KKO 1982 II 175
Kaupungin vuokratontilla sijaitsevassa, kaupan kohteena olleessa omakotitalossa oli rakennuksen alaosissa useita vuosia kaupanteon jälkeen ilmennyt kosteudesta syntyneitä vahinkoja. Vahinkojen katsottiin johtuneen siitä, että myyjät olivat taloa rakentaessaan hyvän rakennustavan vastaisesti poikenneet vahvistetuista rakennuspiirustuksista. Myyjät velvoitettiin suorittamaan ostajille, jotka eivät olleet voineet rakennusta ostaessaan havaita sen virheellistä rakennustapaa, korvausta hinnanalennuksena.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n puolisoiden B:n puolisoja vastaan ajamasta kanteesta Porin RO p. 24.4.1978 oli lausunut selvitetyksi, että kantajat olivat 11.6.1974 ostaneet vastaajilta Porin kaupungilta vuokratulla asuntotontilla olevat rakennukset sekä vuokraoikeuden tonttiin 117 500 markan kauppahinnasta. Tontille vastaajat olivat 2.5.1966 hyväksyttyjen rakennuspiirustusten nojalla rakentaneet itselleen kokonaiskerrosalaltaan 158 m2 suuruisen omakotitalon, jonka rakennuksen loppukatselmus oli pidetty 7.5.1968. Rakentamisessa vastaajat olivat poikenneet vahvistetuista rakennuspiirustuksista siten, että he olivat nostaneet rakennusta ympäröivän tontin pintaa noin 30 cm, jolloin rakennuksen pohjalaatta oli jäänyt maanpinnan alapuolelle, ja valaneet pohjalaatan erilleen niin sanotusta valesokkelista, jolloin pohjalaatan ja valesokkelin väliin oli jäänyt rako, josta vesi oli päässyt tunkeutumaan lattiarakenteisiin niin, että kosteus oli aiheuttanut rakennuksen alusparrujen sekä pystytolppien alapäitten lahoamista sekä muutakin vähäisempää lahoamista, josta oli aiheutunut kantajille vahinkoa. Vastaajat olivat muutoinkin poikenneet rakennuspiirustuksista ja piirustusten edellyttämistä materiaaleista, joista viimeksi mainituista ei kuitenkaan ollut näytetty aiheutetun kantajille vahinkoa. Vastaajat olivat edellä mainittua 11.6.1974 vahvistettua kauppaa tehdessään olleet tietoisia siitä, että rakennus poikkesi rakenteiden ja materiaalin osalta rakennuspiirustuksista. Sen vuoksi RO, hyläten enemmälti kantajien vaatimuksen saada vahingonkorvausta 75 595 markkaa korkoineen, oli velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajille kosteusvaurioista johtuvina korvauksina 35 000 markkaa 5 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 6 500 markalla.
Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 9.5.1980 oli katsonut tosin selvitetyksi, että rakennuksen rakenteessa oli jonkinasteista kosteuden aiheuttamaa lahoamista, mutta sen sijaan jääneen selvittämättä, mistä lattiarakenteissa esiintyvä kosteus oli rakenteisiin päässyt ja mistä ilmenevät vesivahingot olivat syntyneet. Sen vuoksi ja kun B:n puolisoiden ei ollut näytetty tienneen eivätkä he olleet voineetkaan tietää mainituista vahingoista rakennuksen myydessään ja kun A:n puolisot, jotka eivät olleet vaatineet kaupasta purkua, niin ollen eivät olleet oikeutettuja saamaan vahingonkorvausta, HO oli, kumoten RO:n päätöksen, hylännyt kanteen sekä vapauttanut B:n puolisot suorittamasta RO:n tuomitsemia korvauksia korkoineen ja oikeudenkäyntikuluja.
Pyytäen valituslupaa A:n puolisot hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B:n puolisot antoivat heiltä pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun ja totesi, että B:n puolisot olivat kysymyksessä olevaa omakotitaloa rakentaessaan hyvän rakennustavan vastaisesti poikenneet vahvistetuista rakennuspiirustuksista RO:n päätöksessä selostetulla tavalla. Tästä oli ollut seurauksena, että kosteus oli päässyt tunkeutumaan talon lattiarakenteisiin lahottaen rakennuksen alusparruja ja pystytolppien alapäitä sekä aiheuttaen muuttakin vähäisempää lahoamista. A:n puolisoille näin koituneen vahingon määrä oli arvioitava RO:n päätöksessä mainituiksi 35 000 markaksi. Virheellinen rakennustapa ei ollut ollut A:n puolisoiden havaittavissa heidän ostaessaan rakennuksen B:n puolisoilta.
KKO kumosi HO:n tuomion ja jätti RO:n päätöksen pysyväksi. B:n puolisoiden oli siis yhteisvastuullisesti maksettava A:n puolisoille yhteisesti hinnanalennuksena RO:n päätöksessä mainitut 35 000 markkaa 5 prosentin korkoineen RO:n päätöksen julistamispäivästä 24.4.1978 lukien. Lisäksi B:n puolisot velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan A:n puolisoille yhteisesti korvaukseksi heidän oikeudenkäyntikuluistaan jutussa 8 000 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Ådahl, ja Riihelä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Paasikoski ja Heikkilä
Kaupungin vuokratontilla sijaitsevassa, kaupan kohteena olleessa omakotitalossa oli rakennuksen alaosissa useita vuosia kaupanteon jälkeen ilmennyt kosteudesta syntyneitä vahinkoja. Vahinkojen katsottiin johtuneen siitä, että myyjät olivat taloa rakentaessaan hyvän rakennustavan vastaisesti poikenneet vahvistetuista rakennuspiirustuksista. Myyjät velvoitettiin suorittamaan ostajille, jotka eivät olleet voineet rakennusta ostaessaan havaita sen virheellistä rakennustapaa, korvausta hinnanalennuksena.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n puolisoiden B:n puolisoja vastaan ajamasta kanteesta Porin RO p. 24.4.1978 oli lausunut selvitetyksi, että kantajat olivat 11.6.1974 ostaneet vastaajilta Porin kaupungilta vuokratulla asuntotontilla olevat rakennukset sekä vuokraoikeuden tonttiin 117 500 markan kauppahinnasta. Tontille vastaajat olivat 2.5.1966 hyväksyttyjen rakennuspiirustusten nojalla rakentaneet itselleen kokonaiskerrosalaltaan 158 m2 suuruisen omakotitalon, jonka rakennuksen loppukatselmus oli pidetty 7.5.1968. Rakentamisessa vastaajat olivat poikenneet vahvistetuista rakennuspiirustuksista siten, että he olivat nostaneet rakennusta ympäröivän tontin pintaa noin 30 cm, jolloin rakennuksen pohjalaatta oli jäänyt maanpinnan alapuolelle, ja valaneet pohjalaatan erilleen niin sanotusta valesokkelista, jolloin pohjalaatan ja valesokkelin väliin oli jäänyt rako, josta vesi oli päässyt tunkeutumaan lattiarakenteisiin niin, että kosteus oli aiheuttanut rakennuksen alusparrujen sekä pystytolppien alapäitten lahoamista sekä muutakin vähäisempää lahoamista, josta oli aiheutunut kantajille vahinkoa. Vastaajat olivat muutoinkin poikenneet rakennuspiirustuksista ja piirustusten edellyttämistä materiaaleista, joista viimeksi mainituista ei kuitenkaan ollut näytetty aiheutetun kantajille vahinkoa. Vastaajat olivat edellä mainittua 11.6.1974 vahvistettua kauppaa tehdessään olleet tietoisia siitä, että rakennus poikkesi rakenteiden ja materiaalin osalta rakennuspiirustuksista. Sen vuoksi RO, hyläten enemmälti kantajien vaatimuksen saada vahingonkorvausta 75 595 markkaa korkoineen, oli velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajille kosteusvaurioista johtuvina korvauksina 35 000 markkaa 5 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 6 500 markalla.
Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 9.5.1980 oli katsonut tosin selvitetyksi, että rakennuksen rakenteessa oli jonkinasteista kosteuden aiheuttamaa lahoamista, mutta sen sijaan jääneen selvittämättä, mistä lattiarakenteissa esiintyvä kosteus oli rakenteisiin päässyt ja mistä ilmenevät vesivahingot olivat syntyneet. Sen vuoksi ja kun B:n puolisoiden ei ollut näytetty tienneen eivätkä he olleet voineetkaan tietää mainituista vahingoista rakennuksen myydessään ja kun A:n puolisot, jotka eivät olleet vaatineet kaupasta purkua, niin ollen eivät olleet oikeutettuja saamaan vahingonkorvausta, HO oli, kumoten RO:n päätöksen, hylännyt kanteen sekä vapauttanut B:n puolisot suorittamasta RO:n tuomitsemia korvauksia korkoineen ja oikeudenkäyntikuluja.
Pyytäen valituslupaa A:n puolisot hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B:n puolisot antoivat heiltä pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun ja totesi, että B:n puolisot olivat kysymyksessä olevaa omakotitaloa rakentaessaan hyvän rakennustavan vastaisesti poikenneet vahvistetuista rakennuspiirustuksista RO:n päätöksessä selostetulla tavalla. Tästä oli ollut seurauksena, että kosteus oli päässyt tunkeutumaan talon lattiarakenteisiin lahottaen rakennuksen alusparruja ja pystytolppien alapäitä sekä aiheuttaen muuttakin vähäisempää lahoamista. A:n puolisoille näin koituneen vahingon määrä oli arvioitava RO:n päätöksessä mainituiksi 35 000 markaksi. Virheellinen rakennustapa ei ollut ollut A:n puolisoiden havaittavissa heidän ostaessaan rakennuksen B:n puolisoilta.
KKO kumosi HO:n tuomion ja jätti RO:n päätöksen pysyväksi. B:n puolisoiden oli siis yhteisvastuullisesti maksettava A:n puolisoille yhteisesti hinnanalennuksena RO:n päätöksessä mainitut 35 000 markkaa 5 prosentin korkoineen RO:n päätöksen julistamispäivästä 24.4.1978 lukien. Lisäksi B:n puolisot velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan A:n puolisoille yhteisesti korvaukseksi heidän oikeudenkäyntikuluistaan jutussa 8 000 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Ådahl, ja Riihelä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Paasikoski ja Heikkilä