksi terveydensuojelulain 7 luvun säännöksissä mikrobien katsotaan voivan aiheuttaa terveyshaittaa.

Ilmeistä on, että haitan ja oireilun voimakkuus vaihtelee eri ihmisillä. Kaikki ihmiset eivät oireile pahastikaan mikrobivaurioituneessa kohteessa, kun taas jotkut ihmiset voivat saada oireita jo suhteellisen alhaisissakin mikrobipitoisuuksissa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan ihminen voi myös herkistyä tai olla herkistynyt mikrobeille siten, että hän ei kykene asumaan kohteessa, joka sinänsä täyttää nykynormit, mutta jossa on vähäisessä määrin oireita aiheuttavia mikrobeja. Vääräsestä esitettyihin lääkärinlausuntoihin (K26-32 ja K81) nähden hän on todennäköisesti herkistynyt mikrobeille edellä kuvatulla tavalla. Tällaisia tilanteita varten on nykyisin rakennettu myös ns. allergia-asuntoja. Nyt kysymyksessä oleva kohde ei kuitenkaan ole tällainen, eikä yhtiön ja sen asuntojen laadun perustaso täytä tällaisten asuntojen vaatimuksia.
Tähän nähden yhtiöltä ei voida edellyttää rakennuksen ja siellä sijaitsevien asuntojen kunnostamista tavanomaisia sisäilmanormeja tiukemmin kriteerein. Myöskään se, että Vääränen mahdollisesti saa asunnossa oireita ei suoraan tarkoita sitä, että yhtiö olisi laiminlyönyt korjausvelvoitettaan. On käräjäoikeuden käsityksen mukaan mahdollista, että Vääränen saa asunnossa oireita siitä huolimatta, että asunnon sisäilma täyttää sille asetettavat tavanomaiset vaatimukset ja normit.

Edellä sanotusta huolimatta käräjäoikeus toteaa olevan selvää, että Vääräsen asunnossa on ollut jäljempänä selostettavin tavoin eri ajankohtina kosteudesta johtuvaa mikrobiongelmaa. Asiassa esitettyihin lääkärinlausuntoihin nähden käräjäoikeus ei myöskään epäile sitä, etteikö Vääränen myös tosiasiassa ole saanut asunnossa mikrobeista johtuvia terveydellisiä oireita.


Yhtiön tuottamuksesta yleisellä tasolla

Yhtiön vahingonkorvausvelvollisuus on tuottamuksesta riippuvaista. Kysymys ei siten ole ns. ankarasta, tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta, joka tulisi kysymykseen siita huolimatta, etta yhtiö olisi menetellyt huolellisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtiön toiminnassa voi sinänsä tapahtua virhearviointeja niin, että tämä ei kuitenkaan osoita huolimattomuutta sen toiminnassa.

Taloyhtiö on yhtiön rakennuksissa havaittujen virheiden osalta yleensä riippuvainen rakennusalan asiantuntijoiden suorittamista tutkimuksista ja näiden antamista toimenpidesuosituksista, ellei yhtiön sisällä ole tarvittavaa asiantuntemusta. Yhtiön velvollisuutena on hankkia ilmenneitä ongelmia selvittämään pätevä asiantuntija sekä noudattaa tämän esittämiä, asianmukaisia toimenpidesuosituksia. Mikäli yhtiö laiminlyö tämän selvittämisvelvollisuutensa, yhtiö on saattanut menetellä tuottamuksellisesti. Lisäksi yhtiön tulee hankkia asianmukainen taho (yleensä rakennusliike) suorittamaan tarvittavat korjaustoimenpiteet sekä hankkia korjaustöille valvoja (usein suunnittelija toimii valvojana).
Mahdollista kuitenkin on suorittaa korjauksia myös osakkaiden omana työnä, mikäli yhtiön ja sen osakkaiden asiantuntemus tähän riittää. Mikäli yhtiö laiminlyö korjaustöiden asianmukaisen suunnittelun, suorittamisen tai valvonnan sen menettely saattaa olla huolimatonta. Ks. yhtiön huolimattomuudesta esim. HE 24/2009 vp. s. 279-280 (voimassa olevan asunto-osakeyhtiölain esityöt).

Yhtiöllä ei tarvitse olla ongelmista ja niiden syistä parempaa tietoa kuin sen käyttämillä rakennusalan asiantuntijoilla on ollut.
Korjausrakentamisessa on usein asiantuntijoidenkin mukaan monia eri korjausmahdollisuuksia (kuten tässäkin tapauksessa), ja joskus ongelman poistaminen voi edellyttää erilaisten toimenpiteiden kokeilemista. Myös ongelmien syyn määrittäminen on joskus hankalaa, ja asiantuntijoidenkin arviot saattavat tältä osin vaihdella. Se, että taloyhtiön käyttämät asiantuntijat ovat saattaneet arvioida ongelmien syytä tai sen riittävää korjaustapaa virheellisesti, ei siten suoraan osoita taloyhtiön toiminnassa huolimattomuutta. Kysymys ei ole sellaisesta ankarasta vastuusta, että yhtiön tulisi ehdottomalla varmuudella poistaa havaittu ongelma. Kun tämänkaltaisiin alapohjaongelmien korjaustöihin liittyy aina huomattava epävarmuus korjauksen onnistumisesta, olennaista on, että yhtiön toimenpiteet ovat sellaisia, jotka onnistuessaan voivat johtaa ongelman poistumiseen. Yhtiö ei voi siten tyytyä vain näennäisiin korjaustoimenpiteisiin.

Vasta nykyisin voimassa olevassa (voimaan 1.7.2010) asunto-osakeyhtiölaissa on tuotu lain tasolle yhtiön velvollisuus huolehtia siitä, että sen teettämissä korjaustoimissa noudatetaan hyvää rakentamistapaa. Tästä huolimatta täytyy käräjäoikeuden mielestä olla lähtökohtana, että yhtiön on myös aiemmin täytynyt suorittaa korjaustoimet hyvän rakentamistavan mukaisesti, jotta sen voitaisiin katsoa huolehtineen asianmukaisesti kunnossapitovelvoitteestaan.
Hyvän rakentamistavan noudattaminen on yhtiön erityinen velvollisuus. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan hyvä rakentamistapa ei kuitenkaan välttämättä määritä sitovasti sitä, minkälaatuisiin toimenpiteisiin yhtiö ongelman syyn poistamiseksi ryhtyy, mikäli korjaukselle on useita hyväksyttävissä olevia suoritustapoja. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan mikrobivaurion poistaminen edellyttää yleensä vaurion syyn poistamisen lisäksi vaurioituneiden pintamateriaalien uusimista. Hyvä rakentamistapa määrittää myös sen, miten valittu korjaustoimi suoritetaan. Koska yhtiöllä ei tässäkään tapauksessa ole käytössään omaa rakennusalan erityisosaamista, se voi tältä osin täyttää huolellisuusvelvoitteensa esimerkiksi käyttämällä alan ammattilaista korjaustöiden valvojana. Ks. hyvän rakentamistavan merkityksestä esirr Sillanpää - Vahtera: Asunto-osakeyhtiölaki käytännössä (2010), s. 249.
Yhtiön velvollisuutena on lisäksi arvioida myös korjaustoimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia yhtiövastikkeisiin, minkä vuoksi tarpeettomia korjauksia on pyrittävä välttämään. Korjaustoimenpiteitä suunniteltaessa onkin pidettävä mielessä myös taloudelliset realiteetit, kun korjaustöiden kustannukset tulevat lopulta osakkaiden maksettavaksi. Tämä ei kuitenkaan poista yhtiön velvollisuutta poistaa ongelma tai haitta kunnossapitovastuunsa nojalla.

Yhtiön huolimattomuutta arvioidaan lähtökohtaisesti sen ajankohdan mukaan, kun ongelmia on havaittu, eikä huolimattomuusarviointia voida perustaa myöhemmin ilmenneisiin ongelmiin tai selvitystöihin. Sillä seikalla, että ongelmat ovat jatkuneet pitkään voi kuitenkin olla jossain määrin merkitystä arvioitaessa yhtiön teettämien selvitysten ja korjaustöiden riittävyyttä.


Riidattomat seikat

Seuraavat seikat on todettu käräjäoikeuden valmistelussa riidattomiksi:

- Vahingonkorvausvaade on esitetty elokuussa 2010.
- Asunnon kosteusvaurioita on korjattu useaan otteeseen.
- Osapuolet ovat 3.2.2011 tehneet sopimuksen Vääräsen muuttoa ym. koskien.
- Vääräsen maksamien sähkölaskujen määrä.
- Hallinto-oikeus on kumonnut asumiskiellon kumoamista koskevan kunnan viranomaisen ratkaisun. Asia on edelleen kunnan viranomaisen käsittelyssä.
- Vääränen ei ole asunut asunnossa biosidikäsittelyn jälkeen.
- Vääräsen sijaisasunnon vuokra on 1.2.2013 lukien 510 euroa kuukaudessa sekä 1.1.2015 lukien 520 euroa.
- Vääränen ei ole toimittanut Lonkanen & Huumosen raporttia taloyhtiölle.


Vuodet 1996-2002

Vääränen on väittänyt, että hänen huoneistossaan oli mainittuina vuosina ollut kaksi märkää seinää alakerrassa. Vääräsen mukaan yhtiö oli laiminlyönyt asianmukaisesti selvittää alapohjan kosteusrasituksen syitä ja alapohjan kosteuden nousua rakenteisiin. Vääräsen käsityksen mukaan yhtiö oli korjannut vain pintarakenteita ja pintoja, vaikka kosteuden syy oli ollut virheellisessä alapohjarakenteessa. Yhtiö on katsonut suorittaneensa tutkimukset ja korjaustyöt asianmukaisesti.

Ajan kulumisen vuoksi tässä tarkoitetulta ajanjaksolta esittävissä oleva näyttö saattaa olla vajavaista (esim. yhtiön asiakirjojen säilytysaika on jo päättynyt), mikä on otettava huomioon näyttöä ja yhtiön tuottamusta arvioitaessa.

Ongelmien toteaminen ja Vääräsen yhtiölle tekemät ilmoitukset

Kirjallisesta todisteesta K1N2 ilmenee, että A-talossa oli vuonna 1997 todettu rakennekosteutta ja homekasvua. Vuonna 1999 terveystarkastaja oli todennut Vääräsen asunnon kylpyhuoneessa runsaasti mikrobeja. Todisteen V41 mukaan taloyhtiössä on 15.5.1997 suoritettu kellaritiloissa kosteusmittauksia. Lisäksi samoissa tiloissa on suoritettu kosteusmittaus 19.11.1997.

Kirjallisen todisteen K38 mukaan terveystarkastaja oli 1.6.1999 tarkastuksessa todennut pintakosteusmittarilla Vääräsen asunnon alakerran WC:n lattiassa rakennekosteutta. Lisäksi lattian muovimaton alta otetussa näytteessä oli todettu runsasta mikrobikasvustoa.
Terveystarkastaja on suosittanut, että vaurioiden syyt selvitään ja vauriokohdat saneerataan.

Todisteen K39 mukaan helmikuussa 1999 kylpyhuoneen seinäkaakelin saumasta ja alakerran varastohuoneen seinästä otetuista näytteistä oli löydetty mikrobikasvustoa. Erityisesti kylpyhuoneen näyte oli viitannut mahdolliseen kosteusongelmaan. Todisteen K40 mukaan alakerran WC:n lattiamaton alta oli havaittu rakennekosteutta pintakosteusilmaisimella, ja sieltä otetussa näytteessä oli ollut runsasta bakteerikasvua. Myös todisteen K41 mukaan alakerran tiloissa (kylpyhuone ja WC) oli havaittu runsasta tai erittäin runsasta bakteerikasvua, mikä oli viitannut mahdolliseen kosteusongelmaan.
Samankaltaisia havaintoja on tehty myös todisteissa K42 ja K43. Todisteen K44 mukaan alakerran WC:n seinätapetista oli havaittu mikrobeja siinä määrin, että tämä saattaa viitata kosteusongelmaan.

Todisteen K100 (tarkastuspäivä 24.5.1999, laatija JA Johansson, taloyhtiö tilannut) mukaan kosteus on päässyt huoneiston A2 rakenteen sisään kosteussulun rikkoutumisesta tai puuttumisesta johtuen taikka hanakulmien kiinnitysruuvien reikien kohdista. Mittauspöytäkirjan mukaan myös maasta nouseva kosteus voi olla osasyyllinen, vaikkakaan WC:n seinässä ei ollut havaittavissa kohonneita kosteusarvoja.
Johansson on esittänyt korjausehdotuksenaan, että kostuneet pintarakenteet puretaan ja varmistetaan rakennekuvien ja paikan päällä tehtävien havaintojen perusteella, ettei kosteus pääse nousemaan alapohjasta rakenteeseen (kosteuden nousu katkaistava). Sen jälkeen rakenteet kuivatetaan ja pinnoitetaan uudelleen.

Todisteista K152-K159 ilmenee, että Vääränen on vuosina 1999-2002 tehnyt taloyhtiölle ja myös ympäristöterveysviranomaisille ilmoituksia ja korjauspyyntöjä kosteusvaurioiden johdosta.


Taloyhtiön teettämät selvitykset, korjaustöiden valmistelutoimet ja asia, käsittely taloyhtiön hal/intoelimissä

Todisteen V41a mukaan taloyhtiö on 19.11.1997 yhtiökokouksessa päättänyt, että kellarin perusmuuri kaivetaan auki sekä salaojat tarkistetaan ja rakennetaan ellei niitä ole. Korjaustoimenpiteet on

päätetty aloittaa välittömästi. Kohteelle on tuolloin valittu suunnittelija ja valvoja (Paavo Kui?ma). Tämän jälkeen taloyhtiö on 26.11.1997 hakenut kunnalta korjausavustusta.

Taloyhtiön hallitus on kokouksessaan 2.3.1998 käsitellyt alkuperäisen rakentajan saattamista vastuuseen salaojien korjauskuluista.
Kokouksessa on todettu olevan taloyhtiön edun mukaista tehdä vastuusta sopimus, koska alkuperäinen rakentaja oli tuolloin ollut varaton. Sopimus on todisteena V48.


Todisteen V59 mukaan Vääränen on 9.3.1999 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut yhtiölle asunnostaan löytyneistä mikrobeista. Asia on hallituksen toimesta saatettu isännöitsijälle mm. siten ohjeistettuna, että Vääräsen asunnossa tuli tehdä alustava tarkastus mahdollisen kosteusongelman syistä ja mahdollisista korjaustoimenpiteistä.

Todisteen V60 mukaan asukkaille oli 22.3.1999 ilmoitettu, että kaikkien huoneistojen kosteiden tilojen sekä maanalaisten huonetilojen seinien kunto tutkitaan suorittamalla kosteusmittaukset.

Todisteiden V61 ja V62 mukaan taloyhtiön hallitus on kokouksessaan 26.8.1999 käsitellyt Vääräsen ja Kaijalan asuntojen väliseinän ja pesutilojen korjausta. Todisteen V62 mukaan kosteusvaurio on tullut esiin salaojaurakan jälkimittauksissa (Keräsen ja Johanssonin tutkimukset). Todisteen mukaan kosteusvaurion aiheuttajia ei ollut pystytty erittelemään ennen salaojaremonttia, vaan se oli jätetty tarkoituksella remontin jälkeiseen ajankohtaan, koska mahdollisesti suurin ja ehkä ainut kosteusvaurion aiheuttaja olisi tällöin saatu korjatuksi. Samassa kokouksessa on päätetty rakennustöiden valvojan ja urakoitsijan osalta suoritettavasta tarjousten pyytämisestä.

Todisteena V63 on taloyhtiön urakkatarjouspyyntö, ja hallituksen kokouksessa 20.10.1999 valvojaksi oli valittu Pekka Ivström (V64).

Todisteen V65 mukaan taloyhtiö oli ilmoittanut Pohjan kunnalle, että Vääräsen asunnon liesituuletin, jolla ohjataan myös ilmanvaihtoa oli ollut alhaisimmalla tehollaan jatkuvasti ja että ilmastointiventtiilit oli alakerrassa säädetty väärin.

Todisteen V66 mukaan urakkatarjoukset oli saatu 8.2.2000 mennessä ja niitä oli tarkoitus alkaa käsitellä.


Taloyhtiön teettämät korjaukset sekä korjausten jälkeiset selvitykset

Todisteet V51-V54 sekä V57 osoittavat sitä, että taloyhtiössä on vuonna 1998 tehty salaojien korjaustyö. Todisteeseen K2N21 (VTT:n raportti) nähden on todennäköistä tai ainakin mahdollista, että salaaja ei kuitenkaan asunnon A5 kulmassa ole anturan alapuolella.

Todiste V54 osoittaa, että taloyhtiössä on vuonna 1998 tehty sadevesiviemäröinnin korjaustöitä.

Todisteen V56 mukaan pohjalaatasta ei ole 11.6.1998 mitattu kohonneita kosteuksia. Mittaus on tehty samaan aikaan salaojakorjauksen kanssa.

Todisteiden V17 ja V18 (rakennustyöselitys 13.1.2000 ja urakkaohjelma) sekä V67-V69 mukaan kohteessa (asunnot A2 ja A3) on vuonna 2000 tehty kylpyhuonetilojen saneeraus. Samassa yhteydessä kosteat väliseinät on kuivatettu. Todisteen V20 mukaan tilojen vastaanottotarkastus on pidetty 16.1.2001.

Edellä mainittua kylpyhuonesaneerausta oli käsitelty hallituksen kokouksessa 11.3.2000 (V71). Todisteen V73 mukaan kunnostustyö alkaisi viikolla 17 ja remontin arvioitu kesto oli n. 4 viikkoa. Todisteen V75 mukaan taloyhtiön yhtiökokouksessa 8.5.2000 oli käsitelty kylpyhuonesaneerausta, ja kokouksessa oli vahvistettu aiemmin hallituksessa keskusteltu kustannusten jako. Vääräsen asunnon osalta on päätetty tehdä korjaus laajempana. Todisteen V76 (isännöitsijän selvitys kunnalle) mukaan taloyhtiössä oli katsottu, että kosteus olisi imeytynyt rakenteisiin pesuhuoneiden laattasaumoista puutteellisen kosteuseristyksen vuoksi. Taloyhtiö oli tuolloin pitänyt kosteusongelman osasyynä Vääräsen puutteellista tuuletusta (asunnossa A3 ei ollut ilmennyt homeongelmaa).

Todisteesta V77 ilmenee, että asunnossa A3 oli ollut meneillään kuivatustyö ja asunnon A2 osalta kuivatusta ei ollut vielä tehty. Todisteen V78 mukaan Vääräsen asunnossa oli tarkoitus suorittaa purkutyöt 29.6.2000 alkaen.

29.6.2000 pidetyssä työmaakatselmuksessa (pöytäkirja 30.6.2000, V79) oli todettu, että asunnossa A2 oli tarkoitus aloittaa kuivatustyöt 30.6.2000. Purkutöitä oli jo tehty ennen katselmusta.

Todisteen V80 (mittauspöytäkirja 3.7.2000) mukaan Vääräsen asunnon yläkerran WC:stä oli löytynyt pintakosteutta alapesusuihkun putken vierestä. Betonissa ei ollut havaittu rakennekosteutta. Tämän vuoksi mittauksen tekijä (Johansson) oli suositellut ainoastaan kohteen seurantaa. Myöskään mittauksista makuuhuoneeksi muutetusta varastohuoneessa ei ollut havaittu laatassa poikkeavaa kosteutta.

Todisteesta V81 ilmenee, että taloyhtiö on kunnalle 31.7.2000 antamassaan vastineessa pitänyt tehtäviä korjaustöitä riittävinä ja uskonut ongelman korjaantuvan niillä. Samana päivänä pidetyssä yhtiökokouksessa taloyhtiö on päättänyt kustannusten jaosta remonttien osalta (V82).

Todisteesta V85 ilmenee, että Vääränen on moittinut yhtiön kustannusten jaosta tekemää päätöstä, johon taloyhtiö on päättänyt vastata vastustaen kAtta. Todisteesta V87 ilmenee, että taloyhtiön hallitus on 6.1.2001 pitämässään kokouksessa kiirehtinyt pesuhuoneiden remontin lopputarkastuksia ja valvojan loppuraporttia. Todisteen V89 mukaan kohde on otettu vastaan 24.1.2001.

Todisteen V93 mukaan yhtiökokouksessa 22.8.2001 on hallitus valtuutettu selvittämään muiden asuntojen osalta pesutilojen remonttikustannuksia. Samassa kokouksessa taloyhtiön hallitukseen on valittu kaksi ulkopuolista jäsentä.

Todisteen V96 (yhtiökokouspöytäkirja 21.3.2002) mukaan Vääräsen asuntoa koskevat rakennekosteusmittaukset tulevat tehtäväksi muiden huoneistojen kylpyhuoneremonttien yhteydessä. Todisteen V98 mukaan valvoja Pekka Ivström on vastuutettu suorittamaan tutkimukset asunnoissa A2 ja A3.

Todisteen V100 mukaan taloyhtiön hallitus on 7.5.2002 suoritetun jälkitarkastuksen perusteella ryhtynyt toimenpiteisiin kosteustilanteen selvittämiseksi tarkastuksen suositusten mukaisesti. Mahdollisista muista toimenpiteistä on todisteen mukaan ollut tarkoitus päättää syksyn 2002 ylimääräisessä yhtiökokouksessa.

Todisteen K49N101 mukaan terveydensuojeluviranomaisen 17.6. ja 27.6.2002 suorittamassa asunnon tarkastuksessa kylpyhuoneen mikrobinäytteet olivat olleet tavanomaisia. Sisäilmanäytteissä oli ollut löytöjä, jotka voivat viitata mm. kosteus- ja/tai homevaurioon.

Todisteen K45 mukaan terveystarkastaja oli todennut pintakosteusilmaisimella rakennekosteutta kylpyhuoneen huoneistojen välisen seinän alaosassa alimmassa laattarivissä. Todisteen K46 mukaan seinärakenteen kosteuspitoisuus on normaaliin verrattuna koholla (mittaus 5.12.2002).

Todisteen K47 (tutkimus 20.5.2002) mukaan kylpyhuoneen seinäkaakelin saumassa oli todettu runsaasti mikrobeja. Sen sijaan alakerran WC:n lattiasta muovimaton alta otetussa näytteessä ei todettu poikkeavia löydöksiä.

Todisteen K48 (tutkimus 17.6.2002) mukaan kylpyhuoneen huoneistojen välisessä seinässä oli todettu pintakosteusilmaisimella rakennekosteutta alimman laattarivin kohdalla. Lausunnon mukaan näytteiden
sieni-itiöpitoisuudet eivät kuitenkaan välttämättä viittaa sienikasvuston esiintymiseen ja siten kosteusvaurioon.

Todisteen V104 mukaan Vääräsen asunnossa oli 5.12.2002 suoritettu taloyhtiön tilaamana betonin kosteusmittaus. Kylpyhuoneen seinärakenteen kosteuspitoisuus oli ollut normaaliin verrattuna koholla. Todisteen V105 mukaan myös alakerran vaatehuoneen huoneistojen välisen seinän kosteuspitoisuus oli ollut koholla. Todisteen V106 mukaan myös alakerran rapputilan huoneistojen välisen seinän kosteus oli ollut koholla.

Kirjallisista todisteista on edellä selostetuin tavoin ilmennyt, että yhtiössä oli vuonna 1998 korjattu salaojat sekä vuosina 2000-2001 korjattu Vääräsen asunnon pesutilat ja vuosina 2001-2002 muiden asuntojen pesutilat. Korjaustöiden jälkeenkin Vääräsen asunnon kosteusarvot oliva olleet koholla. Käräjäoikeus katsoo, että taloyhtiö on kosteusongelman
vuoksi suorittanut laajoja korjaustoimia. Korjausten laatuun ja laajuuteen nähden taloyhtiön ei voida katsoa viivästyneen po. töissä.


Yhteenveto kirjallisista todisteista

Käräjäoikeudella ei ole ollut aihetta epäillä edellä kirjallisten todisteiden osalta lausuttuja seikkoja. Tapahtumat ovat siten asian vaiheiden osalta edenneet kuten edellä on selostettu.


Henkilötodistelusta

Käräjäoikeus ei ole pitänyt tarpeellisena selostaa henkilötodistelua kovin laajasti, vaan on pitänyt tältä osin olennaisimpana todisteluna kirjallista todistelua. Merkitystä henkilötodistelussa on ollut erityisesti todistaja Ivströmin kertomuksella, koska hän on ollut asiantuntijana mukana korjaustöissä.

Vääräsen kertoman mukaan hän oli pian vuonna 1994 tapahtuneen muuttonsa jälkeen havainnut laattojen saumoissa hometta. Varastotilan seinät olivat myös olleet hameessa. Vuonna 1997 yhtiössä oli aloitettu salaojaremontti. Valvoja oli tuolloin ilmoittanut, että salaojien asentamisen myötä märkä seinä kuivuisi. Vuonna 1999 Vääräsellä oli alkanut ilmetä erilaista oireilua, joka oli jatkunut koko ajanjakson ajan. Ainoastaan vuoden 2000 kuivatustoimien jälkeen oireet olivat helpottaneet hetkeksi. Vääränen oli kertonut taloyhtiölle oireilustaan ensimmäisen kerran vuonna 1999.

Joon on kertonut yhtiön suorittamista salaojakorjauksista, mikä oli tarkoittanut salaojien täydellistä uusimista. Joonin mukaan salaojakorjauksissa oli laitettu asianmukaista salaojasepeliä salaojakaivantoon. Joon on lisäksi kertonut kylpyhuonetilojen korjauksista pääpiirteissään kuten edellä kirjallisten todisteiden osalta on ilmennyt. Vuonna 1999 oli ajateltu, että kosteus tulisi pesutilojen rakenteisiin suihkun kautta.

Todistaja Pekka Ivström on kertonut olleensa salaojaremontissa valvomassa alkuperäisen urakoitsijan etua, eikä hän siten ollut tuolloin taloyhtiön palveluksessa. Ivströmin mukaan salaojaputket oli kaivettu oikeaan syvyyteen ja täytetty asianmukaisilla maatäytöillä. Ivströmin mukaan louhinta ei auta talon A5 kulmassa paljoa, koska kallio on kuitenkin aina vastassa ja kalliossa on halkeamia. Toisaalta asunnon A5 kohdalla ei ollut kosteutta. Ivströmin käsityksen mukaan salaojat olivat tulleet tuolloin kuntoon. Ivström on kertonut pesuhuonetilojen korjauksista kuten edellä on kirjallisten todisteiden osalta todettu.
Ivström oli toiminut kohteessa tuossa vaiheessa valvojana.

Todistaja Lonkanen (ei itse mukana korjauksissa) on pitänyt salaojan louhintaa asunnon A5 kohdalla tarpeellisena, jotta salaaja voisi kulkea anturan alapuolella. Muussa tapauksessa salaojan toiminta on kyseenalainen.

Todistaja Ossisen (ei itse mukana korjauksissa) käsityksen mukaan salaojituksen yhteydessä tehtävä louhinta ei takaa sitä, etteikö vesi voisi liikkua kalliolla ja perustuksissa. Salaojien merkitys on tä\\aisessa kohteessa ylipäätään tavanomaista vähäisempi (kun talo kalliolla).

Todistaja Reinikanen (ei itse mukana korjauksissa) on pitänyt salaojan louhintaa välttämättömänä kosteusrasituksen vähentämiseksi.
Reinikanen on pitänyt olemassa olevaa salaojajärjestelmää täysin toimimattomana edellä mainitusta syystä. Reinikasen mukaan kallion pinnalla liikkuva vesi menee erittäin todennäköisesti alapohjaan.

Käräjäoikeus toteaa henkilötodistelun osalta seuraavaa. Asiantuntijat ovat olleet erimielisiä louhinnan tarpeesta asunnon A5 kohdalla. Tässä tilanteessa on jäänyt näyttämättä, että yhtiön suorittama korjaustoimi olisi sen toteutushetkellä tehty louhinnan osalta vastoin hyvää rakentamistapaa. Käräjäoikeus viittaa tältä osin lisäksi asiasta jäljempänä lausuttuun (louhinnan merkitys on noussut esille myös kumpanakin myöhempänä tarkastelujaksona). Ivström on ollut asiantuntijoista ainut, jolla on ollut konkreettisia havaintoja salaojien tekemisestä ja siinä käytetyistä maatäytöistä. Myös Joon on kertonut samoin täyttöjen osalta. Käräjäoikeudella ei ole aihetta epäillä Ivströmin kertomusta tältä osin. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että salaojat
olisi vuoden 1998 korjaustöiden yhteydessä tehty virheellistä täyttömaata käyttäen.


Johtopäätökset kunnossapitovastuun osalta ja taloyhtiön tuottamus

Selvää on, että taloyhtiössä on ollut kosteusongelmaa jo 1990-luvun lopulla. Vääränen on ilmoittanut ongelmasta taloyhtiölle. Tämän johdosta taloyhtiössä on edellä selostetuin tavoin korjattu muun muassa sadevesijärjestelmää sekä uusittu salaojat. Salaojien korjaamisella on yleisesti ottaen mahdollista poistaa tai vähentää perustuksiin kohdistuvaa kosteusrasitetta. Taloyhtiön toimenpiteet ovat tältä osin olleet käräjäoikeuden mielestä huolellisuusvelvoitteen kannalta asianmukaisia ja riittäviä. Asiassa ei ole myöskään edellä selostettuihin asiantuntijoiden ristiriitaisiin kertomuksiin ja VTT:n lausuntoon (ks. jäljempänä tästä lausuttu) nähden varmuudella selvitetty, että Vääräsen asunnon kosteusongelmien syynä olisi se, että salaaja ilmeisesti kulkee asunnon A5 kulmassa anturan tasolla tai korkeintaan hyvin vähän anturan alapuolella. Käräjäoikeudelle on jäänyt epäselväksi, miten kallio kulkee talon alla, ja mitä reittejä pitkin vesi voi liikkua kalliolla (mm. todistajat Ivström ja Ossinen ovat pitäneet tätä seikkaa merkityksellisenä salaojan kannalta). Kalliolle perustetuissa kohteissa salaojien merkitys on käräjäoikeuden käsityksen mukaan yleisestikin vähäisempi kuin muissa kohteissa, koska veden liikettä kallion päällä ja sisällä ei voida aina tietää ja kontrolloida. Tämänkään vuoksi asiassa ei ole varmuudella pääteltävissä, että yksin salaojan louhiminen asunnon A5 kulmaan kallion sisään poistaisi ongelman.

Taloyhtiö on lisäksi käyttänyt salaojakorjauksessa alan ammattilaisia, eikä taloyhtiöltä voida edellyttää salaojien suunnittelusta, toteutuksesta ja valvonnasta parempaa tietämystä kuin näillä ammattilaisilla. Mainittu

VTT:n lausunto ei ole myöskään ollut taloyhtiön käytettävissä vielä tässä vaiheessa, vaan taloyhtiö on tehnyt salaojien korjaustyöt käyttämiensä asiantuntijoiden tietämyksen varassa (VTT:n lausunto on ainoastaan vertailuaineistoa vuoden 1998 salaojakorjauksen osalta). Se seikka, että mainitut korjaustoimenpiteet eivät ilmeisesti ole olleet tosiasiassa riittäviä kosteusrasituksen poistamiseksi ei tee, suoritettujen korjausten laatuun ja laajuuteen nähden taloyhtiön menettelystä huolimatonta.

Käräjäoikeus toteaa vielä, ettei se seikka, että salaojien on myöhemmin havaittu osittain tukkeutuneen osoita, todistaja Ivströmin ja Joonin kertomukset huomioon ottaen sitä, että salaojat olisi rakennettu virheellisesti käyttämällä liian hienoa maa-ainesta täyttömaana. Yleisesti ottaen salaojat edellyttävät säännöllistä seurantaa ja huoltoa. Todistaja Reinikasen mukaan vaikeissa kohteissa Uoissa on ilmennyt ongelmia) salaojien tarkastusväli voi olla ainoastaan kaksi vuotta.

Lisäksi taloyhtiö on korjannut asuntojen sisäpuoliset kosteat tilat. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan taloyhtiö on voinut lähteä siitä olettamuksesta, että suoritettujen salaojakorjausten jälkeen kosteuden on täytynyt tulla rakenteisiin yläpuolelta ja että sisäpuolen kosteiden rakenteiden kuivatus ja pintamateriaalien uusiminen riittäisivät korjaamaan ongelman. Taloyhtiön käyttämä asiantuntija (Ivström) tai kukaan mukaan ei ole myöskään esittänyt, että alapohja tulisi tässä tilanteessa avata. Tähän nähden se, että taloyhtiö on korjannut esimerkiksi huoneistojen kylpyhuonetilat on ollut asianmukaista ja riittävää. Näin on käräjäoikeuden arvion mukaan siitä huolimatta, että todisteessa K100 on mainittu, että alapohjasta nouseva kosteus voi olla osasyyllinen kosteusongelmaan. Myös mainitussa lausunnossa on todettu, että tätä johtopäätöstä vastaan puhuu se, ettei WC:n seinässä ollut havaittavissa kosteutta. Lisäksi lähtökohtana on käräjäoikeuden mielestä voinut perustellusti olla, että hieman aiemmin toteutetun salaojakorjauksen myötä perustusten täyttömaahan ei tulisi merkittävissä määrin uutta kosteutta, jolloin pintamateriaalien uusiminen olisi riittävää sisätilojen osalta.

Edellä kirjallisten todisteiden perusteella voidaan päätellä, että taloyhtiössä on käytännössä jatkuvasti ollut vireillä jokin korjaustoimi vuosien 1998-2002 aikana ja että taloyhtiö on aktiivisesti pyrkinyt poistamaan havaittuja ongelmia. Taloyhtiössä on tässä vaiheessa lisäksi ilmennyt riitaa mm. kustannusten jaosta ja taloyhtiön hallitukseen on jouduttu valitsemaan ulkopuolisia jäseniä, mitkä seikat eivät ole olleet omiaan parantamaan remonttien tekemistä ja etenemistä. Lisäksi Vääränen on samaan aikaan toiminut myös kunn m viranomaiste suuntaan, jolloin asia on tullut entistä monimutkaisemmat taloyhtion kannalta. Joka tapauksessa taloyhtiö on saanut luottaa siihen, että sen käyttämät asiantuntijat (kuten Dl Ivström) kykenevät harkitsema n .. tarvittavien korjaustöiden laadun ja laajuuden. Käräjäoikeuden mielesta asiantuntijan suosittelemat ja myös toteutetut korjaustoimet ovat po. vuosien aikana olleet sellaisia, että niillä on pyritty aidosti poistamaan asuntojen kosteusongelmat. Suoritetut korjaukset eivät olleet vain näennäisiä vaan varsin laajoja toimenpiteitä. Käräjäoikeus katsoo, etta
kuvatuissa olosuhteissa taloyhtiö on huolehtinut asianmukaisesti kunnossapitovelvoitteestaan ja on menetellyt huolellisesti korjaustarpeen selvittämisen ja korjaustöiden suorittamisen suhteen, vaikka kosteusongelma ei olekaan yhtiön suorittamista laajoista korjaustoimista huolimatta poistunut. Taloyhtiö ei siten voi olla korvausvelvollinen vuosien 1996-2002 toimenpiteiden osalta.


Vuodet 2003 2008

Kiriallisesta todistelusta tehdyt havainnot Kohteen puutteet ja tutkimustulokset
Edellä selostettujen vuoden 2002 mittausten (V104-106) mukaisesti Vääräsen asunnossa on suoritetuista korjauksista huolimatta havaittu kosteutta vuonna 2002. Sen vuoksi on ilmeistä, että kosteusongelma ei ollut poistunut aiemmilla toimenpiteillä.

Todisteen K52 mukaan 5.4.2004 otetuissa näytteissä nrot 1-3 (kylpyhuone, kolme eri kohtaa) sieni-itiöpitoisuudet olivat olleet melko alhaiset. Näytteen 1 aktinomykeettipitoisuus saattaa kuitenkin viitata mahdolliseen kosteusongelmaan. Näytteessä 4 (kylpyhuone) ei todettu mikrobikasvua. Näytteessä 5 (purkujäte seinän ja lattian rajasta)
sieni-itiöpitoisuus oli ohjearvoja pienempi. Valtalajina oli kuitenkin aspergillus versicolor -laji 0äljempänä aspergillus), johon kuuluu myös mahdollisesti toksiineja tuottavia mikrobeja. Myös näytteen aktinomykeettipitoisuus oli ohjearvoa suurempi.

Saman todisteen mukaan 22.4.2004 otetussa näytteessä 1 (alakerran makuuhuoneen väliseinä) oli ollut ohjearvoa suurempi sieni-itiöpitoisuus, ja valtalajina aspergillus. Näytteissä 2 (alakerran makuuhuone, pintanäyte betonilattiasta) ja 3 (alakerran WC:n lattia) sieni-itiöpitoisuus oli ohjearvoa alhaisempi. Näytteessä oli kuitenkin aspergillusta.

Saman todisteen mukaan 19.4.2004 kylpyhuoneesta otetuissa näytteissä sieni-itiöpitoisuus oli ollut ohjearvoa alhaisempi, mutta näytteessä oli esiintynyt aspergillusta.

Todisteesta K55 ilmenee, että lääninhallitus on antanut asiassa huomautuksen terveystarkastaja Keräselle. Lääninhallitus on lisäksi kiinnittänyt ympäristölautakunnan ja sen alaisten viranhaltijoiden huomiota siihen, että sen antamien määräyksien noudattamista tulee valvoa jälkikäteen. Edelleen lääninhallitus on katsonut, että asian käsittely viranomaisessa on viivästynyt.

Todisteen K59 mukaan terveystarkastaja Koppinen oli 8.5.2006 havainnut huoneistossa tunkkaisen ja pistävän hajun.

Todisteen K60 (analyysivastaus 10.4.2006) mukaan huoneiston sisäilmastossa oli havaittu kohonneita pitoisuuksia lausunnosta ilmeneviä yhdisteitä. Lausunto ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan suoraan osoita terveyshaittaa asunnossa.

Todisteen K60a (soveltaen todisteen K52 ohjearvoja) mukaan Vääräsen asunnossa on mitattu kohonnut bakteeripitoisuus 12.4.2006 otetussa materiaalinäytteessä. Sen sijaan käräjäoikeuden käsityksen mukaan homepesäkkeiden määrä on ollut sallituissa arvoissa. Näyte on otettu imurin pölypussin sisällöstä, jossa on ollut huone- ja rakennuspölyä.
Käräjäoikeus katsoo, että tämä näytteen laatu on voinut vaikuttaa näytteen arvoihin. Todisteelle ei sen vuoksi ole Attu olennaista merkitystä asiassa.

Todisteesta K61 ilmenee, että Vääräsen asunnon ilmanvaihto on toiminut riittävällä tavalla. Todiste ei kuitenkaan osoita sitä, millä voimakkuudella ilmanvaihtoa on Vääräsen asuinaikana pidetty.

Todisteen K62 mukaan asunnon kylpyhuoneen rakennekosteus oli pintamittarilla mitaten ollut 17.1.2007 (mittaaja kaupungin terveysvalvonnan johtaja Koppinen) hieman koholla pienellä alueella lattiassa suihkun kohdalla ja seinän vieressä. Myös laatan saumat olivat tummuneet. Todisteessa Koppinen on herättänyt kysymyksen lattian kaatojen virheellisyydestä. Yhtiön edustajat eivät ole olleet tarkastuksessa läsnä. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan mittaus ei osoita kohteessa olleen mittaushetkellä kosteusvaurio tai terveyshaittaa.

Todisteessa K63 (päivätty 12.2.2007) on listattu Vääräsen vaatimia, lähinnä asunnon pintoihin kohdistuvia korjaustöitä. Todisteen mukaan Vääränen olisi vaatinut alakerran vessaa kosteaksi tilaksi, koska hän pesee käsisuihkulla kyseistä tilaa. Vääränen on pääkäsittelyssä kiistänyt näin ilmoittaneensa. Yhtiön edustaja ei ole ollut läsnä keskustelussa.
Käräjäoikeus katsoo todisteen luonteeseen (keskusteluraportti) nähden, että todisteella ei ole olennaista näyttöarvoa asiassa.

Todisteen V127 mukaan 19.4.2004 otetuissa näytteissä oli todettu aspergillusta. Näytteiden sieni-itiö- ja bakteeripitoisuudet olivat kuitenkin ohjearvoja alhaisemmat.

Todisteen K181 mukaan (mittauspöytäkirja 22.1.2004) kohteessa on eri ajankohtina vuoden 2004 aikana mitattu kostuneita alueita mm. varasto/makuuhuoneen lattiabetonissa (40 ja 100 mm:n syvyydessä) ja alapuolisessa styrox-eristeessä, pesuhuoneen lattiabetonissa (50 mm:n syvyydessä) sekä makuuhuoneen seinäbetonissa. Toimenpidesuositus on ollut, että kastuneet alueet kuivatetaan koneellisesti ja pinnat poistetaan sekä korjataan kuivatuksen jälkeen. Joulukuussa 2004 sekä talven ja kevään 2005 aikana suoritetuissa tarkistusmittauksissa oli mitattu lattian eristetilassa 100 mm:n syvyydellä 86-94 prosentin suhteellista kosteutta. Sen sijaan 50 mm:n syvyydellä laatassa ei ole käräjäoikeuden käsityksen mukaan mitattu kohonneita kosteuspitoisuuksia.

Todisteen V135 mukaan kesällä 2004 pesuhuoneen huoneistojen väliseen seinään oli asennettu kosteudenseurantajärjestelmä. Samassc yhteydessä on suoritettu lähtötilAmittaus, jossa kosteus on käräjäoikeuden käsityksen mukaan ilmeisesti ollut kahdessa pisteessä koholla (nrot 6 ja 9).

Todisteen V136 mukaan 18.10.2004 Vääräsen asunnossa oli tehty kosteusmittauksia. Makuuhuoneen/varastohuoneen lattiabetonin kosteus oli ollut koholla 50 mm:n syvyydessä kuten myös seinäbetonin kosteus.

Todisteessa V137 hallitus on vastauksessaan Vääräselle selvittänyt tälle remontin tilaa ja korjaustöiden riittävyyttä.

Todisteen V141 mukaan sisäilmanäytetutkimuksessa 7.4.2005 ei todettu kohonneita bakteeri- tai sieni-itiöpitoisuuksia. Sisältä otetuissa näytteissä oli kuitenkin todettu aspergillusta.

Todisteen V16 mukaan Vahanen yhtiöt Oy on 29.11.2007 suorittanut kohteessa mittauksia ulkoseinärakenteista asukkaan osoittamista kohdista. Tutkimuksissa ei ollut havaittu poikkeavaa kosteutta (pintakosteusilmaisimella) alakerran seinien ja lattioiden osalta.
Kosteusarvoista oli pääteltävissä, että salaoja (ilmeisesti poikittaissalaoja) toimii hyvin. Tutkimuksessa ei ole suositeltu tehtäväksi toimenpiteitä. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että asunnossa ei ollut vuoden 2007 lopulla kosteusongelmaa.

Yhteenvetona käräjäoikeus toteaa, että kirjallisesta todistelusta voidaan päätellä Vääräsen asunnossa olleen edelleen kosteus- ja mikrobiongelmaa vuosina 2003 ja 2004. Mikrobiongelman laajuudesta ja vakavuudesta ei kuitenkaan voida tehdä selkeitä johtopäätöksiä kirjallisten todisteiden perusteella. Taloyhtiön voidaan tästä huolimatta edellyttää ryhtyneen toimenpiteisiin ongelmien poistamiseksi, koska kosteusongelmien jatkuminen yleisesti johtaa tai voi johtaa mikrobiongelman pahenemiseen (ks. tästä myös todisteena V124 oleva hallinto-oikeuden päätös).

Käräjäoikeuden arvion mukaan kirjallisesta todistelusta ei ole pääteltävissä, että kosteusongelma olisi jatkunut ainakaan katkeamattomasti yhtiön suorittamien, jäljempänä selostettavien korjaustöiden jälkeen.


VTT:n tutkimus ja sen tulkinta

Taloyhtiö on vuonna 2003 tilannut VTT:ltä tutkimuksen (todiste K2N21, päivätty 14.3.2003), jossa on arvioitu väliseinien alaosan kastumisen syitä korjaustoimien suunnittelua varten. Tutkimuksen ovat suorittaneet ryhmäpäällikkö Eero Punakallio ja erikoistutkija Kalle Tanskanen. VTT:n tutkimusselostuksen kohdan 1 mukaan tutkijan tiedossa oli ollut taloyhtiössä aiemmin tehdyt salaojakorjaus (v. 1998) sekä pintaremontti asuntoihin A2 ja A3. VTT on asiakirjoista havainnut, että mitatut kosteusarvot ylittivät mikrobien kasvun kannalta kriittisenä pidettävät arvot. Raportin mukaan on ilmeistä, että rakennuksen alle asuntojen A1/A2, A2/A3 ja A3/A4 väliseinän alaosaan ja anturaan kohdistu_u maaperästä suuri kosteusrasitus nykyisestä salaojituksesta huolimatta. Kosteus siirtyy väliseinässä alhaalta ylöspäin ja myös sivusuunnassa lattian porrastuksen kohdalla (kellarin lattiassa on porrastus asuntojen A1 ja A2 sekä A3 ja A4 harkkoseinien kohdalla), mikäli märkä maa on yhteydessä seinään puutteellisen vesieristyksen vuoksi. Kosteusrasitukseen vaikuttavat lattian alla olevan täyttösoran paksuus, vedenläpäisevyys ja kapillaarisuus. Lisäksi kosteusrasitukseen vaikuttaa väliseinien porrastuskohdassa maata vasten jäävän alaosan taustapinnassa mahdollisesti olevan vesi- ja lämmöneristyksen toimivuus (tämä rakenne ei ollut tutkimusta tehtäessä tiedossa).

VTT:n mukaan korjaustoimin on ensisijaisesti vähennettävä oleellisesti maaperästä väliseinien alaosaan aiheutuvaa kosteusrasitusta tai toissijaisesti estettävä kostuneen väliseinän aiheuttama sisäilman laadun heikkeneminen rakenteellisesti (kapselointi).

VTT:n lausunnon mukaan väliseinien alaosan kosteusrasitusta voidaan vähentää seuraavilla tavoilla:

1) asennetaan salaojitus rakennuksen ympärille koko matkalta asunnon A1 anturan alapinnan alapuolelle (tarpeelliset kallistukset huomioon ottaen). Tämä toimenpide vaatii louhintaa asunnon A5 nurkalla.

2) Asennetaan asuntojen välisten seinien juureen (rakennuksen poikkisuuntaan) salaojitus, jonka tulee sijaita ko. väliseinään nähden alempana sijaitsevan asunnon ulkoseinäanturoiden alapuolella. Salaojaputkisto väliseinien juuresta johdetaan kokoojakaivon kautta kunnan sadevesiviemäriin.

3) Alhaalta kapillaarisesti nousevan kosteuden kulkeutuminen estetään lattialaatan alapuolelle asennetulla vaakasuoralla ruostumattomalla teräslevyllä (menetelmä vaatii lattian reunan avauksen). Tämä menetelmä ei estä kosteuden siirtymistä märästä maa-aineksesta kapillaarisesti vaakasuunnassa. Tämä siirtyminen on estettävissä porrastetun väliseinän alaosan asianmukaisella vesieristämisellä (tiedossa ei ole ollut väliseinän alaosan taustapuolen vesieristyksen asianmukaisuus).

Lausunnon mukaan pieneltä alueelta kostea (tai myöhemmin esimerkiksi kapillaarisesti kostuva) väliseinä voidaan joskus pinnoittaa tai päällystää asianmukaisin materiaalikerroksin niin tiiviiksi, ettei pinnasta pääse erittymään sisäilman laatua pilaavia hameiden aineenvaihduntatuotteita. Tätä sanotaan kapseloinniksi.

VTT:n lausunnosta ilmenee vielä, että talon alapohjarakenteessa on porrastus siten, että asunnon A5 lattia on metrin korkeammalla kuin asunnon A1 lattia. Tämän vuoksi myös salaojitus on asuntojen A4 ja A5 kohdalla vähintään metrin ylempänä kuin asunnon A1 kohdalla ja vähintään 0,5 metriä ylempänä kuin asuntojen A2 ja A3 kohdalla. Tästä seuraa, että mikäli salaojitus asennettaisiin kokonaisuudessaan VTT:n suosituksen mukaisesti asunnon A1 anturan alapuolelle, tämä edellyttäisi käräjäoikeuden käsityksen mukaan merkittävää louhintaa ainakin asunnon A5 kulmassa.

VTT:n lausunnossa on huomautettu, että kallion rikkonaisuudella on jonkin verran vaikutusta rakennuksen alle pääsevän veden määrään (\ jäljempänä selostettavat todistajankertomukset salaojan toimivuudest,

kalliopohjalla).

Käräjäoikeus toteaa VTT:n lausunnon osalta, että siinä ei todeta esitettyjen toimenpiteiden kuten uudelleen rakennettavan salaojan varmuudella poistavan ongelman, vaan kysymys on ehdotetuista keinoista, joilla kosteusrasitusta voidaan vähentää. Lausunto on sen otsikonkin mukaan Attu korjaustoimien suunnittelua varten, eikä kysymys siten ole esimerkiksi velvoittavasta päätöksestä. Suoritettavien korjaustöiden laatu ja laajuus onkin jäänyt taloyhtiön harkittavaksi.

VTT ei ole tutkimuksessaan avannut rakenteita, eikä sen tiedossa ole varmuudella ollut, mistä kosteusrasitus johtuu ja miten vesi alapohjassa kulkee. Vaikka VTT:n lausuntoa onkin pidettävä asiantuntevana ja merkityksellisenä, ei lausunnonkaan mukaan toimenpidesuositus ole ehdoton. Päin vastoin, lausunnossa on esitetty useita eri toimenpiteitä, joilla kosteusrasitusta voidaan vähentää. Kuitenkaan raportissakaan ei todeta, että kosteusrasitus voidaan poistaa vain tekemällä kaikki suositusten mukaiset toimenpiteet välittömästi. Lisäksi VTT on pitänyt toissijaisena korjaustapana kapselointia. Lausunto jättääkin käräjäoikeuden mielestä taloyhtiön ja sen käyttämien asiantuntijoiden harkittavaksi, miten kosteusrasitusta lähdetään poistamaan. Mahdollista on käräjäoikeuden käsityksen mukaan suorittaa korjaustoimenpiteet siten porrastetusti, että välillä todetaan, onko aiempi toimenpide poistanut ongelman. Selvää kuitenkin on, että taloyhtiön on pitänyt ottaa VTT:n lausunto huomioon korjaustöitä arvioidessaan ja pyrkiä myös tosiasiassa poistamaan ongelma. Käräjäoikeus toteaa vielä, että VTT:n lausunnossa ei kehoteta taloyhtiötä vaihtamaan kauttaaltaan alapohjan täyttömaata.

Vääräsen ilmoitukset taloyhtiölle

Todisteen K158 mukaan Vääränen on 24.1.2002 pyytänyt taloyhtiötä tutkimaan asuntojen A2 ja A3 välisen seinän rakennekosteutta.

Todisteen K159 mukaan Vääränen on pyytänyt taloyhtiöltä pikaisia korjaustoimia pesuhuoneensa kosteusvaurion korjaamiseksi. Vääränen on huomauttanut tuolloin asuneensa jo 8 vuotta kosteusvaurioisessa asunnossa.

Todisteen K160 mukaan Vääränen on 2.7.2003 kirjeellään tiedustellut taloyhtiöltä toimenpiteitä kosteusvaurion korjaamiseksi.

Todisteen K162 (kirje taloyhtiölle v. 2004) mukaan Vääränen on pitänyt taloyhtiön korjaustoimia riittämättöminä.

Todisteen K171 vuonna 2005 keskustelujen kohteena on ollut Vääräsen asunnon lunastaminen taloyhtiön toimesta.

Todisteessa K172 Vääränen on 14.2.2005 tiedustellut taloyhtiöltä korjaustoimia. Todisteen V139 mukaan taloyhtiö on 17.2.2005 vastanrn Vääräselle sekä todennut korjaukset ja siivoukset suoritetuiksi.
Vastauksessa on lisäksi esitetty Vääräsen asunnon osakekannan

lunastamista yhtiön toimesta 90.000 euron hintaan.

Todisteen K178 mukaan Vääränen on 17.5.2005 vaatinut taloyhtiöltä kosteusmittauksia sekä korjaustoimia.

Todisteen K180 mukaan Vääränen on 18.5.2006 vaatinut, että taloyhtiö puhdistaa ja korjaa asunnon pintamateriaalit.

Edellä mainitut kirjalliset todisteet osoittavat, että Vääränen on tarkastelujaksolla toistuvasti vaatinut taloyhtiöltä selvitys- ja korjaustoimia.


Asian käsittely taloyhtiön hallintoelimissä ja yhtiökokouksessa

Todisteen K4N108 mukaan 4.6.2003 pidetyssä yhtiökokouksessa on keskusteltu tontin pohjakosteudesta ja A-talon väliseinien kosteusongelmasta VTT:n raportin perusteella. Lisäksi todisteessa on todettu, että uusi hallitus ottaa kantaa korjaustoimenpiteisiin.

Todisteen K5 mukaan yhtiökokouksessa on 25.11.2003 käsitelty remonttiasiaa, missä yhteydessä todistaja Ivström on esitellyt VTT:n raporttia ja selvittänyt ongelman syntysyitä. Kokouksessa on todettu, että kosteusongelmaan syytä ei kukaan pysty varmuudella toteamaan.
Samassa kokouksessa on todettu, että Vääräsen asunto oli asetettu asumiskieltoon 1.9.2003 lukien. Kokouksessa on päätetty valtuuttaa hallitus tilaamaan pihasalaojan kaivuu saman vuoden puolella sekä pyytämään tarjous A-talon alapuolisten poikittaisten salaojien asentamisesta. Samalla on päätetty A-talon huoneistojen kuivauksesta. Pyrkimyksenä on ollut saattaa asunto mahdollisimman nopeasti asumiskelpoiseksi. Kokouksessa on vielä todettu, että korjaustöiden riittävyydestä ei ole varmuutta.

Todisteen K6 mukaan yhtiökokouksessa 29.4.2004 on käyty läpi Tilanneselvitys kosteusongelman poistamisesta. Isännöitsijän mukaan ongelmana on ollut sopivan urakoitsijan löytäminen. Todisteen K7 mukaan yhtiökokouksessa 28.7.2004 on päätetty Vääräsen vapauttamisesta vastikemaksusta remontin ajaksi. Samalla on käyty läpi remontin tilaa.

Todisteessa K51 taloyhtiön hallituksen silloinen puheenjohtaja on todennut, että väliseinien rakennekosteus johtuu VTT:n mukaan kapillaarikatkojen puuttumisesta väliseinärakenteissa. Todisteessa on todettu, että salaojien rakentamisen jälkeen kosteustilA oli pääosin korjaantunut, mutta alakerroksen väliseinien kosteus on ollut vielä koholla, mikä voi aiheuttaa mikrobiallergisuutta sille herkistyville. Mainitt selvitys on Attu kunnalle ennen kevään 2003 yhtiökokousta.

Todisteen V109 (hallituksen kokouksen pöytäkirja 1.7.2003 kokous) mukaan taloyhtiö oli 14.6.2003 aloittanut toimet korjausrakentamisen läpivientiin etsimällä yhtiölle uuden isännöitsijän, jonka tehtäväksi remontin toimeenpano Attaisiin. Päätöksessä on listattu isännöitsijä

tehtävät tältä osin (valvojan hankkiminen, urakoitsijan valinta ym.). Kokouksessa on lisäksi todettu, että liesituulettimet tullaan muuttamaan sellaisiksi, ettei niitä saa enää pois päältä. Todisteen V111 mukaan uusi isännöitsijä (Vesa Kyyhkynen) oli valittu 13.8.2003 hallituksen kokouksessa.

Todisteen V110 mukaan Joon on 4.9.2003 tiedustellut kaupungin rakennustarkastajalta tarvittavista toimenpiteistä. Joon on ilmoittanut, että taloyhtiö haluaisi keskustella asiasta valvoja Ivströmin ja rakennustarkastajan kanssa. Viesti on lähetetty kopiona myös terveysvalvontaan Kappiselle.

Todisteen V112 (hallituksen kokous 14.8.2003) mukaan taloyhtiö oli 31.7.2003 saanut kunnan terveysvalvonnan johtajalta Kappiselta kirjeen, jonka mukaan ympäristölautakunnan kokouksessa 21.8.2003 tultaisiin käsittelemään asumiskieltoon asettamista koskevaa asiaa. Tämän johdosta hallitus oli kiirehtinyt korjaustöiden aloitusta.

Todisteen V113 mukaan Joon on 20.8.2003 ilmoittanut viestissään aiemmalle isännöitsijälle uuden isännöitsijän aloittamisesta tehtävässään 1.10.2003 sekä siitä, että kohteelle tulisi valita sitä ennen valvoja. Joon on esittänyt valvojaksi Ivströmiä, koska hän on tiennyt yhtiön tilanteen ennalta.

Todisteen V114 mukaan hallitus on kokouksessaan 6.10.2003 todennut toimenpide-ehdotuksensa yhtiökokoukselle. Ehdotuksen mukaan huoneistojen A2 ja A3 väliseinän kapillaarikatko tehdään VTT:n ehdotuksen mukaan ja seinä kuivataan. Lisäksi myös mm. A1:n ja A2:n väliseinä kuivatetaan ja avatut sisäpinnat korjataan. Edelleen päätettiin selvittää Vääräsen havaitsema vedenhukka (ks. toteutuksesta todisteet V115 ja V116, vuoto lämminvesivaraajan ylipaineventtiilissä).

Todisteen V117 mukaan hallitus on kokouksessaan 4.11.2003 päättänyt yhtiökokouksen kutsumisesta koolle 25.11.2003 mm. lainannostovaltuutuksen saamiseksi korjausurakkaa varten.
Kokouksessa on todettu asunnolle asetettu käyttökielto.

Todisteen V118 mukaan hallituksen kokouksessa 25.11.2003 merkittiin tiedoksi pihasalaojan tekemisestä saadut tarjoukset ja päätettiin pyytää vielä yksi tarjous tältä osin. Kokouksessa on valtuutettu Ivström laatimaan työsuunnitelma ja kilpailuttamaan A-talon poikittaisten salaojien teko sekä valvomaan varsinaisen pihasa aoja kaiv u- ra ka. Edelleen päätettiin uusia Vääräsen asunnon lämmmvesIvaraaJa Ja s11hen liittyvää putkistoa sen varmistamiseksi, että vettä ei pääse ainakaan tätä
kautta talon alle.

Todisteessa V120 Joon on 17.11.2003 selvittänyt remontin tilAtta toiselle hallituksen jäsenelle. Pihasalaojan kaivuutyöt ovat olleet tuolloin käynnissä. Joonin toteaman mukaan oli päätetty jättää poikittaissalaoja vielä tekemättä ja seurata sitä, pysyisivätkö väliseinät kuivina kuivatuksen jälkeen.

Todisteen V122 mukaan Vääräsen huoneistossa oli suoritettu (varaajar

vaihtamisen jälkeenkin jatkuneen vuodon vuoksi) käyttövesiputkiston painekoe. Tässä yhteydessä WC:n ja pesuhuoneen liittimistä oli ollut vuotaa, joka oli korjattu vaihtamalla tarvittavat osat.

Todisteessa V123 (hallituksen kokouspöytäkirja 23.2.2004) on käyty läpi asiantuntijoiden ja Kappisen suosittelemia kuivatustyön suorittamistapoja.

Todisteen V129 mukaan taloyhtiön hallitus oli kokouksessaan 13.5.2004 todennut samana päivänä pidetyssä remontin katselmuksessa todetut seikat. Ivströmin tehtäväksi jäi käydä läpi todisteen V127 tulokset Kappisen kanssa oikean korjaustavan viivytyksettömäksi aloittamiseksi. Kokouksessa on todettu, että kunnan virkamiehet Koppinen ja Kuiro eivät olleet vastAet taloyhtiön 10.3.2004 tekemiin kyselyihin korjaussuunnitelmien osalta. Hallitus on kokouksessaan päättänyt pintamateriaalien ja vesieristyksen vaihtamisesta tarpeellisin osin, kosteusanturien laittamisesta pesuhuoneen kastuneeseen seinään ja varaston remontoimisesta alkuperäiseen kuntoon. Lisäksi oli päätetty jatkaa poikittaissalaojan urakoitsijan etsimistä.

Todisteen V130 mukaan Joon on 17.5.2004 kysynyt Kappiselta todisteen V127 näytteenottopaikasta sekä pyytänyt tätä vastaamaan aiemmin 10.5.2004 esittämäänsä kysymykseen.

Todisteen V132 (selvitys 23.6.2004 viranomaisille) mukaan pihasalaoja oli todettu toimivaksi. Poikittaissalaojan asentaminen talon alle oli kuitenkin osoittautunut selvitystyössä riskialttiiksi ja urakoitsijan löytyminen oli ollut vaikeaa. Lisäksi selvityksessä on selostus purku- ja kuivatustöiden suorittamisesta sekä remontin muusta toteutuksesta ja vaiheistuksesta.

Todisteen V133 (yhtiön vastaus/selvitys Vääräselle 15.7.2004) mukaan hallitus oli päättänyt asiantuntijoiden lausuntojen perusteella pesuhuoneen lattian purkamisesta ja vääränlaisen täyttömaan poistamisesta tarpeellisessa määrin. Mahdollisista kapillaarikatkojen tekemisestä sekä korjaustöiden laajuudesta päätettäisiin erikseen purkutyön yhteydessä havaittavien tosiseikkojen perusteella. Remontin on ollut tarkoitus jatkua 19.7.2004. Todisteesta voidaan päätellä, että taloyhtiö oli tässä vaiheessa tiedostanut sen, että alapohjan täyttömaata saatettaisiin joutua vaihtamaan.

Yhtiökokouksessa 28.7.2004 (ks. V134) on päätetty Vääräsen vapauttamisesta vastikemaksuista, kunnes asunto olisi asumiskelpoiner sekä käyty läpi remontin tila.

Käräjäoikeus toteaa asian käsittelyn osalta, että taloyhtiö on VTT:n tutkimuksen jälkeen ryhtynyt selvittämään korjaustarvetta. Isännöitsijän vaihtuminen on epäilemättä jossain määrin viivästyttänyt asian etenemistä. Kuitenkin yhtiö on vuoden 2003 puolella ryhtynyt toteuttamaan ja toteuttanut pihasalaojan. Poikittaissalaoja, joka on valmistunut vuonna 2004 on puolestaan ollut varsin epätavallinen ja ilmeisesti myös vaikeasti toteutettava rakenne. Kysymys on kaiken kaikkiaan ollut vaikeasti arvioitavissa olevasta kosteusongelmasta, jonka syytä ei ole kyetty varmuudella selvittämään. Tähän nähden yhtiön ei voida katsoa viivytelleen korjaustöiden suorittamisessa, vaikka poikittaissalaojan toteuttaminen onkin kestänyt suhteellisen pitkään.

Asian viranomaiskäsittely

Muun muassa todisteista K161, K165, K167, K168, K170, K173 ja K174, ilmenee, että Vääränen on ollut yhteydessä eri viranomaistahoihin asiasta vuosien 2003-2005 aikana.

Todisteesta K1N2 ilmenee, että Ympäristölautakunta on määrännyt asunnon asumiskieltoon 1.9.2003 alkaen ja velvoittanut taloyhtiön esittämään tarkemmat selvitykset korjaustöistä 8.9.2003 mennessä. Helsingin hallinto-oikeus on kuitenkin myöhemmin kumonnut asumiskieltoon asettamista koskevan päätöksen.

Todisteen V124 mukaan Helsingin hallinto-oikeus on 24.3.2004 poistanut asumiskieltoa koskevan kunnan ympäristölautakunnan päätöksen. Päätöksen keskeisenä perusteena on ollut se, että yhtiö oli ryhtynyt viranomaisen edellyttämiin toimiin kosteusongelman selvittämiseksi sekä se, että terveysvalvonta ei ollut kiistattomasti osoittanut mikrobivaurion olemassaoloa. Terveysvalvonta oli kuitenkin voinut velvoittaa yhtiön poistamaan kosteuden rakenteista ja estämään kosteuden pääsyn rakenteisiin. Kun asumiskieltoa koskeva päätös on kumottu, ei kunnan viranomaisen asettama, kumottu käyttökielto osoita taloyhtiössä tuottamusta.

Todisteen K176 mukaan Vääränen on 27.4.2005 vaatinut ympäristölautakuntaa asettamaan asunnon käyttökieltoon sen asumiskelvottomuuden vuoksi. Todisteen K177 mukaan Vääränen on 10.5.2005 vaatinut asian ottamista uudelleen ympäristölautakunnan käsittelyyn.

Pohjan kaupungin ympäristölautakunta on päätöksissään 28.4.2005 ja 30.6.2005 (V142) katsonut, että taloyhtiö oli ryhtynyt viranomaisen määräämiin toimenpiteisiin, minkä vuoksi asukkaan asuntoon vaatimat rajoitukset (mm. asumiskielto) eivät tulleet kysymykseen. Taloyhtiötä velvoittivat edelleen aiemmat viranomaisen päätökset korjauksista.

Todisteen V146 mukaan Helsingin hallinto-oikeus ei ole päätöksessään 13.4.2006 muuttanut ympäristölautakunnan 28.4.2005 tekemää päätösU (Vääränen oli valittanut päätöksestä). Hallinto-oikeuden mukaan kohteessa ei ollut todettu selkeää terveyshaittaa (mm. mittaus 7.4.2005).


Todisteen V144 mukaan kohteessa oli (Vääräsen pyynnöstä tapahtuneella) terveysvalvonnan käynnillä 13.1.2006 todettu, että. kohteessa oli meneillään saneeraustyö. Terveysvalvonta on tuolloin suosittanut kylpyhuoneen seinän kosteustilanteen tarkistamista ja seinään asennettujen kosteusantureiden lukemista.

Todisteen V147 (Koppisen lausunto 13.6.2006) mukaan terveysvalvonnan käynnillä 13.6.2006 sisäilma oli vaikuttanut normaalilta. Terveysvalvonnan tiedossa ei tuolloin ole ollut, että asunnossa olisi terveyshaittaa.

Terveysvalvonnan johtaja Koppinen oli käynnillään 15.1.2007 todennut, että pintakosteusilmaisimella mitattuna kosteuslukemat lattialla seinän vierellä olivat hieman korkeampia kuin muualla lattialla. Kappisen tiedossa ei tuolloin ole ollut, että kysymys olisi terveyshaitasta.


Edellä selostetusta voidaan päätellä, että kohteessa oli vuosien 2002-2004 aikana ollut kosteusongelmaa. Mikrobiongelman laajuus ja vakavuus on kuitenkin viranomaiskäsittelyssä jäänyt jossain määrin epäselväksi (ks. todiste V124). Kohteessa ei ollut terveysvalvonnan toimesta vuosina 2006 ja 2007 todettu terveyshaittaa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan asian viranomaiskäsittelystä tarkastelujaksolla ilmi tulleet seikat eivät osoita taloyhtiön toiminnassa tuottamusta taikka kunnossapitovastuun laiminlyöntiä.


Taloyhtiön teettämät korjaukset

Taloyhtiön teettämistä korjauksista ei ole esitetty varsinaisia kirjallisia todisteita. Sen sijaan suoritettuihin/suoritettaviin korjaustoimiin on viitattu mm. yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjoissa (ks. edellä).

Henkilötodistelusta on tältä osin ilmennyt seuraavaa.

Vääränen on kertonut, että taloyhtiö oli asentanut pihalle orsivesisalaojan vuonna 2003. Lisäksi hänen asuntonsa väliseinän kohdalle oli asennettu poikittaissalaoja. Viimeksi mainittu salaoja oli kuitenkin tehty virheellisesti. Täyttöaineksena oli käytetty myös vanhaa ja vääränlaista maa-ainesta. Vääränen on arvellut, että kapillaarikatkoja ei tuolloin tehty väliseinään kustannussyistä. Vääränen on katsonut, että lattiarakennetta olisi pitänyt purkaa riittävästi, jotta oltaisiin saatu riittävä kapillaarikatko joka paikkaan alapohjaan. Salaojatyöt olivat valmistuneet vuonna 2004 ja kokonaisuudessaan remontti oli ollut valmis helmikuussa 2006. Kohteen siivouksessa vuonna 2004 oli ollut ongelmia ja mm. desinfiointiaineet olivat jääneet seinille kuivaamattomina. Siivous oli kestänyt noin vuoden. Vuonna 2006 oli tehty alakerrassa pintatöitä kuter seinien maalausta. Kohteessa oli tuolloin ollut hajua ja terveyshaittaa.
Vääränen oli asunut muualla syyskuusta 2003 marraskuun alkuun 2006 asti. Hän oli kuitenkin käynyt kohteessa mm. siivoamassa. Vääränen on kertonut saaneensa asunnossa oireita myös remonttien jälkeen vuonna 2007. Terveystarkastaja Koppinen oli myös vuonna 2007 havainnut pesutiloissa kosteutta. Vääränen oli koko ajan pitänyt taloyhtiön tekemiä korjauksia riittämättöminä.

Joon on kertonut, että taloyhtiön puolesta ei ollut VTT:n raportin osalta nähty tarvetta salaojien kunnostamiseen, koska salaojat oli aiemmin remontoitu. Joonin käsityksen mukaan varsinaiset salaojat eivät olleet vaatineet louhintaa, koska kalliota oli louhittu talon rakennusvaiheessa Kunnan ehdotuksesta oli päädytty tekemään pihasalaoja orsiveden tuli katkaisemiseksi. Tämän seurauksena asunnot 1 ja 3 olivat kuivAet nopeasti ja asunto 2 hieman myöhemmin. Lisäksi asuntojen A2 ja A3 väliin oli rakennettu poikittaissalaoja. Poikittaissa\aojan tarkastuskaivo oli tehty pihan puolelle, eikä siellä ollut ollut ikinä vettä. Poikittaissalaoja oli tehty vain yhden seinän kohdalle, ja tarkoituksena oli ollut kokeilla sen toimivuutta. Salaojan paikka oli valittu sen vuoksi, että kyseinen kohta oli ollut kostea. Sen sijaan asuntojen A2 ja A1 välinen seinä oli ollut tuolloin kuiva.

Taloyhtiön käsityksen mukaan kapillaarikatkoja ei ollut ollut tarpeellista tehdä, minkä osoittaa se, että asunnot olivat olleet remonttien jälkeen useita vuosia kuivina. Joon ei ole osannut sanoa, minkä vuoksi kyseiseen ratkaisuun oli päädytty vuonna 2003, mutta jälkikäteen arvioituna kapillaarikatkolle ei ollut ollut tuolloin tarvetta. Ivström oli toiminut korjaustöiden suunnittelijana ja valvojana. Pihasalaoja oli valmistunut joulukuussa 2003 ja poikittaissalaoja marraskuussa 2004. Poikittaissalaojan tekeminen oli ollut vaativa työ. Vääräsen asunnon lattiarakenne oli avattu koko asunnon pituudelta ja kaivettu kuoppa anturan alapuolelle. Tämän jälkeen oli laitettu salaojaputki, jonka päälle oli tullut riittävä määrä lekasoraa kapillaarikatkon tekemiseksi.
Salaojaputki on toisesta päästä tulpattu ja toisesta päästä se päättyy hiekkaan (välissä tarkastuskaivo). Joonin mukaan tuolloin oli keskusteltu alapohjan maamassojen vaihdosta, mutta tätä ei ollut nähty tarpeelliseksi, koska lattialaatta ei ollut ollut koskaan märkä. Ilmeisesti muovisulku estää kosteuden nousun laattaan.

Joon on kertonut, että terveysviranomaiset olivat tehneet kohteeseen käyntejä taloyhtiöltä salaa. Taloyhtiö oli lisäksi joutunut antamaan viranomaisille erilaisia selvityksiä ja tekemään erilaisia tutkimuksia, mutta viranomaisilta ei ollut saatu minkäänlaista neuvoa korjausten tai tutkimusten tekemiseksi.

Ivström on kertonut olleensa paljon mukana ns. puhdastilarakentamisessa. Hän oli toiminut taloyhtiön korjausten suunnittelijana ja valvojana. Vuonna 2003 oli havaittu kosteutta asunnossa A2. Vuonna 2003 oli tehty pihasalaoja, jotta pohjavesi ja orsiversi eivät pääsisi taloa vasten. Tuolloin oli puhuttu, että tontilla aiemmin olleen omakotitalon pihakaivosta saattaisi tulla kosteutta talon piha-alueelle. Ivströmin käsityksen mukaan VTT:n raportissa ehdotettu teräslevykatko oli ollut hieman vanhanaikainen korjaustapa, ja se olisi ollut väärässä paikassa, kun anturaa pitkin olisi vesi päässyt asunnon seinään. Poikittaissalaojalla oli yritetty estää kosteuden pääsy anturaan. Asuntojen A1 ja A2 väliseinään ei ollut asennettu poikittaissalaojaa, koska mainittu seinä oli ollut kuiva (vrt. VTT:n raportti). Ivström oli arvioinut, että yksi poikittaissalaoja oli ollut riittävä. Ivströmin käs_ityksen mukaan mainittu salaaja oli asennettu anturan alapuolelle. SalaoJan toisessa päässä on tulppa ja toinen pää päättyy hiekkaan (alapuoli).
Sinänsä salaojan tulisi päättyä avo-ojaan tai kivipesään. Poikittaissalaojan rakentamisvaiheessa oli vaihdettu m a-ain sta .. lattiarakenteen avauskohdalta, koska siellä ollut maa-aines oh ollut l11an hienojakoista. Tuolloin talon alla ei käytetty välttämättä sepeliä, ja Ivströmin muistikuvan mukaan poikittaissalaojan alle oli laitettu lecasoraa ja muilta osin aineksena oli käytetty hyväksyttyä kevytsoraa1 vastaavaa ainesta. Koko alapohjan maa-aineksen vaihtoa ei ollut pidetty järkevänä, koska muissa asunnoissa ei ollut ilmennyt ongelmia.
Ivströmin mukaan kunnan terveystarkastaja (W) oli pitänyt poikittaissalaojan tekemistä perusteltuna. Koko alapohjan täyttömaan vaihtaminen olisi suuri työ, ja tällaiset korjaustoimenpiteet ovat harvinaisia.

Ivströmin mukaan Vääräsen asunnon pintamateriaalit oli korjattu remontissa. Pesuhuoneen seinään oli lisäksi asennettu kosteusanturit urakoitsijan toimesta. Kosteusmittaus oli tehty marraskuussa 2004, minkä jälkeisestä tarkkailusta Ivström ei ole tietoinen. Remontti oli valmistunut 26.10.2004 (vastaanottotarkastuksen päivä). Tämän jälkeen asunto oli vielä siivottu siivousyrityksen toimesta. Tämän jälkeen asunto oli luovutettu takaisin asumiskäyttöön. Ivströmin mukaan remontin suoritustapaa oli pohdittu jonkin aikaa. Muutoin remontissa ei Ivströmin käsityksen mukaan ollut viivästyksiä.

Ivströmin mukaan asunnon A2 alapohjan alkuperäinen täyttömaa oli ollut kohtuullisen lähellä sallittua mutta kuitenkin hieman liian hienojakoista. Maatäyttö ei ollut kuitenkaan vastannut salaojasoraa.

Ivströmin mukaan asunnon A5 nurkan louhiminen ei olisi todennäköisesti poistanut ongelmaa, koska vesi kulkee joka tapauksessa kallion raoissa. Ivströmin mukaan kapillaarikatkoa ei tarvita, jos talon alle ei tule vettä. Käytännössä talon alapuolinen salaoja kuivaa maan ja toimii kapillaarikatkona. Ivström on pitänyt todisteen K181 arvoja korkeina. Hän ei kuitenkaan ollut ollut viimeisten mittausten
jälkeen osallisena asiassa. Ivströmin mukaan maassa kosteusarvot ovat yleensä korkeampia kuin sen yläpuolisissa rakenteissa.

Todisteen V138 mukaan Vääräsen asunnossa oli 24.11.2004 pidetty siivouksen jälkitarkastus. Tarkastuksessa havaittiin vähäisiä määriä pölyä kahdessa kohdassa. Varastotila oli tuolloin ollut kuivattavana ja eristettynä asumistiloista teippauksilla. Tarkastuksessa asunnon todettiin olevan asumiskelpoinen.

Taloyhtiön isännöitsijänä vuosina 2005-2010 toiminut Hannu Utalo ei ole muistanut, että Vääräsen asunnossa olisi vuonna 2006 tehty suurempia korjauksia. Sen sijaan oli tehty Vääräsen pyynnöstä joitain vähäisempiä korjauksia sekä ilmavuotojen tukkimisia. Seinän kosteusantureita oli luettu vuosina 2006-2007.

Todistaja Reinikanen (ei mukana korjaustöissä) on pitänyt salaojan louhintaa välttämättömänä kosteusrasituksen vähentämiseksi.
Reinikanen on pitänyt olemassa olevaa salaojajärjestelmää täysin toimimattomana edellä mainitusta syystä. Reinikasen mukaan kallion pinnalla liikkuva vesi menee erittäin todennäköisesti alapohjaan.
Reinikanen ei ollut itse tutkinut salaojaa, vaan oli tältä osin tehnyt johtopäätöksensä asiakirjojen pohjalta. Reinikasen mukaan v si o.i kalliolla kulkea missä tahansa ja nousta missä tahansa ylös. S1ks1 esim viereisissä asunnoissa ei välttämättä ole kosteutta.

Reinikasen mukaan poikittaissalaoja on turha, koska se on ilmeisesti anturan yläpuolella. Reinikanen ei ollut kuitenkaan itse tarkastanut salaojan korkeusasemaa. Lecasoran käyttö salaojan täyttömaana on virheellistä. Myös alapohjan muovien limitys on riskirakenne ja vaatii tarkkaa työtä. Tässä tapauksessa muovitus ei ole tiivis. Reinikasen mukaan alapohjan kapillaarikatko oli vuonna 1989 ollut käytössä. Sen sijaan 80-luvun alussa täyttömaa vaihteli. Rakennusliikkeet olivat kuitenkin toisinaan käyttäneet kustannuksia säästääkseen (tässäkin kohteessa ollutta) huonompaa maa-ainesta. Kapillaarikatko oli ollut rakennusmääräyksissä jo kymmeniä vuosia. Reinikanen on pitänyt Lonkasen korjaussuunnitelmaa järkevänä ja on samaa mieltä siitä.
Keskeisintä on salaojan louhiminen kallioon. Laatan alapuolella kosteusprosentti ei saisi olla sata. Näin korkea kosteus pyritään eliminoimaan salaojilla ja kapillaarikatkolla (300 mm sepeliä). Alapohjan laatan kosteus on ongelma erityisesti kohteissa, joissa lattia on kylmä. Sen sijaan lämpimissä kohteissa ongelmia ei ole aina ollut (Reinikanen on viitannut tältä osin Tampereen yliopiston tutkimukseen). Tässä tapauksessa Reinikanen oli myöhemmin vuonna 2012 löytänyt laatan alta vettä, jota siellä ei saisi olla. Reinikasen mukaan vuonna 2003 ei ollut määrätty (esim. VTT), että alapohjan täyttömaa tulisi vaihtaa.

Todistaja Lonkanen (ei mukana korjaustöissä) on pitänyt salaojan louhintaa asunnon A5 kohdalla tarpeellisena, jotta salaaja voisi kulkea anturan alapuolella. Muussa tapauksessa salaojan toiminta on kyseenalainen. Lonkasen mukaan vedeneristeen puute väliseinärakenteessa mahdollistaa kapillaarisen nousun anturasta seinään.

Lonkasen mukaan VTT:n toimenpide-ehdotuksen kohta 1 ei ole tarkoittanut orsivesisalaojan rakentamista, eikä kyseinen salaaja voi korvata asianmukaisen salaojan tekemistä rakennuksen ympärille. Orsivedellä tarkoitetaan esim. pihan sulamisvesiä ja muita pinnallisempia vesiä. Varsinaista salaojaa varten tulisi louhia kanaali kallioon. Lonkasen mukaan salaojan louhinta ei ole erityisen kallista.

Lonkasen mukaan poikittaissalaoja on rakennettu virheellisesti ja VTT:n ohjeiden vastaisesti, koska se ei ole riittävän syvällä, vaan on anturan yläpuolella. Lisäksi salaojan täyttömaana olisi pitänyt käyttää salaojasoraa, joka estäisi kapillaarisen vedennousun. Nyt salaojan ja lecasoran päällä on ollut hienoa hiekkaa, jolloin rakenne ei toimi. Salaaja ei myöskään voi päättyä hiekkaan. Salaaja on ollut näin tehtynä täysin turha. Lonkasen mukaan poikittaissalaoja on rakennettu VTT:n suositusten vastaisesti.

VTT:llä ei ole ollut tietoa kohteen lattiarakenteesta. Lonkasen mukaan oikea korjaustapa on vaihtaa täyttömaa kapillaarisen vedennousun estävään sepeliin. Kapillaarikatkoa on edellytetty jo 60-luvun alusta lähtien RIL-määräyksissä. Muut asiassa ilmi tulleet korjaustavat eivät täytä rakentamismääräyksiä, eivätkä ne poista ongelmaa lopullisesti. Lonkanen on katsonut, ettei taloyhtiö ole noudattanut VTT:n korjaussuositusta. Lonkanen ei ole kuitenkaan tiennyt, mitä toimenpiteit taloyhtiö oli tehnyt VTT:n raportin pohjalta, vaan hän oli kuullut näistä Vääräseltä.

Todistaja Rassinen (ei mukana korjaustöissä) ei ole pitänyt laatan alapuolista kosteutta ongelmana. Rassisen mukaan laatasta mitatut kosteusarvot olivat olleet normaaleja tai lähellä normaalia.

Todistaja Ossinen (ei mukana korjaustöissä) on kertonut, että edes vuonna 2009, kun hän oli tullut mukaan korjaustöihin, ei ollut pidetty tarpeellisena maatäyttöjen vaihtamista, koska pohjalaatta oli ollut kuiva. Tuolloin oli tehty kapillaarikatkot kosteisiin väliseiniin. Poikittaissalaoja oli ilmeisesti ollut kallion päällä, minkä vuoksi oli epätodennäköistä, että vesi ohjautuisi salaojaan. Ossisen mukaan alapohjan täyttöhiekka on ollut rakentamisaikana suhteellisen yleistä, vaikka se ei olekaan välttämättä ollut rakentamismääräysten mukaista. Ossisen mukaan missään ei ole määrätty täyttömaata vaihdettavaksi, eikä tämä ole myöskään järkevää. Ossisen mukaan lecasora voi siirtää kosteutta, mutta se on kuitenkin täyttömaana parempi kuin alkuperäinen
maa-aines. Ossinen on katsonut, että kallion louhinta salaojaa varten ei takaa sitä, että vesi ei voisi liikkua kalliolla ja perustuksissa. Salaojien avulla ei siten voida taata sitä, ettei kosteutta voisi esiintyä alapohjassa. Ossinen on kertonut, että olennaista lattian kosteuden osalta on se, pääseekö kosteus nousemaan laatassa tai lattiarakenteessa ylöspäin.
Laatan alapuolen kosteudella ei ole sen sijaan merkitystä. Ossisen mukaan vuonna 2009 alkaneessa korjauksessa ei havaittu, että kaikki VTT:n lausunnossa mainitut seinät olisivat edelleen kosteita, minkä vuoksi kapillaarikatko oli asennettu vain kosteisiin seiniin.

Edellä selostetusta henkilötodistelusta voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset. Taloyhtiö on valinnut korjaustöille asianmukaisesti suunnittelijan ja valvojan. Taloyhtiö on pyrkinyt toteuttamaan VTT:n korjaussuosituksia, mutta se ei ole toteuttanut suosituksia sellaisenaan. Asiassa ei ole aukottomasti pääteltävissä, mistä kosteus on päässyt talon rakenteisiin ja erityisesti Vääräsen huoneiston väliseiniin. Taloyhtiö on pyrkinyt vähentämään rakennuksen kosteusrasitusta rakentamalla pihasalaojan ja yhden poikittaissalaojan. Asiassa ei ole syytä epäillä Joonin kertomusta siitä, että poikittaissalaoja oli valmistunut syksyllä 2004 ja tätä ennen pihasalaoja vuonna 2003. Kohteessa ei ollut todettu vuosina 2006-2007 kosteus- tai terveyshaittaa taloyhtiön tai viranomaisten tutkimuksissa. Todisteen K181 mukaan vuoden 2005 mittauksissa ei ollut todettu kohonneita kosteuksia pohjalaatassa muualla kuin laatan alapuolella eristetilassa. Käräjäoikeus toteaa, etteivät tuoltakaan alueelta mitatut suhteellisen kosteuden arvot ole olleet esimerkiksi lähelläkään sataa prosenttia. Kun sitä seikkaa, mistä kosteus pääsee rakennuksen alapohjaan ja sieltä ylös väliseiniin ei ole kyetty eikä ilmeisesti kyetä varmuudella selvittämään, taloyhtiön on täytynyt itsenäisesti harkita tehtävät korjaustoimenpiteet. Koska korjaustöiden jälkeisissä tutkimuksissa ei ole havaittu kohonneita kosteuksia pohjalaatassa (pl. eristetila), taloyhtiö on voinut olettaa, että kosteusrasite on poistunut tai ainakin vähentynyt korjaustoimien vuoksi niin, että kosteus ei enää pääse nousemaan rakennuksen sisäosiin._ Rakenteiden kosteustilanteen paranemiseen nähden on lisäksi täysin mahdollista, että korjaustoimet ovat myös tosiasiassa ainakin osittain
auttaneet kosteusongelmaan.

Asiantuntijat ovat olleet erimielisiä salaojaa varten tehtävän louhinnan

tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä. Käräjäoikeus on jäljempänä ottanut kantaa louhinnan tarpeeseen ja välttämättömyyteen.

Taloyhtiö on edelleen korjannut Vääräsen asunnon sisätilat siltä osin kuin ne ovat vaurioituneet salaojaurakan yhteydessä.

Taloyhtiön kunnossapitovastuu ja tuottamus

Selvää on, että Vääräsen asunnon väliseinässä tai -seinissä on ollut kosteusongelmaa ainakin vuosina 2003-2004. Vääränen on ilmoittanut kosteudesta yhtiölle. Asunnossa on ollut myös ainakin jossain määrin mikrobiongelmaa.

Käräjäoikeus toteaa, että edellä on osittain selostettu myös sellaista todistelua ja aineistoa, joka ei ole ollut taloyhtiön tiedossa vielä vuonna 2003, kun kosteusongelmaa oli lähdetty selvittämään ja korjaamaan.
Myös taloyhtiön tuottamusta on arvioitava tuon ajankohdan tietojen pohjalta. Tämän vuoksi on selvää, että kunnossapitovastuun ja tuottamuksen arvioinnin lähtökohdaksi on otettava VTT:n tutkimus ja sen toimenpidesuositukset sekä verrattava taloyhtiön suorittamia korjaustoimia näihin suosituksiin. Kun VTT:n lausunnossa on kysymys suosituksesta, yhtiön käyttämien asiantuntijoiden kannanotoilla on vaikutusta tuottamusarviointiin, koska yhtiö on saanut lähtökohtaisesti luottaa näihin kannanottoihin.

VTT (tai muutkaan asiantuntijat tarkasteluajankohtana) ei ole suositellut alapohjan täyttömaan laajamittaista vaihtamista. Tähän nähden käräjäoikeus katsoo, että taloyhtiön ei ole vuosina 2003-2004 voitu edellyttää ryhtyvän tämänkaltaiseen toimenpiteeseen varsinkin, kun kysymys on erittäin suuresta ja kalliista korjauksesta. Käräjäoikeus pitää alapohjan täyttöjen vaihtamista sen kalleuteen nähden ylipäätään epärealistisena korjausvaihtoehtona.

Käräjäoikeus tarkastelee seuraavassa taloyhtiön korjaustoimia suhteessa VTT:n suosituksiin.

Suositusten kohta 1: asennetaan salaojitus rakennuksen ympärille koko matkalta asunnon A1 anturan alapinnan alapuolelle (tarpeelliset kallistukset huomioon ottaen). Tämä toimenpide vaatii louhintaa asunnon A5 nurkalla.

Asiassa on selvitetty, että taloyhtiössä oli suoritettu salaojien korjaus vuonna 1998. Niin kuin edellä on todettu, mahdollista on, että salaaja ei ole asunnon A5 kohdalla anturan alapinnan alapuolella, vaan suunnilleen anturan tasolla. Toisaalta varmuutta ei ole siitä, että Vääräsen asunnon kosteusongelma johtuisi tästä seikasta, vaan kysymys on ainoastaan yhdestä riskipaikasta, jonka korjauksella tilAtta voidaan yrittää parantaa. Myös asiantuntijat ovat olleet erimielisiä louhinnan tarpeellisuudesta. Muun muassa Ivström ja Ossinen ovat katsoneet, ettei louhinta välttämättä ratkaise kosteusongelmaa, koska vedellä voi aina olla muita kulkureittejä kalliossa. Toisaalta Lonkanen ja Reinikanen ovat pitäneet louhintaa ja

salaojien korjausta välttämättömänä. Käräjäoikeus katsoo, että koska salaojat oli vuonna 1998 korjattu niin, että korjausta oli valvonut alan asiantuntija, taloyhtiö on vuosien 2003-2004 korjausten yhteydessä voinut perustellusti päätyä siihen, että salaojien korjaus ei ole ensisijaisena korjaustoimenpiteenä tarpeellista ja välttämätöntä. Tätä arviota puoltaa myös se, että asunnon AS kohdalla ei ollut havaittu kosteutta. Lisäksi taloyhtiö on pyrkinyt parantamaan salaojitusta rakentamalla orsivesisalaojan sekä yhden poikittaissalaojan.
Käräjäoikeus ei pidä taloyhtiön menettelyä tältä osin huolimattomana, kun korjaustoimilla on selvästi pyritty kosteuden syyn poistamiseen.


Suositusten kohta 2: Asennetaan asuntojen välisten seinien juureen (rakennuksen poikkisuuntaan) salaojitus, jonka tulee sijaita ko. väliseinään nähden alempana sijaitsevan asunnon ulkoseinäanturoiden alapuolella. Salaojaputkisto väliseinien juuresta johdetaan kokoojakaivon kautta kunnan sadevesiviemäriin.

VTT:n lausunnossa on katsottu, että Vääräsen asunnossa on tuolloin ollut ainakin kaksi kosteaa väliseinää. Tätä tukevat myös edellä selostetut kirjalliset todisteet V104-106. Taloyhtiö on asentanut yhden seinän alle talon poikittaissuunnassa kulkevan salaojan. Asiassa on epäselvää, onko asunnossa tuossa vaiheessa ollut kaksi kosteaa väliseinää (mm. orsivesisalaoja on saattanut vaikuttaa seinien kosteustilanteeseen). Joon ja Ivström ovat kertoneet, että poikittaissalaojan tekohetkellä ainoastaan yksi väliseinä oli ollut märkä. Poikittaissalaoja on ollut käräjäoikeuden käsityksen mukaan suhteellisen epätavallinen rakenne, eikä sen rakentaminen ole ongelmaton toimenpide (rakentaminen vaatii mm. pohjalaatan avaamisen koko rakennuksen pituudelta). Tämän vuoksi taloyhtiö on voinut lähteä siitä, että rakentamalla yksi poikittaissalaoja kokeillaan sitä, pysyisikö kyseinen, yhtiönkin edelleen kosteaksi toteama seinä kuivana salaojan rakentamisen jälkeen. Tässä arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että taloyhtiö on jo tätä ennen pyrkinyt parantamaan salaojitusta myös rakentamalla orsivesisalaojan (pihasalaoja). Yhdessä näillä salaojilla on epäilemättä pyritty parantamaan alapohjarakenteen kosteustilAtta.
Joka tapauksessa Vääräsen asunnosta ei ole löydetty kosteutta vielä vuoden 2007 tutkimuksissa. Käräjäoikeus katsoo, että taloyhtiö ei ole laiminlyönyt kunnossapitovastuutaan rakentamalla ainoastaan yhden poikittaissalaojan Vääräsen asunnon alapuolelle.

Ivströmin mukaan poikittaissalaoja oli rakennettu anturan alapuolelle. Ivström ei ilmeisesti ole kuitenkaan varsinaisesti mitannut salaojan korkeusasemaa toteutusvaiheessa. Myös Joonin käsityksen mukaan salaaja oli asennettu anturan alapuolelle. Joonkaan ei ole ilmeisesti mitannut salaojan korkeusasemaa. Lonkanen puolestaan on kertonut, että hän oli kaivetusta tarkastuskuopasta voinut havaita, että salaaja ei ollut ollut anturan alapuolella. Varsinaista mittaustulosta Lonkasen raportissa ei kuitenkaan ole, eikä korkeusasemaa ole voitu havaita esimerkiksi valokuvista. Lonkasen lausunnon liitteenä olevan leikkauskuvaan nähden on myös mahdollista, että poikittaissalaoja on noin anturan tasalla (kuvan mukaan laatan yläpinnasta on 600 mm anturan alaosaan, Lonkasen kertoman mukaan salaaja oli noin 500 mm:n syvyydessä).

Mainittujen henkilöiden ristiriitaisiin kertomuksiin nähden on jäänyt luotettavasti selvittämättä, että poikittaissalaoja olisi asennettu anturan yläpuolelle, vaikkakin tämä on mahdollista. Toisaalta se on myös saattanut olla suunnilleen anturan tasolla. Poikittaissalaojan täyttö on ilmeisesti ollut virhellinen, kun siinä on käytetty lecasoraa salaojasepelin sijasta. Tältä osin salaojan toteutus on käräjäoikeuden mielestä virheellinen. Lecasora on kuitenkin todennäköisesti ollut parempi täyttöaines kuin alkuperäinen aines. Myös salaojan päällä ollut materiaali on ilmeisesti ollut liian hienojakoista, ja ainakaan se ei ole vastannut salaojasepeliä. Lisäksi poikittaissalaoja päättyy talon alapuolella hiekkaan, vaikkakin välissä on ollut tarkastuskaivo. Salaojan kuitenkin tulisi päättyä esimerkiksi avo-ojaan. Edellä sanottuun nähden käräjäoikeus katsoo, että poikittaissalaoja on toteutettu osittain virheellisesti. Toteutus ei ole myöskään vastannut hyvää rakentamistapaa.

Taloyhtiö oli palkannut salaojatyötä valvomaan asiantuntijan eli diplomi-insinööri Ivströmin. Ilmeisesti on ollut Ivströmin vastuulla
valvoa, että kohteessa käytetään asianmukaista salaojatäyttöä. Asiassa ei ole selvinnyt, minkä vuoksi kohteeseen ei ole laitettu salaojasepeliä. Kuitenkaan mikään ei viittaa siihen, että kysymys olisi taloyhtiön tekemästä ratkaisusta. Edelleen salaaja on päättynyt virheellisesti hiekkaan. Toisaalta poikittaissalaojaan ei ilmeisesti ole myöskään tullut merkittävissä määrin vettä (mm. katselmushetkellä kaivo on ollut tyhjä). Tämäkään rakenteellinen ratkaisu ei ilmeisesti ole ollut taloyhtiön tekemä. Edellä sanottuun nähden käräjäoikeus toteaa, että taloyhtiö on valvojan palkkaamalla menetellyt huolellisuusvelvoitteensa kannalta asianmukaisesti. Poikittaissalaojan virheellisessä asentamisessa ei ole ollut kysymys taloyhtiön itsensä tekemistä rakenteellisista ratkaisuista, vaan ongelma on pikemminkin ollut valvonnan puutteissa. Tässä tilanteessa poikittaissalaojan tekeminen virheellisesti ei aiheuta taloyhtiölle korvausvastuuta suhteessa Vääräseen. Käräjäoikeus huomauttaa vielä, että Vääräsen korvausvaatimus olisi joka tapauksessa vanhentunut vuosien 2003-2004 korjaustöiden osalta.

Suositusten kohta 3: Alhaalta kapillaarisesti nousevan kosteuden kulkeutuminen estetään lattialaatan alapuolelle asennetulla vaakasuoralla ruostumattomalla teräslevyllä (menetelmä vaatii lattian reunan avauksen). Tämä menetelmä ei estä kosteuden siirtymistä märästä maa-aineksesta kapillaarisesti vaakasuunnassa. Tämä siirtyminen on estettävissä porrastetun väliseinän alaosan asianmukaisella vesieristämisellä (tiedossa ei ole ollut väliseinän alaosan taustapuolen vesieristyksen asianmukaisuus).

Lausunnon mukaan pieneltä alueelta kostea (tai myöhemmin esimerkik: kapillaarisesti kostuva) väliseinä voidaan joskus pinnoittaa tai päällystä asianmukaisin rnateriaalikerroksin niin tiiviiksi, ettei pinnasta pääse erittymään sisäilrnan laatua pilaavia hameiden aineenvaihduntatuotteitc Tätä sanotaan kapseloinniksi.
Taloyhtiö ei ole asentanut po. teräslevyä pohjalaatan alle. Kun taloyhtic

on salaojitusta parantamalla pyrkinyt poistamaan kosteusongelman, teräslevyn asentaminen, joka on ilmeisesti eräs tapa estää talon alapuolisen kosteuden nousu rakenteisiin, ei ole ollut samanaikaisesti tarpeellista. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan salaojituksen korjaaminen/parantaminen on vaihtoehtoinen korjaustapa teräslevyn asentamiselle. Lisäksi käräjäoikeus katsoo Ivströmin kertomukseen viitaten, että teräslevy ei todennäköisesti olisi estänyt kosteuden nousua anturoista väliseiniin, kun levy olisi VTT:n ehdotuksen mukaan asennettu pohjalaatan alle.

Käräjäoikeus toteaa vielä, ettei taloyhtiön kokouspöytäkirjoista ole tehtävissä sitä johtopäätöstä, että se ei olisi aidosti pyrkinyt poistamaan po. kosteusongelmaa. Taloyhtiö on joutunut ottamaan huomioon myös korjauksista aiheutuvat kustannukset. Selvää on, että taloyhtiö pyrkii aina välttämään turhia korjauskustannuksia. Tästäkin syystä taloyhtiön ei ole tarvinnut tehdä välittömästi esimerkiksi kaikkia VTT:n suosittelemia korjauksia, vaan se on voinut tehdä korjauksia porrastetusti.
Käräjäoikeus huomauttaa lisäksi, että talon rakenteissa ei ollut suoritettujen korjausten jälkeen noin viiteen vuoteen havaittu/mitattu merkittävää kosteutta. Korjaukset ovat siten, poikittaissalaojan puutteista riippumatta, ilmeisesti ainakin jossain määrin olleet toimivia.

Yhteenvetona käräjäoikeus toteaa, että taloyhtiö on vuonna 2002 havaitun kosteuden osalta ryhtynyt sellaisiin toimenpiteisiin, että sen voidaan katsoa pyrkineen riittävällä tavalla huolehtimaan kunnossapitovastuustaan. Tätä arviota ei muuta se, että erityisesti poikittaissalaojan toteutus on ollut ainakin osittain virheellinen.
Taloyhtiön ei voida katsoa laiminlyöneen kunnossapitovastuutaan tällä ajanjaksolla, eikä sen menettelyä voida pitää tuottamuksellisena siitä huolimatta, että kosteusongelma oli uusiutunut vuonna 2009.


Vuodet 2009-2015

Henkilötodistelu

Käräjäoikeus on jäljempänä selostanut henkilötodistelua suppeasti ainoastaan sen käsityksen mukaan asiaan vaikuttavin osin. Eri asiantuntijat ovat kertoneet tekemistään havainnoista, joista on myös laadittu raportit. Näitä havaintoja on selostettu tarkemmin kirjallisten todisteiden yhteydessä toistamatta niitä enää tässä yhteydessä. Kukin asiantuntija on vahvistanut laatimansa raportit.

Vääränen on kertonut, että hän oli vuonna 2008 alkanut s ada . . . hermosärkyoireita. Vuonna 2008 hän oli tehnyt pyynnön viranoma1s1lle J asia oli alkanut edetä. Vääräsen mukaan WD Kuivaus oli todennut kohteessa selkeän kosteusvaurion. Vääränen olisi halunnut tutkimuksia jatkettavan, mutta isännöitsijä oli ne keskeyttänyt. Vääräne oli t llöin. pyytänyt Helena Hietarisen tekemään kohteessa tutkimuksia. Asiaa on käsitelty yhtiökokouksessa, minkä jälkeen WD Kuivaus oli lokakuussa tehnyt lisätutkimuksia A1:n puolella.

Taloyhtiö oli teettänyt Raksystemsin kautta korjaussuunnitelman, joka käsitti injektoinnin. Vääränen oli pitänyt korjausta riittämättömänä. Vääränen oli hankkinut Lonkanen & Huumosen tutkimuksen kohteesta. Rakennusvalvonnasta Peltonen -niminen henkilö oli hyväksynyt korjaussuunnitelman, mutta todennut, että oli olemassa muitakin korjausvaihtoehtoja.

Vääräsen mukaan korjaustöiden aikana kohteessa ei ollut alipaineistusta eikä hän ollut voinut siellä asua (asunnossa oli mikrobeja). Vääränen oli keväällä 2010 vaatinut itselleen sijaisasuntoa. Koska Vääräsellä ei ollut varoja vuokraan, vuokra-asunnon saaminen oli kestänyt pitkään. Hän oli kuitenkin tammikuussa 2011 muuttanut tuttavansa luokse.

Vääränen ei ollut voinut ottaa kaikkia tavaroitaan sijaisasuntoon mikrobien vuoksi. Osan tavaroista hän oli saanut 17.3. pestynä ja desinfioituna. Osa tavaroista oli hävitetty, ja taloyhtiön kanssa oli sovittu sen korvaavan niistä 4.500 euroa. Vääränen on kertonut saaneensa oireita pienistäkin saastuneista esineistä.

Rissanen oli käynyt Vääräsen pyynnöstä ja taloyhtiön luvalla kohteessa. Vääränen on kertonut saaneensa käynnillä (18.6.2011) oireita.

Vuonna 2011 Pohjan Putki ja Saneeraus oli tehnyt kohteessa pintatöitä. Varaston lattia oli maalattu bitumimaalilla kosteuden nousun estämiseksi. Lisäksi oli tehty biosidikäsittelyä.

Vuonna 2012 oli käsitelty asumiskiellon purkuasiaa. Taloyhtiö oli vuonna 2012 alkupuolella teettänyt lisää korjauksia wc-tiloissa. Vääränen oli tuolloin pyytänyt yhtiöltä lupaa lisätutkimuksiin, mutta yhtiö oli näistä kieltäytynyt. Vääränen oli kuitenkin omin luvin sallinut Reinikasen suorittaa tutkimuksia keväällä 2012. Lisäksi Reinikanen oli suorittanut tutkimuksia syksyllä 2012, mutta lopettanut ne taloyhtiön vaatimuksesta.

Vääränen on katsonut taloyhtiön suhtautuneen korjauksiin kielteisesti. TilA on koko ajan ollut hankala, ja häntä on syyllistetty asiasta.
Vääräsen mukaan hän oli vuosien ajan vaatinut tutkimuksia, eikä hänellä ollut mitään syytä estää niitä.

Vääränen oli keskustellut Kappisen kanssa asumiskiellon purkamista koskevasta päätöksestä. Kappisen mukaan taloyhtiö ei ollut tehnyt riittäviä tutkimuksia, minkä vuoksi asumiskielto jäi voimaan. Taloyhtiö olisi kuitenkin voinut vuokrata asunnon muuhun kuin asumiskäyttöön.

Taloyhtiö oli tehnyt syksyllä 2013 etukäteen ilmoittamatta korjauksia Vääräsen asunnossa. Muun muassa alakerran kaapit oli poistettu ja levyseinä vaihdettu (kostuneen maanvaraisen seinän levytys). Vääräsell ei sinänsä ollut kaapeille käyttöä, mutta asiasta olisi pitänyt sopia Vääräsen kanssa.
Vääränen on myöntänyt kirjoittaneensa taloyhtiölle kirjeet, joissa oli kielletty suorittamasta korjaustöitä hänen asunnossaan.

Vääräsen mukaan hän oli pitänyt liesituuletinta päällä, ja hän tuntee seI toiminnan jo ammattinsa puolesta.

Taloyhtiö oli poistanut Vääräsen takapihalta pihtakuusen omavaltaisesti.

Vääränen on muutoinkin kertonut asian vaiheista kuten jäljempänä kirjallisten todisteiden osalta on selostettu.


Joon on kertonut, että asuntojen A1, 2 ja 3 kohdalla oli havaittu kosteutta vuonna 2009. Vääränen oli viivyttänyt tutkimuksia siten, että ne oli saatu tehtyä vasta syksyllä 2009. Taloyhtiö oli WD Kuivaus Oy:n tutkimusten jälkeen palkannut Jouni Ossisen/Raksystemsin hoitamaan korjaukset WD Kuivauksen raporttien perusteella. Tällöin oli päätetty tehdä kapillaarikatkot VTT:n suositusten kohdan 3 mukaisesti. Ossinen oli suunnitellut korjaukset. Tietotaito kapillaarikatkojen tekemiseen oli tullut suurelta osin kapillaarikatkojen tekijältä, koska kysymys oli ollut erityisalasta. Joonin käsityksen mukaan taloyhtiö oli tehnyt kohteessa täydellisen kosteuskartoituksen ja mm. avannut rakenteita. Joonin mukaan maa-aineksia ei lähdetty vaihtamaan, mutta kapillaarikatkot oli tehty. Joonin saaman tiedon mukaan Tampereen teknillisen
korkeakoulun tutkimuksen mukaan alapohjan maa-aines on käytännössä aina märkää, minkä vuoksi maa-aineksen vaihtaminen olisi ollut tarpeetonta.

Lisäksi salaojat oli kuvattu. Kuvauksen suorittaja oli ratkaissut sen, miltä osin salaojat oli kuvattu. Joonin käsityksen mukaan salaojan
maa-ainekset oli vaihdettu 2000-luvun taitteessa. Salaojaputkiston tukkeumat oli poistettu ja salaojat korjattu tarvittavin osin (kasvien juuret olivat rikkoneet putkea yhdessä kohtaa). Poikittaissalaojassa oli ollut tarkastuskaivon jälkeisellä osalla tukkeuma, mutta toisaalta tarkastuskaivossa ei ollut vettä.

Joonin mukaan taloyhtiössä oli pidetty kapillaarikatkojen tekemistä kosteisiin seiniin keskeisenä korjaustoimena, jotta seiniin ei nousisi kosteutta. Kapillaarikatkot oli tehty Köster-menetelmällä Ginola Oy:n toimesta, koska tämä toimi myös kosteassa seinässä. Lattialaatta itsessään oli ollut kuiva.

Joonin mukaan Vääränen oli luvannut toimittaa taloyhtiölle oman raporttinsa/korjaussuunnitelmansa ennen korjausten aloitusta, ja taloyhtiö oli odottanut tätä. Raporttia ei kuitenkaan ollut toimitettu yhtiölle kuin vasta lokakuussa 2012 kunnan viranomaisen kautta. Ossisen suosittamat toimenpiteet oli tällöin kuitenkin jo tehty. Joon on pitänyt Lonkanen & Huumosen korjausehdotusta järjettömänä kustannusten vuoksi (vastaavat uuden rakennuksen rakentamiskustannuksia).

Korjaustöiden jälkeen ja niiden aikana oli tehty mm. sisäilmatutkimuksia Tutkimukset osoittivat, että kohde oli asumiskelpoinen. Yhtiö oli yrittänyt kumota kieltoa tämän jälkeen, mutta kunnan viranomaiselta ei ollut saat asianmukaista ohjeistusta siitä, mitä tutkimuksia vielä olisi tarvittu.
Vääränen oli samaan aikaan yhtiöltä salaa teettänyt omia tutkimuksiaar mikä oli sekoittanut viranomaisen päätöksentekoa.

Keväällä 2012 portaikosta oli tarkastusreiän kohdalta löytynyt kosteutta

mikä oli ilmeisesti johtunut siitä, että betonoituun kohtaan oli laitettu liian aikaisin muovimatto. Yhtiölle oli kuitenkin kerrottu, että tämä kuivaisi ajallaan.

Joonin mukaan yhtiö oli vielä Reinikasen raporttien jälkeen alkanut tiivistää ilmavuotoja eli jalkalistojen taustoja. Myös jalkalistat oli vaihdettu. Tämä oli tehty Delete Oy/Keinon suosituksesta. Lisäksi eteiseen oli vaihdettu laattalattia. Tämän jälkeen oli tehty loppusiivous Loiviaisen toimesta sekä suoritettu sisäilmamittaus Deleten toimesta. Vääränen ja Reinikanen olivat kuitenkin tämän jälkeen 16.5.2013 porAet lattiaan reikiä, irrottaneet jalkalistoja sekä porAet varastohuoneen seinään reiän eli rikkoneet rakenteita. Yhtiö oli joutunut korjaamaan näitä vaurioita.

Keinon suosituksesta alakerran kaapistoja oli purettu, koska ne olivat saattaneet sisältää jäämiä mikrobeista. Joonin käsitys oli, että Vääränen ei tarvinnut kaappia.

Joonin mukaan Vääräsen piha oli villiintynyt, minkä vuoksi yhtiö oli siistinyt sitä mm. leikkaamalla marjapuskia ja karsimalla pihtakuusta 0oka oli myös mennyt salaojiin). Tämä kasvillisuus oli ollut taloyhtiön yleisellä alueella.

Joon on kertonut, että varaston seinä oli tehty uusiksi vuonna 2011, ei sen jälkeen kuten Vääränen on kertonut.

Taloyhtiön hallituksen jäsen Tnen on kertonut, että hän oli kuullut vuonna 2009, että Vääränen oli ilmoittanut ongelmista asunnossaan.
Hallitus oli kommunikoinut paljon Raksystemsin kanssa. Ossinen oli ehdottanut kapillaarikatkon tekemistä. Salaojat oli kuvattu syksyllä 2009 ja huuhdeltu keväällä 2010. Lisäksi oli suoritettu huuhtelu kesäkuussa 2011. Samassa yhteydessä oli asukkaiden talkootyönä kunnostettu rikkoutunut putken osa. Ilmapiiri oli ollut riitainen Vääräsen ja yhtiön välillä, ja Vääränen oli yhteydessä myös kuntaan samaan aikaan.
Tsen mukaan todisteen V13 asiakirjat oli lähetetty Vääräselle. Vääränen oli estänyt tutkimukset ja korjaukset asunnossaan. Vääräsen mukaan korjaukset oli tehtävä hänen edellyttämällään tavalla. Vääränen oli teettänyt omia tutkimuksiaan, ja Tnen oli pyytänyt niitä taloyhtiölle 6.9.2010. Yhtiö oli kuitenkin saanut Lonkanen & Huumosen raportin vasta 25.10.2012 kunnan viranomaisen kautta.

Tnen on kertonut Vääräsen muuttoon liittyvistä vaikeuksista kuten Utalo ja kuten jäljempänä selostettavasta todisteesta V13 ilmenee. Yhtiö ei ollut saanut tietoa, että Vääränen oli muuttanut asunnosta jo tammikuussa 2011.
Tsen mukaan kunnalta ei ollut saatu ohjeistusta asumiskiellon kumoamiseen liittyen. Taloyhtiö oli tehnyt erilaisia mittauksia, mutta nämä eivät olleet kelvAet kunnalle. Kunnan suhtautuminen oli ollut ylimielistä ja jopa ivallista. Taloyhtiö oli useita kertoja yrittänyt saada kieltoa kumotuksi. Tnen on ihmetellyt Vääräsen Ja kunnan lautakunnan jäsen Raivion välistä keskustelua 11häviämises tä". Tn ei ole keksinyt, mikä taho voisi tehdä tarvittavat tutkimukset asiantuntevammin kuin taloyhtiön käyttämät asiantuntijat.

Tsen mukaan taloyhtiö olisi suostunut lunastamaan asunnon markkinahintaan, mihin Vääränen ei ollut suostunut. Tnen ei ole havainnut asunnossa tunkkaista sisäilmaa.


Taloyhtiön isännöitsijänä vuoden 2009 ongelmien löytymisen aikaan sekä korjausten alkuvaiheessa toiminut Hannu Utalo on kertonut, että Vääräsen asunnon ilmanvaihdossa oli ollut ongelmaa ennen vuotta 2009. Esimerkiksi varaston ilmanvaihto ei ollut ollut päällä aiemmin.
Utalo on kertonut, että WD Kuivauksen raportin jälkeen taloyhtiö oli alkanut etsiä remontille tekijää, ja valituksi oli tullut Raksystems.
Urakoitsija oli haettu tämän jälkeen. Utalon mukaan yhteistyö Vääräsen kanssa oli ollut usein vaikeaa. Utalo on pitänyt Vääräsen menettelyä yhtenä syynä remontin hidastumiseen. Utalon mukaan taloyhtiö ei ollut ainakaan tarkoituksellisesti viivytellyt remontin suorittamisesta. Utalo on lisäksi selostanut yhteydenpitoa Vääräsen ja terveydensuojeluviranomaisen kanssa suunnilleen siten kuin kirjallisissa todisteissa on selostettu. Utalon mukaan taloyhtiössä oli suoritettu salaojien kuvaus ja huuhtelu vuonna 2009.


Todistaja Helena Hietarinen (toiminut aiemmin terveystarkastajana, nykyisin eläkkeellä ja tekee tutkimuksia yksityisyrittäjänä) on vahvistanut todisteen K9. Asunnossa oli tuolloin (alkuvuosi 2009) epäilty terveyshaittaa. Kohteessa oli tuolloin ollut hajua sekä muurahaisia.
Hietarisen pintamittaukset olivat osoittaneet selvää kosteutta. Hietarinen on pitänyt Reinikasen näytteenottopaikkoja asianmukaisina. Hietarisen mukaan virheellinen alapohjan maa-aines olisi poistettava. Hietarisen mukaan homekasvuston vuoksi hajut tulevat huoneistoon myös laatan läpi.


Todistaja Rissanen on vahvistanut antamansa lausunnon. Tarkastushetkellä osastointi oli ollut asianmukainen, mutta alipaineistusta ei ollut. Kapillaarikatkojen reiät olivat olleet näkyvissä seinissä. Alakerrassa oli ollut viemärin hajua sekä muuta, homeeseen viittaavaa hajua. Rissanen ei ole osannut sanoa, mistä kyseinen haju oli tullut. Vääränen oli ilmoituksensa mukaan hankkinut yhtiön luvan tarkastuskäynnille, ja Rissanen oli luottanut tähän. Rissasella ei ollut ollu käytettävissään dokumentteja taloyhtiöstä. Hänen käyntinsä tarkoituksena oli ollut ainostaan arvioida tilA tarkastushetkellä.

Todistaja Rintanen on vahvistanut antamansa lausunnot (K24-25). Kohdetta on hänen arvionsa mukaan vaikea myydä mikrobivaurioisena, ja joka tapauksessa tämä vaikuttaa huomattavasti asunnon myyntihintaan. Rintanen on käsitellyt asiaa vuosia aiemmin kunnan lautakunnassa, mutta hän oli tavannut Vääräsen ensimmäistä kertaa vasta arviointitilaisuudessa. Todistaja Rintasen kertomuksella ei ole olit näyttöarvoa asiassa (hän on antanut kertomuksen siitä olettamasta lähtien, että Vääräsen asunto on mikrobivaurioitunut). Selvää kuitenkin on' että mikrobivaurioituneen asunnon arvo on vähäisempi kuin normaalikuntoisen asunnon.

Todistaja Reinikanen oli tehnyt kohteessa Vääräsen pyynnöstä
kosteuskartoituksen. Hän oli käynyt kohteessa useita kertoja. Reinikanen on ihmetellyt, miksi muovimatto oli asennettu kostean betonin päälle (ks. ensimmäisestä tarkastuksesta K23). Tällöin ilmaan tulee toksisia aineita ja hajuja. Mainitulla käynnillä ei ollut mitattu pintakosteusilmaisimella liiallisia kosteuksia, mutta yksi mittaus oli ollut rajamailla (mittaus 4).

Reinikanen on pitänyt nykyistä salaojitusta toimimattomana, ja se pitäisi ilman muuta louhia asunnon A5 kohdalta. Reinikasen mukaan ongelmakohteissa salaojat pitäisi kuvata jopa kahden vuoden välein ja tarvittaessa huuhdella. Reinikanen on vahvistanut todisteessa K21 antamansa toimenpidesuosituksen. Tuolloin betoni oli ollut alaosasta märkää, ja esim. puukepillä oli voitu todeta alapohjasta selvää vettä.
Reinikanen ei ollut tiennyt, että yhdessä mittauskohdassa (portaikko) oli ollut korjausbetonointi mittaushetkellä.

Reinikasen käsityksen mukaan poikittaissalaoja oli ollut anturan yläpuolella, jolloin se oli ollut toimimaton. Hän ei ollut kuitenkaan itse tehnyt tästä korkeusasemasta havaintoja. Lisäksi lecasoran käyttäminen oli ollut virhe, jolloin anturan yläpuolinen poikittaissalaojan täyttö on kapillaarista. Myöskään muovitus ei tässä tapauksessa ole tiivis.
Muovitus ei muutoinkaan toimi kapillaarikatkona, kun laatta oli ollut alaosasta märkä.

Reinikasen mukaan rakentamisaikana oli ollut käytössä kapillaarikatkot alapohjassa. Hän on tuolloin itse ollut rakentamassa taloja. Grynderit olivat kuitenkin joskus kustannuksia säästääkseen käyttäneet vastaavaa maa-ainesta kuin tässä kohteessa. 1980-luvun alkupuolella täytöt olivat saattaneet vielä olla yleisesti mitä tahansa maata. Oikein tehdyssä alapohjassa rakennusmaan kosteusprosentti 100 pyritään eliminoimaan kapillaarikatkolla (300 mm sepeliä) ja salaojalla. Laatan alla kosteusprosentti ei saisi olla sataa. Mikäli näin on, vesi tiivistyy eristeen alapintaan.

Reinikanen on ollut samaa mieltä Lonkanen & Huumosen korjausehdotuksesta. Nykymarkkinatilanteessa voidaan päästä kuitenkin huomattavasti alhaisempiin kustannuksiin kuin lausunnossa on esitetty.

Reinikasen mukaan Köster-menetelmä toimii tiiviimmissä rakenteissa. Mikäli rakenteessa on onkaloita, ei voida olla varmoja, että kapillaariaine täyttää kaikki aukot. Koska asunto A1 on puoli metriä alempana kuin A2, kapillaarikatko ei auta asunnon A1 osalta. Kun kapillaarikatko on laattaa ylempänä, kosteus voi nousta seinää pitkin laattaan asti. Lisäksi seinän ja laatan välistä tulee kosteaa, saastunutta ilmaa. Oikealla taval a tehdyr kapillaarikatkon (sepeli) lävitse vesi ei pääse kastamaan alapohJan eristettä. Reinikanen ei ollut itse tutkinut tehdyn kapillaarikatkon toimivuutta tässä kohteessa.

Reinikanen on ollut samaa mieltä Saarisen tutkimustuloksista (K22,
lausunto 9.5.2012).

Reinikanen on vahvistanut tutkimustuloksensa todisteiden K75 ja K76 osalta. Näytteet oli otettu asianmukaisesti laboratorion hyväksymällä tavalla. Näytteiden perusteella kohteessa on edelleen mikrobivaurio.

Reinikasen mielestä ilmavuotojen tukkiminen ainoastaan peittää ongelmaa ja pitkittää ongelman ratkaisemista. Tällainen toimenpide ei ole asianmukainen, vaan vaurioituneet materiaalit olisi uusittava.

Reinikasella ei ollut taloyhtiön lupaa tutkimuksille, ja Vääränen oli ottanut vastatakseen tutkimuksissa rakenteisiin tehtävistä rei'istä.
Tutkimustulokset olisivat olleet täysin samat, mikäli taloyhtiö olisi ollut tutkimusten tilaajana.

Reinikanen ei ole pitänyt kohdetta asumiskelpoisena ennen kuin hänen suosittelemansa korjaukset on tehty.


Todistaja Lonkanen on vahvistanut lausuntonsa (K15). Lonkasen mukaan alapohjarakenteen korjaaminen toimivaksi edellyttää hänen lausuntonsa mukaisia toimenpiteitä (mm. täyttöjen vaihto ja salaojien korjaus/uusiminen). Korjaustoimia on selostettu mainitun kirjallisen todisteen yhteydessä. Lonkanen on pitänyt hänen esittämäänsä korjaustapaa ainoana rakentamismääräysten mukaisena korjaustapana. Lonkasen mukaan Köster-menetelmällä voidaan mahdollisesti estää kosteuden nousu eristettävässä rakenteessa. Puheena olevassa kohteessa menetelmän toimivuus on kuitenkin epävarmaa materiaalin ilmarakkuloiden vuoksi. Lisäksi märkätilojen seinä oli jätetty kokonaan käsittelemättä, jolloin kosteuden nousu jatkuu. Lonkasen mukaan kapillaarikatko tarvitaan tätä menetelmää käytettäessä niissä seinissä, jotka eivät ole laatan päällä, vaan menevät perustuksiin asti. Lonkasen mukaan nyt suoritetut korjaustoimet ovat muutoinkin kestäneet aivan liian kauan. Lonkanen ei ole pitänyt laatan ja seinän välisten rakojen tiivistämistä asianmukaisena ja kauaskantoisena korjaustoimena.
Lonkasen mukaan kapillaarisorakerrosta edellytetään alapohjassa juuri sen takia, että salaojakerroksessa suhteellinen kosteus voi nousta sataan (ei kuitenkaan ole aina tätä). Lonkanen on pitänyt Rassisen toteamusta asunnon asumiskelpoisuudesta rohkeana johtopäätöksenä kokonaisuuteen nähden. Mittaushetkellä tulokset ovat voineet täyttää raja-arvot.

Todistaja Rassinen on vahvistanut laatimansa raportit. Rassinen oli tullut mukaan asiaan, koska ympäristöterveysviranomainen oli edellyttänyt sertifioidun terveysasiantuntijan lausuntoa asumiskelpoisuudesta. Rassisen mukaan Vääräsen asunnossa ei ollut korjaustöiden jälkeen havaittu kosteutta lukuun ottamatta asukkaan aiemmin avaamaa mittauskohtaa. Hänen käsityksensä mukaan suoritetut korjaukset oli tehty asianmukaisesti, ja myös korjaustapa on ollut asianmukainen. Rassisen mukaan Reinikasen kohteesta saamat kosteusprosentit johtuvat siitä, että Reinikanen on suorittanut mittauks laatan alaosasta tai eristetilasta, jolloin kosteudet yleensäkin ovat korkeammat. Yksi lähempää laatan pintaa otettu näyte oli otettu paikkausbetonin kohdalta, mikä oli aiheuttanut kohonneen kosteusarv,

Kyseinen kohta olisi kuivunut itsestään ajan kuluessa. Rassinen on pitänyt myös muovimatosta mahdollisesti aiheutuvaa VOC-päästöä niin vähäisenä, ettei se vaikuta asumiskelpoisuuteen.

Rassisen mukaan jalkalistan takana on tyypillisesti epäpuhtauksia (vrt. Reinikasen ottamat näytteet), mutta on eri asia, leviävätkö nämä sisäilmaan. Rassinen ei ollut havainnut tällaisia epäpuhtauksia sisäilmassa. Rassisen mukaan tavanomaisia normeja mikrobimääristä ei voida soveltaa rakennusmateriaaleihin, jotka ovat yhteydessä maaperän tai ulkoilman kanssa (vrt. esim. todiste K76).

Rassinen on pitänyt alapohjan maa-ainestäyttöä yleisesti käytettynä sen ajan rakentamisessa. Nykyisin käytetään kapillaarikatkoa laatan alla.
Rakentamisaikana kapillaarisoralle ei ollut ollut määrityksiä, mutta salaojasepelille oli ollut.

Todistaja Ossinen oli ollut Raksystemsin palveluksessa toteuttamassa korjaustöitä vuosina 2009-2012. Ossinen oli suunnitellut korjaustoimet ja valvonut korjaustöitä. Korjaustöissä oli lähdetty liikkeelle WD Kuivauksen raporttien pohjalta. Vääräsen asunnon betonilaatta oli ollut, laatan alla olevasta hiekkatäytöstä huolimatta, lähtötilanteessa kuiva, mutta väliseinä oli ollut kostea. Laatan alla oli ollut höyrysulkumuovi ja lämmöneriste. Betonilaatan kuivuuden vuoksi alapohjan täyttöjen vaihtamista ei ollut katsottu tarpeelliseksi. Kysymys olisi lisäksi ollut vaikeasta toimenpiteestä. Ossinen oli selvittänyt kapillaarikatkon asentamista kosteisiin väliseiniin. Hän oli suositellut Elmatekin menetelmää, koska se oli toiminut aiemmissa kohteissa. Kapillaarikatkot oli kuitenkin toteutettu toisella menetelmällä (Köster). Käytetty menetelmä on Euroopassa käytetty ja havaittu toimivaksi.
Kapillaarikatkon tekijät olivat tarkastaneet seinän materiaalin ja todenneet, että kapillaarikatko voidaan tehdä kyseisellä menetelmällä/aineella. Kapillaarikatko oli laitettu vain kosteisiin seiniin. Esimerkiksi kylpyhuoneessa ja saunassa ei ollut nyt (toisin kuin v. 2003 VTT:n tutkimuksessa) todettu kosteutta, minkä vuoksi näihin seiniin ei ollut tehty katkoa. Asennusliike oli katsonut ne paikat, joihin kapillaarikatkon tekeminen oli ollut järkevää/tarpeellista.

Raksystems oli suorittanut kohteessa salaojakuvauksen
ongelma-alueilla. Ossisen muistikuvan mukaan salaojat oli huuhdeltu. Ossisen käsityksen mukaan oli epätodennäköistä, että vesi ohjautuisi poikittaissalaojaan, koska se oli Ossisen arvion mukaan kallion päällä, eikä salaojalle siten voi laittaa paljoa painoarvoa lattiarakenteen toimivuuden kannalta. Kyseinen putki oli kuitenkin havaittu kohteessa. Ossisen mukaan asunnon A2 vauriot eivät tue louhinnan suorittamista salaojien osalta, koska keskeistä on, että kosteus ei pääse asunnon
sisälle.

Ossinen on kertonut, että hän oli käynyt kohteessa toistakymmentä kertaa, eikä hän ollut milloinkaan haistanut siellä mikrobihajua.

Ossisen mukaan kosteutta voi päästä rakenteisiin, koska talo on kallion päällä. Ossinen on selostanut todisteesta K19N7 ilmenevät korjaustoimet. Hän on pitänyt niitä riittävinä poistamaan kosteusongelman.

Ossinen on kertonut käyneensä kohteessa noin viikkoa ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä, ja tuolloin seinärakenne oli ollut kuiva ja mm. pinnoitteet olivat olleet paikoillaan. Ossinen oli tuolloin mitannut kosteuksia ja tarkastanut kohteen pintamateriaalit. Myös asunnon sisäilma oli ollut hyvä.

Ossisen mukaan todiste K9 (Hietarisen raportti) ei kerro mitään, koska mitattuja arvoja ei ole mainittu. Raportista ei selviä, ovatko esim. lattiapinnat olleet kuivia. Lisäksi on erikoista, että seinien alaosissa ei ollut havaittu kosteutta.

Ossisen mukaan Reinikanen oli suorittanut kosteusmittauksia korjatusta paikasta rappusten alta. Ossisen mukaan Reinikasen mittauksissa korkeita kosteuksia on mitattu eristepohjan läheltä, mutta laatan pintaan päin tultaessa kosteusarvot olivat olleet normaaleja. Tavanomaista on, että syvemmällä on kosteutta. Ossisen mukaan jalkalistan takaa näytteiden ottaminen viittaa tarkoitushakuiseen vian etsimiseen.
Jalkalistassa on yleensä epäpuhtauksia.

Ossisen mukaan ilmarakojen tiivistäminen on normaali korjaustoimenpide. Kohteessa oli pyritty tiivistämään esim. putkien ympäryksiä. Maanvaraisessa laatassa on pieni ilman liikkuvuus, koska laatan alla ovat maamassat. Tiivistämisellä estetään ilman liike.
Tiivistäminen tehdään elastisella massalla, joita on erilaisia.

Ossisen käsityksen mukaan alapohjan täyttömateriaali oli ollut suhteellisen yleisesti käytettyä, mutta se on saattanut olla rakentamismääräysten vastaista rakentamisaikana. Alapohjassa pitäisi olla kapillaarisen kosteuden nousun estävä sepelikerros. Missään ei ole määrätty maa-ainesten vaihtoa tehtäväksi. Ossinen oli suunnitellut korjaukset niin, että ne oli järkevää toteuttaa. Ossisen mukaan lecasora voi siirtää kosteutta, mutta se on kuitenkin parempaa kuin alkuperäinen täyttömaa. Ossinen ei ollut havainnut kohteessa viitteitä puutteista höyrynsulkumuovin limityksissä.

Ossinen on katsonut, että vaikka kallioon louhittaisiin urat salaojaa varten, tämä ei takaa, että vesi ei voisi liikkua kalliolla tai perustuksissa. Salaojien avulla ei voida taata, että kosteutta ei olisi.

Ossinen on pitänyt Lonkanen & Huumosen korjausehdotusta aivan liiallisena talon ikään ja arvoon nähden. Kyseinen korjaustoimi olisi käytännössä koko rakennuksen hintainen, mutta sillä korjattaisiin vain alapohja. Tällaisia kuluja taloyhtiön talous ei kestäisi. Koska on mahdollista estää kosteuden pääsy rakenteisiin, hän oli suunnitellut korjaustoimet siitä lähtien eikä niin, että kaikki rakennettaisiin uusiksi.

Ossisen mukaan VTT:n suosituksissa mainittu teräslevyn asentamine1 on vanhempi tapa kapillaarikatkon tekemiseksi. Kapselointi puolestaar tarkoittaa tiivistämistä.
Ossisen mukaan mikäli kohteessa olisi puurakenne ja alapohjarakenr

olisi vaurioitunut, vaurioituneet rakenteet olisi korjattava. Tässä kohteessa ei ollut tällaisia rakenteita eikä tällaisia korjauksia sen vuoksi tarvita. Alakerran seinät olivat olleet kivirakenteisia.

Ossinen on kertonut, että alkuvaiheessa remonttiin ei ollut saatu asukkaalta lupaa, mutta asumiskiellon myötä korjaustoimet oli päästy aloittamaan. Taloyhtiön ja osakkaan välillä oli tuolloin ollut riitaa. Työt olivat alkaneet 6.6.2011 purkutöillä.

Todistaja Keino, joka toimii Delete Oy:ssä toimialapäällikkönä, on kertonut, että heille oli tullut taloyhtiöltä ensimmäinen yhteydenotto joulukuussa 2012. Ensimmäinen kohdekäynti oli ollut 18.1.2013, jolloin oli suoritettu aistinvarainen katselmus ja keskusteltu toimenpiteistä taloyhtiön edustajien kanssa. Keino oli ohjeistanut yhtiötä siitä, että alapohjasta tulevien ilmavuotoreittien vaikutukset olisi poistettava.
Todiste K89 (taloyhtiön tiedote) on liittynyt Keinon antamiin suosituksiin.

Keino oli ollut tulkitsemassa todisteen V39 (sisäilmamittaus) mittaustuloksia. Mikrobipitoisuudet olivat alittaneet selvästi ohjearvot. Keinon mukaan löydetyt epämääräiset poikkeamat (kosteusvauriomikrobit) ovat sellaisia, että ne viihtyvät alapohjassa. Keinon mukaan kosteusvauriokohteessa pitoisuudet olisivat kuitenkin paljon suurempia kuin nyt oli löydetty. Esimerkiksi tiskirätissä tai kukkamullassa voi olla erittäin suuria pitoisuuksia mikrobeja. Mikrobit ovat saattaneet päätyä huoneistoon ilmavuotojen seurauksena tai ulkoa esimerkiksi siten, että ilmanvaihto on ottanut korvausilmaa rakenteiden läpi Gos korvausilmaa ei ole ollut riittävästi saatavilla). Yksi vaihtoehto on myös se, että kohteeseen oli jäänyt itiöitä remontin jälkeen.

Keinon mukaan syyskuun 2013 katselmuksessa oli todettu ilmavuotoreittejä alakerrassa, mitkä oli suositeltu tukkimaan. Keinon mukaan käytännössä kaikissa alapohjarakenteissa on mikrobeja, ja näiden pääsy huoneilmaan on vain estettävä. Mikäli ongelman syynä ovat ilmavuodot, ongelma voidaan saada ratkaistua ilmavuotojen tukkimisella.

Keino on kertonut, että betonin kosteusprosentti kasvaa laatassa alaspäin mentäessä lämpötilan laskiessa. Mittauksissa tulisi mainita myös absoluuttinen kosteus. Keinon mukaan betonilaatan alaosan kosteudella ei ole merkitystä. Alapohjan styroxissa on aina kosteutta. Delete oli pintamittarilla mitannut pintakosteuksia, ja nämä arvot olivat olleet normaaleja.

Keinon mukaan yleisohje mikrobivaurioituneen kohteen korjaamisessa on vaurioituneiden rakenteiden poistaminen. Betonin osalta kuitenkin riittää haittavaikutusten poistaminen (esim. ilmavuotojen tukkiminen).

Keino on kertonut, että ilmanvaihdon päällä pitäminen on tärkeää. Mikäli ilmanvaihto ei ole päällä tai ei toimi, voi tästä aiheutua kosteutta asuntoon sekä mikrobeja. Ilmanvaihdon tehtävänä on poistaa epäpuhtauksia.
Keinon mukaan tutkimus ei ollut vahvistanut kosteusvaurion olemassaoloa. Keino ei ollut omilla tarkastuskäynneillään havainnut asunnon sisäilmaa huonoksi. Keinon mukaan asunto oli aistinvaraisesti arvioituna asumiskelpoinen.

Keino on kertonut, että desinfiointi suoritetaan yleensä ennen sisäilmamittauksia vanhan mikrobirasitteen poistamiseksi.


Asiassa kuultujen asiantuntijoiden luotettavuutta ei ole sinänsä aihetta epäillä. Jossain määrin on kuitenkin ollut havaittavissa, että kertomukset on Attu sen osapuolen näkökulmasta, joka kunkin todistajan on nimennyt. Käräjäoikeus on jäljempänä asiantuntijalausuntojen yhteydessä selostanut kunkin asiantuntijan kannanottojen osalta tekemiään johtopäätöksiä.

Kohteen puutteet ia tutkimuslöydökset sekä korjaussuositukset
Todisteen V16 mukaan Vahanen yhtiöt Oy on 29.11.2007 suorittanut kohteessa mittauksia ulkoseinärakenteista asukkaan osoittamista kohdista. Tutkimuksissa ei ollut havaittu poikkeavaa kosteutta (pintakosteusilmaisimella) alakerran seinien ja lattioiden osalta.
Kosteusarvoista oli pääteltävissä, että salaaja (ilmeisesti poikittaissalaoja) toimii hyvin. Tutkimuksessa ei ole suositeltu tehtäväksi toimenpiteitä. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että asunnossa ei ollut vuoden 2007 lopulla kosteusongelmaa.

Todisteen V4 (Kartoitusraportti 27.4.2009, WD Kuivaus Oy) mukaan WD Kuivaus Oy oli 11.2.2009 tarkastuksessa havainnut pintamittauksin alakerran ylärinteen puoleisessa huonetilassa vasemmasta takanurkasta kohollaan olevia arvoja, mutta muilta osin kosteutta ei todettu. Lisäksi ilmanvaihdossa oli ollut ongelmia. Tutkimuksen tekijän mukaan Vääränen ei ollut tuolloin antanut avata rakenteita tai suorittaa porareikämittauksia. 23.4.2009 tehdyssä tutkimuksessa WD Kuivaus oli todennut asunnon A1 ja A2 välisessä seinärakenteessa kosteutta.
Todennäköiseksi kosteuden syyksi raportissa on katsottu kapillaarinen maaperästä nouseva kosteus, mutta putkivuodonkaan mahdollisuutta ei suljettu pois. Toimenpidesuosituksena on ollut täydellisen kosteuskartoituksen tekeminen, mikä edellyttäisi rakenteiden avausta.
Myöhemmin 30.9.2009 suoritetuissa rakenteiden avauksissa (raportti 8.10.2009 / K10) oli todettu muun ohella lattian höyrynsulkumuovin alapuolinen täytehiekka ja tiilirakenne lähes vesimäriksi. Kapillaarinen nousu oli ollut voimakasta.


Todisteen KB liitteestä (asunnontarkastuspöytäkirja 2.2.2009 tarkastuksesta) ilmenee, että terveysvalvonta oli havainnut alakerran makuuhuoneessa poikkeavaa hajua, josta voi aiheutua asukkaalle terveyshaittaa. Pöytäkirjassa on ehdotettu, että ilmanvaihdon toimivuus tarkastetaan ja että makuuhuoneessa esiintyvän hajun syy ja aiheuttaja selvitetään ja poistetaan. Selvitystyön tekijällä tuli olla riittävä asiantuntemus.

Todisteen K9 mukaan Helena Hietarinen (terveysteknikko) oli käynnillä 13.2.2009 havainnut asunnossa mikrobiperäistä hajua, joka oli pahentunut alakertaan mentäessä. Pintakosteusilmaisimel\a hän o\i mitannut alakerran lattiapinnoissa useammassa kohdassa kohonneita kosteuspitoisuuksia. Sen sijaan seinien alaosissa ei ollut ollut kosteutta. Hietarinen on johtopäätöksenään todennut, että alakerrassa oli ollut mikrobiperäinen vaurio. Hietarinen on kertomuksessaan vahvistanut havaintonsa. Lausunnon liitteenä olevan Työterveyslaitoksen analyysivastauksen mukaan Hietarisen alakerran varastohuoneen lattian muovimatosta ja sen alapuolisesta tasoitteesta ottamissa näytteissä oli ollut kohtalainen määrä mikrobeja, mikä ei vielä viittaa mikrobivaurioon. Koska näytteissä oli ollut mm. aspergillusta, tulokset ovat kuitenkin viitAet vaurioon. Käräjäoikeuden arvion mukaan lausunto ei osoita erityisen runsasta mikrobikasvustoa, eikä lausunnosta voida tehdä päätelmiä myöskään haitallisten mikrobien määrän suoranaisesta merkityksestä (kuitenkin näitä on jossain määrin näytteissä ollut).

Todisteen K10 (WD Kuivaus Oy 8.10.2009) mukaan asunnon A2 lattiarakenne oli avattu kolmesta eri kohdasta. Pintabetonilaatan alla oli ollut muovikalvo ja styrox-eriste, jonka alla oli ollut suodatinkangas ja märkää kevytsoraa. Kevytsoran alla oli ollut märkää, hienoa täytehiekkaa (oletettavasti alkuperäistä täytemaata). WD Kuivaus oli havainnut, että poikittaissalaojan kohdalla höyrynsulkumuovin limitys oli ollut virheellinen, mistä voi johtua kosteuden pääsy täytehiekasta lattiarakenteeseen muovimaton alle. Samassa yhteydessä myös asunnon A1 alapohjan täytön todettiin olevan samaa märkää täytehiekkaa. Asunnon A1 väliseinää vasten oli ollut patolevy, joka ei ollut auttanut, koska väliseinässä ei ollut kapillaarikatkoa. Tästä syystä seinärakenne oli ollut täysin märkä. 2.10.2009 oli lisäksi havaittu, että asunnon A1 puolella portaikon tiiliseinä oli ollut kostea. Tätä ilmiötä ei ollut lausunnon mukaan ollut vuoden 2005 tutkimuksissa (vesivaraajan vaurio tuolloin). WD Kuivauksen mukaan vaikuttaisi siltä, että alapohjan täyttöihin pääsee jatkuvasti lisää kosteutta. Toimenpide-ehdotuksenaan WD Kuivaus on esittänyt, että alapohjarakenteen kuntoon saattamiseksi teetetään perusteellinen tutkimus- ja suunnittelutyö alan ammattilaisilla. WD Kuivaus on pitänyt alapohjan täyttöjä vääränlaisina. Lisäksi huoneistojen välisistä tiilirakenteisista palokatkoseinistä oli puuttunut kosteuseristeet sekä suurella varmuudella myös kapillaarikatkokset betonianturan ja tiiliseinän välistä.

Todisteesta K11N5 (Raksystems Anticimex lausunto 29.3.2010/Jouni Ossinen) ilmenee, että alapohjahiekka oli ollut kosteaa, mutta lattiarakenteessa oleva yhtenäinen höyrysulku oli estänyt kosteuden nousun lattiarakenteessa betoniin saakka. Lattiarakenteessa ei ollut tuolloin havaittu kohonneita kosteuksia pintakosteuden tunnistimella. Kosteudennousun ainoa reitti oli ollut seinärakenteessa.
Väliseinärakenteeseen ei ollut asennettu vedeneristettä betonianturan j, seinän väliin estämään mahdollista kapillaarisen kosteuden nousua rakenteeseen. Samassa yhteydessä oli suoritettu salaojakuvaus, jossa oli havaittu, että asunnon A1 ja A2 kohdalla salaojaputkissa ja kaivoiss, oli ollut runsaasti hiekkaa estäen veden valumisen pois rakennuksen läheisyydestä. Salaojajärjestelmä ei siten ollut toiminut kuten pitäisi.
Lausunnossa on suositeltu, että salaojaputket huuhdellaan ja sadevesikaivojen toimivuus tarkastetaan. Lisäksi väliseiniin on ehdotettu kapillaarikatkoa E-B System-menetelmällä. Edelleen lumimassat tuli keväällä poistaa ainakin asuntojen A1-A3 etupihoilta ennen niiden sulamista. Lisäksi kapillaarikatkon asentamisen jälkeen tuli tehdä pintojen kunnostustyöt.

Edellä mainitun todisteen liitteenä on ollut salaojatutkimus. Salaojatutkimuksessa salaojissa havaittiin mm. hiekkaa ja juuria. Hiekkaa oli ollut runsaasti mm. asunnon A2 kohdalla, jossa putki oli ollut tukossa. Lisäksi poikittaissalaojaputkessa oli ollut hiekkaa niin, että putki oli ollut tukossa eikä salaaja päässyt laskemaan mihinkään.
Tutkimuksessa on todettu salaojien olevan epäkunnossa. Toimenpidesuosituksena on ollut salaojien huuhtelu sekä ympärillä olevan maa-aineksen tarkastaminen, koska oikeilla maa-aineksilla salaojiin ei saisi tulla näin paljon hiekkaa. Mikäli maa-ainekset eivät ole oikeanlaisia tai salaojat on tehty virheellisesti, salaojitus tulisi uusia.

Käräjäoikeus toteaa, että salaojituksessa on selvästi ollut ongelma, kun putkia on täyttynyt hiekasta. Tällainen ongelma on ainakin tilapäisesti poistettavissa huuhtelulla. Edelleen ei ole poissuljettua, etteikö juuri salaojaputken täyttyminen hiekasta Vääräsen asunnon kohdalla ole voinut johtaa kosteusongelmaan tai sen pahenemiseen asunnon sisällä. Tähän saattaisi viitata se, että asunnossa ei ollut noin viiteen vuoteen todettu kosteusongelmaa. Salaojatutkimuksen tulosten vuoksi taloyhtiön on pitänyt ryhtyä huolto/korjaustoimiin salaojien osalta. Taloyhtiö on todisteesta K11N5 ilmenevin tavoin saanut sen käyttämältä asiantuntijalta (Ossinen) suosituksen salaojien huuhtelemiseksi ja sadevesikaivojen toimivuuden tarkastamiseksi. Taloyhtiö on myös suorittanut salaojien huuhtelun vuosina 201Oja 2011.

Todisteen K12 (HimGergin lausunto) mukaan alapohjatäyttö ei ole vastannut RIL 2009 -määräysten salaojasoralle asettamia vaatimuksia. Käräjäoikeus toteaa, että rakennus on rakennettu v. 1989, joten mainitut määräykset eivät tule kohteeseen sovellettavaksi. Kuitenkin todisteen K15 mukaan määräykset ovat olleet samat jo v. 1989. Epäselväksi on jäänyt, voidaanko alapohjan täyttömaahan ylipäätään soveltaa salaojasepeliä koskevia määräyksiä. Kuitenkin on selvää, että alapohjan maa-aines on ollut liian humuspitoista, mikä on mahdollistanut kosteuden nousun maa-aineksessa. Tästä syystä sillä, onko aines ollut rakentamismääräysten mukaista ei ole itsenäistä merkitystä asiassa.

Todisteen K13 (Työterveyslaitoksen analyysivastaus 4.2.2010 HimGergir ottamista näytteistä) mukaan alakerran varastohuoneesta ja makuuhuoneesta (epäselvää on, tarkoitetaanko varsinaista makuuhuonetta vai makuuhuonekäytössä ollutta varastotilaa) otetuissa kolmessa näytteessä on ollut vahva viite kosteusvaurioon. lisäksi kolmessa muussa näytteessä on ollut viitteitä vaurioista. Todisteeseen nähden on ilmeistä, että alakerran tiloissa oli alkuvuonna 2010 ollut kosteus- ja mikrobiongelmaa.

Todisteet K12-13 ovat Vääräsen tilaamia. Ilmeisesti taloyhtiö ei ole saanut todisteita tiedokseen ennen korjausten suorittamista.

Todisteen K14N6 (RH Korjaussarja Oy:n tutkimus 26.4.2010, tilaaja taloyhtiö) mukaan kostein paikka asunnossa A2 oli ollut WC:n takaseinän kohdalta lattiasta. Kohteesta otetuissa näytteissä havaittiin kosteusvaurioon viittaavaa sienikasvustoa kellarin takaseinän levystä, wc:n lattian muovimatosta ja wc:n seinän putkikotelosta otetuissa näytteissä. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan huoneiston kellaritiloissa on aktiivinen sienikasvusto. Tutkimuksen mukaan salaojien asennus, korko ja toiminta tulisi selvittää, riskirakenteiden
kunto tulisi tarkistaa ja materiaalit uusia tarpeellisin osin, tulisi harkita kosteutta paremmin kestävien materiaalien käyttöä sekä tarkistaa ilmanvaihdon ja korvausilman riittävyys. Käräjäoikeus katsoo, että kellarissa on tuolloin ollut kosteusvaurio. Toimenpide-ehdotus on saman suuntainen todisteen K11 kanssa. Ilmeisesti taloyhtiö ei ole kuitenkaan selvittänyt tässä tarkoitetun tutkimuksen jälkeen salaojan asennusta, korkoa ja toimintaa (ks. tästä Joonin kertomus sekä edellä Ivströmin kertomus).

Todisteen K15 (Lonkanen & Huumonen Oy:n lausunto 12.8.2010) mukaan kohteessa oli ollut alakerrassa voimakas mikrobiperäinen haju. Poikittaissalaoja oli sijainnut n. 50 cm:n syvyydellä lattian pinnasta alaspäin. Salaojan ympärillä ollut lecasora oli ollut märkää, kuten myös lattian muu alustäyttö (liian hienojakoista hiekkaa). Huoneiston A3 vastaisen seinän pinnassa ei ollut kosteuseristettä. Maa-aineksessa oli ollut voimakas homeen haju. Myös portaikon alapuolinen maatäyttö oli ollut hienoa hiekkaa. Lausunnon mukaan poikittaissalaojan rakentamisen yhteydessä taloyhtiö oli voinut havaita alustäytön olevan kokonaisuudessaan virheellistä. Poikittaissalaojan tarkastuskaivo oli ollut vesimärkä (vrt. katselmushavainnot: kaivo oli katselmushetkellä kuiva).
Todisteessa on katsottu, että alakerrassa on ollut selkeä sienikasvusto, joka tekee sisäilman terveydelle haitalliseksi. Lausunnon mukaan asunnossa on terveyshaitta.

Lonkanen & Huumonen on raportissaan katsonut, että salaojituksessa on virhe ja että salaojat ovat RIL-ohjeiden vastaiset. Myös poikittaissalaoja oli asennettu virheellisesti lecasoran sisään.
Poikittaissalaojan suunnittelussa ja rakentamisessa on tehty törkeä rakennustyövirhe, eikä se täytä RIL-ohjeiden vaatimuksia. Myös maatäytöt ovat olleet mainittujen ohjeiden vastaisia. Käräjäoikeus toteaa, että ilmeisesti kysymys ei ole tältä osin varsinaisista rakentamismääräyksistä. Poikittaissalaojan toteutusta voidaan kuitenkin käräjäoikeuden käsityksen mukaan pitää virheellisenä ja todennäköisesti hyvän rakentamistavan vastaisena siltä osin, kuin maatäyttönä on käytetty lecasoraa ja liian hienojakoista täyttömaata sekä siltä osin, kuin poistoputki tarkastuskaivosta päättyy hiekkaan (ks. tästä mxös_ edellä vuosien 2003-2008 osalta lausuttu). Lausunnon mukaan ka1kk1 virheelliset maatäytöt tulisi vaihtaa myös muiden asuntojen osalta.
Lisäksi salaojat olisi kokonaisuudessaan uusittava ja louhittava se asunnon A5 kohdalla kallion sisään. Lausunto sisältää yksityiskohtaisen korjaustyöselityksen.

Käräjäoikeus ei epäile todisteessa K15 tehtyjä johtopäätöksiä siitä, että talon alustäyttö on liian hienojakoista, jolloin kapillaarinen kosteus voi nousta rakenteisiin. Myös poikittaissalaojan täyttö ja toteutus on hyvin todennäköisesti ollut ainakin RIL-ohjeiden vastaista. Sen sijaan lausunnon johtopäätökset varsinaisen salaojituksen osalta ovat perustuneet muihin lausuntoihin, eikä lausunnolla tältä osin ole omaa todistusarvoa. Käräjäoikeus ei sinänsä epäile sitä, etteikö salaojan louhiminen kallion sisään niin, että se on kokonaisuudessaan anturan alapuolella sekä koko alapohjan täyttöjen vaihtaminen ja kallion painanteiden tasoittaminen parantaisi merkittävästi alapohjan toimivuutta kosteuden osalta. Täysin mahdollista ja jopa todennäköistä on, että tällä korjauksella voitaisiin estää kosteuden nousu rakenteisiin. Käräjäoikeus ei kuitenkaan pidä lausunnon ehdotusta korjaustöiden osalta realistisena. Korjaustöiden hinta nousisi lähelle uuden rakennuksen rakentamiskustannuksia, mitä ei voida pitää harkittavissa olevana vaihtoehtona varsinkin, kun kaikissa asunnoissa ei ole havaittu vastaavaa ongelmaa.

Lonkanen & Huumosen raporttia ei ollut riidattomasti toimitettu taloyhtiölle. Tämän vuoksi yhtiö ei ole voinut eikä sen ole tarvinnut ottaa lausuntoa huomioon ennen korjaustöihin ryhtymistä. Samasta syystä lausunnolla ei ole olennaista merkitystä arvioitaessa taloyhtiön tuottamusta vuodesta 2010 eteenpäin suoritetuissa korjauksissa.
Lausunto toimiikiin ainoastaan vertailukohtana siihen, ovatko mm. Ossisen antamat korjausehdotukset olleet asianmukaisia.

Todiste K20 käsittelee todistaja Rissasen 18.6.2011 tekemää havaintokäyntiä Vääräsen asunnolle. Rissasen mukaan kohteessa oli ollut mm. voimakasta hajua sekä ylä- että alakerrassa. Raportin mukaan myöskään alipaineistusta ei ollut ollut alakerrassa, mutta yläkerta ja alakerta oli erotettu toisistaan vetoketjullisella sulkuseinällä.
Käräjäoikeus toteaa tältä osin, että raportti on perustunut korjaustöiden aikana tapahtuneeseen käyntiin, minkä vuoksi raportti ei osoita mitään korjaustöiden onnistumisesta (vrt. todiste K19). Myös kosteusongelma oli tuolloin jo selvillä. Raportti osoittaakin lähinnä sitä, että alipaineistuksen puuttuessa mikrobeja sekä muita epäpuhtauksia on voinut ilman mukana levitä myös yläkerran tiloihin.

Edellä selostetuista kirjallisista todisteista ilmenee selvästi, että taloyhtiön salaojissa on ollut vikaa vuonna 2009. Lisäksi asuntojen A1 ja A2 välinen väliseinä oli kostunut ja Vääräsen asunnossa oli ollut kosteus­ ja mikrobivaurio. Ilmeistä on, että rakennuksen alapohjan täyttömaa on ollut virheellistä.

Eri toimenpidesuosituksissa on suositeltu mm. salaojien huuhtelua sekä niiden rakenteiden ja toimivuuden tarkastamista. Ossisen suosituksess, on kuitenkin päädytty ainoastaan salaojien huuhteluun sekä lisäksi kapillaarikatkon tekemiseen väliseinärakenteisiin. Taloyhtiö ei siten ole ryhtynyt kaikkiin sille suositeltuihin toimenpidesuosituksiin salaojien osalta.

Käräjäoikeus toteaa vielä, ettei taloyhtiön ole voitu edellyttää ryhtyvän Lonkanen & Huumosen toimenpidesuosituksiin yhtäältä siksi, ettei taloyhtiö ole ennen korjaustöitä ollut raportista tietoinen ja toisaalta sikE etteivät kyseiset suositukset ole taloudellisesti mahdollisia toteuttaa varsinkin, kun alapohjasta ei aiheudu ongelmia valtaosalle asunnoista.

Taioyhtiön teettämät koriaukset

Todisteesta V15 ilmenee, että Vääräsen asunnon alakerran makuuhuoneeksi muutetun tilan alkuperäinen käyttötarkoitus on varastotila. Muutostyön on saadun selvityksen mukaan tehnyt Vääräsen asunnon aiempi omistaja, ja lisäksi taloyhtiössä on ilmeisesti muissakin asunnoissa tehty vastaavia muutostöitä. Muutostyö ei tarkoita sitä, että Vääränen olisi myötävaikuttanut vahingon syntyyn. Toisaalta taloyhtiön ei ole myöskään tarvinnut korjata kyseistä huonetta asuintilaksi vaan varastotilaksi. Kun kyseinen tila on yhteydessä muihin huoneiston sisäosiin, mikrobeja ei saa päästä leviämään sieltä muualle huoneistoon. Kyseisessä huoneessa on korvausilmaventtiili ja ilmanvaihdon poisto.
Ilmeistä onkin, että mikäli ilmanvaihto pidetään normaalisti päällä, tämä vähentää merkittävästi epäpuhtauksien pääsyä muihin huonetiloihin. Kun kysymys kuitenkin on sisävarastosta, jossa vähintäänkin on voitava säilyttää vaatteita ja muuta tavaraa sekä ainakin tilapäisesti kyettävä oleskelemaan, ei tämä tilojen luonne ainakaan olennaisella tavalla alenna tilojen kunnossapitotarvetta. Sen vuoksi taloyhtiöllä on velvollisuus poistaa myös kyseisestä tilasta mahdolliset kosteus- ja mikrobivauriot. Kuitenkin taloyhtiö voi tehdä varastotilassa erilaisia, kosteutta paremmin sietäviä rakenneratkaisuja kuin normaaleissa asuintiloissa.

Todisteesta K116 ilmenee, että taloyhtiö on saanut 18.3.2010 päivätyn tarjouksen (11.400 euroa alv 0) kapillaarikatkon toteuttamisesta Vääräsen huoneistoon muulla kuin toteutetulla Köster-menetelmällä.
Mainittua menetelmää ei ole valittu käytettäväksi kohteessa. Taloyhtiö on kuitenkin tällöin selvittänyt korjaustöiden suorittajaa ja suoritustapaa.

Todisteesta V23 ilmenee, että salaojien huuhtelu oli tarkoitus suorittaa 29.4.2010. Joonin kertomin tavoin näin on ilmeisesti myös tapahtunut.

Todisteen V24 mukaan salaojien huuhtelu oli tarkoitus suorittaa loppuun 5.5.2010. Lisäksi Ginola Oy:stä oli tulossa henkilö arviomaan
Köster-menetelmällä tehtävää kapillaarikatkoa 6.5.2010. Todisteesta ilmenee, että Tnen on ilmoittanut muulle hallitukselle ja isännöitsijälle, että Vääränen oli kieltänyt tulemasta tekemään arviota hänen asuntoonsa.

Todisteesta K19N7 (Raksystemsin valvontaraportti) ilmenee, että Vääräsen asunnon maanvastaisissa tiiliseinissä oli kesäkuussa 2011 suoritettu injektointi Köster-menetelmällä (menetelmällä tehdään kapillaarikatko suoraan tiiliseinään). Kohteesta oli kellaritilasta purettu riskirakenteena pidetty puurakenteinen ja lämmöneristetty seinärakenne, joka oli ollut harkkoperusmuuria vasten ja asennettu sen tilalle luj levyä (kosteudenkestävä levymateriaali) ilman lämmöneristystä. Raportin mukaan kosteus on noussut lähinnä perustusten kautta. 16.9.2011 tehdyn merkinnän mukaan tilojen seinä- ja lattiapinnat oli tuolloin jo viimeistelty.
Raportin mukaan suoritetussa kostel!skartoituksessa rakenteiden

pinnoilla ei havaittu rakenteille haitallista kosteutta. Korjaustöiden jälkeen tehdyissä sisäilmamittauksissa sisäilmasta otetut mikrobinäytteet oli todettu tavanomaisiksi (sisäilmatutkimusraportti valvontaraportin liitteenä). Käräjäoikeus toteaa tältä osin seuraavaa. Ilmeistä on, että kosteus on noussut huoneistoon juuri väliseinärakenteita pitkin. Tämän vuoksi taloyhtiö on pyrkinyt poistamaan kosteusongelman asentamalla väliseiniin kapillaarikatkot ns. Köster-menetelmällä. Mainittu korjaustyö on laadultaan sellainen, että se voi onnistuessaan estää väliseinien kostumisen uudelleen. Taloyhtiö on edelleen uusinut Vääräsen asunnon pintamateriaalit.

Todisteesta K89 ilmenee, että tammikuussa 2013 Vääräsen asunnossa on päätetty tukkia alakerran makuuhuoneen lattian ja seinän välisessä raossa sekä verholistan takana olevat ilmavuodot. Lisäksi on päätetty tukkia kellarin katossa olevasta kaapelireitistä tuleva ilmavuoto. Edelleen on päätetty portaikon alla olleen muovimaton vaihtamisesta laattalattiaan ja että laatan alle asennetaan lattialämmitys, mikäli mahdollista.
Lattialämmitys on myös tuolloin asennettu (ks. katselmushavainnot).


Johtopäätökset ia yhteenveto tarvittavista koriauksista sekä tehdyistä koriaustoimista

Edellä osittain selostetusta todistelusta käräjäoikeus on tehnyt seuraavat johtopäätökset.

Käräjäoikeus pitää Reinikasen, Lonkasen ja Ossisen kertomuksia siltä osin oikeina, että sen mielestä puheena olevan kaltainen alapohjarakenne sisältää oikein ja rakentamismääräysten mukaan tehtynä sepelikerroksena toteutetun kapillaarikatkon. Tämä katko estää veden kapillaarisen nousun pohjalaattaan tai sen alapuoliseen eristekerrokseen. Käräjäoikeuden mielestä on selvää, että tällainen alapohjarakenne toimii paremmin kuin nyt kohteessa oleva rakenne.
Lonkasen ja Reinikasen suosittelemaa korjaustapaa (ks. K15), jossa paitsi vaihdetaan maamassat alapohjasta ja tehdään tarvittavat tasoitukset kalliopohjaan myös uusitaan ja louhitaan salaojajärjestelmä on kuitenkin pidettävä sen kalleuden ja taloyhtiön iän vuoksi toteuttamiskelvottomana vaihtoehtona. Missään tapauksessa ei ole taloudellisesti järkevää toteuttaa kohteessa alapohjan korjausta, joka ilmeisesti maksaisi lähestulkoon uuden rivitalon rakentamisen verran. Sen vuoksi käräjäoikeus on lähtenyt siitä, että taloyhtiö on voinut ja se on myös ollut pakotettu etsimään muita tapoja poistaa kosteusongelma kosteista väliseinistä.

Käräjäoikeus pitää Ossisen suosittelemaa ja kohteessa myös toteutettua kapillaarikatkojen tekemistä sellaisena korjaustapana, joka voi poistaa kosteusongelman Vääräsen asunnosta (myöskään Lonkane ei ole pitänyt tätä mahdottomana). Käräjäoikeuden käsityksen mukaan kosteusongelmaa on ollut lähinnä asuntojen väliseinissä, minkä vuoksi väliseinien kapillaarikatko on lähtökohtaisesti asianmukainen tapa tehd korjaukset. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan väliseinistä ei ole Gäljempänä selostettavin tavoin) korjaustöiden jälkeen mitattu kohonneita kosteuksia, mikä viittaa siihen, että asennetut kapillaarikatk
toimivat. Suoritetut korjaukset ovat siten ilmeisesti väliseinien osalta toimineet ja poistaneet kosteusongelman. Taloyhtiö on lisäksi uusinut tarvittavin osin Vääräsen asunnon pintamateriaalit.



Koriausten iälkeiset tutkimukset ia korjausten vaikutuksellisuus

Todisteen VB mukaan 10.11.2011 tehdyssä sisäilmamittauksessa (Raksystems) ei todettu poikkeavuuksia sisäilman mikrobien määrän tai lajiston suhteen.

Todiste K21 on todistaja Reinikasen raportti asunnossa 20.-24.9.2012 suoritetuista kosteusmittauksista. Mittauksen on tilannut Vääränen, joka on ollut myös läsnä tarkastuksessa. Raportista ei ilmene, että taloyhtiötä olisi kutsuttu tarkastukseen. Reinikanen on mitannut 91,9-98,3 prosentin suhteellisia kosteuksia pohjalaatan alapinnasta tai laatan alapuolisesta eristetilasta. Toisaalta 60 mm:n syvyydellä pohjalaatassa kosteuspitoisuudet olivat olleet normaaleja. Lisäksi Reinikanen oli mitannut varaston ja WC:n välisen seinän vierestä 90 mm:n syvyydellä 87,4 prosentin suhteellisen kosteuden, porrashuoneen lattiasta 80 mm:n syvyydeltä 92,2 prosentin kosteuden, porrashuoneen lattiasta 60 mm:n syvyydeltä 90,6 prosentin kosteuden sekä samasta paikasta viiltomittauksella lattiamaton alta 91 prosentin kosteuden. Raportin mukaan Reinikanen oli havainnut tiloissa kosteudelle ominaista hajua.
Reinikanen on muun ohella suosittanut salaojien uusimista sekä pohjalaatan alapuolisen maaperän puhdistusta ja asianmukaisen kapillaarikatkon asentamista alapohjaan. Käräjäoikeus on jäljempänä käsitellyt mitattujen kosteuksien merkitystä.

Todisteen K23 mukaan Reinikanen oli suorittanut kohteessa kosteuskartoituksen myös 13.4.2012. Tuolloin Reinikanen oli mitannut porrashuoneen muovimaton alta 92,7 prosentin kosteuden sekä varastotilan ja WC:n välisen seinän vierestä porareikämittauksella 35 cm:n syvyydellä 81 prosentin kosteuden. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan viimeksi mainittua arvoa ei voida pitää sellaisena, että kohdassa voitaisiin sanoa kosteuden olevan liian korkea. Reinikasen mukaan huoneistossa oli ollut voimakas haju. Myöskään tässä tarkastuksessa taloyhtiö ei ollut ollut läsnä, ja tarkastuksen oli tilannut Vääränen.

Todisteen K22 (T:mi Jorma Saarisen raportti pintahometutkimuksesta 16.4.2012) mukaan makuuhuoneesta ja varastohuoneesta, lähinnä seinän ja betonilattian rajapinnoilta tai jalkalistan takaa otetuissa näytteissä oli ollut kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja. Saarisen raportin mukaan sisäilmassa oli ollut havaittavissa pistävää hajua.
Kysymys on Vääräsen tilaamasta tutkimuksesta, jossa taloyhtiö ei ollut ollut läsnä. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan näytteiden tutkimustuloksiin on voinut vaikuttaa niiden ottopaikka. Sen vuoksi raportti ei suoraan osoita kosteus- ja/tai mikrobivaurion olemassaoloa korjausten jälkeen.
Todisteen K75 (Metropolilabin testausseloste 29.11.2012) mukaan 13.11.2012 porraseteisestä jalkalistan takaa sekä makuuhuoneen jalkalistan takaa otetuista näytteistä (Reinikanen ottanut, Vääränen tilaaja) oli todettu kohonneita sieni-itiöpitoisuuksia. Yhdessä makuuhuoneesta otetussa näytteessä oli lisäksi ollut aktinomykeettikasvustoa. Käräjäoikeus toteaa tältä osin, että kohonneita pitoisuuksia on löytynyt jalkalistan takaa otetuista näytteistä. Tähän nähden on epäselvää, mikä vaikutus mahdollisilla ilmavuodoilla alapohjasta on näytteisiin ollut. Niin kuin todisteessakin on todettu, sen tulkintaperiaatteita ei voida soveltaa materiaaleihin, jotka ovat kosketuksissa maaperän kanssa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan näytteiden ottopaikoilla on voinut olla vaikutusta tutkimuslöydöksiin.
Löydökset eivät siten suoraan osoita kohteessa olleen kosteus- ja mikrobivaurio korjausten jälkeen.

Todisteen K76 (Metropolilabin testausseloste 31.5.2013) mukaan näytteessä 2 Uoka Reinikasen mukaan on otettu läheltä todisteen K75 vastaavaa näytettä) tiivistemassasta ja vuorivillasta on todettu homesieni- ja aktinomykeettikasvustoa. Sen sijaan muista kolmesta
näytteestä ei ole todettu mikrobikasvustoa. Todisteesta voidaan päätellä, että huoneistossa oli tuolloin ollut vielä mikrobeja ja että mikrobien määrä oli edellisestä mittauksesta (K75) vähentynyt ainakin makuuhuoneessa.

Todisteen K77 mukaan alakerran WC:n putkikanavan lattian betonista otetusta näytteestä oli todettu vahva viite mikrobivauriosta. Muista kahdesta tai kolmesta näytteestä (otettu ainakin varastosta) ei ollut todettu viitteitä vauriota.

Todisteen KB0 mukaan Reinikanen oli 19.12.2012 pitänyt huoneistoa sellaisena, ettei hän suosittelisi siellä asumista.

Reinikanen on lausunnossaan (K82) katsonut, että taloyhtiö ei ollut noudattanut sille Attuja korjaussuosituksia mm. salaojituksen (louhinta ja sijainti anturan tasalla tai yläpuolella). Reinikanen on todennut, että VTT:n v. 2003 antamilla suosituksilla sekä koko huoneiston alaisen maan vaihtamisella sepeliksi (kapillaarikatkokerros), olisi huoneistoa vaivaava sisäilmaongelman paheneminen mahdollisesti saatu estettyä. Käräjäoikeus ei sinänsä epäile sitä, etteikö alapohjarakenne toimisi paremmin, mikäli kaikki em. toimenpiteet olisi tehty. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti takaa kosteusongelman poistumista, ja joka tapauksessa tällainen korjaustoimi ei ole realistinen po. taloyhtiön oloissa.

Todisteessa V9 (lausunto 20.1.2012) todistaja Rassinen on selostanut tehtyjä korjaustöitä. Rassinen on todennut johtopäätöksenään, että korjaustyöt ovat olleet riittäviä ongelman poistamiseksi, eikä sisäilmanäytteissä ollut havaittu poikkeavuuksia (ks. V8). Lausunnon mukaan mitään viitteitä tilojen sopimattomuudesta asuinkäyttöön ei ole.

Todisteessa V10 (raportti 20.4.2012) Rassinen on verrannut vaurioraporttia tehtyihin toimenpiteisiin. Rassinen on pitänyt tehtyjä korjaustoimia riittävinä ja todennut, että tilat soveltuvat asuinkäyttöön.

Todisteen V11 mukaan Rassinen selvittänyt rakenteiden kuntoa ja

sisäilman laatua aistinvaraisesti, kosteusmittaamalla ja ottamalla materiaalinäytteitä kesäkuun 2012 kohdekäynnillä. Rassinen on tekemiensä tutkimusten perusteella todennut, että kohde on asumiskelpoinen, eikä siellä ole terveyshaittaa. Todisteen V11 osalta on huomattava, ettei siihen ole liitetty mittaustuloksia. Rassisen saamia mittaustuloksia ei siten voida jälkikäteen kontrolloida. Tämä vähentää huomattavasti todisteen merkitystä asumiskelpoisuuden selvittämisen osalta.

Todisteessa V12 (lausunto 15.12.2012) Rassinen on todennut, että betonilaattarakenteen alapinnassa eristeen ja pohjamaan rajakohdassa suhteellinen kosteus on aina lähes 100 prosenttia. Rassisen mukaan tähän ei esimerkiksi kapillaarikatkolla ole suurta alentavaa vaikutusta. Betonilaatassa kosteus pienenee ylöspäin siirryttäessä. Rassinen on pitänyt Reinikasen 24.9.2012 saamia laatan kosteustuloksia normaaleina, kun otetaan huomioon mittaussyvyys. Betonilaatasta 60 mm:n syvyydeltä saatu yksittäinen kohonnut arvo oli johtunut siitä, että mittauskohdassa oli ollut korjauspaikkabetonointi, joka kuivuu ajan kanssa. Rassinen on ilmoittanut ottaneensa samasta kohdasta materiaalinäytteen kesäkuussa, jossa ei havaittu poikkeavaa.
Näytteessä ei havaittu myöskään poikkeavaa VOC-pitoisuutta (yhdisteitä, jotka aiheutuvat muovimaton liiman reagoimisesta kosteuden kanssa). Rassinen ei ole havainnut kohteessa kellarimaista/maakellarimaista hajua. Mahdollisten alapohjasta tulevien mikrobien tuleminen sisäilmaan on Rassisen käsityksen mukaan estetty saumojen tiivistämisellä. Rassisen mielestä betonilaatan kosteustilA on ollut normaali. Hän on suositellut korjauspaikkabetonoinnin osalta haitta-aineettomien materiaalien käyttöä tai laatoitusta, jolloin rakenne pääsee luonnollisesti hengittämään. Käräjäoikeus toteaa, että laatoitus ja lattialämmitys on myöhemmin toteutettu (ks. katselmushavainnot).

Todisteesta K186 (Raksystemsin raportti kosteuden mittauksista 26.1.2012) ilmenee, että makuuhuoneen lattiassa ja seinäpinnoissa ei ole havaittu kosteutta. Varastotilan lattiabetonissa oli ollut lievästi kohonnutta kosteutta lämminvesivaraajahuoneessa. Lattia- ja seinäpinnat olivat kuitenkin olleet kuivia pintamittauksin. WC-tilassa oli lattiakaivon ympärillä ollut lievää kosteutta pintamittauksin. Tältä osin oli suositeltu lattiakaivon ja muovimaton saumakohdan tiiveyden tarkistusta ja lattiabetonin kosteuden seurantaa. Eteisessä, pesuhuoneessa ja saunassa ei havaittu kohonnutta kosteutta.

Todisteesta K102 (Raksystems) ilmenee, että 28.5.2012 tehdyissä mittauksissa portaikon lattiabetonin oli todettu olevan kuiva muutoin, mutta remontin yhteydessä tehty rakenteiden tarkastuskohta, joka oli valettu uudella betonilla oli ollut kostea. Raportin mukaan paikkauskohdassa betonin kuivuminen on hidasta muovimaton alla.

Todiste V39 koskee Delete Oy:n suorittamaa sisäilmamittausta 25.2.2013. Mittauksissa on todettu mikrobien kokonaismäärän olevan normaalilla tasolla. Varastosta, varaston komerosta ja makuuhuoneesta otetuissa ilmanäytteissä lajista oli luokiteltu epätavanomaiseksi. Tästä huolimatta Delete on tulkinnut tuloksia siten, että ne eivät vahvista mikrobivaurion olemassaoloa. Lausunnon mukaan yksittäisten

kosteusvauriomikrobien esiintyminen ei vielä tarkoita mikrobivaurion olemassaoloa. Mikrobeja on saattanut kulkeutua huoneilmaan ulkoa tai alapohjasta ilmavuotojen seurauksena taikka ne voivat olla jäämiä aiemmasta mikrobivauriosta. Tällaisten mikrobien määrä oli lisäksi ollut pieni. Sisäilmamittaus kertoo aina vain mittauksenhetkisen tilanteen.

Käräjäoikeus toteaa korjaustöiden jälkeisten tutkimusten osalta seuraavaa.

Vääräsen ja yhtiön esittämät tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Vääräsen esittämät Reinikasen mittaus- ja tutkimustulokset saattaisivat viitata mikrobivaurion jatkumiseen. Toisaalta taloyhtiön esittämä todistelu viittaa siihen, että kohteessa ei enää ole kosteus- ja mikrobivauriota.

Lattian osalta käräjäoikeus lausuu seuraavaa. Reinikasen suorittamiin mittauksiin nähden on ilmeistä, että betonilaatan suhteellinen kosteus on sen alaosassa ja eristekerroksessa kohonnut. Toisaalta asiassa ei ole selvitetty, että betonilaatta olisi yläosistaan kostea. Käräjäoikeuden mielestä olennaista asiassa on se, että betonilaatan yläosa, joka on yhteydessä asunnon pintamateriaaleihin, ei ole kostea. Tällöin kosteutta ei lähtökohtaisesti synny myöskään asunnon sisäpuolisiin osiin. Se, että lattiabetonin kosteutta on löytynyt laatan alaosasta sekä eristetilasta, ei vielä tarkoita sitä, että kosteusongelmaa olisi asunnossa sisällä.
Käräjäoikeuden käsityksen mukaan lattiarakenne on siten korjausten jälkeen ollut toimiva.

Asiassa ei ole esitetty sellaista näyttöä, joka osoittaisi, että korjatuissa seinärakenteissa olisi edelleen kosteutta.

Mahdollista on, että alapohjasta tulee asunnon sisätiloihin ilmavuotoja lattialaatan ja seinärakenteen rajapinnasta. Keinon kertomuksesta on ilmennyt, että näitä ilmavuotoja on tiivistetty, jolloin alapohjan mikrobien ei pitäisi päästä asunnon huoneilmaan. Yleisesti ottaen alapohjasta tullee jonkin verran epäpuhtauksia huoneilmaan ilmavirtausten mukana. Näin on myös täysin oikein rakennetuissa kohteissa. Tähän nähden käräjäoikeus on pitänyt Reinikasen saamia tuloksia materiaalinäytteiden mikrobien osalta suhteellisen tavanomaisina. Jalkalistan takaa otetut näytteet ovatkin todennäköisesti olleet kosketuksissa alapohjan ilmavirtauksiin, mikä näkyy saaduissa tuloksissa. Tästä syystä käräjäoikeuden käsityksen mukaan Reinikasen saamista tuloksista ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että kohteessa olisi edelleen kosteudesta johtuva mikrobivaurio.

Rassisen tutkimustuloksia puolestaan rasittaa osin se, etteivät mittaustulokset näy raporteista. Toisaalta myös esim. Delete Oy on tutkimuksissaan pitänyt asuntoa asumiskelpoisena vähäisistä mikrobilöydöksistä huolimatta. Asumiskelpoisuutta puoltaa käräjäoikeuden käsityksen mukaan se, että asunnon sisältä ei ole korjausten jälkeen löytynyt kosteutta, joka on mikrobien esiintymisen merkittävä taustatekijä.

Käräjäoikeus katsoo, että asunnossa ei ole näytetty olevan edelleen kosteus- ja mikrobivaurio. Varmaa ei ole myöskään se, että asunto on
terveydensuojelulain näkökulmasta arvioiden asumiskelpoinen ottaen huomioon esim. Delete Oy:n tutkimuksissa tehdyt havainnot sekä jäljempänä asian viranomaiskäsittelyn osalta lausutut seikat. Toisaalta on käräjäoikeuden mielestä selvää, että kosteustilA on merkittävällä tavalla parantunut, kun rakenteiden pintaosista ei ole mitattu kohonneita kosteuksia. Ilmeistä onkin, että korjaustoimet ovat suurelta osin onnistuneet estämään asunnon sisäpuolisten ongelmien jatkumisen.


Vääräsen ja taloyhtiön välinen yhteydenpito sekä asian käsittely taloyhtiön hallintoelimissä

Todisteen K107 mukaan Vääränen on yhtiökokouksessa 7.4.2009 ilmoittanut asunnossaan havaitusta kosteudesta ja antanut todistaja Hietarisen lausunnon yhtiölle tiedoksi. Lisäksi Vääränen on antanut yhtiölle tiedoksi Pohjan kaupungin ympäristöterveyspäällikön toimenpidekehotuksen ja selvityspyynnön (päivätty 3.4.2009).
Käräjäoikeus katsoo, että mainittu yhtiökokous on ensimmäinen ajankohta, kun Vääränen on vaatinut yhtiöltä korjauksia liittyen viimeisimpään kosteusvaurioon.

Todisteen V26 mukaan Tnen on 1.9.2009 tiedustellut isännöitsijältä Vääräsen asunnon ongelmien syiden selvittämisen aikataulua.
Isännöitsijä (Utalo) on ilmoittanut, että WD Kuivaus tulisi tekemään jatkotutkimuksia heti, kun Vääräselle sopii.

Todisteen V27 mukaan isännöitsijä on ilmoittanut hallituksen jäsenille, että asunnoissa A1 ja A2 ei ollut havaittu vuotoja 25.9.2009 tarkastuksessa. Isännöitsijä on tiedottanut hallitukselle WD Kuivauksen tekemistä havainnoista ja siitä, että kysymys voi olla kapillaarisesta vedennoususta. Enemmän koholla olevia arvoja oli löytynyt asuntojen A1 ja A2 väliseinästä. Isännöitsijän ilmoituksen mukaan korjaustöihin jouduttaisiin ottamaan suunnittelija.

Todisteen V22 mukaan taloyhtiön hallitus oli 13.10.2009 kokouksessaan käsitellyt WD Kuivauksen raporttia ja päättänyt hankkia asiantuntijan tekemään korjaussuunnitelman hankkeelle. Samalla on päätetty salaojien kuvauksesta ja sen syvyyden tarkistamisesta. Myös vesijohdon kuuntelua harkittiin.

Todisteen K72N28 mukaan Vääränen on 18.2.2010 kirjeellään vaatinut taloyhtiötä korjaamaan asunnon asumiskelpoiseksi sekä vaatinut yhtiötä kustantamaan hänen muuttokustannuksensa ja sijaisasunnon vuokran. Lisäksi Vääränen on ilmoittanut yhtiölle, että yhtiön suunnittelemat korjaustoimet eivät hänen mukaansa ole riittäviä. Vääränen on ilmoittanut, että ennen kuin korjaussuunnitelma on riittävä, hän ei anna lupaa aloittaa korjaustoimia asunnossaan. Vääränen on katsonut, että mm. alapohjan täyttömaa tulisi kokonaan vaihtaa. Kirjeestä voidaan päätellä, että remontin aloittamista on todennäköisesti hidastanut se, että Vääränen on vastustanut yhtiön suunnittelemia korjaustoimia.

Todisteen V30 mukaan isännöitsijä ei ollut maaliskuussa 2010 tavoittanut Väärästä ja on sen vuoksi pyytänyt Tsta olemaan

yhteydessä Vääräseen huoneistoon pääsyn osalta.

Todisteen V29 mukaan yhtiökokous on kokouksessaan 30.3.2010 käsitellyt Vääräsen kirjettä. Lisäksi yhtiökokous on valtuuttanut hallituksen nostamaan 40.000 euron lainan korjauksia varten.

Todisteessa V31 Vääränen on ilmoittanut kieltävänsä korjaustoimien aloittamisen korjaussuunnitelman puutteellisuuden vuoksi. Vääränen on lisäksi ilmoittanut käynnistävänsä oikeustoimet asian vuoksi.

Todisteessa V32 Vääränen on kieltänyt asuntoonsa tulemisen yleisavaimilla. Sähköposti on lähetetty Joonille 3.5.2010.

Todisteessa V33 isännöitsijä ja Joon keskustelevat virka-avun saamisesta Vääräsen asuntoon menemiseksi (toukokuu 2010).

Todisteen V35 mukaan Joon on kesäkuussa 2010 käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa poliisin edustajan kanssa virka-avun osalta.

Todisteessa V34 (kirje 7.7.2010) Vääränen on jälleen kritisoinut taloyhtiön korjaustoimia ja kieltänyt korjausten aloittamisen.

Todisteessa K70 (avustajan viesti vastapuolelle 27.9.2010) Vääränen on vaatinut taloyhtiötä hankkimaan hänelle sijaisasunnon korjaustöiden ajaksi. Todisteessa K71 (yhtiön avustajan vastaus edelliseen) taloyhtiö on ilmoittanut, että se maksaa Vääräsen vuokran korjausajalta sekä muuttokustannukset, mutta Vääräsen tehtävä on etsiä itselleen
vuokra-asunto.

Todisteen V13 mukaan taloyhtiö on kevään, kesän ja syksyn 2010 aikana mm. ilmoittanut korjaustöiden aloittamisesta sekä pyytänyt Väärästä hankkimaan sijaisasunnon (taloyhtiö on suostunut maksamaan kustannukset). Todisteesta ilmenee, että tutkimusten ja korjaustöiden suorittamisessa on vuoden 2010 aikana ollut vaikeutta ja että Vääränen ei ilmeisesti ollut kehotuksista huolimatta muuttanut asunnosta. Hallitus on antanut asiasta Vääräselle varoituksen (V13e).


Todisteen V14 mukaan taloyhtiö on 26.10.2010 päättänyt ottaa Vääräsen asunnon yhtiön haltuun korjausten suorittamiseksi.

Todisteen V37 mukaan yhtiön hallitus on 17.11.2010 kirjeellä tiedustellu1 Vääräseltä vuokra-asuntoasian etenemisestä. Väärästä on pyydetty ilmoittamaan asiasta 19.11.2010 mennessä. Vastaavanlainen tiedustelu on tehty myös 3.12.2010 (V38). Viimeksi mainitussa kirjeessä on ilmoitettu siitä, että yhtiö vastaisi Vääräsen kohtuullisista vuokra- ja muuttokustannuksista.

Todisteista K129-K131 ilmenee, että Vääränen ja taloyhtiön avustaja (A Hnen) ovat keskustelleet/kiistelleet korjaustöistä ja Vääräsen muuttamisesta asunnostaan.

89
Asianosaiset ovat vuoden 2010 lopulla ja vuoden 2011 alussa käyneet keskustelua Vääräsen sijaisasunnon vuokraamisesta ja tästä aiheutuvien kustannusten maksamisesta (K142-146).

Todisteesta K148 ilmenee, että Vääränen ei ollut muuttanut asunnosta tai ainakaan luovuttanut sitä taloyhtiön hallintaan 1.1.2011 mennessä, jolloin asumiskielto oli alkanut. Taloyhtiö on tällöin ilmoittanut, että se vastaa sijaisasunnon kustannuksista sekä kohtuullisista muuttokustannuksista ja Vääräsen asunnon sähköstä asumiskiellon ajan. Sillä seikalla, että po. todisteeseen on liitetty kaksi hieman eri sisältöistä asiakirjaa ei ole merkitystä tämän asian kannalta.

Todisteen K147 mukaan Ulla Ruismäki on ilmoittanut, että Vääränen oli asunut Ruismäen asunnossa ajalla 11.1.-15.2.2011.

Edellä selostetusta todistelusta voidaan päätellä, että Vääränen on vuoden 2009 alkupuolella ilmoittanut yhtiölle asunnossa havaitusta kosteudesta (WD Kuivauksen ensimmäinen tutkimus on ollut 11.2.2009, jota ennen yhtiön on täytynyt saada tietää kosteusepäilystä).
Taloyhtiössä on vuonna 2009 ryhdytty tutkimustoimiin, joita on ilmeisesti hidastanut Vääräsen kielto suorittaa asunnossa joitain tutkimuksia (mm. WD Kuivaus). Tutkimukset onkin saatu suoritettua loppuun vasta syksyllä 2009. Lisäksi vuonna 2010 Vääränen on kieltänyt yhtiön aikomien korjaustoimien suorittamisen sekä asuntoon tulemisen, mikä on käytännössä estänyt korjaustoimien aloittamisen vuoden 2010 aikana. Yhtiö on lopulta tehnyt päätöksen asunnon haltuunottamisesta korjaustöiden aloittamiseksi, mikä kuvastaa sitä, ettei yhtiö ole voinut aloittaa korjaustöitä tuolloin. Vääräsen menettelyyn nähden käräjäoikeus katsoo, että taloyhtiö ei ole vuosina 2009-2010 laiminlyönyt viivytyksettä tutkia ja korjata Vääräsen asunnossa ilmenneitä ongelmia. Yhtiön velvollisuutena ei ole myöskään ollut sijaisasunnon osoittaminen Vääräselle, vaan Vääräsen on tullut itse etsiä tällainen asunto. Yhtiö puolestaan on sitoutunut suorittamaan sijaisasunnon kustannukset.

Käräjäoikeus toteaa vielä, että vuonna 2011 aloitetut korjaustyöt ovat edellä mainitun viivästyksen jälkeen edenneet riittävällä nopeudella.


Asian viranomaiskäsittely

Todisteista K104-K106 ilmenee, että Vääränen on ollut terveysviranomaisiin yhteydessä syksyllä 2008 sekä tammikuussa ja maaliskuussa 2009 kosteusvaurion osalta.

Kirjallisesta todisteesta K8 ilmenee, että Länsi-Uudenmaan ympäristöterveys on 3.4.2009 päivätyllä toimenpidekehotuksella ja selvityspyynnöllä kehottanut (2.2.2009 suoritetun asunnontarkastuksen johdosta) taloyhtiötä ryhtymään toimenpiteisiin asunnossa mahdollisesti esiintyvien terveyshaittojen selvittämiseksi ja poistamiseksi.
Terveysvalvonta on pyytänyt taloyhtiötä toimittamaan kirjallise selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin ja millä aikataululla se aikoo ryhtyä. Selvityksen tuli olla niin yksityiskohtainen, että terveysvalvonta vc varmistua niiden riittävyydestä. Terveysvalvonta pyytäisi tarvittaessa

lausuntoa myös rakennusvalvonnalta toimenpiteiden arvioimiseksi.

Todisteesta K108 ilmenee, että taloyhtiö on 4.5.2009 vastannut viranomaiselle ja ilmoittanut suorittaneensa tutkimuksia (WO Kuivaus Oy) sekä ryhtyvänsä korjaustoimiin, kun asukas antaa niille luvan.

Todisteesta K109 ilmenee, että Vääränen on 18.5.2009 ollut yhteydessä terveysviranomaisiin ja mm. vaatinut kunnollisten tutkimusten ja remonttisuunnitelman tekemistä.

Terveydensuojeluviranomainen on 19.6.2009 päivätyllä kirjeellä (K110) pyytänyt taloyhtiöltä lisäselvitystä suoritettavista toimenpiteistä ja tutkimuksista sekä niiden aikataulusta.

Todisteen K111 mukaan viranomainen on 30.11.2009 varannut taloyhtiölle tilaisuuden 18.12.2009 mennessä lausua päätösluonnoksesta, jossa yhtiö velvoitetaan poistamaan asuntojen A1 ja A2 väliseinästä rakennekosteus niin, ettei siitä aiheudu terveydellistä haittaa sekä estämään ylimääräisen kosteuden pääsy rakenteisiin.
Viranomaisella on tuolloin ollut tiedossaan mm. WD Kuivaus Oy:n kaksi raporttia.

Todisteen K65 mukaan asuntoyhtiö on 16.12.2009 lausumassaan viranomaisille ilmoittanut, että alustäyttö oli havaittu virheelliseksi ja että yhtiössä tultaisiin vuoden 2010 alussa päättämään kapillaarikatkosten mahdollisesta työtavasta ja työn suorittamisesta. Selvitystyön ja korjaussuunnitelman tekisi Raksystemsiltä Jouni Ossinen.

Todisteen K112 mukaan Vääränen on lausunut ympäristöterveysviranomaiselle ja ilmoittanut muun ohella oman näkemyksensä tarvittavista korjauksista (mm. alapohjatäyttöjen uusinta ja pintojen uusinta).

Todisteista K113-114 ilmenee, että Vääränen on alkuvuonna 2010 ollut terveysviranomaisiin yhteydessä (pikaisesti) tarvittavista korjauksista.

Todisteen K117 mukaan ympäristöterveysviranomainen on 17.3.2010 kutsunut osapuolet keskustelutilaisuuteen 25.3.2010.

Todisteen K66 mukaan ympäristöterveyspäällikkö Kaaria on 30.3.2010 tiedustellut taloyhtiöltä täsmennyksiä kapillaarikatkon osalta.

Todisteesta K118 ilmenee, että viranomainen ja taloyhtiön isännöitsijä ovat maaliskuussa 2010 keskustelleet korjaustoimien riittävyydestä ja toteutustavasta.

Todisteesta K121 ilmenee, että isännöitsijä Utalo on tässä vaiheessa lopettanut tämän asian vuoksi kohteen isännöinnin ja että Joon hallituksen puheenjohtajana on tullut vetovastuuseen. Joon ja Kaaria ovat käyneet tutkimuksista ja korjauksista tuolloin keskustelua sähköpostitse (kesäkuu 2010).

Todisteen K67 mukaan Kaaria on 13.7.2010 Joonille lähettämässään

viestissä muistuttanut taloyhtiötä selvitystöiden asianmukaisesta suorittamisesta. Kaaria on pyytänyt taloyhtiön itsensä antamaa vastausta sille asetettujen velvoitteiden osalta.

Todisteessa K122N25 Joon on selvittänyt korjaustoimenpiteitä ilmeisesti viranomaisille. Kirjeessä on katsottu Vääräsen vaikeuttavan tutkimusten ja remontin tekemistä. Vääränen ei ollut myöskään hankkinut
vuokra-asuntoa ja muuttanut asunnosta. Viestin liitteenä on ollut korjaussuunnitelma.

Todisteesta K123 ilmenee, että taloyhtiön ja Vääräsen välillä on ollut kiistaa remontin aloittamisesta ja Vääräsen poismuuttamisesta huoneistosta kesällä/syksyllä 2010.

Kirjallisen todisteen K16 mukaan ympäristöterveysviranomainen on 30.5.2010 todennut, että kohteessa on terveyshaitta. Viranomainen on katsonut, että se ei ollut voinut varmistua siitä, että taloyhtiö olisi ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi, minkä vuoksi viranomainen on velvoittanut taloyhtiön selvittämään terveyshaitan laadun ja laajuuden asunnossa A2 sekä toimittamaan selvitystyön tulokset tiedoksi 31.8.2010 mennessä. Päätöksen mukaan sekä asukas että taloyhtiö olivat tuolloin toimittaneet viranomaiselle selvityksiään.

Todisteen K17 mukaan viranomainen ei ollut 24.8.2010 pitänyt taloyhtiön toimittamaa selvitystä riittävänä (sisäilmatutkimus 26.4.2010).

Todisteen K69 mukaan Kaaria on 24.9.2010 ilmoittanut Joonille, että viranomainen tulisi ryhtymään pakkotoimenpiteisiin taloyhtiön velvoitteiden laiminlyöntien vuoksi.

Todisteen K68 mukaan Kaaria on edelleen 5.10.2010 viestissään taloyhtiön asianajajalle muistuttanut taloyhtiötä sen velvollisuudesta selvittää terveyshaitan laatu ja erityisesti laajuus. Asianajaja on vastauksenaan ilmoittanut, että taloyhtiö ei tule ryhtymään selvittämään enempää kosteusvaurion terveyshaittoja ja että taloyhtiö tulee korjaamaan kosteusvaurion. Kirjelmän mukaan taloyhtiö olisi jo heinäkuussa yrittänyt saada korjaustyöt käyntiin, mutta Vääränen ei ollut päästänyt työn tekijöitä asuntoonsa.

Todisteessa K132 Kaaria on ilmoittanut Vääräselle olevansa aikeissa tehdä rikosilmoituksen taloyhtiöstä. Todisteen K134 mukaan Kaaria on tehnyt rikosilmoituksen 7.10.2010.

Vääränen on käynyt muutakin kirjeenvaihtoa ympäristöterveysviranomaisten kanssa (K133, K136, K137 ja K138) mm. rikosilmoitukseen liittyen.

Viranomainen on 21.10.2010 kuullut asianosaisia asumiskieltoasian päätösluonnoksesta. Todisteen V36 mukaan taloyhtiön avustaja on 4.11.2010 kirjelmällään hyväksynyt asumiskiellon määräämisen sen vuoksi, että Vääränen saataisiin muuttamaan asunnosta ja korjaustyöt aloitettua.

Ympäristöterveyslautakunta on 4.11.2010 asettanut asunnon asumiskieltoon 1.1.2011 lukien (ks. K18ja K141). Kieltopäätöksessä viranomainen on katsonut, että taloyhtiö ei ollut riittävällä tavalla noudattanut sille Attua selvitysmääräystä. Myöskään taloyhtiön toimittama korjaussuunnitelma ei ollut sisältänyt tällaista selvitystä.
Toisaalta taloyhtiö ei ole vastustanut asumiskieltoa. Päätöksestä voidaan päätellä, että Vääränen ja taloyhtiö ovat kumpikin tahoillaan toimineet viranomaisen suuntaan.

Käräjäoikeus toteaa yhteenvetona edellä selostetusta todistelusta, että kunnan viranomainen on pitänyt taloyhtiön esittämää selvitystä kosteus­ ja mikrobiongelmasta riittämättömänä. Toisaalta käräjäoikeudelle ei ole aineistosta selvinnyt, mitä lisäselvitystä viranomainen on ongelman laadusta ja laajuudesta lisäksi tarvinnut ja vaatinut. Kunnan antama ohjeistus on tältä osin ollut (tässä asiassa esitetyn aineiston valossa) niukkaa. Mainittuihin seikkoihin ja taloyhtiön teettämiin, aiemmin tuomiossa selostettuihin selvityksiin (mm. WD Kuivaus, Raksystems ja RH Korjaussarja) nähden käräjäoikeus ei katso taloyhtiön menetelleen tuottamuksellisesti kunnan viranomaisille antamansa ja viranomaisen puutteelliseksi katsoman selvityksen osalta.

Kunnan viranomainen on korjaustöiden jälkeen 20.12.2012 tehnyt päätöksen asumiskiellon kumoamista koskevassa asiassa (ks. todiste K57 seuraavana). Todisteen V40 liitteen 1 mukaan Joon oli kuitenkin jo 8.11.2011 tiedustellut terveysvalvonnasta liro Kappiselta sitä, mitä taloyhtiön tulisi tehdä asumiskiellon purkamiseksi. Koppinen ei ole antanut Joonille selkeää vastausta. Todisteessa V40 taloyhtiön avustaja on 24.10.2014 ilmoittanut kunnalle siitä, että yhtiön mielestä kunnan viranomaisen antamat puutteelliset ohjeet ovat aiheuttaneet asian viivästymisen.

Todisteen K57 mukaan Helsingin hallinto-oikeus on 28.3.2014 antamallaan päätöksellä Vääräsen valituksesta kumonnut ympäristöterveyslautakunnan 20.12.2012 tekemän päätöksen asumiskiellon purkamisesta. Päätöksestä ilmenee, että asiassa oli jo viranomaiskäsittelyssä esitetty Vääräsen ja taloyhtiön taholta ristiriitaista asiantuntijaselvitystä. Hallinto-oikeus on pitänyt ympäristöterveyslautakunnan päätöslauselmaa epäselvänä, kun siitä ei ole käynyt yksiselitteisesti ilmi, onko asunnossa lautakunnan käsityksen mukaan ollut edelleen terveyshaittaa, eikä päätöksestä ole myöskään riittävällä tavalla ilmennyt, mihin selvitykseen päätös on perustunut, kun otetaan huomioon asiassa esitetty ristiriitainen selvitys. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan on selvää, ettei hallinto-oikeus ole päätöksessään todennut asunnossa olevan terveyshaittaa, vaan päätös on perustunut lautakunnan päätöksen epäselvyyteen. Käräjäoikeus toteaa lisäksi, että myös sen näkemyksen mukaan ympäristöterveyslautakunnan päätöslauselma on epäselvä, mitä ei kuitenkaan voida lukea taloyhtiön viaksi. Taloyhtiö on myös huomauttanut tästä epäselvyydestä viranomaista ennen päätöksen tekemistä, mutta tällä huomautuksella e ole ollut vaikutusta asian käsittelyyn ja lopputulokseen (ks. todiste V40 liite 2).

Todisteista K151 ja K196 ilmenee, että asian käsittely ympäristöterveysviranomaisessa jatkuu edelleen. Viranomainen on 12.3.2015 päättänyt, että koska taloyhtiö on laiminlyönyt sille asetettuja velvoitteita terveyshaitan selvittämiseksi, viranomainen teettää tarv,ttavat tutkimukset taloyhtiön kustannuksella. Päätöksen mukaan selvityksen tarkoituksena on saada ulkopuolinen asiantuntija-arvio toistuvien kosteusvaurioiden syistä ja tehtyjen korjausten riittävyydestä kosteusvaurioiden estämiseksi tulevaisuudessa. Lisäksi arvioitavaksi tulee se seikka, että osapuolten teettämät asiantuntija-arviot ovat olleet ristiriitaisia.

Asian jatkokäsittelyn osalta käräjäoikeus toteaa seuraavaa. Ilmeistä on, että kohteen asumiskelpoisuus tulee arvioida ulkopuolisen ja osapuolista riippumattoman tahon toimesta. Se seikka, että Vääränen on taloyhtiön ohella toimittanut viranomaiselle tutkimustuloksia on ollut omiaan vaikeuttamaan viranomaisen päätöksentekoa. Tämä on kuitenkin Vääräsen oikeus asukkaana. Toisaalta myös taloyhtiö on toimittanut viranomaiselle omia selvityksiään, joita ei kuitenkaan Vääräsen esittämiin selvityksiin nähden ole pidetty riittävinä. Kun viranomainen ei ole ohjeistanut taloyhtiötä tilaamaan miltään taholta riippumattomaksi hyväksyttävää tutkimusta, taloyhtiö ei ole voinut tietää, minkä tutkimuksen ja kenen suorittamana viranomainen hyväksyy riittäväksi selvitykseksi asiassa. Käräjäoikeuden tässä asiassa esitetyistä kunnan asiakirjoista saama käsitys on se, että taloyhtiö on toimittanut kunnalle erilaisia selvityksiä, mutta viranomainen on, antamatta riittävää ohjeistusta tutkimuksen osalta, hylännyt/sivuuttanut tällaiset tutkimukset. Kun esim. Raksystemsin asiakirjoissa on selkeästi todettu, että kosteus nousee nimenomaan väliseiniä pitkin huonetiloihin ja että mainitun yrityksen käsityksen mukaan korjaus voidaan suorittaa asentamalla kapillaarikatko väliseiniin, käräjäoikeudelle on jäänyt epäselväksi, mitä lisäselvitystä tältä osin tulisi viranomaiselle toimittaa varsinkin, kun kunnan viranomainen ei ole suoranaisesti katsonut, ettei korjausta voitaisi näin rakennusteknisesti toteuttaa.

Edellä kuvatussa tilanteessa taloyhtiön viaksi ei voida katsoa sitä, että viranomainen ei ole kyennyt tekemään asianmukaista päätöstä asumiskiellon purkamisen osalta. Toisaalta kysymys ei ole myöskään Vääräsen viaksi luettavasta viivästyksestä. Päin vastoin, on ilmeistä, että tämänkaltainen ratkaisu riippumattomasta selvityksestä olisi tullut tehdä terveydensuojeluviranomaisen toimesta jo ennen vuonna 2012 Attua asumiskiellon purkuratkaisua, mikäli viranomaiselle on ollut epäselvää tehtyjen selvitysten ja tutkimusten riittävyys. Käräjäoikeus katsoo, ettei viranomaismenettelyn pitkittyminen asumiskiellon kumoamisen osalta osoita taloyhtiössä tuottamusta. Toisaalta tätä seikkaa ei voida katsoa myöskään Vääräsen myötävaikuttamiseksi omaan vahinkoonsa.


3.2.2011 tehdyn sopimuksen merkitys tuottamuksen kannalta sekä taloyhtiön sopimusvastuu asumiskulujen osalta

Osapuolet ovat 3.2.2011 allekirjoitetussa sopimuksessa sopineet, että taloyhtiö pesettää Vääräsen huonekalut sekä kustantaa Vääräsen muuton sijaisasuntoon ja sieltä takaisin remontin jälkeen. Lisäksi taloyhtiö on sitoutunut suorittamaan Vääräsen sijaisasunnon kustannukset siihen asti, kunnes Vääräsen huoneisto on hyväksytty asumiskäyttöön, ympäristöterveydensuojeluviranomaiset ovat poistaneet käyttökiellon @ huoneisto A2 on luovutettu Vääräselle takaisin.

Käräjäoikeus toteaa, ettei taloyhtiö ole sopimuksessa myöntänyt olevansa korvausvastuussa Vääräselle tuottamuksensa perusteella. Sopimus liittyy remontin aloittamiseen ja asunnon haltuunottoon taloyhtiölle. Tässä tilanteessa sopimusta ei voida tulkita siten, että taloyhtiö myöntäisi sopimuksessa tuottamuksen olemassaolon.

Kysymys on osapuolten välisestä sopimuksesta. Vääränen on vedonnut myös siihen, että yhtiö oli sitoutunut suorittamaan hänen sijaisasuntonsa kustannukset sopimusperusteella ja että yhtiö oli rikkonut tuota sopimusta. Tältä osin käräjäoikeus lausuu seuraavaa.

Sopimuksen sisältö on sijaisasunnon kustannusten korvaamisen osalta yksiselitteinen (ehto selostettu edellä). Käräjäoikeus katsoo, että kaikkien kolmen ehdon tulee täyttyä ennen kuin taloyhtiö voi vapautua suoritusvelvoitteestaan mainittujen kustannusten osalta (sopimuksessa käytetty "ja"-sanaa). Helsingin hallinto-oikeus on aiemmin selostetulla tavalla kumonnut kunnan viranomaisen asumiskiellon kumoamista koskevan ratkaisun. Tässä tilanteessa aiempi asumiskieltoon asettamista koskeva ratkaisu on voimassa ja asunto on edelleen käyttökiellossa. Hallinto-oikeuden ratkaisusta ilmenee selkeästi, että ratkaisu on perustunut kunnan viranomaisen päätöksen epäselvyyteen. Päätös on käräjäoikeuden käsityksen mukaan siten epäselvä, ettei sen sanamuodosta voida päätellä luotettavasti, onko asumiskielto kumottu heti, vai edellytetäänkö taloyhtiöltä lisäselvityksiä. Päätöksestä ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että asumiskielto olisi välittömästi kumottu. Kun kysymys on tässä yhteydessä asianosaisten välillä sopimusvastuusta, kunnan viranomaisen virheellinen menettely kumoamispäätöksen yhteydessä ei poista taloyhtiön velvollisuutta suorittaa Vääräsen sijaisasunnon vuokria. Se, mikä on kunnan viranomaisen vastuu suhteessa taloyhtiöön, ei vaikuta taloyhtiön suoritusvelvollisuuteen Vääräseen nähden. Käräjäoikeus katsoo, että taloyhtiö on tässä tilanteessa velvollinen suorittamaan Vääräsen sijaisasunnon vuokran vaaditulla tavalla. Kun taloyhtiö ei ole suorittanut vuokria sovitusti, se on velvollinen korvaamaan sijaisasunnon vuokrakulut sopimusrikkomuksen perusteella vahingonkorvauksena.

Käräjäoikeus toteaa vielä, ettei merkitystä ole taloyhtiön ja Vääräsen välisessä suhteessa myöskään sillä, että taloyhtiön avustaja oli ennen päätöksen tekemistä kiinnittänyt kunnan viranomaisen huomiota päätöksen epäselvyyteen.

Vahingonkorvauksen määränä käräjäoikeus pitää ajalta 1.2.2013-30.11.2014 vaadittua 10.220 euroa, jonka jälkeen joulukuun 2014 vuokra on ollut riidattomasti 510 euroa ja tammi-helmikuun 2015 vuokra riidattomasti 520 euroa kuukaudessa. Korvauksen määräksi saadaan siten 11.770 euroa. Se seikka, onko Vääränen ollut velvollinen suorittamaan vastaavalta ajalta yhtiövastiketta ja onko taloyhtiöllä tältä osin kuittaamiskelpoinen vastasaatava ei ole ollut tämän oikeudenkäynnin kohteena (vastikkeen suorittamisvelvollisuutta koskee samalla kertaa käsitelty huoneiston haltuunottamista koskeva asia L 13/10367, josta Ataan tuomio erikseen).

Vääränen on ensimmäisen kerran vedonnut yhtiön suoritusvastuuseen sopimusperusteella valmisteluistunnossa 2.12.2014. Vaatimus ylimääräisten asumiskulujen osalta on kuitenkin vastaavalta ajalta esitetty ensimmäisen kerran 15.4.2014 lausumassa. Käräjäoikeus katsoo, että viivästyskorko alkaa juosta tuossa lausumassa vaadituille 7.650 eurolle vaatimuksen esittämisestä. Tämän jälkeisten erien osalta käräjäoikeus toteaa seuraavaa. Vuokraerät ovat käytännössä tämän jälkeen erääntyneet kuukausittain. Tästä syystä käräjäoikeus on pitänyt koronmaksun alkamispäivänä lähtökohtaisesti kunkin kuukauden 2. päivää, kun tavallista on, että vuokra on maksettava kuun toiseen päivään mennessä (huoneenvuokralaki 34 §). Käräjäoikeus on vasta pääkäsittelyn päätyttyä havainnut, että kantajan vaatimus on määrällisesti poikennut kuukausittaisesta vuokran määrästä, kun kantaja on 2.12.2014 valmisteluistunnossa vaatinut ylimääräisiä asumiskustannuksia korvattavaksi 30.11.2014 mennessä 10.220 euroa. Tämän vuoksi käräjäoikeus on tuominnut vuokrakustannuksille ajalta 1.5.-30.11.2014, yhteensä 2.570 eurolle maksettavaksi korkoa 2.12.2014 lukien. Lisäksi viivästyskorko joulukuun 2014 erälle alkaa juosta 3.12.2014, tammikuun 2015 erälle 3.1.2015 ja helmikuun erälle
3.2.2015.


Yhteenveto taloyhtiön kunnossapitovastuusta ja tuottamuksesta

Niin kuin edellä on todettu, käräjäoikeus on katsonut, ettei kohteessa ole näytetty korjausten jälkeen olleen kosteusongelmaa ja mikrobivauriota.

Taloyhtiö on käräjäoikeuden arvion mukaan ryhtynyt sellaisiin korjaustoimiin, jotka ilmeisesti riittävät Vääräsen asunnon sisäpuolisten ongelmien poistamiseen. Yhtiö on edelleen käyttänyt alan asiantuntijaa (Ossinen, Raksystems Oy) korjaustöiden suunnittelijana ja valvojana. Lisäksi taloyhtiö on korjaustöiden jälkeen teettänyt useita tutkimuksia ja tarkastuksia korjausten onnistumisen ja asunnon asumiskelpoisuuden osalta. Taloyhtiö on edelleen toteuttanut myös näissä jälkitarkastuksissa esitetyt korjaussuositukset (Delete Oy:n suosittama ilmavuotojen tiivistäminen). Käräjäoikeus katsookin, että yhtiö on täyttänyt riittävällä tavalla kunnossapitovastuunsa, eikä sen voida katsoa menetelleen huolimattomasti korjaustöiden yhteydessä.

Vääränen on vuonna 2009 ilmoittanut taloyhtiölle ongelmista asunnossaan. Taloyhtiö on tuolloin tilannut WD Kuivauksen suorittamaan tarvittavia tutkimuksia. Sen lausunnoista voidaan päätellä, että Vääränen oli omalla toiminnallaan vaikeuttanut tutkimusten suorittamista. Lisäksi Vääränen on vuonna 2010 estänyt tutkimuksia ja kieltänyt korjausten suorittamisen asunnossaan. Tämä on varmuudella vaikuttanut siihen, milloin korjauksia on päästy suorittamaan. Vääränen on vasta alkuvuonna 2011 muuttanut asunnosta, mihin asti korjausten osalta ei voi olla kysymys taloyhtiön viivyttelystä tai tuottamuksesta.

Tämän jälkeen korjaukset ovat edenneet siten, että ne ovat päässeet alkamaan kesäkuussa 2011. Selvää on, että korjausten alkaminen on ollut riippuvainen monesta eri tekijästä kuten esimerkiksi urakoitsijoiden saatavuudesta. Käräjäoikeuden arvion mukaan korjaukset ovat tämän jälkeen edenneet niiden laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisella nopeudella. Sillä seikalla, että uusia korjaustoimia (tiivistäminen) on tarvittu vielä vuonna 2013 Deleten tutkimusten jälkeen ei ole merkitystä tässä yhteydessä, vaan näitä korjaustoimia on pidettävä erillisenä, aikaisempia korjauksia täydentävänä korjaustyönä. Vielä käräjäoikeus katsoo, että korjaustöiden jaksottumiseen edellä kuvatulla tavalla on ollut osasyynä myös se, että kunnan viranomaiset ovat vaatineet yhtiötä suorittamaan lisätutkimuksia, joihin esimerkiksi edellä mainittu tiivistäminen on perustunut. Yhtiö ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan ole viivästynyt korjaustoimissa sillä tavalla, että se muodostaisi taloyhtiölle tuottamuksen.

Yhteenvetona käräjäoikeus toteaa, että yhtiö ei ole vuosien 2011-2012 korjaustöiden osalta menetellyt huolimattomasti (korjaustöistä aiheutuneista suoranaisista vahingoista lausutaan seuraavassa jaksossa).


Vuosien 2011-2012 koriaustöihin liittyneet, irtaimiston turmeltumisesta ia hävittämisestä vaaditut kustannukset sekä muut suoranaiset kustannukset

Ilmeisesti Vääräsen asunnon korjattava alue ei ole ollut asianmukaisesti alipaineistettu ainakaan jatkuvasti korjaustöiden aikana, minkä vuoksi mikrobeja ja muita epäpuhtauksia on levinnyt muualle asuntoon.
Taloyhtiö on ilmoittanut suorittaneensa viimeisen remontin osalta Vääräselle korvausta irtaimistosta 4.500 euroa. Tätä väitettä ei ole riitautettu. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoo, että Vääräselle on jo korvattu valtaosa irtaimistolle aiheutuneesta vahingosta. Kun yksin Vääräsen kertomusta ja väittämää ei voida pitää riittävänä näyttönä irtaimiston turmeltumisesta, asiassa on jäänyt luotettavasti näyttämättä, että Vääräsen asuinirtaimistoa olisi turmeltunut jo korvattua määrää enempää (ml. pesukone). Yhtiö on lisäksi ilmeisesti pesettänyt Vääräsen irtaimistoa (ks. tästä Vääräsen oma kertomus edellä).

Vääränen on tämän lisäksi vaatinut korvausta kyseisen remontin yhteydessä aiheutuneista vahingoista seuraavasti. Vääräsen koti-irtaimistosta oli hänen väitteensä mukaan poistettu 4 kaappia (a 200 euroa), 4 hyllykaappia (a 100 euroa) sekä pihalta tarpeettomasti poistettu 6 marjapensasta (a 150 euroa) ja pihtakuusi (900 euroa).Vahinkoa on tältä osin aiheutunut Vääräsen väitteen mukaan yhteensä
3.000 euroa.

Katselmuksessa on voitu havaita, että Vääräsen piha-alueen marjapensaita oli leikattu ja pihakuusen latva poistettu. Vääräsen asunto on ollut yhtiön haltuunottamana korjaustöiden ajan. Yhtiö on katsonut ainoastaan siistineensä piha-aluetta välttämättömällä tavalla, kun
piha-alue oli ollut hoitamaton. Katselmushavainnot tukevat sitä johtopäätöstä, että mainittujen kasvien leikkaamisella ei ole aiheutettu Vääräselle suoranaista, korvattavaa vahinkoa. Korvausvaatimus on tältä osin hylättävä.

Vääräsen asunnosta on ilmeisesti poistettu joitakin kaappeja viimeisen korjauksen yhteydessä (tästä on kertonut Vääräsen lisäksi myös Joon). Vääränen on itse kertonut, että hän ei sinänsä kaappeja asunnossa tarvitse, mutta on katsonut, että asiasta olisi pitänyt hänen kanssaan neuvotella. Kun kaapit kuitenkin on ilmeisesti poistettu ja hävitetty ilman Vääräsen lupaa, hävittämisestä on aiheutunut vahinkoa. Tämän vahingon määräksi käräjäoikeus arvioi 400 euroa vaatimuksen ylimenevältä osalta hyläten. Kun vahinko on aiheutunut vuosien
2011-2012 korjaustöiden yhteydessä, eikä ole selvitystä siitä, koska näitä määriä on vaadittu yhtiöltä, korko on tuomittu maksettavaksi haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vääränen on vaatinut korvausta muuttokustannuksistaan viimeisen muuton osalta. Yhtiö on ilmoittanut jo korvAensa muuttokustannukset viimeisestä muutosta (tästä oli sovittu 3.2.2011 sopimuksessa). Koska yhtiön ei ole katsottu menetelleen huolimattomasti asiassa, se ei ole velvollinen korvaamaan Vääräselle tämän vaatimia muuttokustannuksia jo maksettua enempää.


Biosidit

Todistaja S-Salosen sekä myös todistaja Loiviaisen kertomuksista (ks. myös todiste K91) on ilmennyt, että Tehopuhdistus Vesa Loiviainen Oy on vuonna 2011 suorittamassaan pesu- ja desinfiointityössä käyttänyt pesu/desinfiointiainetta (MCF Pesevä), jonka vaikuttava aine on ollut PHMG. PHMG on nykyisin Euroopan Unionissa kielletty desinfiointiaine. Kukaan asiassa kuulluista henkilöistä ei ole kuitenkaan kertonut, että kyseinen aine olisi ollut kielletty desinfioinnin suoritusaikana. Desinfioinnin on suorittanut alan ammattitoimija.
Loiviaisen uskottavan kertomuksen mukaan aine on ollut yleisesti käytetty tuolloin. Mainittuihin seikkoihin nähden on selvää, että taloyhtiö ei ole menetellyt tuottamuksellisesti Vääräsen asunnon ensimmäisen desinfioinnin osalta.

Toisessa desinfiointipesussa vuonna 2013 oli käytetty mm.Eco-suolaliuosta. Loiviaisen mukaan kysymys on käytännössä vaarattomasta aineesta (Tolu on vaarallisempaa). Asiassa ei ole esitetty muuta todistelua kyseisen liuoksen haitallisuudesta. Mainittua ainetta ei siten voida pitää haitallisena, eikä se myöskään ole ollut kielletty aine. Taloyhtiöllä ei ole tältä osin tuottamusta.

Toisessa pesussa on käytetty myös Penetrox PF -desinfiointiainetta. S-Salonen on pitänyt kyseistä ainetta haitallisena. Hän ei kuitenkaan ole tutkinut aineen pysyvyyttä desinfioiduilla pinnoilla.
S-Salonen on pitänyt mahdollisena, että kyseinen aine päätyy ihmisen elimistöön ihon kautta taikka sumutteena käytettynä myös keuhkojen kautta. S-Salosen tiedossa on raportteja, joiden mukaan ihmisiä on sairastunut Penetrox PF:n käytön seurauksena.
Kyseinen aine on kuitenkin sinänsä sallittu. Loiviaisen mukaan Penetrox on sallittu ja alalla yleisesti käytetty aine. Loiviaisen tiedossa ei ole, että
kyseisestä aineesta olisi aiheutunut ongelmia ihmisille.

Käräjäoikeus toteaa johtopäätöksenään, että toisessa desinfiointipesussa käytetyt aineet ovat olleet sallittuja ja pesut on suorittanut alan ammattilainen. Taloyhtiöllä ei voi olla tuottamusta tältä osin.

Todisteessa K96 (Valviran lausunto) on todettu, ettei terveyshaittaa voida senhetkisen tiedon mukaan katsoa aiheutuvan kuin PHMG:n levitysvaiheessa tai jonkin aikaa sen jälkeen. S-Salosen mukaan aine on hyvin pysyvää (eikä siten poistu asunnosta), mutta se ei aiheuta haittaa, mikäli se pysyy paikallaan. Huoneilmaan päästessään (esim. jos ainetta rapsutetaan pinnoilta) aine on kuitenkin haitallinen. Toisaalta Aaro S. on omassa lausunnossaan (todiste V40b) katsonut, ettei ilman asianmukaista tutkimista voida ylipäätään tietää, onko kohteen rakenteisiin jäänyt biosidia haitallisia määriä. S. on pitänyt suoritettuja desinfiointipesuja asianmukaisina.

Vääränen ei ole lainkaan asunut asunnossa suoritettujen desinfiointipesujen jälkeen. Tämän vuoksi asiassa ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että hän saisi käytetyistä desinfiointiaineista oireita.
Näyttämättä on siten jäänyt, että suoritetuista 0a pesuajankohtina sallituista) desinfiointipesuista olisi aiheutunut Vääräselle haittaa. Tällaista haittaa ei voida konkreettisessa tapauksessa päätellä siitä, että yleisellä tasolla mikrobeille herkistyneet ihmiset saattavat oireilla myös kemikaaleista. Lisäksi Loiviaisen mukaan Eco-liuosta voidaan käyttää myös MCF:n poispesemiseen pinnoilta. Loiviaisen mukaan kummallakin pesukerralla oli pesty samat alueet asunnosta. Tähän nähden on mahdollista, että ensimmäisellä desinfiointikerralla levitetty MCF on kokonaan tai osaksi pesty pois asunnon pinnoilta toisessa käsittelyssä. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että asunnossa olisi edelleen biosidejä. Käräjäoikeus toteaa, ettei niiden olemassaoloa voida tässä konkreettisessa tapauksessa päätellä yksin S-Salosen yleisellä tasolla ja teoriapohjalta antamasta kertomuksesta.

Käräjäoikeus toteaa yhteenvetona, että taloyhtiö ei ole suoritettujen desinfiointipesujen osalta menetellyt huolimattomasti. Vääräselle käytetyistä aineista aiheutunut konkreettinen haitta on myös jäänyt näyttämättä. Tässä tilanteessa taloyhtiön ei ole voitu edellyttää ryhtyneen toimenpiteisiin (pintamateriaalien vaihtaminen) mahdollisten biosidien poistamiseksi asunnosta. Yhtiö ei siten ole laiminlyönyt kunnossapitovelvoitettaan tältä osin. Taloyhtiö ei ole suoritettujen desinfiointipesujen osalta Vääräselle korvausvelvollinen.


Vääräsen oma tuottamus ja myötävaikutus vahinkoon

Niin kuin edellä on todettu, Vääränen on toimillaan estänyt paitsi ongelmien tutkimista myös korjaustöiden aloittamisen vuosina
2009-2010. Hän on siten myötävaikuttanut remontin viivästymiseen, mikä on poistanut taloyhtiön tuottamuksen tältä osin. Tämä Vääräsen menettely ei kuitenkaan asian näin päättyessä vaikuta yhtiön sopimusperusteiseen korvausvastuuseen. Muilta osin Vääräsen ei voida katsoa myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen tai menetelleen tuottamuksellisesti.


Yhteenveto asian lopputuloksesta

Käräjäoikeus on edellä päätynyt seuraavaan lopputulokseen:

-Vääräsen korvausvaatimukset ovat vanhentuneet ajalta ennen 1.9.2007 ja siten hylättävä tältä osin. Tämän vuoksi kanteen kohtien 2-11 vaatimukset ovat vanhentuneet tätä edeltävältä ajalta.
-yhtiö ei ole laiminlyönyt kunnossapitovelvoitettaan Vääräsen asunnossa havaittujen ongelmien osalta eikä ole menetellyt korjaustöiden osalta huolimattomasti,
-yhtiön laiminlyöntien jäätyä näyttämättä, korvausvaatimukset on (myös vanhentumattomilta osin) hylättävä lukuun ottamatta alakerran kaappien hävittämistä vuosien 2011-2012 korjaustöiden yhteydessä,
-yhtiö on sopimusperusteisena vahingonkorvauksena velvollinen korvaamaan Vääräsen sijaisasunnon vuokran.


Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Vääränen on voittanut asian ainoastaan sijaisasunnon vuokrakustannuksista sekä poistetuista alakerran kaapeista tuomittujen korvausten osalta. Nämä vaatimukset ovat määrällisesti suhteellisen vähäisiä verrattuna hänen kokonaisvaatimuksiinsa. Kuitenkaan tuomitun korvauksen määrä ei ole olematon. Tähän nähden käräjäoikeus katsoo, että kysymys on osavoittotilanteesta. Vääränen on kuitenkin suurelta osin hävinnyt asian. Sen vuoksi hän on velvollinen korvaamaan käräjäoikeuden kohtuulliseksi arvioimat noin kolme neljäsosaa taloyhtiön vaadituista sekä asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisiksi harkituista oikeudenkäyntikuluista (määrää ei ole myöskään riitautettu).
Arviossa on otettu huomioon myös, että sovitteluistunnon kulut kuuluvat joka tapauksessa taloyhtiön itsensä kannettaviksi.

Taloyhtiön kuluvaatimuksen määrä on ollut todistajanpalkkioineen 43.961,06 euroa, josta määrästä käräjäoikeus katsoo Vääräsen korvattavaksi määräksi 33.000 euroa.

Avustajan palkkio

Vääräsen avustajana toimineelle asianajaja Timo Elle on myönnetty oikeusavun tunteja yhteensä 245 tuntia. Ein lasku ylittää tämän tuntimäärän, minkä vuoksi hänelle ei voida maksaa oikeusavun palkkiota 245 tuntia ylittävin osin.

Asia on vaatinut laannetunsa ja laajuutensa puolesta erittäin suuren työmäärän. Muun muassa istunnot ovat kestäneet yhteensä noin 51 tuntia (lounastauot vähennettynä). Tavanomaista on, että kantajan avustajan työmäärä on jonkin verran suurempi kuin vastaajan avustajan. Kuitenkin En käyttämiä työtunteja voidaan pitää määrällisesti suurina verrattuna taloyhtiön avustajan käyttämiin työtunteihin (n. 164 tuntia). Osa toimenpiteistä on lisäksi kuulunut oikeusturvavakuutuksen piiriin (hieman alle 14 tuntia). Tähän nähden käräjäoikeus pitää 220 oikeusaputunnin työmäärää kohtuullisena palkkiona Vääräsen
avustamisesta tässä asiassa. Palkkio on laskettu vähentämällä asianajaja En laskusta 9 tuntia 15 minuuttia a 110 euroa.
Palkkiovaatimus on ylimenevältä osalta hylätty.


Asianosaisku/ut

Asian näin päättyessä Vääräsen asianosaiskuluvaatimus on hylättävä.

Taloyhtiön puolesta on esitetty vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta sen hallituksen puheenjohtajan Martti Joonin sekä hallituksen jäsen Tuija Tsen osalta. Molemmat ovat osallistuneet käräjäoikeuden pääkäsittelyyn kaikkina päivinä (6 päivää). Joonin osalta vaatimus on 364 tunnin työmäärän perusteella yhteensä 9.464 euroa ja Tsen osalta 181 tunnin työmäärän perusteella 7.189 euroa.
Tuntiveloituksena on käytetty 26 euroa. Joon on ammatiltaan kunnossapitoinsinööri ja Tnen kauppatieteen maisteri. Tältä osin käräjäoikeus lausuu seuraavaa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Asianosaiskuluina ei korvata asianosaiselle oikeudenkäyntiin valmistautumisesta ja siihen osallistumisesta aiheutunutta ajankäyttöä ja tavanomaista vaivannäköä. Sen sijaan asianosaiskuluina voivat tulla korvattavaksi erityisesti sellaiset erityisosaamista vaativat asian hoitamiseen kuuluvat tehtävät, jotka asiamiehen/avustajan tekeminä olisivat laskutettavaa työtä. Lisäksi korvattavaksi voivat tulla esimerkiksi työansion menetykset, jotka ovat aiheutuneet siitä syystä, että asianosaisen on täytynyt osallistua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin. Ks. tästä esim. Juha Lappalainen: Siviiliprosessioikeus 11, 2001, s. 73.

Tässä tapauksessa oikeudenkäyntiaineisto on ollut hyvin laajaa, kun mm. lähes koko yhtiön korjaushistoria ja korjauksiin liittyvät toimenpiteet on riitautettu Vääräsen taholta. Riitaista on ollut niin ikään se, millä tavalla osapuolten yhteydenpito on tapahtunut eri korjausten ajankohtina. Selvää on, että ilman taloyhtiön edustajien henkilökohtaista työpanosta taloyhtiön oikeudenkäyntiavustajan työtunnit olisivat kasvaneet huomattavan paljon mm. tehtävien selvitysten osalta.
Edelleen on ollut sinänsä perusteltua, että taloyhtiöltä on ollut yksi edustaja paikalla pääkäsittelyssä erityisesti materiaalin laajuuden ja sen hallittavuuden vuoksi. Sen sijaan kahden hallituksen jäsenen yhtäaikainen läsnäolo ei käräjäoikeuden arvion mukaan ole ollut välttämätöntä tai ainakaan Vääränen ei voi olla tältä osin korvausvelvollinen. Edellä lausutuista syistä käräjäoikeus katsoo, että taloyhtiölle on aiheutunut sellaisia asianosaiskuluja, joista Vääränen on korvausvelvollinen oikeudenkäyntikulujen osalta lausutuin tavoin (osakorvaus).

Taloyhtiön edustajien kuluvaatimuksiin on liittynyt myös sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat liittyneet lähinnä yhtiön asioiden yleiseen hoitamiseen, vaikkakin nämä toimenpiteet ovat sivunneet tätäkin asiaa. Vääränen ei voi kuitenkaan olla korvausvelvollinen kaikesta tällaisesta ajankäytöstä. Lisäksi taloyhtiö ei ole perustanut vaatimustaan tältä osin menetetyn työajan korvaamiseen, mikä on lähtökohtana asianosaiskuluja korvattaessa.

Käräjäoikeus toteaa, että tässä tilanteessa korvattavien asianosaiskulujen määrä on perustettava arvioon. Ottaen huomioon kaiken edellä sanotun käräjäoikeus on pitänyt kohtuullisena korvattavana asianosaiskulujen määränä 1.500 euroa kummankin taloyhtiön edustajan osalta. Ylimenevältä osalta asianosaiskuluvaatimus on hylätty. Asianosaiskulujen määrä on tuomittu maksettavaksi Asunto Oy Pohjan Luhtipuistolle, koska se on jutun asianosainen myös tältä osin.


Tuomiolauselma

Asunto Oy Pohjan Luhtipuisto velvoitetaan suorittamaan A Vääräselle sopimukseen perustuvana vahingonkorvauksena sijaisasunnon vuokrakuluja ajalla 1.2.2013-28.2.2015 yhteensä 11.770 euroa sekä sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa seuraavasti:
- 7.650 eurolle 15.4.2014 lukien,
- 2.570 eurolle 2.12.2014 lukien,
-510 eurolle 3.12.2014 lukien,
-520 eurolle 3.1.2015 lukien ja
-520 eurolle 3.2.2015 lukien.

Asunto Oy Pohjan Luhtipuisto velvoitetaan suorittamaan A Vääräselle vahingonkorvauksena Vääräsen asunnon irtaimiston hävittämisestä 400 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen 8.11.2012 lukien. Vääräsen kA hylätään ylimenevältä osalta.
A Vääränen velvoitetaan suorittamaan Asunto Oy Pohjan Luhtipuistolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 33.000 euroa sekä
asianosaiskuluina 3.000 euroa, molemmat määrät korkola)n 4 §:1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Valtion varoista maksetaan Vääräsen avustajaksi määrätylle1 asianajaja Timo Elle palkkiona Vääräsen avustamisesta tässä a9iassa 23.566,67 euroa ja arvonlisäveron osuutena 5.656 euroa eli yhteensä 29.222,67 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.