Pitääkö radonmittaus tehdä ja ilmoittaa ennen kauppaa?





Radon on ongelma monilla paikkakunnilla Suomessa. Laki ei
velvoita radonmittauksen suorittamiseen mutta jos myyjä on sellaisen suorittanut,
kuuluu se tiedonantovelvollisuuden piiriin varsinkin jos arvot ovat olleet
toimenpiderajat ylittävät. Toimenpide raja on huonetiloissa 200 ja 400 bqr/m3.
Alla olevassa tapauksessa kysymys oli muiden virheiden osalta siitä, mitkä
toimenpiteet olivat olleet tarpeellisia radon
virheen poistamiseksi. Käräjäoikeus arvioi asiaa toisin kuin hovioikeus
ja katsoi että radonin poistamisen korjaamisesta ei ollut esitetty luotettavaa
selvitystä. Käräjäoikeus myös katsoi että kaikki muutkin virheet olivat vähäisiä
ja hylkäsi kanteen ja velvoitti ostajan maksamaan myyjän oikeudenkäyntikulut.





Hovioikeus kuitenkin totesi että myyjä on kiinteistöä
myydessään salannut vuonna 2007-2008 suoritetun radonmittauksen tuloksen.
(Ostaja oli saanut tämän tietoonsa Säteilyturvakeskukselta vasta alioikeuden
käsittelyn jälkeen.) Olohuoneessa oli silloin ollut radonia 230 becquereliä ja
makuuhuoneessa 290 becquereliä. Kellarissa mittausta ei ollut suoritettu.
Kiinteistön huoneilman radonpitoisuus oli mainitussa mittauksessa ylittänyt
suositusten mukaiset rajat. Myyjän silloin suorittamat korjaustoimenpiteet
suositusten mukaisiin arvoihin pääsemiseksi ovat jääneet epäselviksi ja
rajoittuneet ilmeisesti muutamien reikien poraamiseen kellariin. Myyjä ei ole
varmistanut näiden toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta tekemällä uutta
radonmittausta. Kiinteistö sijaitsee Pornaisissa alueella, jossa on tunnetusti
korkeita radonpitoisuuksia, minkä vuoksi mittaustuloksen salaamisella voidaan
katsoa olleen erityistä merkitystä kaupanteon yhteydessä. Kiinteistössä on
siten virhe ostajalla on oikeus hinnanalennukseen, jonka määrältään tulee
vastata niistä korjaustoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia, jotka ovat
olleet tarpeen radonilta suojautumiseksi.





Hovioikeuden mukaan harkkojen slammaus ja kumibitumimaton
asentaminen kiinteistön ulkopuolelle ovat kysymyksessä olevalla radonpitoisella
alueella olleet sinänsä hyödyllisiä toimenpiteitä. Hovioikeus toteaa, että
radonalueella sijaitsevan maapohjaisen kellaritilan radonpitoisuudella ei ole
merkitystä arvioitaessa rakennuksen soveltumista asuinkäyttöön. Kysymyksessä
olevassa rakennuksessa ennen korjauksia mitattu huonetilojen radonpitoisuus ei
ole ollut erityisen korkea. Säteilyturvakeskuksen ohjeessa suositellaan
ainoastaan helposti toteutettavia toimenpiteitä pitoisuuden ollessa yli 200
mutta alle 400 becquereliä/kuutiometri. Alle 200 becquereliä/kuutiometri pitoisuus jää alle
suosituksen. Sanottuun seikkaan nähden kanteen perusteena olevat
korjaustoimenpiteet ovat olleet radonongelman laatuun nähden ylimitoitettuja.
Toisaalta korjaustoimet ovat osin kohdistuneet myös kellaritilassa todettuun
kosteusongelmaan, jonka perussyy on kuitenkin ollut salaojan purkuputken edellä
kerrotulla tavalla korjattu toimimattomuus. Hovioikeus arvioi, että ulkopuolisen
puutteellisen radonsuojauksen tarpeellisten korjauskustannusten määrän
edellyttämä hinnanalennus on 10.000 euroa. Edellä todetut kustannukset ovat
salaojajärjestelmän purkuputken korjauksesta 10.000 euroa ja radonista
johtuvista sisä- ja ulkopuolisista korjauksista 14.000 euroa eli yhteensä
24.000 euroa.





Määrä on yli kymmenen prosenttia kauppahinnasta ja ylittää
siten merkittävänä pidettävän rajan. Hovioikeus katsoo, että kysymyksessä
olevissa korjauksissa ei ole kysymys sellaisesta laatutason parantamisesta,
mikä olisi otettava huomioon hinnanalennusta alentavana seikkana.





Asiassa arvioitiin myös sitä mikä merkitys on
rakennusluvalla ja rakennuspiirustuksilla, joita ei kaikilta osin ollut
noudatettu. Oikeus katsoi, että sinänsä se ei ole virhe ellei siitä ole
seurannut vahinkoja.





Ostajan selvittelykulut koostuvat salaojakuvauksesta
1.236,36 euroa, tavarantarkastuksesta 3.144,97 ja 946,15 euroa sekä
tarkastuksen yhteydessä suoritetusta kaivuutyöstä 319,80 euroa ja ne ovat
määrältään yhteensä 5.647,26 euroa.





Myyjä velvoitettiin korvaamaan ostajan
oikeudenkäyntikuluista 2/3 koska osa ostajan vaatimuksista oli hylätty
alioikeudessa 10.600 euroa (vaatimus 15.952 euroa) ja hovioikeudessa 7.800
euroa (vaatimus 11.780 euroa) sekä selvittelykulut 5.647 euroa. Lisäksi myyjä
joutui maksamaan omat kulut 24.353 euroa ja hovioikeudessa 7.762 euroa. Kaikki
oikeudenkäyntikulut ovat yhteensä yli 56.000 (+hylätyt 15.000) euroa, josta
vakuutus korvaa 10.000 euroa.





Asiasanat:





- radon, alapohja, kellari, routaeristys, salaoja,
pumppaamo, jätevesipumppaamo, täyttömaa, rakennuslupa, rakennussuunnitelmat,
rakennuspiirustukset



- hinnanalennus







Helsingin hovioikeus





Antamispäivä





15.6.2015





Tuomio Nro 863





Diaarinumero S 14/1027





Ratkaisu, johon on haettu muutosta





Tuusulan käräjäoikeus 26.2.2014 nro 1982 (liitteenä)





Asia





Kiinteistön kauppaan perustuva hinnanalennus ym.





Valittajat





Coooa Eoooy





Kooom Eoooy





Vastapuoli





Kmmma Ammminen





Asian käsittely hovioikeudessa





Pääkäsittely on toimitettu 5.-6.2.2015.





Valitus





Coooa ja Kooom Eoooy ovat vaatineet, että käräjäoikeuden
tuomio kumotaan ja Kmmma Ammminen velvoitetaan suorittamaan heille kauppahinnan
alennuksena 45.000 euroa tuottokorkoineen 30.6.2011 lukien 17.1.2013 saakka ja
sen jälkeen viivästyskorkoineen sekä korvamaan heille asiassa aiheutuneet
selvityskulut 5.647,29 euroa korkoineen 17.1.2013 lukien ja oikeudenkäyntikulut
korkoineen, käräjäoikeudessa 15.952,91 eurolla ja hovioikeudessa 11.780,70
eurolla.









Coooa ja Kooom Eoooy (jäljempänä kantajat) ovat asumishyötyä
lukuun ottamatta toistaneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät kanteensa
perusteet.









Kantajilla oli ollut oikeus olettaa, että kohde oli
rakennettu olemassa olevien rakennuspiirustusten mukaisesti. Ammminen ei ollut
kaupantekotilanteessa antanut mitään tietoa, että kiinteistön rakenteissa oli
poikettu rakennuslupakuvista.









Kiinteistö oli myyty kellaritilojen osalta ilmoittaen, että
kellariin oli mahdollisuus tehdä noin 80 neliömetriä harraste- tai työtilaa.
Kantajilla oli myyntitiedot huomioon ottaen ollut oikeus olettaa ja edellyttää,
että kiinteistö oli rakennettu siten, että kellaritilan muuttaminen asumista
palvelevaan tarkoitukseen olisi mahdollista ilman rakennuksen ulkopuolelle
suuntautuvia huomattavia korjaustoimenpiteitä ja sisäpuolisia
radonsuojaustoimenpiteitä.









Oli riidatonta, että salaojajärjestelmässä oli todettu
virheitä. Korjaustoimenpiteet oli kohdistettava myös talon ympärillä olevaan
salaojajärjestelmään salaojien puutteellisuuksien vuoksi ja korjauskustannukset
olivat siten huomattavasti suuremmat kuin käräjäoikeuden hyväksymät 4.000
euroa.









Kapillaarikatkon, slammauksen ja pystysalaojan puuttuminen
sekä kumibitumihuovan osittainen puuttuminen vaikuttivat siihen, että
seinärakenne ei ollut kosteustekniikaltaan ja radonsuojaukseltaan toimiva.
Rakenne ei ollut tältä osin piirustusten ja hyvän rakennustavan mukainen.









B3 rakennusmääräyskokoelmaa oli voitu soveltaa jo
kiinteistön rakennuslupahakemukseen. Käytännössä kaikki Porvoon ja Pornaisten
alueen rakennuslupaviranomaiset ja rakentajat olivat tietoisia siitä, että alue
oli huomattavaa radonaluetta. Radonilta suojaaminen oli kokonaisvaltainen
ratkaisu eikä pelkästään betonilattian valaminen alapohjaan poistaisi
mahdollista radonriskiä. Kellarin seinien sisä- ja ulkopuolinen slammaus ja
kumibitumi poistivat seinärakenteen lävitse imeytyvän radonin. Rakennusluvan
hakemisvaiheessa suunnittelija oli piirtänyt kellaritilaan asianmukaisen
pintakäsittelyn ja routasuojauksen. Rakennusluvassa oli edellytetty radoniin
liittyviä toimenpiteitä. Kantajille oli kaupantekovaiheessa annettu tieto, että
radonongelmaa ei ollut. Nyt radonongelma oli huomattava ja edellytti
välittömästi korjaustoimenpiteitä.









Kellaritilaa ei voitu pitää ryömintätilana vaan normaalia
asumiskäyttöä palvelevana tilana. Kellaritilan ilmastointi oli siten
rakennettava sellaista tilaa koskevien ilmastointivaatimusten mukaisesti.
Ilmanvaihtoa oli jouduttu parantamaan siten kuin rakennusmääräyskokoelma C2:ssa
oli määrätty. Kellaritilassa oli myös muutamia lämpökatkon puuttumisesta
aiheutuvia puutteita ja vikoja.









Jätevesipumppaamosta ei ollut kerrottu kaupantekotilanteessa.
Kyseessä oli olennainen seikka, josta ei ollut päästy sopimukseen
naapurikiinteistön omistavan Ammmisen veljen kanssa.









Korjauskustannuksiin ei sisältynyt määriä, jotka olisivat
selkeästi tason parantamista. Esitetty hinnanalennusvaatimus oli kohtuullinen.









Oikeudenkäyntikuluista oli riitautettu todistajana kuullun M.
Kttttsen asiantuntijatyöskentelystä laskuttama määrä. Kttttnen oli vastaajan
suku- lainen. Hän oli toiminut tavarantarkastuksessa vastaajan asiamiehenä ja
oli laatinut lausuntonsa yksityishenkilönä.









Vastaus









Kmmma Ammminen on vaatinut, että valitus hylätään ja että
Coooa ja Kooom Eoooy velvoitetaan
yhteisvastuullisesti korvamaan hänen oikeuden- käyntikulunsa hovioikeudessa
7.762,40 eurolla korkoineen.









Ammminen on asumishyötyä lukuun ottamatta toistanut
käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät vastauksen perusteet.









Perustusten alaosaan kiinnitetty kuumabitumihuopa oli
matalampi kuin perustuspiirustukseen oli merkitty, mutta olennaista perustuksen
vesierityksen kannalta oli se, että perusmuuriin kiinnitettävän muovisen
patolevyn alareuna tuli bitumihuovan yläreunan alapuolelle. Tämä rakenne oli
pitänyt kellarin harkkoseinät kuivina jo kahdeksan vuotta.









Rakennuspiirustuksessa ei vaadittu slammausta. Kellaritilassa
havaittu kosteus ei ollut johtunut slammauksen puutteesta.









Perusmuurilevyn yläreunan irrallisuus kahdessa kohdassa oli
vaatinut vain parin kiinnitysnaulan lyömistä irrallisiin kohtiin. Korjaus oli
ollut vähäinen toimenpide. Lisäksi irrallisuus oli ollut nähtävissä ennen
kaupantekoa, koska kyseiset kohdat olivat maanpinnalla.









Rakennusvaiheessa oli havaittu maapohjan olevan pääasiassa
routimatonta kalliota, minkä vuoksi suunnitelmaa oli voitu perustellusti
muuttaa vaarantamatta rakennuksen kestävyyttä. Routaeristys oli riittävä ja
laajempi kuin 25 prosenttia sekä suunnitelman mukainen.









Edellä mainitut seikat eivät olleet rakennusvirheitä.









Betonilattian valaminen kellariin estäisi yksinään radonista
noin 90 prosenttia. Kun lattia ei ollut edes vielä valettu, olivat väitteet
kellarin puutteellisesta radonsuojauksesta ennenaikaisia. Ammmisella ei ollut
velvollisuutta osallistua kustannuksiin, kun kantajat rakentavat keskeneräisen
kellaritilan valmiiksi.









Kellarin tuuletuksen puutteista ei ollut esitetty
selvitystä. Ongelmia kellarin tuuletuksessa oli alkanut esiintyä vasta sen
jälkeen, kun kantajat olivat tehneet sinne lisää tuuletusaukkoja.









Jätevesipumppaamossa oli kysymys tavanomaisesta ratkaisusta
samalle kiinteistölle rakennettavissa rakennuksissa. Käyttökustannukset olivat
alhaiset eikä niillä voinut olla vaikutusta kaupantekoon.









Kttttsen asiantuntijatyön palkkiolaskutus ei ollut työn
laatu ja laajuus huomioon ottaen poikennut tavanomaisesta.









Todistelu









Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta
ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Hovioikeudessa on kuultu
todistelutarkoituksessa Coooa Eoooy ja Kmmma Ammmista sekä todistajina R. J.
Ttttttta, N. P. Ttttttaa, K. P. K. Ltttsta, T. T. Pttttstä, M. T. Ktttta, J. P.
K. Ammmista, H. O. Mttttta ja M.-P. Kttttsta.

















Hovioikeuden ratkaisu









Perustelut









Salaojajärjestelmä









Esitetyn näytön perusteella hovioikeus katsoo samoin kuin
käräjäoikeus, että salaojajärjestelmän purkuputken korkeusasemassa on ollut
virhe ja että muuta virhettä salaojajärjestelmässä ei ole näytetty olleen.
Purkuputken korjaaminen on kosteusongelman poistamiseksi ollut välttämätöntä ja
se on korjattu samassa yhteydessä kun kiinteistöllä on suoritettu muita
korjauksia. Purkuputken korjauskustannukset eivät ole suoraan erotettavissa
muista korjauskustannuksista, minkä vuoksi ne on arvioitava esitetyn todistelun
perusteella.









Salaojaputkiston kuvannut Tttttta on kertonut, että
purkuputki oli kulkenut kiinteistöltä poispäin "ylämäkeen" noin 12
metriä, minkä jälkeen putki oli laskenut noin 16 metriä ja noussut ylöspäin
vielä kerran.









Purkuputken korjauksen suorittanut Ptttnen on kertonut, että
purkuputkessa oli ollut korkeuseroa noin 8 senttimetriä kun sitä olisi pitänyt
olla 40 senttimetriä. Purkuputken pituus oli ollut noin 30 metriä. Kallioisen
maaston vuoksi kuopan teko purkuputken vaatimalle pumpulle oli ollut hankalaa.
Ptttsen mukaan pelkkä salaojapumppu sähkölaitteineen maksaa noin 4.000 euroa ja
kaivuutöiden sekä asennuksen osuus on noin 10.000 euroa.









Ltttnen on arvioinut, että salaojapumppu asennuksineen ja
kaivuutöineen maksaa noin 10.000-15.000 euroa. Myös Ttttttmaa on todennut, että
sala- ojapumppua ei saa asennettuna 4.000 eurolla. Hän on arvioinut
kokonaiskustannuksiksi 10.000-15.000 euroa.









Mttttt on arvioinut purkuputken korjauskustannuksiksi noin
4.000 euroa, mistä summasta pumpun osuus olisi 2.500 euroa ja sähkötyöt 500-





1.000 euroa. Kaivuutyöhön saattaisi kulua aikaa arviolta 1-2
päivää tuntihinnan ollessa noin 80 euroa.









Kttttsen mukaan purkuputken korjauksen hinta saattaisi olla
noin 5.000 euroa. Summasta pumpun hinta sähköliitäntöineen olisi 2.000 euroa,
työ- kustannukset 2.000 euroa ja muut materiaalikustannukset 1.000 euroa.









Edellä mainitun todistelun perusteella hovioikeus katsoo
toisin kuin käräjäoikeus näytetyksi, että purkuputken korjauskustannukset ovat
olleet vähintään 10.000 euroa. Työn tehnyt Ptttnen on arvioinut
salaojakorjauksiin liittyvien kustannusten osuudeksi urakassa 14.000 euroa.
Koska salaojajärjestelmässä on korjattu muutakin kuin purkuputkea, kaikki
kaivuutyö ei ole liittynyt purkuputkeen. Tämän vuoksi hovioikeus arvioi
purkuputken korjaamisen kustannuksiksi ja Kmmma Ammmisen maksettavaksi tulevan
hinnanalennuksen määräksi 10.000 euroa.

















Radonista kaupanteon yhteydessä annetut tiedot









Coooa Eoooy on
kertonut, että hän ja Kooom Eoooy olivat tutustuneet kiinteistöön
kiinteistönvälittäjä Kn kanssa. K oli kertonut kellaritilasta, että siellä on
putket valmiina ja sinne voi tehdä WC-tilan, että seinäharkoissa on
lämpöeristys ja seinät tarvitsevat ainoastaan pintakäsittelyn ja että lattia
täytyy valaa. Kn kanssa ei ollut keskusteltu radonista. Kantajat olivat saaneet
kaupanteon yhteydessä vihreän kansion, jossa oli myyjän ja Kuutin mukaan kaikki
kiinteistöä koskevat paperit. Radonmittausasiakirjoja siellä ei ollut. Kellari
oli kastunut vuodenvaihteessa 2011-2012 ja J. Ammminen oli tullut paikalle.
Lattia oli kaivettu auki ja näkyviin oli tullut valkoinen putki. J. Ammminen
oli sanonut sen olevan radonputki ja kertonut Pornaisten kunnan tehneen
kellarissa mittauksia ja että tulos olisi ollut 200 becquereliä ja vielä, että
radonmittauksesta ei ollut dokumenttia. Coooa Eoooy ei ollut uskonut asiaa ja oli soittanut
kuntaan, josta oli saanut tiedon, että kunta ei ollut tehnyt mittausta ja että
asia pitäisi selvittää Säteilyturvakeskuksesta. Useiden yritysten jälkeen ja
toimitettuaan kiinteistön kauppakirjan Coooa Eoooy oli vasta 14.1.2015 saanut
Säteilyturvakeskukselta tiedon, että kiinteistöllä oli suoritettu radonmittaus
2007-2008 ja tulosten mukaan olohuoneessa oli ollut radonia 230 becquereliä ja
makuuhuoneessa 290 becquereliä. Kellarissa mittausta ei ollut suoritettu.
Säteilyturvakeskus oli aikanaan toimittanut tulokset suoraan kiinteistön omistajalle.
Rakennusluvassa oli edellytetty hyvää eristystä ja slammausta sisä- ja
ulkopuolelta. Myynnin yhteydessä ei ollut kerrottu, että rakentamista ei ollut
tehty rakennusluvan edellyttämällä tavalla. Kun kantajat olivat korjauttaneet
eristeet rakennusluvan mukaisiksi, kellarin seiniin oli ilmestynyt märkyyttä,
mikä tavarantarkastajan mukaan oli johtunut siitä, että rakenteista oli
puuttunut kylmäsillan katkaisu.









Kmmma Ammminen on kertonut, että kiinteistöllä oli
suoritettu radonmittaukset, koska alueella esiintyy radonia. Mittauksen jälkeen
kunta oli toimittanut kirjalliset ohjeet radonpitoisuuden alentamiseksi ja
Kmmma Ammmisen isä oli porannut betoniin ilmanvaihtoreikiä tuuletuksen
tehostamiseksi. Kmmma Ammminen ei tiennyt, oliko kiinteistö rakennettu
rakennusluvan mukaisesti, koska rakentamisen olivat suorittaneet rakennusliike
ja talotoimittaja avaimet käteen -periaatteella. Kmmma Ammmisen mukaan
kiinteistön kaikki paperit olivat olleet kansiossa. Hän ei muistanut, oliko
radonmittauksesta kerrottu kiinteistönvälittäjälle ja olivatko mittaustulokset
olleet ostajille esitetyssä kansiossa.









J. Ammminen on kertonut, että kiinteistönvälittäjälle ei
ollut kerrottu suoritetusta radonmittauksesta. Hän ei muistanut, olivatko
radontutkimuksen asiakirjat olleet talokansiossa.









K on kertonut saaneensa tiedot kiinteistöstä Kmmma ja J.
Ammmiselta. Myyntiesitteen (K2) maininta harraste- tai työtilan
tekemismahdollisuudesta kellariin oli tullut Ammmisten kanssa käydyn
keskustelun seurauksena. Ammmisten kanssa ei ollut keskusteltu radonista eikä K
ollut saanut tietoa radonmittauksen tuloksista.









Hovioikeus toteaa, että Kmmma Ammminen on kiinteistöä
myydessään salannut vuonna 2007-2008 suoritetun radonmittauksen tuloksen. Coooa
Eoooy on saanut tutkimustuloksen käyttöönsä vasta käräjäoikeuden tuomion
antamisen jälkeen Säteilyturvakeskukselta esitettyään kiinteistön kauppakirjan
osoituksena siitä, että hän miehensä kanssa omistaa kiinteistön. Kiinteistön
huoneilman radonpitoisuus oli mainitussa mittauksessa ylittänyt suositusten
mukaiset rajat. Kmmma Ammmisen suorittamat korjaustoimenpiteet suositusten
mukaisiin arvoihin pääsemiseksi ovat jääneet epäselviksi ja rajoittuneet
ilmeisesti muutamien reikien poraamiseen kellariin. Kmmma Ammmmnen ei ole
varmistanut näiden toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta tekemällä uutta
radonmittausta. Kiinteistö sijaitsee Pornaisissa alueella, jossa on tunnetusti
korkeita radonpitoisuuksia, minkä vuoksi mittaustuloksen salaamisella voidaan
katsoa olleen erityistä merkitystä kaupanteon yhteydessä. Kiinteistössä on
siten ollut maakaaren 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettu laatuvirhe, josta Kmmma
Ammminen on vastuussa. Kantajilla on oikeus hinnanalennukseen, jonka määrältään
tulee vastata niistä korjaustoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia, jotka
ovat olleet tarpeen radonilta suojautumiseksi.









Radonista johtuva korjaustarve









Säteilyturvakeskuksen lausunnon 27.1.2014 (K8) mukaan
11.11.2013-14.1.2014 suoritetussa mittauksessa ennen suoritettuja korjauksia
radonpitoisuus makuuhuoneessa on ollut 120 becquereliä ja maalattiaisessa
kellarissa 2.690 becquereliä. Lausuntoon liittyvän säteilyturvakeskuksen ohjeen
mukaan, mikäli huoneilman radonpitoisuus ylittää 400 becquereliä/kuutio- metri,
suositellaan ryhtymään toimenpiteisiin radonpitoisuuden alentamiseksi. Mikäli
pitoisuus ylittää 200 becquereliä/kuutiometri, suositellaan tarkoituksenmukaisia,
helposti toteutettavia toimenpiteitä radonpitoisuuden alentamiseksi kuten
tuuletuksen tehostamista. Pitoisuuden alittaessa 200 becquereliä/kuutiometri
huoneilman radonturvallisuuden on katsottu olevan riittävä.









Ttttttmaan laatimassa tavarantarkastuskertomuksessa
30.5.2012 (K4) on todettu, että radonalueella perusmuurin pinnoituksessa on
otettava huomioon radonin asettamat vaatimukset. Siinä on viitattu
Ympäristöministeriön oppaaseen vuodelta 1993, jonka mukaan minimivaatimuksena
on slammaus (eli ohut rappaus) ja kosteuseristys. Vastaava toimintaohje löytyy
harkkotoimittajan suunnitteluohjeesta. Perusmuuria ei ole slammattu.
Tavarantarkastuskertomuksessa on edelleen todettu, että kumibitumihuopa oli
ulottunut ainoastaan 120-130 millimetriä viistevalun yläreunasta ylöspäin
perusmuurilevyn alle. Perustusleikkauspiirustuksessa oli edellytetty kumi-
bitumihuovan ulottumista ainakin neljän harkon korkeudelle.









Ttttttmaa on kertonut, että kellari on täyskorkea tila, joka
on lattian valamisen jälkeen soveltuva otettavaksi huonekäyttöön. Kellarin
seinissä oli pieniä reikiä, jotka eivät täyttäneet tuuletusaukkojen
minimivaatimusta. Ttttttmaan mukaan radon ei pääse valubetonin läpi, mutta
huokoinen harkko käsittelemättömänä päästää radonin lävitseen. Harkon pinnan
slammaus tiivistää rakenteen ja estää radonin pääsyn huoneilmaan. Lisäksi
radonia pääsee huoneilmaan seinien ja lattian rajoista ilmastoinnin aiheuttaman
alipaineen johdosta, jos niitä ei ole asianmukaisesti käsitelty. Tästä
alipaineesta johtuva radonin pääsy huoneilmaan estetään radontorjuntaohjeiden
mukaan ulottamalla bitumihuopa harkon ulkopinnassa anturasta maanpintaan
saakka. Radonilta suojautumisen kannalta tärkeää on myös kapillaarikatko
lattian ja alimman harkon rajassa, mutta tämänkaltainen kapillaarikatko oli
kiinteistöstä puuttunut. Radonsuojauksen vaatima korjaus tuli suorittaa siten,
että talon ulkopuoli tiivistetään. Tällöin seinänvierustat on kaivettava auki
jotta pinta saadaan slammattua ja kumibitumimatto asennettua. Kaivuun yhteydessä
routaeristys yleensä rikkoutuu ja sepeli sekoittuu kaivuumaahan, jolloin
molemmat pitää uusia. Ttttttmaa piti Ptttsen raportissa esitettyjä
korjaustoimenpiteitä asianmukaisina.









Ltttnen on kertonut, että harkkorakenne pitää aina slammata
molemmin puolin, koska harkko on materiaalina huokoinen eikä se toimi ilman
slammausta lämpö- ja kosteusteknisesti. Radonalueella slammaus, kumibitumimatto
ja kapillaarikatko ovat erityisen tärkeitä radonilta suojautumisessa. Ltttnen
ei ollut havainnut kapillaarikatkoja 19.4.2012 suorittamassaan tarkastuksessa.
Talon ulkoseinä eli ulkokehä oli ollut lähes kauttaaltaan märkä. Ltttsen arvion
mukaan Ptttsen korjaustöistä veloittama 29.500 euroa (K5) on ollut
asianmukainen, sillä pelkästään radonsuojaukseen tarvittavien töiden osuus
saattaa olla 10.-20.000 euroa.









Ptttnen on kertonut, että kiinteistöstä oli puuttuneet
kapillaarikatko sekä radonsuojaukseen tarvittavat slammaus ja kumibitumi.
Routaeristys oli ollut vain yhdellä seinällä eli se oli puuttunut 80 prosenttisesti.
Urakkahinnasta (K5) 29.500 euroa muun kuin salaojan osuus oli ollut 15.500
euroa. Urakan kestoksi arvioitu aika ei ollut riittänyt ja siihen oli kulunut
kuukauden sijasta kolme kuukautta.









Mttttt, joka ei ole käynyt kiinteistöllä, on asiakirjojen
perusteella asiaa arvioituaan katsonut, että ulkopuolinen slammaus ei ole
välttämätöntä radonin torjunnassa ja että radonia voidaan torjua myös
sisäpuolisella käsittelyllä. RT-kortin ohjeet eivät Mtttttn mukaan ole
velvoittavia.









Kttttnen on kertonut, että radonsuojaukseen liittyvä
RT-kortti vuodelta 2003 ei ollut yleisesti tiedossa tuolloin eikä se ollut
velvoittava määräys. Säteilyturvakeskuksen ohje, jossa viitataan RT-korttiin,
ei ollut myöskään määräys eikä alan yleinen käytäntö.









Hovioikeus katsoo todistelun osoittavan, että radonilta
suojautumiseksi harkkojen slammaus ja kumibitumimaton asentaminen kiinteistön
ulkopuolelle ovat kysymyksessä olevalla radonpitoisella alueella olleet sinänsä
hyödyllisiä toimenpiteitä. Ltttsen edellä todettu arvio radonsuojaukseen
tarvittavien toimenpiteiden kustannuksista on vastannut työn tehneen Ptttsen
käsitystä kustannusten jakautumisesta eri työvaiheille. Hovioikeus toteaa, että
radonalueella sijaitsevan maapohjaisen kellaritilan radonpitoisuudella ei ole
merkitystä arvioitaessa rakennuksen soveltumista asuinkäyttöön. Kysymyksessä
olevassa rakennuksessa ennen korjauksia mitattu huonetilojen radonpitoisuus ei
ole ollut erityisen korkea. Säteilyturvakeskuksen ohjeessa suositellaan
ainoastaan helposti toteutettavia toimenpiteitä pitoisuuden ollessa yli 200
mutta alle 400 becquereliä/kuutiometri. Alle 200 becquereliä/kuutiometri pitoisuus jää alle
suosituksen. Sanottuun seikkaan nähden kanteen perusteena olevat
korjaustoimenpiteet ovat olleet radonongelman laatuun nähden ylimitoitettuja.
Toisaalta korjaustoimet ovat osin kohdistuneet myös kellaritilassa todettuun
kosteusongelmaan, jonka perussyy on kuitenkin ollut salaojan purkuputken edellä
kerrotulla tavalla korjattu toimimattomuus. Hovioikeus arvioi, että
ulkopuolisen puutteellisen radonsuojauksen tarpeellisten korjauskustannusten
määrän edellyttämä hinnanalennus on 10.000 euroa.









Edelleen hovioikeus katsoo todistelun osoittavan, että
radonilta suojauksessa on merkityksellistä sisäpuolinen slammaus ja
kapillaarikatkon olemassaolo. Kumpikaan näistä korjauksista ei ole sisältynyt
Ptttsen jo suorittamaan urakkaan. Kirjallisina todisteina on kaksi Ptttsen
tarjousta (K9). Toinen tarjous koskee radonkermin hitsausta kellarin
seinäalueelle, seinän tiivistämistä tasoitteella sekä betonilattian valamista
ja on hinnaltaan 7.400 euroa. Koska kiinteistö on selkeästi myyty siten, että
kellarin lattia on ollut laittamatta, kuuluu sen valaminen betonilla kantajien
kustannettavaksi. Ammmmmmsen maksettavaksi tulevan hinnanalennukseen ei näin
ollen voi sisällyttää lattian betonivalun osuutta. Toinen tarjous koskee
kellarin ulkoseinän lämpökatkon korjausta ja on määrältään 1.360 euroa.
Eoooy ilmoituksen mukaan tämä korjaus on
nyttemmin tehty ja se on maksanut 1.800 euroa. Hovioikeus arvioi tältä osin
korvattavan hinnanalennuksen kohtuulliseksi määräksi yhteensä 4.000 euroa.









Muut väitetyt virheet









Muiden käräjäoikeuden tuomiossa käsiteltyjen virheiden
osalta hovioikeudella ei vastaanotetun todistelun perusteella ole aihetta
arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.









Hinnanalennuksen määrä









Edellä todetut kustannukset ovat salaojajärjestelmän
purkuputken korjauksesta 10.000 euroa ja radonista johtuvista sisä- ja
ulkopuolisista korjauksista 14.000 euroa eli yhteensä 24.000 euroa. Määrä on
yli kymmenen prosenttia kauppahinnasta ja ylittää siten merkittävänä pidettävän
rajan. Hovioikeus katsoo, että kysymyksessä olevissa korjauksissa ei ole
kysymys sellaisesta laatutason parantamisesta, mikä olisi otettava huomioon
hinnanalennusta alentavana seikkana. Näin ollen Kmmma Ammminen on velvollinen
suorittamaan Coooa ja Kooom Eoooy hinnanalennuksena 24.000 euroa.









Maakaaren 2 luvun 31 §:n 2 momentin mukaan myyjän on
maksettava hinnanalennuksena palautettavalle kauppahinnalle korkolain 3 §:n 2
momentin mukaista korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti
kauppahinnan. Mainitun korkolain säännöksen mukaan, jos velasta on sovittu
maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan määräämättä, velallisen on
maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevan 12 §:ssä tarkoitetun
viitekoron mukaisesti. Kauppahinta on kuitattu maksetuksi kauppakirjan (K1)
mukaan kauppakirjan allekirjoituksella 30.6.2011. Kmmma Ammminen on velvollinen
suorittamaan viitekoron mukaista korkoa 30.6.2011 lukien haasteen
tiedoksiantopäivään 17.1.2013 saakka, mistä lähtien hän on velvollinen
maksamaan hinnanalennukselle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista
viivästyskorkoa.









Selvittelykulut









Kmmma Ammminen on edellä velvoitettu maksamaan Eoooylle
hinnanalennusta. Tämän vuoksi hän on myös velvollinen korvaamaan
hinnanalennukseen johtaneiden virheiden selvittämisestä johtuneet kustannukset.









Selvittelykulut koostuvat Eoooyn ilmoituksen mukaan
salaojakuvauksesta 1.236,36 euroa, tavarantarkastuksesta 3.144,97 ja 946,15
euroa sekä tarkastuksen yhteydessä suoritetusta kaivuutyöstä 319,80 euroa ja ne
ovat määrältään yhteensä 5.647,26 euroa.









Kmmma Ammminen on myöntänyt salaojakuvauksen kustannukset
aiheellisiksi. Tavarantarkastuskertomuksessa olevan erittelyn mukaan siitä
aiheutuneet kustannukset ovat olleet yhteensä 4.368,37 euroa. Näin ollen
myönnetyt ja näytetyt selvittelykustannukset ovat yhteensä 5.604,73 euroa,
minkä ylittäviltä osin vaatimus on hylättävä näyttämättömänä.









Oikeudenkäyntikulut









Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä ilmenevän pääsäännön
mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vasta-
puolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäynti-
kulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Jos samassa asiassa on esitetty
useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he
saavat luvun 3 §:n 1 momentin mukaan pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan,
jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vasta-
puolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys
asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Vastaavaa sääntöä
noudatetaan 3 §:n 2 momentin mukaan, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään
vain osittain. Jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta,
velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on
oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan määrättävä sen mukaan, mitä
muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai
hävinnyt muutoksenhaun.









Eoooy ovat hovioikeudessa voittaneet kanteensa osittain.
Oikeudenkäynti ja todistelu ovat keskittyneet pääasiassa siihen, onko
kiinteistöllä ollut Eoooy esittämät virheet ja niiden merkitykseen
hinnanalennusta arvioitaessa. Eoooyn esittämä todistelu on ollut pääosin
tarpeen niiden kustannusten näyttämiseksi, joiden osalta he ovat asian
voittaneet. Kmmma Ammmisella ei ole ollut määrällisesti huomauttamista Eoooyn
oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. Edellä sanotun vuoksi hovioikeus katsoo, että
Kmmma Ammminen tulee velvoittaa korvaamaan pääosa Eoooyn oikeudenkäyntikuluista
käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Hovioikeus arvioi kohtuulliseksi määrän,
joka vastaa noin kahta kolmasosaa Eoooy oikeudenkäyntikuluista.

















Tuomiolauselma









Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:









Kmmma Ammminen velvoitetaan suorittamaan Coooa ja Kooom
Eoooylle hinnanalennuksena 24.000 euroa, mille määrälle on suoritettava
korkolain 3





§:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa ajalta 30.6.2011-16.1.2013
ja korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 17.1.2013 lukien sekä
korvauksena selvittelykuluista 5.604,73 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin
mukaisine viivästyskorkoineen 17.1.2013 lukien. Tuottokoron määrä on





30.6.2011 yksi prosentti, ajalla 1.7.-31.12.2011 1,5
prosenttia ja ajalla 1.1.2012-16.1.2013 yksi prosentti.









Coooa ja Kooom Eoooy vapautetaan korvaamasta Kmmma Ammmisen
oikeudenkäyntikuluja korkoineen käräjäoikeudessa.









Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.









Kmmma Ammminen velvoitetaan suorittamaan Coooa ja Kooom
Eoooylle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 10.600 euroa ja
hovioikeudessa 7.800 euroa. Korvauksille on suoritettava viivästyskorkoa
korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua
hovioikeuden tuomion antamispäivästä.









Kmmma Ammmisen vaatimus oikeudenkäyntikulujensa
korvaamisesta hovioikeudessa hylätään.









Muutoksenhaku









Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta
oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä
perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää
valitusluvan.









Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan
pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 14.8.2015.









Helsingin hovioikeuden puolesta:









Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Jouko R hovioikeudenneuvos Merja S hovioikeudenneuvos
Leena J









Esittelijä: viskaali S. E









Ratkaisu on yksimielinen.













TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUS





TUOMIO 14/1982









Annettu kansliassa 26.2.2014









Käräjätuomari Yrjö V









L 12/13043









Kantajat





Eoooy, Coooa





Eoooy , Kooom









Vastaaja





Ammminen, Kmmma









Asia





Kiinteistön virhe tm. sopimusrikkomus









Vireille





27.12.2012









ASIAN RIIDATON TAUSTA









Kantajat ostivat 30.6.2011 vastaajalta 221.500 euron
kauppahinnalla määrätyn puoliosan K-nimisestä tilasta RN:o xxxx Pornaisten
kunnan Kirveskosken kylässä sillä olevine rakennuksineen. Kiinteistön osan
hallinta luovutettiin kantajille 15.8.2011.









Kiinteistö on jaettu hallinnanjakosopimuksella. Kantajien
osuudella oleva asuinrakennus on valmistunut vuonna 2005. Ennen kauppaa ei
rakennuksessa ollut tehty kuntotarkastusta. Kauppakirjan ehtojen mukaan myyjän
vastuu kaupan kohteen mahdollisista virheistä määräytyy maakaaren mukaan.









KANNE









Vaatimukset





Kantaja on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa vastaajan









1) suorittamaan kantajille kiinteistökauppaa koskevana
hinnanalennuksena 45.000 euroa tuottokorkoineen 30.6.2011 lukien haasteen
tiedoksiantamiseen 17.1.2013 saakka sekä korkolain 4 § 1 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen 17.1.2013 lukien;









2) korvaamaan kantajille aiheutuneena vahinkona 5.000 euroa
korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.1.2013 lukien;









3) korvaamaan kantajille asiassa aiheutuneina
selvittelykuluina 5.647,26 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen 17.1.2013 lukien; sekä









4) korvaamaan kantajien
oikeudenkäyntikulut
15.952,91 euroa laillisine
viivästyskorkoineen.









Perusteet





Kantajat olivat
havainneet kiinteistön kellarikerroksessa kosteutta





24.12.2011.
Kosteuden oli todettu lisääntyneen
tammi - helmikuun 2012 aikana.
Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:n
19.4.2012 tekemän salaojien kuvausraportin perusteella
oli todettu, ettei
kiinteistöllä olleen
salaojajärjestelmän poistoputki ollut toiminut ja että osa salaojista oli asennettu
niin huonosti, että kaato ei
ollut ollut asianmukainen. 2.5.2012
tehdyssä tavarantarkastuksessa kiinteistön
alapohjarakenteissa oli
todettu huomattavia puutteita ja virheitä.









Salaojatarkastuksen
sekä tavarantarkastuksen mukaan





- salaojien ja sadevesien
poistoputket oli tarpeen korjata
padotuksen välttämiseksi siten,
että putkille saatiin tasainen ja
riittävä vietto perusvesikaivoille





- kiinteistön
sokkelin perusmuurin ulkopinnassa
anturaan ja seinien





alaosaan liitetty
kuumabitumihuopa ei ollut
asianmukainen eikä sen alle
kuuluvaa slammausta ollut tehty,





- perusmuurilevyn
yläreuna oli paikoittain irti,





- talon
radonsuojauksessa oli puutteita,





- talon tienpuoleisesta
päädystä puuttuivat routaeristykset kokonaan,





- seinävierien
perusmuurien täyttö oli liian
hienojakoista maa-ainesta,





- sadevesiviemärin
poistoputki oli osittain liian lähellä
maan pintaa,





- kellari/varastotilan
tuuletus oli
kokonaisuudessaan puutteellisesti
järjestetty ja





- perusanturan
valumuotin puurakenteita oli poistamatta alapohjassa.









Rakennuksen
salaojajärjestelmän
toimivuuden kannalta oli ollut välttämätöntä kaivaa salaojat auki, tarkistaa niiden korkeuserot sekä asentaa
poistoputki ja pumppu. Edelleen
oli ollut tarpeen korjata kellarin seinien slammaus
ja asentaa uusi
kuumabitumieriste.









Todettujen
virheiden ja puutteiden korjausten
kokonaiskustannus oli ollut
urakkasopimuksen mukaan 29.520
euroa. Salaojapumpun sekä siihen liittyneiden sähkötöiden
ja asennuksen kustannukset olivat olleet yhteensä 2.767,50
euroa. Salaojien auki
kaivaminen ja poistoputken





asentaminen olivat
edellyttäneet pihamaan uusimistöitä
2.420 eurolla. Määrä oli muodostunut mullasta
800 euroa, siemenistä 300 euroa, pensasaidasta 1.000 euroa sekä kantajien oman työn osuudesta 32 tunnilta
a 10 euroa.









Lisäksi on
käynyt ilmi, että kiinteistöllä sijaitseva
jätevesipumppaamo on
yhteinen mutta siitä aiheutuvat sähkökustannukset jäävät
yksin kantajien ostaman
rakennuksen asukkaiden maksettavaksi. Myös salaojajärjestelmään asennettu
poistopumppu aiheuttaa ajan mittaan huomattavia kuluja.
Kyseessä olevien kertomatta
jätetyn seikan ja virheen johdosta
kantajille on suoritettava hinnanalennusta 10.000 euroa.









Säteilyturvakeskus on
tehnyt talossa radantutkimuksen, jonka
tulos on valmistunut
27.1.2014. Siinä kellarin radonpitoisuudeksi oli todettu
2690 becquereliä
kuutiometrissä ja suositeltu välittömiä
korjaustoimia.









Radonsuojauksen
asentamisen hinta on 7.400 euroa.













Lisäksi on havaittu, että kellarin ulkoseinän yläreunasta
puuttuu lämpökatko, joka on
ilmennyt kellarin kulmien ja kattorajan huurtumisena. Lämpökatkon asentaminen
maksaa 1.360 euroa.









Korjaustoimenpiteet
kohdistuvat rakenteisiin, joiden
osalta ei tapahdu käyttöiän pitenemistä.
Korjauskustannukset on sen
vuoksi korvattava ostajille hinnanalennuksena kokonaisuudessaan.









Myyjä ja myyjän läheiset ovat rakentajina olleet
tietoisia jätevesipumppaamon ja
salaojajärjestelmän sekä
alapohjarakenteiden puutteellisuuksista.
Niistä ei ollut kerrottu
kantajille ennen kauppaa,
joten ostajilla on oikeus
vahingonkorvaukseen. Asumishyödyn menettämisestä korjausten ajalta ja muusta haitasta
oli aiheutunut kantajille 5.000
euron tappio, kun myyjät olivat
lisäksi jättäneet kaupantekotilanteessa
luvatun mukaisesti siivoamatta takapihan
terassin alle jääneet rakennusjätteet. Vahinko oli muodostunut alakerran
varastotilan ja piha-alueen käytön estymisestä kahdeksan kuukauden
ajalta 300 euroa kultakin ja kummaltakin, yhteensä
siis 4.800 euroa. Loppumäärä oli syntynyt jätteiden poistamisesta
aiheutuneista kustannuksista.









Virheiden
selvittelyihin on kantajilta kulunut
yhteensä 5.647,26 euroa. Määrä tulee kokonaisuudessaan korvata
heille.









VASTAUS









Vaatimukset





Vastaaja on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan sekä
vaatinut, että se hylätään ja että kantajat velvoitetaan korvaamaan vastaajan
oikeudenkäyntikulut 24.353,85 euroa laillisine korkoineen lukien siitä, kun 30
päivää on kulunut tuomion antamisesta.









Perusteet





Salaoja- ja sadevesijärjestelmät eivät olleet olleet sillä
tavoin virheelliset, että ne olisi pitänyt kokonaan uusia kantajan esittämin
tavoin. Salaojajärjestelmässä oli raporttien mukaan havaittu vain vähäinen
purkuputken kaadossa ollut virhe. Esitetyt korjaukset ovat olleet tarpeettomia.









Rakennuksen asuintiloissa ja rakenteissa ei ollut raporttien
mukaan havaittu kosteusvaurioita. Vähäisiä kosteusjälkiä oli havaittu vain
rakennuksen alapohjan pohjamaana olevan sepelin pinnassa, lähinnä käyttövesiputken
suojaputken kohdalla perusmuurissa. Havaitusta vähäisestä kosteudesta ei ollut
todettu aiheutuneen haittaa puurakenteille. Kaupantekohetkellä kyseinen tila
oli ollut lämmittämätön sekä vailla sähköjä ja valaistusta eli kyseessä ei ole
asuintila eikä siitä ole käyntiä asuintiloihin. Kantajien oli täytynyt
ymmärtää, että kysymyksessä ei ole asuintila, koska siinä ei ole lainkaan
ikkunoita. Myöskään rakennepiirustuksiin ei ole merkitty ikkunaa kellaritilaan.
Rakennusmääräysten mukaan tulee asuinhuoneessa aina olla ikkuna.









Tila ja sen rakenteet ovat korkean alapohjatilan kaltaiset
ja sen kuntoa ja korjaustarvetta tulee arvioida tältä pohjalta. Kosteus ei ole
haitannut asumista eikä siitä ole aiheutunut terveyshaittaa. Vastaaja ei ole
entisenä omistajana vastuussa rakenneratkaisujen uudistamisesta, mikäli
kantajat suunnittelevat alapohjan käyttötarkoituksen muuttamista nykyisestä
maanvaraisesta alapohjatilasta asuintilaksi. Määrällisesti vastaaja on
kiistänyt asumishaittaa koskevan vaatimuksen 1.000 euroa ylittävältä osalta.









Alapohjatilan rakenteet täyttävät rakentamisajankohtana
voimassa olleet rakentamismääräykset. Hyväksytyssä rakennuspiirustuksessa ei
ole edellytetty slammausta. Slammauksen puuttumisesta tai muistakaan
väitetyistä virheistä ei ole aiheutunut haittaa rakenteille tai
asumisterveydelle.









Rakennuksen routaeristyksessä ei ole osoitettu olleen
puutteita tai korjaustarvetta. Asumishaittaa tai rakenteiden vaurioitumista ei
ole edes väitetty aiheutuneen, vaikka rakennustyöt oli suoritettu jo vuonna
2004.









Salaojien kuvauksessa oli havaittu puutteita vain salaoja-
ja sadevesien purkuputkien kallistuksissa. Puuttelden aiheuttamaa haittaa,
kuten pohjaveden korkeuden nousua pohjamaan pintaan kellarissa, ei ollut
todettu. Kosteuden suojaksi tehdyt rakennelmat olivat osoittautuneet
toimiviksi, koska ne olivat säilyneet ilman kosteusvauriota tai kohonnutta
kosteutta. Aiheellisena korjauskustannuksena voidaan pitää padotuksen
poistamiseksi tehtyä salaojaputkiston purkuputken kunnostusta. Korjaus oli
edellyttänyt purkuputken auki kaivamista ja salaojapumpun asentamista.
Kustannuksia oli voinut aiheutua korkeintaan 2.500 euroa. Toimenpide oli
kustannuksiltaan ollut niin vähäinen, ettei kiinteistö ollut sen johdosta ollut
laadultaan merkittävästi edellytettyä huonompi. Tarpeellisen purkuputken
kunnostuksen osalta pihatöiden kustannus oli ollut korkeintaan 300 euroa.









Mikäli katsottaisiin, että korjaus oli tullut suorittaa
kantajien vaatimassa laajuudessa, on korjaustöiden kustannuksena pidetty
korkeintaan 15.000 euroa. Pihatöiden kustannuksina on tässä tapauksessa pidetty
korkeintaan 1.000 euroa.









Talon rakenne oli täyttänyt rakennusluvan myöntämisen
aikaiset vaatimukset myös radon-suojauksen osalta, eikä asunnossa ole
ylipäätään näytetty olevan ongelmia radonin suhteen. Rakennuslupa oli myönnetty
9.12.2003, joten vuoden 2012 ohjeet radonista eivät tule sovellettaviksi.









Kantajan esittämästä radonmittaustuloksesta käy ilmi, että
Pxxxxxxtie 20 A asuinhuoneessa saatu radonmittaustulos 120 becquereliä kuutiometrissä
on selvästi matalampi kuin sosiaali- ja terveysministeriön
asumisterveysohjeessa hyväksyttynä pidetty 200 becquereliä kuutiometrissä.
Tulos osoittaa, että rakennuksen radonsuojaus on kunnossa.













Kellaritiloissa saatu mittaustulos on tähän asiaan
vaikuttamaton, koska sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysohjeen
radonpitoisuusarvot koskevat vain asuintiloja. Kellaritila ei ole sellainen
eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettu. Sitä ei ole edes rakennettu vielä
valmiiksi, sillä siitä puuttuu betoninen lattialaatta ja lattian ja seinän
väliset tiivistykset, jotka pitävät
radonin rakenteiden ulkopuolella. Nyt radonia pääsee kellariin samalla
tavalla kuin luonnossa ilmaan.









Kantajat olivat kiinteistön ostaessaan olleet täysin
tietoisia, ettei kellaritilassa ole betonilattiaa vaan maanvarainen sorakerros.
Kellarissa saatu radonmittaustulos ei osoita rakennusvirhettä. Esitetyt
kustannukset 7.400 euroa koskevat kellaritilan rakentamista valmiiksi, eivät
korjauskustannuksia.









Rakennepiirustuksien mukaan kellaritilan seinän yläosassa on
lämpökatko, joka muodostuu 300 mm Leca term -harkoista. Harkon keskellä on
polystyreenieriste. Rakenne on toteutettu suunnitelman mukaisesti. Se, että
keskeneräisessä ja lämmittämättömässä kellaritilassa esiintyy härmettä kovilla
pakkasilla, ei ole osoitus rakennusvirheestä.









Jätevesipumppaamo on tavanomainen ja toimiva ratkaisu
pientaloissa ja se on toteutettu suunnitelmien mukaisesti. Kyseisellä
teknillisesti kehittyneellä jätevesijärjestelmällä on kiinteistön arvoa
kohottava ominaisuus. Kantajat ovat laiminlyöneet selonottovelvollisuutensa
tältä osin. Määrän osalta vaatimuksia on paljoksuttu 1.000 euron ylittävältä
osalta. Pumppaamosta aiheutuva sähkönkulutus saattaa enimmillään nousta
vuositasolla noin 10 euroksi. Lisäksi on huomattava, ettei naapuritalon
omistajan kanssa ole sovittu, että sen asukkaat eivät maksaisi mitään osuutta
pumppauskustannuksista.









Myyjä ei ollut osallistunut talon taikka sen perustuksien
rakentamiseen henkilökohtaisesti, vaan rakennus oli tilattu avaimet käteen
-periaatteella. Myyjä ei näin ollen ollut tullut tietoiseksi
rakenneratkaisuista omakohtaisesti. Myyjä ei ollut ollut tietoinen
mahdollisista virheistä, koska mitään kosteusvaurioita tai -haittoja ei ollut
ilmennyt. Rakennuksen perustukset ja salaojat oli teetetty ulkopuolisella
rakennusurakoitsijalla Volinda Oy:llä. Vastaaja ei ollut omakohtaisesti
tutustunut rakenteisiin. Mikäli perustuksissa tai salaojissa katsottaisiin
olevan rakennusvirhe, kyseessä olisi niin sanottu salainen virhe. Sellaisen
kyseessä ollessa ei myyjä ole vastuussa asumishaitan korvaamisesta.









Vastaaja ei ole vastuussa selvityskustannusten
korvaamisesta, koska rakennuksessa ei ole todettu hyvitettäviä
rakennusvirheitä. Aiheellisina selvityskuluina on pidetty ensimmäiseksi
suoritetussa salaojakuvauksessa syntyneitä 1.236,36 euroa.









Korjaustarve 2.500 euroa on 1,2 prosenttia 221.500 euron
kauppahinnasta ja suhteellisesti niin vähäinen, että oikeuskäytännön
edellyttämä kynnys hinnanalennukselle ei ylity. Mikäli asiassa päädyttäisiin
hinnanalennuksen määräämiseen, niin hyväksyttävistä välttämättömistä
korjauskustannuksista tulee vähentää tasoparannuksena tai käyttöiän
pidentymisen perusteella vähintään 20 %. Lisäksi hinnanalennusta alentavana
seikkana tulee huomioida kantajille tuleva kotitalousvähennys 4.000 euroa, jos
korjauskustannusten työn osuus on vähintään 9.330 euroa.

















TODISTELU













Kirjalliset todisteet





Kantajat





1) Kauppakirja
30.6.2012





2) Myyntiesite





3) Reklamaatio
myyjille 2.3.2012





4) Tavarantarkastuskertomus liitteineen





5) Urakkasopimus
Ptttnen Oy





6) Ote pääpiirustuksesta





7) Vesiosuuskunnan
hinnasto





8) Säteilyturvakeskuksen
lausunto 27.1.2014





9) Urakkatarjoukset





10) Valokuvat













Vastaaja





1) Kauppakirja
30.6.2012 (kantajan todiste 1)





2) R. Ttttttmaan tavarantarkastuskertomus Iiitteineen
(kantajan todiste 4)





3) Raksystems-Anticimex
Insinööritoimisto Oy:n
tutkimusraportti





19.4.2012
(kantajan todiste 4)





4) RKM H. Mtttttn
lausunto 27.2.2013





5) Rak. ins. M.-P.
Kttttsen lausunnot 2.3.2013





7) Onninen Oy:n
myyntiesite





8) Kaksi Volinda Oy:n
laskua





9) Kiinteistökohtaisen
painevesiviemärin
käyttökustannukset, ote





Jämijärven kunnan
jätevesihuollon yleissuunnitelmasta





10) Asuntosuunnittelua
koskevat määräykset 2005





11) Ote pääpiirustuksista
(kantajan todiste 6)





14) Säteilyturvakeskuksen
lausunto 27.1.2014 (kantajan
todiste 8)





15) Ote STM:n
asumisterveysohjeesta





16) Perustusleikkaus
Pxxxxtie 20 A





18) Myyntiesite
(kantajan todiste 2)









Henkilötodistelu









Kantajat





1) Coooa Eoooy





2) Tavarantarkastaja
R. Ttttttmaa





3) K. Ltttnen,
Rakentaja-K. Oy





4) N. Tttttta/Raksystems
Anticimex Insinööritoimisto Oy





5) T.
Ptttnen/Ptttnen Oy





6) Kiinteistönvälittäjä
M. K/Remax Oy









Vastaaja





1) K. Ammminen
todistelutarkoituksessa





2) J. Ammminen,
vastaajan aviopuoliso





3) N. Tttttta/Raksystems
Anticimex Insinööritoimisto Oy





4) Rkm H. Mttttt





5) Rak. ins. M.-P.
Kttttnen









KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU









Perustelu





Maakaaren 2. Iuvun 17 §:n mukaan kiinteistössä on laatuvirhe, jos:





1) kiinteistö ei
ominaisuuksiltaan ole sellainen kuin on sovittu





2) myyjä on ennen
kaupan tekemistä antanut
ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kiinteistön pinta-alasta, rakennusten
kunnosta tai rakenteista taikka muusta kiinteistön laatua
koskevasta ominaisuudesta ja
annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen
kauppaan;





3) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt
ilmoittamatta ostajalle
sellaisesta tyypillisesti myydyn kaltaisen kiinteistön
käyttöön tai arvoon
vaikuttavasta 2 kohdassa tarkoitetusta
ominaisuudesta, josta myyjä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää,
ja laiminlyönnin voidaan olettaa
vaikuttaneen kauppaan;





4) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt
oikaisematta





havaitsemansa ostajan
virheellisen käsityksen jostakin
kiinteistön ominaisuudesta, joka
vaikuttaa kiinteistön soveltumiseen aiottuun käyttöön; tai





5) kiinteistö salaisen
virheen vuoksi poikkeaa laadultaan
merkittävästi





siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöitä
voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon
ottaen perustellusti edellyttää.





Ostajalla on
virheen perusteella oikeus
hinnanalennukseen tai, jos virhe





on olennainen, oikeus
purkaa kauppa. Ostajalla on lisäksi
1 momentin 1 - 4 kohdassa tarkoitetun
virheen perusteella oikeus
saada korvaus vahingostaan.









Maakaaren
esitöissä on 2 luvun 17 §:n
yksityiskohtaisissa perusteluissa
todettu, että keskeinen virheen
arviointiperuste on 1
momentin 1 kohdan mukaisesti myyjän ja ostajan välinen sopimus.
Sopimuksella kaupan
osapuolet määräävät sen laatutason, jota ostajalla on oikeus
vaatia.









Käräjäoikeus
toteaa, että lainkohdan sanamuoto
nimenomaisesti viittaa kiinteistön ominaisuuksiin, ei esimerkiksi rakenteiden
rakennustapaan. Näin-ollen ja mikäli rakenteista ei ole annettu myyjän
taholta momentin 2 kohdassa
tarkoitettuja virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja,
ei





esimerkiksi muulla
tavoin kuin suunnitelmien mukaisesti
toteutettu rakenne merkitse sitä, että kohteessa olisi maakaaressa tarkoitettu
virhe, mikäli toisenlainenkin
rakenneratkaisu on toimiva eikä aiheuta
haittaa rakennukselle tai siellä
asuville.









Ostopäätöksen tekemistä varten
on tärkeää saada paitsi
sisällöltään oikeita tietoja myös
saada kaikki keskeiset tiedot
kiinteistöstä. Maakaaren





2 luvun 17 §:n 1 momentin
3 kohdan mukaan myyjä vastaa
siitä, ettei hän ole antanut
ostajalle riittäviä tietoja kiinteistön
ominaisuuksista, ja
ostajalle on tästä syystä syntynyt virheellinen
käsitys kiinteistöstä.
Lähtökohtana on, että myyjä
rehellisesti antaa ostajalle ne tiedot kiinteistöstä, jotka tyypillisesti vaikuttavat
myytävän kiinteistön arvoon tai käyttöön. Toisaalta
myyjän tiedonantovelvollisuutta
rajaa ostajan maakaaren 2 luvun
22 §:ssä säädetty
tarkastusvelvollisuus.
Ostaja ei voi esittää
vaatimuksia sellaisen kiinteistön
vian perusteella, joka
hänen olisi pitänyt havaita kiinteistön
tavanomaisessa tarkastuksessa.









Myyjän on totuudenmukaisesti ilmoitettava rakennusten
käytettävyyttä haittaavat seikat.
Tiedonantovelvollisuus koskee myös
kiinteistön tarpeiston,
esimerkiksi koneiden tai laitteiden ominaisuuksia. Myyjän ei edellytetä selvittävän
ostajalle sellaisia seikkoja,
joiden voidaan olettaa olevan jokaisen huolellisesti
toimivan henkilön tiedossa
tai jotka voidaan kiinteistön tavanomaisessa tarkastuksessa havaita.





Tiedonantovelvollisuus koskee vain sellaisia tietoja,
joiden yleensä voidaan olettaa vaikuttavan kaupasta
päättämiseen. Se, millä
seikoilla katsotaan tyypillisesti olevan vaikutusta kyseisenlaisen kiinteistön
hintaan tai käyttöön, arvioidaan objektiivisten perusteiden mukaan.









Maakaaren 2 luvun 17 §:n 1 momentin 5 kohdassa säännös
kiinteistön niin sanotusta salaisesta virheestä. Jos kiinteistö merkittävästi
poikkeaa siitä tasosta, mitä samalla seudulla olevat ja vastaavan ikäiset ja
laatuiset kiinteistöt ovat, sen voidaan katsoa olevan virheellinen. Säännös
tulee sovellettavaksi silloin, kun kiinteistössä tai sillä olevissa
rakennuksissa tai laitteissa on sellaisia vikoja ja puutteita, joita myyjä ja
ostaja eivät ole voineet ennen kaupantekoa havaita.









Salaojajärjestelmästä





Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:n salaojien
kuvausraportista 19.4.2012 ilmenee, että salaojakaivojen 7 ja 1 väliseen
salaojaputkeen oli 1 kaivon puoleiseen päähän kertynyt vettä seitsemän metrin
matkalle. Salaojakaivojen 2 ja 1 välisessä putkessa vettä oli ollut yhden
metrin matkalla 1 kaivon puoleisessa päässä. Salaojakaivosta 1
perusvesikaivolle johtaneessa purkuputkessa oli myös havaittu vettä ja
purkuputkessa todettu padotusta, joka oli estänyt salaojien asianmukaisen
toiminnan. Raportin selostusosan mukaan lukuunottamatta salaojakaivo 1:n
välitöntä läheisyyttä olivat talon salaojat olleet muuten toimivat. Putkissa
havaittu irtokertymä oli raportissa kuitenkin suositeltu huuhdottavaksi pois
putkista.









Oikeudessa kuultaessa on salaojakuvauksen suorittanut
todistaja Tttttta todennut, että hänen mielestään salaojat talon ympärillä
olivat olleet riittävän syvällä anturaan nähden. Putkissa havaittua
irtokertymää ei Ttttttan mielestä ollut ollut haitallisia määriä.









Todistaja Ttttttmaan laatimassa
tavarantarkastuskertomuksessa on todettu, että rakennuksen salaojat olivat
olleet riittävän syvällä anturaan nähden. Näin Ttttttmaa on kertonut myös
oikeudessa. Tarkastuskertomuksessa on Ttttttmaa kuitenkin suositellut
salaojaverkoston putkien vesijuoksujen tarkastusmittausta tarkastuskaivoissa ja
mittausta myös perusvesikaivossa.









Todistaja Ptttnen on kertonut, että muut salaojajärjestelmän
kaadot olivat menetelleet, mutta purkuputkessa oli ollut nousua naapuritalon
nurkalle. Salaojajärjestelmää uusittaessa oli salaojien korkoa kuitenkin
laskettu joillakin senttimetreillä.









Todistaja Mtttttn mukaan salaojajärjestelmän purkuputken
korkeusasema oli ollut väärä. Salaojien korkeusasema talon ympärillä oli hänen
mielestään kuitenkin ollut riittävän alhaalla. Todistaja Kttttsen mukaan
salaojaputket olivat sijainneet ainakin 30 senttimetriä anturan tason
alapuolelle.









Esitetyn todistelun perusteella voidaan asiassa pitää
selvitettynä, että talon salaojajärjestelmän ongelmat salaojakaivon 1 ympärillä
olivat aiheutuneet perusvesikaivolle johtaneen purkuputken paikoittain väärästä
korkeusasemasta, jonka vuoksi vesi ei ollut päässyt poistumaan purkuputkea
myöten tarkoitetulla tavalla. Todistelun perusteella ei salaojajärjestelmässä
näyttäisi olleen muuta virhettä. Järjestelmän laajempi uusimistarve on sen
vuoksi jäänyt näyttämättä.









Kmmma ja J. Ammmisen asumisaikana ei kellarissa ollut heidän
kertomansa mukaan ilmennyt ylimääräistä kosteutta. Asiassa ei ole esitetty
muutakaan selvitystä, joka osoittaisi, että he olisivat tienneet joulusta 2011
alkaneiden kosteusongelmien syystä eli väärään korkoon asennetusta
salaojajärjestelmän purkuputkesta. Kysymys voisi näin ollen olla enintään
maakaaressa tarkoitetusta salaisesta virheestä.









Salaojapumpun asennus oli kanteen mukaan maksanut 2.767,50
euroa. Lisäksi purkuputken korkeusaseman muuttaminen oli aiheuttanut jossain
määrin kaivuutöitä ja ehkä joidenkin istutusten uusimistarvetta. Kaikkinensa
salaojajärjestelmän välttämättömien korjauskulujen voidaan arvioida asettuneen
lähelle vastaajan loppulausunnossa esittämää noin 4.000 euroa.









Perustusten alaosaan kiinnitetyn kuumabitumihuovan
asianmukaisuudesta









Todistaja Ttttttmaa on tavarantarkastuskertomuksessaan
todennut, ettei kuumabitumihuopa ollut ollut perustuspiirustuksen mukainen.
Ttttttmaan mukaan kuumabitumihuovan mataluuteen liittyneitä kosteusongelmia ei
kellarissa kuitenkaan ollut havaittu. Todistaja Mttttt on ollut sitä mieltä,
ettei korkealle ulottuva kuumabitumihuopa perustuksissa ole välttämätön, jos
seinään tulee muovinen patolevy, joka ulottuu bitumihuovan yläreunan alapuolelle:
tällaisessa tilanteessa bitumihuovan yläreunan nostaminen ei vaikuta rakenteen
kosteuskäyttäytymiseen. Todistaja Kttttsen mielestä harkkoseinärakenne oli
suojattu patolevyllä. Hänen mukaansa bitumihuopaa on sittemmin alettu
suositella radonin vuoksi, mutta viime kädessä on suunnittelijan tehtävä
ratkaista asia.









Perustuspiirustuksen mukaan kuumabitumihuopa oli suunniteltu
ulotettavaksi anturasta laskien neljännen harkkorivin yläreunan korkeudelle.
Toteutetussa ratkaisussa sen yläreuna oli tavarantarkastuskertomuksen mukaan
asetettu vain 120 - 130 millimetriä anturan päällä olevan viistevalun
yläpuolelle eli johonkin toisen harkkorivin alareunan ja keskivälin väliselle
alueelle. Tältä osin rakennetta ei siis ollut toteutettu suunnitelman mukaisesti.









Vauriokartoituksia rakennuksessa tehneen todistaja Ltttsen
mukaan kellarin lattian sorapinnassa oli havaittu maasta purkautuneen veden
synnyttämiä märkiä läikkiä. Vesi oli Ltttsen mukaan näyttänyt tulleen
rakennuksen ulkopuolelta. Ltttsen vauriokartoitusraportissa on todettu anturan
kauttaaltaan ja lisäksi alimman harkkorivin olleen kosteudeltaan liian
korkeita. Harkot ylempänä seinässä sen sijaan olivat olleet normaalin kuivia.
Ltttnen on todennut, että salaojajärjestelmän toimimattomuus oli mitä ilmeisimmin
ollut syy anturalle ja harkkoseinälle aiheuttaneelle liialliselle
kosteusrasitukselle.









Kellaritiloissa havaittu kosteus sorassa oli
tavarantarkastuskertomuksen mukaan tullut salaojakaivon 1 ympäriltä anturan
alitse tai vesijohdon suojaputken kautta. Kuumabitumihuovan asentamisella
harkkoseinään suunniteltua matalammalle osalle ei näin ollen näyttäisi olleen
vaikutusta seinän kosteusrasitteelle.









Talo oli tutkittaessa ollut noin kahdeksan vuoden ikäinen.
Mikäli pinnoiteratkaisusta olisi ollut rakenteille jotain haittaa, olisi se
ajan kulumisen myötä
todennäköisesti ehtinyt jo
aiheuttaa jotain seurauksia. Koska sellaisia ei kuitenkaan
ollut ilmennyt ja rakenne näin
ollen oli toiminut tarkoitetulla tavalla eli suojannut kellarin
harkkoseinän kosteudelta, ei
kaupankohteen voida katsoa
kuumabitumihuovan suunniteltua
matalamman yläreunakorkeuden vuoksi
poikenneen sovitusta eikä siinä siis
tältä osin ole ollut maa kaaressa
tarkoitettua virhettä.









Todistaja
Ltttnen on lausunnossaan huomauttanut
myös siitä, ettei anturan ja harkkoseinän välissä ollut kapillaarikatkoa. Sen
tarpeesta on todistelussa esitetty toisenkin suuntaisia
käsityksiä, sillä todistajat
Ttttttmaa ja Kttttnen ovat pitäneet
perustusratkaisua jo
sellaisenaan varsin hyvin
kapillaarisen veden nousun estävänä.
Käräjäoikeus toteaa, että
harkkoseinän alimman harkon kostuminen olisi todennäköisesti estynyt Ltttsen
mainitsemalla kapillaarikatkolla. Toisaalta alapohjan kosteuden on selvitetty
aiheutuneen salaojajärjestelmän
toimimattomuudesta, jonka korjaus
Ttttttmaan ja Kttttsen kertomuksista päätellen
riittää pitämään alimmaisen harkkorivin
kuivana. Kapillaarikatkon
puuttumista ei sen vuoksi voida
käräjäoikeuden mielestä pitää virheenä alapohjan
rakenteessa.









Perustusharkkojen ulkopinnan slammaamattomuudesta kosteuden
kannalta









Tavarantarkastuskertomuksessa on perusmuurin pinnan
käsittelyä pidetty selvästi
puutteellisena tai virheellisenä, koska sen ulkopintaa ei ollut
harkkotoimittajan ja radonin
torjuntaohjeen mukaisesti slammattu maanpinnan alapuolisilta osiltaan.
Kertomuksessa on tosin
todettu, ettei slammausta ollut merkitty perustuspiirustukseenkaan. Kertomuksessa on lainattu
Optirocin Leca-harkkojen suunnitteluohjetta 15.10.1998
kohdasta





2.3.3., jossa kertomuksen
mukaan on muun ohessa mainittu,
että patolevyn toiminnan kosteuseristeenä varmistaa
ennen sen kiinnittämistä tehty
seinän ulkopuolen slammaus
tai pinnoittaminen.









Todistaja
Ltttsen mukaan perusmuurin
slammaustarve on molemminpuolinen, sillä slammaus tasaa
kosteuksia ja sulkee radonin liikkeitä. Todistaja
Ptttsen tietojen mukaan harkot
pitää valmistajan ohjeiden
mukaan slammata ja radonalueella on slammaus
pakollista.









Todistaja Mttttt on todennut,
ettei slammaus kellaritilan nykyisessä käyttötarkoituksessa ole välttämätöntä. Mtttttn
muotoilu liittynee siihen, että hän on pitänyt kellaritilaa ryömintätilan
kaltaisena, mitä se
käräjäoikeudelle esitetyn selvityksen
perusteella selvästikään ei ole.









Todistaja
Kttttnen on katsonut, että slammaussuositus on yhden harkonvalmistajan ohje, eikä hänen lausunnossaan mainituissa harkkovalmistajien yhteisissä
kevytsoraharkkoa koskevissa ohjeissa edellytetä slammausta
maanpinnan alapuolisissa harkkoseinissä.









Asiasta esitetyn todistelun
vastakkaisuuden vuoksi jää
epäselväksi oliko harkkojen
käsittelyssä
lähtökohtaisesti toimittu jotenkin
virheellisesti. Tavarantarkastuskertomuksessa lainatun
harkkojen suunnitteluohjeen
mukaan slammauksen tarkoituksena kosteuden
eristyksessä on kuitenkin ennen
muuta varmistaa patolevyn toiminta. Slammauksen
puuttumisen pitäminen
virheenä kaupan kohteessa
edellyttäisi kosteusongelmien





näkökulmasta näin
ollen sitä, että puutteesta olisi ollut
jotain seurauksia. Vedentulon selvitetty lähde huomioon ottaen
vesi ei kuitenkaan ollut tullut
kellaritilaan harkkoseinästä muutoin
kuin sen läpi vedetyn vesi putken
suojaputkesta salaojavesiä padottaneen
virheellisen poisto putken
seurauksena. Mainituista syistä ei kaupankohteen voida slammaamattomuuden vuoksi katsoa poikenneen
siitä, mitä osapuolet olivat sopineet.









Perusmuurilevyn yläreunan irrallisuus









Tavarantarkastuskertomuksen mukaan perusmuurilevy oli ollut
joissakin kohdin irrallaan ulkoseinästä. Todistaja Kttttnen on täsmentänyt,
että tällaisia irtokohtia oli ollut kaksi. Irrallisuuden korjaaminen edellyttää
kahden naulan kiinnittämistä. Kysymys ei käräjäoikeuden mielestä ole erityisen
monimutkaisesta korjaustoimenpiteestä. Puutteellisuudella tuskin on
ajateltavissa olleen kaupan kannalta minkäänlaista vaikutusta.









Tavarantarkastuskertomuksesta taikka muustakaan todistelusta
ei ilmene, oliko reunalista ollut näkyvissä koko talon ympäriltä. Selvää
kuitenkin on, mikäli lista oli ollut maanpinnan yläpuolella, että siltä osin
kuin lista oli ollut irrallaan kaupantekohetkellä, olisi se voitu havaita jo
kaupan kohteen ennakkotarkastuksessa, sillä sellaista ei ole väitetty, että
listan irtonaisuutta olisi jotenkin yritetty kantajilta peitellä. Näin ollen
kysymys on joko puutteesta, johon ei voi vedota virheenä kaupan kohteessa, tai
kaupan kohdetta rasittaneesta salaisesta virheestä, mikäli sitä olisi pidettävä
riittävän vakavana ja jos lista oli ollut maanpinnan peitossa. Yläreunan kiinnittämisen
helppous huomioon ottaen kaupan kohde ei kuitenkaan ole merkittävästi poikennut
siitä, mitä kiinteistöltä oli perustellusti voitu edellyttää. Sen vuoksi
kysymys ei ole salaisestakaan virheestä.









Radonsuojauksesta









Tavarantarkastuskertomuksessa siteeratun
Ympäristöministeriön oppaan





2 vuodelta 1993, Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa,
Maanvastaisten





rakenteiden radontekninen suunnittelu, mukaan "Asunto
tulee suunnitella ja rakentaa siten, ettei radonpitoisuus ylittäisi arvoa 200
becquereliä kuutiometrissä." Sosiaali- ja terveysministeriön
Asumisterveysohjeen mukaan mittaus suoritetaan alimman kerroksen asunnon
sellaisesta huoneesta, jossa oleskellaan huomattava osa ajasta, esimerkiksi
makuuhuoneesta. Tavarantarkastuskertomuksessa viitatun Suomen
Rakentamismääräyskokoelman Pohjarakenteiden suunnittelua koskevissa
määräyksissä ja ohjeissa näyttäisi olevan kysymys vuoden 2004 ohjeista, jotka
todistaja Kttttsen lausunnon mukaan olisivat tulleet voimaan 1.4.2004. Niillä
ei näin ollen näyttäisi olevan nyt riidan kohteena olevan rakennuksen
suunnitteluratkaisuja pohdittaessa merkitystä, koska rakennuslupa oli myönnetty
9.12.2003.









Huoneilman radonpitoisuuden tulosliitteen mukaan
makuuhuoneessa mitattu radonpitoisuus oli ollut 120 becquereliä kuutiometrissä.
Määrä alittaa selvästi huoneilman radonpitoisuuden suositeltavana pidetyn
ylärajan 200 becquereliä kuutiometrissä. Välipohjan yläpuolisessa tilassa ei
näin ollen ole osoittautunut olevan tarvetta radonista johtuville korjauksille,
eikä Säteilyturvakeskuksen radonpitoisuuksia koskevassa ilmoituksessa
katsotakaan makuuhuoneen osalta tarvittavan toimia.









Kellaritilan radonpitoisuus oli mittauksessa todettu
huomattavaksi, 2690 becquereliksi kuutiometrissä. Tilan sorapohjaan oli
rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto, mutta se ei johda mihinkään ilman
lisärakentamista. Toisaalta putkiston alipaineistamisella tuskin olisi tässä
tilanteessa sanottava merkitystä maaperästä kellariin tulevan radonin määrään,
sillä kellarissa on vain sorapintainen lattia. Asiasta kuullut todistajat ovat
olleet samaa mieltä siitä, että radonin torjunnassa keskeistä on betonilattianvalaminen,
koska, kuten todistaja Ptttnen on asian muotoillut, betonia ei radon ainakaan
tämän hetken tiedon mukaan läpäise. Ennen betonilattian rakentamista ei näin
ollen ole luotettavasti selvitettävissä , missä määrin kellariin pääsee radonia
seinärakenteiden kautta. Sen vuoksi ei ole arvioitavissa, olisiko kellariseinän
ulkopinnan slammaamisella tai kuumabitumimaton ulottamisella rakennusvaiheessa
toteutettua korkeammalle jokin ratkaiseva merkitys radonpitoisuuden
alentamiselle niin, että tällaisille mittavia maanrakennustöitä vaatineille
toimille voitaisiin katsoa olleen kellarin käytön kannalta välttämättömät
perusteet.









Kellarissa ei ollut ostettaessa ollut betonilattiaa ja sen
sisäseinät olivat olleet käsittelemättömiä. Tila oli lattian osalta vastannut
siitä myyntiesitteessä annettuja tietoja. Kellaritilan olosuhteet olivat ennen
kauppaa olleet pintapuolisellakin silmäilyllä tarkastettavissa. Kantajat eivät
sen vuoksi voi vedota betonilattian puuttumiseen tai sisäseinien
slammaustarpeeseen radontorjunnan näkökulmasta virheinä kaupankohteessa.
Toisaalta se vaikutus, mikä ulkoseinän slammaamisella mahdollisesti on radonin
torjunnassa, olisi ollut saavutettavissa myös seinän sisäpuoli slammaamalla.
Olisiko harkon molemmat puolet slammattava hyväksytyn radontason
saavuttamiseksi, joka riippuu tilan tulevasta käyttötarkoituksesta, jää asiassa
kuitenkin kokonaan selvittämättä, koska radonin torjumiseksi tarpeellisia muita
toimia ei luotettavasti voida arvioida ennen lattian valamista.









Tavarantarkastuskertomukseen on merkitty, ettei rakennuksen
perustuskuvissa ollut esitetty radonin torjunnassa tarpeellisia tiivisteitä
välipohjan ja kellarin seinän välille. Talosta esitetyissä piirustuksissa on
asuintilan lattian korkeusasemaksi merkitty +49,10, mitä asemaa rakennustöiden
kestäessä oli tavarantarkastuskertomuksen mukaan nostettu 40 senttimetriä
ylemmäksi. Tavarantarkastuskertomukseen liitetyssä salaojasuunnitelmassa
rakennus sijaitsee kaikilta osiltaan 48 metrin korkeuskäyrän matalammalla
puolella. Vaikka maanpinnan tasoon onkin epäilemättä rakennustöiden yhteydessä
kajottu, on kaikissa talosta esitetyissä valokuvissa näkyvissä vähimmilläänkin
useita kymmeniä senttimetrejä sokkelirakennetta ennen tiiliverhouksen
alkamista. Myös kertomukseen liitetyssä leikkauskuvassa on asiantila esitetty
siten, että välipohja on selvästi maanpinnan tasoa ylempänä. Näin ollen talon
välipohjarakenteen pitäisi olla jotenkin todella poikkeuksellisen paksu, mikäli
tavarantarkastaja Ttttttmaan mainitsema puuttuva välipohjan ja kellarin seinän
tiiviste olisi korkeusasemaltaan sellainen, että se joitain osin ulottuisi
maanpinnan alapuolelle ja sillä siten olisi merkitystä kellariin tulevan
radonin määriin. Välipohjan yläpuolisiin tiloihin ei puolestaan
Säteilyturvakeskuksen mittaustuloksesta päätellen juurikaan leviä radonia
kellarin kautta. Edellä todetun perusteella asiassa jää käräjäoikeuden mielestä
epäselväksi, olisiko tavarantarkastuskertomuksessa mainitulla välipohjan ja
kellarin seinän välisellä
tiivistämisellä ratkaisevaa merkitystä kellari-ilman radonpitoisuudelle.









Routaeristyksestä









Todistaja Ptttnen on arvioinut, että talosta oli arviolta 25
% ympäröity routasuojauksella. Todistaja Kttttnen on huomauttanut, ettei
routaeristettä tarvita, mikäli rakennus on perustettu riittävän syvälle.









Routasuojauksen tarkoituksena on estää vauriot, jotka
aiheutuvat maan liikkeestä sen routiessa. Routasuojauksen tarve on siten
riippuvainen olosuhteista, siitä, miten routivaa maaperä on. Kalliolle
rakennetun talon routasuojauksessa ei olisi paljoa järkeä.









Ptttnen on kertonut, ettei hän ollut havainnut rakennuksen
perustuksissa routavaurioita. Ptttsen työsuorituksen, johon oli liittynyt
rakennuksen ympäryksen aukikaivaminen, ajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa.
Urakkasopimuksen mukaan sen olisi kuitenkin pitänyt tapahtua loka -
marraskuussa 2012. Vastaajan esittämistä Volinda Oy:n laskuista päätellen
perustukset oli rakennettu keväällä 2004, joten Ptttnen oli tehnyt havaintonsa
perustusten kunnosta ainakin kahdeksan vuotta niiden rakentamisen jälkeen. Mikäli
routa aiheuttaisi ongelmia perustusratkaisun toiminnalle, olisi se tuossa
ajassa jo ilmennyt. Kun näin ei ole tapahtunut, on se osoitus siitä, että
perustusratkaisu oli ollut jo ennen kantajien toteuttamia korjauksiakin
toimiva, vaikka talon





perustuksia ei ollutkaan kauttaaltaan routaeristetty.
Kaupankohteen ei tämän vuoksi voida katsoa poikenneen sovitusta.









Vierustäytön hienojakoisuudesta









Todistaja Ttttttmaan mukaan rakennuksen vierustan täyttö oli
ulottunut riittävän syvälle. Tavarantarkastuskertomukseensa Ttttttmaa on
kirjannut, että näytteenottotilanteessa näytteen sekaan oli valunut
hienoainesta, joka oli vääristänyt tutkimustuloksia ja että kiviaines ilman
sitä täyttäisi ohjeen vaatimukset eikä vierustäyttö sellaisenaan ollut vaatinut
toimenpiteitä.









Todistaja Ptttnen on katsonut, että rakennukselta oli
puuttunut pystysuora kapillaarikatko. Hänen mielestään vierustäyttö oli ollut
sekalaista maata, kun sen olisi pitänyt olla läpimitaltaan 15 - 16
millimetristä salaojasoraa.









Todistaja Mtttttn mukaan alapohjatilan kysymyksessä ollessa
ei tarvita kapillaarikatkoa. Mtttttn lausunnolla ei tältä osin ole asian
ratkaisun näkökulmasta merkitystä, koska kysymys oli ollut pääosin kellarista,
ei alapohjatilasta.









Todistaja Kttttnen on maininnut, että rakennuksen ympärillä
oli ollut niin sanottu pystysalaoja.









Pystysalaojasta esitetty todistelu on ollut ristiriitaista
todistaja Ptttsen pidettyä vierustäyttöä sekamaana. Kellaritilaan ei kuitenkaan
ole osoitettu tai edes väitetty siirtyneen kosteutta seinämuurin kautta.
Perustusratkaisu on siten kahdeksana olemassa olon vuotenaan ollut toimiva,
olipa maa-aines ollut liian hienojakoista tai ei. Sen vuoksi kiinteistöllä ei
voida katsoa tässä suhteessa olleen virhettä, vaan kaupankohde oli ollut ominaisuuksiltaan osapuolien
sopimuksen mukainen.









Sade vesien poistoputkesta









Sadevesien
poistoputki oli ollut
rakennuksen yhdellä nurkalla
näkyvissä maanpinnalla
jonkin matkaa. Asiassa ei ote edes väitetty, että asiantila ei olisi ollut
havaittavissa kiinteistöllä tehdyn
ennakkotarkastuksen aikana. Kantajat
eivät siten voi vedota virheenä
sadevesiputken sijaintiin, jonka
korjaaminen lienee mahdollista lapiolla kaivamalla.









Kellarin tuuletuksesta









Tavarantarkastuskertomuksen mukaan
kellaritilan ilmastointi on rakennettava sellaisen
tilan ilmastointivaatimusten
mukaisesti. Todistaja
Ptttnen on kertonut, että kellarin tuuletusaukkoja oli nyttemmin lisätty. Todistaja Mtttttn
lausunnossa ei ole mainittu
tuuletustarpeesta mitään, vaikka sen
Yhteenveto-osiossa on kosketeltu muutostarpeita, mikäli tila rakennetaan varastoksi
tai asuintilan kaltaiseksi.









Käräjäoikeudelle
esitetystä selvityksestä ei ilmene,
miksi kellaritilan ilmastointiaukkoja
oli haluttu lisätä. Tavarantarkastuskertomukseen on merkitty
rakennusmääräyksien
asettamat edellytykset tuuletusaukkojen suuruudelle ryömintätilaisessa alapohjassa,
mutta kellarin tuuletustarpeelle asetetuista tarkemmista
vaatimuksista ei siinä ole
mainintaa. Muussakaan kirjallisessa
aineistossa ei näyttäisi esitetyn kellarin tuuletuksessa olleen
puutteita. Siitäkään, millaisiksi
tuuletusaukot oli muutettu, ei
ole selvitystä.









Kantajien
29.1.2014 päivätyssä lisälausumassa on todettu,
että ulkoseinän yläreunasta puuttuu
lämpökatko, joka oli ilmennyt kellarin kulmien ja kattorajan huurtumisena. Lausuman
mukaan tämä huurtuminen oli tapahtunut kellaritilan
edellisenä kesänä tapahtuneen





korjaamisen
jälkeen.
Tavarantarkastuskertomukseen
taikka muuhunkaan aineistoon ei ole kirjattu, että vastaavaa ilmiötä olisi havaittu





aikaisemmin, vaikka
pakkastalvia on ollut ennenkin. Todistaja
Kttttsen kuulustelussaan
ilmaisema epäily, että
tuuletusreikien lisäämisen aikaan saama
alapohjarakenteen
lämpötilan putoaminen oli saanut
kosteuden tiivistymään kylmiin
pintoihin, on ainakin tässä
vaiheessa paras tarjottu selitys
valokuvista ilmeneville välipohjan
alapinnan nurkissa tapahtuneelle jään muodostukselle. Sen vuoksi
ei voida pitää poissuljettuna, että
kantajien korjauttamistoimet, joiden
toteutustavasta ei ole tarkempaa tietoa
kuin todistaja Ptttsen oikeudessa
asiasta antamat lausumat, ovat kaupan jälkeen synnyttäneet
uudenlaiset olosuhteet,
joiden seurauksena rakenteille
mahdollisesti aiheutuvat ongelmat
eivät luonnollisestikaan voi olla virheitä kaupan
kohteessa.









Alapohjaan jääneestä puuaineksesta













Asiassa on
riidatonta, että anturan alapuolelle
oli muutaman metrin välein jätetty valumuotin
tukemisessa käytettyjä sidelautoja.
Erimielisyys on koskenut sitä, onko puuaineksen jääminen
rakenteisiin ollut virhe
kaupan kohteessa.









Rakenteissa oleva lahoava
aines muodostaa uhkan
asumisterveydelle, mikäli siitä peräisin olevia
mikrobeja pääsee kulkeutumaan
asunnon sisäilmaan ja aiheuttamaan asukkaille oireita. Uhan syntyminen
edellyttää puuaineksen lahoamista. Tavarantarkastuskertomuksen valokuvasta 3
arvioiden sellainen tuskin on vielä alkanut. Mikäli rakennuksen
salaojajärjestelmä pidetään toimivana, on lahoamisen alkaminen myös varsin
epätodennäköistä.









Talon epäiltyjä radonhaittoja edellä arvioitaessa on
päädytty käsitykseen, ettei kellaritilan ja rakennuksen varsinaisten
asuintilojen välillä voi olla merkittäviä ilmavirtauksia kellarista
asuinhuoneisiin. Näin ollen ja vaikka puutavaran lahoaminen alkaisikin on hyvin
epätodennäköistä, että mahdolliset haitalliset mikrobit pääsisivät siirtymään
asuintiloihin.









Lahoaminen tai homehtuminen alkaa yleensä hyvin nopeasti,
mikäli sovelias aines joutuu pysyvästi kosteudelle alttiiksi. Näin ei näyttäisi
tässä asiassa tapahtuneen. Puu-aineksen löytyminen maaperästä ei esitetyn selvityksen
perusteella ole aiheuttanut vahinkoa rakenteille tai vaaraa talon asukkaiden
terveydelle. Se ei näin ollen muodosta virhettä kaupan kohteessa.









Jätevesipumppaamosta









Kiinteistöllä sijaitsevilla kahdella asuinrakennuksella on
yhteinen jätevesien kokoomakaivo, josta vedet pumpataan yhteisellä pumpulla
kunnan viemäriin. Asiassa on erimielisyys siitä, onko kiinteistössä maakaaressa
tarkoitettu virhe, kun kantajien ostamalla kiinteistön osalla ei ole omaa
jätevesipumppua.









Todistaja K on kertonut, ettei pumppaamosta ollut ollut
ennen kauppaa puhetta myyjien tai ostajien kanssa. Kmmma ja J. Ammminen ovat
kertoneet antaneensa välittäjän edustajana toimineelle Klle kaikki taloa
koskeneet asiakirjat käyttöön, mutta erityisesti ei hänelle ollut
jätevesijärjestelmän toteutuksessa sovellettuja ratkaisuja esitelty.









Todistaja Kn kertomuksella on selvitetty, että
jätevesijärjestelmän yksityiskohtia ei ollut kantajille ennen kaupan tekoa
selvitetty. Kysymys on näin ollen siitä, rasittaako kaupan kohdetta maakaaren 2
luvun 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu tiedonantovirhe.









Jätevesikaivo ja ilmeisesti myös -pumppu sijaitsevat
LVI-asema piirroksen mukaan tontin reunassa olevan sisäänajotien alla. Pumppuun
liittyy merkkivalo, joka osoittaa, onko pumppu käynnissä, mutta missä tämä valo
sijaitsee, se on käräjäoikeudessa jäänyt selvittämättä. Vaikuttaa kuitenkin
siltä, että tavanomaisessa kaupan kohteen tarkastuksessa on itse pumppu voinut
jäädä havaitsematta, mutta pumpun merkkivalo ei.









Tiedonantovirheen edellytyksiksi on maakaaressa asetettu,
että ilmoittamatta jätetty asiantila
tyypillisesti vaikuttaa myydyn kaltaisen kiinteistön käyttöön tai
arvoon. Käytön kannalta jätevesipumppu on todistajien kertomuksista päätellen
varsin vaivaton. Ratkaisuna se ei ole pientaloissa mitenkään harvinainen.
Jätevesipumppausjärjestelmää ei sen
vuoksi voida sellaisenaan pitää kiinteistön käyttöön tai arvoon sanottavasti
vaikuttavana tekijänä.









Kantajien mukaan ongelmana on kuitenkin se, että talolla ei
ole omaa jätevesipumppua vaan se on samalla
kiinteistöllä olevan toisen
rakennuksen kanssa yhteinen. Tämän
asiantilan pitäminen ongelmana on jäänyt selitystä
vaille. Asiassa ei ole
väitetty, että yksi pumppaamo ei pystyisi siirtämään kahden
rakennuksen asukkaiden jätevesiä kunnalliseen viemäriin
tai että siitä olisi muuta toiminnallista haittaa. Pumpun korjaus- tai uusimistarpeen ilmetessä johtaa kahden
talon ratkaisu
kustannussäästöihin, kun
kustannuksia voidaan jakaa. Kantajien väitteestä, että naapuritalon asujat
eivät suostuisi osallistumaan
pumpusta aiheutuviin kustannuksiin, esitetty
näyttö on ollut ristiriitaista vastaajan
kerrottua, että hänen naapuritalossa asuva veljensä oli jo tarjoutunut osallistumaan
pumpusta syntyviin sähkökustannuksiin. Joka tapauksessa yhteinen
pumppu ratkaisu kahden rakennuksen
kiinteistöllä ei ole objektiivisesti
arvioiden sellainen kiinteistön
käyttöön tai arvoon
vaikuttava seikka, että sitä olisi
käräjäoikeuden mielestä pidettävä virheenä kaupan
kohteessa, vaikka seikkaan
ei olisi ennen kauppaa
kiinnitetty ostajien erityistä
huomiota.









Jätevesipumpusta
aiheutuvan vuotuisen sähkön
käytön hinta on Jämijärven kunnan jätevesihuollon yleissuunnitelman ja Onninen
Oy:n paineviemärin ja
pumppaamon käyttöä ja huoltoa koskevan myyntiesitteen mukaan
alle 10 euroa vuodessa.
Tällainen lisä
asumiskustannuksiin ei vaikuta kaupan
kohteen arvoon mitenkään.









Pumppaamosta
esitetty
hinnanalennusvaatimus yhdessä
sadevesipumpun sähkön käytön kanssa on ollut kaikkiaan 10.000
euroa. Summan suuruutta on selitetty
sillä, että uuden pumppaamon
hinta olisi noin 8.000 euroa, mikä on ollut myös todistaja Ptttsen
arvio järjestelmän hankintakustannuksesta. Sähkönkulutuksen aiheuttamaa hinnanalennusta jäisi siten 2.000 euroa,
mikä vastaisi pumppujen
käyttämän sähkön hintaa suurin piirtein seuraavien
100 vuoden aikana.
Vaatimusmäärä on tältä osin niin
ylimitoitettu, että sitä voidaan pitää määrällisesti kokonaan
selvittämättömänä.









Vahigonkorvauksista





Kiinteistöllä ei ole
näytetty olleen maakaaren
2 luvun 17 §:n 1 momentin 1 - 4
kohdissa tarkoitettua virhettä.
Kantajilla ei ole sen vuoksi oikeutta vaatimiinsa vahingonkorvauksiin.









Salaojakuvausraportin
valokuvista 4 ja 5 on
sinänsä todettavissa, että rakennuksen terassin
alle oli varastoitu lautakasoja. Mitä niiden poiskuljettamisesta oli osapuolien kesken
ennen kauppa sovittu,
siitä ei kukaan ole
käräjäoikeudessa kertonut mitään.
Lähtökohtaisesti lautojen osalta näyttäisi
kuitenkin olevan pikemminkin
kysymys väitetystä
sopimusrikkomuksesta kuin
kantajille mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta. Enemmän
selvityksen puuttuessa jää väitetty
osapuolien välinen sopimus lautojen
poiskuljettamisesta
kuitenkin näyttämättä.









Piha maan ja kellarin
käytön estymisestä esitetty vaatimus
on ulotettu ajallisesti
koskemaan kahdeksaa kuukautta.
Kun Ptttsen pihaurakointi oli
urakkasopimuksen mukaan kestänyt
kuukauden ja kolme päivää,
on vaatimus jo
lähtökohtaisesti miltei kahdeksan kertaa
liian suuri.









Pihamaasta sinänsä
voidaan kuvitella syntyvän
jonkinlaista käyttöhyötyä. Sen
sijaan syy kellarin käytön estymiseen rakennuksen
ulkopuolisten töiden vuoksi on jäänyt selvittämättä.
Mitään varsinaisia
kuivatustoimia ei siellä ole
edes väitetty tarvitun. Kellari oli
rakenteiltaan ja varusteiltaan





ollut sellainen kuin
myyntiesitteessä oli kerrottu ja ostajat
olivat kohdetta ennakkoon tarkastaessaan voineet havaita. Väite
kellarin käytön estymisestä aiheutuneesta
haitasta on siten kokonaan perusteeton.









Vahingonkorvausvaatimuksen
määristä voidaan todeta,
että jätteenkuljetuksista
vaadittu 200 euroa vaikuttaa
mahdolliselta, joskaan tarkempaa selvitystä
sen muodostumisesta ei ole
esitetty. Määrällisesti kohtuullinen korvaus jätteiden poiskuljettamisesta sekä
pihamaan käytön estymisestä saattaisi
siten olla käräjäoikeuden
arvion mukaan suuruusluokaltaan yhteensä
noin 500 euroa.









Yhteenveto





Kaupan kohteessa on
edellisen perusteella selvitetty
olleen virhe salaojajärjestelmän
purkuputkessa, josta kumpikaan
osapuoli ei ollut tiennyt. Korjauskustannukset ovat arviolta olleet
alle kaksi prosenttia kauppahinnasta. Kysymys on näin ollen ollut sellaisen mittaluokan virheellisyydestä, johon ostajien on ollut syytä varautua. Virhettä
ei sen vuoksi voida pitää merkittävänä
eikä kaupan kohteessa näin ollen ole ollut hinnanalennukseen oikeuttavaa
salaista virhettä.









Vastaajan
mahdollisella tietoisuudella kantajien
väittämistä muista
puutteellisuuksista ei ole asian ratkaisun
kannalta merkitystä, koska
ne eivät muodosta
maakaaressa tarkoitettua virhettä
kaupan kohteessa. Sellaista Iaatuvirhettä, jonka perusteella kantajat
olisivat oikeutettuja
hinnanalennukseen, ei myydyssä
rakennuksessa ole näytetty olleen. Kannevaatimukset on sen vuoksi hylättävä.









Oikeudenkäyntikulut





Kantajat häviävät
jutun kaikilta osin. He ovat sen
vuoksi velvollisia korvaamaan vastaajan
kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.









Vaadittujen
oikeudenkäyntikulujen
määrää ei ole riitautettu
lukuunottamatta todistaja Kttttsen asiantuntijatyöskentelystään
laskuttamia summia. Kttttsen
laskutus onkin ollut pidäkkeetöntä.
Toisaalta hänen pätevyytensä
vastaa ja ehkä jopa ylittää
tavarantarkastajan pätevyyden ja vastapuolen tilattua tavarantarkastuksen yksin on vastaajalla ollut perusteita turvautua asiassa omaan
asiantuntijaansa. Tämän vuoksi
käräjäoikeus katsoo, että vastaajalla on oikeus oikeudenkäynnistä aiheutuneiden kulujensa korvaukseen myös käyttämänsä asiantuntijan osalta.









Tuomiolauselma









Kanne hylätään.









Kantajat Coooa ja
Kooom Eoooy velvoitetaan korvaamaan
Kmmma Ammmisen
oikeudenkäyntikulut
24.353,85 euroa korkolain
4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.3.2014
lukien.