Voidaanko oikeudenkäynnissä vedota oikeudenkäynnin aikana esiin tulleeseen uuteen virheeseen?

Usein oikeudenkäynnin aikana ilmenee uusia virheitä, jotka ostaja haluaa esiintuoda vaatimustensa tueksi. Tämä onkin mahdollista tietyin edellytyksin. Lähtökohta on se, että kantaja esittää haastehakemuksessa vaatimuksensa perusteluineen ja sitä tukevan näytön. Käräjäoikeuden valmistelun yhteydessä voidaan vielä esiintuoda uusiakin virheitä ja esittää uusia vaatimuksia esim. korottaa hinnanalennusvaatimusta. Käräjäoikeuden pääkäsittelyn aikana tämä on jo vaikeampaa ja harvoin otetaan vastaan. Toisinaan hovioikeuteen tarjotaan uutta näyttöä ja se voidaan hyväksyä jos siihen on pätevää syy. Tästä oli alla olevassa jutussa kysymys. (Katso erillinen kirjoitus oikeudenkäymiskaaren lainkohdista "uusi näyttö tai vaatimus")

Jutussa A osti asuinkiinteistön 95.000 euron kauppahinnalla ja vaati kaupan purkua tai hinnanalennusta. Käräjäoikeus hyväksyi hinnanalennusta 25.000 euroa. Myyjät valittivat hovioikeuteen, joka järjestämättä suullista pääkäsittelyä käänsi tuomion myyjien eduksi ja hylkäsi ostajan vaatimukset. Hovioikeus ei myöskään ottanut vastaan A tarjoamaa uutta näyttöä uusista käräjäoikeuden jälkeen löydetyistä virheistä. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut järjestää suullinen pääkäsittely ja ottaa siinä näyttö vastaan. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että ostaja A:lla oli oikeus esittää uutta näyttöä uudesta virheestä.

Uuden näytön esittämistä KKO perusteli seuraavasti: A on esittänyt tulleensa tietoiseksi keittiön kohdalla olevista kosteusvaurioista vasta rakennuksen rakenteita 12.9.2014 avattaessa. Hän on todennut, että rakennuksessa yleisesti ilmenneiden kosteusvaurioiden vuoksi rakennuksessa käytetty homekoira ei ollut antanut merkkiä mahdollisesta homeongelmasta tässä osassa rakennusta ja ettei hänellä myyjiltä saamiensa tietojen perusteella muutoinkaan ollut ollut aihetta epäillä kosteusvaurioita rakennuksen vanhan osan keittiön kohdalla aikaisemmin. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä näitä A:n väitteitä. Mikään asiassa esitetty ei myöskään viittaa siihen, ettei A olisi toiminut asiassa huolellisesti ja pyrkinyt oikea-aikaisesti käytettävissään olevin keinoin selvittämään rakennuksessa olevien vaurioiden laajuutta saamiensa tietojen ja tekemiensä havaintojen perusteella siinä määrin kuin hänen on voitu edellyttää sitä tekevän.

Perusteluista ilmenee siis se tärkeä seikka, että jo jutun alkuvaiheessa on pyrittävä toimimaan huolellisesti ja joutuisasti asian selvittämiseksi.


Korkein oikeus toteaa suullisesta pääkäsittelystä, että hinnanalennuksen määrää arvioidessaan käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa varsin yksilöimättöminä pitämiensä korjaustarjousten ohella kahden käräjäoikeudessa kuullun kiinteistönvälittäjän arvioihin virheellisen kiinteistön arvosta. Hovioikeus puolestaan on, ilmeisesti asiassa esitetyistä kirjallisista kustannusarvioista yhden perusteella, katsonut selvitetyksi, että käräjäoikeuden toteamien virheiden korjauskustannukset olisivat olleet määrältään enintään 9 200 euroa ja pitänyt tätä oikeana hinnanalennuksen määränä.

Ja edelleen, että hovioikeuden tuomion perusteluista ilmenee, että käräjäoikeudesta poiketen hovioikeus ei ole pitänyt käräjäoikeudessa kuultujen kiinteistönvälittäjien arvioita virheellisen kiinteistön arvosta hinnanalennuksen arvioimisen kannalta luotettavana selvityksenä. Hovioikeus on tältä osin todennut, että arviot ovat koskeneet kiinteistön arvoa vuosia kaupanteon jälkeen ja että suurin osa väitetyistä virheistä oli jäänyt näyttämättä. Näiden seikkojen vuoksi kiinteistön arvoa koskevia arviolausuntoja ei hovioikeuden mukaan voitu ottaa sellaisinaan perustaksi hinnanalennuksen määrää arvioitaessa. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että hovioikeus on näin arvioidessaan sivuuttanut sen, että kiinteistönvälittäjiä oli kuultu käräjäoikeudessa myös kiinteistöjen hintakehityksestä alueella kaupanteon ja oikeudenkäynnin välisenä aikana. Kysymys ei siten ole ollut siitä, että käräjäoikeus olisi ottanut kiinteistön arvoa koskevat lausunnot sellaisinaan hinnanalennuksen määrän perustaksi.

Korkein oikeus toteaakin, että käräjäoikeus on perustanut hinnanalennuksen määrää koskevan arvionsa asiassa monipuolisempaan esitetyn todistelun arviointiin, kuin miten hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tehneen. Käräjäoikeudessa kuultujen kiinteistönvälittäjien arviot on otettu huomioon osana sitä aineistoa, jonka perusteella hinnanalennus on määritetty. Katsoessaan korjauskustannukset näytetyiksi yksin yhden kustannusarvion perusteella hovioikeus on arvioinut asiassa esitettyä näyttöä ja sen merkitystä kapeammalta pohjalta kuin käräjäoikeus. Kysymys ei siten ole ollut sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa pääkäsittelyn toimittaminen olisi ollut selvästi tarpeetonta siitä syystä, että käräjäoikeuden suorittaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei ole voinut jäädä hovioikeudessa varteenotettavaa epäilystä. Hovioikeuden olisi siten tullut toimittaa asiassa pääkäsittely ja ottaa hinnanalennuksen määrää koskeva näyttö vastaan.


KKO:2017:10

Oikeudenkäyntimenettely - Kanne - Kanteen muuttaminen - Prekluusio - Pääkäsittely hovioikeudessa


Diaarinumero: S2015/676
Taltionumero: 0411
Antopäivä: 8.3.2017

Käräjäoikeus oli velvoittanut kiinteistön myyjän maksamaan ostajalle hinnanalennusta kiinteistössä todettujen virheiden vuoksi. Myyjä valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Ostaja vaati valituksen hylkäämistä ja vetosi vastauksessaan muun ohella siihen, että käräjäoikeuden tuomitsema hinnanalennus oli perusteltu, kun otettiin huomioon myös kaupan kohteessa käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen todettu uusi virhe.

Kysymys hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa asiassa pääkäsittely. Kysymys myös siitä, oliko ostajalla oikeus hovioikeudessa vedota uuteen virheeseen ja sitä koskevaan uuteen todisteluun kanteensa tueksi.

OK 14 luku 2 §
OK 25 luku 17 § 1 mom
OK 26 luku 4 § 2 mom
OK 26 luku 14 § 2 mom
OK 26 luku 16 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta, kanne ja Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 16.4.2014

A oli ostanut B:n jakamattoman kuolinpesän osakkailta C:ltä, D:ltä, E:ltä, F:ltä, G:ltä, H:lta, I:ltä, J:ltä, K:lta ja L:ltä (jäljempänä osakkaat) 29.9.2010 tehdyllä ja 14.3.2011 täydennetyllä kauppakirjalla asuinkiinteistön 95 000 euron kauppahintaan. A vaati käräjäoikeudessa 3.7.2013 nostamassaan kanteessa, että kysymyksessä oleva kiinteistökauppa puretaan, koska kiinteistö poikkesi laatuvirheiden vuoksi olennaisesti siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voitiin edellyttää. Toissijaisesti A vaati, että osakkaat velvoitetaan suorittamaan hänelle hinnanalennuksena 68 659,05 euroa. Kanneperusteinaan A esitti, että kiinteistöllä sijaitsevassa asuinrakennuksessa oli kosteus- ja homevaurioita ja rakennus oli niistä aiheutuvan terveyshaitan vuoksi kokonaan asuinkelvoton. Lisäksi rakennuksessa oli useita rakenteellisia virheitä ja puutteita. Osakkaat vaativat, että kanne hylätään perusteettomana.

Käräjäoikeus katsoi vain osan A:n vetoamista virheistä näytetyiksi ja hylkäsi kaupan purkua koskevan vaatimuksen. Asuinrakennuksen korjauskustannuksista ja virheellisen kiinteistön arvosta esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus päätyi kokonaisarviossaan siihen, että virheellisen kiinteistön arvo oli ollut kaupantekohetkellä 70 000 euroa. Osakkaiden korjauskustannuksista A:lle jo maksamat 9 772,13 euroa huomioon ottaen käräjäoikeus velvoitti osakkaat suorittamaan A:lle hinnanalennusta 15 227,87 euroa sekä vahingonkorvausta vahingon määrittämisestä aiheutuneista kustannuksista 3 718,01 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Maija Kunnas.

Asian käsittely Turun hovioikeudessa

Osakkaat valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että A:n kanne hylätään kokonaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään perusteettomana. Vaatimuksensa tueksi A vetosi käräjäoikeudessa esittämiensä kanneperusteiden lisäksi uutena seikkana rakenteita asuinrakennuksen keittiön kohdalla käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen 12.9.2014 avattaessa havaittuihin virheisiin ja pyysi saada esittää hovioikeudessa todistelua myös näistä virheistä.

Hovioikeuden käsittelyratkaisut

Hovioikeus lausui pääkäsittelyn toimittamista koskevassa käsittelyratkaisussaan, että valittajat olivat vaatineet pääkäsittelyn toimittamista, koska käräjäoikeus oli arvioinut ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuden, myyjän tiedonantovelvollisuuden ja hinnanalennuksen määrän virheellisesti. Hovioikeus katsoi, että asian ratkaisu ei perustunut henkilötodistelun arviointiin. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi pääkäsittelypyynnön oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin nojalla selvästi tarpeettomana.

Hovioikeus katsoi vastauksessa esitettyä uutta todistetta koskevassa käsittelyratkaisussaan, että A:n vastauksessaan hovioikeudelle vetoama uusi todiste koski rakennuksen keittiön lattian virhettä, josta ei ollut ollut kysymys käräjäoikeudessa ja josta osakkaiden valituksen perusteella ei ollut kysymys myöskään hovioikeudessa. Hovioikeus jätti uuden todisteen hovioikeudessa käsiteltävinä oleviin virheisiin nähden asiaan vaikuttamattomana huomioon ottamatta.

Hovioikeuden tuomio 10.7.2015

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja vapautti osakkaat velvollisuudesta suorittaa A:lle hinnanalennusta ja vahingonkorvausta.

Perusteluinaan hovioikeus lausui, että käräjäoikeuden tapa laskea hinnanalennuksen määrä oli lainmukainen, mutta hinnanalennus voitiin laskea myös korjauskustannusten perusteella. Asiassa oli selvitetty, että käräjäoikeuden toteamien virheiden korjauskustannukset olivat enintään 9 200 euroa. Kiinteistö oli siten saatettavissa toteennäytettyjen virheiden osalta sovitun mukaiseksi sanotulla rahamäärällä. Muutoinkin kiinteistö oli ollut sitä myytäessä A:n tieten vain tyydyttävässä kunnossa. Näillä perusteilla hovioikeus piti oikeana hinnanalennuksen määränä korjauskustannusten määrää. Koska osakkaat olivat jo asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä maksaneet A:lle ainakin hovioikeuden oikeaksi katsoman hinnanalennuksen määrän, A oli jo saanut täyden korvauksen kiinteistön toteennäytetyistä virheistä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger (eri mieltä), Elise Mäki ja Erkki Reijonen. Esittelijä Linda Lübchow (mietintö).

Viskaali Lübchow lausui mietinnössään uuden todisteen esittämispyyntöä koskevan käsittelyratkaisun osalta, että A:n esittämä uusi kirjallinen todiste tulisi ottaa vastaan hovioikeudessa. Rakennuksessa käytetty homekoira ei ollut antanut merkkiä rakennuksen keittiön kohdalla, minkä vuoksi keittiön lattiarakenteissa olevat vauriot oli havaittu vasta rakenteita myöhemmin avattaessa. A:lla oli siten ollut hyväksyttävä syy esittää tältä osin uutta todistelua vasta hovioikeudessa. A ei ollut valittanut käräjäoikeuden ratkaisusta, mutta uudella todisteella oli merkitystä hänen alkuperäistä kannettaan tukevana seikkana ja siten vastapuolen vaatimuksia hovioikeudessa arvioitaessa, mistä syystä todisteen esittäminen tuli sallia. Todisteen vaikutukseen asian oikeudelliseen arvioimiseen ja lopputulokseen ei voine ottaa kantaa pääkäsittelyä toimittamatta.

Hovioikeudenlaamanni Ahnger hyväksyi mietinnön uuden todisteen huomioon ottamista koskevalta osalta. Pääasian osalta Ahnger oli samaa mieltä kuin enemmistö.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänen hovioikeudelle esittämänsä uusi todistelu ja siitä ilmenevä seikka otetaan huomioon, hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan tai vaihtoehtoisesti palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Vastauksessaan osakkaat vaativat, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli ostanut B:n jakamattoman kuolinpesän osakkailta 29.9.2010 tehdyllä ja 14.3.2011 täydennetyllä kauppakirjalla asuinkiinteistön 95 000 euron kauppahintaan. A on 3.7.2013 nostamassaan kanteessa vaatinut, että kauppa puretaan ja osakkaat velvoitetaan palauttamaan hänen maksamansa kauppahinta. Vaatimus on perustunut siihen, että kaupan kohteessa oli ollut kaupantekohetkellä maakaaren 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettu olennainen laatuvirhe. Toissijaisesti A on vaatinut, että osakkaat velvoitetaan suorittamaan hänelle kauppahinnan alennuksena 68 659,05 euroa.

2. Käräjäoikeus on 16.4.2014 antamallaan tuomiolla hylännyt A:n kaupan purkamista koskeneen ensisijaisen vaatimuksen ja velvoittanut osakkaat suorittamaan A:lle kaupan kohteessa olleen laatuvirheen perusteella hinnanalennuksena, osakkaiden korjauskustannuksista jo maksamat 9 722,13 euroa huomioon ottaen, 15 227,87 euroa sekä vahingonkorvauksena lisäksi 3 718,01 euroa.

3. Osakkaat ovat valituksessaan hovioikeudelle vaatineet, että asiassa toimitetaan pääkäsittely ja että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A on vastauksessaan vaatinut osakkaiden valituksen hylkäämistä. Käräjäoikeudessa esittämänsä todistelun lisäksi A on vedonnut hovioikeudessa uutena kirjallisena todisteena diplomi-insinööri M:n laatimaan, 16.9.2014 päivättyyn selvitykseen, joka A:n mukaan muun ohella osoittaa, että asuinrakennuksen vanhan osan keittiön lattiarakenteissa on käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen niitä purettaessa havaittu myös virhe, minkä vuoksi käräjäoikeuden tuomitsema hinnanalennus ei ole ollut perusteeton tai määrältään ylimitoitettu, vaan alimitoitettu. Lisäksi A on ilmoittanut, että käräjäoikeudessa todistajana kuultua M:ää kuullaan hovioikeudessa myös keittiön kohdalla olevasta virheestä.

4. Hovioikeus on käsittelyratkaisussaan katsonut, että A:n vastauksessaan vetoama uusi todiste on koskenut rakennuksen keittiön lattian virhettä, josta ei ollut ollut kysymys käräjäoikeudessa ja josta osakkaiden valituksen perusteella ei ollut kysymys myöskään hovioikeudessa. Uuteen todisteeseen vetoaminen on hovioikeuden mukaan tosiasiassa merkinnyt kanneperusteiden laajentamista käräjäoikeudessa esitettyyn kanteeseen nähden ja mahdollisesti uuden vaatimuksen esittämistä. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt uuden todisteen hovioikeudessa käsiteltävinä oleviin virheisiin nähden asiaan vaikuttamattomana huomioon ottamatta. Pääasiassa antamassaan ratkaisussa hovioikeus on vapauttanut osakkaat maksuvelvollisuudesta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt oikein jättäessään pääkäsittelyn asiassa toimittamatta. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt oikein evätessään A:lta oikeuden vedota kiinteistön muihin kuin käräjäoikeudessa esitettyihin vaurioihin ja jättäessään näitä vasta hovioikeusvaiheessa havaittuja vaurioita koskevan todistelun huomioon ottamatta.

Pääkäsittelyn toimittaminen

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat säännökset

6. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos riita-asiassa asianosainen tai rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Saman pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

7. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan suullinen todistelu otetaan pääkäsittelyssä tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 3 momentin mukaan pääkäsittelyssä otetaan vastaan myös hovioikeudessa vastaanotettava uusi suullinen todistelu.

8. Korkein oikeus on esimerkiksi ennakkopäätöksessään KKO 2014:74 (kohta 17) edellä mainittujen lainkohtien esitöihin viitaten todennut pääsääntönä olevan, että pääkäsittely toimitetaan asianosaisen sitä vaadittua ja että näin menetellään silloinkin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista (HE 105/2009 vp s. 68). Pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asianosaisen pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät (HE 105/2009 vp s. 38).

Pääkäsittelyn tarpeellisuutta koskeva arviointi

9. Hylätessään valittajien pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön hovioikeus on katsonut, että pääkäsittelyn toimittaminen on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi tarpeetonta, koska asian ratkaiseminen ei perustu henkilötodistelun arviointiin.

10. Korkein oikeus toteaa, että hinnanalennuksen määrää arvioidessaan käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa varsin yksilöimättöminä pitämiensä korjaustarjousten ohella kahden käräjäoikeudessa kuullun kiinteistönvälittäjän arvioihin virheellisen kiinteistön arvosta. Hovioikeus puolestaan on, ilmeisesti asiassa esitetyistä kirjallisista kustannusarvioista yhden perusteella, katsonut selvitetyksi, että käräjäoikeuden toteamien virheiden korjauskustannukset olisivat olleet määrältään enintään 9 200 euroa ja pitänyt tätä oikeana hinnanalennuksen määränä.

11. Hovioikeuden tuomion perusteluista ilmenee, että käräjäoikeudesta poiketen hovioikeus ei ole pitänyt käräjäoikeudessa kuultujen kiinteistönvälittäjien arvioita virheellisen kiinteistön arvosta hinnanalennuksen arvioimisen kannalta luotettavana selvityksenä. Hovioikeus on tältä osin todennut, että arviot ovat koskeneet kiinteistön arvoa vuosia kaupanteon jälkeen ja että suurin osa väitetyistä virheistä oli jäänyt näyttämättä. Näiden seikkojen vuoksi kiinteistön arvoa koskevia arviolausuntoja ei hovioikeuden mukaan voitu ottaa sellaisinaan perustaksi hinnanalennuksen määrää arvioitaessa. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että hovioikeus on näin arvioidessaan sivuuttanut sen, että kiinteistönvälittäjiä oli kuultu käräjäoikeudessa myös kiinteistöjen hintakehityksestä alueella kaupanteon ja oikeudenkäynnin välisenä aikana. Kysymys ei siten ole ollut siitä, että käräjäoikeus olisi ottanut kiinteistön arvoa koskevat lausunnot sellaisinaan hinnanalennuksen määrän perustaksi.

12. Korkein oikeus toteaakin, että käräjäoikeus on perustanut hinnanalennuksen määrää koskevan arvionsa asiassa monipuolisempaan esitetyn todistelun arviointiin, kuin miten hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tehneen. Käräjäoikeudessa kuultujen kiinteistönvälittäjien arviot on otettu huomioon osana sitä aineistoa, jonka perusteella hinnanalennus on määritetty. Katsoessaan korjauskustannukset näytetyiksi yksin yhden kustannusarvion perusteella hovioikeus on arvioinut asiassa esitettyä näyttöä ja sen merkitystä kapeammalta pohjalta kuin käräjäoikeus. Kysymys ei siten ole ollut sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa pääkäsittelyn toimittaminen olisi ollut selvästi tarpeetonta siitä syystä, että käräjäoikeuden suorittaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei ole voinut jäädä hovioikeudessa varteenotettavaa epäilystä. Hovioikeuden olisi siten tullut toimittaa asiassa pääkäsittely ja ottaa hinnanalennuksen määrää koskeva näyttö vastaan.

Myöhemmin ilmoitetun kosteusvaurion ja sitä koskevan todistelun huomioon ottaminen

Hinnanalennuksesta erityisenä korvauslajina

13. Maakaaren 2 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä hinnanalennus määrätään vähentämällä sovitusta kauppahinnasta virheellisen kiinteistön arvo kaupantekohetkellä. Jos kauppahinta on sopimuksen mukaisen kiinteistön käypää arvoa pienempi tai suurempi, hinnanalennusta määrättäessä otetaan huomioon kauppahinnan ja sopimuksen mukaisen kiinteistön arvon suhde.

14. Hinnanalennuksen määrään vaikuttavat lähtökohtaisesti kaikki kiinteistön käypää arvoa alentavat, virheen perustavat seikat. Hinnanalennusta vaativan on jo kanteessaan vedottava kaikkiin niihin ominaisuuksiin, joiden perusteella kiinteistön väitetään olevan virheellinen. Mikäli kiinteistössä oleva vika tai puutteellisuus ilmenee tai havaitaan vasta oikeudenkäynnin aikana, oikeutta vedota siihen arvioidaan kanteen muuttamista ja prekluusiota koskevien säännösten nojalla.

Kanteen muuttamista ja prekluusiota koskevasta sääntelystä

15. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kannetta riita-asiassa ei saa oikeudenkäynnin aikana muuttaa. Momentin 1 kohdan mukaan kantajalla on kuitenkin oikeus vaatia muuta kuin kanteessa tarkoitettua suoritusta, milloin vaatimus perustuu oikeudenkäynnin aikana tapahtuneeseen olosuhteiden muutokseen tai vasta silloin kantajan tietoon tulleeseen seikkaan. Sanotun pykälän 2 momentista käy ilmi, että 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kanteenmuutos voidaan tehdä ylemmässä oikeusasteessa, jollei prekluusiota koskevista säännöksistä muuta johdu. Pykälän 3 momentin mukaan kanteen muuttamiseksi ei ole katsottava sitä, että kanteen tueksi esitetään uusia seikkoja, ellei asia sen johdosta muutu toiseksi.

16. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Vastauksen antajaan sovelletaan 26 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan, mitä edellä mainitussa lainkohdassa valittajasta säädetään.

Korkeimman oikeuden arviointi kanteen muuttamisen ja prekluusion osalta

17. Hovioikeus on evännyt A:lta oikeuden vedota uutena seikkana keittiön lattiarakenteissa olleeseen virheeseen muun muassa sillä perusteella, että vetoaminen tosiasiassa merkitsisi kanneperusteiden laajentamista ja mahdollisesti uuden vaatimuksen esittämistä.

18. Korkein oikeus toteaa, että A on hovioikeudessa vedonnut sanottuun uuteen seikkaan vastatessaan osakkaiden tekemään valitukseen ja vaatiessaan sen hylkäämistä. Näin menetellessään A on pyrkinyt tukemaan käräjäoikeudessa esittämäänsä kannetta siltä osin kuin käräjäoikeus on sen määrällisesti hyväksynyt. A ei sitä vastoin ole esittänyt hovioikeudessa uusia vaatimuksia väittämiensä kiinteistön vaurioiden perusteella, eikä hän olisi voinut niitä esittääkään tyydyttyään käräjäoikeuden tuomioon. A:n esittämä uusi seikka ei myöskään ole muuttanut asiaa toiseksi, koska myös se on koskenut kanteen perusteena olleen kaupan kohteen väitettyjä kosteusvaurioita. Kysymys ei siten ole ollut oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta kielletystä kanteen muuttamisesta. A:n oikeutta vedota uuteen seikkaan on näin ollen arvioitava hovioikeusprekluusiota koskevien säännösten nojalla.

19. A on perustanut kanteensa pääosin teettämissään kosteus- ja hometarkastuksissa ilmenneisiin kosteus- ja homevaurioihin, joiden arvioitujen korjauskustannusten perusteella hän on esittänyt asiassa kiinteistön laatuvirheeseen perustuvan hinnanalennusvaatimuksen. Ennen kanteen vireille panoa tehdyt tutkimukset eivät olleet osoittaneet, että rakennuksen vanhan eli 1940-luvun alussa rakennetun osan keittiön alla olisi ollut hometta tai kosteusvaurioita, eikä kanteessa ole väitetty, että kiinteistö olisi poikennut sovitusta tässä osassa rakennusta olevien vikojen perusteella. Väitetyt rakennuksen vanhan osan keittiön kohdalla olevat vauriot eivät ole olleet oikeudenkäynnin kohteena vielä käräjäoikeudessa.

20. A on esittänyt tulleensa tietoiseksi keittiön kohdalla olevista kosteusvaurioista vasta rakennuksen rakenteita 12.9.2014 avattaessa. Hän on todennut, että rakennuksessa yleisesti ilmenneiden kosteusvaurioiden vuoksi rakennuksessa käytetty homekoira ei ollut antanut merkkiä mahdollisesta homeongelmasta tässä osassa rakennusta ja ettei hänellä myyjiltä saamiensa tietojen perusteella muutoinkaan ollut ollut aihetta epäillä kosteusvaurioita rakennuksen vanhan osan keittiön kohdalla aikaisemmin. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä näitä A:n väitteitä. Mikään asiassa esitetty ei myöskään viittaa siihen, ettei A olisi toiminut asiassa huolellisesti ja pyrkinyt oikea-aikaisesti käytettävissään olevin keinoin selvittämään rakennuksessa olevien vaurioiden laajuutta saamiensa tietojen ja tekemiensä havaintojen perusteella siinä määrin kuin hänen on voitu edellyttää sitä tekevän.

21. A oli tullut tietoiseksi edellisessä kohdassa kuvatuista vaurioista ja siten siitä, että kiinteistössä oleva laatuvirhe olisi alun perin arvioitua vakavampi, vasta asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä. Korkein oikeus katsoo, että A on saattanut todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota vanhan osan keittiön kohdalla sijaitseviin vaurioihin ja niitä koskevaan todisteluun vielä käräjäoikeudessa. Hovioikeus on siten menetellyt virheellisesti evätessään A:lta oikeuden vedota vasta hovioikeuskäsittelyn aikana havaittuihin väitettyihin vaurioihin ja esittää niiden osalta uutta todistelua.

22. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että osakkailla A:n vastapuolina on näissä olosuhteissa ollut oikeus esittää sanottujen vaurioiden osalta tarpeellista uutta todistelua. Hovioikeudessa olisi tullut toimittaa pääkäsittely myös hovioikeudessa vedotun uuden seikan käsittelemiseksi ja siihen liittyvän todistelun vastaanottamiseksi.

Johtopäätökset

23. Yhteenvedonomaisesti Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa asiassa pääkäsittely, jossa olisi otettu vastaan hinnanalennuksen määrää koskeva näyttö. Lisäksi pääkäsittely olisi tullut toimittaa vasta hovioikeusvaiheessa ilmenneiden virheiden olemassaolon ja merkityksen selvittämiseksi, mihin liittyen pääkäsittelyssä olisi myös tullut ottaa vastaan uutta todistelua.

Asian jatkokäsittely

24. Oikeusastejärjestyksen periaatteesta seuraa, että ylempi tuomioistuin voi lähtökohtaisesti tutkia jutun muutoksenhakuasteena enintään samassa laajuudessa kuin alempi tuomioistuin on sen tutkinut. Tästä pääsäännöstä voidaan prosessiekonomian ja tarkoituksenmukaisuussyiden vuoksi poiketa varsinkin silloin, jos asiassa on muutoksenhakuvaiheessa vedottu vain uuteen todisteluun.

25. Korkein oikeus on edellä katsonut, ettei hovioikeuden olisi tullut evätä A:lta oikeutta vedota asiassa vasta asian hovioikeuskäsittelyn aikana havaittuihin, väitettyihin virheisiin ja niitä koskevaan uuteen todisteluun. Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella myös osakkaille A:n vastapuolina on varattava oikeus esittää näiden virheiden ja todistelun osalta vastatodistelua. Asian oikeudenkäyntiaineisto muuttuu siten merkityksellisellä tavalla verrattuna siihen aineistoon, jonka pohjalta asia on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ratkaistu.

26. Korkein oikeus toteaa, että asiassa annettavan ratkaisun tulee asian luonne huomioon ottaen perustua näytön kokonaisuutena huomioon ottavaan harkintaan. Väitettyjen uusien virheiden merkitystä asiassa kokonaisuutena vähentää se, että kaupan purkua koskevan vaatimuksen ja käräjäoikeuden tuomitseman hinnanalennuksen ylittävän hinnanalennusvaatimuksen osalta asia on jo käräjäoikeudessa lainvoimaisesti ratkaistu. Toisaalta asia on valmisteltava väitettyjen uusien virheiden vuoksi osin uudelleen ja asiassa on myös otettava vastaan uutta kirjallista todistelua ja henkilötodistelua. Kokonaisuutena arvioiden Korkein oikeus harkitsee oikeaksi, että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Jorma Rudanko, Tuula Pynnä ja Mika Huovila. Esittelijä Samuli Sillanpää.