Mitä jos asuntokauppariidan vastaaja asuu ulkomailla?
Ns oikeuspaikkakysymys täytyy aina ratkaista, kun haastetaan vastaaja vastaamaan kantajan vaatimuksiin. Useimmiten se on vastaajan kotipaikan tuomioistuin. Kiinteistöriidoissa voidaan valita myös kiinteistön sijaintipaikkakunta (OK 10:8§). Entä jos vastaaja asuu ulkomailla? Alla olevassa riidassa ostaja osti Porvoossa sijaitsevan kiinteistön. Rakennuksessa oli virheitä ja ostaja vaati hinnanalennusta. Myyjä asui kuitenkin Espanjassa ja kanteen nostaminen Espanjassa olisi ollut hankalaa (mm. silloin olisi sovellettava Espanjan lakia), joten ostaja nosti kanteen suomalaisessa käräjäoikeudessa. Tämä ei tutkinut asiaa koska katsoi, että kanne olisi ollut nostettava Espanjassa vastaajan kotipaikalla ns. EU:n Bryssel I asetuksen perusteella. Hovioikeus kuitenkin totesi, että kyseessä oli asetuksen tarkoittama sopimusperusteinen vastuu, joka voitiin käsitellä Suomessa kaupantekopaikkakunnalla. Juttu palautettiin käräjäoikeuteen, jossa asia oli otettava uudelleen käsittelyyn.
Ostajalle syntyi asiassa tietysti ylimääräisestä kierroksesta lisäkuluja, joita ostaja vaati valtiolta, koska käräjäoikeuden päätös oli väärä. Tämä hylättiin hovioikeudessa. Ostajan onkin vaadittava kuluja vastaajalta, joka ne myös tuomitaan maksamaan, mikäli häviää hinnanalennusasian.
Asiasanat
- kotipaikka ulkomailla
- kiinteistöasian oikeuspaikka
Helsingin hovioikeus Päätös
Antamispäivä 8.2.2016
Nro 196
Diaarinumero S 15/2807
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 5.10.2015 nro 6186 (liitteenä)
Asia Kiinteistökaupan virhe
Valittaja T. Ostaja
Asian käsittely hovioikeudessa
T. Ostajalle on 4.1.2016 myönnetty jatkokäsittelylupa.
Valitus
T. Ostaja on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen kanteen tutkimista varten. Lisäksi Ostaja on vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudekäyntikulunsa hovioikeudessa 744 eurolla.
Käräjäoikeus ei olisi saanut jättää kannetta tutkimatta. Kanne koskee Porvoossa sijaitsevan kiinteistön kauppahinnan alentamista salaisen virheen vuoksi. Vastaaja P. Myyjä asuu Espanjassa. Asia on siten mahdollista käsitellä sekä Espanjassa että Suomessa. Asiaan oli sovellettava sen maan lakia, johon sopimus läheisemmin liittyy. Tässä tapauksessa asian käsitteleminen Suomessa oli perusteltua näytön esittämisen kannalta. Ostajalla oli oikeus valita asian käsittelypaikka. Se, ettei haastehakemusta ollut saatu annettu tiedoksi Myyjälle hänen pakoilunsa vuoksi, ei riittänyt syyksi jättää kanne tutkimatta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
T. ja F. Ostaja ovat ostaneet 4.11.2011 Espanjassa asuvalta Myyjältä Porvoossa sijaitsevan kiinteistön. He ovat nostaneet 23.4.2012 Myyjää vastaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa kauppaa koskevan hinnanalennuskanteen.
Käräjäoikeus on yrittänyt haastaa Myyjää oikeusaputeitse vastaamaan kanteeseen sekä tämän koti- että työosoitteesta Espanjassa. Myyjää ei ole tavoitettu tiedoksiantamista varten. Tämän jälkeen haastaminen on toimitettu oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n nojalla kuuluttamalla. Koska Saarinen ei ole vastannut kanteeseen eikä käräjäoikeus ole katsonut olevansa toimivaltainen asiassa, käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.
Hovioikeudessa on T. Ostajain valituksen johdosta kysymys Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden toimivallasta.
Sovellettavat säännökset
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen siitä, että tässä tapauksessa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun toissijaisia toimivaltasäännöksiä ei sovelleta, vaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy kanteen vireille tullessa voimassa olleen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus) mukaisesti.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset myös siltä osin, että mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaista kiinteistöä koskevaa yksinomaista toimivaltasäännöstä sovelletaan vain sellaisiin esineoikeudellisiin riitoihin, jollaisesta ei nyt ole kysymys.
Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan yleisen toimivaltasäännöksen mukaan arvioinnin lähtökohtana on, että kanne jäsenvaltiossa asuvaa Myyjää vastaan tulisi nostaa hänen kotipaikkansa Espanjan tuomioistuimissa. Asetuksessa on kuitenkin säädetty myös erityisistä, kotipaikan tuomioistuimen kanssa vaihtoehtoisista toimivaltaperusteista. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan, jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
b) jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:
- irtaimen tavaran kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,
- palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,
c) jollei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa.
Lisäksi asiaa arvioitaessa on otettava huomioon asetuksen 26 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jos jäsenvaltiossa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen asetuksen säännösten mukaan.
Hovioikeuden johtopäätökset
Myyjän kotipaikan mukaan määräytyvä Espanjan tuomioistuin on asetuksen 2 artiklan 1 kohdan yleisen toimivaltasäännöksen mukaan toimivaltainen myös tässä asiassa. Ratkaistavaksi jää, onko kysymyksessä sellainen 5 artiklan 1 kohdan mukainen sopimusta koskeva riita, jossa Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on vaihtoehtoisesti toimivaltainen. Jos näin on, kannetta ei olisi saanut jättää tutkimatta, vaikka Myyjä ei ole vastannut siihen.
Kuten Unionin tuomioistuin on linjannut, siinä tapauksessa, ettei 5 artiklan alakohta b tule sovellettavaksi, sovelletaan alakohtaa a (esimerkiksi asia C- 548/12, Brogsitter). Tässä asiassa on kysymys kiinteistön kauppaa koskevasta sopimuksesta, joten alakohta b ei tule sovellettavaksi. Vaihtoehtoinen toimivalta tulee siten arvioitavaksi alakohdan a perusteella.
Kiinteistön kauppa on epäilyksittä sopimus ja kanne perustuu tämän sopimuksen rikkomiseen. Se, että esineoikeudellisia kiinteistöriitoja koskee edellä mainittu yksinomainen toimivaltasäännös, ei sulje pois sitä, että velvoiteoikeudellisiin kiinteistöä koskeviin sopimusriitoihin voidaan soveltaa 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa. Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että alakohdan a soveltamisalaan kuuluvat muun ohessa kiinteää omaisuutta koskevat kaupat (”sale of immovable property”) silloin kun riita ei ole luonteeltaan esineoikeudellinen (The Bryssels I Regulation Recast, toim. Andrew Dickinson ym., 2015 Oxford, s. 149).
Myyjän sopimusvelvoite on ollut luovuttaa Ostajille sopimuksen mukainen kiinteistö. Koska kysymyksessä on kiinteä omaisuus, tämä velvoite on täytettävissä vain kiinteistön sijaitsemispaikkakunnalla Porvoossa.
Hovioikeus näillä perusteilla katsoo, että Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on toimivaltainen asiassa. Asia on palautettava käräjäoikeuteen kanteen tutkimista varten.
Oikeudenkäyntikulut
Vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa hylätään tämän asian yhteydessä esitettynä lakiin perustumattomana.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen, jonka tulee hovioikeuden ratkaisun saatua lainvoiman ottaa asian omasta aloitteesta uudelleen tutkittavaksi.
Valitus hylätään siltä osin kuin siinä on vaadittu valtion velvoittamista korvaamaan T. Ostajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 8.4.2016.
Helsingin hovioikeuden puolesta:
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos P. L.
hovioikeudenneuvos M. N.
hovioikeudenneuvos T. R.
Ratkaisu on yksimielinen.
LIITE
(Helsingin hovioikeuden ratkaisu asiassa
ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUS
Käräjätuomari P. S.
PÄÄTÖS 15/6186
Tutkimatta jättäminen
5.10.2015 L12/2414
Kantaja Ostaja, T.
Ostaja, F.
Vastaaja
Myyjä, P.
ESPANJA
Asia Kiinteistökaupan virhe tai muu sopimusrikkomus
Vireille 23.4.2012
SELOSTUS ASIASTA
Kantajien vaatimukset
Kantajat ovat käräjäoikeuteen 23.4.2012 toimittamassaan haastehakemuksessa vaatineet vastaajalta kiinteistökauppaan perustuvaa hinnanalennusta 6.301,86 euroa piilevän virheen johdosta sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista.
Kantajat ovat esittäneet, että vaikka vastaajan kotipaikka on Espanjassa, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on toimivaltainen riidan kohteena olevan kiinteistön kotipaikan tuomioistuimena oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännösten perusteella.
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Kannetta on yritetty tiedoksiantaa vastaajalle tämän suomalaisessa väestörekisterissä olevaan kotiosoitteeseen Espanjassa sekä kantajien ilmoittamaan työosoitteeseen Espanjassa. Tiedoksiannot ovat epäonnistuneet. Kantajien pyynnöstä käräjäoikeus on antanut asiassa myös kuulutustiedoksiannon. Vastaaja ei ole antanut vastausta kuulutustiedoksiannon perusteella.
Suomen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta säädetään oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 ja 26 §:issä. Saman luvun 27 §:ssä säädetään kuitenkin, että oikeudenkäymiskaaren toimivaltasäännökset ovat toissijaiset ja että niitä noudatetaan ainoastaan, jollei muusta laista, Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.
Espanja on Suomen tavoin Euroopan unionin jäsenvaltio. Kun kysymys on Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden välisistä oikeudenkäynneistä, tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla on kanteen vireilletulohetkellä perustunut Neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001.
Mainitun asetuksen II luvun 1 jakson 2 artiklan yleisen toimivaltasäännöksen mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.
Saman luvun 6 jakson 22 artiklan 1 kohdan mukaan asianosaisisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta, (on) sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä kiinteistö sijaitsee.
Käräjäoikeus toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisukäytännössään määrittänyt "esineoikeuden kiinteään omaisuuteen" tarkoittavan kanteita, joilla pyritään vahvistamaan kiinteän omaisuuden laajuus ja koostumus, omistus- ja hallintaoikeus taikka muut kiinteään omaisuuteen kohdistuva esineoikeus sekä turvaamaan näiden oikeuksien haltijoille heidän oikeusasemansa perusteella syntyneet oikeudet. Tämän johdosta 22 artiklan (aikaisemmin Brysselin sopimuksen 16 artiklan 1 kohdan) soveltamiseksi ei riitä, että kanne liittyy kiinteistöön, vaan kanteen täytyy itsessään perustua esineoikeuteen eikä velvoiteoikeuteen (muun muassa ennakkoratkaisut C-115/1988
Reichert, C-294/92 Webb, C-518/99 Gaillard, C-343/04 Oberöstrreich, C-386/12 Schneider ja C-438/12 Weber). Yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössä myös todennut, että koska kysymyksessä oleva toimivalta on poikkeus asetuksen yleisistä toimivaltasäännöistä, sitä ei pidä tulkita laajemmin kuin poikkeuksen tavoitteen kannalta on välttämätöntä.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kysymys on kiinteistökaupan laatuvirheen perusteella vaadittavasta hinnanalennuksesta eli kysymyksessä on velvoiteoikeudellinen saatava, joka perustuu sopimusrikkomukseen. Käräjäoikeus katsoo, että tuomioistuimen toimivalta asiassa määräytyy Neuvoston asetuksen (EY) N.o 44/2001 II luvun 1 jakson 2 artiklan yleisen toimivaltasäännöksen perusteella, eli oikea tuomioistuin on tässä tapauksessa Espanjan eikä Suomen tuomioistuin.
Koska vastaaja ei ole vastannut kuulutuksella annettuun tiedoksiantoon, käräjäoikeuden on otettava toimivaltasäännös viran puolesta huomioon. Tämän vuoksi käräjäoikeus ei ota asiaa tutkittavaksi.
PÄÄTÖSLAUSELMA
Asia jätetään tutkimatta.
Ns oikeuspaikkakysymys täytyy aina ratkaista, kun haastetaan vastaaja vastaamaan kantajan vaatimuksiin. Useimmiten se on vastaajan kotipaikan tuomioistuin. Kiinteistöriidoissa voidaan valita myös kiinteistön sijaintipaikkakunta (OK 10:8§). Entä jos vastaaja asuu ulkomailla? Alla olevassa riidassa ostaja osti Porvoossa sijaitsevan kiinteistön. Rakennuksessa oli virheitä ja ostaja vaati hinnanalennusta. Myyjä asui kuitenkin Espanjassa ja kanteen nostaminen Espanjassa olisi ollut hankalaa (mm. silloin olisi sovellettava Espanjan lakia), joten ostaja nosti kanteen suomalaisessa käräjäoikeudessa. Tämä ei tutkinut asiaa koska katsoi, että kanne olisi ollut nostettava Espanjassa vastaajan kotipaikalla ns. EU:n Bryssel I asetuksen perusteella. Hovioikeus kuitenkin totesi, että kyseessä oli asetuksen tarkoittama sopimusperusteinen vastuu, joka voitiin käsitellä Suomessa kaupantekopaikkakunnalla. Juttu palautettiin käräjäoikeuteen, jossa asia oli otettava uudelleen käsittelyyn.
Ostajalle syntyi asiassa tietysti ylimääräisestä kierroksesta lisäkuluja, joita ostaja vaati valtiolta, koska käräjäoikeuden päätös oli väärä. Tämä hylättiin hovioikeudessa. Ostajan onkin vaadittava kuluja vastaajalta, joka ne myös tuomitaan maksamaan, mikäli häviää hinnanalennusasian.
Asiasanat
- kotipaikka ulkomailla
- kiinteistöasian oikeuspaikka
Helsingin hovioikeus Päätös
Antamispäivä 8.2.2016
Nro 196
Diaarinumero S 15/2807
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 5.10.2015 nro 6186 (liitteenä)
Asia Kiinteistökaupan virhe
Valittaja T. Ostaja
Asian käsittely hovioikeudessa
T. Ostajalle on 4.1.2016 myönnetty jatkokäsittelylupa.
Valitus
T. Ostaja on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen kanteen tutkimista varten. Lisäksi Ostaja on vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudekäyntikulunsa hovioikeudessa 744 eurolla.
Käräjäoikeus ei olisi saanut jättää kannetta tutkimatta. Kanne koskee Porvoossa sijaitsevan kiinteistön kauppahinnan alentamista salaisen virheen vuoksi. Vastaaja P. Myyjä asuu Espanjassa. Asia on siten mahdollista käsitellä sekä Espanjassa että Suomessa. Asiaan oli sovellettava sen maan lakia, johon sopimus läheisemmin liittyy. Tässä tapauksessa asian käsitteleminen Suomessa oli perusteltua näytön esittämisen kannalta. Ostajalla oli oikeus valita asian käsittelypaikka. Se, ettei haastehakemusta ollut saatu annettu tiedoksi Myyjälle hänen pakoilunsa vuoksi, ei riittänyt syyksi jättää kanne tutkimatta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
T. ja F. Ostaja ovat ostaneet 4.11.2011 Espanjassa asuvalta Myyjältä Porvoossa sijaitsevan kiinteistön. He ovat nostaneet 23.4.2012 Myyjää vastaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa kauppaa koskevan hinnanalennuskanteen.
Käräjäoikeus on yrittänyt haastaa Myyjää oikeusaputeitse vastaamaan kanteeseen sekä tämän koti- että työosoitteesta Espanjassa. Myyjää ei ole tavoitettu tiedoksiantamista varten. Tämän jälkeen haastaminen on toimitettu oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n nojalla kuuluttamalla. Koska Saarinen ei ole vastannut kanteeseen eikä käräjäoikeus ole katsonut olevansa toimivaltainen asiassa, käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.
Hovioikeudessa on T. Ostajain valituksen johdosta kysymys Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden toimivallasta.
Sovellettavat säännökset
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen siitä, että tässä tapauksessa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun toissijaisia toimivaltasäännöksiä ei sovelleta, vaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy kanteen vireille tullessa voimassa olleen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus) mukaisesti.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset myös siltä osin, että mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaista kiinteistöä koskevaa yksinomaista toimivaltasäännöstä sovelletaan vain sellaisiin esineoikeudellisiin riitoihin, jollaisesta ei nyt ole kysymys.
Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan yleisen toimivaltasäännöksen mukaan arvioinnin lähtökohtana on, että kanne jäsenvaltiossa asuvaa Myyjää vastaan tulisi nostaa hänen kotipaikkansa Espanjan tuomioistuimissa. Asetuksessa on kuitenkin säädetty myös erityisistä, kotipaikan tuomioistuimen kanssa vaihtoehtoisista toimivaltaperusteista. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan, jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
b) jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:
- irtaimen tavaran kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,
- palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,
c) jollei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa.
Lisäksi asiaa arvioitaessa on otettava huomioon asetuksen 26 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jos jäsenvaltiossa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen asetuksen säännösten mukaan.
Hovioikeuden johtopäätökset
Myyjän kotipaikan mukaan määräytyvä Espanjan tuomioistuin on asetuksen 2 artiklan 1 kohdan yleisen toimivaltasäännöksen mukaan toimivaltainen myös tässä asiassa. Ratkaistavaksi jää, onko kysymyksessä sellainen 5 artiklan 1 kohdan mukainen sopimusta koskeva riita, jossa Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on vaihtoehtoisesti toimivaltainen. Jos näin on, kannetta ei olisi saanut jättää tutkimatta, vaikka Myyjä ei ole vastannut siihen.
Kuten Unionin tuomioistuin on linjannut, siinä tapauksessa, ettei 5 artiklan alakohta b tule sovellettavaksi, sovelletaan alakohtaa a (esimerkiksi asia C- 548/12, Brogsitter). Tässä asiassa on kysymys kiinteistön kauppaa koskevasta sopimuksesta, joten alakohta b ei tule sovellettavaksi. Vaihtoehtoinen toimivalta tulee siten arvioitavaksi alakohdan a perusteella.
Kiinteistön kauppa on epäilyksittä sopimus ja kanne perustuu tämän sopimuksen rikkomiseen. Se, että esineoikeudellisia kiinteistöriitoja koskee edellä mainittu yksinomainen toimivaltasäännös, ei sulje pois sitä, että velvoiteoikeudellisiin kiinteistöä koskeviin sopimusriitoihin voidaan soveltaa 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa. Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että alakohdan a soveltamisalaan kuuluvat muun ohessa kiinteää omaisuutta koskevat kaupat (”sale of immovable property”) silloin kun riita ei ole luonteeltaan esineoikeudellinen (The Bryssels I Regulation Recast, toim. Andrew Dickinson ym., 2015 Oxford, s. 149).
Myyjän sopimusvelvoite on ollut luovuttaa Ostajille sopimuksen mukainen kiinteistö. Koska kysymyksessä on kiinteä omaisuus, tämä velvoite on täytettävissä vain kiinteistön sijaitsemispaikkakunnalla Porvoossa.
Hovioikeus näillä perusteilla katsoo, että Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on toimivaltainen asiassa. Asia on palautettava käräjäoikeuteen kanteen tutkimista varten.
Oikeudenkäyntikulut
Vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa hylätään tämän asian yhteydessä esitettynä lakiin perustumattomana.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen, jonka tulee hovioikeuden ratkaisun saatua lainvoiman ottaa asian omasta aloitteesta uudelleen tutkittavaksi.
Valitus hylätään siltä osin kuin siinä on vaadittu valtion velvoittamista korvaamaan T. Ostajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 8.4.2016.
Helsingin hovioikeuden puolesta:
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos P. L.
hovioikeudenneuvos M. N.
hovioikeudenneuvos T. R.
Ratkaisu on yksimielinen.
LIITE
(Helsingin hovioikeuden ratkaisu asiassa
ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUS
Käräjätuomari P. S.
PÄÄTÖS 15/6186
Tutkimatta jättäminen
5.10.2015 L12/2414
Kantaja Ostaja, T.
Ostaja, F.
Vastaaja
Myyjä, P.
ESPANJA
Asia Kiinteistökaupan virhe tai muu sopimusrikkomus
Vireille 23.4.2012
SELOSTUS ASIASTA
Kantajien vaatimukset
Kantajat ovat käräjäoikeuteen 23.4.2012 toimittamassaan haastehakemuksessa vaatineet vastaajalta kiinteistökauppaan perustuvaa hinnanalennusta 6.301,86 euroa piilevän virheen johdosta sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista.
Kantajat ovat esittäneet, että vaikka vastaajan kotipaikka on Espanjassa, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on toimivaltainen riidan kohteena olevan kiinteistön kotipaikan tuomioistuimena oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännösten perusteella.
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Kannetta on yritetty tiedoksiantaa vastaajalle tämän suomalaisessa väestörekisterissä olevaan kotiosoitteeseen Espanjassa sekä kantajien ilmoittamaan työosoitteeseen Espanjassa. Tiedoksiannot ovat epäonnistuneet. Kantajien pyynnöstä käräjäoikeus on antanut asiassa myös kuulutustiedoksiannon. Vastaaja ei ole antanut vastausta kuulutustiedoksiannon perusteella.
Suomen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta säädetään oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 ja 26 §:issä. Saman luvun 27 §:ssä säädetään kuitenkin, että oikeudenkäymiskaaren toimivaltasäännökset ovat toissijaiset ja että niitä noudatetaan ainoastaan, jollei muusta laista, Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.
Espanja on Suomen tavoin Euroopan unionin jäsenvaltio. Kun kysymys on Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden välisistä oikeudenkäynneistä, tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla on kanteen vireilletulohetkellä perustunut Neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001.
Mainitun asetuksen II luvun 1 jakson 2 artiklan yleisen toimivaltasäännöksen mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.
Saman luvun 6 jakson 22 artiklan 1 kohdan mukaan asianosaisisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta, (on) sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä kiinteistö sijaitsee.
Käräjäoikeus toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisukäytännössään määrittänyt "esineoikeuden kiinteään omaisuuteen" tarkoittavan kanteita, joilla pyritään vahvistamaan kiinteän omaisuuden laajuus ja koostumus, omistus- ja hallintaoikeus taikka muut kiinteään omaisuuteen kohdistuva esineoikeus sekä turvaamaan näiden oikeuksien haltijoille heidän oikeusasemansa perusteella syntyneet oikeudet. Tämän johdosta 22 artiklan (aikaisemmin Brysselin sopimuksen 16 artiklan 1 kohdan) soveltamiseksi ei riitä, että kanne liittyy kiinteistöön, vaan kanteen täytyy itsessään perustua esineoikeuteen eikä velvoiteoikeuteen (muun muassa ennakkoratkaisut C-115/1988
Reichert, C-294/92 Webb, C-518/99 Gaillard, C-343/04 Oberöstrreich, C-386/12 Schneider ja C-438/12 Weber). Yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössä myös todennut, että koska kysymyksessä oleva toimivalta on poikkeus asetuksen yleisistä toimivaltasäännöistä, sitä ei pidä tulkita laajemmin kuin poikkeuksen tavoitteen kannalta on välttämätöntä.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kysymys on kiinteistökaupan laatuvirheen perusteella vaadittavasta hinnanalennuksesta eli kysymyksessä on velvoiteoikeudellinen saatava, joka perustuu sopimusrikkomukseen. Käräjäoikeus katsoo, että tuomioistuimen toimivalta asiassa määräytyy Neuvoston asetuksen (EY) N.o 44/2001 II luvun 1 jakson 2 artiklan yleisen toimivaltasäännöksen perusteella, eli oikea tuomioistuin on tässä tapauksessa Espanjan eikä Suomen tuomioistuin.
Koska vastaaja ei ole vastannut kuulutuksella annettuun tiedoksiantoon, käräjäoikeuden on otettava toimivaltasäännös viran puolesta huomioon. Tämän vuoksi käräjäoikeus ei ota asiaa tutkittavaksi.
PÄÄTÖSLAUSELMA
Asia jätetään tutkimatta.