KKO:1993:52
Kunta, joka oli teollistamissopimuksen mukaisesti rakennuttanut teollisuushallin ja sittemmin myynyt sen tontteineen yhtiölle, velvoitettiin suorittamaan hinnanalennusta, kun hallin katto oli jouduttu korjaamaan rakennesuunnittelussa olleen virheen takia. Kunnan vastuuseen ei vaikuttanut se, että yhtiö tilojen tulevana käyttäjänä oli osallistunut rakennuttamiseen, mutta vastuuta vähennettiin eduntasoituksen määrällä.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.5.1993
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Ulvilan kihlakunnanoikeuden päätös 15.1.1990
Kihlakunnanoikeus on Rautakirja Oy:n Ulvilan kuntaa vastaan ajamasta kanteesta lausunut, että kunta oli 17.12.1979 osakeyhtiöön sittemmin sulautuneen A Ky:n kanssa tekemässään teollistamissopimuksessa muun ohessa sitoutunut laadituttamaan Ulvilan kunnan Friitalan kylässä omistamalleen alueelle teollisuushallin rakennussuunnitelmat yhteistoiminnassa kommandiittiyhtiön kanssa ja rakennuttamaan hallin. Sopimuksen mukaan kunnan tuli yksin toimia rakennustöiden teettäjänä, mutta kommandiittiyhtiölle oli sopimuksessa varattu tilaisuus nimetä edustajansa rakennusaikaisiin työmaakokouksiin ja osallistua rakennustöiden valvontaan. Kunta oli sitoutunut vuokraamaan teollisuushallin maaalueineen 15 vuodeksi kommandiittiyhtiölle heti sen jälkeen kun rakennustarkastaja oli sen hyväksynyt käyttöönottokatselmuksessa. Kommandiittiyhtiö oli puolestaan sitoutunut vuokra-aikana lunastamaan teollisuushallin omakseen sopimuksessa mainituilla ehdoilla.
Todistajina kuullut kommandiittiyhtiön markkinointipäällikkönä ja sittemmin toimitusjohtajana toiminut X sekä tuotantojohtajana toiminut Y olivat kertoneet neuvotelleensa kunnan edustajien kanssa päätettäessä teollisuushallin suunnittelijan ja urakoitsijan valitsemisesta sekä kunnan toimesta laaditun niin sanotun kevennysehdotuksen hyväksymisestä. X:n mukaan hänellä ja Y:llä ei ollut tuolloin ollut edellytyksiä puuttua rakennusteknisiin kysymyksiin. Y:n kertoman mukaan kommandiittiyhtiön edustajat olivat voineet vaikuttaa ainoastaan rakennuksen pohjamuotoon, tilojen järjestelyyn, hallien korkeuteen, laiturien paikkaan sekä väreihin ja muihin vastaaviin asioihin. Y ei ollut osallistunut rakennesuunnitteluun ja hänen käsityksensä mukaan myöskään kauppaneuvos A ja X eivät olleet osallistuneet rakennesuunnitteluun, vaan sen olivat hoitaneet kunnan ja suunnittelutoimiston edustajat. Kommandiittiyhtiön etua oli hallin rakentamisprojektissa valvonut eläkkeellä ollut rakennusmestari, joka oli osallistunut kokouksiin silloin tällöin. Y:n käsityksen mukaan rakennusmestari ei kuitenkaan ollut ollut tehtävässään aktiivinen.
Teollisuushalli oli valmistunut 31.12.1980. Kommandiittiyhtiö oli 25.1.1985 päivätyllä kauppakirjalla ostanut kunnalta 8 750 000 markan kauppahinnasta tilan, jolla teollisuushalli sijaitsi. Omistusoikeus oli kauppakirjan ehtojen mukaan siirtynyt ostajalle 1.4.1985.
Rautakirja Oy:n kiinteistöpäällikkönä toiminut Z oli todistajana kertonut, että teollisuushallin katon oli keväällä 1987 havaittu vuotavan. Z oli todennut katon koko katteessa ruuduttumista ja poimuttumista sekä murtumia vuotokohdissa, joihin sittemmin samana keväänä oli asennettu huopakatteesta paikkaliuskat. Saman vuoden kesällä vuotojen oli todettu jatkuvan. Z oli todennut poimujen kohdalla koko katon alueella halkeamia, joista osassa kate oli ollut kokonaan poikki. Diplomiinsinööri Q:lta oli tuolloin pyydetty korjausehdotus ja kustannusarvio. Toimitetussa katselmuksessa oli ollut mukana myös kunnan kiinteistörakennustarkastaja. Loppukesällä 1987 katto oli avattu kolmesta tai neljästä kohdasta, jolloin myös kunnan edustaja oli ollut paikalla. Avatuista kohdista oli löytynyt laudoista sinistymiä ja lahoamisen alkua.
Osakeyhtiö oli Ulvilan kunnanjohtajalle 21.10.1987 osoittamassaan kirjeessä ilmoittanut, että teollisuushallin varasto-, tuotanto- ja toimistorakennuksen vesikatossa oli esiintynyt kaupanteon jälkeen vuotoja ja että rakennuksen katon huopakatteen pinnan oli todettu poimuttuneen säännöllisesti katteen alustana käytettyjen huokoisten kuitulevyjen saumojen kohdilta. Kirjeessä oli edelleen todettu, että lähes kaikkien poimujen kohdalla oli katteeseen muodostunut halkeamia, joista osa oli jo aiheuttanut vuotoja, ja että osakeyhtiö oli vaurioiden takia pyytänyt vesikaton senhetkisestä kunnosta Q:n asiantuntijalausunnon. Osakeyhtiö oli kirjeessään esittänyt, että yhtiö ja kunta järjestäisivät asian johdosta neuvottelun ja että asia pyrittäisiin ratkaisemaan sopimusteitse. Ulvilan kunnanhallitus oli 30.11.1987 päivätyssä vastauskirjeessään ilmoittanut kunnan olevan halukas neuvottelemaan asiasta.
Osakeyhtiön ja kunnan edustajat olivat 19.1.1988 neuvotelleet asiasta. Neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan kunnanjohtaja oli tuolloin todennut, että katto olisi tullut kuitenkin korjata enempien vahinkojen välttämiseksi mutta että ennen korjaustyön aloittamista rakennuksen katolla olisi tullut vielä suorittaa katselmus.
Katselmus oli toimitettu vasta 22.6.1988, jolloin osakeyhtiö oli jo aloittanut korjaustyöt hallin katolla. Osakeyhtiön ja kunnan edustajat olivat neuvotelleet uudelleen samana päivänä. Z:n todistajankertomuksen mukaan kunnan edustajilla oli tuolloin ollut käytettävissään tarkka kustannusarvio katon korjauskustannuksista. Kun kunnan edustajat olivat pitäneet korjaustoimenpiteitä ylimitoitettuina, heiltä oli Q:n todistajankertomuksen mukaan kysytty, miten katto olisi heidän mielestään tullut korjata. Q:n mukaan kunnan edustajat eivät kuitenkaan olleet antaneet vastausta. Neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan kunnanjohtaja oli ilmoittanut käsityksenään, että katon uusiminen oli tarpeetonta siinä laajuudessa, missä korjaustöitä oltiin tuolloin tekemässä. Kunta olisi ollut 31.8.1988 mennessä valmis antamaan perustellun lausuntonsa siitä, miten katto olisi tullut kunnan mielestä korjata ja mitä kunta oli mahdollisesti valmis korvaamaan korjauskustannuksista.
Q oli kihlakunnanoikeudessa vahvistanut oikeaksi 22.6.1988 suoritetusta katselmuksesta laatimansa muistion, jossa hän oli tehnyt kattorakenteen tuolloin vielä korjaamattomalta osalta seuraavat havainnot:
"1) Katteen pinnassa oli nähtävissä säännöllistä poimuttumista, joka noudatti katteen alustana käytetyn huokoisen kuitulevyn (tuulensuojalevyn) jakoa.
2) Kuitulevyjen päätysaumojen kohdilla olevien poimujen pinnat olivat yleisesti halkeilleet.
3) Kuitulevyjen päätysaumojen kohdilla olevissa poimuissa oli eräin paikoin (ylemmän kattotason länsiosa) nähtävissä katekerroksien liimauksen irtoamista.
4) Kuitulevyjen pitkien sivujen kohdille muodostuneissa poimuissa nähtävissä olevia halkeamia oli vähän.
5) Kattoikkunoiden (savunpoistoluukkujen) reunuksien sisäpinnoilla todettiin runsaasti vuotojälkiä, joiden arvioitiin syntyneen joko vesivuotojen tai kosteuden tiivistymisen vaikutuksesta.
6) Lähes kaikki kattoikkunoiden avauslaitteiden kiinnikkeet olivat irronneet reunuksesta. Vaikuttaa ilmeiseltä, että kiinnikkeet on kiinnitetty ainoastaan reunuksen lastulevyverhoukseen ja että kyseisissä kiinnityskohdissa ei ole toimivan kiinnityksen mahdollistavaa runkorakennetta.
7) Nykyinen kate ei ulottunut räystään ulkoreunaan saakka, vaan se oli lopetettu n. 150 mm:n päähän siitä."
Katselmuksen aikana korjauksen alaisena olleesta kattorakenteesta, josta oli jo poistettu kate, katteen alustana toiminut huokoinen kuitulevy sekä tätä kantanut harva laudoitus, Q oli tehnyt seuraavat havainnot:
"1) Harvaa laudoitusta kantaneen puurakenteen pinnassa oli kosteuden aiheuttamia tummumisjälkiä. Kannattajien pinnassa olleiden naulojen kohdilla oli ruostejäljet ja naulojen kohdan ympärille oli puun pintaan muodostunut kooltaan n. 20...100 mm tummunut alue. Paikoilleen jääneet naulat olivat ruosteisia.
2) Mineraalivillakerroksessa oli havaittavissa tummempia kohtia siihen kosketuksessa olleen harvan laudoituksen kohdalla.
3) Kosteuden aiheuttamat jäljet olivat selvempiä avoimena olleen kattoalueen alimmilla kohdilla.
4) Kosteusjäljet ilmastointikonehuoneen länsipuolella olevalla alueella, josta (Q:n ilmoituksen mukaan) 14.9.1987 pidetyssä tarkastuksessa tehtiin 25.9.1987 päivätyssä Oy Insinööritoimisto K. Hanson & Co:n lausunnossa esitetyt havainnot on tehty, eivät olennaisesti poikenneet muun alueen kosteusjäljistä.
5) Kattorakenteessa ei todettu kosteutta eikä sellaisia jälkiä, joiden perusteella kantavan rakenteen olisi voitu arvioida vaurioituneen lahon vaikutuksesta. Näytteitä puurakenteista ei otettu eikä niiden kosteustilaa tarkistettu mittauksin."
Kihlakunnanoikeus on Q:n kertomuksen perusteella katsonut, että teollisuushallin katon vauriot olivat johtuneet pääasiassa katon puutteellisesta tuuletuksesta.
Kommandiittiyhtiön edustajat olivat kerrotulla tavalla olleet yhteistoiminnassa kunnan edustajien kanssa teollisuushallia suunniteltaessa ja rakennettaessa. Kommandiittiyhtiön nimeämä rakennusmestari oli oikeudelle esitettyjen pöytäkirjojen mukaan osallistunut ainakin yhteen suunnittelukokoukseen ja seitsemään työmaakokoukseen. Ostaessaan kunnalta tilan, jolla teollisuushalli sijaitsi, kommandiittiyhtiö ei kuitenkaan ollut ollut tietoinen hallin katon puutteellisesta tuuletuksesta, josta vesivuodot aiheuttanut katteen rikkoutuminen oli aiheutunut. Virhe oli niin ollen jäänyt salaiseksi.
Osakeyhtiö oli ilmoittanut katon vuotamisesta kunnalle pian vuotojen toteamisen jälkeen. Kunnan tekninen johtaja P oli todistajana kertonut, että hän oli syksyllä 1987 toimiessaan kunnaninsinöörinä saanut Q:n laatiman ja kunnanhallitukselle osoitetun rakennustapaselostuksen katon korjaamisesta.
Teollisuushallin katon virheet olivat olleet niin olennaisia, että kommandiittiyhtiön tietoisuus niistä olisi ilmeisesti vaikuttanut kiinteistökaupan tekemiseen. Osakeyhtiöllä oli siten oikeus saada kunnalta hinnanalennusta sen johdosta, että halli oli jo kauppaa tehtäessä ollut laadultaan ja arvoltaan olennaisesti huonompi kuin millaisena se oli myyty.
Todistaja Z oli kertonut, että kunnan edustajat eivät olleet ennen 22.6.1988 pidettyä neuvottelua arvostelleet Q:n laatimaa korjaussuunnitelmaa. Q:n kertomuksen perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei teollisuushallin katon korjausta ollut suoritettu käyttämällä ylimitoitettua tai kohtuuttoman suuria kustannuksia vaativaa korjaustapaa.
Kihlakunnanoikeus on todennut teollisuushallin varasto-, tuotanto- ja toimistorakennuksen vesikaton korjauskustannuksiksi osakeyhtiön ilmoittamat ja kihlakunnanoikeudelle esitettyihin laskuihin perustuvat 2 159 840 markkaa.
Osakeyhtiö oli kihlakunnanoikeudelle esitettyjen laskujen mukaan maksanut teknisen asiantuntijan konsultoinnista, korjaussuunnitelmien laatimisesta ja korjaustyön valvonnasta yhteensä 87 478 markkaa. Kihlakunnanoikeuden mukaan sanotut kulut olivat rinnastettavissa mainittuihin korjauskustannuksiin.
Kunnan oli näin ollen suoritettava osakeyhtiölle hinnanalennuksena mainittuja korjauskustannuksia sekä teknisen asiantuntijan konsultoinnista, korjaussuunnitelmien laatimisesta ja korjaustyön valvonnasta aiheutuneita kuluja vastaava määrä.
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut kunnan suorittamaan osakeyhtiölle 2 159 840 markkaa korjauskustannusten ja 87 478 markkaa muiden kulujen osalta eli yhteensä 2 247 318 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 2.11.1988 lukien sekä korvaamaan osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut 50 000 markalla 16 prosentin korkoineen 15.1.1990 lukien.
Turun hovioikeuden tuomio 30.8.1991
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kunta oli saattanut jutun, on pitänyt riidattomana, että teollisuushallin tasakatto oli vaurioitunut kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin ja siinä mainituista syistä.
Osakeyhtiön kiinteistöpäällikkönä toiminut Z oli todistajana kertonut käyneensä hallin katolla sekä syksyllä 1984, jolloin hän ei vielä ollut havainnut katteessa vaurioita, että keväällä 1987 saatuaan ilmoituksen katon vuotamisesta, jolloin hän oli todennut katteessa poimuttumista ja murtumia.
Kommandiittiyhtiön tuotantojohtajana toiminut Y oli todistajana kertonut, että hän oli vuoden 1984 loppuun mennessä käynyt hallin katolla useita kertoja ja ettei hän ollut tuolloin havainnut katteessa vaurioita.
Kunnan tekninen johtaja P oli todistajana kertonut, että muutos katossa ei ollut voinut tapahtua lyhyessä ajassa ja että poimuttumista, joka oli ollut todistajalle yllätys, oli tapahtunut kahden vuoden kuluessa.
Näin ollen ja kun muuta selvitystä puheena olevien vaurioiden ilmenemisajankohdasta ei ollut esitetty, hovioikeus on katsonut näytetyksi, että katon vaurioituminen, joka oli tapahtunut teollisuushallin valmistumisen jälkeen vähitellen, ei ollut puheena olevaa kauppaa tehtäessä ollut katon tavanomaisessa ulkoisessa tarkastuksessa havaittavissa. Kommandiittiyhtiö ja kunta eivät siten kauppaa tehtäessä olleet tienneet kattorakenteen puutteellisen tuuletuksen aiheuttavan katon vaurioitumista, joten rakennevirhe oli tuolloin jäänyt salaiseksi.
Edelleen oli näytetty, että kunta oli laadituttanut teollisuushallin rakennesuunnitelmat yhteistoiminnassa kommandiittiyhtiön kanssa. Kommandiittiyhtiön edunvalvojakseen kutsuma rakennusmestari oli osallistunut hallin suunnittelutilaisuuksiin, rakennustöiden valvontaan ja vastaanottotarkastukseen. Kommandiittiyhtiön oli näin ollen täytynyt kauppaa tehtäessä olla tietoinen hallin kattorakenteesta.
Todistaja Q oli lausunnossaan todennut, että hallin suunnittelu- ja rakentamisajankohtana yleisesti käytössä olleiden tietojen valossa oli vaikeata hyväksyä väite, että hallin alkuperäinen kattorakenne olisi ollut tuolloin vallinneen yleisen tiedontason ja hyvän rakennustavan mukainen. Katon tuuletuksen osalta hän oli viitannut muun muassa vuosina 1970 ja 1971 julkaistuihin rakennustietokortteihin.
Toisaalta muut jutussa kuullut rakennusalan asiantuntemusta edustaneet todistajat olivat lausuneet käsityksenään, että hallin alkuperäisen kattorakenteen suunnittelussa oli noudatettu suunnitteluajankohtana tavanomaista suunnittelutasoa, kiistämättä kuitenkaan sitä, että kattorakenne oli sittemmin osoittautunut tuuletuksen osalta virheellisesti suunnitelluksi.
Näin ollen oli näytetty, että hallin katto oli suunniteltu suunnittelu- ja rakentamisajankohtana julkaistuna olleiden tasakaton rakentamistapaohjeiden vastaisesti riittämättömästi tuuletettuna. Toisaalta suunnittelussa oli kuitenkin noudatettu tuolloin tavanomaista suunnittelutasoa. Kommandiittiyhtiö oli siten kauppaa tehtäessä hyväksynyt hallin kattorakenteen katon suunnittelu- ja rakentamisajankohdan tavanomaisen suunnittelutason mukaisena.
Todistajien kertomusten perusteella oli näytetty, että osakeyhtiön toimeksiannosta suoritettu katon korjaustyö oli tehty parhaalla mahdollisella tavalla kustannuksia säästämättä ja että korjaus oli ollut perusparannusta. Katto oli korjattu muun muassa purkamalla vanhaa kattorakennetta, rakentamalla kattoon 10 senttimetrin tuuletuskerros, asentamalla katolle puhaltimia ja kattokaivoja sekä kattamalla katto kolminkertaisena kumibitumikermeillä.
Todistaja P:n sekä todistajana kuullun Suomen Kunnallisliiton ja Kaupunkiliiton omistaman suunnittelukeskuksen rakennesuunnitteluosaston päällikkönä toimineen R:n kertoman mukaan katto olisi voitu korjata tyydyttävään kuntoon vanhaa rakennetta purkamatta huomattavasti halvemmalla. R:n esittämän korjausvaihtoehdon rakennuskustannukset, joihin ei ollut sisällytetty rakennuttajan kustannuksia, oli arvioitu 920 000 markaksi. P oli kertonut, että Ulvilassa oli erään koulurakennuksen 2 645 neliömetrin suuruisen tasakaton korjaus asentamalla vanhan katon päälle ohut villa ja katteeksi kumibitumimatto maksanut kaikkiaan ainoastaan 322 900 markkaa. Puheena olevan hallin katon pinta-alan oli selvitetty olleen 6 500 neliömetriä.
Edellä olevan perusteella hovioikeus on katsonut, että hallin katon korjaaminen sen alkuperäistä kuntoa vastaavaksi olisi suunnittelukustannuksineen tullut maksamaan noin miljoona markkaa.
Hallin katon rakennevirhe oli ollut niin olennainen, että kommandiittiyhtiön tietoisuus siitä olisi ilmeisesti vaikuttanut kiinteistökaupan tekemiseen. Osakeyhtiöllä oli siten oikeus saada hinnanalennusta sillä perusteella, että kiinteistö oli teollisuushallin osalta ollut laadultaan ja arvoltaan kauppaa tehtäessä olennaisesti huonompi kuin millaisena se oli myyty.
Hovioikeus on todennut, että kommandiittiyhtiöllä oli ollut mahdollisuus vaikuttaa ja että se oli vaikuttanutkin hallin rakennesuunnitteluun muun muassa osallistumalla päätöksentekoon rakenteita koskevissa muutoksissa, että kommandiittiyhtiö oli kauppaa tehtäessä ollut tietoinen hallin alkuperäisestä kattorakenteesta ja hyväksynyt sen hallin suunnittelu- ja rakentamisajankohtana tavanomaisen suunnittelutavan mukaisena, että kommandiittiyhtiön ja kunnan väliset teollistamissopimus ja kiinteistön kauppakirja olivat muodostaneet sopimuskokonaisuuden ja että kunta oli velvollinen osallistumaan katon korjauskustannuksiin vain katon sen alkuperäistä kuntoa vastaavaan kuntoon saattamista vastaavalta osalta. Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut kunnan osakeyhtiölle suoritettavan hinnanalennuksen kohtuulliseksi määräksi 500 000 markkaa.
Sen vuoksi hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että kunta velvoitettiin suorittamaan osakeyhtiölle, ottaen huomioon yhtiön vastauskirjelmässään ilmoittaneen luopuvansa kanteesta 28 185,05 markan osalta, hinnanalennuksena kihlakunnaoikeuden tuomitseman määrän asemesta 500 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien.
Jutun sekavaan ja epätietoiseen tilaan nähden on kunta vapautettu korvaamasta osakeyhtiön oikeudenkäyntikuluja kihlakunnanoikeudessa. Asianosaiset ovat saaneet itse pitää jutussa olleet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valitusluvat on myönnetty 25.2.1992.
Osakeyhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyttämistä sekä kunnan velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
Kunta on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista, kanteen hylkäämistä ja osakeyhtiön velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
Osakeyhtiö ja kunta ovat antaneet niiltä valitusten johdosta puolin ja toisin pyydetyt vastaukset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.5.1993
Perustelut
Teollisuushallin vesivuotoja aiheuttaneiden kattovaurioiden pääasiallisena syynä on Q:n asiantuntijalausunnon ja muun esitetyn selvityksen perusteella pidettävä katon virheellistä rakennesuunnittelua, jonka johdosta kattorakenne on jäänyt vaille riittävää tuuletusta. Katto ei ole kestävyydeltään ja käyttöiältään vastannut sille kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Tällä perusteella ja ottaen huomioon rakennusaikaisen teknisen tietämyksen ja rakentamissuositukset voidaan päätellä, ettei kattorakenne ole ollut hyvän rakennustavan mukainen.
Kommandiittiyhtiö on teollistamissopimuksen mukaisesti osallistunut suunnittelijan valintaan ja sen edustajat ovat työmaakokouksissa olleet käsittelemässä suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä kysymyksiä. Käyttämällä sille rakennuksen tulevana ostajana ja tilojen käyttäjänä varattua oikeutta vaikuttaa suunnitteluun ja rakentamiseen sekä osallistua rakentamisen valvontaan kommandiittiyhtiön ei ole katsottava ottaneen vastuuta suunnittelutoimiston yksityiskohtaisten rakenneratkaisujen asianmukaisuudesta ja kestävyydestä. Kommandiittiyhtiö on voinut luottaa siihen, että kattorakenteet on tekniseltä kannalta suunniteltu hyvän rakennustavan mukaisesti.
Kunta, joka teollistamissopimuksen mukaisesti on rakennuttanut teollisuushallin ja 25.1.1985 myynyt sen tontteineen kommandiittiyhtiölle, on kaupanvastuun periaatteiden mukaisesti yhtiölle vastuussa virheellisestä kattorakenteesta aiheutuneista korjauskustannuksista ja katon korjaamiseen liittyneistä muista kuluista.
Halliurakan vastaanottotarkastuksessa 16.1.1981 on reklamoitu erinäisistä katon kosteus- ja vesivaurioista. Vielä takuutarkastuksessa 21.1.1982 on kiinnitetty huomiota näyttelytilan katon vesivuotoihin ja kattoikkunoiden tiivisteisiin. Y, joka toimi kommandiittiyhtiön palveluksessa vuoden 1984 loppuun, on todistajana kertonut katon vuotaneen tuotanto-osan savuluukkujen kohdalta talvella ja muistakin paikoista silloin tällöin. Vaikka kommandiittiyhtiö on siten jo kaupantekohetkellä tiennyt eräistä vesivuodoista, itse kattorakenteessa ei ole vesikaton ulkoisen tarkastuksen yhteydessä vielä tuolloin ollut havaittavissa vaurioita. Myöskään vuotokohtien sijainnin perusteella ei ole ollut pääteltävissä, että nämä vuodot olisivat aiheutuneet kattorakenteen virheellisyydestä. Sen vuoksi kommandiittiyhtiöllä ei ole näiden vuotojen takia ollut aihetta epäillä kattorakenteen toimivuutta eikä siten velvollisuutta tarkastaa sitä tavanomaista perusteellisemmin ja varautua korjauksiin siinä laajuudessa kuin myöhemmin on käynyt tarpeelliseksi.
Osakeyhtiö on korjauttanut katon tavalla, jota on osittain pidettävä perusparannuksena. Sen vuoksi ja kun katon käyttöikä on olennaisesti pidentynyt korjauksen johdosta verrattuna siihen, mitä ostaja saattoi teollistamissopimuksen ja kaupan perusteella olettaa, tulee kunnan vastuuta harkittaessa suorittaa eduntasoitus.
Kun mainittu vähennysperuste otetaan huomioon, kunnan vastattavaksi jää puolet hinnanalennuksen muodossa vaadituista korjaus-, konsultointi-, suunnittelu- ja valvontakustannuksista 2 219 132,95 markasta eli 1 109 566,50 markkaa.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Ulvilan kunnan Rautakirja Oy:lle kauppahinnan alennuksena suoritettava määrä korotetaan 1 109 566,50 markaksi 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien. Kunta velvoitetaan korvaamaan osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut jutussa 70 000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Taipale, Sevon, Tulokas ja Lehtimaja