Terveyshaitta purkuperusteena

Ensin Vantaan käräjäoikeus hyväksyi kaupan purun ja sen jälkeen Helsingin hovioikeus hylkäsi tuomiolla 17.6.2015 sen. Kysymys oli siitä, oliko asunnossa virhettä ja siitä johtuva terveyshaitta. Kysymys oli erityisesti siitä voidaanko kauppa purkaa, jos on osoitettu terveyshaitta mutta ei löydetä sille selkeää aiheuttajaa eikä siis virhettä asunnossa.

Kysymys oli myös laajemmasta Toxtest hankkeesta, jossa tutkittiin sisäilmanäytteille sopivaa toksisuuden mittausmenetelmää. Edelleen asiassa arvioitiin asunnon aikaisempaa kosteusvauriota ja homepölysiivousta, jossa oli käytetty biosidista desifiointiainetta PHMG :tä.

Kantajat velvoitettiin HO:ssa korvaamaan vastaajan SRV:n oikeudenkäyntikuluja 75 000 eurolla (vaatimus oli 299 377 euroa).

Riita osoittaa hyvin miten ongelmallisia asuntoon liittyvät terveyskysymykset ovat. Ja miten ristiriitaisia ovat tutkijoiden mielipiteet. Silloin asiassa helposti päädytään prosessitotuuteen eli kantajan näyttötaakkaan, joka tarkoittaa, että kantajan/ostajan on näytettävä kanne eli terveyshaitta ja asunnon virhe ja näiden välinen yhteys toteen. Asunnon ostaja ottaa tämän tyyppisissä jutuissa valtavan häviöriskin. Tässäkin lopputulos oli, että ostajalle/kantajalle tuli maksettavaa omat oikeudenkäyntikulut n. 90 000 euroa ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut 75 000 euroa, sekä muita vahinkoja yli 50 000 euroa. Kun kauppaa ei pureta jää asunto ostajalle ilmeisen asumiskelvottomana (ostaja oli joutunut muuttamaan muualle) ja jos sitä myydään, uudelle ostajalle on kerrottava oikeudenkäynnistä jolloin hinta jää varmasti alle ostohinnan 250.000 euroa. Asunnosta joudutaan maksamaan kaksinkertainen hinta. SRV olisi suostunut purkamaan sovinnollisesti kaupan mutta tähän kantaja ei suostunut koska SRV ei suostunut maksamaan vahingonkorvauksia. Sovintoon olisi kannattanut suostua. Se olisi tarjonnut hallitun ratkaisun ongelmalle. Molemmille.

Terveyshaitta asunnossa on tietysti asia, johon on reagoitava välittömästi. Kuntien terveystarkastajilla on näissä keskeinen ja haastava tehtävä. Syyt jäävät kuitenkin usein tuntemattomiksi koska mikrobiologia ja lääketiede eivät vielä tarjoa tutkittuja oikeita vastauksia asunnoissaan sairastuneille ihmisille. Myöhemmin tämänkin jutun ongelmille on tarjolla vastauksia. Näin on ollut esimerkiksi lastulevyissä käytetyn liima-aineen formaldehydinin, asbestin, valkuaisaineperäisten kaseiinipohjaisten tasoitteiden kanssa. Varmasti sadat ellei tuhannet ihmiset aikoinaan oireilivat ja sairastelivat osa loppuelämänsä näiden johdosta. Terveyshaitat jatkuivat siihen asti kunnes ongelmat tiedostettiin ja ainesosat kiellettiin rakentamisessa ja rakennustarvikkeissa. Ennen kieltoa saattoivat rakentajat joutua vastuuseen ns. vaarallisiksi epäiltyjen aineiden käytöstä esim. formaldehydinin kohdalla (katso hovioikeuden tuomio 1986 )

Vaikea kysymys on myös se, miten yksilöllisten erojen pitäisi vaikuttaa tuomioissa. Lähtökohta on kuitenkin se, että asunnoissa ei saa olla virheitä, joista kenellekään aiheutuisi terveyshaittaa. Tapauksessa yhtenä arvioitavana tekijänä oli kantajalle syntynyt ns. kemikaaliyliherkkyys.

Asiassa tehtiin useita tutkimuksia ja kuultiin toistakymmentä lääketieteen ja sisäilma-alan asiantuntijaa.

Käräjäoikeus hyväksyi purun koska rakentajana oli alan ammattilainen SRV ja asunto on ollut uusi ja asunnossa oli kuitenkin viitteitä mikrobeista ("asunnon sisäilmassa on havaittu ainakin joitakin haitallisia mikrobeja tai jossakin määrin poikkeavia mikrobipitoisuuksia"). Kokonaistarkastelu johti käräjäoikeuden päätymään purkamiseen. Osapuolten asema on epäilemättä vaikuttanut asiaan. Hovioikeus päätyi näyttöä arvioidessaan kuitenkin päinvastaiseen kantaan ja katsoi ettei asunnossa ole virhettä josta olisi aiheutunut terveyshaittaa.

Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa todetaan mm.

"Edellä luetellut asunnon väitetystä virheestä esitetystä näytöstä tehdyt johtopäätökset huomioiden käräjäoikeus katsoo, että kantajien vaatimus kaupan purkamisesta on hyväksyttävä.

Mikään edellä luetelluista perusteluista ei yksinään riittäisi ylittämään kaupan purkamisen kynnystä. Asiassa esitettyä näyttöä on kuitenkin arvioitava kokonaisuutena.

Asukkaiden oireilu yhdistettynä sisäilmatutkimusten havaintoihin, asunnossa suoritetut poikkeuksellisen laajat korjaustoimenpiteet rakennekuvauksineen sekä asunnon useampikertainen homepölysiivous PHMG:llä verrattuna siihen, että Tnen ja Knen ovat yksityisinä kuluttajina ostaneet uuden asunnon ammattimaisena rakennusliikkeenä toimineelta SRV:ltä riittävät asiassa ylittämään sen asuntokauppalain 4 luvun 25 §:ssä säädetyn olennaisen sopimusrikkomuksen kynnyksen.

Huolimatta siitä, että asunnossa suoritetut tutkimustulokset asunnon sisäilman mikrobipitoisuuksista ovat olleet jossakin määrin ristiriitaisia kuten myös asiantuntijoiden arviot tutkimusten ja niiden tulosten merkittävyydestä ja luotettavuudesta, katsoo käräjäoikeus tulleen asiassa luotettavalla tavalla selvitetyksi, että asunnon sisäilmassa on havaittu ainakin joitakin haitallisia mikrobeja tai jossakin määrin poikkeavia mikrobipitoisuuksia. Sisäilmassa todettujen mikrobien syy tai lähde on jäänyt epäselväksi ja tältä osin on esitetty myös arvailuja esimerkiksi niiden kulkeutumisesta maaperästä. Sisäilman mikrobipitoisuuden osalta esitetty näyttö on kuitenkin ollut siinä määrin ristiriitaista ja tulkinnanvaraista, että pelkästään tällä perusteella asunnossa ei voida katsoa olevan purkuun oikeuttavaa olennaista virhettä.

Kaupan kohteena on ollut uusi asunto, jolloin ostajalla on oikeus olettaa kohteen olevan täysin uutta vastaavassa kunnossa ja virhekynnys on tämän vuoksi oltava matalammalla kuin käytetyn asunnon kaupassa. Lisäksi  vastaajana asiassa on asuntojen rakentamista ammattimaisesti harjoittava yhtiö, jolta kantajina olevat yksityishenkilöt ovat ostaneet uuden asunnon. Käräjäoikeus katsoo, että tämä asetelma saa aikaan sen, että purkamiskynnys on alhaisempi, kuin jos kysymys olisi tasaveroisista sopimuskumppaneista. Kun vielä otetaan huomioon ne edellä todetut seikat, että asukkaille on asunnossa asuttaessa aiheutunut ainakin joitakin terveydellisiä oireita ja että asunnon sisäilmassa on todettu ainakin Joitain haitallisia mikrobeja, katsoo käräjäoikeus arvioidessaan näitä kaikkia seikkoja kokonaisuutena asunnossa olleen asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n 3-kohdan mukaisen virheen, jonka ei ole näytetty poistuneen. Tätä tulkintaa tukee myös se seikka, että SRV on ryhtynyt virheen löytämiseksi ja korjaamiseksi laajoihin selvitys- ja korjaustoimenpiteisiin, jota menettelyä ei voitaisi pitää loogisena siinä tapauksessa, että SRV olisi väittämällään tavalla pitänyt asuntoa ominaisuuksiltaan kokonaan virheettömänä."

Hovioikeus katsoi kuitenkin ettei purkuperustetta ollut.

" Kuten hovioikeus on aiemmin todennut, ei voida poissulkea sitä, että Tsilla on erityinen herkkyys sairastua hengitystieoireita aiheuttaviin sairauksiin. Asunnosta ei ole kuitenkaan löydetty laajoissa tutkimuksissa rakenteis ta kosteusvauriota eikä riskirakenteita. Vaikka on ollut riidatonta, että sisäilmatutkimuksissa on löytynyt joitain kosteusvauriomikrobeja, niiden lähdettä rakennuksessa tai niiden syy-yhteyttä Tsten sairasteluun ei ole voitu luotettavasti osoittaa. Suurin osa hovioikeudessa kuulluista asiantuntijoista on myös pitänyt sisäilmamittausten tuloksia kokonaisuutena arvostellen normaaleina ja kosteusvauriomikrobien todennäköisimpänä lähteenä ulkoilmaa. Ulrikankujan asunnossa tehtyjen kolmen biosidikäsittelyn tarkoituksena ei ole näytetty olleen sisäilmamittausten tulosten manipulointi. Biosidi- käsittelyn ei ole myöskään näytetty aiheuttavan asunnossa oleskeleville ter veyshaittaa. Hovioikeus katsoo siten, että Ulrikankujan asunnossa ei ole osoitettu olevan sellaisia asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n 3 kohdan mukaisia ominaisuuksia, joista aiheutuisi haittaa terveydelle. Tsella ja Ksellä ei ole näin ollen oikeutta purkaa kauppaa eikä oikeutta vaatimiinsa korvauksiin."

Katso tuomio kokonaisuudessaan .