Missä ajassa korvausvaatimus on esitettävä?

Kun ostaja havaitsee minkä tahansa virheen, siitä on ilmoitettava myyjälle nopeasti. Reklamaatiossa on kolme vaihetta 1. Ilmoitus virheestä (peruste esim. kph viemäri vuotaa), 2. Ilmoitus vaatimuksen sisällöstä (määrä esim. koko kph korjaus 10.000e) ja 3. mahdollinen haastehakemus eli oikeudenkäynti. Reklamaatio on tehtävä nopeasti kun virhe on havaittu tai olisi pitänyt havaita. Aika on muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen eli joustaa tilanteen mukaan. Myös vaatimuksen sisältö eli määrä on esitettävä kohtuullisessa ajassa. Mutta se voidaan esittää myöhemminkin tarvittavien selvitysten jälkeen. Selvityksien tekemistä ei voi kuitenkaan lykätä pitkälle vaan niihin on ryhdyttävä pikaisesti. Alla olevassa tapauksessa
selvityksiin oli ryhdytty vasta 1 vuosi siitä kun virheet oli havaittu. Tämä katsottiin kaikissa oikeusasteissa liian myöhään tehdyksi. Ostaja siis menetti oikeuden korvauksiin kun vasta 1 vuosi virheen havaitsemisesta haastehakemuksessa
ilmoitti virheiden määrällisen vaatimuksen. Sillä ei ole merkitystä miten vaatimus alussa muotoillaan hinnanalennus, vahingonkorvaus vai kaupan purku.


Myyjän oikeusturva edellyttää että ostaja menettelee aktiivisesti ja huolellisesti. Ratkaisussa ei kerrota mikä on takaraja vaatimuksien esittämiselle. Ostajalta ei edellytetä kuitenkaan esittämään oikeudessa vaatimuksiaan kanteella. Reklamaatiossa on tärkeä ymmärtää, että jokainen virhe
vaatii oman reklamaationsa.


KKO:2016:69

Kiinteistön kauppa - Reklamaatio - Laatuvirhe

Diaarinumero: S2015/491

Taltionumero: 2166



Antopäivä: 24.10.2016





Myydyssä kiinteistössä oli havaittu laatuvirheitä. Ostajat
olivat pian virheiden havaitsemisen jälkeen ilmoittaneet niistä myyjille ja
varanneet tilaisuuden esittää myöhemmin tarkemmin yksilöityjä vaatimuksia
niiden perusteella. He olivat ilmoittaneet vaatimustensa sisällöstä myyjille
vasta noin vuoden kuluttua virheiden havaitsemisesta. Tuomiosta ilmenevillä
perusteilla Korkein oikeus katsoi, että ostajat olivat menettäneet oikeutensa
vedota virheisiin.





MK 2 luku 25 § 1 mom



Asian käsittely alemmissa oikeuksissa



Kanne ja vastaus Keski-Suomen käräjäoikeudessa





Ostajat lausuivat 23.10.2013 vireille panemassaan kanteessa,
että heidän myyjiltä 18.8.2011 ostamassaan kiinteistössä oli laatuvirhe, koska
siihen kuuluvan asuinrakennuksen ylä- ja alapohjassa oli rakennusvirheitä ja
vaurioita. Ostajat vaativat ensisijaisesti, että kauppa puretaan ja myyjät
velvoitetaan palauttamaan heille kauppahinta, ja toissijaisesti, että myyjät
velvoitetaan suorittamaan heille kauppahinnan alennusta.





Myyjät vastustivat ostajien vaatimuksia muun muassa sillä
perusteella, että ostajat eivät olleet ilmoittaneet virheistä ja niihin
perustuvista vaatimuksistaan kohtuullisessa ajassa siitä, kun he havaitsivat
virheen tai kun heidän olisi pitänyt se havaita. Ostajat olivat ilmoittaneet
virheistä myyjille 6.2.2012 ja 27.12.2012, oikeastaan 28.12.2012, mutta
virheisiin perustuvat purku- ja hinnanalennusvaatimukset oli esitetty vasta
haastehakemuksessa. Yläpohjan virhe oli tullut ostajien tietoon viimeistään
13.12.2011, ja alapohjan virheiden osalta olisi voitu esittää määrällinen
vaatimus jo 28.3.2013.





Ostajat katsoivat, että reklamaatio oli tehty ajoissa.
Reklamaatiokirjeessä 6.2.2012 oli selvitetty havaittuja vaurioita ja varattu
mahdollisuus esittää myöhemmin tarkemmin yksilöityjä vaatimuksia. Yläpohjan
osalta esitettiin korvausvaatimus reklamaatiokirjeessä 28.12.2012, koska
kustannusarvio korjauskustannuksista oli valmistunut vasta 20.11.2012.
Ensimmäisen reklamaation jälkeen asian selvittelyä oli hidastanut se, että
myyjät eivät olleet reagoineet ostajien pyrkimyksiin saada aikaan sovinto.



Käräjäoikeuden tuomio 19.6.2014





Käräjäoikeus katsoi, että ostajat eivät olleet kirjeissään
6.2.2012 ja 28.12.2012 ilmoittaneet virheisiin perustuvia vaatimuksiaan
maakaaren 2 luvun 25 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Ensimmäisessä
kirjeessä oli ainoastaan varattu mahdollisuus esittää tarkemmin yksilöityjä vaatimuksia.
Jälkimmäisessä kirjeessä oli varattu mahdollisuus "esittää
korvausvaatimuksia myös alapohjan osalta", mutta kirjeessä ei ollut
esitetty konkreettista vaatimusta yläpohjankaan osalta. Vaatimukset
hinnanalennuksesta ja kaupan purusta oli mainittu ensimmäisen kerran
haastehakemuksessa 23.10.2013. Vaatimuksia ei siten ollut esitetty
kohtuullisessa ajassa virheiden havaitsemisesta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.





Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikko Jaatinen.



Vaasan hovioikeuden tuomio 6.5.2015





Ostajat valittivat hovioikeuteen ja vetosivat
käräjäoikeudessa esittämiensä seikkojen lisäksi siihen, mitä myyjät olivat
esittäneet kiinteistön aikaisemmille omistajille tekemissään reklamaatioissa.
Myyjät olivat todenneet omille saantomiehilleen toimittamassaan
reklamaatiokirjeessä 8.2.2013, että ostajat vaativat heiltä hinnanalennusta ja
vahingonkorvausta, ja reklamaatiokirjeessä 23.1.2014, että ostajat vaativat
heiltä lisäksi kaupan purkua. Reklamaatiot osoittivat, että myyjät olivat
yhdessä lainopillisen avustajansa kanssa tulkinneet ostajien vaatimukset
oikein.





Hovioikeus katsoi, että reklamaatio sekä alapohjan että
yläpohjan virheistä oli tehty liian myöhään, kun yksilöidyt vaatimukset oli
esitetty vasta haastehakemuksessa. Myyjien reklamaatioilla omille
saantomiehilleen ei ollut merkitystä arvioitaessa ostajien
reklamaatiovelvollisuutta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion
lopputulosta.





Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Palmu,
Eija-Liisa Helin ja Annette Laukkonen.



Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa





Ostajille myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30
luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitettuna koskemaan
kysymystä, ovatko ostajat ilmoittaneet virheistä ja niihin perustuvista
vaatimuksistaan myyjille kohtuullisessa ajassa siitä, kun he havaitsivat virheet
tai kun heidän olisi pitänyt ne havaita.





Valituksessaan ostajat vaativat, että hovioikeuden tuomio
kumotaan ja myyjät velvoitetaan maksamaan heille hinnanalennusta. Myyjät
vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.



Korkeimman oikeuden ratkaisu



Perustelut





Kysymyksenasettelu





1. Ostajat ovat 18.8.2011 ostaneet myyjiltä kiinteistön,
jolla sijaitsee asuinrakennus. Ostajat vaativat kanteessaan, että myyjät
velvoitetaan suorittamaan heille hinnanalennusta asuinrakennuksen yläpohjassa
ja alapohjassa havaittujen laatuvirheiden perusteella. Ostajat eivät ole
Korkeimmassa oikeudessa toistaneet alemmissa oikeuksissa esittämäänsä
ensisijaista vaatimusta kaupan purkamisesta.





2. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hylänneet kanteen. Ne
ovat katsoneet, että ostajat eivät olleet ilmoittaneet myyjille virheisiin
perustuvista vaatimuksistaan kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostajat olivat
havainneet virheet.





3. Korkeimmassa oikeudessa on ostajien valituksen johdosta
ratkaistavana, ovatko ostajat ilmoittaneet virheisiin perustuvista
vaatimuksistaan ajoissa.





Arvioinnin lähtökohdat





4. Maakaaren 2 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön
ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen
perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän
havaitsi virheen tai kun hänen olisi pitänyt se havaita.





5. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE
120/1994 vp s. 58) ostajan tulee reklamoidessaan ilmoittaa, mitä virheellisyys
koskee ja kuinka se ilmenee sekä minkälaisia vaatimuksia hän tulee esittämään.
Vaatimusten ei vielä tässä vaiheessa tarvitse olla yksilöityjä.
Vahingonkorvaus- tai hinnanalennusvaatimuksen suuruus selviää tavallisesti
vasta myöhemmin esimerkiksi korjaustöiden valmistuttua. Virheilmoitusta voidaan
myöhemmin täydentää.





6. Kiinteistön ostajalla on siis velvollisuus ilmoittaa
myyjälle kohtuullisessa ajassa paitsi virheestä myös siihen perustuvista
vaatimuksistaan, jotta hän säilyttää oikeutensa vedota virheeseen. Virheestä ja
vaatimuksista ei välttämättä tarvitse ilmoittaa samanaikaisesti, vaan
ilmoitusvelvollisuus voidaan täyttää vaiheittain.





7. Niin kuin edellä mainitussa hallituksen esityksessä on
todettu, reklamoinnin tavoitteena on, että virhetilanteet selvitetään nopeasti
(HE s. 58). Oikeuskäytännössä on korostettu, että reklamaatiovelvollisuuden
oikea täyttäminen on tärkeää myyjän oikeussuojan kannalta. Myyjälle tulee
varata tilaisuus perehtyä väitettyihin virheisiin, jotta hän voi osallistua
asian selvittelyyn ja ottaa kantaa ostajan vaatimuksiin, mahdollisesti korjata
virheen tai tehdä sovintotarjouksen (KKO 2008:8, kohta 6).





8. Hallituksen esityksen mukaan reklamaatiovelvollisuutta
arvioitaessa lähtökohtana on, että ostajan tulee toimia aktiivisesti ja
huolellisesti. Kohtuulliseen reklamaatioaikaan sisältyy se, että ostaja ehtii
tutkia havaitsemaansa seikkaa ja tarvittaessa neuvotella asiantuntijan kanssa
siitä, oikeuttaako puute vaatimuksiin (HE s. 58). Toisaalta ajan kuluminen
vaikeuttaa virheiden ja vastuukysymysten selvittelyä ja todistelua ja voi
perustaa myyjälle oikeutetun luottamuksen siihen, että kaupan kohteessa ei ole
virhettä tai että mahdolliset virheet ovat ostajalle merkityksettömiä (KKO
2008:8, kohta 5).





9. Ajoissa tehty ilmoitus virheestä ei riitä täyttämään
oikea-aikaisen ja asianmukaisen reklamaation edellytyksiä, jos ostaja ei ole
samalla ilmoittanut virheeseen perustuvista vaatimuksistaan. Vasta saatuaan
tiedon vaatimusten sisällöstä myyjä voi arvioida niiden aiheellisuutta ja ottaa
niihin kantaa. Myyjän kannalta on olennaista saada tieto ennen muuta siitä,
vaatiiko ostaja kaupan purkamista vai rahamääräistä hyvitystä. Myyjän on
tärkeää saada tieto myös rahamääräisen vaatimuksen määrästä tai ainakin sen
suuruusluokasta. Sillä, onko ostaja reklamaatiovaiheessa nimittänyt vaatimaansa
hyvitystä hinnanalennukseksi vai vahingonkorvaukseksi, ei sitä vastoin ole merkitystä
arvioitaessa, onko hän säilyttänyt oikeutensa vedota virheeseen.





10. Reklamaatioaika alkaa maakaaren 2 luvun 25 §:n 1
momentin mukaan myös vaatimusten ilmoittamisen osalta siitä, kun ostaja on
havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Reklamaatioajan pituus on
kuitenkin säännöksessä kirjoitettu joustavaksi. Tapauskohtaiset olosuhteet,
kuten havaittujen virheiden laatu ja laajuus sekä myyjän mahdollinen tietoisuus
virheestä, vaikuttavat sen arvioimiseen, kuinka nopeasti havaittu virhe ja sen
taloudellinen merkitys on kohtuudella selvitettävä ja ilmoitettava myyjälle
(KKO 2008:8, kohta 5). Kohtuullinen aika voi pidentyä myös ostajan ja myyjän
välisten virhettä koskevien neuvottelujen, tarkastusten ja muiden
selvittelytoimien johdosta. Kun myyjä saa havaittuja virheitä koskevasta
ilmoituksesta jo tiedon virhevastuun mahdollisesta ajankohtaistumisesta,
Korkein oikeus katsoo, että tällainen ilmoitus voi jonkin verran pidentää sitä
aikaa, jonka kuluessa myös vaatimukset on viimeistään ilmoitettava.





11. Vaatimusten ilmoittamiselle varattua aikaa arvioitaessa
on otettava huomioon, että reklamaatioon riittää summittainen arvio eikä
reklamaatiossa ilmoitettu rahamäärä rajoita lopullisia vaatimuksia. Alustavan
kustannusarvion hankkiminen ei yleensä kestä merkittävästi pidempään kuin
rakennusvirheiden selvittäminen. Ostaja ei voi ilman myyjän suostumusta lykätä
reklamaation täydentämistä esimerkiksi sillä perusteella, ettei hänellä ole
aikaa tai taloudellisia edellytyksiä ryhtyä viivytyksettä selvittämään
korjaamisen kustannuksia.





Ovatko ostajat tässä tapauksessa ilmoittaneet
vaatimuksistaan ajoissa?





Yläpohjan virheisiin perustuvat vaatimukset





12. Ostajat ovat Korkeimmassa oikeudessa vedonneet yläpohjan
osalta virheinä siihen, että katon tuulensuojalevyjen kiinnitys oli ollut
puutteellinen, että eteisen sisäkaton höyrynsulkumuovit oli halkaistu useista
kohdista, että yläpohjan laudoissa oli kosteusjälkiä ja että höyrynsulkumuovi
puuttui toiselta puolelta keittiön kattoa.





13. Asianosaiset eivät ole Korkeimmassa oikeudessa
riitauttaneet hovioikeuden johtopäätöstä, jonka mukaan ostajat olivat saaneet
tiedon yläpohjan virheistä 13.12.2011 päivätyn tarkastusraportin perusteella.





14. Ostajat ovat ilmoittaneet yläpohjan virheistä myyjille
6.2.2012 päivätyllä kirjeellä. Kirjeessä on kuvattu virheitä ja niiden
selvittelyn vaihetta. Kirjeen mukaan korjaustöihin ei ollut talviajan vuoksi
vielä ryhdytty. Kirjeessä on ilmoitettu, että kyseessä oli reklamaatio, jolla
ostajat varasivat mahdollisuuden esittää myyjiä kohtaan tarkemmin yksilöityjä
vaatimuksia, kun vaurioiden laajuus on selvitetty rakenteita avaamalla.





15. Kirjeen perusteella myyjät ovat saaneet kohtuullisessa
ajassa yläpohjan virheiden havaitsemisen jälkeen tiedon virheistä ja niiden
selvittelyn vaiheesta. Kirje ei kuitenkaan ole sisältänyt mitään tietoa
ostajien vaatimusten sisällöstä. Asiassa on siksi arvioitava, ovatko ostajat
täydentäneet virheilmoitustaan vaatimusten osalta kohtuullisessa ajassa
virheiden havaitsemisesta.





16. Ostajat ovat seuraavan kerran ottaneet yhteyttä myyjiin
28.12.2012 päivätyllä kirjeellä eli yli vuoden kuluttua virheiden
havaitsemisesta ja yli kymmenen kuukauden kuluttua ensimmäisestä kirjeestä.
Jälkimmäisen kirjeen sisällöstä on ollut pääteltävissä, että ostajat aikoivat esittää
myyjille yläpohjan virheiden perusteella rahamääräisen vaatimuksen, joka
määrältään perustuisi kirjeen liitteenä olleeseen hinta-arvioon.





17. Ostajien mukaan vaatimusten esittämistä oli
viivästyttänyt se, että virheiden ja niistä aiheutuvien korjauskustannusten
selvittely oli vaatinut paljon aikaa. Vaatimusten esittäminen oli edellyttänyt
tietoa korjauskustannusten määrästä sekä siitä, olivatko myyjät olleet
tietoisia virheistä. Kokonaiskuvan saaminen rakennuksen vaurioista oli vienyt
aikaa, koska kiinteistöllä ei ollut tehty korjauksia eikä rakenteita ollut
avattu. Rakennusalan urakoitsijoilta ei ollut saatu nopeammin kustannusarvioita
tarvittavista korjauksista.





18. Korkein oikeus toteaa, että myyjän tietoisuudella
virheestä voi olla merkitystä erityisesti arvioitaessa, onko ostajalla
perusteita vaatia vahingonkorvausta. Ostaja voi kuitenkin epäselvässä
tilanteessa esittää aluksi sekä vahingonkorvausta että hinnanalennusta koskevat
vaatimukset ja tarvittaessa luopua vahingonkorvausvaatimuksesta myöhemmin.
Lisäksi reklamaatio on tehokas riippumatta siitä, onko ostaja siinä nimittänyt
vaatimaansa hyvitystä hinnanalennukseksi vai vahingonkorvaukseksi (ks. edellä
kohta 9). Ostajien epävarmuutta siitä, olivatko myyjät tienneet virheistä, ei
näistä syistä voida pitää perusteltuna syynä pidättyä virheeseen perustuvien
vaatimusten täsmentämisestä.





19. Tieto virheiden korjauskustannuksista on ollut tarpeen
sekä sen arvioimiseksi, onko asiassa edellytyksiä kaupan purkamiselle, että sen
arvioimiseksi, minkä suuruista rahamääräistä hyvitystä ostajat ovat voineet
vaatia. Ostajat olisivat sinänsä voineet jo varsin varhaisessa vaiheessa
ilmoittaa, että he tulevat korjauskustannusten määrästä tehtävien selvitysten
perusteella vaatimaan joko kaupan purkua, hinnanalennusta tai
vahingonkorvausta. Tällaisella ilmoituksella ei olisi kuitenkaan ollut
sanottavaa merkitystä reklamaation tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Siksi
Korkein oikeus katsoo, että seuraamuksen tyypin ilmoittamista tai vaatimuksen
määrän täsmentämistä ei ole voitu edellyttää ennen kuin ostajilla on ollut
aikaa hankkia ainakin alustava arvio korjauskustannuksista ja sen saatuaan
harkita vaatimuksiaan.





20. Kuten edellä kohdasta 8 ilmenee,
reklamaatiovelvollisuutta arvioitaessa lähtökohtana on, että ostajan tulee
toimia aktiivisesti ja huolellisesti. Ostaja ei voi edukseen vedota
viivytykseen, joka on esimerkiksi aiheutunut hänen omasta päätöksestään olla
teettämättä korjauksia tai avaamatta rakenteita. Tässä tapauksessa asiaa on
arvioitava sen mukaan, milloin ostajilla olisi ollut mahdollisuus vaatimusten
ilmoittamiseen, jos he olisivat pyrkineet aktiivisesti selvittämään
korjauskustannusten määrää. Havaitut virheet eivät ole olleet laadultaan tai
laajuudeltaan tavanomaisesta poikkeavia, joten niiden taloudellisen merkityksen
selvittämisen ei voida arvioida olleen erityisen vaativaa tai aikaavievää.





21. Ostajat ovat selvittäneet tarkastusraportissa 13.11.2011
esiin tulleita yläpohjan virheitä tarkemmin teettämällä yläpohjan
kuntotutkimuksen, joka on tehty vasta 12.10.2012. Ostajat eivät ole esittäneet
reklamaatiovelvollisuuteen vaikuttavia syitä sille, miksi he eivät olleet ennen
tätä ryhtyneet sellaisiin toimiin korjauskustannusten selvittämiseksi, jotka
olisivat olleet tarpeen summittaisen vaatimuksen ilmoittamista varten.





22. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo,
että ostajat eivät ole ilmoittaneet yläpohjan virheisiin perustuvista vaatimuksistaan
kohtuullisessa ajassa virheiden havaitsemisesta. Asiaa arvioitaessa ei ole
merkitystä sillä, että myyjät ovat 8.2.2013 tehneet virheilmoituksen omille
saantomiehilleen säilyttääkseen oikeutensa esittää näitä kohtaan vaatimuksia
siinä tapauksessa, että heidän katsottaisiin olevan vastuussa virheistä
ostajille.





Alapohjan virheisiin perustuvat vaatimukset





23. Ostajat ovat Korkeimmassa oikeudessa vedonneet alapohjan
osalta virheinä siihen, että tuulensuojalevyt oli kiinnitetty huonosti, että
lattianiskan tukipuu oli maata vasten ja että alapohjassa oli lasivillaa
enemmän kuin sille oli varattu tilaa.





24. Asianosaiset eivät ole Korkeimmassa oikeudessa
riitauttaneet hovioikeuden johtopäätöstä, jonka mukaan ostajilla oli ollut
reklamaatiovelvollisuuden kannalta riittävä tieto alapohjan virheistä, kun
niistä laadittu 20.10.2012 päivätty raportti oli valmistunut.





25. Ostajat ovat ilmoittaneet alapohjan virheistä myyjille
28.12.2012 päivätyllä kirjeellä eli noin kaksi kuukautta niiden havaitsemisen
jälkeen. Kirjeessä he ovat todenneet, että alapohjasta ei ollut vielä
käytettävissä kustannusarviota. Ostajat ovat varanneet oikeuden esittää
korvausvaatimuksia myös alapohjan osalta kustannusarvion saatuaan. Kirjeessä on
viitattu ostajien haluun ratkaista asia sovinnollisesti, esitetty
yhteydenottopyyntö neuvottelujen käymiseksi sekä todettu, että asia saatetaan
tarvittaessa käräjäoikeuden ratkaistavaksi.





26. Kirjeen perusteella myyjät ovat voineet varautua siihen,
että ostajat tulisivat esittämään heille rahamääräisiä vaatimuksia alapohjan
virheiden perusteella. Myyjät ovat lisäksi voineet päätellä, että vaatimusten
määrä olisi sidoksissa myyjien myöhemmin hankkimaan kustannusarvioon.





27. Kirjettä 28.12.2012 voidaan pitää virheiden
havaitsemisesta kuluneeseen aikaan ja asian selvittelyn vaiheeseen nähden
riittävänä tapana ilmoittaa myyjille virheistä. Ostajien olisi kuitenkin
pitänyt täydentää virheilmoitustaan vaatimusten osalta, kun heillä oli ollut
kohtuullinen aika hankkia kirjeessä viitattu kustannusarvio. Ostajat ovat
täsmentäneet vaatimuksiaan vasta käräjäoikeudelle 23.10.2013 toimittamassaan
haastehakemuksessa eli noin vuosi alapohjan virheiden havaitsemisen jälkeen ja
lähes kymmenen kuukautta edellisen yhteydenoton jälkeen.





28. Ostajat ovat vedonneet myös alapohjan virheiden osalta
kohdassa 17 selostettuihin vaatimusten esittämistä viivyttäneisiin seikkoihin.
Korkein oikeus viittaa näiden seikkojen merkityksen osalta kohdissa 18 – 20
sanottuun.





29. Ostajat ovat hankkineet kustannusarvion alapohjan virheiden
korjaamisesta vasta syyskuussa 2013 eli lähes vuoden kuluttua alapohjan
virheiden havaitsemisesta. Ostajat ovat väittäneet, ettei kustannusarvion
saaminen ole aiemmin onnistunut. He eivät kuitenkaan ole esittäneet selvitystä
siitä, millaisiin toimenpiteisiin he ovat alapohjan tarkastuksen jälkeen
ryhtyneet korjauskustannusten selvittämiseksi. He eivät ole myöskään esittäneet
mitään sellaisia konkreettisia seikkoja, jotka olisivat estäneet heitä
pyytämästä alustavaa kustannusarviota välittömästi sen jälkeen, kun alapohjan
tarkastuksessa oli selvitetty alapohjan kunto ja sen edellyttämät
korjaustarpeet.





30. Ostajien väitettä siitä, että kustannusarvio alapohjan
virheiden korjaamisesta olisi ollut mahdollista hankkia vasta useiden
kuukausien kuluttua alapohjan lisätarkastukseen perustuvan raportin
valmistumisesta 20.10.2012, ei voida pitää perusteltuna. Ottaen erityisesti
huomioon virheiden laadun ja laajuuden Korkein oikeus katsoo, että arvio
korjauskustannuksista olisi ollut kohtuudella saatavissa huomattavasti
lyhyemmässä ajassa. Kun ostajat olivat jo ennen ensimmäistä virheilmoitusta
6.2.2012 kääntyneet asianajajan puoleen, heillä olisi myös ollut edellytykset
tehdä arvioitujen korjauskustannusten perusteella johtopäätökset mahdollisesti
kysymykseen tulevista virheen seuraamuksista sekä rahallisten vaatimusten
määrästä pian kustannusarvion hankkimisen jälkeen.





31. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo,
että ostajat eivät ole ilmoittaneet alapohjan virheisiin perustuvista
vaatimuksistaan riittävän yksilöidysti kohtuullisessa ajassa virheiden
havaitsemisesta. Tältäkään osin asiaa arvioitaessa ei ole merkitystä sillä,
että myyjät ovat 23.1.2014 tehneet virheilmoituksen omille saantomiehilleen.





Korkeimman oikeuden johtopäätös





32. Edellä esitetyillä perusteilla ostajat ovat menettäneet
oikeutensa vedota virheisiin.



Tuomiolauselma





Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.





Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut
Jokela, Jarmo Littunen, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Mia Hoffrén.







Julkaistu 24.10.2016