Vastaako myyjä ennen omistusoikeuden siirtymistä kasvavista putkiremonttikustannuksista?

Myyjät olivat myyneet 22.11.2011 allekirjoitetulla kauppakirjalla asunto-osakkeet ostajille 420.000 euron kauppahintaan. Omistusoikeus siirtyi 22.5.2012 ja hallintaoikeus 5.6.2012. Myyjät olivat ilmoittaneet putkiremontin hinnaksi 10.000€ ja se oli kirjattu kauppakirjaan. Kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen ilmeni, että kustannukset nousivat kaiken kaikkiaan n. 8000 euroa.

Ostajat väittivät, että myyjä vastasi omistusoikeuden siirtymiseen asti tietoon tulevista putkiremonttikustannuksista. Myyjä vetosi siihen, että kaupantekohetki oli kauppakirjan allekirjoitushetki ja silloin heillä ollut tieto oli ilmoitettu oikein. Lisäksi he vetosivat siihen, että virhe oli vähäinen eli noin 1,8 prosenttia kauppahinnasta eikä ole vaikuttanut kauppaan ennakkopäätöksessä KKO 1991:31 todetulla tavalla. Lisäksi myyjät vetosivat siihen, että kauppakirjaan oli kirjoitettu vastuunrajoitusehto sellaisista korjaus- ja perusparannuskustannuksista, jotka päätetään kaupanteon jälkeen.

Käräjäoikeus katsoi, että kaupantekopäivä oli omistusoikeuden siirtyminen viitaten vaaranvastuuseen ja laatuvirhettä koskevaan lainkohtaan ja tuomitsi myyjät maksamaan ostajille 7.800 hinnanalennusta koska korkeampi putkiremonttikustannus oli tullut ennen omistusoikeuden siirtymistä myyjän tietoon.

Käräjäoikeus katsoi, että vastuunrajoitusehto ei voi koskea putkiremonttia, koska putkiremontista on kauppakirjassa nimenomainen erillinen maininta. Lisäksi vastuunrajoitusehdossa on todettu, ettei se sovellu, jos myyjä on antanut kaupantekohetkellä vireillä olevista korjaushankkeista väärää tai puutteellista tietoa.

Hovioikeus myönsi asiassa jatkokäsittelyluvan. Asiassa ei pidetty suullista pääkäsittelyä. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos riita-asiassa asianosainen sitä vaatii. Saman pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

Hovioikeus totesi, että käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden kertomusten sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomiosta, eikä kertomusten sisältöä ole riitautettu hovioikeudessa. Valituksessa käräjäoikeuden tuomion muuttamiseksi esitettyihin perusteisiin nähden pääkäsittelyn toimittamisella ei ole saatavissa asian ratkaisemiseen vaikuttavaa selvitystä. Asiassa on keskeisesti kysymys oikeudellisesta arvioinnista riidattomista seikoista ja kirjallisista todisteista tehtävien johtopäätösten perusteella. Muutoinkin käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta voidaan tässä tapauksessa varmistautua ottamatta sitä vastaan pääkäsittelyssä hovioikeudessa. Pääkäsittelyn toimittaminen on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi tarpeetonta ja sitä koskeva pyyntö hylätään.

Kaupantekohetkestä hovioikeus totesi seuraavaa:

Asuntokauppalaissa tai sen esitöissä ei ole nimenomaisesti määritelty, mitä kaupantekohetkellä tarkoitetaan. Asuntokauppalain 6 luvun 4 §:n osalta hallituksen esityksen (HE 14/1994 vp s. 128) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että myyjä ja ostaja saattavat esimerkiksi sopia, että omistusoikeus kaupan kohteeseen samoin kuin asunnon hallintaoikeus siirtyvät jo kaupantekoajankohtana tai pian sen jälkeen, vaikka osa kauppahinnasta on maksettava vasta myöhemmin. Tästä ilmenee, että omistusoikeuden ja hallintaoikeuden voidaan sopia siirtyvän ostajalle kaupantekohetkellä tai myöhemmin, eikä kaupantekohetkenä ole pidettävä omistusoikeuden siirtymishetkeä. Vastaavasti kiinteistön kauppaa koskevan maakaaren esitöissä (HE 120/1994 vp s. 42) todetaan, että myyjä ja ostaja voivat kauppakirjassa sopia, että omistusoikeus kiinteistöön siirtyy vasta kaupantekohetken jälkeen. Edelleen kiinteistön sopimuksenmukaisuuden todetaan määräytyvän kaupantekohetken mukaan ja kauppakirjan allekirjoittamiseen saakka myyjä voi antamillaan tiedoilla ja selvityksillä vaikuttaa ostajan käsitykseen kaupan kohteesta. Kaupantekohetki on siten sidoksissa kauppakirjan allekirjoittamiseen. Myös oikeuskirjallisuudessa on todettu, että kaupantekohetkellä tarkoitetaan sitovan ja lopullisen kauppakirjan allekirjoitushetkeä. (Matti Myrsky: Oman asunnon luovutusvoiton verokysymyksiä. Defensor Legis 2008/5, s. 827). Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että kaupantekohetkenä on pidettävä kauppakirjan allekirjoitushetkeä.

Itse taloudellisen virheen osalta hovioikeus totesi:

Lain esitöiden (HE 14/1994 vp s. 111) uuden asunnon kauppaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, joihin käytettyjen asuntojen kauppaa koskevan 6 luvun 20 §:n perusteluissa viitataan, todetaan, että jos kauppa tehdään sellaisessa vaiheessa, että täsmällisiä tietoja asumiskustannuksista ei ole käytettävissä, myyjän vastuuta arvioitaessa on luonnollisesti otettava huomioon, että annettu tieto on ollut luonteeltaan arvio. Harkittaessa, voidaanko annettua tietoa pitää virheellisenä tai harhaanjohtavana, on tällöin pidettävä silmällä, onko arvio kaupantekoajankohtana vallinnut ja silloin ennakoitavissa ollut tilanne huomioon ottaen ollut asianmukainen.

Ottaen huomioon suunnittelukustannusten osuus 6.950 euroa ilman arvonlisäveroa myyjien arvio kerätyistä varoista on lähes vastannut määrää, jonka asunto-osakeyhtiö oli todellisuudessa jo kerännyt osakkailta tulevaa putkiremonttia varten. Isännöitsijäntodistuksesta on luettavissa, että putkiremontti oli ollut kaupantekohetkellä suunnitteluvaiheessa. Edelleen kauppakirjan sanamuodoista "noin" ja "arvioitu" ilmenee, että kyseessä on ollut vasta arvio kustannuksista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että myyjien ostajille kaupantekohetkellä antama tieto putkiremontin aiheuttamista lisäkuluista on tuolloin vallinneet olosuhteet ja ennakoitavissa ollut tilanne huomioon ottaen ollut asianmukaista, eivätkä myyjät olleet antaneet ostajille asuntokauppalain 6 luvun 20§:ssä tarkoitettua virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Näyttämättä on myös jäänyt, että myyjät olisivat ennen kaupantekoa jättäneet antamatta ostajille tiedon asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista. Sillä seikalla, että myyjät ovat ennen kohteen omistusoikeuden siirtymistä saaneet 31.3.2012 pidetyssä yhtiökokouksessa tietää putkiremontin kustannusten voivan ylittää heidän ostajille kaupantekohetkellä antaman arvion, ei ole asiassa merkitystä arvioitaessa myyjien velvollisuutta suorittaa asuntokaupan hinnanalennusta kanteessa esitetyllä perusteella. Siten ostajien kanne asuntokaupan hinnanalennuksesta myyjien tiedonantovirheeseen perustettuna on hylättävä ja myyjien valitus hyväksyttävä.

Myyjien oikeudenkäyntikulut olivat alioikeudessa 14.000 ja hovioikeudessa 3.300, ostajilla 10.800 ja 2.400€.

Jutun hävinneet ostajat velvoitettiin hovioikeudessa maksamaan myyjille oikeudenkäyntikuluja alioikeudessa syntyneistä kohtuulliseksi harkitut 10.000 ja hovioikeuden 3272€. Tämäkin juttu olisi voitu hyvin ajaa kuluttajariitalautakunnassa.

Helsingin hovioikeus Tuomio Nro 117

Antamispäivä

28.1.2016



Diaarinumero

S 15/962

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Espoon käräjäoikeus 25.2.2015 nro 3341 (liitteenä)

Asia

Irtaimen kauppahinnan alentaminen

Valittajat

E. Tnen

T. Tnen

Vastapuolet

S. Uo

T. Uo

Asian käsittely hovioikeudessa

E. Tselle ja T. Tselle on myönnetty jatkokäsittelylupa 8.6.2015.



Valitus

E. Tnen ja T. Tnen (jäljempänä yhdessä myyjät) ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että S. Uo ja T. Uo (jäljempänä yhdessä ostajat) velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 14.036,80 eurolla ja hovioikeudessa 3.273,60 eurolla, molemmat määrät korkoineen. Toissijaisesti myyjät ovat vaatineet, että hinnanalennuksen määrä alennetaan 3.909,63 euroksi tai ainakin 5.392,20 euroksi ja asianosaiset velvoitetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n perusteella vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan tai että maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla ainakin alennetaan puoleen vaaditusta määrästä.

Myyjien antama arvio putkiremontin aiheuttamasta 10.000 euron lisäkulusta oli perustunut siihen tietoon, joka oli ollut heidän saatavissaan marraskuussa 2011, eikä arvio ollut tuolloin ollut virheellinen. Käräjäoikeus oli tulkinnut taloudellista virhevastuuta koskevia asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n edellytyksiä virheellisesti ja myyjien vastuun liian laajaksi. Asuntokauppa oli tehty tilanteessa, jossa täsmällisiä tietoja putkiremontin toteuttamistavasta ja sen kustannuksista ei ollut ollut käytettävissä. Myyjien antama tieto remontin kustannuksista oli ollut pelkästään karkea arvio. Asuntokauppa oli tehty 22.11.2011 ja myyjien virhevastuuta tuli arvioida tuolloin putki remontista käytettävissä olevien tietojen perusteella. Asunto-osakeyhtiön hallitus oli tiedottanut 23.11.2012 päivätyllä tiedotteella osakkaille 10.11.2012 tehtyjen päätösten, esitettyjen laskelmien ja kirjanpitotietojen pohjalta putkiremontin kokonaisurakkasumman sekä kunkin osakkaan osuuden remontista. Kokonaiskustannusten määrä oli ollut asunto-osakeyhtiön hallituksenkin tiedossa vasta yli vuosi kaupanteon jälkeen. Myyjien tietoisuus putkiremontin kustannuksista oli perustunut ennen kauppaa 2.5.2011 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa isännöitsijältä ja LVI- suunnittelijalta saatuun arvioon ja selvityksiin. Tiedonkulku oli asunto-osakeyhtiössä hoidettu isännöitsijän toimesta osakkaille puutteellisesti ja hitaasti. Myyjillä ei ollut ollut todellista ja tarkkaa tietoa putkiremontin kustannuksista ennen omistusoikeuden siirtymistä ostajille 22.5.2012.

Käräjäoikeus ei ollut myyjän virhevastuuta arvioidessaan huomioinut kauppaa edeltäneitä tapahtumia, jotka olivat olleet perusteena putkiremonttia koskevan kustannusarvion kirjaamiselle kauppakirjaan. Myyjät olivat yhdessä muiden osakkaiden kanssa hyväksyneet 15.10.2010 päivätyn ylimääräisen yhtiökokouspöytäkirjan mukaisesti putkiremontin suunnittelukustannuksiksi yhteensä 6.950 euroa. Tämän jälkeen LVI-suunnittelusta vastannut Actus Oy:n edustaja oli asunto-osakeyhtiön varsinaisessa yhtiökokouksessa 2.5.2011 kertonut asunto-osakeyhtiön vesi-, viemäri- ja lämpöjohtoremontin suunnittelusta. Kokouspöytäkirjan mukaan viemäriputket oli suunniteltu saneerattavaksi pinnoituksella ja käyttövesien sekä lämpöpattereiden putket oli suunniteltu uusittaviksi kokonaan. Edelleen pöytäkirjan mukaan kylpyhuoneet viemäreineen oli ollut tarkoitus uudistaa kokonaan lukuun ottamatta asuntoa D, jonka kylpyhuone oli jo uusittu vesivahingon korjaustöiden yhteydessä. Pöytäkirjaan oli kirjattu, että alustavien arvioiden mukaan remontin kokonaiskustannus oli noin 100.000 euroa ja että LVI-suunnitelmakuvat valmistuvat alkukesällä, minkä jälkeen pyydetään tarjouksia eri urakoitsijoilta. Toukokuun 22. päivänä 2011 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa remontti oli päätetty toteuttaa kesällä 2012.

Kaupantekohetkellä myyjillä oli siten ollut käytettävissään edellä mainitun pöytäkirjan mukaiset tiedot suunnitteluasteella olleesta putkiremontista ja sen puoli vuotta aikaisemmin eli 2.5.2011 arvioiduista kustannuksista. Toinen myyjistä oli oman asuntonsa kylpyhuoneen saneerauksen yhteydessä keskustellut eri urakoitsijoiden kanssa mahdollisen putkiremontin kustannuksista, joiden oli arvioitu olevan 60.000 ja 90.000 euron välillä. Hän oli tiennyt, että asunto-osakeyhtiö oli kerännyt varoja putkiremonttia varten ja arvioinut käytettävissään olevien tietojen perusteella kerättyjen varojen määräksi noin 60.000 euroa. Lopullinen toteutunut varojen määrä oli ollut 53.116,30 euroa. Asunto-osakeyhtiön isännöitsijän mukaan marraskuussa 2011 ainoa käytettävissä ollut arvio putkiremontin kustannuksista oli ollut LVI-suunnittelijan toukokuussa 2011 antama arvio 100.000 euroa.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä kauppasopimuksen ehtojen sopimusoikeudellinen tulkinta erityisesti taloudellisen virhevastuun perusteiden osalta oli virheellinen ja yleisten sopimusoikeudellisten tulkintaperiaatteiden vastainen. Asuntokauppalain 4 luvun 17 §:n mukaan asunnon virheellisyyttä on arvioitava sen perusteella, millainen asunto on ominaisuuksiltaan vaaranvastuun siirtyessä ostajalle. Taloudellisen virheen perustavan hinnanalennusvastuun perusteiden arvioinnissa asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisena kaupantekohetkenä on kuitenkin pidettävä kauppakirjan allekirjoitushetkeä, eikä vaaranvastuuta koskevia hallinnan luovutukseen liittyviä ajallisia säännöksiä voida soveltaa analogisesti nyt kyseessä olevaan taloudelliseen virheeseen.

Ostajat eivät olleet asuntokauppalain 6 luvun 12 §:n mukaisen ennakkotarkastusvelvollisuuden edellyttämällä tavalla ja riittävän huolellisesti pyrkineet selvittämään putkiremontista osakkaille aiheutuvien kustannusten määrää ennen ostopäätöksen tekemistä. Koska ostajat eivät olleet täyttäneet selonottovelvollisuuttaan taloudellisen virheen perusteena olevan tulevan putkiremontin kustannusten osalta, tuli ostajien hinnanalennusvaatimus tälläkin perusteella hylätä tai myyjien vastuu arvion ylittävästä kustannuksista tuli ainakin rajata puoleen vaaditusta määrästä.

Käräjäoikeus oli tulkinnut ostajan selonottovelvollisuuden liian suppeaksi ottaen huomioon erityisesti sen, että kysymys oli ostajien mukaan ollut heille merkityksellisestä seikasta, josta olisi heidän niin halutessa saanut helposti lisää tietoa isännöitsijältä. Ostaja ei ollut ottanut yhteyttä isännöitsijään selvittääkseen suunnitteluasteella olleen putkiremontin sisältöä, aika- taulua, toteuttamistapaa tai arvioituja kustannuksia. Hän oli hyväksynyt myyjien antaman arvion kustannuksista selvittämättä, mihin arvio oli perustunut. Ostajat eivät voineet olla tietämättömiä siitä, että putkiremontti oli ollut vasta suunnitteluasteella, eivätkä he myöskään voineet olla siinä käsityksessä, että myyjät olisivat antaneet tarkan tiedon putkiremontin kustannuksista tilanteessa, jossa sitä oltiin vasta suunnittelemassa. Ostajien saamaan isännöitsijätodistukseen oli käytännössä kirjattu ne tiedot, jotka myyjilläkin oli ollut putkiremontista kaupantekohetkellä marraskuussa 2011.

Käräjäoikeuden tuomiossa oli virheellisesti katsottu myyjän tiedonantovelvollisuuden jatkuvan taloudellisen virhevastuun perustavan tiedon osalta omistusoikeuden siirtymispäivään 22.5.2012 asti. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut ollut ulottaa myyjän tiedonantovelvollisuuden jatkamista nyt käsillä olevan laatuisessa tilanteessa taloudellisen virhevastuun osalta hallinnan luovuttamiseen asti. Missään tapauksessa myyjillä ei ollut ollut käytettävissään 31.3.2012 pidetyn yhtiökokouksen perusteella putkiremontin kustannuksista uusia selvityksiä, jotka osoittaisivat, että kaupantekohetkellä niistä annettu karkea arvio olisi ollut tiedonantovelvollisuuden myyjille perustavalla tavalla virheellinen. Myyjillä ei ollut ollut osakkeiden omistus- ja hallinta-aikana tarkkaa tietoa remontin sisällöstä ja mahdollisista asunto- osakeyhtiön tilaamien lisätöiden laajuudesta ja niiden kustannusvaikutuksista lopulliseen urakkahintaan.

Käräjäoikeus oli tuomiossaan joka tapauksessa virheellisesti sisällyttänyt hinnanalennuksena korvattaviin kustannuksiin putkisaneerauksen yhteydessä ilmenneet odottamattomien vikojen ja puutteiden korjaamisesta aiheutuneet 1.877,06 euron lisätyökustannukset ja harkinnanvaraiset 540 euron isännöintikustannukset, mitkä määrät yhdessä olivat lähes kolmasosa hinnanalennuksen määrästä. Myyjät eivät voineet olla taloudellisen virhevastuun perusteella velvollisia korvaamaan ostajille sellaisia kustannuksia, joista oli päätetty vasta omistusoikeuden siirtymisen jälkeen ja joihin he eivät olleet voineet vaikuttaa. Mikäli käräjäoikeuden tulkinta myyjien virhevastuun laajuudesta hyväksyttiin, myyjät olisivat olleet objektiivisessa vastuussa remontin kustannuksista, jotka olisivat voineet nousta miten korkeaksi tahansa riippuen remontin aikana ilmenneiden korjaustarpeiden laajuudesta. Jo yleisen elämänkokemuksen valossa oli selvää, että urakka eli koko urakan ajan ja mahdolliset lisäkorjaustarpeet selvisivät vasta sen aikana.

Myyjien arvio remonttikustannuksista ei ollut ollut lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla virheellinen tai harhaanjohtava, mistä johtuen myyjät eivät myöskään kauppakirjaan kirjatun vastuunrajoitusehdon nojalla voineet olla vastuussa arvion ylittävistä kustannuksista.

Vastaus

S. Uo ja T. Uo ovat vaatineet, että valitus hylätään ja E. Tnen ja T. Tnen velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 2.393,20 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeus oli tulkinnut asuntokauppalain mukaista taloudellista virhe-vastuuta oikein. Myyjillä oli aktiivinen tiedonantovelvollisuus myös sen jälkeen, kun asunto-osakkeiden kauppakirja oli allekirjoitettu. Tiedonantovelvollisuus ulottui ainakin siihen asti, kun omistusoikeus siirtyy myyjiltä ostajille ja ostajat ovat suorittaneet kauppahinnan. Tämä oli perusteltua, koska myyjät käyttivät asunto-osakeyhtiössä omistajalle kuuluvia oikeuksiaan esimerkiksi yhtiökokouksissa ja voivat itsekin lisätä osakkeisiin kohdistuvia velvoitteita, eikä ostajilla ollut myyjien kanssa samanlaisia oikeuksia saada tietoa osakkeisiin kohdistuvista tulevista tai uusista velvoitteista.

Myyjät olivat antaneet ostajille ennen kauppakirjan allekirjoittamista tiedon, jonka mukaan asunto-osakeyhtiössä tehtävän putkiremontin kustannukset ostajille olivat 10.000 euroa. Kauppakirjaan oli ostajien pyynnöstä merkitty putkiremontin aiheuttama kustannus.

Asunto-osakeyhtiössä oli pidetty 10.3. ja 31.3.2012 yhtiökokoukset, joissa oli käsitelty tulevaan putkiremonttia ja sen kustannuksia. Viimeistään tässä vaiheessa myyjät olivat ymmärtäneet, että heidän aiemmin antamansa tieto putkiremontin kustannuksista oli ollut virheellinen. Yhtiökokouksessa 31.3.2012 asunto-osakeyhtiön hallitus oli valtuutettu käynnistämään urakkaneuvottelut ja solmimaan urakkasopimus arvoltaan enintään 140.000 euroa. Yhtiökokouksessa oli ollut käytössä urakoitsijoilta tulleet tarjoukset, joista Helsingin Putkitc Oy:n tarjous oli ollut 110.941 euroa. Lisäksi asunto-osakeyhtiö oli jo aiemmin päättänyt tilattavista suunnittelusopimuksista arvoltaan noin 9.000 euroa. Myyjät eivät olleet kuitenkaan kertoneet ostajille, että annettu tieto ei pitänytkään paikkaansa. Lopullinen putkiremontin kustannus oli tullut ostajille yllätyksenä syksyllä 2012.

Myyjien antama tieto oli ollut virheellinen jo ennen kauppakirjan allekirjoittamista marraskuussa 2011. Myyjien olisi tullut kertoa ostajille todellisista kustannuksista ennen omistusoikeuden siirtymistä. Myyjät olivat jättäneet tämän tietoisesti kertomatta.

Putkiremontissa ei ollut tehty mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Putkiremontin laajuus ja kustannukset olivat tulleet myyjien tietoon viimeistään 31.3.2012 yhtiökokouksessa. Hankesuunnittelukustannukset ja putkiurakan aikana ilmenneet lisätyöt olivat putkiremontin kustannuksia ja myyjät olivat ostajiin nähden vastuussa myös sellaisten virheiden osalta, jotka eivät olleet tiedossa sopimusta tehtäessä.

Ostajilla oli oikeus luottaa myyjien antamiin tietoihin, eikä ostajilla ollut velvollisuutta epäillä tietojen paikkansapitävyyttä. Asuntokauppalain mukaan ostajan ei tarvinnut ilman myyjän kehotusta tai muuta erityistä syytä tarkastaa myyjän kaupankohteesta antamia tietoja. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tietojen tullessa kiinteistönvälittäjältä ne olivat vielä luotettavampia kuin myyjän antamat tiedot. Myyjällä oli ensisijainen vastuu antamistaan tiedoista ja myyjä kantoi riskin tietojen oikeellisuudesta. Kaupan vastuun suhteen ensisijainen tietolähde kaupankohteesta oli myyjä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Käsittelyratkaisu

Myyjät ovat pyytäneet hovioikeutta toimittamaan asiassa pääkäsittelyn näytön uudelleen arvioimiseksi.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos riita-asiassa asianosainen sitä vaatii. Saman pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

Käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden kertomusten sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomiosta, eikä kertomusten sisältöä ole riitautettu hovioikeudessa. Valituksessa käräjäoikeuden tuomion muuttamiseksi esitettyihin perusteisiin nähden pääkäsittelyn toimittamisella ei ole saatavissa asian ratkaisemiseen vaikuttavaa selvitystä. Asiassa on keskeisesti kysymys oikeudellisesta arvioinnista riidattomista seikoista ja kirjallisista todisteista tehtävien johtopäätösten perusteella. Muutoinkin käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta voidaan tässä tapauksessa varmistautua ottamatta sitä vastaan pääkäsittelyssä hovioikeudessa. Pääkäsittelyn toimittaminen on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi tarpeetonta ja sitä koskeva pyyntö hylätään.



Pääasiaratkaisu

Asiassa on kanteen perusteella kysymys siitä, ovatko myyjät erehdyttäneet ostajia putkiremontin kustannuksista ennen kaupantekoa ja onko kaupan kohteessa sen vuoksi ollut taloudellinen virhe. Lisäksi asiassa on kysymys ostajien mahdollisesta oikeudesta saada hinnanalennusta taloudellisen virheen vuoksi.

Asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan kaupan kohteessa on taloudellinen virhe, jos myyjä ennen kaupantekoa on antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kyseisen asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista, kuten yhtiövastikkeesta tai myytävien osakkeiden osalle kuuluvasta osuudesta yhtiön velkoja, taikka asuntoyhteisön taloudellisesta tilasta, ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Saman momentin 2 kohdan mukaan kohteessa on taloudellinen virhe, jos myyjä ennen kaupantekoa on jättänyt antamatta ostajalle tiedon 1 kohdassa tarkoitetusta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa saada kyseinen seikka selville tavanomaisessa kauppaa edeltävässä selonotossa sekä muut seikat, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Sen selvittämiseksi, onko kohteessa ollut taloudellinen virhe, tulee siten arvioida myyjän antamia tietoja ennen kaupantekohetkeä.

Kaupantekohetki

Asuntokauppalaissa tai sen esitöissä ei ole nimenomaisesti määritelty, mitä kaupantekohetkellä tarkoitetaan. Asuntokauppalain 6 luvun 4 §:n osalta hallituksen esityksen (HE 14/1994 vp s. 128) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että myyjä ja ostaja saattavat esimerkiksi sopia, että omistusoikeus kaupan kohteeseen samoin kuin asunnon hallintaoikeus siirtyvät jo kaupantekoajankohtana tai pian sen jälkeen, vaikka osa kauppahinnasta on maksettava vasta myöhemmin. Tästä ilmenee, että omistusoikeuden ja hallintaoikeuden voidaan sopia siirtyvän ostajalle kaupantekohetkellä tai myöhemmin, eikä kaupantekohetkenä ole pidettävä omistusoikeuden siirtymishetkeä. Vastaavasti kiinteistön kauppaa koskevan maakaaren esitöissä (HE 120/1994 vp s. 42) todetaan, että myyjä ja ostaja voivat kauppakirjassa sopia, että omistusoikeus kiinteistöön siirtyy vasta kaupantekohetken jälkeen. Edelleen kiinteistön sopimuksenmukaisuuden todetaan määräytyvän kaupantekohetken mukaan ja kauppakirjan allekirjoittamiseen saakka myyjä voi antamillaan tiedoilla ja selvityksillä vaikuttaa ostajan käsitykseen kaupan kohteesta. Kaupantekohetki on siten sidoksissa kauppakirjan allekirjoittamiseen. Myös oikeuskirjallisuudessa on todettu, että kaupantekohetkellä tarkoitetaan sitovan ja lopullisen kauppakirjan allekirjoitushetkeä. (Matti Myrsky: Oman asunnon luovutusvoiton verokysymyksiä. Defensor Legis 2008/5, s. 827).

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että kaupantekohetkenä on pidettävä kauppakirjan allekirjoitushetkeä.

Myyjien antamat tiedot ennen kaupantekoa

Lain esitöiden (HE 14/1994 vp s. 111) uuden asunnon kauppaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, joihin käytettyjen asuntojen kauppaa koskevan 6 luvun 20 §:n perusteluissa viitataan, todetaan, että jos kauppa tehdään sellaisessa vaiheessa, että täsmällisiä tietoja asumiskustannuksista ei ole käytettävissä, myyjän vastuuta arvioitaessa on luonnollisesti otettava huomioon, että annettu tieto on ollut luonteeltaan arvio. Harkittaessa, voidaanko annettua tietoa pitää virheellisenä tai harhaanjohtavana, on tällöin pidettävä silmällä, onko arvio kaupantekoajankohtana vallinnut ja silloin ennakoitavissa ollut tilanne huomioon ottaen ollut asianmukainen.

Yhtiökokouksen pöytäkirjasta (K5 ja V3) ilmenee, että LVI-suunnittelija R oli kertonut asunto-osakeyhtiön vesi-, viemäri- ja lämpöjohtoremontin suunnittelusta 2.5.2011 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa. Alustavien arvioiden mukaan remontin kokonaiskustannus oli noin 100.000 euroa. Ostajien ennen kaupantekoa saamassa isännöitsijätodistuksessa 7.10.2011 (V1) on todettu, että vesi-, viemäri- ja lämpöputkiremontin suunnittelu oli käynnissä ja sen toteutusajankohta on kevät/kesä 2012. Kauppakirjan (K1) mukaan arvioitu lisäkulu ostajalle putkiremontista oli noin 10.000 euroa.

Myyjien mukaan asunto-osakeyhtiö oli kerännyt varoja tulevaa putkiremonttia varten, minkä määräksi oli arvioitu 60.000 euroa. Myyjät olivat yhdessä muiden osakkaiden kanssa hyväksyneet 15.10.2010 päivätyn pöytäkirjan (K7) mukaisesti putkiremontin suunnittelukustannuksiksi yhteensä 6.950 euroa ilman arvonlisäveroa. Asunto-osakeyhtiön selvityksessä (K2) putkiremontin kustannuksista ilmenee, että kerättyjen varojen määrä putkiremontin kustannuksiin ilman jo maksettuja hankesuunnittelukustannuksia oli ollut 53.116,30 euroa.

Kaupantekohetkellä 22.11.2011 myyjillä oli tiedossaan 2.5.2011 pidetyssä yhtiökokouksessa esitetty alustava arvio remontin kokonaiskustannuksista määrältään 100.000 euroa. Myyjien arvio asunto-osakeyhtiön keräämistä varoista oli ollut lähes 7.000 euroa liiallinen. Ottaen huomioon suunnittelu- kustannusten osuus 6.950 euroa ilman arvonlisäveroa myyjien arvio kerätyistä varoista on lähes vastannut määrää, jonka asunto-osakeyhtiö oli todellisuudessa jo kerännyt osakkailta tulevaa putkiremonttia varten. Isännöitsijäntodistuksesta on luettavissa, että putkiremontti oli ollut kaupantekohetkellä suunnitteluvaiheessa. Edelleen kauppakirjan sanamuodoista "noin" ja "arvioitu" ilmenee, että kyseessä on ollut vasta arvio kustannuksista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että myyjien ostajille kaupantekohetkellä antama tieto putkiremontin aiheuttamista lisäkuluista on tuolloin vallinneet olosuhteet ja ennakoitavissa ollut tilanne huomioon ottaen ollut asianmukaista, eivätkä myyjät olleet antaneet ostajille asuntokauppalain 6 luvun 20 §:ssä tarkoitettua virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Näyttämättä on myös jäänyt, että myyjät olisivat ennen kaupantekoa jättäneet antamatta ostajille tiedon asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista. Sillä seikalla, että myyjät ovat ennen kohteen omistusoikeuden siirtymistä saaneet 31.3.2012 pidetyssä yhtiökokouksessa tietää putkiremontin kustannusten voivan ylittää heidän ostajille kaupantekohetkellä antaman arvion, ei ole asiassa merkitystä arvioitaessa myyjien velvollisuutta suorittaa asuntokaupan hinnanalennusta kanteessa esitetyllä perusteella. Siten ostajien kanne asuntokaupan hinnanalennuksesta myyjien tiedonantovirheeseen perustettuna on hylättävä ja myyjien valitus hyväksyttävä.



Oikeudenkäyntikulut

E. ja T. Tnen ovat voittaneet valituksensa hovioikeudessa. S. ja T. Uo ovat hävinneet kanteensa ja ovat sen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin mukaisesti velvolliset korvaamaan E. ja T. Tsen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Kohtuullisina S. ja T. Uon korvattavina oikeudenkäyntikuluina on käräjäoikeuden osalta pidettävä 10.000 euroa ja hovioikeuden osalta vaadittua 3.273,60 euroa korkoineen.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan sekä S. Uon ja T. Uon kanne hylätään. E. Tnen ja T. Tnen vapautetaan velvollisuudesta suorittaa S. Uolle ja T. Uolle asuntokaupan hinnanalennusta ja korvata S. ja T. Uon oikeudenkäyntikulu- ja käräjäoikeudessa tuomittuine korkoineen.

S. Uo ja T. Uo velvoitetaan suorittamaan yhteisvastuullisesti E. Tselle ja T. Tselle yhteiseksi korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 10.000 euroa sekä hovioikeudessa 3.273,60 euroa. Korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 29.3.2016.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos P. L. hovioikeudenneuvos H. R. hovioikeudenneuvos L. Lnen

Esittelijä: viskaali M. H.

Ratkaisu on yksimielinen.

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUS

2.15 osasto

Käräjätuomari M. V.



TUOMIO 15/3341

25.2.2015 L 13/17226

Kantajat Uo, T., Uo, S.

Vastaajat Tnen, T., Tnen, E.

Asia Irtaimen kauppahinnan alentaminen

Vireille 28.10.2013

RIIDATONTA TAUSTAA

T. ja S. Uo ovat ostaneet T. ja E. Tselta 22.11.2011 päivätyllä kauppakirjalla Asunto-osakeyhtiö Htie 41
-nimisen yhtiö osakkeet nro 271-360, jotka oikeuttavat hallinnoimaan 105,60 m2 käsittävää huoneistoa yhtiön omistamassa asuinrakennuksessa osoitteessa Rtie 1 D, 00660 Helsinki.

Kauppahinta 420.000 euroa on tullut maksetuksi 22.5.2012 mennessä, jolloin kaupan kohteen omistusoikeus on siirtynyt ostajille. Kaupan kohteen hallintaoikeus on siirtynyt ostajille 5.6.2012.

KANNE

Vaatimukset

Kantajat ovat vaatineet, että vastaajat velvoitetaan

1) suorittamaan yhteisvastuullisesti kantajille asuntokaupan hinnanalennusta 7.819,26 euroa lisättynä korkolain 3.2 §:n mukaisen tuottokoron määrällä 2:2.5.2012 lukien 25.5.2013 saakka, jonka jälkeiseltä ajalta korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen,

2) yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajien asianosais- ja oikeudenkäynti kulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ennen kauppaa on ollut tiedossa, että asuinrakennuksessa tullaan tekemään putkiremontti. Myyjistä T. Tnen on kertonut kaupan kohteen välittäjälle M. Slle, että kaupan kohteena oleviin osakkeisiin tulee kohdistumaan maksimissaan 10.000 euron kustannus putkiremontin johdosta. Välittäjä on ennen kaupantekoa vielä erikseen kysynyt myyjiltä, onko 10.000 euroa arvio vai varma tieto, jolloin myyjät ovat vakuutelleet välittäjälle, että asiassa on varmuus, etteivät kustannukset tule ylittämään tätä summaa. Kiinteistönvälittäjä on edelleen välittänyt tämän tiedon ostajille. Ehto putkiremontin kustannuksista on kirjattu ostajien pyynnöstä kauppakirjaan.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että putkiremontin kustannukset ostajille olivat kerrottua suuremmat eli 17.819 euroa. Putkiremontin kokonaiskustannus on ollut 124.393,34 euroa. Asunto-osakeyhtiö oli kerännyt varoja osakkailta ennen remontin alkua 53.116.30 euroa. Maksettavaa neljälle osakkaalle jäi yhteensä 71.277,04 euroa eli 17.819,26 euroa I osakas.

Asuntokauppalain 6:20.1:n 1-2 kohtien mukaan kaupan kohteessa on taloudellinen virhe, jos myyjä on ennen kaupantekoa antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kyseisen asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista, kuten yhtiövastikkeesta tai myytävien osakkeiden osalle kuuluvasta osuudesta velkoja, taikka asunto-osakeyhtiön taloudellisesta tilasta, ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan tai jos myyjä on jättänyt antamatta ostajalle tiedon edellä tarkoitetusta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti on saattanut olettaa saavansa tiedon ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa saada kyseinen seikka selville tavanomaisessa kauppaa edeltävässä selonotossa sekä muut seikat, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Myyjät ovat erehdyttäneet ostajia kauppahinnan muodostumisen kannalta olennaisessa asiassa.

Myyjillä ei ole voinut ennen kaupantekoa olla tarkkaa tietoa putkiremontin kustannuksista, koska putkiremontti on ollut vasta suunnitteluvaiheessa eikä tarjouksia koskien putkiremonttia vielä ollut.

Myyjät ovat ennen kohteen omistusoikeuden siirtymistä tulleet tietoisiksi, että putkiremontin kustannukset tulevat olemaan suuremmat.

Asunto-osakeyhtiössä on 31.3.2012 pidetty yhtiökokous, jossa putkiremonttiasiaa on käsitelty ja yhtiökokous on valtuuttanut yhtiön hallituksen käymään Helsingin Pe Oy:n kanssa urakkaneuvottelut

ja solmimaan urakkasopimuksen, jonka arvo on enintään 140.000 euroa. Lisäksi yhtiökokouksessa on päätetty ottaa Suomen hypoteekkiyhdistykseltä enintään 120.000 euron laina putkiremontin rahoittamiseksi. Yhtiökokouksessa on ollut läsnä E. Tnen ja hän on edustanut T. Tsta valtakirjalla. Myyjät ovat jättäneet antamatta ostajille oikean tiedon kustannuksista.

Merkityksellisyyteen ostajan kannalta vaikuttavat muutkin seikat kuin prosenttiosuus kauppahinnasta, esimerkiksi se, että asiasta on nimenomaisesti keskusteltu ennen kauppaa.

Toteutuneissa putkiremonttikustannuksissa on huomioitu ainoastaan putkiremonttiin kuuluvat työt eikä niihin ole sisällytetty osakkaiden tilaamia lisätöitä.

Korkolain 4.1 §:n mukaista viivästyskorkoa on vaadittu kuukauden kuluttua siitä, kun vaatimus on esitetty.

VASTAUS

Vaatimukset Vastaajat ovat vaatineet, että kanne sekä kantajien asianosais- ja oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset hylätään ja kantajat velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut korko lain mukaisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Osapuolilla oli ennen kaupantekoa tiedossa, että yhtiöön tullaan tekemään putkiremontti. Tämä on myös nimenomaisesti kirjattu 7.10.2011 päivättyyn isännöitsijäntodistukseen. Vastaajien huoneistossa oli aiemmin tehty kylpyhuoneremontti vesivahingon seurauksena. Putkiremontin suunnittelun aikoihin oli puhetta, että putkiremonttiin liittyen tehtäisiin myös mahdollisesti vastaava kylpyhuoneremontti muihin huoneistoihin. Kylpyhuoneiden remontointi oli taloyhtiön putkiremontista erillinen projekti, josta ei kirjattu mitään isännöitsijäntodistukseen.

Kauppakirjaan merkitty arvio putkiremontin kustannuksista kaupan kohteena olevia osakkeita koskien on koskenut itse putkiremonttia, ei sen lisäksi taloyhtiön toimesta tehtyjä jatkotöitä taloyhtiön muissa kylpyhuoneissa ja wc:ssä. Vastaajat eivät ole vastuussa siitä, että urakan loppulaskelma sisältää myös wc:n ja kylpyhuoneen remontin. Normaali putkiston sukitus ei edellytä pintamateriaalien purkamista ja remontointia huoneistoissa.

Vastaajat eivät ole kaupantekohetkellä tarkoittaneet ostajien ja välittäjän toimesta kauppakirjaan kirjattua 'arvioitu lisäkulu putkiremontista noin 10.000 euroa' heitä sitovaksi lopulliseksi putkiremontin maksimihinnaksi. Kyseinen kauppakirjan ehto ei ole ollut kauppakirjaluonnoksissa, vaan se on kirjattu lopulliseen kauppakirjaan vasta juuri ennen kaupantekoa ja myyjät ovat nähneet ehdon vasta kaupantekotilaisuudessa. Kysymys on ollut tuolloin käytettävissä olevien tietojen perusteella annetusta arviosta putkiremontin kustannuksista, mikä ostajien on täytynyt käsittää jo ilmaisujen 'arvioitu' ja 'noin' perusteella.

T. Tsen antama hinta-arvio on perustunut aiemmin pidetyssä yhtiökokouksessa käytyyn keskusteluun, joka perustui taloyhtiön aiemmin saamaan epäviralliseen 60.000-80.000 euron tarjoukseen sekä putkiasiantuntijalta saatuun suulliseen remonttiarvioon 70.000-90.000 euroa riippuen löydöksistä. Hän sai toiselta pienurakoitsijalta suullisen arvion 60.000-80.000 euron kustannuksista.

Putkiremontin hinta oli sopimuksen mukaan 84.000 euroa.

Taloudellinen virhe on kyseessä, milloin myyjä on antanut kaupan kannalta vaikutuksellisen virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon asuntoon liittyvistä taloudellisista velvoitteista. Myyjät ovat ostajien ja välittäjien pyynnöstä antaneet parhaan arvionsa putkiremontin kustannuksista. Taloudellinen virhe edellyttäisi tahallisuutta tai tuottamusta, joista kumpikaan kriteeri ei täyty. Se, että kaupanteon jälkeen on päätetty joistain (taloyhtiön arvoa) nostavista seikoista, ei voi muodostaa laissa tarkoitettua kaupan kohteen taloudellista virhettä. Myyjät eivät ole myyntiesitteessä tai ennen varsinaista kaupantekoa antaneet mitään tarkempia arvioita putkiremontin kustannuksista. Putkiremontin kustannusarvio ei ole vaikuttanut kaupan päättämiseen. Ostajien olisi tullut tiedustella taloyhtiön tulevista kustannuksista taloyhtiön isännöitsijältä ja hallitukselta.

Myyjien tiedonanto- ja muut vastuut ovat päättyneet 22.11.2011. Kauppakirjan ehtokohdassa 4 on rajattu pois myyjien vastuu sellaisista korjaus- ja perusparannuskustannuksista, jotka päätetään kaupanteon jälkeen. Kauppakirjassa ei ole mainintoja myyjien kaupanteon jälkeisistä ilmoitus- tai vastaavista velvoitteista.

Kylpyhuone- ja wc-remonttien aiheuttama tason parannus ja käyttöiän lisäys sekä asunto-osakeyhtiön ja myös kantajien asunnon arvonnousu tulee ottaa huomioon.

Kauppahinta on ollut 420.000 euroa ja väitetyn virheen määrä 7.819,26 euroa eli noin 1,8 prosenttia kauppahinnasta. Taloudellinen virhe, jos sellainen katsottaisiin olevan, on joka tapauksessa vähäinen eikä ole vaikuttanut kauppaan ennakkopäätöksessä KKO 1991:31 todetulla tavalla.

Korkolain 4.1 §:n mukaista viivästyskorkoa voidaan määrätä 30 päivän kuluttua siitä, kun haaste on annettu tiedoksi eli määrä ja peruste esitetty korkolain 7 §:n mukaisesti.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet



Kantajat

1) Kauppakirja 22.11.2011

2) Asunto-osakeyhtiön selvitys putkiremontin kustannuksista

3) As Oy Htie 41 ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja 31.3.2012

4) Vastaajien asiamiehen kirje 16.5.2013

5) Yhtiökokouksen pöytäkirja 2.5.2011

6) Asunnon 1 D korjausselvitys 3/2010

7) Pöytäkirja yhtiön "esi-, viemäri- ja lämpöjohtoremontin suunnittelusta 15.10.2010

Vastaajat

1) Isännöitsijäntodistus 7.10.2011

2) Varsinainen urakkasopimus, RT 80260, 13.4.2012

3) Yhtiökokouksen pöytäkirja 2.5.2011

4) Kantajan kirje taloyhtiön hallitukselle 5.2.2012 (2013)

Henkilötodistelu

Kantajat

1) T. Uo todistelutarkoituksessa

2) J. Kti, isännöitsijä

3) M. Snen, kiinteistönvälittäjä

Vastaajat

1) T. Tnen todistelutarkoituksessa

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Onko kaupan kohteessa ollut taloudellinen virhe

Asianosaisten ja todistajien kertomukset

T. Uo on kertonut, että välittäjä M. Snen sanoi heti ensimmäisessä näytössä, että putkiremontin kustannus oli tiedossa ja olisi 10.000 euroa. Saman tiedon välittäjä kertoi yksityisnäytössä. Snen kertoi saaneensa tiedon T. Tselta. Myös T. Tnen kertoi T. Uolle tämän tiedon puhelimitse ja kertoi perustavansa tiedon omiin laskelmiinsa. Tnen ei puhunut mitään kylpyhuoneremontista, hän puhui putkiremontista. Isännöitsijään ostajat eivät olleet yhteydessä. Ostajille selvisi syksyllä, että kustannus oli yli ilmoitetun. T. Uo otti yhteyttä T. Tseen, joka ei suostunut sovittelemaan asiaa. Kauppakirjan kirjaukset 'noin' ja 'arvioitu' liittyvät siihen, että välittäjä sanoi, että kustannus voi jäädä alle 10.000 euron. Noin 10.000 euroa ei voi tarkoittaa 17.800 euroa. Ostajat tarvitsivat tarkan tiedon, he eivät olisi tehneet ostopäätöstä, jos olisi ollut tiedossa, että putkiremontin kustannus oli epämääräinen. T. Uolla oli aiempi kokemus putkiremontista ja hän tiesi, että sekä aikataulu että kustannukset olivat putkiremonteissa epävarmoja, siksi hän halusi remontista tarkan tiedon. Tieto kirjattiin kauppakirjaan juuri siksi, koska putkiremontista ei ollut vielä papereita ja välittäjä vakuutti, että myyjällä oli tieto.

T. Tnen on kertonut työskennellessään aikanaan rakennusliikkeen keskijohdossa parikymmentä vuotta. Hän tiesi, että putkiremontin tekotapa riippuu siitä, mitä löytyy ja että jos pintoja rikotaan, hinta on 2-3-kertainen verrattuna sukittamalla tehtyyn putkiremonttiin. Hänen asunnossaan oli huhtikuussa 2010 vesivahinko. Korjaus tehtiin osittain taloyhtiön kustannuksella ja muutakin remonttia tehtiin. Välittäjä Snen kyseli pari kolme kertaa häneltä hänen käsitystään siitä, mitä putkiremontti tulisi maksamaan. Tnen kertoi Sselle, että rahastoon oli kerätty rahaa noin 100.000 euroa, josta hän oletti olevan noin 60.000 euroa jäljellä hänen asuntoonsa tehdyn vesivahinkokorjauksen jälkeen. Kun tuloillaan oli 80-100.000 euron remontti, tästä jää noin 10.000 euroa/asunto hän arvioi. Remontin syksyllä 2012 tullut loppulasku oli hätkähdyttävä. Snen kyseli, voiko Tnen millään antaa arvioita mihin pitäisi varautua ja Tnen antoi arvion. Tselta ei kysytty voiko arvion laittaa kauppakirjaan. Tnen sanoi kaupantekotilaisuudessa, että kauppakirjaan pitäisi kirjata myös oletukset, joihin arvio perustui. Tnen ei olisi voinut antaa sitoumusta, koska urakkasopimustakaan ei ollut tehty eikä päätöstä putkiremontista. Kyseessä oli arvio. Yhtiökokouksen 2.5.2011 osalta Tnen mielsi, ettei kirjaus siitä, että kylpyhuoneet viemäreineen uudistetaan kokonaan koske häntä, koska hänen kylpyhuoneensa oli jo uusittu vesivahingon yhteydessä. Yhtiökokouksissa 10.3. ja 31.3.2012 Tnen ei ole ollut, mutta hänen vaimonsa on.

J. Kti on kertonut, että putkiremonttiasia lähti liikkeelle vuonna 2006, kun tehtiin kuntokartoitus, jossa oli suosituksia. Maaliskuussa 2010 tapahtui vesivahinko Tsen asunnossa. Tuolloin tiedettiin, että laajempi remontti oli tulossa ja oli jo sama suunnittelija kuin sitten putkiremontissa. Osan korvasi vakuutusyhtiö, osan maksoi taloyhtiö. Yhtiökokouksessa 2.5.2011 olivat paikalla T. ja E. Tnen. Pöytäkirjassa puhutaan pinnoituksesta, loppujen lopuksi oli sukitus. Puhuttiin, että loput kylpyhuoneet tehdään. Lvi-suunnittelijan arvio oli noin 100.000 euroa. Sellaisesta ei ollut puhetta, etteikö remontti voisi maksaa tätä enemmän. Tselle ei ole sanottu, etteivät asunnot A-C kuuluisi mitenkään tälle. Oli selvää, että asunnon D vesivahinkoremontissa oli jo varauduttu tulevaan putkiremonttiin ja taloyhtiö maksoi tämän. Tnen maksoi itse omat lisäremonttinsa. Tsilla oli tiedossa mitä tullaan tekemään ja mihin hintaan eli viemäreiden sukitus sekä asuntojen A, B ja C kylpyhuoneiden uusiminen ja että varsinaisen remontin kustannukset tulisivat jaettavaksi kaikkien osakkaiden kesken, Marraskuussa 2011 lupa-asiat olivat vielä kesken. Ainoa arvio, joka Killä marraskuussa 2011 oli, oli lvi-suunnittelijan toukokuussa 2011 antama. Ensimmäiset tarjoukset pyydettiin tammikuussa 2012. Tarjouskierroksia tehtiin kolme, alkuun tarjoukset olivat luokkaa 200-100.000 euroa. Maaliskuussa 2012 Hypo-pankin tilillä oli suunnittelupalkkioiden maksamisen jälkeen noin 50.000 euroa. Yhtiökokouksessa 31.3.20 12 hallitukselle annettiin urakkaneuvotteluvaltuutus ja valtuutus enintään 140.000 euron urakkasopimuksen tekemiseen. Tuolloin käsiteltiin urakkatarjoukset ja suunnittelijan tekemä yhteenveto ja päätettiin, että urakkaneuvottelut käydään Putkitecin kanssa. Kokonaissumma 110.000 euroa käytiin läpi. E. Tnen oli kokouksessa paikalla. Tset kertoivat Kille maalis-huhtikuussa, että heillä oli ostajaehdokas ja pyysivät häntä kertomaan heti, kun urakkasopimus oli allekirjoitettu. Hän kertoi tämän ja että määrä oli 110.000 euroa. Jos osakkaat halusivat muuta kuin perusjutut, nämä tehtiin osakkaiden kustannuksella. Samassa yhteydessä tehdyt muut taloyhtiön tilaamat työt eivät ole putkiremontin kustannuksissa.

M. Snen on kertonut olleensa välittäjänä Uojen käydessä julkisessa näytössä ja yksityisnäytössä. Snen muistaa, että tulevasta putkiremontista keskusteltiin ja sen kuluista. Myyjä puhui, että hänelle oli tulossa hyvitys hänen remontoimastaan osuudesta. Myyjän arvio 10.000 eurosta perustui osaltaan tähän. Ssella ei ole muistikuvaa, että myyjä olisi kertonut, mihin hänen arvionsa perustui muuten kuin hyvitykseen. Snen keskusteli T. Uon kanssa ja toi esiin, että kylpyhuone ja pystyviemärit oli tehty. Keskustelussa hän totesi, että laajuus oli kysymysmerkki, sitä ei ollut lyöty lukkoon. Snen ei tiedä, kuka on kirjoittanut kauppakirjaan ehdon 10.000 eurosta. Putkiremontin kustannus voi elää. Välittäjän ja myyjän puolelta halutaan esittää, että tieto ei ole varma. Kauppakirjan vastuunrajoitusehto on vakioehto, jolla tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa ostotarjouksen ja kaupanteon välissä yhtiökokouksessa tehdään päätöksiä, jotka eivät ole myyjän vallassa. Asia on eri tällaisessa pienessä yhtiössä. Ssella ei ole muistikuvaa, onko kyseessä myyjän kirjallinen sitoumus 10.000 eurosta. Jos Sselle olisi annettu toukokuun 2011 yhtiökokouspöytäkirja, se olisi varmaan liitetty kauppakirjaan.

Johtopäätökset

Asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kaupan kohteessa on taloudellinen virhe, jos myyjä ennen kaupantekoa on antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kyseisen asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista, kuten yhtiövastikkeesta tai myytävien osakkeiden osalle kuuluvasta osuudesta yhtiön velkoja, taikka asuntoyhteisön taloudellisesta tilasta, ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Kaupan kohteessa on 2 kohdan mukaan taloudellinen virhe, jos myyjä ennen kaupantekoa on jättänyt antamatta ostajalle tiedon 1 kohdassa tarkoitetusta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa saada kyseinen seikka selville tavanomaisessa kauppaa edeltävässä selonotossa sekä muut seikat; ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Asuntokauppalain 6 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus virhettä vastaavaan tai muuten virheeseen nähden kohtuulliseen hinnanalennukseen.

Käräjäoikeus toteaa, että harkittaessa, voidaanko annettua tietoa pitää virheellisenä tai harhaanjohtavana, on pidettävä silmällä, onko arvio kaupantekoajankohtana vallinnut ja silloin ennakoitavissa ollut tilanne huomioon ottaen ollut asianmukainen.

Käräjäoikeus pitää T. Uon ja T. Tsen kertomusten perusteella selvitettynä, että ostajille on ennen kauppakirjan allekirjoittamista annettu arvio, että putkiremontin kustannus tulee olemaan 10.000 euroa. Tätä tukee kauppakirjaan kirjattu 'Arvioitu lisäkulu ostajalle putkiremontista on noin 10.000 euroa.'

T. Tnen ei ole Ssen muistaman mukaan antanut hänelle toukokuun yhtiökokouksen pöytäkirjaa. Snen ei muistanut myöskään, että Tnen olisi kertonut, mihin hänen arvionsa 10.000 euron kustannuksesta perustui. Snen on muistellut, että jostain myyjälle tulevasta hyvityksestä on puhuttu.

T. Tnen on kertonut sanoneensa Sselle mihin hänen arvionsa 10.000 euron kustannuksista perustui eli että jos tilillä on 60.000 euroa ja remontin kustannus on 80.000-100.000 / asunto, niin tämä tekee noin 10.000 euroa / asunto.

T. Tnen on kertonut, että hän kertoi T. Uolle myöhemmin, kaupanteon jälkeen, mihin hänen arvionsa perustui. Toisaalta T. Tnen on myös kertonut, että hän sanoi kaupantekotilaisuudessa, että kauppakirjaan pitäisi kirjata myös arvion perustana olevat oletukset eli että tilillä on sen ja sen verran rahaa ym. Tsen kertomus on tältä osin ristiriitainen.

T. Tnen on kertonut, ettei ole tarkastanut olettamaansa 60.000 euron taloyhtiön tilillä olevaa määrää. Suunnittelusopimukset, joista maksettavat palkkiot ovat olleet noin 9.000 euroa on hyväksytty Kin kertoman mukaan jo lokakuussa 2010. Kti on kertonut, että marraskuussa 2011 ainoa arvio, joka hänellä remontin kustannuksista oli, oli lvi-suunnittelijan toukokuussa 2011 antama 100.000 euroa. Kti on todennut, että kyseessä oli lvi-suunnittelijan arvio eikä kyseessä ollut sen kaltainen arvio, etteikö remontti voisi maksaa enemmän.

Käräjäoikeus toteaa, että T. Tsella on saattanut olla virheellinen käsitys siitä, ettei asunto D osallistuisi asuntojen A-C kylpyhuoneremonttien kustannuksiin. Sitä, että Tsella on ollut tämä virheellinen käsitys, tukee vastaajan todisteena 4 oleva T. Uon kirje asunto-osakeyhtiön hallitukselle. Kirjeen osalta on riidatonta, että sen teksti on peräisin T. Tselta. Toisaalta voidaan todeta, että Kti on kertonut Tsen tienneen toukokuun 2011 yhtiökokouksen perusteella mitä tullaan tekemään ja mihin hintaan.

Käräjäoikeus toteaa, että T. Tsen antama arvio 10.000 eurosta ei näytä perustuneen tietoon, joka olisi ollut hänen saatavissaan marraskuussa 2011. Hänen arvionsa on perustunut virheelliseen oletukseen tilillä olevan rahan määrän osalta. Arvio 80.000 - 100.000 euron remonttikustannuksesta on ollut hieman alakanttiin. Tsen mahdollinen oletus siitä, että asunto D ei osallistuisi asuntojen A-C kylpyhuoneremontteihin on ollut virheellinen. Tsella on pitänyt toukokuun 2011 yhtiökokouksen perusteella olla tältä osin tieto siitä, että asunnoissa A-C tehdään vastaava remontti kuin aiemmin asunnossa D ja että tämä kustannus jakautuu kaikkien osakkaiden kesken kuten myös asunnon D osalta on tapahtunut. Käräjäoikeus katsoo, että T. Tsen antama tieto / arvio remontin kustannuksesta 10.000 euroa / asunto on ollut virheellinen jo marraskuussa 2011.

Myyjät ovat vedonneet siihen, että myyjien Asuntokauppalain mukainen tiedonantovelvollisuus on päättynyt kauppakirjan allekirjoituspäivänä 22.11.2011. Käräjäoikeus toteaa, että Asuntokauppalain 6 luvun 7 §:n mukaan vaaranvastuu siirtyy myyjältä ostajalle hallinnan siirtyessä. Asuntokauppalain 4 luvun 17 §:n ja 6 luvun 13 §:n mukaan asunnon virheellisyyttä on arvioitava sen perusteella, millainen asunto on ominaisuuksiltaan vaaranvastuun siirtyessä ostajalle. Nämä säännökset koskevat laatuvirhettä. Myös laatuvirhettä koskevassa Asuntokauppalain 6 luvun 11 §:ssä käytetään määritelmää ennen kaupantekoa. Siten käräjäoikeus katsoo, että kaupanteolla Asuntokauppalaissa ei tarkoiteta päivää, jonka kauppakirja allekirjoitettiin. Tässä tapauksessa kauppakirja on allekirjoitettu 22:11.2011, osakkeiden omistusoikeus on siirtynyt ostajille 22.5.2012 ja hallintaoikeus 5.6.2012. Siten myyjät ovat käyttäneet osakkeiden omistajalle kuuluvaa päätösvaltaa yhtiössä 22.5.2012 asti. Käräjäoikeus pitää taloudellisen virheen osalta ratkaisevana tätä päivää. Myyjien tiedonantovelvollisuuden on katsottava jatkuneen tuohon päivään asti eikä se siten ole päättynyt kauppakirjan allekirjoittamispäivänä 22.11.2011.

Kti on kertonut, että Tset kertoivat hänelle maalis-huhtikuussa 2012, että heillä oli ostajaehdokas ja pyysivät häntä kertomaan heti kun urakkasopimus on allekirjoitettu, minkä hän teki ja kertoi myös urakkasumman 110,000 euroa. E. Tnen on ollut yhtiökokouksissa 10.3. ja 31.3.2012. Käräjäoikeus pitää selvitettynä Kin kertomuksen perusteella, että myyjien tietoon on maaliskuussa 2012 tullut, että putkiremontin kustannukseksi / asunto on tuossa vaiheessa ollut tulossa 15.000 euroa, T. Tnen on väittänyt saaneensa tiedon siitä, että remontin kustannukset ovat hänen ilmoittamiaan suuremmat vasta syksyllä 2012. Käräjäoikeus ei pidä tätä uskottavana ja katsoo, että myyjät ovat tietoisesti jättäneet tämän tiedon kertomatta ostajille. Käräjäoikeus katsoo, että myyjien olisi keväällä 2012 ennen omistusoikeuden siirtymistä saamiensa tietojen perusteella tullut oikaista aiemmin antamansa virheellinen tieto.

Myyjät ovat vedonneet kauppakirjan vastuunrajoitusehtoon. Käräjäoikeus katsoo, että vastuunrajoitusehto ei voi koskea putkiremonttia, koska putkiremontista on kauppakirjassa nimenomainen erillinen maininta. Lisäksi vastuunrajoitusehdossa on todettu, ettei se sovellu, jos myyjä on antanut kaupantekohetkellä vireillä olevista korjaushankkeista väärää tai puutteellista tietoa.

Käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole merkitystä sillä, ovatko myyjät antaneet suoranaisen sitoumuksen siitä, että kustannus ei ole yli 10.000 euroa. Myöskään myyjien tahallisuutta tai tuottamusta ei edellytetä. Riittävää Asuntokauppalain kannalta asiaa arvioitaessa on, että annettu tieto on ollut virheellinen tai harhaanjohtava. Käräjäoikeuden näkemys on, että tieto on ollut virheellinen, kun remontin kustannus on ollut ilmoitetun 10.000 euron sijasta 17.189 euroa, vaikka kauppakirjassa onkin sanat 'noin' ja 'arvioitu'.

Käräjäoikeus toteaa vielä, että ostaja on saanut luottaa myyjän ja välittäjän antamaan nimenomaiseen tietoon, jonka oikeellisuutta hänellä ei ole ollut aihetta epäillä. Ostajan ei ole selonottovelvollisuutensa täyttääkseen tarvinnut olla yhteydessä isännöitsijään.

Käräjäoikeus pitää selvitettynä sitä, että putkiremontin kustannuksella on ollut merkitystä ostajille. Tämä ilmenee T. Uon kertomuksesta sekä myös T. Tsen kertomuksesta sikäli, että Tnen on kertonut välittäjä Ssen useaan kertaan tiedustelleen putkiremontin kustannusta. Tiedon merkityksellisyys ostajalle ilmenee myös siitä, että kauppakirjaan on tehty merkintä asiasta. Sitä, että myös Tnen on tiennyt tiedon merkityksellisyydestä ostajille, tukee käräjäoikeuden näkemyksen mukaan se, että hän ei ole keväällä 2012 saatuaan tietää tehdyn urakkasopimuksen hinnan kertonut tätä ostajille.

Käräjäoikeus toteaa, että tilanne on tältä osin erilainen kuin ratkaisussa KKO 1991:31. Ratkaisussa KKO katsoi, ettei kauppaan liittyvästä selvityksestä ilmennyt, että lainaosuuden määrällä olisi osapuolten välistä kauppaa tehtäessä ollut erityistä merkitystä, minkä vuoksi KKO katsoi, ettei eroavuus ollut omiaan vaikuttamaan kauppahintaan.

Käräjäoikeus pitää todennäköisenä, että Uot eivät olisi tehneet kauppaa sovituin ehdoin, jos he olisivat tienneet putkiremontin todellisen kustannuksen.

Edellä esitetyin perustein käräjäoikeus katsoo, että kaupan kohteessa on ollut Asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettu taloudellinen virhe.

Käräjäoikeus toteaa, että putkiremontin kustannuksen / asunto on näytetty olleen 17.819,26 euroa (kantajan todiste 2). Käräjäoikeus toteaa, että hankesuunnittelukustannukset ovat putkiremontin kustannuksia. Yhtiön putkiremonttiin kuuluvat lisätyöt ovat Kin kertoman mukaan johtuneet siitä, että kellaritilojen wc:n ja saunatilojen tilanne oli yllätys ja aiheutti lisäkustannuksia. Käräjäoikeus toteaa, että myös nämä kustannukset ovat putkiremontin kustannuksia. Myös isännöintikorvaus on putkiremonttiin kuuluva kustannus. Nämä kaikki kustannukset ovat tulleet Uojen maksettaviksi. Syytä näiden summien vähentämiseen myyjien vaatimalla tavalla ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan ole. Tset myyjinä ovat ostajiin nähden vastuussa kaupan kohteen sopimuksenmukaisuudesta myös sellaisten virheiden osalta, jotka eivät ole olleet tiedossa sopimusta tehtäessä.

Käräjäoikeus katsoo, että tässä tapauksessa Asuntokauppalain 6 luvun 16 §:n 1 momentin mukaiseksi virhettä vastaavaksi hinnanalennuksen määräksi voidaan todeta ilmoitetun virheellisen remonttikustannuksen ja toteutuneen remonttikustannuksen erotus 7.819,26 euroa. Käräjäoikeus arvioi, että Uot olisivat maksaneet tällä summalla vähennetyn kauppahinnan, jos todellinen remonttikustannus olisi ollut heidän tiedossaan. Käräjäoikeus toteaa, että koska putkiremontti on ollut tiedossa jo ennen kaupantekoa, remontin asunnon arvoa korottava vaikutus on tullut otetuksi huomioon kauppahinnassa.

Vastaajien on edellä esitetyin perustein suoritettava kantajille hinnanaiennuksena 7.819,26 euroa.

Viivästyskorkoa on vaadittu 26.5.2013 lukien. Käräjäoikeus toteaa, että viivästyskorko määräytyy korkolain 7 §:n nojalla eli sitä on maksettava siitä lähtien kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällainen selvitys on käräjäoikeuden näkemyksen mukaan esitetty 29.4.2013 päivätyssä kantajien kirjeessä vastaajille. Käräjäoikeus toteaa, että viivästyskoron maksamisvelvollisuus alkaa, kun 30 päivää on kulunut vaatimuksen esittämisestä velalliselle. Aika ei ala kulua vaatimuksen lähettämisestä. Käräjäoikeus harkitsee oikeaksi määrätä viivästyskorkoa maksettavaksi 5.6.2013Iukien.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaajat ovat hävinneet asian ja ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollisia korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Vastaajilla ei ole ollut huomautettavaa kantajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrään muilta osin kuin Uojen oikeudenkäyntiavustajan matkakulujen osalta. Laskussa on matkakuluja kilometrikorvaus Valkeakoski - Espoo - Valkeakoski valmisteluistunnon ja pääkäsittelyn päivinä. Oikeudenkäyntikuluina korvattavia asiamiehen kuluja ovat kyseisen asian hoitamisesta aiheutuneet suoranaiset kulut, kuten matka- ja majoituskulut. Käräjäoikeus katsoo, että matkakulut ovat olleet aiheellisia kantajien oikeuden valvomiseksi.



Tuomiolauselma

T. ja E. Tnen velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan T. ja S. Uolle asuntokaupan hinnanalennusta 7.819,26 euroa lisättynä korkolain 3.2 §:n mukaisen tuottokoron määrällä 22.5.2012 lukien 4.6.2013 saakka, jonka jälkeiseltä ajalta korkolain 4.1§:n mukaisine viivästyskorkoineen.

T. ja E. Tnen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan T. ja S. Uon oikeudenkäyntikulut 10.821,54 eurolla korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.