Milloin asian palautetaan hovioikeudesta käräjäoikeuteen?
Riita-asiat käsitellään periaatteessa kahdessa oikeusasteessa, käräjäoikeudessa ja sen jälkeen hovioikeudessa. Korkeimpaan oikeuteen otetaan käsittelyyn vain hyvin harvoja asioita. Tosin myös hovioikeudet voivat olla ottamatta käsittelyyn valituksia tietyin edellytyksin. Hovioikeudet voivat myös ratkaista asian ilman suullista pääkäsittelyä tai rajoittaa käsittelyä johonkin asian osaan.
Juttu voidaan joutua myös palauttamaan hovioikeudesta uudelleen käsittelyyn käräjäoikeuteen. Esimerkiksi lausumatta jääneet tai uudet vaatimukset taikka uusien seikkojen tutkiminen edellyttävät usein palauttamista, jotta niistä saataisiin ensimmäisen asteen ratkaisu (Jokela, Antti: Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. Oikeudenkäynti III, 2015, s. 784-785). Alla olevassa riidassa oli kysymys sinänsä varsin vähäisestä vaatimuksesta eli parin neliön rakennusoikeudesta. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset mutta perusteli päätöksen puutteellisesti ottamatta huomioon vastaajan väitteitä. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeus ei ole tuomiossaan ottanut lainkaan kantaa asian ratkaisun kannalta keskeiseen kysymykseen siitä, olivatko asianosaiset sopineet rakennusoikeuden luovuttamisesta ja jos olivat, millä ehdoin. Molemmat osapuolet ovat nimenneet tämän riitaisen kysymyksen selvittämiseksi henkilötodistelua, jonka sisältöä ei ole tältä osin selostettu käräjäoikeuden tuomiossa lainkaan. Asian ratkaiseminen edellytti siten todistajien kuulemista uudelleen. Lopputuloksena juttu palautettiin käräjäoikeuteen, jossa joudutaan järjestämään uusi pääkäsittely. Ja tuomion jälkeen asiasta voi uudelleen valittaa hovioikeuteen. Tämä tietysti pitkittää asiaa ja aiheuttaa lisäkustannuksia osapuolille.
Helsingin hovioikeus
Päätös
Antamispäivä 31.8.2016
Nro 1246
Diaarinumero S 15/2074
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Espoon käräjäoikeus 25.6.2015 nro 9843 (liitteenä)
Asia Kiinteistöä koskeva riita
Valittajat Zs ja A
Vastapuoli M
Asian käsittely hovioikeudessa
Jatkokäsittelylupa on myönnetty 16.9.2015.
Valitus
Zs ja A ovat toistaneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteensa ja vaatineet, että M velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa korkoineen. Zs ja A ovat vaatineet, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.
Kanne perustui siihen, että Zs ja A olivat menettäneet rakennusoikeutta. Käräjäoikeus oli virheellisesti samaistanut kantajat ja näiden omistaman talon A ja hylännyt kanteen, sillä perusteella, että rakennusoikeuden menetystä ei ollut kohdistunut taloon A.
Käräjäoikeuden tuomio ei perustunut myöskään siihen, mitä M oli vastauksenaan esittänyt. M oli kiistänyt kanteen väittäen tehneensä kantajien kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän sai käyttää tontin rakennusoikeudesta 25 m2 autotalliinsa ilman korvauksen maksamista. Kanteen hylkäävä tuomio ei kuitenkaan perustunut tähän vastauksessa lausuttuun vaan siihen, että talo A ei ollut menettänyt rakennusoikeuttaan.
Zs ja A eivät olleet missään vaiheessa antaneet Mlle suostumustaan siihen, että he luopuisivat rakennusoikeusneliöistään vastikkeetta. Kun kantajat olivat helmikuuhun 2013 asti omistaneet myös B-talon, jolle ei ollut rakennettu autotallia lainkaan, heillä oli oikeus käyttää puhevaltaa kummankin talon rakennusoikeusneliöiden osalta. Autotallien rakennusoikeus oli A- ja B-talon osalta yhteensä 40 m2. Näin ollen, kun C-talo oli käyttänyt yhteensä 80 m2:n rakennusoikeudesta 25 m2, olivat Zs ja A menettäneet rakennusoikeutta 3,3 m2.
Käräjäoikeuden tuomio oli myös oikeudenkäyntikulujen määrän osalta väärä. Zs ja A oli velvoitettu korvaamaan Mn oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 9.234,60 eurolla korkoineen. M oli vaatinut kulujensa korvaamista vain 8.646,13 eurolla korkoineen. Käräjäoikeus oli siten tuominnut oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi vaadittua enemmän.
Vastaus
M on vaatinut, että valitus hylätään ja Zs ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.
Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Kantajien omistama A-talo ei ollut menettänyt autotallin osalta rakennusoikeutta, koska A-talolla oli 20 m2:n autotalli. Zs ja A eivät voineet esittää vaatimuksia B-talon nimissä, koska he eivät omistaneet sitä. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että he olisivat joutuneet myymään B-taloon oikeuttavat osakkeet epäedullisesti ja että heille olisi tästä syystä aiheutunut Mn korvattavaa vahinkoa. Osapuolet olivat aikanaan sopineet, että M saa tontin rakennusoikeudesta autotalliaan varten 25 m2. Sopimuksen yhteydessä ei ollut sovittu eikä edellytetty, että tästä maksettaisiin korvausta.
Välitoimi ja sen johdosta annetut lausumat
Hovioikeus on valituksessa lausuttuun viitaten lausumapyynnössään 16.6.2016 kiinnittänyt asianosaisten huomiota siihen, että oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentista ilmenevä huomioon ottaen hovioikeuden arvioitavaksi saattoi tulla asian palauttaminen käräjäoikeuteen, ja varannut asianosaisille sen vuoksi tilaisuuden lausua käsityksensä siitä, oliko asia ratkaistavissa hovioikeudessa muutoksenhakuasteena vai palautettava käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Hovioikeuteen 1.7.2016 saapuneessa lausumassaan Zs ja A ovat katsoneet, että asia oli ratkaistavissa hovioikeudessa muutoksenhakuasteena. Asian palauttaminen käräjäoikeuteen ei ollut prosessiekonomisista syistä tarpeen.
Hovioikeuteen 29.6.2016 saapuneessa lausumassaan M on toistanut käsityksensä siitä, että asia oli ratkaistu käräjäoikeudessa oikein ja katsonut, ettei asian palauttaminen ja uudelleen käsittely käräjäoikeudessa ollut sen vuoksi perusteltua. Huomioon ottaen asian taloudellinen arvo ja prosessiekonomiset syyt asia tuli ratkaista hovioikeudessa.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian käsittely käräjäoikeudessa
Zs ja A ovat kanteessaan vaatineet, että M velvoitetaan suorittamaan heille 1.650 euroa korvauksena menetetystä rakennusoikeudesta. Zs ja A ovat perustaneet kanteensa siihen, että M oli ylittänyt Espoossa osoitteessa Pxxxxxtie 3 A sijaitsevalla kiinteistöllä hänelle C-talon omistajana kuuluneen 20 m2:n rakennusoikeuden autotallia rakentaessaan 5 m2:llä. Kun asemakaava oli mahdollistanut 20 m2:n suuruisen autotallin rakentamisen jokaiselle neljälle kiinteistöllä sijaitsevalle talolle, tästä oli seurannut, että kantajat olivat Mn menettelyn seurauksena menettäneet A- ja B-talojen rakennusaikaisina omistajana yhteensä 40 m2:n määräisestä rakennusoikeudestaan 3,3 m2.
M on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Kiistämisen perusteena M on vastauksessaan käräjäoikeudelle vedonnut siihen, että hän oli yhdessä kantajien kanssa nimenomaisesti sopinut siitä, että hän sai käyttää tontin rakennusoikeudesta autotallinsa rakentamiseen sanotut 25 m2 ja että tästä ei ollut sovittu maksettavaksi mitään korvausta.
Vastauksen johdosta antamassaan lausumassa Zs ja A ovat kiistäneet Mn väitteen siitä, että he olisivat suostuneet luovuttamaan Mlle vastikkeetta heille kuuluvaa rakennusoikeutta.
Käräjäoikeuden 10.2.2015 laatimaan yhteenvetoon kirjatut vaatimukset, vastaus ja lausuma perusteineen vastaavat edellä todettua.
Toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn 27.5.2015 käräjäoikeus on tuomiollaan 25.6.2015 hylännyt kanteen. Perusteluissaan käräjäoikeus on todennut kanteen perusteena olevan, että ”kantajat, siis A-talon omistajat ovat menettäneet rakennusoikeuttaan vastaajan väitetyn menettelyn johdosta”. Edelleen käräjäoikeus on todennut pääkäsittelyssä käyneen ilmi, että kantajien edelleen omistama A-talo on saanut tontin neljän talon yhteisestä rakennusoikeudesta 20 m2 autotallia varten. Käräjäoikeus on katsonut kanteen olevan vailla perustetta, koska kanteen perusteena olevaa rakennusoikeuden menetystä ei ollut kohdistunut taloon A.
Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Saman pykälän 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut.
Edellä todetuin tavoin M on vastustanut kannetta käräjäoikeudessa sillä perusteella, että rakennusoikeuden luovutuksesta vastikkeetta oli tehty kantajien kanssa aikanaan nimenomainen sopimus. M ei sen sijaan ole vastustanut kannetta sillä perusteella, että kantajat eivät olleet menettäneet mitään sen vuoksi, että A-taloon oli saatu rakennettua 20 m2:n suuruinen autotalli. Kuten käräjäoikeuden tuomiostakin ilmenee, tämä on ollut yksinomaan todistelussa esille tullut seikka. Käräjäoikeus on siten perustanut tuomionsa seikkaan, johon kanteen vastustamisen tueksi ei ollut vedottu.
Vastauksessaan käräjäoikeudelle M ei ole vedonnut myöskään siihen, ettei kantajilla olisi asiassa puhevaltaa B-talon osalta. Perusteluissaan käräjäoikeus on todennut kantajien tällä hetkellä omistavan vain talon A lausumatta mitään kantajien oikeudesta korvaukseen B-talon rakennusaikaisina omistajina. Näin ollen ne pääsyyt, joihin ratkaisu on perustettu, eivät kaikilta osin ilmene tuomiosta.
Johtopäätökset
Käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti perustaessaan tuomionsa seikkaan, johon ei ollut vedottu ja jättäessään osin lausumatta niistä pääsyistä, joihin kanteen hylkäävä ratkaisu on perustettu.
Oikeusastejärjestyksen periaatteesta seuraa, että hovioikeus ei muutoksenhakuasteena voi itse ratkaista asiaa, jota ei ole asianmukaisesti tutkittu ensimmäisessä asteessa. Esimerkiksi lausumatta jääneet tai uudet vaatimukset taikka uusien seikkojen tutkiminen edellyttävät usein palauttamista, jotta niistä saataisiin ensimmäisen asteen ratkaisu (Jokela, Antti: Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. Oikeudenkäynti III, 2015, s. 784-785).
Käräjäoikeus ei ole tuomiossaan ottanut lainkaan kantaa asian ratkaisun kannalta keskeiseen kysymykseen siitä, olivatko asianosaiset sopineet rakennusoikeuden luovuttamisesta ja jos olivat, millä ehdoin. Molemmat osapuolet ovat nimenneet tämän riitaisen kysymyksen selvittämiseksi henkilötodistelua, jonka sisältöä ei ole tältä osin selostettu käräjäoikeuden tuomiossa lainkaan. Asian ratkaiseminen edellyttää siten todistajien kuulemista uudelleen. Vaikka asianosaiset ovat pyydetyissä lausumissaan katsoneet, että asia on ratkaistavissa hovioikeudessa muutoksenhakuasteena ja vaikka asian taloudellinen intressi on melko vähäinen, hovioikeus katsoo, ettei se voi tässä tilanteessa ottaa asiaa välittömästi ratkaistavakseen vain tarkoituksenmukaisuussyistä viivytyksen tai kustannusten välttämiseksi. Asia on palautettava käräjäoikeuteen uutta käsittelyä varten.
Asian lopputulokseen nähden pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa on ilmeisen tarpeetonta.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan Espoon käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden tulee tämän päätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan ottaa asia viipymättä uudelleen käsiteltäväksi ja siinä laillisesti menetellä.
Käräjäoikeuden on asian ratkaistessaan lausuttava asiassa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 31.10.2016.
Helsingin hovioikeuden puolesta:
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos P. L.
hovioikeudenneuvos T. R.
hovioikeudenneuvos J. J.
Ratkaisu on yksimielinen.
ESPOON KÄRÄJÄOIKEUS
2.8 osasto
TUOMIO 15/9843
Annettu kansliassa
Käräjätuomari K. A.
Kantajat Zs, A,
Vastaaja M,
Asia Kiinteistöä koskeva riita
Vireille 19.12.2013
SELOSTUS ASIASTA
KANNE
Vaatimukset
Kantajat ovat vaatineet, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajille
- korvauksena menetetystä rakennusoikeudesta yhteensä 1.650 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien ja
- korvauksena oikeudenkäyntikuluista 9.234,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.
Perusteet
Kantajat asuvat Espoon kaupungin 22. kaupunginosan korttelissa 286 sijaitsevalla tontilla nro 12 osoitteessa Piispantilantie 3 A Espoo. Kiinteistölle on rakennettu neljä asuinrakennusta, joista kantajat rakennuttivat kaksi. Rakennukset on nimetty A, B, C, ja D - taloiksi. Kantajat asuvat A - talossa. Sittemmin kantajat ovat myyneet talon B.
Kiinteistöllä on kaavan mukaista rakennusoikeutta 521,5 k- m2. Rakennusoikeudenkäytöstä on aikanaan sovittu asemakaavan mukaisesti, että kuhunkin neljään asuinrakennukseen kuuluu 20 m2 suuruinen autotalli. Vastaaja on C - talon omistajana käyttänyt autotallin rakentamiseen rakennusoikeutta 25 m2. Tämän vuoksi talot A, B, ja D eivät ole voineet käyttää täysimääräisesti omaa rakennusoikeuttaan. Kantajien rakennusvaiheessa omistamiin A - ja B - taloon on kuulunut yhteensä 40 m2 rakennusoikeutta autotalleista. Rakennusoikeutta on voitu käyttää kuitenkin vain 36,7 m2 sen vuoksi, että C - talo on käyttänyt A - ja B - talojen rakennusoikeudesta 3,3 m2.
Kantajat eivät ole sopineet vastaajan kanssa siitä, että vastaaja saisi käyttää tontin rakennusoikeudesta 25 m2 omaan talliinsa.
Sen vuoksi, että vastaaja on luvatta ja korvauksetta käyttänyt kantajille kuuluvaa rakennusoikeutta on hänet velvoitettava korvaamaan kantajille vaadittu summa.
Vaaditun korvauksen määrä:
Rakennusoikeuden hinta-arvio perustuu Kiinteistömaailman kiinteistönvälittäjän LKV E. K.n hinta-arvioon.
Hinta-arvio on 500 euroa kerrosneliömetriltä eli 3,3 m2 x 500 euroa eli yhteensä 1.650 euroa.
Oikeudenkäyntikulut:
Vastaajan hävitessä jutun hän on velvollinen korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
VASTAUS
Vaatimukset
Vastaaja on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä kantajien velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 8.646,13 korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.
Perusteet
Asemakaavassa on kyseessä olevalle tontille osoitettu autosuojia varten yhteensä 80 m2. Tontin sisällä omistajat ovat voineet kaikkien omistajien suostumuksella siirtää autotallin rakennusoikeutta toisilleen. Kantajat ovat 26.9.2011 antaneet vastaajalle suostumuksen hakea rakennuslupaa 25 m2 autotallille. Vastaajalle on yhteisen hakemuksen perusteella myönnetty rakennuslupa 25 m2 autotallin rakentamiseen 24.10.2011.
Kun asianosaiset ovat sopineet, että vastaaja saa käyttää tontin rakennusoikeudesta 25 m2 omaan autotalliinsa ja, kun korvauksesta ei ole sovittu, kanne on hylättävä.
Vaaditun korvauksen määrä:
Korvaus kiistetään myös määrältään.
Oikeudenkäyntikulut:
Kantajien hävitessä jutun he ovat velvollisia korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
TODISTELU
Kirjalliset todisteet
Kantaja
K1. Sähköposti 8.5.2013 J. Ä. - Zs
K2. Sähköposti 7.12.2013 Zs - H. H.
K3. Sähköposti 9.1.2013 Zs
K4. Rakentamisoikeuden luovuttaminen
K5. Sähköposti 18.12.2012 J. M - H. H.
K6. Kiinteistömaailman hinta-arvio
Vastaaja
V1. Hallinnanjakosopimus
V2. Valtakirja
V3. Lupahakemus
V4. Rakennusvalvontakeskuksen päätös
V5. Valtakirja rakennuslupa-asioiden hoitamiseen
V6. Kiinteistön hallinnanjakosopimus
V7. Sähköposti 18.12.2012 H. Hetttnen -J. M
Henkilötodistelu
Kantaja
Zs,
todistelutarkoituksessa J. Ä.
H. H.
E. K.
Vastaaja
J. M.
H. H.
Käräjäoikeuden ratkaisu
Perustelut
Kanne perustuu siihen, että kantajat katsovat vastaajan luvatta ja korvauksetta käyttäneen kantajille kuuluvaa rakennusoikeutta siten, että A- ja B- taloihin kuuluneesta rakennusoikeudesta, jota yhteensä oli 40 m2, on voitu käyttää vain 36,7 m2. Kantajat ovat aiemmin omistaneet molemmat talot A:n ja B:n.
Mitä tulee asialegitimaatioon, eli oikeutukseen prosessata asianosaisena siis omissa nimissään, oikeudenkäyntiin saatetusta vaateesta, käräjäoikeus toteaa, että pelkkä kantajien väite heillä olevasta oikeudesta vastaajaa vastaan synnyttää sekä kantajalle, että vastaajalle asialegitimaation.
Tällä hetkellä kantajat omistavat vain talon A. Kantajat ovat tässä jutussa väittäneet vastaajan luvatta käyttäneen kantajille kuuluvaa rakennusoikeutta, mikä väite on synnyttänyt jutun osapuolille asialegitimaation.
Kanteen perusteena siis on, että kantajat, siis A- talon omistajat ovat menettäneet rakennusoikeuttaan vastaajan väitetyn menettelyn johdosta.
Jutun pääkäsittelyssä on käynyt ilmi, että A-talo on saanut tontilla olleiden neljän talon yhteisestä rakennusoikeudesta 20 m2 autotallia varten ja lisäksi 11,7 m2 varastotilaa varten. Tästä ovat kertoneet yhtäpitävästi Zs ja todistaja H. H. Näiden kertomusten totuudellisuuden epäilemiseen ei ole ilmennyt mitään syytä. Näin ollen kanteen perusteena olevaa rakennusoikeuden menetystä ei ole kohdistunut taloon A. Kanne on tämän vuoksi vailla perustetta.
Sen vuoksi, että kantajat/ talo A ei ole menettänyt rakennusoikeutta, ei jutussa todistelun kohteena olevilla seikoilla ole merkitystä. Kantajat eivät ole luopuneet heille laskennallisesti kuuluvasta osuudesta rakennusoikeutta, koska he eivät ole luopuneet mistään talon A osalta. Rakennusoikeuden hinnallakaan ei ole merkitystä, koska kanne koskee kantajien menetettyä rakennusoikeutta, mitä ei siis ole.
Kanne on edellä kerrotuilla perusteilla jäänyt toteennäyttämättä ja tulee hylätä.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Zs ja A velvoitetaan suorittamaan Mlle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 9.234,60 euroa
korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.
Riita-asiat käsitellään periaatteessa kahdessa oikeusasteessa, käräjäoikeudessa ja sen jälkeen hovioikeudessa. Korkeimpaan oikeuteen otetaan käsittelyyn vain hyvin harvoja asioita. Tosin myös hovioikeudet voivat olla ottamatta käsittelyyn valituksia tietyin edellytyksin. Hovioikeudet voivat myös ratkaista asian ilman suullista pääkäsittelyä tai rajoittaa käsittelyä johonkin asian osaan.
Juttu voidaan joutua myös palauttamaan hovioikeudesta uudelleen käsittelyyn käräjäoikeuteen. Esimerkiksi lausumatta jääneet tai uudet vaatimukset taikka uusien seikkojen tutkiminen edellyttävät usein palauttamista, jotta niistä saataisiin ensimmäisen asteen ratkaisu (Jokela, Antti: Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. Oikeudenkäynti III, 2015, s. 784-785). Alla olevassa riidassa oli kysymys sinänsä varsin vähäisestä vaatimuksesta eli parin neliön rakennusoikeudesta. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset mutta perusteli päätöksen puutteellisesti ottamatta huomioon vastaajan väitteitä. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeus ei ole tuomiossaan ottanut lainkaan kantaa asian ratkaisun kannalta keskeiseen kysymykseen siitä, olivatko asianosaiset sopineet rakennusoikeuden luovuttamisesta ja jos olivat, millä ehdoin. Molemmat osapuolet ovat nimenneet tämän riitaisen kysymyksen selvittämiseksi henkilötodistelua, jonka sisältöä ei ole tältä osin selostettu käräjäoikeuden tuomiossa lainkaan. Asian ratkaiseminen edellytti siten todistajien kuulemista uudelleen. Lopputuloksena juttu palautettiin käräjäoikeuteen, jossa joudutaan järjestämään uusi pääkäsittely. Ja tuomion jälkeen asiasta voi uudelleen valittaa hovioikeuteen. Tämä tietysti pitkittää asiaa ja aiheuttaa lisäkustannuksia osapuolille.
Helsingin hovioikeus
Päätös
Antamispäivä 31.8.2016
Nro 1246
Diaarinumero S 15/2074
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Espoon käräjäoikeus 25.6.2015 nro 9843 (liitteenä)
Asia Kiinteistöä koskeva riita
Valittajat Zs ja A
Vastapuoli M
Asian käsittely hovioikeudessa
Jatkokäsittelylupa on myönnetty 16.9.2015.
Valitus
Zs ja A ovat toistaneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteensa ja vaatineet, että M velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa korkoineen. Zs ja A ovat vaatineet, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.
Kanne perustui siihen, että Zs ja A olivat menettäneet rakennusoikeutta. Käräjäoikeus oli virheellisesti samaistanut kantajat ja näiden omistaman talon A ja hylännyt kanteen, sillä perusteella, että rakennusoikeuden menetystä ei ollut kohdistunut taloon A.
Käräjäoikeuden tuomio ei perustunut myöskään siihen, mitä M oli vastauksenaan esittänyt. M oli kiistänyt kanteen väittäen tehneensä kantajien kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän sai käyttää tontin rakennusoikeudesta 25 m2 autotalliinsa ilman korvauksen maksamista. Kanteen hylkäävä tuomio ei kuitenkaan perustunut tähän vastauksessa lausuttuun vaan siihen, että talo A ei ollut menettänyt rakennusoikeuttaan.
Zs ja A eivät olleet missään vaiheessa antaneet Mlle suostumustaan siihen, että he luopuisivat rakennusoikeusneliöistään vastikkeetta. Kun kantajat olivat helmikuuhun 2013 asti omistaneet myös B-talon, jolle ei ollut rakennettu autotallia lainkaan, heillä oli oikeus käyttää puhevaltaa kummankin talon rakennusoikeusneliöiden osalta. Autotallien rakennusoikeus oli A- ja B-talon osalta yhteensä 40 m2. Näin ollen, kun C-talo oli käyttänyt yhteensä 80 m2:n rakennusoikeudesta 25 m2, olivat Zs ja A menettäneet rakennusoikeutta 3,3 m2.
Käräjäoikeuden tuomio oli myös oikeudenkäyntikulujen määrän osalta väärä. Zs ja A oli velvoitettu korvaamaan Mn oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 9.234,60 eurolla korkoineen. M oli vaatinut kulujensa korvaamista vain 8.646,13 eurolla korkoineen. Käräjäoikeus oli siten tuominnut oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi vaadittua enemmän.
Vastaus
M on vaatinut, että valitus hylätään ja Zs ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.
Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Kantajien omistama A-talo ei ollut menettänyt autotallin osalta rakennusoikeutta, koska A-talolla oli 20 m2:n autotalli. Zs ja A eivät voineet esittää vaatimuksia B-talon nimissä, koska he eivät omistaneet sitä. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että he olisivat joutuneet myymään B-taloon oikeuttavat osakkeet epäedullisesti ja että heille olisi tästä syystä aiheutunut Mn korvattavaa vahinkoa. Osapuolet olivat aikanaan sopineet, että M saa tontin rakennusoikeudesta autotalliaan varten 25 m2. Sopimuksen yhteydessä ei ollut sovittu eikä edellytetty, että tästä maksettaisiin korvausta.
Välitoimi ja sen johdosta annetut lausumat
Hovioikeus on valituksessa lausuttuun viitaten lausumapyynnössään 16.6.2016 kiinnittänyt asianosaisten huomiota siihen, että oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentista ilmenevä huomioon ottaen hovioikeuden arvioitavaksi saattoi tulla asian palauttaminen käräjäoikeuteen, ja varannut asianosaisille sen vuoksi tilaisuuden lausua käsityksensä siitä, oliko asia ratkaistavissa hovioikeudessa muutoksenhakuasteena vai palautettava käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Hovioikeuteen 1.7.2016 saapuneessa lausumassaan Zs ja A ovat katsoneet, että asia oli ratkaistavissa hovioikeudessa muutoksenhakuasteena. Asian palauttaminen käräjäoikeuteen ei ollut prosessiekonomisista syistä tarpeen.
Hovioikeuteen 29.6.2016 saapuneessa lausumassaan M on toistanut käsityksensä siitä, että asia oli ratkaistu käräjäoikeudessa oikein ja katsonut, ettei asian palauttaminen ja uudelleen käsittely käräjäoikeudessa ollut sen vuoksi perusteltua. Huomioon ottaen asian taloudellinen arvo ja prosessiekonomiset syyt asia tuli ratkaista hovioikeudessa.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian käsittely käräjäoikeudessa
Zs ja A ovat kanteessaan vaatineet, että M velvoitetaan suorittamaan heille 1.650 euroa korvauksena menetetystä rakennusoikeudesta. Zs ja A ovat perustaneet kanteensa siihen, että M oli ylittänyt Espoossa osoitteessa Pxxxxxtie 3 A sijaitsevalla kiinteistöllä hänelle C-talon omistajana kuuluneen 20 m2:n rakennusoikeuden autotallia rakentaessaan 5 m2:llä. Kun asemakaava oli mahdollistanut 20 m2:n suuruisen autotallin rakentamisen jokaiselle neljälle kiinteistöllä sijaitsevalle talolle, tästä oli seurannut, että kantajat olivat Mn menettelyn seurauksena menettäneet A- ja B-talojen rakennusaikaisina omistajana yhteensä 40 m2:n määräisestä rakennusoikeudestaan 3,3 m2.
M on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Kiistämisen perusteena M on vastauksessaan käräjäoikeudelle vedonnut siihen, että hän oli yhdessä kantajien kanssa nimenomaisesti sopinut siitä, että hän sai käyttää tontin rakennusoikeudesta autotallinsa rakentamiseen sanotut 25 m2 ja että tästä ei ollut sovittu maksettavaksi mitään korvausta.
Vastauksen johdosta antamassaan lausumassa Zs ja A ovat kiistäneet Mn väitteen siitä, että he olisivat suostuneet luovuttamaan Mlle vastikkeetta heille kuuluvaa rakennusoikeutta.
Käräjäoikeuden 10.2.2015 laatimaan yhteenvetoon kirjatut vaatimukset, vastaus ja lausuma perusteineen vastaavat edellä todettua.
Toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn 27.5.2015 käräjäoikeus on tuomiollaan 25.6.2015 hylännyt kanteen. Perusteluissaan käräjäoikeus on todennut kanteen perusteena olevan, että ”kantajat, siis A-talon omistajat ovat menettäneet rakennusoikeuttaan vastaajan väitetyn menettelyn johdosta”. Edelleen käräjäoikeus on todennut pääkäsittelyssä käyneen ilmi, että kantajien edelleen omistama A-talo on saanut tontin neljän talon yhteisestä rakennusoikeudesta 20 m2 autotallia varten. Käräjäoikeus on katsonut kanteen olevan vailla perustetta, koska kanteen perusteena olevaa rakennusoikeuden menetystä ei ollut kohdistunut taloon A.
Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Saman pykälän 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut.
Edellä todetuin tavoin M on vastustanut kannetta käräjäoikeudessa sillä perusteella, että rakennusoikeuden luovutuksesta vastikkeetta oli tehty kantajien kanssa aikanaan nimenomainen sopimus. M ei sen sijaan ole vastustanut kannetta sillä perusteella, että kantajat eivät olleet menettäneet mitään sen vuoksi, että A-taloon oli saatu rakennettua 20 m2:n suuruinen autotalli. Kuten käräjäoikeuden tuomiostakin ilmenee, tämä on ollut yksinomaan todistelussa esille tullut seikka. Käräjäoikeus on siten perustanut tuomionsa seikkaan, johon kanteen vastustamisen tueksi ei ollut vedottu.
Vastauksessaan käräjäoikeudelle M ei ole vedonnut myöskään siihen, ettei kantajilla olisi asiassa puhevaltaa B-talon osalta. Perusteluissaan käräjäoikeus on todennut kantajien tällä hetkellä omistavan vain talon A lausumatta mitään kantajien oikeudesta korvaukseen B-talon rakennusaikaisina omistajina. Näin ollen ne pääsyyt, joihin ratkaisu on perustettu, eivät kaikilta osin ilmene tuomiosta.
Johtopäätökset
Käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti perustaessaan tuomionsa seikkaan, johon ei ollut vedottu ja jättäessään osin lausumatta niistä pääsyistä, joihin kanteen hylkäävä ratkaisu on perustettu.
Oikeusastejärjestyksen periaatteesta seuraa, että hovioikeus ei muutoksenhakuasteena voi itse ratkaista asiaa, jota ei ole asianmukaisesti tutkittu ensimmäisessä asteessa. Esimerkiksi lausumatta jääneet tai uudet vaatimukset taikka uusien seikkojen tutkiminen edellyttävät usein palauttamista, jotta niistä saataisiin ensimmäisen asteen ratkaisu (Jokela, Antti: Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. Oikeudenkäynti III, 2015, s. 784-785).
Käräjäoikeus ei ole tuomiossaan ottanut lainkaan kantaa asian ratkaisun kannalta keskeiseen kysymykseen siitä, olivatko asianosaiset sopineet rakennusoikeuden luovuttamisesta ja jos olivat, millä ehdoin. Molemmat osapuolet ovat nimenneet tämän riitaisen kysymyksen selvittämiseksi henkilötodistelua, jonka sisältöä ei ole tältä osin selostettu käräjäoikeuden tuomiossa lainkaan. Asian ratkaiseminen edellyttää siten todistajien kuulemista uudelleen. Vaikka asianosaiset ovat pyydetyissä lausumissaan katsoneet, että asia on ratkaistavissa hovioikeudessa muutoksenhakuasteena ja vaikka asian taloudellinen intressi on melko vähäinen, hovioikeus katsoo, ettei se voi tässä tilanteessa ottaa asiaa välittömästi ratkaistavakseen vain tarkoituksenmukaisuussyistä viivytyksen tai kustannusten välttämiseksi. Asia on palautettava käräjäoikeuteen uutta käsittelyä varten.
Asian lopputulokseen nähden pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa on ilmeisen tarpeetonta.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan Espoon käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden tulee tämän päätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan ottaa asia viipymättä uudelleen käsiteltäväksi ja siinä laillisesti menetellä.
Käräjäoikeuden on asian ratkaistessaan lausuttava asiassa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 31.10.2016.
Helsingin hovioikeuden puolesta:
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos P. L.
hovioikeudenneuvos T. R.
hovioikeudenneuvos J. J.
Ratkaisu on yksimielinen.
ESPOON KÄRÄJÄOIKEUS
2.8 osasto
TUOMIO 15/9843
Annettu kansliassa
Käräjätuomari K. A.
Kantajat Zs, A,
Vastaaja M,
Asia Kiinteistöä koskeva riita
Vireille 19.12.2013
SELOSTUS ASIASTA
KANNE
Vaatimukset
Kantajat ovat vaatineet, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajille
- korvauksena menetetystä rakennusoikeudesta yhteensä 1.650 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien ja
- korvauksena oikeudenkäyntikuluista 9.234,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.
Perusteet
Kantajat asuvat Espoon kaupungin 22. kaupunginosan korttelissa 286 sijaitsevalla tontilla nro 12 osoitteessa Piispantilantie 3 A Espoo. Kiinteistölle on rakennettu neljä asuinrakennusta, joista kantajat rakennuttivat kaksi. Rakennukset on nimetty A, B, C, ja D - taloiksi. Kantajat asuvat A - talossa. Sittemmin kantajat ovat myyneet talon B.
Kiinteistöllä on kaavan mukaista rakennusoikeutta 521,5 k- m2. Rakennusoikeudenkäytöstä on aikanaan sovittu asemakaavan mukaisesti, että kuhunkin neljään asuinrakennukseen kuuluu 20 m2 suuruinen autotalli. Vastaaja on C - talon omistajana käyttänyt autotallin rakentamiseen rakennusoikeutta 25 m2. Tämän vuoksi talot A, B, ja D eivät ole voineet käyttää täysimääräisesti omaa rakennusoikeuttaan. Kantajien rakennusvaiheessa omistamiin A - ja B - taloon on kuulunut yhteensä 40 m2 rakennusoikeutta autotalleista. Rakennusoikeutta on voitu käyttää kuitenkin vain 36,7 m2 sen vuoksi, että C - talo on käyttänyt A - ja B - talojen rakennusoikeudesta 3,3 m2.
Kantajat eivät ole sopineet vastaajan kanssa siitä, että vastaaja saisi käyttää tontin rakennusoikeudesta 25 m2 omaan talliinsa.
Sen vuoksi, että vastaaja on luvatta ja korvauksetta käyttänyt kantajille kuuluvaa rakennusoikeutta on hänet velvoitettava korvaamaan kantajille vaadittu summa.
Vaaditun korvauksen määrä:
Rakennusoikeuden hinta-arvio perustuu Kiinteistömaailman kiinteistönvälittäjän LKV E. K.n hinta-arvioon.
Hinta-arvio on 500 euroa kerrosneliömetriltä eli 3,3 m2 x 500 euroa eli yhteensä 1.650 euroa.
Oikeudenkäyntikulut:
Vastaajan hävitessä jutun hän on velvollinen korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
VASTAUS
Vaatimukset
Vastaaja on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä kantajien velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 8.646,13 korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.
Perusteet
Asemakaavassa on kyseessä olevalle tontille osoitettu autosuojia varten yhteensä 80 m2. Tontin sisällä omistajat ovat voineet kaikkien omistajien suostumuksella siirtää autotallin rakennusoikeutta toisilleen. Kantajat ovat 26.9.2011 antaneet vastaajalle suostumuksen hakea rakennuslupaa 25 m2 autotallille. Vastaajalle on yhteisen hakemuksen perusteella myönnetty rakennuslupa 25 m2 autotallin rakentamiseen 24.10.2011.
Kun asianosaiset ovat sopineet, että vastaaja saa käyttää tontin rakennusoikeudesta 25 m2 omaan autotalliinsa ja, kun korvauksesta ei ole sovittu, kanne on hylättävä.
Vaaditun korvauksen määrä:
Korvaus kiistetään myös määrältään.
Oikeudenkäyntikulut:
Kantajien hävitessä jutun he ovat velvollisia korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
TODISTELU
Kirjalliset todisteet
Kantaja
K1. Sähköposti 8.5.2013 J. Ä. - Zs
K2. Sähköposti 7.12.2013 Zs - H. H.
K3. Sähköposti 9.1.2013 Zs
K4. Rakentamisoikeuden luovuttaminen
K5. Sähköposti 18.12.2012 J. M - H. H.
K6. Kiinteistömaailman hinta-arvio
Vastaaja
V1. Hallinnanjakosopimus
V2. Valtakirja
V3. Lupahakemus
V4. Rakennusvalvontakeskuksen päätös
V5. Valtakirja rakennuslupa-asioiden hoitamiseen
V6. Kiinteistön hallinnanjakosopimus
V7. Sähköposti 18.12.2012 H. Hetttnen -J. M
Henkilötodistelu
Kantaja
Zs,
todistelutarkoituksessa J. Ä.
H. H.
E. K.
Vastaaja
J. M.
H. H.
Käräjäoikeuden ratkaisu
Perustelut
Kanne perustuu siihen, että kantajat katsovat vastaajan luvatta ja korvauksetta käyttäneen kantajille kuuluvaa rakennusoikeutta siten, että A- ja B- taloihin kuuluneesta rakennusoikeudesta, jota yhteensä oli 40 m2, on voitu käyttää vain 36,7 m2. Kantajat ovat aiemmin omistaneet molemmat talot A:n ja B:n.
Mitä tulee asialegitimaatioon, eli oikeutukseen prosessata asianosaisena siis omissa nimissään, oikeudenkäyntiin saatetusta vaateesta, käräjäoikeus toteaa, että pelkkä kantajien väite heillä olevasta oikeudesta vastaajaa vastaan synnyttää sekä kantajalle, että vastaajalle asialegitimaation.
Tällä hetkellä kantajat omistavat vain talon A. Kantajat ovat tässä jutussa väittäneet vastaajan luvatta käyttäneen kantajille kuuluvaa rakennusoikeutta, mikä väite on synnyttänyt jutun osapuolille asialegitimaation.
Kanteen perusteena siis on, että kantajat, siis A- talon omistajat ovat menettäneet rakennusoikeuttaan vastaajan väitetyn menettelyn johdosta.
Jutun pääkäsittelyssä on käynyt ilmi, että A-talo on saanut tontilla olleiden neljän talon yhteisestä rakennusoikeudesta 20 m2 autotallia varten ja lisäksi 11,7 m2 varastotilaa varten. Tästä ovat kertoneet yhtäpitävästi Zs ja todistaja H. H. Näiden kertomusten totuudellisuuden epäilemiseen ei ole ilmennyt mitään syytä. Näin ollen kanteen perusteena olevaa rakennusoikeuden menetystä ei ole kohdistunut taloon A. Kanne on tämän vuoksi vailla perustetta.
Sen vuoksi, että kantajat/ talo A ei ole menettänyt rakennusoikeutta, ei jutussa todistelun kohteena olevilla seikoilla ole merkitystä. Kantajat eivät ole luopuneet heille laskennallisesti kuuluvasta osuudesta rakennusoikeutta, koska he eivät ole luopuneet mistään talon A osalta. Rakennusoikeuden hinnallakaan ei ole merkitystä, koska kanne koskee kantajien menetettyä rakennusoikeutta, mitä ei siis ole.
Kanne on edellä kerrotuilla perusteilla jäänyt toteennäyttämättä ja tulee hylätä.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Zs ja A velvoitetaan suorittamaan Mlle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 9.234,60 euroa
korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.