KKO ratkaisussa 2000:102 oli kysymys siitä, saiko myyjä vaatia vahingonkorvausta yli sovitun käsirahan ilman nimenomaista ehtoa. KKO katsoi, että oli perusteltua ylittää käsirahan määrä, jos vahinko ylittää tämän, jolloin käsirahan määrä vähennetään kokonaisvahingosta. Tapauksessa oli kyse elinkeinonharjoittajien välisestä kaupasta. Käsirahasta pitäisi siis aina sopia tarkemmin, jotta tulkinongelmiin ei jouduta. Asuntokauppalaissa on 3 luvun 3§:ssä määräys, että käsirahaa ei saa ylittää, ellei erityistilanteessa muuta sovita.
Käsiraha AsKL 3 luvun 3§:ssä:
3 § (7.10.2005/795)
Käsirahan ja vakiokorvauksen merkitys
Jos kauppa tehdään, käsiraha on kokonaisuudessaan laskettava osaksi kauppahintaa.
Jos kauppa jää syntymättä tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä, myyjällä on oikeus pitää käsiraha tai saada sovittu vakiokorvaus, jollei 6 §:stä muuta johdu.
Jos myyjä ei hyväksy ostotarjousta tai jos kauppa jää syntymättä muusta kuin tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä, myyjän on viipymättä palautettava saamansa käsiraha. Jos myyjä tarjouksen tekijästä riippumattomasta syystä kieltäytyy tekemästä kauppaa niillä ehdoilla, joista on myyjän kanssa tai myyjän lukuun sovittu käsirahan vastaanottamisen yhteydessä, myyjän on käsirahan palauttamisen lisäksi suoritettava tarjouksen tekijälle hyvityksenä sovittua käsirahaa vastaava määrä, jollei 6 §:stä muuta johdu. Jos käsirahan sijasta on sovittu vakiokorvauksesta, myyjän on tässä momentissa säädetyin edellytyksin suoritettava tarjouksen tekijälle sovittua vakiokorvausta vastaava rahamäärä.
Kaupasta vetäytyvän vastapuolella ei ole oikeutta muuhun kuin 2 tai 3 momentissa tarkoitettuun seuraamukseen. Jos myyjä on yksityishenkilö ja tarjouksen tekijä on kuluttaja, he voivat kuitenkin erikseen sopia siitä, että kaupasta vetäytyvän on korvattava vastapuolelleen tälle aiheutunut todellinen vahinko."
KKO:2000:102
Dokumentin versiot
Käsiraha
Irtaimen kauppa
Diaarinumero:S98/1328
Esittelypäivä: 30.9.1999
Antopäivä:25.10.2000
Taltio:2336
A teki B:lle ostotarjouksen asunto-osakeyhtiön koko osakekannan ostamisesta ja suoritti tarjouksen vakuudeksi käsirahan. Ostotarjoukseen sisältyi ehto, jonka mukaan käsiraha palautetaan tarjouksen tekijälle korottomana, jos myyjä ei hyväksy kauppaa. Jos kauppaa ei synny tarjouksessa mainituin ehdoin ostajasta johtuvasta syystä, käsiraha jää kokonaan myyjän hyväksi. B hyväksyi tarjouksen, mutta kauppa jäi solmimatta A:sta johtuvasta syystä. B:llä katsottiin olevan oikeus A:n suorittamaa käsirahaa suurempaankin vahingonkorvaukseen. (Ään.)
Kanteet Espoon käräjäoikeudessa
Bonitron Oy kertoi Oy Suomen Kiinteistövarasto Ab:n konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa, että se oli 30.12.1994 tarjoutunut kirjallisesti ostamaan konkurssipesältä Asunto Oy Helsingin Puuskarinne 7 ja Asunto Oy Helsingin Puuskakuja 23 nimisten asunto-osakeyhtiöiden osakekannat. Tarjouksessa selitettiin, että kauppahinta oli 902 350 markkaa, ja että yhtiö sitoutui lisäksi maksamaan mainittujen asunto-osakeyhtiöiden konkurssipesälle olevat velat 9 097 650 markkaa. Yhtiö maksoi tarjouksen vakuudeksi 150 000 markan käsirahan. Tarjouksen ehtojen mukaan käsiraha palautettiin tarjouksen tekijälle korottomana, mikäli myyjä ei hyväksynyt tarjousta. Jos kauppaa ei syntynyt tarjouksessa mainituin ehdoin ostajasta johtuvasta syystä, käsiraha jäi kokonaan myyjän hyväksi. Tarjous oli voimassa 13.1.1995 saakka ja sen mukaan kauppa solmittaisiin 28.2.1995. Konkurssipesä hyväksyi tarjouksen 12.1.1995.
Koska kauppaa ei konkurssipesästä johtuvasta syystä kuitenkaan syntynyt, yhtiö vaati vahvistettavaksi, että käsiraha kuului yhtiölle. Lisäksi yhtiö vaati konkurssipesältä vahingonkorvauksena 30 000 markkaa.
Konkurssipesä puolestaan kertoi yhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa, että kauppa oli jäänyt syntymättä yhtiöstä johtuvasta syystä ja että konkurssipesä oli saanut kyseiset osakekannat myydyksi vasta 14.12.1995. Konkurssipesä vaati vahvistettavaksi, että käsiraha kuului sille. Lisäksi konkurssipesä vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan sille kaupasta vetäytymisestä aiheutuneena vahinkona 13 prosentin viivästyskorko laskettuna 10 000 000 markan kauppahinnalle sovitusta kauppahinnan suoritushetkestä 28.2.1995 lukien 14.12.1995 saakka eli korvausta 1 029 166,35 markkaa korkoineen.
Käräjäoikeuden tuomio 11.2.1997
Käräjäoikeus lausui, että yhtiön tarjous oli tehty kauppakirjan muodossa, jossa kaikki kaupan ehdot oli yksityiskohtaisesti mainittu. Konkurssipesä oli hyväksynyt ostotarjouksen sellaisenaan. Tarjouksen ja siihen annetun hyväksyvän vastauksen johdosta yhtiön ja konkurssipesän välille oli syntynyt sitova esisopimus asunto-osakeyhtiöiden osakekantojen kaupasta tarjouksessa mainituin ehdoin.
Tuomiossaan lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, että kauppa oli jäänyt syntymättä yhtiöstä johtuvasta syystä, että käsiraha korkoineen kuului konkurssipesälle ja että yhtiö oli sanotun sopimusrikkomuksensa vuoksi velvollinen suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvausta. Käräjäoikeus lausui kaupan toteutumisen edellyttäneen, että yhtiö maksoi kaupantekotilaisuudessa konkurssipesälle 10 000 000 markkaa vähennettynä maksetulla käsirahalla. Kyseinen summa oli siten asetettava korvauksen laskemisen perusteeksi. Koska käsiraha korkoineen kuului konkurssipesälle, sillä ei ollut oikeutta saada korkoa käsirahan osuudelle. Vaadittu 13 prosentin viivästyskorko oli siten määrättävä 9 850 000 markan pääomalle.
Esitetyn selvityksen mukaan konkurssipesä oli tehnyt samoista osakekannoista 11.4.1995 esisopimuksen erään toisen ostajan kanssa. Tämän sopimuksen mukaan kauppa tuli tehdä 31.8.1995. Kauppahinnaksi sovittiin niinikään 10 000 000 markkaa. Ostajan pyynnöstä konkurssipesä kuitenkin pidensi kaupantekoaikaa niin, että kauppa tehtiin 14.12.1995. Koska konkurssipesällä olisi ollut oikeus vaatia mainittua ostajaa tekemään kauppa 31.8.1995 ja kun se tämän jälkeen oli antanut ostajalle lisäaikaa, käräjäoikeus katsoi, ettei yhtiö ollut enää vastuussa konkurssipesälle 31.8.1995 jälkeisestä vahingosta.
Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi yhtiön kanteen, vahvisti käsirahan kuuluvan konkurssipesälle ja velvoitti yhtiön suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena 13 prosentin viivästyskoron laskettuna 9 850 000 markalle 28.2.1995 - 30.8.1995 väliseltä ajalta eli korvausta 654 304 markkaa korkoineen 13.12.1996 lukien.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Juha Lehto.
Helsingin hovioikeuden tuomio 18.8.1998
Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla, että asianosaisten kesken oli syntynyt sitova esisopimus ja että kauppa oli jäänyt tekemättä yhtiöstä johtuvasta syystä.
Yhtiön 30.12.1994 tekemässä kirjallisessa ostotarjouksessa yhtiö oli muun muassa lausunut seuraavaa: "Tarjouksen vakuudeksi suoritettu käsiraha palautetaan tarjouksen tekijälle korottomana, mikäli myyjä ei hyväksy tarjousta. Jos kauppaa ei synny tarjouksessa mainituin ehdoin ostajasta johtuvasta syystä, käsiraha jää kokonaan myyjän hyväksi." Hovioikeus katsoi, että yhtiö oli menettänyt käsirahan ja konkurssipesällä oli oikeus pitää se.
Ratkaistavaksi jäi, oliko konkurssipesällä tämän lisäksi oikeus vaatia vahingonkorvausta tekemättä jääneestä kaupasta, ja mikäli näin oli, oliko suoritettu käsiraha luettava osaksi konkurssipesälle tulevaa vahingonkorvausta.
Hovioikeus totesi, että käytännössä käsirahalla ymmärrettiin nykyisin yleensä etukäteen maksettavaa sopimussakon luonteista korvausta vahingosta, joka myyjälle saattoi aiheutua, jos kauppa jäi syntymättä tarjouksen tekijästä johtuvasta syystä. Yleisen käytännön mukaan käsirahan menettäminen ei edellyttänyt myyjältä näyttöä kärsitystä vahingosta. Toisaalta käsirahan katsottiin kattavan myyjän koko vahingonkorvaussaatavan. Myyjä ei ilman syytä, esimerkiksi erityistä sopimusehtoa, voinut vaatia käsirahan ylittävää vahingonkorvausta kaupan syntymättä jäämisestä. Asiassa ei ollut vedottu siihen, että asianosaiset olisivat sopineet käsirahasta tai mahdollisesta korvausvastuusta muuta kuin mitä käräjä- ja hovioikeuden tuomioissa oli selostettu. Asia oli siten ratkaistava käsirahaa koskevan yleisen käytännön mukaisesti. Sen vuoksi konkurssipesällä ei ollut oikeutta saada yhtiöltä käsirahan lisäksi muuta korvausta.
Mainituilla perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota, hylkäsi konkurssipesän kanteen vahingonkorvauksen osalta ja vapautti yhtiön velvollisuudesta suorittaa konkurssipesälle 654 304 markan vahingonkorvausta korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Korhonen ja Kuhlefelt. Esittelijä Marja-Leena Virkkala.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan konkurssipesä vaati asian jättämistä vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeuden tuomion varaan.
Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Bonitron Oy on 30.12.1994 tehnyt Oy Suomen Kiinteistövarasto Ab:n konkurssipesälle kirjallisen ostotarjouksen kahden käräjäoikeuden tuomiossa mainitun asunto-osakeyhtiön osakekannan ostamisesta. Tarjouksensa vakuudeksi yhtiö on maksanut 150 000 markan käsirahan. Konkurssipesä on 12.1.1995 ilmoittanut hyväksyvänsä tarjouksen. Tarjouksen ja sen hyväksymisen johdosta osapuolten välille on syntynyt sopimus osakekantojen kaupasta. Osapuolet ovat olleet yhtä mieltä sopimuksen syntymisestä ja sen oikeudellisesta velvoittavuudesta.
Käsirahaa on viime vuosikymmenten aikana käytetty etenkin asuntokauppa-alalla. Käsiraha on ymmärretty kaupan syntymistä turvaavaksi vakuudeksi, jolla on ollut myös myyjän vahinkoa korvaava tehtävä sen tilanteen varalta, että sovittu kauppa jää toteutumatta ostajasta johtuvasta syystä. On mahdollista, että juuri asuntokaupan alalla osapuolet ovat käytännössä katsoneet käsirahan normaalisti kattavan myyjän koko vahingonkorvaussaatavan. Syyskuun 1 päivänä 1995 eli vasta nyt kysymyksessä olevan sopimuksen syntymisen jälkeen voimaan tulleen asuntokauppalain 3 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan kaupasta vetäytyvän vastapuolella ei ole oikeutta muuhun seuraamukseen kuin käsirahaan tai sitä vastaavaan saman pykälän 3 momentin mukaiseen hyvitykseen. Tätä laajempaa vahingonkorvausvelvollisuutta ei siis asuntokauppalain mukaan ole. Asuntokauppalakia edeltänyt käytäntö oli kuitenkin syntynyt asuntokaupoissa, joissa molemmat osapuolet tai ainakin ostaja olivat kuluttajia. Myös asuntokauppalain 3 luvun käsirahaa koskevia säännöksiä sovelletaan vain, jos ostaja on kuluttaja.
Nyt ei kuitenkaan ole kysymys tavanomaisesta, asuntokauppalain 3 luvussa säänneltyihin tapauksiin verrattavasta asuntokaupasta. Kysymys on ollut liiketoimesta, jossa tarjouksen tehneen osakeyhtiön toimialana on ollut muun muassa sijoitusyhtiötoiminta, asunto-osakkeiden osto ja myynti sekä rakennustyöt ja jossa kaupan kohteena on ollut kahden rakentamattoman asunto-osakeyhtiön osakekannat kokonaisuudessaan.
Näissä olosuhteissa Korkein oikeus pitää perusteltuna arvioida ostotarjouksen tehneen mutta kaupanteosta vetäytyneen osapuolen vahingonkorvausvastuuta liike-elämässä yleisesti noudatettavien oikeussäännösten nojalla. Bonitron Oy:n ja konkurssipesän välisessä sopimussuhteessa ei siten ole perusteltua ilman selvitystä osapuolten tarkoituksesta asettaa lähtökohdaksi, että osakeyhtiöllä olisi ollut oikeus vetäytyä kaupasta käsirahan menettämistä vastaan tai että konkurssipesällä ei asuntokauppalain 3 luvun 3 §:n 4 momentista nyttemmin ilmenevän periaatteen mukaisesti olisi oikeutta korvaukseen käsirahan ylittävästä vahingosta. Vaikka osakeyhtiön ostotarjouksessa on määräys, jonka mukaan käsiraha jää myyjälle, jos kauppaa ei synny ostajasta johtuvasta syystä, tästä ei vielä voida päätellä osapuolten tarkoittaneen, että osakeyhtiöllä olisi mainittu vetäytymisoikeus tai että käsiraha olisi kaikissa tilanteissa tarkoitettu kattamaan myyjän koko vahingon. Vakiintuneen käytännön mukaan käsiraha jää tällaisessa tilanteessa myyjälle ilman eri sopimustakin. Muutakaan selvitystä osapuolten tarkoituksesta ei ole. Ei myöskään ole tarvetta viedä oikeuskäytäntöä liike- elämässä siihen suuntaan, että käsirahaa alettaisiin pitää vakioituna vahingonkorvauksena. Tällainen kehitys merkitsisi poikkeusta täyden vahingon korvaamisen periaatteesta ja olisi omiaan horjuttamaan sopimusten pysyvyyttä ja heikentämään ihmisten kunnioitusta sitoumuksiaan kohtaan. Käsirahasta sovittaessa sen suuruuteen tuskin vaikuttaa määräävästi ajatus myyjälle vastaisuudessa ehkä syntyvästä vahingosta, jonka määrää olisi tuolloin joka tapauksessa usein mahdotonta ennakoida. Sen vuoksi on perusteltua ratkaista kysymys ostotarjouksen tehneen Bonitron Oy:n vahingonkorvausvelvollisuudesta soveltamalla niin sanottua positiivisen sopimusedun korvaamisen periaatetta. Tämän mukaan, jos kauppa on jäänyt syntymättä sen johdosta, että ostotarjouksen tekijä on ilman hyväksyttävää syytä siitä vetäytynyt, myyjä on saatettava samaan taloudelliseen asemaan, mihin hän olisi päässyt, jos sopimus olisi täytetty. Näin ollen myyjällä on oikeus ostajan suorittamaa käsirahaa suurempaankin vahingonkorvaukseen, mikäli hän näyttää syntyneen sellaista vahinkoa, jota käsiraha ei kata. Näillä ja lisäksi käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Bonitron Oy on vastuussa Oy Suomen Kiinteistövarasto Ab:n konkurssipesälle aiheutuneen koko vahingon korvaamisesta. Vahingonkorvauksen määrän osalta Korkein oikeus hyväksyy käräjäoikeuden soveltamat laskentaperusteet muutoin, mutta katsoo, että maksettu käsiraha on otettava huomioon vahingonkorvauksen suuruutta määrättäessä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio muutetaan. Bonitron Oy velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena ajalta 28.2. - 30.8.1995 eli 184 päivältä päiväkoron ollessa 3 556 markkaa käräjäoikeuden tuomitsemat 654 304 markkaa vähennettynä käsirahalla eli 504 304 markkaa käräjäoikeuden määräämine viivästyskorkoineen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Suhonen (eri mieltä), Raulos, Palaja ja Bygglin (eri mieltä). Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Vanhempi oikeussihteeri Sarvilinna-Heimonen:
Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun.
Perustelut
Bonitron Oy on 30.12.1994 tehnyt Oy Suomen Kiinteistövarasto Ab:n konkurssipesälle tarjouksen Asunto Oy Helsingin Puuskarinne 7 ja Asunto Oy Helsingin Puuskakuja 23 nimisten osakeyhtiöiden koko osakekannan ostamisesta ja suorittanut tarjouksensa vakuudeksi 150 000 markan suuruisen käsirahan. Ostotarjoukseen sisältyvän käsirahaa koskevan ehdon mukaan tarjouksen vakuudeksi suoritettu käsiraha jää kokonaan myyjän hyväksi, jos kauppaa ei synny tarjouksessa mainituin ehdoin ostajasta riippuvasta syystä. Konkurssipesän hyväksyttyä tarjouksen asianosaisten välille on syntynyt sopimus kaupan solmimisesta. Asianosaiset eivät kuitenkaan sittemmin ole solmineet lopullista kauppaa.
Kun Bonitron Oy on tyytynyt hovioikeuden tuomioon, jossa hovioikeus on katsonut kaupan solmimatta jäämisen johtuneen yhtiön syystä, jutussa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys vain siitä, onko konkurssipesällä oikeus saada korvausta käsirahan määrän ylittävästä vahingosta.
Käsirahaa, jota on käytetty lähinnä asuntokaupassa, on yleensä pidetty vakuutena kaupan syntymisestä. Sen lisäksi käsirahalla on katsottu olevan vahingonkorvauksen luonne niissä tapauksissa, joissa sovittu kauppa on jäänyt toteutumatta ostajasta johtuvasta syystä. Tuolloin käsiraha on yleensä jäänyt myyjälle ja sen tarkoituksena on ollut kattaa myyjälle mahdollisesti syntyneet kustannukset uusista myyntitoimista ja kaupan ajankohdan siirtymisestä.
Tällaisesta kaupan viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta konkurssipesä on nyt vaatinut Bonitron Oy:ltä korvausta.
Arvioidessaan, mikä merkitys käsirahaa koskevalle sopimusehdolle on annettava, Korkein oikeus ottaa toisaalta huomioon, että kysymys ei ole tavanomaisesta asuntokaupasta, vaan asianosaisten liiketoimintaan kuuluvasta asunto-osakeyhtiöiden koko osakekannan kaupasta. Toisaalta asianosaisten alan ammattilaisina voidaan katsoa olevan tietoisia, mitä käsirahalla yleensä tarkoitetaan.
Asianosaiset ovat käsirahaa koskevassa ehdossa ottaneet huomioon myös sen mahdollisuuden, että kauppa jää toteutumatta ostajasta johtuvasta syystä. Tällöin käsiraha ehdon mukaan jää kokonaan myyjän hyväksi. Muusta vahingonkorvauksesta asianosaiset eivät ole erikseen sopineet. Siitä, että konkurssipesä on hyväksynyt ostotarjouksen mainittuine käsirahaa koskevine ehtoineen, voidaan päätellä konkurssipesän arvioineen, että käsiraha kattaa ostajan mahdollisesta sopimusrikkomuksesta johtuvat kaupan viivästymiskustannukset.
Mainituilla perusteilla konkurssipesä ei ole oikeutettu käsirahan ylittävään vahingonkorvaukseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Oikeusneuvos Bygglin: Asia koskee korvausta vahingosta, jonka väitetään syntyneen esisopimuksen rikkomisesta. Ratkaisussa on siten otettava kantaa siihen, mitkä ovat asianosaisten oikeudet ja velvollisuudet sopimuksen ehtojen nojalla. Myös korvauksen määräytymisessä joudutaan ottamaan kantaa sopimukseen kokonaisuudessaan. Asian oikeudellisessa harkinnassa sopimusehto, joka saattaa rajoittaa oikeutta saada korvaus tai muuten vaikuttaa siihen, muodostaa olennaisen osan sopimusta. Tuomioistuimen on tapausta käsitellessään kiinnitettävä asianosaisten huomiota tällaiseen sopimuksesta itsestään johtuvan mahdolliseen korvausvastuun rajoitukseen, jotta nämä voisivat lausua käsityksensä siitä, miten ehtoa olisi tulkittava ja miten ehto vaikuttaisi asian ratkaisemiseen. Tämän vuoksi katson, että asianosaisille on tässä tapauksessa ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua käsirahaa koskevan ehdon vaikutuksesta mahdollisesti tuomittavaan vahingon määrään.
Enemmistön otettua asian heti ratkaistavakseen lausun seuraavan: Bonitron Oy:n tyydyttyä hovioikeuden ratkaisuun kysymys on enää siitä, onko konkurssipesällä yhtiön menettelyn perusteella oikeus käsirahan ylittävään korvaukseen vahingosta, jonka on väitetty syntyneen, kun kauppaa ei solmittu esisopimuksen mukaisesti.
Esisopimukseen liittyvä käsiraha annetaan ostotarjouksen varmentamiseksi. Se turvaa korvauksen saamista vahingosta, jonka myyjä mahdollisesti kärsii, kun myynti keskeytetään ja esimerkiksi muut tarjoukset jätetään huomiotta. Ostajan esisopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämättä jättäminen on omiaan aiheuttamaan sen, että myyntitoimet joudutaan uusimaan ja myynnin ajankohta siirtyy.
Tässäkin tapauksessa myyjän vahinko kanteen mukaan johtuu siitä, että osakkeet onnistuttiin myymään vasta esisopimuksessa sovittua myöhemmin. Vahinko on siten luonteeltaan sellainen, jota vastaan käsirahavälipuheella pyritään suojautumaan.
Sopimusehdon mukaan käsiraha jäi kokonaan myyjälle jos kauppa ei syntynyt tarjouksessa mainituin ehdoin ostajasta johtuvasta syystä. Ostajan mahdollinen sopimusrikkomus on siten otettu ehdossa huomioon. Käsiraha ei näin ollen ole ollut vain vakuutena sille, että myyjä sopimusrikkomustilanteessa saisi siitä nopeasti käteisellä korvausta syntyneestä vahingosta, vaan suoritettu käsiraha on sellaisenaan ollut sopimuksella määrätty korvausmäärä siltä varalta, että kauppa jäisi tekemättä ostajan syystä. Nyt ei ole kysymys tavanomaisesta asuntokaupasta, vaan kahden rakentamattoman asunto-osakeyhtiön koko osakekantojen myynnin käsittävästä liiketoimesta, jonka molemmilla osapuolilla on ollut kokemusta kiinteistöalalta.
Kun edellä todetuissa olosuhteissa sopimukseen on otettu puheena oleva ehto, sitä on luontevinta tulkita siten, että käsiraha muodostaa sovitun korvauksen siitä vahingosta, joka konkurssipesälle on syntynyt osakkeiden myynnin lykkääntymisestä. Sillä ei siten ole oikeutta käsirahan ylittävään korvaukseen.
Edellä olevan perusteella katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta, jonka siis jätän pysyväksi.
Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin.