KKO:2013:23

 

Oikeudenkäyntimenettely - Tutkimatta jättäminen

Oikeusvoima

Diaarinumero:S2012/10

Esittelypäivä:  8.11.2012

Antopäivä:9.4.2013

Taltio:815

Kiinteistön ostajan myyjiä vastaan ajama kanne, jossa ostaja oli vaatinut kiinteistön laatuvirheen perusteella kaupan purkua, oli hylätty lainvoimaisella tuomiolla. Mainittu tuomio esti tutkimasta ostajan myyjiä vastaan myöhemmin nostaman kanteen, jossa ostaja vaati myyjiltä samojen virheiden perusteella hinnanalennusta. (Ään.) Ks. KKO 2001:136 KKO 2008:43

Asian tausta

Arto T oli ostanut Arvo ja Helvi A:lta 24.8.2004 asuinkiinteistön 140 000 euron kauppahintaan. Arto T vaati Kuopion käräjäoikeudessa 12.10.2006 nostamassaan kanteessa muun ohella, että kysymyksessä oleva kiinteistökauppa puretaan, koska kiinteistö poikkesi laatuvirheiden vuoksi olennaisesti siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voitiin edellyttää. Lisäksi Arto T vaati Arvo ja Helvi A:lta kauppahinnan alennusta tai toissijaisesti vahingonkorvausta asumishaitan ja asumisen estymisen vuoksi. Käräjäoikeus hylkäsi tuomiossaan 21.7.2008 Arto T:n kanteen kokonaisuudessaan eikä Itä-Suomen hovioikeus tuomiossaan 4.3.2010 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Arto T vaati Pohjois-Savon käräjäoikeudessa 25.5.2010 nostamassaan uudessa kanteessa, että Arvo ja Helvi A velvoitetaan suorittamaan hänelle kiinteistökaupan 24.8.2004 kohteessa olleiden laatuvirheiden perusteella hinnanalennuksena 39 000 euroa kiinteistön korjauskustannusten perusteella laskettuna.

 

Arvo ja Helvi A vaativat, että kanne jätetään tutkimatta tai hylätään perusteettomana. Arvo ja Helvi A katsoivat, että Arto T oli perustanut kaupan purkua koskevan vaatimuksensa 12.10.2006 vireille tulleessa asiassa samoihin virheisiin ja korjaustoimiin, joiden perusteella hän nyt vaati hinnanalennusta. Kiinteistöllä olevassa asuinrakennuksessa ei ollut katsottu olleen väitettyjä virheitä ja Arto T:n kanne oli lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Arto T ei voinut vaatia uudella kanteella enää hinnanalennusta samojen virheiden ja näytön perusteella.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätös 29.4.2011

 

Käräjäoikeus jätti Arto T:n kanteen tutkimatta. Kaupan purkua koskevalle vaatimukselle vaihtoehtoisen hinnanalennusvaatimuksen esittämiselle ei ollut ollut ensimmäisessä oikeudenkäynnissä oikeudellista tai tosiasiallista estettä. Arto T oli ensimmäisen oikeudenkäynnin valmisteluistunnossa ilmoittanut, että hän ei tulisi asiassa sellaista esittämään. Arvo ja Helvi A:lla oli siten ollut perusteltu aihe luottaa siihen, ettei Arto T myöhemminkään tulisi tällaista vaatimusta esittämään. Oikeusvoimavaikutuksen laaja tulkinta johti asiassa asianosaisten yhdenvertaiseen kohteluun ja vastasi myös lainkäytön tehokkuuden ja taloudellisuuden vaatimusta. Näillä perusteilla käräjäoikeus päätyi katsomaan, että aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutus esti uuden kanteen tutkimisen.

 

Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppo Hyartt.

Asian käsittely Itä-Suomen hovioikeudessa

 

Arto T valitti hovioikeuteen ja esitti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset perusteineen.

 

Arvo ja Helvi A vaativat, että valitus hylätään perusteettomana.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 1.11.2011

 

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perustelut ja lopputuloksen, eikä muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

 

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Snellman, Helena Lindgren ja Sisko Heimonen. Esittelijä Tiina Kiviranta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

 

Arto T:lle myönnettiin valituslupa.

 

Valituksessaan Arto T toisti alemmissa oikeusasteissa esittämänsä vaatimukset perusteineen.

 

Vastauksessaan Arvo ja Helvi A vaativat, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

 

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

 

1. Arto T on ostettuaan Arvo ja Helvi A:lta 24.8.2004 asuinkiinteistön vaatinut 12.10.2006 nostamassaan kanteessa, että kauppa puretaan ja Arvo ja Helvi A velvoitetaan palauttamaan hänen maksamansa kauppahinta. Vaatimus on perustunut siihen, että kaupan kohteessa oli maakaaren 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettu olennainen laatuvirhe. Arto T on lisäksi vaatinut, että Arvo ja Helvi A velvoitetaan suorittamaan ensisijaisesti kauppahinnan alennuksena ja toissijaisesti vahingonkorvauksena korvausta asumishaitasta ja asumisen estymisestä.

 

2. Käräjäoikeus on hylännyt tuomiollaan 21.7.2008 Arto T:n kanteen. Arto T on hakenut ratkaisuun muutosta ja Itä-Suomen hovioikeus on tuomiollaan 4.3.2010 Arto T:n valituksen hyläten pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeuden tuomio on tullut lainvoimaiseksi.

 

3. Arto T on tämän jälkeen vaatinut 25.5.2010 vireille tulleella uudella Arvo ja Helvi A:ta vastaan nostamallaan kanteella hinnanalennusta samojen kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen virheiden perusteella kuin aikaisemmassakin kanteessa. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, estääkö Itä-Suomen hovioikeuden 4.3.2010 antama lainvoimainen tuomio Arto T:n uuden kanteen tutkimisen.

 

Kanteen muuttamisen ja oikeusvoiman sääntelystä

 

4. Oikeudenkäymiskaaressa on säädetty siitä, missä laajuudessa kanteen muuttaminen on sallittua vireillä olevassa asiassa. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kannetta riita-asiassa ei saa oikeudenkäynnin aikana muuttaa. Momentin 3 kohdan nojalla kantajalla on kuitenkin oikeus tehdä sivuvaatimus taikka uusikin vaatimus, mikäli se johtuu olennaisesti samasta perusteesta. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan kanteen muuttamiseksi ei ole katsottava sitä, että kanteen tueksi esitetään uusia seikkoja, ellei asia sen johdosta muutu toiseksi.

 

5. Vetoamisvelvollisuutta riita-asian oikeudenkäynnissä koskee oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 9 §:n säännös siitä, että asiassa, jossa sovinto on sallittu, asianosainen ei saa pääkäsittelyssä vedota sellaiseen seikkaan, johon hän ei ole vedonnut valmistelussa, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä.

 

6. Toisin kuin kanteen muuttamista, lainvoimaisen tuomion samaa asiaa koskevan uuden kanteen tutkimisen estävää vaikutusta (oikeusvoiman negatiivinen vaikutus) ei ole laissa säännelty. Vakiintunut periaate on, että samaan perusteeseen nojautuvaa ja samaa oikeusseuraamusta koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. Oikeuskäytännön varassa on se, onko uutena asiana tutkittavissa samaan perusteeseen nojautuva, mutta erilaista oikeusseuraamusta koskeva tai eri oikeustosiseikkojen perusteella ajettava, mutta aikaisemmassa kanteessa tarkoitettua oikeusseuraamusta koskeva kanne.

 

Korkeimman oikeuden arviointi

 

7. Arto T on vaatinut ensimmäisessä kanteessaan kaupan purkamista ja toisessa hinnanalennusta. Ensimmäisen kanteensa nojalla Arto T on tehnyt käräjäoikeudessa lisäksi vaatimuksen, joka on nimetty kauppahinnan alennusta koskevaksi. Tämä vaatimus on esitetty suullisen valmistelun istunnossa sen jälkeen, kun Arto T oli valmisteluistunnossa ilmoittanut, ettei hän tule asiassa esittämään toissijaista hinnanalennus- tai vahingonkorvausvaatimusta. Vaatimuksen perusteista käy ilmi, että se on koskenut ostajalle kaupan päättämisen jälkeen kiinteistöllä asumisesta aiheutuneita haittoja ja muualla asumisesta aiheutuneita kustannuksia. Korkein oikeus toteaa, että hinnanalennus kiinteistönkaupassa määrätään maakaaren 2 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan vähentämällä sovitusta kauppahinnasta virheellisen kiinteistön arvo kaupantekohetkellä. Lisävaatimuksessa ei siten ole ollut kysymys tällaisesta kaupan purkamiselle vaihtoehtoisesta hinnanalennusvaatimuksesta, vaan sen ohella esitetystä lisävaatimuksesta. Jälkimmäisessä kanteessa esitetty vaatimus hinnanalennuksesta on siten ollut uusi vaatimus, joka ei ole ensimmäisessä kanteessa tullut lainvoimaisesti hylätyksi.

 

8. Edellä kuvatut kanteen muuttamista koskevat lainsäännökset jättävät tuomioistuimille harkinnanvaraa erityisesti sen osalta, milloin asian on katsottava muuttuvan toiseksi sen tueksi esitettyjen uusien seikkojen johdosta. Kun oikeusvoimasta ei lisäksi ole lainkaan säännöksiä, perustuu oikeuskäytäntöön tulkinta siitä, tuleeko tuomioistuimen jättää tutkimatta sellainen uusi kanne, jota vastaava kanteenmuutos olisi ollut vireillä olevassa asiassa sallittu.

 

9. Arto T on perustanut aikaisemman kaupan purkamista ja myöhemmän hinnanalennusta koskevan kanteensa samoihin väitteisiin kaupan kohteen virheistä. Molemmat kanteet ovat siten perustuneet samoihin oikeustosiseikkoihin. Hinnanalennusvaatimus olisi voitu esittää purkamiselle vaihtoehtoisena vaatimuksena ja siten kanteenmuutoskiellon estämättä vielä oikeudenkäynnin aikanakin. Oikeudenkäytön tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta on jo lähtökohtaisesti perusteltua, että kanteenmuutoksina sallitut uudet vaatimukset esitetään vireillä olevassa asiassa ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

 

10. Korkeimman oikeuden uudemmassa oikeuskäytännössä on katsottu, että lainvoimainen tuomio estää samaa tai asiallisesti samaa suoritusta koskevan uuden kanteen tutkimisen silloinkin, kun se nojautuu uuteen perusteeseen, mutta samaan tapahtumainkulkuun (KKO 2001:136 ja 2008:43). Tätä on ratkaisuissa perusteltu lainkäytön taloudellisuuden ja tehokkuuden ohella asianosaisten yhdenmukaisella oikeussuojalla. Koska vastaaja ei voi menestyksellä riitauttaa lainvoimaista kanteen hyväksynyttä tuomiota uusillakaan vastaseikoilla, ei kantajallakaan tule olla oikeutta saada hylättyä vaatimustaan uuteen perusteeseen vetoamalla uudessa oikeudenkäynnissä tutkittavaksi.

 

11. Mainituissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa on todettu, että kanteiden tueksi esitetyistä oikeudellisesti erilaisista perusteista huolimatta ne olivat kuitenkin perustuneet samaan tapahtumainkulkuun ja tosiseikastoon. Tällöin oikeusvoima on estänyt uuden kanteen tutkimisen.

 

12. Arto T ei ole esittänyt käsillä olevan kanteensa perusteeksi muita seikkoja kuin ne, joihin oli vedottu jo lainvoimaisella tuomiolla hylätyssä kanteessa. Molemmat kanteet ovat perustuneet samoihin tosiseikkoihin ja niiden tueksi esitetty todistelukin on ollut sama. Arto T:n kanteet ovat koskeneet laadullisesti erilaisia oikeusseuraamuksia, mutta asiallisesti ne ovat olleet samaa asiaa koskevia, kaupan kohteen virheellisyydestä johtuneita vaatimuksia. Korkein oikeus katsoo, että Itä-Suomen hovioikeuden 4.3.2010 kaupan purkamista koskevassa asiassa antama lainvoimainen tuomio estää Arto T:n uudessa kanteessa esittämän purkamisvaatimukseen nähden vaihtoehtoisen hinnanalennusta koskevan kanteen tutkimisen.

Päätöslauselma

 

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

 

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Pekka Koponen. Esittelijä Samuli Sillanpää.

 

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

 

Oikeusneuvos Häyhä:

 

Arto T:n aiempi kanne käräjäoikeudessa

 

Arto T on 24.8.2004 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut Arvo ja Helvi A:lta omakotikiinteistön. Kanteessaan käräjäoikeudessa Arto T on muun ohella vaatinut, että kiinteistön kauppa puretaan ja että Arvo ja Helvi A velvoitetaan yhteisvastuullisesti palauttamaan Arto T:lle hänen maksamansa kauppahinta. Lisäksi Arto T on vaatinut, että Arvo ja Helvi A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Arto T:lle ensisijaisesti kauppahinnan alennuksena ja toissijaisesti vahingonkorvauksena korvausta asumishaitasta ja asumisen estymisestä.

 

Arto T on perustellut kannettaan sillä, että kaupan kohteessa oli maakaaren 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettu niin olennainen laatuvirhe, että Arto T:llä oli oikeus purkaa kauppa. Rakennus ei ollut ollut sellaisessa kunnossa kuin sen olisi kauppaehtojen ja Arto T:lle ennen kaupan tekemistä esitettyjen tietojen mukaan pitänyt olla. Arto T perheineen ei ollut voinut käyttää rakennusta asumiseen tavanomaisella tavalla. Sen vuoksi Arto T:llä oli oikeus saada hinnanalennusta tai korvausta asumishaitasta ja asumisen estymisestä.

 

Arto T:n kanne on tullut lainvoimaisesti hylätyksi.

 

Arto T:n uusi kanne

 

Uudessa 25.5.2010 vireille tulleessa kanteessaan Arto T on vaatinut, että Arvo ja Helvi A velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan hänelle hinnanalennusta mainitun asuinkiinteistön laatuvirheen johdosta. Arto T on vedonnut samoihin virheisiin, joihin hän oli aiemmassa kanteessaan vedonnut kiinteistön kaupan purkamisen perusteena. Uudessa kanteessaan Arto T on vaatinut Arvo ja Helvi A:lta hinnanalennusta, koska kiinteistö poikkeaa salaisen virheen vuoksi merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää.

 

Arto T on katsonut, ettei hän ollut aiemmassa oikeudenkäynnissä vaatinut hinnanalennusta kaupan kohteen virheisiin ja niiden korjauskustannuksiin vedoten. Asiaa ei siten ole hänen mukaansa vielä ratkaistu siltä kannalta, onko kiinteistön korjauskustannukset otettu hinnanalennuksen määrän osalta huomioon.

 

Onko kysymys Arto T:n oikeudesta hinnanalennukseen jo ratkaistu lopullisesti?

 

Jos kiinteistössä on maakaaren 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettu laatuvirhe, ostajalla on saman pykälän 2 momentin mukaan virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen tai, jos virhe on olennainen, oikeus purkaa kauppa. Sekä oikeus hinnanalennukseen että kaupan purkamiseen edellyttävät sitä, että asuinkiinteistössä on maakaaren mukainen virhe. Purkamisen osalta virheen tulee kuitenkin olla olennainen.

 

Maakaaren 2 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan hinnanalennus määrätään vähentämällä sovitusta kauppahinnasta virheellisen kiinteistön arvo kaupantekohetkellä. Hinnanalennuksen määrään vaikuttavat lähtökohtaisesti kaikki virheestä johtuvat kiinteistön käypää arvoa alentavat seikat. Kiinteistön käypää arvoa tyypillisesti alentavat esimerkiksi virheen korjaamisesta aiheutuvat kustannukset ja se, ettei kiinteistöä voida käyttää tavanomaisella tavalla.

 

Arto T on aiemmassa kanteessa vedonnut hinnanalennusvaatimuksen tueksi virheellisestä kiinteistöstä aiheutuneeseen asumishaittaan ja siitä aiheutuneisiin ylimääräisiin kustannuksiin sekä uudessa kanteessa virheen korjaamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Tämä aiemman kanteen ja nyt käsiteltävän kanteen ero koskee niitä virheestä johtuvia kiinteistön käypää arvoa alentavia seikkoja, joiden nojalla hinnanalennuksen määrä on arvioitavissa. Mainittu ero ei koske hinnanalennuksen perustetta, joka maakaaren 2 luvun 17 §:n 2 momentin mukaan on kiinteistön virhe.

 

Aiemmassa kanteessaan Arto T on vaatinut kaupan kohteessa oleviin virheisiin vedoten sekä kaupan purkamista että hinnanalennusta tai sen vaihtoehtona vahingonkorvausta. Hinnanalennusvaatimuksen perustana ovat tuossa kanteessa olleet samat virheet ja sama virheitä koskeva selvitys kuin kaupan purkamista koskevassa vaatimuksessa. Myös nyt esillä olevan hinnanalennusta koskevan kanteen perusteeksi Arto T on vedonnut samoihin jo aiemmassa oikeudenkäynnissä käsiteltyihin kaupan kohteen virheisiin. Arto T:n ensimmäisen kanteen johdosta on näin ollen jo ollut tuomioistuimen arvioitavana se, onko hänen ostamassaan kiinteistössä sellainen virhe, jonka johdosta hänellä on oikeus hinnanalennukseen.

 

Arto T:n aiempi kanne on ratkaistu lainvoimaisesti siten kuin käräjäoikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenee. Käräjäoikeus hylkäsi Arto T:n kanteen katsottuaan, ettei kiinteistössä ollut niin olennaista virhettä, että Arto T:llä sen perusteella olisi oikeus purkaa kauppa eikä sellaista maakaaren 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettua laatuvirhettä, johon Arto T voisi vedota esittämänsä hinnanalennusta tai vahingonkorvausta koskevan vaatimuksen perusteena. Lainvoimaiseksi tulleessa Itä-Suomen hovioikeuden tuomiossa 4.3.2010 hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota mainituilta osin. Kysymys Arto T:n oikeudesta hinnanalennukseen on näin ollen tullut lainvoimaisesti ratkaistuksi.

 

Näillä perusteilla katson, ettei hovioikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa.